Iloista ja pirskahtelevaa vappua!

Iloista vappua kaikille asiakkailleni ja blogini lukijoille!

t. Milla

Viikon 17 Mekaselonteko

Aikamatka

Vanhempani ovat muuttamassa pienempään asuntoon. Se tarkoittaa sitä, että rintamamiestalon kellarit on tyhjennettävä sekä heidän säilömästään tavarasta että omista laatikoistani. Kävin viikonloppuna vähän kurkkimassa mitä on edessä ja toin muutaman laatikon kotiin kunnon setvimistä varten.

Olen näköjään säntillisesti säilyttänyt silloin-erittäin-tärkeät kurssiohjelmakirjat. Tämä on kyllä niin #jonneteimuista-kamaa. Nykyään kaikki taitaa olla netissä ja hyvä niin.

Kannoin kotiin myös kaikki opiskelumuistiinpanoni. Opiskelin matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä sekä vähän tilastotiedettä ja jopa kansantalouden peruskurssin. Kaikki on siististi mapitettu. Olen ajatellut vuosia käyväni ainakin nuo matematiikan paperit läpi sillä ajatuksella että jos vaikka nyt kaikki näyttäisi selkeämmältä. Sitä hetkeä ei vain ole vielä tullut eikä varmaan tulekaan.

Opiskeluaika oli minulle, kuten varmasti useimmille muillekin, hyvin erityinen ajanjakso. Opintomuistiinpanot eivät ole vain sanoja ja numeroita paperilla. Ne palauttavat taas mieleen kaikki hauskat ja vähemmän hauskat opettajat, rakkauden, ruotsin oppimisen, opiskelijaelämän sitseineen ja muine juhlineen, tentit ja jännityksen siitä onko päässyt läpi, Turun kauppakorkeakoulun nurkilla olevan Hesen, sen jossa nykyään pääsee sisälle lämpimään tilaamaan mutta josta silloin ostamamme hampurilaiset söimme palelevina puhelinkopissa, talvipyöräilyn rannikon hyytävässä vastatuulessa, ohjelmointiharjoitukset kielellä josta kukaan ei ollut kuullut ennen eikä jälkeen, opiskelijalounaat, jokirannan ja kaiken muun.

Laatikoista löytyi myös vanhempaa omaisuutta. Otin muutamia kuvia muistoksi ennen jätesäkin kutsua. Itse nauhoitettuja C-kasetteja, kellarilta haiseva hame, vielä heinää kariseva kulunut ratsastuskypärä. Kävin muutaman vuoden ratsastamassa Savonlinnassa Vuohimäen ratsastuskoululla. Lempihevoseni oli rautias pieni Pentagon, jonka selästä kerran tipuin niin, että sain murtuman niskanikamaan.

Vanhojen tavaroiden läpikäyminen tuo pintaan paljon muistoja ja ajatuksia. Niitä on usein helpompi käsitellä yhdessä jonkun toisen kanssa. On mukavaa kertoa ja kuunnella tarinoita tavaroiden takana. Yhdessä saa voimaa heittää hyvästit tavaralle, joka on seurannut uskollisesti moneen seikkailuun mutta joka on nyt täysinpalvellut. Nyt on aika uusien seikkailujen!

Kiertolaissunnuntai

Tänään vietin kiertolaissunnuntaita. Samalla kun sain palautettua kirjaston kirjan, kävin vähän nuuhkimassa supersuositun peräkonttikirppiksen tunnelmaa ja vierailin Työväenmuseo Werstaassa Vaatevallankumous-kampanjaan kuuluvalla vaatteidenvaihtotorilla sekä tekstiilinäyttelyssä.

Peräkonttikirppis on kaupunkilehti Moron ja Tampereen ev. lut. seurakuntien yhteisponnistus. Kaikki myyntipaikkojen jaosta ja Tapulikahvilasta kertyvät tuotot menevät seurakuntien ruoka-apua jakavalle RuokaNysselle. Tänä vuonna erikoisuutena oli delfinaarion vanhojen tavaroiden huutokauppa. Sieltä olisi saanut ostaa vaikkapa pieniä märkäpukuja.

Työväenmuseo Werstas on Finlaysonin alueella. Vaatevallankumous-päivän kunniaksi siellä oli vaatteidenvaihtotori, jonne sai sopivasti viedä mennessään ja tuoda tullessaan. Salissa esiteltiin myös tekstiilien tuotantoa ulkomailla ja siihen liittyviä ongelmia.

Werstaalla on useita näyttelyitä. Tutustuin Espanjan sisällissodan aikaisiin julisteisiin ja kuuntelin työväen lauluja. Yksi näyttelyistä on Tekstiiliteollisuusmuseo, joka kertoo tekstiilien valmistuksen historiaa ja tekstiilityöntekijöiden tarinoita. Tampereen tekstiiliteollisuudella on pitkä historia. Täällä toimineita yrityksiä ovat mm. Finlayson, jonka tehtaalla syttyivät Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot, Tampella, Suomen Trikoo ja Klingendahl. Moni näistä on jäljellä enää vain paikannimenä.

Suosittelen lämpimästi Werstaalla käyntiä, jos olette huudeilla!

Tässäpä vielä "virallinen" Vaatevallankumous-kuva paita väärinpäin. Tämä trikoopaita on Nanson valmistama.

Viikon 16 Mekaselonteko

Jotta tietäisimme kuka vaatteemme on tehnyt

Kuva: Mamoritai

Kuvittele, että käyt töissä kahdeksankerroksisessa rakennuksessa. Samassa talossa on pankki, kauppoja, asuntoja ja vaatetehtaita. Sinun lisäksesi siellä on töissä tuhansia ihmisiä. Generaattorit puksuttavat yläkerrassa tehtaisiin varavirtaa, koska tehtaissa käytettävät suuret koneet ja niiden omistajat eivät sähkökatkoja suvaitse. Saatat tietää, että talon neljälle lisäkerrokselle ei ole lupaa, mutta kerros sinne tai tänne, mitäpä siitä. Sitä et ehkä tiedä, ettei taloa ole edes hyväksytty tehdaskäyttöön, koska sen rakenteita ei ole suunniteltu kestämään raskaita tehdaskoneita.

Eräänä päivänä huomaat rakennuksen seinässä selviä halkeamia. Kerrot niistä tietysti pomollesi. Alakerran kaupat ja pankki suljetaan heti. Rakennuksen omistajan mielestä huoleen ei ole mitään syytä eikä hän usko varoitteluja. Pomosikaan ei halkeamista piittaa, hän määrää sinut ja työkaverisi normaalisti töihin seuraavana päivänä. Mitä voitte tehdä, rahaa täytyy kuitenkin jostain saada. Jos ette mene, teiltä kuulemma pidätetään koko kuukauden palkka. Pomotkin ovat ahtaalla, ostajat vaativat tilaustensa täyttämistä ajoissa. Tehtaiden asiakkaina on kuuluisia vaatemerkkejä.

Aamulla tulee taas sähkökatko ja generaattorit käynnistetään. Rakennus alkaa täristä...

Kuva: rijans

Yli tuhat ihmistä kuoli 24.4.2013 Dhakassa, Bangladeshissa Rana Plaza -rakennuksen romahtaessa. Työntekijöiden turvallisuus oli laiminlyöty hirveällä hinnalla.

Tästä sai alkunsa Vaatevallankumous-kampanja eli Fashion Revolution.

Alkaen vaatteen suunnittelusta, puuvillan viljelystä ja korjaamisesta tai tekokuitujen valmistuksesta langan ja kankaan valmistukseen, värjäämiseen, leikkaamiseen, ompeluun, viimeistelyyn - prosessiin osallistuu valtavasti ihmisiä. Tuotantoketjut ovat niin pitkiä, etteivät vaatteiden tilaajat tällä hetkellä edes tiedä, keitä kaikkia on mukana.

Tuotteiden Made in -merkintä kertoo vain viimeisen merkittävän valmistusvaiheen paikan. Vaatteen eri osat saattavat olla kotoisin monesta eri maasta.

Vaatteiden valmistukseen tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. Meidän tehtävämme vaatteiden kuluttajina on kysyä: Kuka tekee vaatteemme? Kunnioitetaanko heidän ihmisoikeuksiaan kuten työturvallisuutta? Otetaanko ympäristönäkökohdat huomioon?

Pue lempivaatteesi väärinpäin päälle, ota kuva ja lähetä se sosiaalisen median kautta vaatteen valmistajalle kysyen samalla #‎whomademyclothes. Toivottavasti saat vastauksen!

Käy lukemassa myös siitä, kun kävin viime vuonna tutustumassa suomalaiseen vaatetehtaaseen: Vallankumouksellinen vierailu vaatetehtaalla

Tapaamisia tapahtumassa

"Oijoijoi", huokaisi vanhempi rouvashenkilö minut nähdessään. "Viime vuonna kiersin sinut kaukaa."

Olin toista kertaa Linnainmaan kevättapahtumassa pitämässä omaa pistettä. Myin tyhjyyttä ja ei-oota pikku pöytäni takana siinä tavaroita pullistelevien kirppisrekkien ja -laatikoiden kupeessa.

"Olen vienyt jo kymmenen jätesäkillistä kierrätykseen, mutta tuntuu ettei se määrä vain vähene. Se on niin kamalan raskasta!"

Ehdotin hänelle, että nyt kun hän uskaltautui jo juttusille, niin ensi vuonna ehkä jo soitellaan.

***

Toinen rouva kyseli, missä arpajaispiste on tänä vuonna. Hän tulee joka vuosi tapahtumaan ostamaan arvan ja voittaa aina jotain hyvää tavaraa. Muistakin arpajaisista hän voittaa aina jopa niin varmasti, että muut kieltävät häntä osallistumasta. Onpa hän kerran päättänyt etukäteenkin, mitä aikoo voittaa, ja sen hän tosiaan sitten voittikin.

***

Pienten ihmisten ostoksilla oloa oli ihana seurata vierestä. Eräs pikkutyttö ihastui vaaleanpunaisiin Aino-tossuihin ja kaiveli kolikoita pussistaan. Vinkkasin hänelle, että kirpparilla voi aina tinkiä. Hän saikin viimeiset puuttuvat sentit alennusta. Oli harvinaisen järkevä ostos lapselta ostaa tossut, jotka sai heti jalkaankin kuralta suojaamaan!

Toinen pieni tuli hieman epävarmoin sanankääntein aivan viimeisillä minuuteilla kolikkonsa kanssa ostamaan hametta. Myyjän kanssa kaivelivat sitten hetkisen hamelaatikkoa ja löysivät juuri sopivan, jonka pieni asiakas kolikollaan sitten osti.

***

Käytetyt lastenvaatteet näyttivät tekevän hyvin kauppansa. Eräs perheenäiti huudahti ilahtuneena edullisten ostosten jälkeen: "Olipa hyvä ettei lähdetty Ideaparkiin!"

Pari pikkutyttöä hihkuivat ohikulkiessaan ihastellen ostamiaan pieniä kimmeltäviä laukkuja: "Miten voi saada kaksi näin ihanaa tavaraa alle eurolla!"

***

Mainostin ämpärillä ilmaista ajatustenvaihtopistettä. Annoin halukkaille ensin mietittäväksi vanhoja ajatuksia, joiden järkevyyttä kannatti vähän puntaroida, ja sitten uusia tuoreempia ajatuksia, joita saattoi makustella vaikka makkarajonossa. "Hyvä pointti", yksi ajatustenvaihtaja kehui omaa uutta aatostaan. "Minulle on niin vaikeaa luopua."

***

Kurkkasin viereiseen luokkahuoneeseen sisälle ja huvituin pikkuisen ikkunakoristeista. Minulla oli varaa huvittua, olinhan sentään jo juuri muutama päivä sitten kerinyt omat jouluvalot kesäsäilytykseen.

Joulusta on niin vaikeaa luopua, tiedän.

Viikon 15 Mekaselonteko

Toimintatorstai: 2+1 kotiärsiötä kuntoon

Kuva: Laurie Avocado

Tämän päivän aiheena on pienten mutta ärsyttävien asioiden korjaus, joka on odottanut tekemistään.

***

Tapaus 1. Olohuoneen nurkassa sohvan takana johtokasa, joka ei näy silmään mutta ärsyttää viikottain imuroidessa ja luututessa. (Miksi pistorasia ei ole huoneen nurkassa vaan metri siitä keskemmälle päin, älkää kysykö.) Ratkaisu: nostetaan johdot pois lattialta kaapin reunaan ruuvatun telineen avulla. Kotelointi ja muu siistiminen vielä puuttuu, mutta ärsytys väheni jo.

Tapaus 2. Pannunalusen nostaminen koukuilla kaapin seinälle. Tämän tapauksen ratkaiseminen oli miltei ärsyttävämpää kuin itse ongelma, koska kaappi oli vähän turhan kapea ruuvaaville lihaksikkaille käsivarsille. Muutaman kirosanan avulla saimme lopulta homman maaliin. Liimaamalla olisi onnistunut helpommin. Mutta nyt on niin kiva laittaa ritilä naulaan!

Tapaus 3. Katastrofi odottamassa tapahtumistaan. Taloyhtiön mattotelineellä ei saa tuulettaa mitään, joten ruuvasimme aikoinaan autokatoksemme kattoon tuuletustangot. Ne ovat toimineet hienosti, mutta koska puurimat eivät ole olleet lenkeissä tukevasti kiinni, mieheni on saanut toisen niistä kerran niskaansa. Onneksi hän oli välissä, koska muuten se olisi tullut auton päälle. Vihdoin saimme otettua kätösiimme neljä ruuvia ja meisselin ja kiinnitettyä tangot kunnolla. Nyt saavat matot tanssia tangollaan miten paljon haluavat!

Mitä rasittavaa ja ärsyttävää sinä voisit vihdoinkin fiksata kuntoon tänään tai vaikka heti ensi viikonloppuna?

Nuukuusviikko: Järkevää kuluttamista ja jätteen vähentämistä

Kuva: Keoni Cabral

Tällä viikolla vietetään Nuukuusviikkoa. Nuukuusviikolla edistetään luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä, se on järkevän kuluttamisen teemaviikko.

Suomen kielessä on monta sanaa säästäväisyydelle - on pihi, kitsas, saita, itara ja nuuka. Sanoilla on sävyeroja. Siinä missä ensinmainitut ovat roopeankkamaista pennin venyttämistä turhassakin paikassa ja jopa itsekästä ilkeyttä, nuukakin on kyllä säästäväinen, mutta järkevällä ja kestävällä tavalla. Pihi kulkee risaisissa sukissa ja nuuka korjaa ne. Vai mitä mieltä olet?

Ympäristötietoisuus lisääntyy vuosi vuodelta, asia on alkanut vihdoin kiinnostaa "ituhippien" lisäksi nyt myös maailman johtajia. Ylikulutuspäivän jatkuvaan aikaistumiseen kiinnitetään huomiota. Vaatevallankumous-kampanja herättelee vähentämään vaatejätettä satsaamalla laadukkaisiin tekstiileihin. Kiertotalous on nyt kuuma aihe - "kaivoksesta kaatopaikalle" ei enää toimi, kun ihmiskunta käyttää vuosittain enemmän, kuin mitä maapallolla on antaa. Jätteiden synnyn ehkäisy ja jätteiden hyötykäyttö palvelee myös luonnonvarojen säästäväistä käyttöä.

Lumiukotkin pienenivät, kun ruvettiin oikein nuukailemaan.

Oma "nuukailuni" alkoi siitä, kun irtisanouduin v. 2012 lopussa vakituisesta mukavasti palkatusta työpaikastani ja lähdin yrittäjäksi. Minun piti vähitellen sopeuttaa menot tuloihin, ja kun tuloja ei aluksi niin ollut, niin ei saanut juuri olla menojakaan. Korvasin uusien tavaroiden ostamista jo omistamieni tavaroiden paremmalla hyödyntämisellä - juuri sitä samaa asiakkaittenikin kanssa sitten tehtiin ja tehdään yhä. Rahan lisäksi on tullut varmasti säästettyä luonnonvarojakin.

Kuva: Kevin Demers

Kun puhutaan jätteistä ja niiden synnyn ehkäisemisestä, katse kääntyy yleensä ensimmäisenä roskiskaappiin. Kuitenkin kaikki, mitä ostamme, muuttuu aikanaan jätteeksi. Sen takia jätteiden vähentäminen riippuu siitä, mitä ja kuinka paljon ostat ja tuot kotiin.

Yksi jätelaji on sellainen, minkä tuomista kotiin on jos nyt ei mahdotonta, niin ainakin hankalaa välttää... niin moni tuote on kääritty muoviin. Muovi ei ole pelkästään harmin aihe, koska sen ansiosta esim. elintarvikkeiden hävikki on pienempi. Onneksi muovinkeräys on lähdössä hyvin käyntiin. Suomen Uusiomuovi Oy kertoo sivuillaan:

"Ekopisteverkostoon on tulossa vuoden 2016 aikana 500 kotitalouksien muovipakkausten keräyspistettä. Vuoden alussa ekopisteitä on lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa, verkosto kasvaa vähitellen."

Minäkin järjestin roskiskaappiimme tilaa muovinkeräystä varten aikoinaan heti, kun näin, että marketin pihalle on ilmestynyt keräyskontti.

Kun muovit kerää erilleen sekajätteestä, jälkimmäisen määrä vähenee yllättävän paljon ja sille voi riittää pienempi astia. Omakotitalon omistajalle tai taloyhtiölle tämä merkitsee silkkaa rahan säästöä!

Lue lisää:

Jätehuoltoyhtiö Kiertokapulan nuukuusviikko www.kiertokapula.fi/jatehuolto/jatemaaran-vahentaminen/nuukuusviikko/

Nuukuusviikon oma sivusto www.nuukuusviikko.fi

Viikon 14 Mekaselonteko

Toimintatorstai: Kapea säilytyslaatikko

Kuva: Matt Brown

Selailen mielelläni kuvia ja katselen videoita säilytysratkaisuista, haltioidun laatikoista ja innostun kaikesta kätevästä - niin ehkä sinäkin, kun lisää järjestystä ja toimivuutta elämääsi haluat.

Olen tosin luultavasti astetta tai kahta höpsömpi. Tavallisempaa olisi ehkä hihkua ja hiplata tuotteita kauppojen naistenvaate- tai kenkäosastolla, minä taas etsin aina säilytys- ja konttoritarvikeosastot ja hiplaan siellä huokaillen kaikenlaisia ihanuuksia.

Harmillisesti useat netissä näkemäni kätevät jutut puuttuvat täkäläisten kivijalkakauppojen valikoimista. Toisaalta en haluaisi tavarakauppiaaksi, mutta toisaalta minua kiehtoisi eräänlainen kätevien asioiden verkkokauppa. Ehkä tästä haaveesta tuleekin vielä totta! Hui, nyt kirjoitin sen tänne...

Eräs tuote, joita en ole juuri nähnyt täällä, on kapea ja pitkä laatikko, joka sopii esimerkiksi ruoka- tai vaatekaappiin hyödyntämään kaapin koko syvyyden. Moni asiakkaani valittaa sitä, että vaatekaappi on liian syvä eikä sen takia ole hyvin käytettävissä.

Ostin eräästä ulkomaisesta verkkokaupasta tällaisia 46 senttiä syviä muovilaatikoita kokeillakseni, miten ne toimisivat eri paikoissa.

Meillä on astianpesukoneen vieressä kapea syvä välikaappi, jossa olemme pitäneet limsapulloja ja pannunalusritilää. Laitoin pullot laatikkoon. Laatikossa on pohjassa pyörät, joten se on helppo vetää ulospäin eikä tarvitse kurotella niin syvälle.

(Laatikon kanssa syntyi samalla ahaa-idea ritilän nostamisesta kaapin seinälle. Toteutuksesta puuttuu vielä kunnon koukut.)

Toinen paikka, johon keksin pistää kapean mutta syvän laatikon, oli vaate/varastohuone. Hylly oli hieman liian leveä kahdelle Smart Store -laatikolle ja reunaan kerääntyi joitain irtotavaroita. Laitoin tavarat laatikkoon, jonka leveys oli juuri oikea.

Vaatekaapissakin laatikko tuntui tehokkaalta. Rullasin isommasta laatikosta olohousut uuteen kapoiseen. Tilaa se säästi, mutta housujen rullailusta on vähän enemmän vaivaa kuin taittelusta. Jos sitä ei usein tarvitse tehdä, miksei!

Muita käyttöjä tällaiselle pitkulaiselle laatikolle voisi olla esim. kattilankansien, pannunalusten tai säilykepurkkien säilytys. Juuri nyt kekkasin, että läppärinikin mahtuu laatikkoon, joten voisin ehkä kehittää siitä kotitoimiston piilopaikan...

Onko teillä kapeita tai syviä vähän hankalia säilytyspaikkoja, jotka kaipaisivat parempaa ordninkia? Sinulla saattaakin jo olla samantapaisia laatikoita, esimerkiksi kukille hankkimasi mutta vähälle käytölle jääneet parvekelaatikot.

Muistot, muistoesineet ja mitä ihmettä

Mieheni ja poikani ensimmäiset autot.

Ammattijärjestäjän asiakkaina ei ole erityisen paljon ihmisiä, joille on helppoa heittää pois tavaroita, vaan asia on yleensä vahvasti päinvastoin. Kun miettimistä on jo pestyjen italiansalaattirasioiden ja tavoitehousujen kanssa, muistoesineet voivat osoittautua mahdottomaksi haasteeksi hallita. Mitä tehdä niille, missä säilyttää, mitä säästää?

Tässä muutama päällimmäisenä mielessäni oleva tuuminta.

Ihmisen on hyvä muistaa mistä on tullut, eikä kaikkia muistoja pitäisi siivota sokeasti pois. Valokuvat, kirjeet ja muu ainutlaatuinen materiaali täytyy punnita tarkkaan.

Ihan jokaisen vanhan tavaran säilyttämisen voi halutessaan perustella jollakin muistolla ja täyttää komeronsa menneisyydellä. Sinulla ei ole todennäköisesti tilaa pitää kaikkea, mitä haluaisit. On pakko tehdä valintoja.

Ehkä muistoajatukset riittäisivät, eikä kaikesta tarvitsisi olla konkreettista muistoesinettä. Esineistä voi ottaa valokuvia. Pystyisitkö palauttamaan tunteen katsomalla kuvaa? Esimerkiksi lasten lukemattomat piirustukset voi taltioida digikuviksi eikä kaikkia tarvitse säästää paperisina.

Muistoille voi varata tietyn hyllyn, korin, laatikon. Niiden täytyy mahtua sinne. Tilan voi käydä läpi vaikkapa vuosittain ja tunnustella, mitkä esineet ovat edelleen säilyttämisen arvoisia ja mitkä saavat antaa tilaa tärkeämmille muistoille.

Mitä tapahtumaa, ihmistä, paikkaa et halua unohtaa? Unohtaisitko sen, jos siitä ei olisi konkreettista esinettä? (Ja jos muuten sattuu kotikatastrofi, mitä ei voi korvata?)

Haittaako, jos unohdat? Oletko jo unohtanut? Tee lista niistä esineistä, jotka muistat. Voit valmistautua näin vaikkapa tavaroidenhakuretkeen vanhempiesi luota. Jo unohtuneiden tavaroiden löytäminen ja selailu voi antaa niille enemmän tärkeyttä kuin mitä ne ansaitsisivatkaan. Merkitsisivätkö ne sinulle mitään, jos et olisi nähnyt niitä jälleen?

Säästämistäsi esineistä täytyy tulla katsoessa ja koskiessa hyvä mieli. Miksi säästäisit sellaista, joka tuo sinulle huonoja fiiliksiä, syyllisyyttä tai surua?

Haluatko, että lapsesi tai joku muu läheisesi joutuu miettimään mitä muistoesineelle pitää tehdä? Mitä tehdä jos lapset eivät halua muistoesineitäsi? Tietävätkö lapsesi, mitä ihmettä nuo esineet edes ovat? Esineisiin (ja valokuviin!) kannattaa liittää jokin selitys tai tarina, mistä se on tullut ja miksi se on tärkeä. Toinen yläreunan kuvan puuleluista on lapseni ensimmäinen auto, jonka ukkinsa oli hankkinut tanhumatkalta. Lapsi oli juuri syntynyt eikä sillä kuulemma ollut vielä autoa, niin oli pitänyt sellainen äkkiä ostaa. Puuauto löytyi vastikään vanhempieni luota, enkä olisi tiennyt sen tarinaa, jos en olisi mennyt isälleni ihmettelemään pohjaan kirjoitettua tekstiä. Nyt se on meillä hyllyssä mieheni ensimmäisen leluauton vieressä.

Muistoesineistä ei ole paljoakaan iloa kaappien perukoilla. Jospa laittaisit ne kauniisti esille vaikkapa rasiassa, vitriinissä, tauluksi kehystettynä tai hyllyllä asetelmassa sen sijaan että hyllyillä olisi avaimia, kolikoita, laturin johtoja tai käytettyjä teekuppeja.

Viikon 13 Mekaselonteko