Kotipalvelu Kehrälintu tarjoaa iloista apua ikäihmisille

Kotipalvelu Kehrälinnun tarina ei ole niitä kaikista tavanomaisimpia. Yrittäjä Shiv Sharma lähetettiin jo 18-vuotiaana kotoaan Pohjois-Intiasta Eurooppaan ansaitsemaan rahaa perheelleen. Hän teki Espanjassa erilaisia töitä usean vuoden ajan, kunnes tapasi Aurinkorannikolla suomalaisen Heidin.

Nuorenparin muutettua Suomeen Shiv aloitti suomen kielen opinnot ja löysi sinnikkään etsimisen jälkeen harjoittelu- ja oppisopimuspaikan vanhusten palvelukeskuksesta. Päivät kuluivat työskennellen palvelukeskuksessa hoitoapulaisena, illat suomen opiskelussa, kokeisiin valmistautumisessa ja näyttösuunnitelmien tekemisessä. Jouluna 2014 Shiv valmistui vanhustyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi.

Shiv tulee yrittäjäperheestä ja oma yritys on ollut aina hänen unelmansa. Vuodenvaihteessa perhe muutti Jyväskylästä Heidin kotikaupunkiin Tampereelle ja Shiv perusti Kotipalvelu Kehrälinnun, joka tarjoaa kotiapu- ja hoivapalveluita ikäihmisille Tampereen alueella ja lähikunnissa.

Shiv tekee työtä vanhusten kanssa aina iloisella mielellä. Hän on sydämellinen, aurinkoinen ja todella välittää asiakkaistaan. Hänelle on periytynyt kotoa ja omasta kulttuuristaan vahva kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.

Kotipalvelu Kehrälintu tarjoaa selkeitä palvelupaketteja asiakkaalle, joka tarvitsee säännöllistä apua. Palvelupaketin hinta on kiinteä ja siihen kuuluu tietty tuntimäärä apua, hoivaa ja hyvinvointia. Kotikäynneillä tehdään joustavasti sitä, mihin kulloinkin on tarvetta, esim. ikkunanpesua tai kaupassa käyntiä. Yhdessä voidaan vaikkapa lähteä ulkoilemaan tai valmistaa ruoka-annoksia pakastimeen.

Tutustu Kehrälinnun palveluihin heidän kotisivuillaan!

Onko sinullakin osake muistojen yksikerroksisessa kerrostalossa?

Kuva: Kool Cats Photography

Minulla oli joskus vuosia sitten eräs haave, jossa asuisin korkeassa talossa. Museoisin muutaman vuoden välein kaikki sen hetkiset tavarat edelliseen kerrokseen ja aloittaisin seuraavassa kerroksessa puhtaalta pöydältä. Kiehtova ajatus, vai mitä? Toisaalta uudistumisen tarpeeni oli kova, mutta toisaalta en ollut lainkaan valmis päästämään menneestä irti. Halusin säästää mahdollisuuden mennä hissillä konkreettisesti takaisin vanhaan elämään ja muistoihin.

Monet asuvat muistojensa kerrostalossa pystymättä muuttamaan seuraavaan kerrokseen. Ympärille kerätään museota eletystä elämästä, mutta uudistumiseen ei ole tilaa tai rahaa.

Voihan olla, että sinusta tuntuu tällä hetkellä että tässä tämä nyt on, elämä, olen kokenut kaiken, en tarvitse uusia elämyksiä enkä kokemuksia, ovi lukkoon ja avain kuuhun.

Todennäköisemmin ajattelet kuitenkin että asiat voisivat olla toisinkin. Olisi mukavaa harrastaa jotain uutta, kutsua ystäviä, uudistaa olemusta.

Tavaroita täynnä olevassa elämän talon kerroksessa on tutun turvallista asua, mutta siellä ei mahdu uudistumaan. Ei ole tilaa uusille ideoille eikä niiden toteuttamiselle. Ehkä ei ole tilaa edes ajatukselle, että voisi olla jotain muuta. On ollut aina näin ja tulee olemaan.

Usutan sinut ulos tutuilta urilta. Tee kävelylenkki uusissa maisemissa, hymyile tuntemattomalle ihmiselle, etsi yksi tavara josta voisit luopua. Luutuneita tottumuksia kun venyttelee pienillä muutoksilla, alkaa mieli vetreytyä ja ottaa vastaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi: mitä jos rahasi eivät olisikaan kiinni tavaroissa, joita et edes käytä ja joista et nauti?

En koskaan päässyt muuttamaan museokerrostaloon. Ei tullut uusia kerroksia. Minun oli opittava päästämään irti ja luopumaan vanhasta, että saisin tilaa uudelle. Autan sinuakin, kun olet siihen valmis.

Paikoilleen, valmiina, hep!

Kuva: Kris Gabbard - What's in Erin's Bag
(Valmiina selvästikin ihan kaikkeen.)

Yksi hyvän järjestyksen ja tarpeettoman roippeen karsimisen päämääristä on pystyä keskittymään olennaisiin asioihin ja näin saada arki sujumaan selkeämmin.

Minua kiehtoo sujuvassa arjessa eräs käsite, kunnioitettava tavoite, joka on kuitenkin liukas kuin saippua. Kutsutaan sitä vaikkapa Valmiustilaksi. (Jos keksin sille paremman nimen, vaihdetaan.)

Valmiustila on se ponnistelua vaativa, kovin katoavainen tilanne, jossa sinun on helppo reagoida tilanteeseen kuin tilanteeseen, koska olet valmistautunut. Sinun on helppo alkaa laittaa ruokaa, koska pidät astiat puhtaina paikoillaan ja tasot tyhjinä ja siisteinä. Sinun on helppo tehdä veroilmoitus, koska kuittisi ja muut dokumentit ovat tallella järjesteltyinä kansiossa (paperisina tai digitaalisina). Tiedät missä perheenjäsentesi pitää olla milläkin hetkellä minäkin päivänä, koska kalenterisi on ajan tasalla. Jos sinulle sattuu jotain, perheenjäsenesi tai ystäväsi löytävät tarvittavat esineet ja paperit helposti. (Ja sinulla on puhtaat ehjät alushousut ;))

Ajattelet ehkä, että tällainen on niitä OCD-tyyppejä varten, mutta sinä olet kuitenkin normaali.

Ihmiset sietävät luonnostaan eri määrää epävarmuutta. Jotkut tekevät varasuunnitelmia varasuunnitelmillekin, toiset menevät tuulten mukana päivästä toiseen. Impulsiiviset ihmiset itse asiassa hyötyvät eniten Valmiustilaan pyrkimisestä, miten vaivalloiselta ajatus aluksi kuulostaakin. Jos tekee yhtäkkiä mieli tehdä jotain, sen kuin aloitat, kaikki on valmiina.

Mahdotonta muille kuin täydellisille ihanneihmisille... vaiko sittenkin ammattilaisen tuella saavutettavissa oleva tilanne?

P.S. Vinkki, vinkki: Valmiustila ei ole paha tilanne toimistollakaan.

Tappaako järjestys luovuuden?

Kuva: Claudia de Lucca

Aina välillä lähtee leviämään huimasti jokin artikkeli, jossa ylistetään sekaisuuden vaikutusta luovuuteen. Kaikki, joiden koti tai työpöytä ei ole aina niin tip top, riemuitsevat. Näettekö, tiedemiehetkin ovat nyt sen todistaneet: antaa kaaoksen rehottaa! Enpäs järjestäkään noita papereita!

Opiskelen parhaillani verkkokurssilla, jossa puhutaan tehokkaista oppimismenetelmistä. Kurssilla esiteltiin mm. oppimisen keskittynyt (focused) ja hajanainen (diffuse) tila ja niiden ero. Hajanaisessa ajattelussa mieli saa vaeltaa ja alitajunta tehdä töitä ongelmien ratkaisemiseksi. Ratkaisu voi pulpahtaa mieleen vaikka päiväunien aikana tai palloa hajamielisesti pompotellessa. Keskittyneessä tilassa tietoinen mieli luo ja vahvistaa toiston ja harjoittelun kautta asioiden yhteyksiä aivoissa.

Samalla tavalla tekemisemme voi olla luovaa tai keskittynyttä. Jos meidän pitää vaikkapa kehittää useita eri vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmaan, suunnitella legohirviö tai keksiä blogikirjoituksen aihe, tarvitsemme virikkeitä aivoillemme, mielen löysää.

Mutta kun ratkaisu on valittu ja sitä täytyy alkaa toteuttaa, siirrytään toisenlaiseen, tehokkaampaan tekemisen tilaan.

Kun suunnittelette vierashuoneen laittamista, sisustuslehdet ja tapetinpalat saavat levittäytyä pitkin lattioita. Mutta kun alatte oikeasti remontoida, kuinka paljon hyötyä on siitä, ettette kaaoksen vuoksi löydä vasaraa ja mittanauhaa, vaan on ostettava (taas) uudet? Kuvataiteilijan työ on luovaa, mutta miten taulut edistyvät, jos maalit ja pensselit ovat hukassa ja sekaisin?

Erään ystäväni kanssa tuli joskus juttua lastenhuoneen järjestyksestä. Hänen mielipiteensä oli, ettei lastenhuone saa olla liian siisti. Olen todennut sen itsekin. Olen nimittäin yrittänyt järjestää lapsen legoja eri aihepiirien mukaan laatikoihin. Hän pitää kuitenkin eniten "sekalaatikoista", joihin on viskottu satunnaisia palikoita huoneen nurkista. Ne ruokkivat eniten mielikuvitusta. Muistan myös lapsuudestani ison valkoisen lelulaatikon, jonka pohjalta veljeni kanssa kaivoimme kaikenlaista leikkeihin sopivaa.

Yllättävät yhdistelmät ja odottamattomat ärsykkeet todella auttavat luovuutta kukkimaan. Mutta jos haluat saada jotakin tehdyksi tehokkaasti, työvälineet täytyy pitää järjestyksessä.

Luovuutta voi ruokkia muutenkin kuin elämällä epäjärjestyksen keskellä. Lukeminen, jatkuva uteliaisuus, uusien asioiden kokeileminen, uuden näkökulman hakeminen, "luovat tauot" ja ajan viettäminen luovien ihmisten kanssa ovat joitakin tapoja laajentaa ajattelumalleja ja pistää aivosolut liikkeelle.

Ja jos sekamelskasi ahdistaa ja masentaa sinua, et varmastikaan pysty olemaan yhtä luova.

Parempi järjestys voi loppujen lopuksi kuitenkin auttaa sinua luomaan enemmän!