Anna haasteiden inspiroida, ei ahdistaa

Olet varmaan tavaranvähennyksesi aikana törmännyt tarinoihin ihmisistä jotka omistavat 250 tavaraa tai pärjäävät repun sisällöllä. “Heitin pois 80% vaatteistani.” “Aiemmin minulla oli kirjoille oma huone - nyt omistan vain 10 kirjaa.”Tällaiset tarinat voivat toimia mahtavana inspiraationa ja vertaistukena. “Jos tuo tyyppi pystyi siihen, kyllä minäkin.” Ne voivat avata silmiä. “Hei, en tarvitse oikeasti kahtakymmentä paria farkkuja.”

Minimalisointitarinat voivat myös ahdistaa. Menet vaatekaapillesi, avaat sen, katselet ihania omistuksiasi ja mietit miten ihmeessä muka voisit pärjätä vain 15 vaatekappaleella ja oletko hamstraajaluuseri jos tarvitsetkin 30 tai 50.

Ei sinun tarvitse mennä äärimmäisyyksiin ja omistaa vain 10 kirjaa tai 12 vaatekappaletta tai 100 esinettä. Muitten vähennyssuorituksia voi pitää positiivisena inspiraation lähteenä, muttei niistä pidä ottaa paineita. Et ole epäonnistunut tai huono ihminen, jos et voi elää minimaalisesti.

Minimalismin tie on tuskin meille kaikille tarkoitettukaan. Jos rakastat kirjoja ja haluat ympäröidä itsesi kirjoilla ja ne tuottavat sinulle hyvää mieltä, siitä vain.

Yksi hyvä mittari omistamiselle on käytettävissä oleva säilytystila. Kysy itseltäsi: Onko näille tilaa? Pursuuko kirjahylly/vaatekaappi/kellarivarasto yli äyräidensä? Toinen mittari taas on järjestys. Kysy: Tiedänkö enää mitä omistan? Löydänkö helposti mitä haluan?

Tavaroista luopuminen voi viedä aikaa. Moniin esineisiin liittyy paljon muistoja, toiveita ja tunteita, ja ne tunteet täytyy käydä läpi ja käsitellä. Pehmolelut katsovat syyttävästi nappisilmillään ja pölyttynyt lankalaatikko huokuu kaikkia ihania neuleita, joita et vain tehnyt etkä tee.

Voit hyvin vähentää tavaroita yksi kerrallaan. Jos sinulla on todella paljon kaikkea, etsi joka päivä yksi esine, josta voisit luopua.

Rikastumiseen tarvitaan suuret tulot ja pienet menot - tavaroiden vähentämiseen suuret poistot ja pienet hankinnat. Jos olet saanut luovuttua jostakin, älä osta tilalle mitään. Vähitellen määrä vähenee väkisinkin. Voit pitää etenemisestäsi kirjaa.

Joskus tuntuu ettei vähentäminen edisty etkä pysty luopumaan enää mistään. Pääasia on, ettet ota takapakkia ja hanki lisää tavaraa. Lue inspiroivia kertomuksia, anna itsesi innostua ja katso kotiasi taas uusin silmin ja uusin voimin.

Yhden minuutin sääntö raivaa tilaa isoille tehtäville

Gretchen Rubin esittelee kirjassaan The Happiness Project yhden minuutin säännön. Se on yksinkertainen tapa lähestyä järjestelmällisempää elämäntyyliä. Sääntö on helppo muistaa, mutta sen tehokas käyttö edellyttää johdonmukaisuutta.

Sääntö kuuluu näin: Minun on tehtävä mikä tahansa eteen tuleva tehtävä/kotityö/homma, jos sen voi tehdä korkeintaan minuutissa.

Minuutissa ehtii avata postit, viedä väärässä paikassa olevan lelun lastenhuoneeseen, pyyhkäistä keittiön pöydän.

Asioiden tärkeysjärjestyksessä tekemisessä on se ongelma, että pienet asiat tahtovat jäädä tekemättä, koska ne eivät yleensä ole tarpeeksi tärkeitä. Kun pieniä tekemättömiä asioita on paljon, ne alkavat vaivata. Tuntuu siltä, että niiden tekemiseen menisi pitkä aika, vaikka oikeasti ne olisi hyvin helppo ja nopea poistaa päiväjärjestyksestä, jos sen tekisi heti.

Kokeile säännön noudattamista ja kerro minkälaisia tuloksia sait!

Mitä amppelikukka opetti minulle elämästä

 Amppelikukkani, valkoinen kaunis rehevä kellokasvi, oli mennyt huonoon kuntoon. Tilanne hyppäsi sananmukaisesti silmille, kun taas kerran löin kulkureitillä roikkuvaan ruukkuun pääni. Katsoin kasvia tarkemmin. Kaikki sen kukat olivat lakastuneet vaaleanruskeaksi tahmaksi. Olin varma että se oli kuollut.

Otin kasvin alas huonosti sijoitetusta koukustaan ja tarkastelin sitä. Tilanne näytti pahalta. Voisiko kukan vielä pelastaa? Olin jo siirtänyt sen turvaan paahtavalta auringolta varjon puolelle, mutta ei se näyttänyt viihtyvän sielläkään.

Muistin äkkiä, että kasvista kuului nyppiä kuolleet kukat pois. Jos lakastuneet kukat jättää paikoilleen, ne alkavat kehittää siemeniä ja vievät kasvilta energiaa.

Aloin nyppiä kuolleita kukkia pois. Niitä oli paljon ja urakka näytti toivottomalta. Kukanroippeiden takana ja alla oli lisää kukanroippeita. Nypin ja nypin ja nypin ja manailin, miksei tätäkään ollut tullut mieleen tehdä aiemmin.

Yhtäkkiä huomasin, että kaikkien lakastuneiden kukkien alla on uusia nuppuja. Jokaisen kuolleen kukan alla piilotteli ainakin viisi nuppua.

Jatkoin nyppimistä. Sormet menivät tahmeiksi ja selkä jäykistyi, mutta paljastin joka nyppäisyllä lisää pikku kukanalkuja.

Kun olin valmis, kasvi näytti täysin uudistuneelta ja valmiilta avaamaan kymmenittäin uusia valkoisia kelloja.

Miksikö kerron sinulle kukkien hoidosta? Tuolla kukalla ja sinulla on jotain yhteistä. Sinunkin on hyvä nyppiä säännöllisesti lakastuneet ja turhat asiat ja esineet elämästäsi pois ja antaa tilaa uudelle. Tavarat, harrastukset, sitoumukset, joita et tarvitse ja joista et enää nauti, vievät sinulta aikaa ja energiaa, jota voisit käyttää uusista elämyksistä nauttimiseen.

Minä aion nyt nyppiä amppelikukkani useammin, jotta se jaksaa kukkia kauniina koko kesän. Mitä tarpeetonta sinä voisit poistaa kodistasi ja elämästäsi tänään?

P.S. Kukka opetti myös sen, että milloin vain voi tapahtua jotain odottamatonta, joten kannattaa nauttia kesäsateen tunnusta kasvoilla. Ja sen, että kiireisen autoilijan ajoreitin lähellä ei kannata pitää kukkaa kesäsateessa, voi jäädä alle.

Miljoona, miljoona, miljoona lomakuvaa

Kesälomakausi on pyörähtänyt käyntiin ja lomakansa napsii lomakuvia häkellyttävällä tahdilla. Kameroiden muututtua digitaaliseksi kuvien ottamista ei tarvitse enää pidätellä. Ei ole pakko tyytyä loman viralliseen pönötykseen mökin portailla, vaan muistikortti täyttyy mustikanvarvuista, maalatuista varpaankynsistä, kärähtäneestä makkarasta, kärähtäneestä nenästä, pikku uimaoppilaista viidestä eri kuvakulmasta, Musti edestä takaa istuu makaa…

Jossain vaiheessa kamera sanoo, ettei muistikortille enää mahdu yhtään kuvaa auringonlaskusta, uima-allasdrinksuista tai mummon raparpereista. Tyhjennä se tai menetät mahdollisuuden ikuistaa lapsesi seitsemännen lomapäivän iloinen loiskinta rannassa. Sinä tyhjennät ja jatkat kuvaamista. Loman jälkeen ihmettelet, mistä näitä digikuvia oikein tulee ja mitä niille oikein pitäisi tehdä. Ennen oli helppoa kun postissa saapui 24 tarkkaan harkittua otosta koko loman ajalta, nyt tietokoneellasi ilkkuu 2400 lomakuvaa.

Seitsemän järkivinkkiä lomakuvaajille:

1. Digikuvia on helppo ottaa sadoittain. Älä silti ota.

2. Tyhjennä kuvat kamerasta päivittäin tai ainakin viikoittain kuvaustahdistasi riippuen. Saat kuvat menemään automaattisesti omiin kansioihinsa päivämäärän mukaan. Tee vuosillekin omat hakemistonsa, niin kuvamassa ei ole liian suuri käsitellä.

3. Karsi heti tuplat, triplat ja kvadruplat samasta aiheesta, tärähtäneet, ali- ja ylivalottuneet ja muuten teknisesti epäonnistuneet.

4. Käyttöjärjestelmästäsi ja kuvaohjelmistasi riippuen sinulla voi olla käytössä ns. nimilappuja (tag). Voit merkitä niillä heti erityisen hauskoja tai kauniita kuvia tai vaikka tietyssä tapahtumassa otettuja kuvia. Jotkut ohjelmat osaavat tunnistaa kasvoja, joten löydät tietyn henkilön kuvia nopeasti. Tutustu tietokoneesi mahdollisuuksiin.

5. Muista tehdä kuvista varmuuskopiot. Tietokoneiden kovalevyt voivat mennä rikki ja menevätkin rikki, mieluiten pahimmalla mahdollisella hetkellä. CD-levyt kestävät aikaa rajallisesti. Rakkaimpia kuvia on hyvä säilyttää useassa paikassa: tikulla, verkkokovalevyllä, ulkoisella kovalevyllä…

6. Digikuvien ojasta on helppo joutua paperikuvien allikkoon, jos et heti laita niitä albumiin. Tilaa kuvat suoraan kirjoina, niin ne ovat heti järjestyksessä ja näyttävät hyviltä.

7. Jos haluat jakaa kuvia muiden katsottaviksi, älä lähetä alkuperäisiä kuvia kaikille sähköpostissa. Suoraan kamerasta otetut kuvat ovat todella isoja tiedostoja ja tällainen hirmusähköposti saa postiohjelmiston tukkoon. Lataa kuvasi nettialbumiin ja lähetä sähköpostitse linkki.

Facebookin käyttäjille varoitus: sopimusehdot kannattaa lukea tarkoin (kuten muissakin palveluissa). Lataamalla kuvasi Facebookiin annat heille luvan käyttää kuvaasi ilman korvausta miten haluavat. Yksityisasetukset kannattaa muutenkin käydä läpi, ettei esim. lasten kuvia tule vahingossa jaettua tuntemattomille.

Tutustukaa kameran asetuksiin, ottakaa hyviä kuvia (menkää tarpeeksi lähelle kohdetta), ja ennen kaikkea nauttikaa ihanasta kesästä!