Päätös, joka sattuu, mutta on oikein

Sanotaan, että päätös ei ole päätös jos se ei vähän satu. Voimme heittää elämästämme pois paljon asioita, jotka eivät tunnu missään. Ne eivät ole olleetkaan kovin tärkeitä. Aina silloin tällöin eteen tulee jotain, josta täytyy oman tai toisen hyvinvoinnin takia luopua, ja se sattuu.

Viime kuukausien aikana perheemme on saanut totutella irti päästämiseen ja luopumiseen. Toisella koiristamme, yhdeksänvuotiaalla energisellä ja elämäniloisella lapinporokoiralla, todettiin keväällä pahanlaatuinen kasvain suupielessä. Se leikattiin kahdesti, ja patologi antoi molemmilla kerroilla puhtaat paperit. Kun kolmas patti oli jo edellisen leikkauksen tikkien poistossa näkyvissä, tiesimme, että yhteistä aikaa ei ole enää paljoa edessä. Patti kasvaisi ja kasvaisi kunnes alkaisi aiheuttaa hankaluuksia.

Viime viikolla kävi selväksi, ettemme voineet enää odottaa pitempään. Meidän piti jo alkaa rajoittaa koiran leikkimistä ja liikkumista, ettei se olisi vahingoittanut itseään. Se tuntui olevan viimeinen niitti. Koiran piti saada olla koira. Asfaltilla köpsöttely ei olisi ollut porokoiran elämää. Se halusi tunkeutua pusikoihin ja leikkiä kaverinsa kanssa.

Perjantaina päästimme karvaisen perheenjäsenemme pois. Kysyin koiran kanssa samanikäiseltä pojaltamme, haluaako hän tulla mukaan. Vastaus oli ehdoton kyllä. Kaikki meni eläinlääkärin luona rauhallisesti ja kauniisti. On kuitenkin outoa katsoa eläintä, joka ensin on hyvin paljon elävä ja jonka sydän sitten hetken päästä ei enää lyö. Lopullinen hyvästien jättö oli todella vaikeaa. Poika ei olisi halunnut erota koirasta ja lähteä vastaanottohuoneesta.

Tänä aamuna toisen koiran puuttuminen tuntui erityisen vahvasti. Saatan pojan aamuisin bussipysäkille jos vain voin. Koirilla on ollut aina kiire aamulenkille ja niitä on saanut oikein pidellä. Nyt oli vain yksi rauhallinen talutettava. Lenkiltä tultua koirat ovat saaneet aamupalansa, kumpikin eri huoneissa. Nyt laitoin ainoan kupin "väärään" huoneeseen, ja nuorempi koira meni ensin vanhaan paikkaansa etsimään kuppiaan. Sekin joutuu opettelemaan uusia rutiineja ja pärjäämään yksin.

Lemmikit elävät lyhyemmän elämän kuin ihminen. Edessä on väistämättä jokin päivä luopumisen hetki. Pitäisi osata päästää irti ajoissa, antaa eläinystävälle arvokas loppu. On raskasta laittaa toisen hyvinvointi oman luopumisen tuskan edelle. Lemmikin kärsimyksiä ei kuitenkaan saa pitkittää vain siksi, ettei pysty tekemään päätöstä. Se sattuu, mutta on oikein.

Vuoka poikineen

Kuva: India Untravelled (Flickr)

Moni ihminen maailmassa valmistaa perheen päivittäisen sörsselin ylläolevan kuvan kaltaisessa keittiössä. Verrataanpa vähän meidän keittiöömme.

Sähkölieden, astianpesukoneen ja jääkaapin lisäksi meillä on sähkövatkain, tehosekoitin, vedenhapotin, vohvelirauta, kapselikahvinkeitin ja maidonvaahdotin, tavallinen kahvinkeitin, leivänpaahdin ja mikroaaltouuni.

Teiltä voi löytyä myös vaikkapa yleiskone, monitoimikone, leipäkone, jäätelökone, kananmunankeitin, kahvikone, rikkaimuri, espressokeitin, mokkapannu, vedenkeitin, riisinkeitin, kasvikuivuri, sauvasekoitin, parilagrilli, mehulinko ja keittokone. (Jollei vielä ole, postimyyntiyritys, jonka kuvastoa tässä selailen, myy ne teille mielellään.)

Olet ehkä aiemmin tehnyt innokkaita mutta vähän hätiköityjä ostoksia ja säilöt kaapissa nyt jos jonkinlaista hilavitkutinta pölyttymässä. Niiden varaosat ovat ehkä vähän siellä sun täällä ja käyttöohjeetkin ovat unohtuneet.

Entä astiapuoli? Tuntuuko koskaan siltä, että vähän vähemmälläkin pärjäisi?

Meillä on kolmelle hengelle juomalaseja hirveä määrä - kaksitoista (ja kaksi sievää mummon astiastosta säästettyä varalasia). Olen hankkinut sen verran monta, että niitä riittäisi kunnes astianpesukoneen alakerta on saatu täyteen. Viini- ym. erikoislaseja on muutamia. Omistamme kuusi ruokalautasta ja seitsemän keittolautasta. Leipälautasia oli kuusi, kunnes äskettäin rikoin yhden. (Kolme lautasta ei mennytkään niin helposti ja sujuvasti käsivarrella kuin miltä se ravintoloissa saadaan näyttämään.) Kissat syövät vanhoilta kirppiksiltä löydetyiltä lautasilta. Lisäksi on muutama muu pienehkö lautanen. Pieniä kulhoja meillä on aika monta, mutta kaikkia kyllä käytetään. Mukeja on edelleen liikaa.

Käyttöastiat.

 Isoja kattiloita on kaksi ja pieniä kaksi sekä kannellinen paistokasari. Taikinakulhoja on kaksi isoa ja yksi pieni. Meillä on pyöreä ja korkea vuoka laatikolle tai kiusaukselle, matalahko suorakulmainen lasagnelle, korkeahko suorakulmainen vaikka murekkeelle. Pyöreä piirakkavuoka ja pyöreä kuivakakkuvuoka löytyvät myös ja hyvin harvoin käytetty irtopohjavuoka. On siinä vuoka poikineen! Kokemukseni mukaan teillä on todennäköisesti vielä vähän useampi.

Montako astiastoa teillä on? Löytyykö erikseen juhla-astiasto ja arkiastiasto? Teillä on ehkä astioita, joita ei käytetä kuin joskus ja jouluna, koska ne ovat niin hienoja.

Tässäpä siis vinkkejä, joilla saat lisää tilaa keittiöön:

* Luovu keittiölaitteista, joille sinulla ei ole tarpeeksi käyttöä. Löydät varmasti heti kaapeistasi yhden tai kaksi turhaketta. Jos ne toimivat, kierrätyskeskuksen tai kirpparin kautta löytyy niitä enemmän tarvitseva uusi omistaja. Jos eivät, laita ne sähkölaitekeräykseen.
* Karsi kulhoja, vuokia ja kattiloita. Pärjäät todennäköisesti neljäsosalla siitä määrästä mitä sinulla nyt on.
* Luovu parittomista, ikivanhoista, naarmuisista ja rumista lautasista, laseista ja mukeista. Ota kauniit paremmat astiasi käyttöön.
* Vaihda isot tilaa vievät kodinkoneet monikäyttöisempiin. Esimerkiksi Candy Trio on 60 cm leveä laite, johon on yhdistetty keittotaso, uuni ja astianpesukone. Kodinkoneiden tilalle saat vaikka lisää säilytystilaa.

Tutkipa omia kaappejasi kriittisellä silmällä. Onko sieltä helppo ottaa esineitä ulos? Tiedätkö mitä takimmaisena on? Mitkä astiat ovat käytössä ja mitkä vain keräävät pölyä? Ja mikä tuo härveli on?!

Älä rakasta tavaraa - mutta rakasta tavaroitasi!

Tavarat eivät rakasta meitä. Meidän ei tulisi kiintyä materiaan niin paljon, että se haittaa ystävyyssuhteiden hoitamista tai tulevaisuudesta unelmoimista. Ei ole kovin viisasta kerätä taloa niin täyteen tavaraa, ettei sinne kehtaa enää kutsua vieraita, eikä säilöä niin paljon menneisyyttä, ettei uusille ajatuksille ole enää tilaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme suhtautua tavaroihin kevyesti.

Meillä on nykyään paljon jäteasemia, kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja netin kauppapaikkoja, joten pääsemme tavaroistamme eroon helpommin kuin koskaan. Mutta johtaako tämä siihen, että ostamme uusia tavaroita miettimättä paljoakaan sitä, tarvitsemmeko me niitä, mahtuvatko ne meille, miten niitä huolletaan, mitä niille tapahtuu sen jälkeen, kun me emme niitä enää käytä?

Jos luopumisesta ja kierrättämisestä on tehty liian helppoa, saatetaan tukea lyhytikäisten tuotteiden valmistusta. Me kuluttajat haluamme maksaa tavaroista mahdollisimman vähän, joten kodinkoneemme hajoavat muutamassa vuodessa ja vaatteemme saumat ratkeavat ensimmäisellä käyttökerralla. Vuodesta 2016 alkaen vaatejätettä ei saa enää toimittaa kaatopaikalle. Tehdäänkö sen jälkeen kestävämpiä ja kalliimpia vaatteita, joita ei enää heitetä parin käytön jälkeen roskiin, vai lämmitetäänkö hikipajalla valmistetuilla halpapaidoilla jatkossa asuntoja?

Entä jos vaatisimme ja ostaisimme parempia ja laadukkaampia tavaroita? Laatu toki maksaa, mutta kustannukset voi myös jakaa. Esimerkiksi taloyhtiölle tai naapuruston kesken voi ostaa yhteisen laadukkaan painepesurin sen sijaan, että kaikki ostaisivat oman halvemman ja korjauskelvottoman.

Jos rakastamme omistamiamme tavaroita, huollamme, korjaamme ja hoidamme niitä niin, että ne palvelevat meitä pitkään. Ompelemme nappeja, puhdistamme ketjuja, rasvaamme, kiristämme ruuveja, kiillotamme, liimaamme. Tavaroiden pitäisi olla niin hyviä ja käyttökelpoisia, ettemme edes halua luopua niistä. (Kommentoi alle jos sinulla on tällaisia tavaroita!)

Ennen vanhaan kun ostettiin kengät, ne olivat The Kengät. Nyt halpiskenkiä voi olla kymmeniä ja taas kymmeniä pareja. Voihan ne aina laittaa kirpparille tai heittää roskikseen, jos ei tykkääkään! Entä jos muutettaisiin ajattelutapaa ja alettaisiin taas rakastaa tavaroita?

Mistä tätä tavaraa oikein tulee?

Kuva: Shira Gal (Flickr)

Jos olet koskaan pakannut muuttoa varten, lyön vetoa että olet vähintään kerran ahdistuneena huutanut "Mistä tätä tavaraa oikein tulee?!". Harvemmin kuulee niistä iloisista pakkaajista, joiden maallinen omaisuus mahtuu pariin pahvilaatikkoon. Joillakin on niinkin paljon tavaraa, etteivät he voi enää ajatellakaan muuttavansa minnekään.

Oletko pysähtynyt miettimään mistä sitä tavaraa siis oikein tulee ja miksi? Tässä muutamia esimerkkejä:

Keräily. Kirjat, muumimukit, koristehahmot, elektroniikkavempeleet, mikä se kenelläkin on. Löysin uuden ihanan, täytyihän se ostaa.

Pelastaminen. Naapuri oli heittämässä tätä pois, pakkohan se oli hakea sieltä meille. Mummolan tavarat olisivat menneet muuten kaikki kaatopaikalle.

Uuden ostaminen ennen kuin vanha loppuu. Ostat kosmetiikkaa, ennen kuin vanha purkkisi on tyhjä. Uudenlaiset murot, täytyyhän niitä kokeilla. Kyllähän sukkia aina tarvitaan.

Hamstraus. Oli niin hyvä tarjous, piti ottaa. Tarvitsin vain yhden, mutta sain kolme kahden hinnalla.

Sukulaiset. Me emme tarvitse tätä kaappia, mutta teille se varmaan sopii. Tässä on paitoja jotka eivät enää mahdu päälleni. Tein tällaisen hienon ryijyn, maalauksen ja saviveistoksen sinulle. Katso mitä löysin sinulle kaupasta.

Impulssiostokset. En voinut jättää sitä puseroa kauppaan. Se pora huusi nimeäni alahyllyltä. Täytyyhän lapsella leluja olla. Päätin tänään alkaa soittaa kitaraa, joten ostin sellaisen. Onpa hassu kynäteline, eikä maksa paljoa.

Kaupanpäälliset. Lehteä ei voi tilata tarjoushinnalla, jollei ota mukana veitsisettiä, askelmittaria, toilettilaukkua. Katsastuksen ostajille avaimenperä. Kaikille osallistujille muovinen mitali. Vaatteen mukana ripustin.

Vara- ja lisäosat. Joka vaatteen mukana tulee varanappi. Imurin mukana tulee kymmenen suulaketta.

Ilmaiset tavarat. Sadalle ensimmäiselle ilmainen ämpäri. Ota tästä mainoskynä.

Matkamuistot. Simpukoita, kuitteja, kortteja, nukkeja, kohokuvia, shakkinappuloita.

Krääsälahjat. Kaikki ne turhat tavarat, jotka on annettu sinulle lahjaksi, kun on ollut muka pakko jotain antaa.

Hilloaminen. Kertakäyttöiseksi tarkoitettu tavara on liian hieno tai hyödyllinen heitettäväksi pois. Lahjakassit ja muut kääreet. Säilytysrasiat.

Rikkinäiset tavarat. Nämä housut pitäisi vähän korjata - mutta en oikein jaksaisi - mutta ei niitä voi näinkään käyttää - mutta ne ovat muuten ehjät. Mitenkähän tämä pitäisi kierrättää. Tämä oli niin kallis etten raski heittää tätä pois, vaikka se ei toimikaan. En tiedä mihin nämä palaset kuuluvat.

Tavaroita tulee todella joka puolelta! Kuulostiko joku näistä tutulta? Mitä tavaran lähteitä sinulle tulee mieleen omalta kohdaltasi? Miten voisit itse vastustaa tavaran marssia kotiisi?