Suutari, vieras ja täydellinen joulu

Meillä on muodostunut joulukuun perinteeksi laittaa kotiin ja autoon soimaan Jouluradio heti kun se avataan. Koko kuukausi joululauluja: perinteisiä, moderneja, tuttuja, uusia, ärsyttäviä, kauniita.

Yksi suosikeistani on Pekka Ruuskan Suutari ja vieras. Suutari, vanha ja lempeä mies, kaikkien kaupunkilaisten tuntema, siivoaa taloaan ja valmistautuu innoissaan: hänelle on ilmoitettu, että tulossa on tärkeä jouluvieras.

Siinä odotellessa ovelle ilmaantuu köyhä nainen kylmissään lapsensa kanssa. Suutari antaa lapselle lämpimän huovan ja jatkaa odottelua. Seuraavaksi ovelle tulee nälkäinen pummi, joka pyytää korpunpalaa mutta saa kiltiltä suutarilta lämmintä keittoa, kun sitä nyt sattui olemaan valmiina.

Ilta pimenee, suutari odottaa, vierasta ei vain kuulu. Hän korjaa pettyneenä astiatkin pois pöydästä. Ovella on taas joku: naapurin juoppo mölisee, että avaimet ovat hukassa eikä hän pääse kotiinsa. Suutari heltyy ja päästää hänet sisään lämmittelemään ja odottelukaveriksi, ja lupaa yösijankin tarvittaessa.

Tulee yö, vanha suutari menee nukkumaan. Hän näkee unta tärkeästä vieraastaan ja kysyy, miksi hän ei tullutkaan vaikka niin lupasi. Vieras vastaa olleensa suutarin luona kylässä kolmekin kertaa!

Laulu muistuttaa siitä, että jos odottaa tilaisuutta tehdä suuria, voi olla sokea tilaisuuksille tehdä pieniä tärkeitä asioita. Täydellinen on hyvän pahin vihollinen, sanotaan. Se pätee myös kodin askareisiin ja järjestelyyn. Kaiken ei tarvitse heti olla niin justiinsa, eikä jotain kannata jättää tekemättä vain siksi, ettei sitä heti saa sataprosenttisen täydelliseksi.

Viettäkää ihana, itsenne näköinen, rento joulu! Niin me täällä ainakin aiotaan tehdä.

Jee, it's hard to be a tonttu.