Suutari, vieras ja täydellinen joulu

Meillä on muodostunut joulukuun perinteeksi laittaa kotiin ja autoon soimaan Jouluradio heti kun se avataan. Koko kuukausi joululauluja: perinteisiä, moderneja, tuttuja, uusia, ärsyttäviä, kauniita.

Yksi suosikeistani on Pekka Ruuskan Suutari ja vieras. Suutari, vanha ja lempeä mies, kaikkien kaupunkilaisten tuntema, siivoaa taloaan ja valmistautuu innoissaan: hänelle on ilmoitettu, että tulossa on tärkeä jouluvieras.

Siinä odotellessa ovelle ilmaantuu köyhä nainen kylmissään lapsensa kanssa. Suutari antaa lapselle lämpimän huovan ja jatkaa odottelua. Seuraavaksi ovelle tulee nälkäinen pummi, joka pyytää korpunpalaa mutta saa kiltiltä suutarilta lämmintä keittoa, kun sitä nyt sattui olemaan valmiina.

Ilta pimenee, suutari odottaa, vierasta ei vain kuulu. Hän korjaa pettyneenä astiatkin pois pöydästä. Ovella on taas joku: naapurin juoppo mölisee, että avaimet ovat hukassa eikä hän pääse kotiinsa. Suutari heltyy ja päästää hänet sisään lämmittelemään ja odottelukaveriksi, ja lupaa yösijankin tarvittaessa.

Tulee yö, vanha suutari menee nukkumaan. Hän näkee unta tärkeästä vieraastaan ja kysyy, miksi hän ei tullutkaan vaikka niin lupasi. Vieras vastaa olleensa suutarin luona kylässä kolmekin kertaa!

Laulu muistuttaa siitä, että jos odottaa tilaisuutta tehdä suuria, voi olla sokea tilaisuuksille tehdä pieniä tärkeitä asioita. Täydellinen on hyvän pahin vihollinen, sanotaan. Se pätee myös kodin askareisiin ja järjestelyyn. Kaiken ei tarvitse heti olla niin justiinsa, eikä jotain kannata jättää tekemättä vain siksi, ettei sitä heti saa sataprosenttisen täydelliseksi.

Viettäkää ihana, itsenne näköinen, rento joulu! Niin me täällä ainakin aiotaan tehdä.

Jee, it's hard to be a tonttu.

Koulutan tabletista komentokeskusta (ja pidän siellä salaa kanalaa)

Tässä voisi näkyä perheen jaettu tehtävälista.

Mieheni tilasi meille muutama vuosi sitten kummallisen kapistuksen. Litteä musta elektroninen laite, jossa oli iso näyttöruutu - tabletiksi sitä sanottiin. Mieheni piti siitä, koska siinä oli sama käyttöjärjestelmä kuin hänen silloisessa puhelimessaan. WebOS on sen jälkeen haudattu (ja kaivettu esiinkin) ja puhelinkin on mennyt rikki, mutta tabletti on pyörinyt kirjahyllyissä ja laatikoissa. En oppinut käyttämään sitä, koska sen logiikka ei mennyt jotenkin oman pääni mukaisesti enkä oikein edes keksinyt mihin olisin mokomaa kapistusta tarvinnut. Sovelluksia ei ollut juuri saatavilla.

Jokin aika sitten kävi selväksi, että ollakseen mitenkään hyödyksi tablettiin oli saatava eri ohjelmistot. Pari kokeilua viisaampana mies laittoi siihen CyanogenModin, joka on eräs Android-versio. Nyt alkoi tabletti sauhuta. Junnu liittyi klaanisotiin ja eliksiiri pulppusi sohvalla.

Katselin aina välillä mainoksista tabletteja ja mietin mitä sellaisella voisi tehdä. Jotenkin tabletin käyttö kiinnosti, mutta en osannut tarttua meillä olevaan kapistukseen. Läppäri ja puhelin täyttivät isot ja pienet tietojenkäsittelytarpeet mainiosti.

Sitten mies lähti työmatkalle ja kaivoi läksiäisiksi esille tabletin langattoman lataustelineen. Sen jälkeen tapahtui jonkinlainen valaistuminen. Useissa kuuntelemissani podcasteissa kehuttiin sovellusta Cozi, joka on perheen organisointiappis jaettuine kauppa- ja tehtävälistoineen. Päätin kokeilla sitä ja asensin sen ensin puhelimeeni. Sitten minulla välähti, että voisin laittaa sen myös tuohon kummalliseen tablettivempeleeseen. Laitoin tabletin lataustelineineen keittiöön näkyvälle paikalle ja tajusin, että jukopliut, tässähän minulla on nyt alku kodin ohjauskeskukselle!

Siivouspäivänä laitoin parikymmentä pientä tai isompaa askaretta Cozin jaettuun todo-listaan, ja junnukin innostui napsuttelemaan tehtäviä valmiiksi tabletilta.

Seikkaillessani sovelluskaupassa löysin toisenkin kiinnostavan applikaation. Olen etsinyt jo pitkään jotain yksinkertaista mutta tehokasta kaiken-hallinta-sovellusta, mutten ole oikein löytänyt haluamaani. Nyt törmäsin sovellukseen Workflowy, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan lista. Listan bulletit ovat myös listoja, joita voi laajentaa loputtomiin. Pidän ajatuksesta, että kaikki asiat ovat samassa paikassa, ja yksinkertainen käyttöliittymä vetosi minuun. Laitoin sovelluksen läppärin lisäksi myös tablettiin. Lisää tehoa ohjauskeskukseen!

Sitten asiat alkoivatkin mennä viistoon. Junnu oli ladannut miekkaisten ja pyssyisten mobiilipeliensä joukkoon myös kanaisen ja viljaisen Hay Dayn. Erehdyin avaamaan sen yhtenä iltana enkä saanut laskettua farmiani enää käsistäni. Munia pitää kerätä! Pekonia pitää paistaa! Maissi kypsyy! Lato on täynnä! OH NO! Siinä bittikanoja ruokkiessani ja digilettuja paistaessani mietin, että tämä arki onkin vähän kuin Hay Day. Pyykkiä koneeseen, jaahans, kissa vaatii ruokaa, ping astianpesukone on valmis, harjoitukset alkavat, jääkaappi on tyhjä... Ilmankos peli tuntuikin niin tutulta.

Tässä näkyykin farmini. Moikka kanaset!

Kokeiluni arjen digitaalisen organisoinnin saralla jatkuvat tabletti uutena kaverina. Ohjauskeskus kehittyy ja uusia tapoja syntyy. Olen jälleen innostunut!

P.S. Jos haluat kokeilla ohjauskeskusta, mutta sinulla ei ole tabletille omaa jalustaa, voit tehdä sellaisen vaikka keittokirjatelineestä.

Viikon 49/50 Mekaselonteko

Olen avosydänkirurgi, luotsi ja verhojen avaaja

Kuva: Rennett Stowe

Kun kerron ihmisille mitä teen työkseni, minulle esitetään yleensä aina sama kysymys: "Oletko käynyt himohamstraajien luona?" Ihmiset yhdistävät ammattijärjestäjän työn ensimmäiseksi television kauhisteluohjelmiin ja toivovat ehkä kuulevansa jonkin mehukkaan yksityiskohdan.

Vastaan ehkä heidän pettymyksekseen joka kerta, että olen saanut tehdä töitä ihanien, tavallisten ihmisten kanssa, joilla tavallisimmin jokin elämänmuutos on joko suistanut kodin kaaoksen valtaan tai muuten vain paljastanut tarpeen tehdä jotain tavaroiden määrälle tai epäjärjestykselle.

Vieraan ihmisen päästäminen kotiin ja kaiken tekemättömän, miettimättömän, hautautuneen paljastaminen vaatii paljon rohkeutta. Eräs asiakas vertasi tunnetta melko dramaattisesti rinnan repimiseen auki.

Kaikki työtehtäväni eivät sentään ole avosydänkirurgiaa. Joskus yhteydenoton syynä on se, ettei terveys kestä tavaroiden siirtelyä ja lähinnä tarvitaan apukäsiä. Ongelmana voi olla myös tavaroiden kuljetus kierrätykseen - joko siksi ettei käytössä ole autoa tai sitten että tavarat eivät vapaaehtoisesti halua lähteä eteisestä eteenpäin. Tiedättehän, kun ei vain saa aikaiseksi.

Jos on ollut vääriä luuloja tuntemattomien kanssa, niin on joskus täytynyt oikoa asiakkaidenkin käsityksiä.

"Sulla on varmaan sellainen design-koti." Äänensävystä arvelen tarkoitettavan kliinistä tavaratonta sisustuslehti-asuntoa. Ei pelkoa.

"Nyt siirretään tästä tämä senkki tästä toiselle puolelle, ei tarvi näitä designmaljakkoja tästä ottaa pois, tästä vain työnnetään näin!" On eri asia työnnellä omia tuttuja huonekalujaan kuin toisen tavaroita, joiden painoa ja käyttäytymistä ei tunne. Haluan että kaikki on yhtä ehjää ennen ja jälkeen käyntini.

"Niin sä et olekaan siivooja." Pyyhittyäni pölyjä ja lastattuani tiskikoneen. En ole kodinhoitaja enkä tule tekemään siivoustehtäviä, mutta joskus autan alkuun pääsemisessä. Olen se tyyppi, joka kutsutaan hätiin, jotta voisi käyttää siivouspalveluita.

Alkuun pääseminen on kokemukseni mukaan monesti käyntini ydin ja arvo. Asiakkaani eivät suinkaan ole toistaitoisia tai kädettömiä. Monen on vain vaikeaa löytää yksin se hetki jolloin ja se kohta josta aloittaa. Toisen kanssa touhuaminen on mukavampaa, tulee edettyä reippaammin ja sitä paitsi olen kova kehumaan. Kun yhdessä on vedetty verhot tilanteen päältä, mitä moni on yksinään tehokkaasti vältellyt, syntyy selkeyttä ja motivaatiota jatkaa omin päin.

Yleensä asiakkaani ymmärtävät, että heidän ongelmansa ei ratkea niillä ajatuksilla ja sillä toiminnalla, joilla se on syntynytkin, ja he ovat valmiita kuuntelemaan uusia ideoita. Joskus huomaan, ettei asiakas ole vielä aivan kypsä tekemään asioita eri tavalla kuin ennen. Jos haluaa laivan kääntyvän, täytyy itse kääntää peräsintä.