Ostatko tavaraa kaappiin eikä käyttöön?

Jos haluamme käyttää säilytystilamme tehokkaasti, meillä pitäisi olla kaapeissamme vain sellaista, mikä näkyy "tutkassamme": joko käytämme sitä säännöllisesti tai ainakin se on pian tulossa käyttöön.

Eihän se niin kuitenkaan käytännössä mene. Säilytämme tavaraa, jota emme käytä, ja ostamme jopa lisää suoraan kaappiin.

Yksi hyvin yleinen syy on varmaankin shoppailun harrastaminen ja itse ostamistapahtumasta, ei omistamisesta, nauttiminen. Se tunne, kun saat jotain uutta ostoskassiin kannettavaksi.

Mutta se on niin hömppää, ja me olemme järkeviä! Tässä kolme ns. järkevää syytä, miksi säilytät kaapeissasi käyttämätöntä tavaraa - siis jopa vielä muoveissa tai hintalappu kiinni.

"Ostin tarjouksesta enkä ole tarvinnutkaan"

Tämä on klassista hamstrausta. Ostetaan hinnan, ei tarpeen takia. Kolme kympillä, puoleen hintaan, kyllähän näitä aina kuluu. No eipä kulu, ainakaan niin nopeasti kuin luulet. Osaksi seuraavastakin syystä.

"Säästän parempaa käyttöä varten"

Kaappisi on täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa, mutta kuljet revenneissä rääsyissä ja käytät lohjenneita rumia astioita. Miksi? Miksi? Meillä on vain yksi elämä. Arvosta itseäsi sen verran, että luovut rikkinäisistä käyttötavaroistasi ja otat kaapistasi ne säilömäsi "paremmat" tilalle.

"Ostin tulevaisuutta varten mutta unohdin"

Tämä on suosikkini ja sen kunniaksi laitoin kuvaankin korppu-disketin. Nuoremmalle polvelle tiedoksi, että sellaisille tallennettiin aiemmin tietoa ja kokonaisia ohjelmiakin. Vähän kuin poltettavat CD-levyt (löysin sellaisia juuri meidän kirjahyllymme päältä). Ettekö tiedä mitä nekään ovat. No, mennään eteenpäin.

On hienoa varautua tulevaisuuteen ja ostaa vaikkapa ensi kesäksi valmiiksi sitä ja tätä. Ongelmahan siinä on vain se, että kun kesä tulee, olet autuaasti unohtanut hankintasi ja löydät ne ehkä seuraavana syksynä. Tai sitä seuraavana.

Viestejä menneisyydestä

Kun lämpötila tässä laski pakkasen puolelle, kaivelin ullakolta talvitöppöseni esille. Löysin toisesta töppösestä keltaisen muistilapun: "Osta talvipohjalliset". Viestissä olisi voinut myös lukea, että "huom huom sinulla on muuten uudet toppahousut paikassa X".

Jos lähetät viestin tulevaisuuden minälle, laita se sellaiseen paikkaan, jonka tulevaisuuden minä näkee juuri oikealla hetkellä. Hän katsoo ehkä sähköistä kalenteriaan tai avaa tietyn oven tai laatikon. Pääasia, että hän näkee viestin, ennen kuin lähtee visaansa vinguttamaan.

Mitä käyttämätöntä sinun kaappiisi on unohtunut?

Kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti (not)

Kuva: Robert Benner

Viimeisimmän kuukauden aikana Mekaselskan blogista on etsitty vastauksia muun muassa seuraaviin pulmiin:

• järjestystä huusholliin
• keittiön kaappien järjestäminen
• säästätkö liikaa tavaraa
• tavaran hamstraus syyt
• tavaran tuottama ahdistus

Hakulauseissa kuvastuu hyvin sekamelskan kaksi akselia: järjestys ja tavaran määrä.

Monesta seuraamastani blogista löytyy järjestämisvinkkejä tyyliin "kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti".

Eräässä blogissa oli esitelty keittiön iso järjestämisprojekti ennen/jälkeen-kuvineen. Niissä näkyi esimerkiksi miten kasa samanlaisia halpoja teipinkatkaisijoita oli hienosti järjestetty läpinäkyvään laatikkoon. Olivathan ne kauniissa järjestyksessä, mutta itseäni jäi ihmetyttämään miksi teippejä pitää olla niin monta. Meillä on riittänyt yksi hyvä.

Toisessa blogissa esiteltiin kuinka järjestää varalamput eli miten saada ämpärillinen lamppuja mahtumaan pienempään tilaan. Minä mietin tarvitaanko varalamppuja ämpärillinen. En edes muista milloin meillä on vaihdettu lamppu, ledlamput ovat valaisseet jo pitkään.

Jääkaappimme ovessa on magneetti, jossa lukee "Drink coffee - do stupid things faster with more energy". Ehkä pitäisi teettää omia magneetteja, joissa lukee "Järjestä - saat kaappiisi mahtumaan vielä enemmän turhia tavaroita".

Näppärät säilytysvinkit inspiroivat minuakin, mutta haluan päästä syvemmälle. Järjestän, jotta saisin selville mitä missäkin on ja onko sitä tarvittu ja halutaanko sitä enää säästää. Järjestämällä voi löytyä omista kätköistä unholaan painuneita kivoja esineitä, joita haluaakin alkaa taas käyttää, tai esineitä, jollainen on juuri pitänytkin ostaa. Järjestäminen on minulle tilan tekemistä, aktivoimista, herättämistä, ei tavaroiden tehokasta hautaamista ja näkyviltä peittämistä.

Mahdollisimman paljon tavaroita mahdollisimman vähässä tilassa ja helposti löydettävissä on haaste, joka esimerkiksi verkkokaupan varaston tai avustusjärjestön jakelukeskuksen täytyy ratkaista. Jos et asu kummassakaan, voisit harkita toisenlaista näkökulmaa.

Haluatko itse hyvän järjestyksen tavaranpaljoudellesi, jolloin joudut käyttämään järjestämiseen paljon aikaa, vai vähentäisitkö tavaroiden määrää, jolloin hyvä järjestys tulee vähällä vaivalla?

Digitaalista roskaa

Kuva: Beth Kanter

Olet käynyt kotisi armottomalla silmällä läpi. Olet vienyt vuosia vanhat tavoitefarkut kirpparille. Olet repinyt kymmenistä kirjakerhon kirjoista kansia irti paperinkeräystä varten ja katkonut samalla muutaman kynnen. Kyytiä ovat saaneet avaamattomat muuttolaatikot, väljähtyneet mausteet, vanhentuneet meikit, kuntoiluvälineet jotka eivät kaapista käsin kuitenkaan tuoneet parempaa kuntoa, rikkinäiset kodinkoneet ja lukemattomat lehtivuosikerrat.

Tämä fyysinen maailmamme ei ole kuitenkaan ainoa paikka, joka tarvitsee tyhjennystä, tuuletusta ja virkistystä. Vietämme nykyään yhä enemmän aikaa digitaalisessa maailmassa ja keräämme "tavaraa" yhtä lailla sinne. Sitä ei tarvitse edes kantaa kotiinsa, sen kuin vain klikkailee. Ajan myötä osa näistäkin varastoista vanhenee ja muuttuu tarpeettomaksi, ja mikä pahinta, vaikeuttaa sen tarpeellisen ja olennaisen löytämistä. Onneksi niistä pääsee eroonkin parilla klikkauksella.

Tässä lista muutamista digitaalisista kohteista, joihin kannattaa luoda raivaajan ankara silmäys:

Digikuvat. Suurinta osaa et katso toista kertaa. (Vastapainoksi: muista ottaa tärkeistä kuvista varmuuskopiot ja/tai teettää ne paperikuviksi/kuvakirjoiksi.)

Seurattavat blogit, Instagram-käyttäjät, twittertilit. Mieti onko tavoitteenasi lukea kaikki vai aiotko vain törmäillä sattumalta mielenkiintoisiin juttuihin.

Facebook- ja LinkedIn-ryhmät. Sama kuin edellä. Keskity niihin ryhmiin, joiden keskustelut ovat antoisia ja innostavia. Tiedätkö missä kaikissa ryhmissä olet jäsenenä?

FB-kaverit. Joskus kaverilistoilla on tyyppejä, jotka sinne eivät enää kuulu jos ovat koskaan kuuluneetkaan. Kavereita ja sivuja voi myös järjestää erilaisille listoille.

MOOC-kurssit. On helppoa ilmoittautua kaikenlaisille kursseille, mutta riittääkö aika kaiken opiskeluun? Jotkut kurssit kannattaa opiskella kunnolla ja tehdä kaikki tehtävät, joissakin riittää videoiden katselu. Älä ahdista itseäsi, vedä rajat.

Puhelinappikset ja tietokoneen työpöytä.

Uutiskirjeet (ja sähköposti muutenkin). 

Ideakokoelmat, mukaanlukien Pinterest-taulut.

Digikohteita raivatessa on yhtä suuri vaara juuttua ihmettelemään kokoelmia kuin fyysistenkin tavaroiden kanssa. Laita itsellesi munakello soimaan, niin raivauksesi on tehokkaampaa.

Mihin sinulla kertyy digitaalista roskaa?

Tee vihlee!

Kuva: Valerie Everett

Naperolle tehtiin taikatemppua. Taikuri vaihtoi taiallaan esineen väriä: valkoinen, musta, valkoinen... Lapsi seurasi kiinnostuneena ja kiljaisi sitten innoissaan: "Tee vihlee!"

Tämä tarina on jäänyt mieleeni. Lasten mieli on vielä avoin, mutta me aikuiset olemme eläneet niin pitkään, että tiedämme miten maailma toimii. Valkoisesta ja mustasta ei saa vihreää ja näin se nyt vain on aina ollut ja näin meillä on aina tehty.

Meille ei ainakaan mitään intternettiä tule, sanoi yksi eläkeläisnaapuri. Toinen eläkeläisnaapuri etsii jatkuvasti netistä tietoa yhdestä sun toisesta asiasta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut valtavasti: radion uutislähetyksien hartaasta kuuntelemisesta on tultu televisio-ohjelmien yhteisölliseen seuraamiseen pikkuruisella kommunikointilaitteella Twitterissä hashtagin avulla. Yksi haluaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, toinen miettii voisiko uudella olla jotain annettavaa.

Yksi vanhentuva tapa on tavaran kokoaminen ja kerääminen. Tavaraa on koko ajan helpommin ja suuremmassa määrin saatavilla, se on tullut halvemmaksi, ja pois sitä ei voi antaa, koska se on ihan käyttökelpoista ja sitä voi vaikka joskus vielä tarvita. Tavaran säilömiseen tarvitaan suurempia asuntoja, joista maksetaan enemmän asuntolainaa ja joiden siivoaminen on raskasta. Mahdoton-blogin mukaan yli puolet meistä hautaa tarpeettomat tavarat kodin säilytystiloihin, ja sitä tarpeetonta tavaraa riittää.

Uusi järkevämpi tapa olisi laittaa tavara vilkkaammin kiertoon eikä säilöä sitä pölyyntymässä omassa varastossa. Jos jotain tiettyä sitten joskus kuitenkin tarvitsee, voisi sen helposti digitaalisten palvelujen eli kuluttajan näkökulmasta vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä.

Kierrätyskeskus 2020 -hankkeessa kehitetään mallia, jossa kuluttaja voisi tuoda kaiken kierrätettävän yhdelle luukulle. Sen takana etsittäisiin tavaroille ja materiaaleille uudelleenkäyttö- tai kierrätyskohteet digitalisoinnin avulla. Kuulostaa todellakin tehokkaalta!

Mikä ammattijärjestäjän rooli voisi tässä kehityksessä olla?

Tavaroista eroon pääseminen on vain yksi osa kaikesta. Edelleenkin sitä ennen täytyy miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa siinä elämäntilanteessa, jossa asiakas on. Ammattijärjestäjä tarjoaa tukea pohdinnalle ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja - ehdottaa sitä "vihleää" kun asiakas on jumissa. Tätä voi vielä tarvita -ajattelu istuu syvällä.

Kaikille eivät tietokoneet ja sovellukset ole helppoja ja tuttuja, niiden käyttämisessä voisi olla avuksi. Moderni kierrätyskeskus voisi tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan ammattijärjestäjänkin kautta.

Ja tietenkin ammattijärjestäjä auttaa järjestämään ja säilyttämään järkevästi ne tavarat, joilla on lupa jäädä kotiin etsimällä, ehdottamalla ja toteuttamalla asiakkaalle sopivia säilytysjärjestelmiä.

Millaisia ajatuksia sinulle herää omistamisen ja kierrättämisen tulevaisuudesta?
Mikä sinua estää tai hankaloittaa tällä hetkellä laittamasta laiskaa tavaraa kiertoon?

Montako? Laske, hämmästy, laita liikkeelle.

Kuva: col

Kuningaskuluttaja heitti jokin aika sitten ilmoille vaatehaasteen, jossa piti laskea ja ilmoittaa kuinka monta vaatekappaletta omistaa. Samassa hengessä poimin esimerkinomaisesti muutamia muita tavaroita ja laskin, montako sellaista meillä on.

Pyyhkeet, lakanat.
16 kylpypyyhettä. Säilytetään kylppärin hyllyssä. Pärjäisimme hyvin vähemmällä - kolme käytössä, kolme pesussa, pari vierasvarana. Pari pyyhettä toimii itse asiassa nyt välillä kissanpetinä, ainakin karvoista päätellen.
21 vessojen pikkupyyhettä esim. käsipyyhkeiksi. Pärjäisimme vähemmällä, mutta ne mahtuvat nyt rullattuina ongelmitta pieneen hyllyynsä.

4 pussilakanasettiä meidän aikuisten käytössä, lisäksi pari kolme vierasvarana. Pärjäisimme kahdella setillä, toinen käytössä, toinen pesussa.

Keittiö.
19 juomalasia, joista samaa sarjaa on 9. Niitä on sen verran ettei tarvitse pestä vajaita koneellisia tiskiä. Käsitiskin varassa pärjäisimme hyvin vähillä syömäastioilla.
2 isoa kattilaa höyrytysosineen, kaksi pienempää kattilaa, kissankalankeittokattila, pieni voinsulatus- tai kastikekattila, jota en ole käyttänyt juurikaan.
Astiakaappiemme sisällöstä kirjoitin aiemmin näin

Sisustus.
Kaksi sohvaan kuuluvaa tyynyä ja neljä muuta sisustustyynyä, joista kolme ei juuri koskaan käytössä. Sängyllä neljä sisustustyynyä, joita voi käyttää tukena lukiessa.
7 erikokoista kukkamaljakkoa, mikä on ihan liikaa, koska meillä on hyvin vähän paikkoja, joissa voisi pitää leikkokukkia.
Sisustusblogien houkutuksista bloggasin joskus näin

Ruoka.
2 avaamatonta kahvipakettia.
2 ananaspalapurkkia.
Ruokakaapin huonosti hyödynnetyt: merisuola, kikherneet, hillosokeri.
Ruokahävikistä oli juttua täällä

Vaatteet:
23 tavallista sukkaparia + muutama urheilusukkapari ja muutama varreton sukkapari
Huivien tilanne on tässä

Konkreettinen laskeminen aiheuttaa kaksi asiaa. Tulee ensinnäkin kumma inspiraatio sekä laittaa laiskat tavarat liikkeelle - joko ahkerampaan käyttöön itselle tai lahjoittaa ne eteenpäin enemmän tarvitsevalle. Toiseksi tarve ostaa ihan varmuuden vuoksi uudet sukat vähenee huomattavasti, kun huomaa omistavansa jo ihan tarpeeksi.

Ruoka ei kuulu roskikseen - vähennä hävikkiä suunnittelemalla

Kuva: petrr

Ruokahävikki ei ole mikään mitätön juttu. Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin yli 120 miljoonaa kiloa, jopa 30 kiloa henkeä kohti. Roskiin heitetyn ruoan arvo on 500 miljoonaa euroa ja sen ilmastovaikutus vastaa 100 000 autoa – saman verran oli Tampereella liikennekäytössä olevia autoja vuoden 2014 lopussa.

Suomalaiset heittävät eniten pois vihanneksia, maitotuotteita ja kotona valmistettua ruokaa. Parempi järjestys ja pienet tapojen muutokset voisivat osaltaan vähentää ruokahävikkiä kotona.

* Älä hamstraa ja rohmua kaupassa. Vaarana on, ettet ehdi käyttää ruoka-aineita ennen niiden pilaantumista, tai että kaappisi täyttyvät erilaisista pakkauksista niin, ettet enää tiedä mitä sinulla on ja miltä vuodelta. Osta kohtuullisesti, vain tarpeeseen.

* Suunnittele ruokalista yhtä päivää pidemmälle. Mieti, miten voisit käyttää edellisen ruoan jämiä hyväksi tai samoja raaka-aineita useampana päivänä.

* Pidä ostoslistaa. Merkitse siihen heti, kun jokin ruoka-aine loppuu ja tarvitset sitä lisää. On aivan turhaa pyöriä tuskaisena kaupassa miettimässä mitä pitikään ostaa. Meillä käytetään perinteistä tarralappu&kynä -tekniikkaa, mutta puhelimeen on saatavissa myös monenlaisia kauppalistasovelluksia (päivitys v. 2016: mekin käytämme nyt sovellusta nimeltä Cozi). Jääkaapistaan voi myös ottaa vaikka valokuvan mukaan kauppaan. Kokeile mikä sopii sinulle ja teidän perheellenne!

* Jos kaikki ruoka ei mene kerralla, syö loput seuraavana päivänä lounaaksi tai laita annoksiksi pakkaseen.

* Merkitse pakastimeen menevien annosten rasioihin mitä ruokaa rasiassa on ja milloin se on tehty. Käytän itse siihen maalarinteippiä. Ota rasioita käyttöön vanhimmasta alkaen. Pidä annosrasioita samassa pakastimen laatikossa keskenään, niin näet helposti paljonko ja mitä sinulla siellä on.

* Jos jätät annoksen jääkaappiin, käytä läpinäkyvää astiaa. Et halua jääkaappia täyteen erilaisia epämääräisiä purkkeja, joista et tiedä mitä niissä on ja miten vanhoja ne ovat. Jos et ole varma, että tähteet tulee syötyä seuraavana päivänä, laita annos pakastimeen.

* On kiva kokeilla uusia reseptejä, mutta niistä tulee monesti hävikkiä. Jos eksoottista maustetahnaa tarvitaan vain lusikallinen ja avattu purkki täytyy käyttää viikon sisällä, loppu tahna menee helposti hävikiksi. Olisi hienoa jos tällaisia erityisiä ainesosia voisi jotenkin jakaa muiden kanssa. Ehkä naapuri, työkaveri tai ystävä haluaisi kokeilla samaa reseptiä ja sinä voisit antaa tahnanlopun eteenpäin. Ehkä jostakin applikaatiosta voisi tulevaisuudessa katsoa mahtaisiko jollakin lähistöllä olla juuri avattu tahnapurkki, joka menisi muuten haaskuuseen. Saa syödä -sivustolla vinkataan perustamaan taloyhtiön yhteinen Herkkupesä.

* Muista "parasta ennen" ja "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöjen ero. Tuote ei mene välittömästi vanhaksi parasta ennen -päivämääränään. Luota aisteihisi. Maito voi hyvin olla maukasta ja juomakelpoista myös pakkaukseen painetun päivämäärän jälkeen.

* Opiskele raaka-aineiden säilytyksestä ja säilyvyydestä esim Ruokatieto-sivulta. Esimerkiksi liha täytyy säilyttää alle +4 asteen lämpötilassa. Jääkaapin eri osien lämpötila vaihtelee ja sitä voi mitata vesilasissa olevalla lämpömittarilla. Ovi on jääkaapin lämpimämpiä osia.

* Pidä välillä kaapintyhjennyspäiviä. Tee ateria kaikista niistä jämistä, tähteistä, vanhentumassa olevista aineksista mitä teillä on.

Ruokahävikistä ja sen torjumisesta löytyy paljon tietoa Saa syödä! -sivustolta.  
Hyviä käytännön vinkkejä hävikin vähentämiseen löytyy myös Kuluttajaliiton sivulta.

Onko sinullakin osake muistojen yksikerroksisessa kerrostalossa?

Kuva: Kool Cats Photography

Minulla oli joskus vuosia sitten eräs haave, jossa asuisin korkeassa talossa. Museoisin muutaman vuoden välein kaikki sen hetkiset tavarat edelliseen kerrokseen ja aloittaisin seuraavassa kerroksessa puhtaalta pöydältä. Kiehtova ajatus, vai mitä? Toisaalta uudistumisen tarpeeni oli kova, mutta toisaalta en ollut lainkaan valmis päästämään menneestä irti. Halusin säästää mahdollisuuden mennä hissillä konkreettisesti takaisin vanhaan elämään ja muistoihin.

Monet asuvat muistojensa kerrostalossa pystymättä muuttamaan seuraavaan kerrokseen. Ympärille kerätään museota eletystä elämästä, mutta uudistumiseen ei ole tilaa tai rahaa.

Voihan olla, että sinusta tuntuu tällä hetkellä että tässä tämä nyt on, elämä, olen kokenut kaiken, en tarvitse uusia elämyksiä enkä kokemuksia, ovi lukkoon ja avain kuuhun.

Todennäköisemmin ajattelet kuitenkin että asiat voisivat olla toisinkin. Olisi mukavaa harrastaa jotain uutta, kutsua ystäviä, uudistaa olemusta.

Tavaroita täynnä olevassa elämän talon kerroksessa on tutun turvallista asua, mutta siellä ei mahdu uudistumaan. Ei ole tilaa uusille ideoille eikä niiden toteuttamiselle. Ehkä ei ole tilaa edes ajatukselle, että voisi olla jotain muuta. On ollut aina näin ja tulee olemaan.

Usutan sinut ulos tutuilta urilta. Tee kävelylenkki uusissa maisemissa, hymyile tuntemattomalle ihmiselle, etsi yksi tavara josta voisit luopua. Luutuneita tottumuksia kun venyttelee pienillä muutoksilla, alkaa mieli vetreytyä ja ottaa vastaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi: mitä jos rahasi eivät olisikaan kiinni tavaroissa, joita et edes käytä ja joista et nauti?

En koskaan päässyt muuttamaan museokerrostaloon. Ei tullut uusia kerroksia. Minun oli opittava päästämään irti ja luopumaan vanhasta, että saisin tilaa uudelle. Autan sinuakin, kun olet siihen valmis.

Jos kotonasi on edes yksi siisti paikka, anna sen olla lietesi ympäristö

Kuva: State Farm

Savon Sanomat kirjoittaa asunnoista, jotka ovat niin täynnä tavaraa, että sekasotku muodostaa jo tulipalon riskin.

Kyse voi olla osasta muistihäiriöisiä vanhuksia, päihde- tai mielenterveysongelmaisista tai jopa vain syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, jotka eivät osaa tai saa siivottua. – Uusavuttomuus näkyy herkimmin keittiössä. Keittiö on yksi romuläjä. Kun kaikki tasot ovat täynnä tavaroita, niitä laitetaan sitten myös hellan päälle, sanoo paloesimies Harri Saastamoinen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.

Jos tulipalo sitten syttyy, tavaramäärä haittaa myös pelastustöitä.

Palomiehelle savussa käsikopelolla eteneminen voi olla lähes mahdotonta, jos edessä on vain vaate- ja nyssäkkäkasoja.

Pelastuslaissa on kohta ilmoitusvelvollisuudesta. Poliisin, muun viranomaisen, kunnan työntekijän tai muun palvelu- ja tukiasumisen työntekijän on mahdollisten salassapitosäädösten estämättä ilmoitettava havaitsemastaan paloturvallisuusriskistä rakennuksessa alueen pelastusviranomaisille. Ilmoituksen perusteella tehdään palotarkastus ja ylimääräinen palokuorma voidaan määrätä poistettavaksi.

Lehti kirjoittaa vielä:

Kun tavaramäärää vähennetään, esimerkiksi tupakasta, kynttilästä, liedeltä ja kuumasta valaisimesta syttyvään tulipalon riski pienenee samalla. Myös kotitapaturmia kuten kaatumisia sattuu vähemmän, jos asunnossa mahtuu liikkumaan normaalisti.

Länsiväylä kirjoittaa, että koko maassa liesi- ja uunipaloja roihahtaa vuosittain hieman yli tuhat. Osassa kyse on humalaisen kokin nukahtamisesta kesken kaiken, osassa lemmikit tai lapset saavat käännettyä lieden päälle. Riskinhallintapäällikkö Tuomas Pälviä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta sanoo, että sekavassa keittiössä on suuremmat riskit myös sille, että liesipaloja syttyy. Uusien liesien levyt kuumenevat hyvin nopeasti ja liedelle jäänyt pakkaus syttyy helposti tuleen.

⏰

Mitä jos raivattaisiin ja järjesteltäisiin ennen kuin tulee hätätilanne?

Jos tiedät ihmisen, jonka keittiö tai vaikka koko asunto kaipaisi turvallisuuden lisäystä, vinkkaapa minulle tai minusta!

Sopivasti

Olen ollut tämän vuoden ostamatta lisää tavaroita itselleni. Samalla olen vienyt entisiäkin kierrätykseen ja nauttinut tavaroiden lukumäärän vähentyessä kohti "sopivaa". Ajattelun ja mielentilan yksinkertaistuessa koko ajan löytyy itselleni turhaa ja tarpeetonta, jonka haluan antaa eteenpäin. Tunnen elämän rauhoittuvan ja hidastuvan mutta ei tyhjentyvän.

Miten paljon tavaroita on riittävästi ja sopivasti? Sepä onkin varsin henkilökohtainen asia. Sopiva tavaramäärä riippuu mieltymysten lisäksi myös elämänvaiheesta ja harrastuksista. Elämäntapareissaaja saattaa pyrkiä hyvin kevyeen omnia mea mecum porto -tilanteeseen, askartelija pitää varastoissaan kaikenlaisia materiaaleja. Lapsien mukana vaatteiden ja muiden tavaroiden määrä tuntuu lisääntyvän räjähdysmäisesti.

Joitakin ajatuksia sopivasta määrästä voi silti pohtia.

Kuva: Matt Scott

Mitoita sisustus ja huonekalut asuntosi mukaan.

Jos sinulla on pieni asunto, sinne ei mahdu yhtä paljon kuin suureen lukaaliin.

Sopivasti kalustettu asunto tuntuu väljältä.

Kuva: Lee

Säilytä kaapissa sen verran tavaroita kuin sinne mahtuu.

Täpötäydestä kaapista on mahdotonta löytää ja

ottaa ulos juuri sitä mitä sieltä tarvitset.

Sopivasti täytetyn kaapin sisällä on myös tyhjää tilaa.

Kuva: 401(K) 2012

Osta vain sen verran kuin mihin sinulla on varaa.

Säästä ensin rahat kasaan.

Samalla sinulla on aikaa harkita tarvitsetko tavaraa todella.

Sopivan määrän tavaroita saa ilman velkaa.

Kuva: Sebastian Wiertz

Jos sinulla on sopivasti tavaraa,

ne on helppo pitää järjestyksessä,

muistat mitä omistat etkä

tee niin helposti virheostoksia.

Paljonko mielestäsi on sopivasti? Onko sinulla liikaa vai liian vähän?

߷•߷•߷

[ Jos sinua kiinnostaa, miten vähällä voi pärjätä,

tutustu Toni Vaahteran blogiin minimalisti.net 

Perheen astiakaappi näyttää näin väljältä ]

Mistä tätä tavaraa oikein tulee?

Kuva: Shira Gal (Flickr)

Jos olet koskaan pakannut muuttoa varten, lyön vetoa että olet vähintään kerran ahdistuneena huutanut "Mistä tätä tavaraa oikein tulee?!". Harvemmin kuulee niistä iloisista pakkaajista, joiden maallinen omaisuus mahtuu pariin pahvilaatikkoon. Joillakin on niinkin paljon tavaraa, etteivät he voi enää ajatellakaan muuttavansa minnekään.

Oletko pysähtynyt miettimään mistä sitä tavaraa siis oikein tulee ja miksi? Tässä muutamia esimerkkejä:

Keräily. Kirjat, muumimukit, koristehahmot, elektroniikkavempeleet, mikä se kenelläkin on. Löysin uuden ihanan, täytyihän se ostaa.

Pelastaminen. Naapuri oli heittämässä tätä pois, pakkohan se oli hakea sieltä meille. Mummolan tavarat olisivat menneet muuten kaikki kaatopaikalle.

Uuden ostaminen ennen kuin vanha loppuu. Ostat kosmetiikkaa, ennen kuin vanha purkkisi on tyhjä. Uudenlaiset murot, täytyyhän niitä kokeilla. Kyllähän sukkia aina tarvitaan.

Hamstraus. Oli niin hyvä tarjous, piti ottaa. Tarvitsin vain yhden, mutta sain kolme kahden hinnalla.

Sukulaiset. Me emme tarvitse tätä kaappia, mutta teille se varmaan sopii. Tässä on paitoja jotka eivät enää mahdu päälleni. Tein tällaisen hienon ryijyn, maalauksen ja saviveistoksen sinulle. Katso mitä löysin sinulle kaupasta.

Impulssiostokset. En voinut jättää sitä puseroa kauppaan. Se pora huusi nimeäni alahyllyltä. Täytyyhän lapsella leluja olla. Päätin tänään alkaa soittaa kitaraa, joten ostin sellaisen. Onpa hassu kynäteline, eikä maksa paljoa.

Kaupanpäälliset. Lehteä ei voi tilata tarjoushinnalla, jollei ota mukana veitsisettiä, askelmittaria, toilettilaukkua. Katsastuksen ostajille avaimenperä. Kaikille osallistujille muovinen mitali. Vaatteen mukana ripustin.

Vara- ja lisäosat. Joka vaatteen mukana tulee varanappi. Imurin mukana tulee kymmenen suulaketta.

Ilmaiset tavarat. Sadalle ensimmäiselle ilmainen ämpäri. Ota tästä mainoskynä.

Matkamuistot. Simpukoita, kuitteja, kortteja, nukkeja, kohokuvia, shakkinappuloita.

Krääsälahjat. Kaikki ne turhat tavarat, jotka on annettu sinulle lahjaksi, kun on ollut muka pakko jotain antaa.

Hilloaminen. Kertakäyttöiseksi tarkoitettu tavara on liian hieno tai hyödyllinen heitettäväksi pois. Lahjakassit ja muut kääreet. Säilytysrasiat.

Rikkinäiset tavarat. Nämä housut pitäisi vähän korjata - mutta en oikein jaksaisi - mutta ei niitä voi näinkään käyttää - mutta ne ovat muuten ehjät. Mitenkähän tämä pitäisi kierrättää. Tämä oli niin kallis etten raski heittää tätä pois, vaikka se ei toimikaan. En tiedä mihin nämä palaset kuuluvat.

Tavaroita tulee todella joka puolelta! Kuulostiko joku näistä tutulta? Mitä tavaran lähteitä sinulle tulee mieleen omalta kohdaltasi? Miten voisit itse vastustaa tavaran marssia kotiisi?

Ikääntyvä ihminen tarvitsee esteettömän ja turvallisen kodin

Noin yhdeksän kymmenestä 75 vuotta täyttäneestä asuu kotona. Niin kunnat kuin valtiokin pyrkivät siihen, että asumme mahdollisimman pitkään kotonamme kun vanhenemme, ja se on yleensä omakin toive. Kotiin liittyy paljon muistoja ja omaa historiaa. Kotiympäristö ja sen palvelut ovat tuttuja. Ja saahan kotona olla juuri niin kuin itse haluaa!

Kun omat voimat alkavat hiipua, kotiin on onneksi saatavilla monenlaista kunnallista, yksityistä tai vapaaehtoisapua tukemaan pärjäämistä.

Kotitalousvähennys on jo kaikille tuttu asia mutta alvittomat palvelut eivät. Henkilöt, jotka esimerkiksi iän, sairauden tai heikkokuntoisuuden vuoksi eivät selviä yksin askareistaan, ovat oikeutettuja arvonlisäverottomiin kotipalveluihin. Apua saa esimerkiksi lumenluontiin tai pyykinpesuun. Arvonlisävero muodostaa noin viidesosan palvelun hinnasta, joten alennus on merkittävä. Toimintakyvyn alentuminen todetaan lääkärintodistuksella, ja listan verottomia kotipalveluita tarjoavista yrityksistä saa kunnan sosiaalitoimelta tai vanhuspalveluiden neuvojalta.
 
Esteettömyys kotona

Iäkkäiden tapaturmista yleisimpiä ovat kaatumiset tai matalalta putoamiset, joita on noin 80 % tapaturmista (lähde). Iäkkäälle kaatuminen voi olla kohtalokasta. Esimerkiksi lonkkamurtuman ilmaantuvuus 13-kertaistuu 60 ja 80 ikävuoden välillä.

Kun iän myötä elinpiiri pienenee ja yhä enemmän aikaa vietetään kotona, on tärkeää, että koti on turvallinen paikka. Turvallisuuteen tietysti liittyy paljon asioita, joista yksi on esteettömyys. Kotona täytyy olla helppo liikkua, vaikka näkö olisi huono ja jalat eivät enää niin ketterät kuin nuorena.

Esteettömyyttä voi edistää muutostöillä.  Asunnon toimivuutta parantavat turhien tasoerojen poisto, hissi tai loiva luiska portaiden yhteydessä, kynnyksettömyys sekä leveät ovet. Jo taloa suunniteltaessa kannattaisi miettiä, miten siinä voisi asua turvallisesti ja helposti vanhuuteen saakka. Esimerkiksi rintamamiestalossa joudutaan asukkaiden ikääntyessä usein rakentamaan uudet pesutilat asuinkerrokseen, kun portaita ei enää pysty kulkemaan.

Siisteys osana esteettömyyttä

Hissit ja kaiteet ovat tärkeitä apuvälineitä, mutta ammattijärjestäjän näkökulmasta mieleen tulee myös kotona oleva maallinen omaisuus, sen määrä ja säilytys. Kun kotiin on huolellisesti säilötty vuosikymmenien ajan pahan päivän varalle lehtiä, pulloja, kumilenkkejä, kattilattomia kattilankansia, vaatteita, rikkinäisiä laitteita, käytettyjä wc-pyttyjä ja pakasterasioita, säilytystilat voivat käydä ahtaiksi ja tavaroita saattaa päätyä myös paikkoihin, jossa ne ovat pahasti siivoamisen ja kulkemisen tiellä.

Valtava tavaramäärä voi jopa estää pelastushenkilöstön pääsemisen sairaskohtauksen saaneen luokse.

Ammattijärjestäjä voi olla hyödyllisenä apuna miettimässä parhaita säilytyspaikkoja rakkaille esineille ja ehkä joistain tavaroista luopumisessakin.

Lue myös: Anopin kosto eli Miten paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Ajatukset, nuo hyödylliset ja haitalliset raivauskaverit

Kuva Bernardo G. http://flic.kr/p/kaeArP

Raivaaminen ei ole mekaanista tavaroiden roskapussiin heittelyä. Se on järjen ja tunteiden välistä painia, jota sisäinen puhe säestää.

Sisäinen äänesi voi puhua asiaa auttavia tai hankaloittavia lauseita.

"Tämähän on vielä ihan ehjä." Vaikka tavara on ehjä, se voi silti olla sinulle turha. Mitään ehjäähän emme kaatopaikalle heitä, vaan se laitetaan kiertoon.

"Tämän voi vielä korjata." No voi, mutta milloin ajattelit sen korjata? Kuinka paljon sinulla on jo korjattavaa? Ajattelitko tehdä elämässäsi muutakin kuin korjata rikkinäisiä tavaroita? Mieti tarkkaan, kuinka paljon jaksat ja ehdit. Tavaroita voi myös korjauttaa.

"Kyllä minä näistä teen vielä jotain." Sukua edelliselle. Jossain vaiheessa olet kerännyt niin paljon tarvikkeita, että voisit viettää kolme seuraavaa elämää askarrellen ja puuhastellen niistä jotain.

"Laitan sen tähän vähäksi aikaa. Mietin sitten myöhemmin." Talosi on kaaoksessa, koska olet laittanut kaiken siihen vähäksi aikaa eikä sitä myöhempää ole koskaan tullut. Tee päätös nyt. Pidätkö sen, ja jos pidät, missä sen paikka on?

"Mutta kun näitä sai näin halvalla." Tarjoushamstraus tuo muuttaa kotisi kaupan varastoksi. Mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät, ja sitä vähemmän kaapeissasi on tilaa. Ehditkö edes käyttää kaikkea mitä ostat?

"Äiti olisi säästänyt nämä." Sinä saat päättää ihan itse, mitä säästät ja mitä et.

"Oooooiiiiii, näitä en ole nähnyt vuosiin, eihän näitä voi heittää pois!"

Kokeilepa vaihtaa äänilevy. Maistele näitä lauseita:

"En ole käyttänyt tätä vuosiin. Tuskin käytän sitä jatkossakaan."

"En ole edes muistanut omistavani tätä. En siis tarvitse sitä."

"En ehdi käyttää näitä. Annan ne jollekin jolle niistä on hyötyä."

"Nämä vievät aivan turhaan tilaa täällä. Haluan tämän hyllyn uuteen käyttöön."

"Luovun tästä. Jos sittenkin tarvitsen sitä myöhemmin, voin lainata ystävältäni/ ostaa kirppikseltä/ vuokrata/ keksiä muun tavan saada sama tulos."

"En tarvitse näin monta. Selviän vähemmälläkin."

***

Millaisia ajatuksia ja lauseita oma sekamelskasi herättää sinussa?

Toimintatorstai: Näistä voisi vielä tehdä jotain! Askartelulaatikon raivaus

Tänään sukellan askartelutarvikelaatikon sisuksiin. Laatikko painaa 8,6 kg ja sieltä on ollut vaikea ottaa tavaroita. Laatikon päällä on muovimuotti vanhasta joulukalenterista, jota voisi käyttää betonimuottina, ehjä koristelautanen, rikkinäinen koristelautanen sekä kaksi Pekingistä tuotua itse bambusta ja silkkipaperista tekemäämme leijaa.

Olen ollut pitkään "tästä voi vielä tehdä jotain"-ihminen, ja on vaatinut suuria henkisiä voimia ja luopumisen tuskaa tunnustaa itselleen, etten sitten kuitenkaan ole tehnyt säästämistäni aineksista yhtään mitään.

Laatikossa on kuitenkin joitakin juttuja, jotka aion säästää, joten kaikki on käytävä läpi.

Ei ole tullut korjattua eikä tule, lautanen saa mennä.

Sisällä onkin sitten kaikenlaista. Ja lisää kaikenlaista. Ja vielä vähän kaikenlaista.

Tässä ehkä erikoisin säilyttämäni asia: pienet ikivanhat silmälasin linssit. Ne saattavat olla minun lapsuuden laseistani tai sitten ei. Ilman historiatietoja ne ovat vain lasinpalaset.

Avainkaulanauhoja on vähän liikaa siihen nähden, ettei yhtäkään tule enää käytettyä...

Pelikortit nappasin mukaan mummini jäämistöstä. Ne ovat tietääkseni kuuluneet papalleni.

Noin, valmista! Yhden kassillisen vien lähipäiväkotiin askartelutarvikkeiksi, toisen vien kierrätyskeskukseen ja roskiin meni osa tavarasta. Jotkut tavarat olivat väärissä paikoissa, kuten tyhjät ilmapallot. Laatikkoon jäi huomattavan paljon vähemmän, ja mieskin uskaltaa ottaa sieltä nyt kuumaliimapistoolin tarpeen vaatiessa.

Miten paljon teillä on "tästä voisi vielä tehdä jotain"-tavaraa?

"Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona."

"Jos on ikinä joutunut elämään niukalla rahamäärällä, tämä jatkuva toitotus minimalismista ärsyttää."

 Ylen nettisivuilla kysyttiin vähän aikaa sitten, mitä pahaa hamstraamisessa on. Ammattijärjestäjäthän kehottavat luopumaan turhasta tavarasta, mutta mikä estää?

Poimin keskustelusta muutaman puheenvuoron, joita tekee mieli vähän kommentoida.

Aika vähän tulee heitettyä tavaraa pois. Tekosyynä juurikin se, että säilytystilaa omakotitalosta löytyy ja kaikenlaista voi vielä jossain tarvita.

Ison omakotitalon omistajalla ei ehkä käy mielessä, että jonkun täytyy tavarat jossain vaiheessa perata. Pieneen palvelutalohuoneistoon muuttaessa kaikkea ei saa mukaan, taivaallisten ullakoiden käyttäjäksi siirtyessä ei mitään - minkälaisen työmaan hän haluaa esim. lapsilleen jättää jälkeensä?

Samassa keskustelussa olikin omakohtainen kokemus:

Perikuntien kesto-ongelma on varmaan se, että talo on lattiasta kattoon, kellarista vinttiin täynnä pahkakuppeja, tuohikontteja, rääsyjä, lakanoita, risoja kodinkoneita ja vanhoja lehtiä täynnä. Anopin ja apen jäljiltä siivosimme neljän neliömetrin kellarista 16 muovikassillista tyhjiä pulloja, jotka he olivat sinne siististi varastoineet vuodesta -68 alkaen. Muuta törkyä, mm. haljennut käsienpesuallas ja vessanpönttö, kertyi kaksi jätelavallista.
Oli surkuhupaisaa, kun talon uusi omistaja, vanhempi pariskunta, kantoi ennen varsinaista muuttoa varastotilat täyteen aivan samannäköistä kamaa.

Jonkun mielestä raivaaminen maksaa liikaa.

 Jos olisi ilmainen tai kohtuuhintainen tapa poistaa nurkista ylimääräinen roina ihan hyötykäyttöön niin varmasti nurkat olisivat siistimmässä kunnossa.

Tätä tekosyytä on tamperelaisten turha käyttää. Kierrätyskeskuksia ja kirppiksiä on joka kaupunginosassa ja monessa on ilmainen noutopalvelu.

Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona. Ihan tolloa asua sellaisissa sairaaloissa. Samaa puritanismia kun nuo päättömät maratoonien juoksijat ja muut yli-ihmisiksi pyrkivät. Kauniita esineitä on kiva katsoa ja omistaa.

Minimalismi ei ole jotain, mihin kaikkien pitäisi pyrkiä. Monestikaan se ei edes ole mikään tietoinen tavoite. Siinä vain käy monesti niin, että kun alkaa karsia esineitään, huomaa miten keventävää ja vapauttavaa se on. Siitä tulee hyvä olo.

Ajattelun takana ainakin itselläni on ollut, että, jos aika menee todella huonoksi, niin kaikkia vaatteita en ainakaan laita pois, koska ne saattavat joskus olla hyvinkin sopivia ja tarpeellisia, kun vielä ovat ehyitäkin.

Ketään ei pakoteta laittamaan pois "kaikkia vaatteita". Kirpparit ovat nykypäivänä täynnä ehjiä, hyväkuntoisia, jopa melkein uusia vaatteita. Kukaan ei Suomessa tule kärsimään vaatepulasta, vaikka luopuisi joistakin vaatteistaan.

Mutta sitten...helppo on sanoa, että turhat tavarat kannattaa heittää pois. Ihanko totta? Vaikeampaa on tunnistaa oikeasti turha riittävällä varmuudella. Juuri äsken minulle oli suurta hyötyä päälle viisi vuotta vanhoista oppimateriaaleista, jotka löysinkin paikaltaan.

Turvallisuushakuinen ihminen säästää kaiken, koska ajattelee, että sitten ei joudu ainakaan vaikeuksiin, kun on kaikkea. Tapausta tuntematta tulee kuitenkin mieleen, että jos noita viisi vuotta vanhoja materiaaleja ei olisi ollutkaan, olisi ehkä pitänyt tutkia miten asiat ovat tällä hetkellä, tutustua uusimpiin tutkimuksiin ja kirjoihin. Jos jokin väline puuttuu, voiko asian tehdä toisella tavalla ilman sitä? Intialainen ystäväni naureskeli suomalaisille, kun pitää olla kaiken maailman lastenhoitotavaroita. Esimerkiksi vauvan hoitopöytä oli hänen mielestään täysin turha, koska vaipan voi vaihtaa sängyn päällä. Hätä keinot keksii ja kehittää luovuutta!

Kaiken mahdollisen säästäminen tuo mukanaan myös säilytysongelman. Jos säästetyt tavarat eivät ole järjestyksessä, on ihan sama onko jotain säästetty vai ei, koska sitä ei tarvittaessa kuitenkaan löydä.

Kun kotona on paljon kiinnostavia tavaroita on kotona myös virikkeitä tehdä monenlaisia asioita. Kun on paljon kirjoja, paljon soittimia ja paljon lautapelejä, on sukset ja luistimet kaverillekin ei tarvitse seurata passiivisena televisiota vaan mukavaa tekemistä riittää ilman että täytyy mennä ulos ostamaan palveluja. Kirjat ja soittimet siirtyivät edelliseltä polvelta joten ekologisenakin koen tämän.

Mikäs siinä, jos kaikkea tulee käytettyä ja niille riittää säilytystilaa. Jos taas lautapelejä ei juurikaan pelaa, niitä on turha säilyttää hyllytolkulla. Niistä voi tulla jopa ahdistusta, että pitäisi noitakin pelata, muttei ikinä ehdi.

Näkkileipäkriisi on todellinen uhka:

Otsikointi taitaa olla kyllä virheellinen sillä toimittaja ei eroittane käsitteitä hamstraus ja käyttökelpoisen tavaran säästäminen . Juuri eläkeiän saavuttamassa olevalle hamstraus on sellaisen tavaran ostamista( yli oman tarpeen) jonka saanti voi tulla uhanalaiseksi vaikkapa esim. sokeri , näkkileipä uhkaavan kriisin alla .

Monet keskustelijat tunsivat olevansa arvostelun ja melkein painostuksenkin kohteena.

Muutenkin minusta isompi ongelma kuin hamstraus on toisten ihmisten elämäntapojen arvostelu.

Ammattijärjestäjät eivät arvostele kenenkään elämää, kotia tai elämäntapaa. Ketään ei voi muuttaa ilman ihmisen halua muuttua. Palveluuni ei voi ostaa lahjakorttia, koska raivaukseen ja vähentämiseen täytyy itse olla valmis ja haluta sitä itse. Nyt kun lehdissä ja netissä on ollut paljon juttuja ammattijärjestäjistä, voin hyvin ymmärtää, että jotkut tuntevat olevansa tulilinjalla ja asettuvat puolustuskannalle. Kaikki tavallaan!

"Ammattijärjestäjä", kulostaa hyvätuloisten uusavuttomien uusimmalta "turhakkeelta", mihin vielä ollaankaan menossa ? Eiks joku vois tehdä työtä joka vielä tuottaa jotakin myös yhteiskunnallekin ?

***

Koko ammattijärjestäjien ammattikunta on monen vastaavan ammattinimikkeen lailla aivan "perätilasynnytetty". Kyllä normaali ihminen tajuaa, milloin on vietävä tavaraa esim kirpparille tai kierrätyskeskukseen. 

Eivät kaikki halua teettää rakennekynsiä, laihduttaa tai lähteä lomalle Kroatiaan, mutta silti on olemassa kynsientekijöitä, laihdutuskerhoja ja matkatoimistoja, jotka palvelevat niitä, jotka haluavat. Ammattijärjestäjät palvelevat niitä, jotka haluavat vähentää ja järjestää tavaramääräänsä.

Vaikka ei vielä oliskaan kiinnostunut, saattaa tulevaisuudessa tulla toinen tilanne ja palvelu onkin ajankohtainen silloin aivan käytännön syistä. Muuttaminen on esimerkiksi sitä hankalampaa ja kalliimpaa, mitä enemmän siirrettävää tavaraa on.

Ylläolevan kommentin kaltainen epänormaaliksi leimaaminen lisää monella tavaran täyttämän kodin asukkaalla häpeän tunteita, aivan turhaan. Tavarakaaokselle ja sekamelskalle on monia erilaisia syitä, joista eräät liittyvät hyvin vähän itse asukkaan ominaisuuksiin ja enimmäkseen elettävään tilanteeseen. Iso elämänmuutos kuten avioero voi heittää elämän ja kodin sekaisin.

Jotkut keskustelijat pitivät hamstrausta nykyajan kertakäyttökulttuurin vastavoimana. Vastustan kaikenlaista halpatavaroiden ostamista ja heittämistä pois muodin, sesongin, mielialan mukaan. Ei ole tarkoitus raivata taloa, että pääsee taas ostamaan lisää krääsää. Tarkoitus on päästä irti kuluttamisen pakkokierteestä. Se mitä ostaa ja omistaa olkoon kaunista, laadukasta ja käyttökelpoista. Vanhentuneet jauhot ja rumat mainoslahjat lähtekööt.

Millaisia ajatuksia ammattijärjestäminen tai linkkaamani keskustelu teissä herättää?

Sinun ei ole pakko ottaa

Kuva: Marina Avila

"Naapuri oli heittämässä näitä pois, nehän olivat ihan kunnossa vielä, pakko oli ottaa." "Äitivainaalta jäi kymmenen laatikollista mukeja, koko elämänsä niitä kerännyt, pakkohan ne oli jonkun ottaa." "No kun nämä olivat tarjouksessa, niin pakko oli ottaa."

Annanko vielä lisää esimerkkejä?

Aina kun ajattelet “pakko ottaa”, se on merkki siitä, ettet ole itse ratissa vaan jokin muu voima ohjailee sinua.

Miten niin pakko? Sinun ei ole “pakko” pelastaa muiden romuja. Sinun ei ole “pakko” säilyttää suvun ns. aarteita eli tavaroita, joilla on tuskin tunnearvoakaan. Sinun ei todellakaan ole “pakko” ostaa kaupasta yhtään enempää kuin todella henkiinjäämistäsi varten tarvitset.

Aina kun kuulet itsesi sanovan tämän sanan, iske takaisin vasta-argumentilla. “Minun ei ole mikään pakko! Minä en tarvitse tätä. Minä en ole tästä vastuussa. Tämä ei ole minun ongelmani.”

Ota vapaaehtoisesti se mitä tarvitset ja mikä todella tuottaa sinulle aitoa iloa. Älä anna sisäisen pakon pakottaa sinua.