Mekaselska nyt ja huomenna

Taas vuosi vaihtuu. Vaikka miten yrittäisi pitää silmät ja sydämen tässä hetkessä, ei aikaa voi pysäyttää. Ajattelin kirjoitella vähän tuumintoja kuluneesta ja tulevasta vuodesta.

Sisältö. Blogissa on julkaistu tänä vuonna 86 tekstiä. Minimalismi, tavaran vähentäminen, ostamisesta pidättäytyminen ovat kiinnostaneet lukijoita. Tämän vuoden viisi luetuinta blogitekstiä ovat

"Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona." (27.1.)
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto (4.8.)
 Voittoisa strategia vaatekaapin järkeistämiseksi (14.4.)
Sinullako muka menee hyvin (20.10.)
Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien? (24.11.)

Kirjoittaminen on minusta mukavaa jo sinänsä, mutta on vielä mukavampaa kirjoittaa, kun tietää, että teksteillä on lukijoita.

Olen julkaissut joka perjantai Mekaselonteon, jotka voi kaikki käydä lukemassa osoitteessa https://storify.com/Mekaselska. Vuoden aikana on jaettu todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä linkkejä.

Kasvu. Toiminimen liikevaihto on kasvanut nyt kaksi vuotta peräkkäin. Pyrin siihen, että ensi vuonna koittaisi oma "Black Friday" ja tämä harrastus kääntyisi plussan puolelle. Olisin onnellisin, jos saisin elantoni omasta työstäni, jolla on myönteistä merkitystä niin yksittäiselle asiakkaalle kuin koko maapallolle. Tämä työ tuntuu todelliselta kutsumusammatilta. Me kaikki voimme omilla kulutusvalinnoillamme vaikuttaa, pidämmekö suomalaisia pois kortistosta vai menevätkö rahamme kasvottomille ylikansallisille yhtiöille - ja ehkäpä halpatuotettuun tavaraan, jota emme oikeastaan edes tarvitse...

Innostus. Olen saanut paljon kannustavia kommentteja ja on täysin selvää, että arjenhallinnan, turhan kuluttamisen kyseenalaistamisen, hyvän järjestyksen ja tsemppauksen palvelulle on tarvetta. Olen todella riemuissani siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa ja löytää ammattijärjestäjän palvelut ja toivon tietysti, että yhä useampi pulassa oleva keksisi hyödyntää niitä. Otan mielelläni myös vastaan kehitysideoita uusista asioista, joissa voisin teitä auttaa.

Hei, täällä ollaan... Yritän toitottaa torveani niin paljon kuin suinkin pienillä resursseillani pystyn, mutta kaikki apu on tarpeen, jotta yhä useampi voisi kuulla palvelusta. Olen superkiitollinen teille jokaisesta Mekaselskan bloggausten, FB-päivitysten ja twiittien jakamisesta.

...ensikin vuonna, sinua varten. Alkavana vuonna tavoitteeni on tuoda esille vielä näkyvämmin ja monipuolisemmin, miten voisin olla avuksi. Julkisuudessa on puhuttu paljon uupuneista perheistä, on peräänkuulutettu kodinhoitajia ja on perustettu hätäkahvi-yhteisöjä. Ammattijärjestäjillä voisi olla myös tässä oma osansa. Ajattelen itse niin, että jos ketään muuta ei enää kehtaa kutsua kotiin, ammattijärjestäjän kehtaa ja voi.

Seniorit. Tutustuin ikäteknologiaan Käkäte-projektin julkaisujen ja tapahtumien kautta. Aihepiiri tuntui läheiseltä ja halusin jotenkin osallistua asiaan. Olinkin tässä kuussa eräässä tamperelaisessa palvelukeskuksessa juttelemassa senioreiden kanssa tablettitietokoneiden käyttämisestä. Tuokiolle tulee jatkoa ensi vuonna, jolloin aiomme käydä läpi erilaisia netissä toimivia palveluja, kuten kirjasto ja laboratorioajan varaaminen.

Tulevaisuus. Osallistuin syksyllä kahteen todella mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tapahtumaan: Mindtrek ja Slush. Molemmat vahvistivat käsitystäni siitä, että sekä hyvinvointi- että yhteisöllisyystrendi ovat vahvassa kasvussa ja niihin liittyy mielenkiintoisia teknologisia sovelluksia. Ensi vuoden keväällä järjestetään Tampereella uusi Tekemisen ilo -tapahtuma. Suunnittelu alkaa heti tammikuussa. Olen myös mukana tukemassa Koodikerho-ryhmää, joka kehittää ohjelmointiaiheista lasten iltapäiväkerhoa.

Utelias ja avoin. Jatkan verkostoitumista ja etsin hyödyllisiä palveluja ja tuotteita. Arjenhallinnan ohella seuraan tarkalla silmällä ensi vuonnakin resurssiviisauteen, jakamistalouteen, ikäteknologiaan, ohjelmointiopetukseen ja robotiikkaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia.

Kiitos. Kiitos lukijoille, tykkääjille, seuraajille, ystäville. Kiitos keskusteluista, tuesta, rohkaisusta.


Kaikkein kiitollisin olen ihanille asiakkailleni, jotka olette ennakkoluulottomasti uskaltaneet kokeilla uudenlaista palvelua. Olette tukeneet rohkeudellanne yritteliäisyyttä ja suomalaista työtä.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Stressitöntä joulua ja menestystä uudelle vuodelle!

Ensin laitetaan ruokaa ja sitten pestään seinät

Kuva: Betsssssy

Näyttääkö teillä ruoanlaiton tai leivonnan jälkeen keittiö sotatoimialueelta? Kasoittain tahmaista tiskiä, tasot ja seinät roiskeissa, sipulinkuoria lattialla.

Siistein tapa laittaa ruokaa on hakea valmis ateria muualta. Ruoan itse tekeminen on kuitenkin hauskaa. Mutta se sotku!

Miten ruoanlaittosotkun saa minimoitua ja keittiön pidettyä mahdollisimman siistinä? Tässä muutama vinkki.

* Ennen kuin aloitat, mieti kokonaisuutta. Ota tarvittavat ainekset ja välineet valmiiksi esille, niin sinun ei tarvitse tonkia kiireessä astioita, pussukoita ja rasioita kaapin perältä ja sekoittaa järjestystä.

* Jokaiseen eri vaiheeseen ei välttämättä tarvitse käyttää uutta puhdasta kulhoa tai kattilaa. Jos ainekset menevät loppujen lopuksi samaan pataan, voit valmistella ne samassa astiassa.

* Käsittele ainesosia rauhallisesti. Älä sählää, huido, pölläyttele, tunge tai roiski. Kun jotain kuitenkin roiskahtaa, pyyhkäise tahra heti pois ennen kuin se kuivahtaa. Ota rättiin aavistus astianpesuainetta pullon nokasta, niin rasvatahrat lähtevät paremmin.

* Käytä mahdollinen vaiheiden välinen odotusaika pieneen käsitiskaukseen tai välisiivoukseen (ei facebookiin tai twitteriin).

* Kuori kuorittavat suoraan biojäteastiaan.

* Laita tyhjät pakkaukset tai kuoret suoraan roskiin.

* Jos sihtisi on huono, hyödynnä taittuvia leikkuulautoja, joilta saa kaadettua silput tarkasti kohteeseen eikä sen ohi.

Ekstravinkkini on vielä tämä: astiat esipesevä koira on tosi kätevä.

Millä muilla keinoin vähennät keittiösotkua?

Täysiä tyhjiä hetkiä

Kuva: momo

 Joskus täysimmät hetket tapahtuvat silloin, kun ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

Pari päivää sitten minulle nousi jostain kätketystä syystä mieleen alitajunnasta kaksi tapausta, jolloin tunsin ajan pysähtyneen todella.

Ensimmäinen kokemus tapahtui lukioaikana ollessani kielikurssilla. Ryhmämme majoittui jonkinlaisessa leirikeskuksessa, jossa oli majoitustiloja ja opiskeluluokkia. Keskuksessa oli myös ns. hiljainen huone - ei kappeli, vaan ehkä pikemminkin jonkinlainen meditointitila. En ollut koskaan käynyt sellaisessa ja huone kiinnosti minua kovasti. En muista enää miten se oli sisustettu. Muistan veden solinan ja hämärän valaistuksen, jotenkin tuntuu että valot olisivat saattaneet olla värillisiä. Huoneessa oli ihanaa vain istua hiljaa, se oli kuin toinen maailma. Ulkopuolella kovat loisteputkivalot ja hälinä, sisällä hämärä hiljaisuus, joka kutsui mietiskelyyn.

(En ole sitä ennen enkä sen jälkeen käynyt hiljaisissa huoneissa. Kauppakeskuksissa tai tavarataloissa, ja ehdottomasti kouluissa ja päiväkodeissa, tällaisella huoneella voisi olla käyttöä. Tauko tungoksesta, kuunnellen hiljaista veden solinaa ja linnun laulua, hetki vain omien ajatustensa kanssa.)

Toinen erikoinen läsnäolon kokemukseni on vähän tuoreempi. Olin juuri eronnut ja muuttanut pois yhteisestä kodista. Tämä tapahtui ennen joulua. Vanhempani kyselivät haluaisinko tulla sinne jouluksi, mutta minulla oli vahva tarve olla yksin. Lähdin jouluaattona koiran kanssa kävelemään ei erityisesti minnekään. Kuuntelin samalla musiikkia. Päädyin järven rantaan ison kallion luokse. Yhtäkkiä luureistani tuli tämä kappale. Seisoin siinä jouluna taivaan alla yksin, katselin talvista järveä ja joulua viettävää kaupunkia ja kuuntelin pianoa ja jousia enkä ollut lainkaan surullinen. Se hetki on jäänyt mieleeni aivan taianomaisena.

Läsnäolo ja hetkessä eläminen eivät onneksi vaadi mitään hiljaisia huoneita tai yksinäisiä jouluja. Meditatiivisen läsnäolon kokemuksen voi saada vaikka vaivatessaan pullataikinaa, pestessään käsitiskiä tai kolatessaan lunta pihasta. Täytyy vain hiljentää sisäinen kälätys, avata kaikki aistit ja vastaanottaa hetki sellaisena kuin se on.

Olisiko sinulla hiukkasen aikaa siihen näin kiireiden keskellä?

Miksi ostolakko ei toimi ja miten siinä voi onnistua?

Kuva: DWRose

Blogiini on vähän aikaa sitten tultu hakulausekkeilla "Miksi ostolakko ei toimi" ja "Miten onnistua ostolakossa". Ostamisen katkolle laittaminen kiehtoo! Kesällä starttasi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Viime perjantaina oli Black Fridayn kanssa yhtä aikaa Älä osta mitään -päivä. Onko vaikeaa olla ostamatta uusia vaatteita saati yhtään mitään?

Kuinka onnistut ostolakossa

Ensin pitää miettiä, miksi ostolakko tuntuu hyvältä idealta. Miksi ihmeessä edes aloittaisit moisen lakon?

Etsin netistä ostolakosta kirjoittaneita, ja aiheesta löytyy jos jonkinlaista avautumista. Tuo bloggari on ostolakossa, kokeilisinko minäkin? Onko pankkitili tyhjä ja ostolakko on pakollinen? Ahdistaako materialismi ja tekee mieli kapinoida vastareaktiolla? Ovatko kaapit täpötäynnä ja tuli kertakaikkinen tavaraähky? Ostolakon syy muodostaa sinulle motivaation, joka kannattaa kirkastaa itselle.

Mitä ostaminen ja shoppailu sinulle merkitsevät?

Onko se ajankulua, harrastus? Onko se kilpavarustelua? Onko se "järkevää varustautumista" ja "tarvikkeiden hankkimista"? Onko se pakoa tylsästä tai ikävästä todellisuudesta? Onko se muille näkyvän kuvan rakentamista ja pönkittämistä? Oletko koukussa uuteen ja taas uuteen? Onko ostaminen se juttu, ei omistaminen? Nämä eivät ole itsestäänselviä asioita. Vastauksia voi löytyä ja ajatukset voivat muuttua sinä aikana, kun ei hankikaan uusia tavaroita.

Ostolakolla on hyvä olla säännöt. Kuinka pitkä ostamattomuuskokeilusi on? Mitä ostolakko koskee? Mitä poikkeuksia saat tehdä?

Houkutuksien kohtaamista kannattaa miettiä etukäteen. Jos olet päättänyt olla ostamatta uusia laukkuja, mitä teet, jos näet verkkokaupassa ihanan laukun? Jos syysi ostolakolle ovat selkeät, sinun on helpompi perustella itsellesi, mikset klikkaa laukkua ostoskoriin.

Selviät paremmin houkutuksista, jos vältät niitä. Peruuta mainoskirjeet äläkä mene verkkokauppojen sivuille. Jos sinun tulee maleksittua kauppakeskuksissa ja samalla osteltua yhtä sun toista, keksi muuta tekemistä kuin kauppakeskukset. Kannattaako ostolakossa olevan mennä tonkimaan lempimerkin joulunjälkeiseen alennusmyyntiin ajatellen "minä vain vähän katson"?

Ostolakko voi olla myös sellainen, että viikon tai kuukauden aikana on lupa käyttää vain tietty määrä rahaa. Nosta raha käteisenä, jolloin se tuntuu konkreettisemmalta. Kun setelit ja kolikot on käytetty, se on siinä.

Entä jos kohtaat lakon aikana jotain, jota olet oikeasti aina etsinyt, jotain todella hyvää ja laadukasta, ja haluaisit hankkia sen? On typerää jättää hyvä tilaisuus käyttämättä, toisaalta sinun voi olla vaikea erottaa ainutkertaisia ja toistuvia tilaisuuksia toisistaan. Onko sinulla samanlainen ennestään? Voitko ostaa sen myöhemmin? Kuinka pitkään ja usein käyttäisit sitä?

Ostolakon aikana kannattaa miettiä omia tuntemuksiaan.

Miltä minusta tuntuu olla ostamatta? Miksi haluaisin ostaa tuon? Miltä tuntuu, kun en voi? Oliko kyseessä kuitenkin vain impulssi ja mielihalu, joka meni ohi, kun odotit?

Ostolakon aikana on hyvä hetki käydä läpi jo omistamiaan tavaroita. Omassa vaatekaapissaan voi shoppailla ilmaiseksi, sisustusta voi hyvin kaunistaa vähentämällä ja yksinkertaistamalla.

Entä kun ostolakkosi loppuu? Ostatko sitten kaiken sen, josta pidättäydyit lakon aikana?

Törmäsin blogikirjoitukseen, jossa perheenäiti kertoi olleensa kuukauden ajan ostolakossa. Tämän kuukauden aikana hänelle oli kertynyt jo pitkä lista tavaroista, joita hän lakon loputtua heti tilasi. Mukana oli mm. varmasti tarpeellisia lasten ulkovarusteita mutta myös "jotain kivaa paikasta X" ja "perusjuttuja kesään". Näin toimiessa ei tarvitse miettiä, mistä sitä tavaraa oikein tulee.

Se, mikä omalla kohdallani alkoi ostolakkona, on nyt sitä, etten harrasta shoppailua. En kiertele kaupoissa tai nettisivuilla tutka päällä valmiina tarttumaan mainoskoukkuun. Ostan tarpeeseen, ei huviksi. Ostan kun itse haluan, en silloin kun mainosmies haluaa. Tämä ei ole enää varsinainen lakko, vaan uusi asenne ja suhtautuminen ostamiseen.

Ostolakko voi parhaimmillaan johtaa uuteen vähän kohtuullisemmin ja tiedostavammin kuluttavaan elämäntapaan, jos samalla on harrastanut vähän itsetutkiskelua ja pohdintaa ja löytänyt vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Tai sitten se jää pinnalliseksi kokeiluksi, jonka jälkeen visa vinkuu samalla tahdilla.

P.S. Tutkimuksen mukaan ostaminen tuo onnellisuutta - nimittäin, jos ostaa toiselle.