Viimeinen virttynyt hiuslenksu korin pohjalla

Isojen asioiden välissä on aina mukava miettiä ihan pieniä arjen yksityiskohtia. Kuten hiuslenkkejä. Olen nyt ihan lyhyen ajan sisällä salakuunnellut kahden henkilön kummastelua siitä, minne kaikki hiuslenkit aina katoavat. Korissa on kuulemma pohjalla vain se viimeinen virttynyt lenksu ja loput ovat teillä tietymättömillä.

"Oletko kulta katsonut jo jääkaapista ja sukkalaatikosta?"

Hiuslenksujen ja -solkien seikkailut ovat erinomainen esimerkki siitä, että järjestykseen tarvitaan: 1) oikea asenne 2) toimiva säilytyspaikka ja 3) järjestystä ylläpitävä toiminta.

Asenne. Jos haluaa saada homman toimimaan, keinot kyllä löytyvät ja apua saa. Jos tavaroitaan ei arvosta, jos järjestys ei kiinnosta, jos ei viitsi eikä huvita, mikään ei auta.

Säilytyspaikka. Oikean säilytyspaikan määrittää yleensä se, missä tavaraa eniten käytetään. Hiuksia laitetaan ehkä kiinni vessassa peilin edessä. Sieltä löytyykin yleensä se tyhjä säilytyskori. Missä muualla lenksuihin kosketaan? Missä ne otetaan pois? Irrotin itse usein soljen hiuksistani missä sattuu aivan ajatuksissani, enkä jälkeenpäin muistanut asiaa. Missä teillä käy näin? Sohvalla telkkaria katsoessa? Suihkuun mennessä? Näihin paikkoihin kannattaa ehkä myös laittaa tilpehöörikori.

Kun jotain sulta katoaa,
kaupasta aina uuden saa,
eiku!

Toiminta. Kun hiuslenkin ottaa pois, se pitää laittaa niille varattuun koriin, ei pöydälle, ei taskuun, ei lattialle, ei sohvatyynyn rakoon, Jotta kori olisi aina ulottuvilla, niitä kannattaa olla useita. Koska säläkoreihin kerääntyy kaikkea, no, sälää, niitä pitää aika ajoin tyhjentää. Klemmarit toimistotarvikkeisiin, kolikot lompakkoon tai kolikkokuppiin, roskat roskikseen, hiuslenksut lenksukoriin.

Seuraa hiuslenksujenne matkaa kehityshousut jalassa. Missä kohdassa ajatus katkeaa ja lenksu eksyy? Mistä olet löytänyt lenksuja ja miksi? Millä pienellä muutoksella saisit ne paimennettua takaisin purkkiinsa?

Mysteeriesine - mikä se on ja voiko sen heittää pois?

Mysteeriesine.

Usein järjestellessä tulee vastaan mysteeriesineitä, joista ei oikein tiedä mitä ne ovat saati tarvitaanko niitä vielä johonkin. Itselleni näin kävi jokin aika sitten, kun vaihdoin puhelinliittymää. Sain uuden SIM-kortin, joka oli kiinni tällaisessa isommassa kortissa. Toiselle puolelle oli painettu kortin alkuperäinen pin-koodi sekä jokin viivakoodi.

Pikku läpykkä pyöri pöydällä muutaman päivän, kun en osannut päättää onko siinä tietoa mikä pitäisi säästää vai ei. En halunnut säilöä muovinpalaa turhaan, mutta olisi myös tyhmää heittää pois jokin tärkeä koodi.

Nykyään asioihin saa selvyyden uskomattoman nopeasti netin kautta. Twiittasin DNA:lle ja kysyin, pitääkö esine pitää tallessa. Sain vastauksen melkein heti:

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Tilauksen aktivoinnin jälkeen tuota ei tarvitse. Vain prepaid -liittymän kehys tarvitsee säilyttää PIN ja PUK koodien vuoksi

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Kaupan päälle vielä synonyymi: SIM-korttiaihio :D

Kiitoksia! Nyt tiedämme mikä läpykän oikea nimi on ja että sen voi heittää rohkeasti menemään.

+ + +

Minua kiinnostaisi tietää, minkä esineiden säästämisen kanssa sinä painit tällä hetkellä. Paljasta mysteeriesineesi, niin otetaan selvää mitä sen kanssa kannattaisi tehdä!

Keväinen mieli tahtoo valoa ja tilaa

Kuva: Beverley Goodwin

Kirjoitin

Kotipalvelu Kehrälinnun
blogiin

pienen jutun

kodin laittamisesta

kevätkuntoon.

Lue se täältä!

Toimintatorstai: Passi, matkavakuutus ja muut reissuvehkeet järjestykseen

Aina välillä tulee eteen ulkomaanreissu, jolle tarvitaan ainakin passi, ja joskus enemmänkin asiakirjoja ja tavaroita. Meillä näitä tavaroita on ollut vähän kahdessa paikassa, ja ajattelin nyt käydä läpi kummatkin jemmat ja järjestää ne kunnolla.

Jemma 1

Jemma 2

 Tuttuun tapaan laatikot tyhjäksi ja kaikki lippuset ja lappuset esiin. Paljastui, että Jemma 1:ssä oli tärkeiden papereiden seassa myös muistoja kuten vanha passi, hääonnittelukortteja ja kiinalaisen sukkulabussin aikataulut. (Tämä laatikko on saanut olla erittäin rauhassa järjestävältä kädeltä tähän asti ja sen huomaa.)

Vähän aikaa ihmeteltyäni sain lappusia luokiteltua. Pankkeihin liittyvät lappuset, salasanoilta näyttävät lappuset, käyntikortit, matkamuistot. Lappusten omistaja saa käydä ne läpi paremmin, mutta nyt ne ovat ainakin samassa nipussa keskenään.

Jemma 1:ssa oli muistona säilytettyjä muiden maiden rahoja. Siirsin ne samaan paikkaan kuin oma kolikkokokoelmani. Vanhat passit, joita löytyi yhteensä kaksi, vein matkamuistojen pikku laatikkoon.

Vanhaa passia ja sen leimoja ja viisumeita saattaa olla mukava katsella myöhemmin ja muistella reissuja. Jos vanhentunut passi hohtaa tyhjyyttään, ei siinä ole paljoa säilyttelemistä.

Muista mitätöidä vanha passisi poliisin ohjeen mukaan. Jos et luota omiin tuhokykyihisi, passin voi palauttaa poliisille.

Meillä passit ovat yhdessä paikassa, samassa korissa kuin lentoyhtiöiden kanta-asiakaskortit, matkavakuutuskortit ja sen sellaiset. Nyt kasaan tuli myös Lontoon matkakortti Oyster.

Kirjasin myös passien vanhentumispäivät Google-kalenteriini, ettei tule enää samanlaisia yllätyksiä kuin pojan passin kanssa. Opittua: älä luota hataraan muistiisi, tarkista aina tärkeät asiat omin silmin.

Toisessa samanlaisessa korissa on vaatteiden alla pidettäviä matkarahapusseja, hihnoja ja lukkoja. Laatikkoon menivät myös tyhjät Forex-kuoret.

Tämänkertaisia hauskoja löytöjä olivat nippu valkoisiksi kauhtuneita kuitteja, hengityssuojain muistona Pekingistä ja mystinen pikku herneillä täytetty pehmeä pussi.

Kunhan vielä jossakin seikkaileva matka-adapteri siirretään tähän laatikkoon, on kaikki matkoihin liittyvä yhdessä paikassa. Nyt on selkeää mistä matkustustavaroita voi ensimmäiseksi etsiä ja mihin ne tulee laittaa käytön jälkeen.

118 leluautoa

Kuva: downing.amanda

HS:n talouden ja politiikan toimittaja Minna Nalbantoglu kirjoittaa ihmisten kulutustottumusten vähittäisestä muuttumisesta ja roina-ahdistuksesta. Kirjoitus loppuu alistuneeseen toteamukseen: "Eikä ostelun hillitseminen helppoa ole, kuten ainakin jokainen lapsiperheen vanhempi tietää. Vaikka äiti kuinka potisi roinaähkyä, tämän joulun jälkeen meillä on leluautoja 118 kappaletta."

Tähän lauseeseen konkretisoituu monen lastenhuoneen ovelta avautuva näky.

Mihin yksikään lapsi tarvitsee 118 leluautoa? Se tuntuu huimalta määrältä jopa päiväkotiin, saati sitten yhteen lastenhuoneeseen.

Katse kääntyy perheen äitiin. Hänellä on 38 huivia, vaikka hän ei kuulemma ole muotitietoinen.

Kuten muutkin tavat ja asenteet, myös tavaratavat opitaan paljolti vanhemmilta. Säästäväisyys ja tavaroiden kunnioittaminen ja huoltaminen opitaan, samoin huoleton pois heittäminen, hamstraaminen ja uusien ostelu. Jos lastenhuoneen kaaos ahdistaa, voi katsoa ensin omiin kaappeihinsa ja miettiä, olisiko itselläkin vielä harjoiteltavaa kohtuullisuudessa. Lapsiltahan ei voi vaatia sellaista, mikä ei itseltäkään onnistu.

Millaisilla ajatuksilla, asenteilla ja toimilla lastenhuoneen roinaähkyä voisi lähteä vähentämään?

Sisäistetään nykyinen tilanne ja etsitään motivaatio.

Leluista voi tehdä oikein inventaarin. Paljoudessa voi kuvainnollisesti kieriskellä ja miettiä yhdessä, miten kiitollinen saa olla, kun on ollut mahdollisuus hankkia niin paljon tavaroita. Säilytystilan puutteeseen voi kiinnittää huomiota ja vähentämisen yksi tavoite voisikin olla, että lelut mahtuisivat hyvin niille varattuun tilaan ja ne olisi helppo siivota sinne. Lapset eivät luultavasti ehdi nyt edes leikkiä kaikilla leluillaan, joten vähempikin riittäisi. Vanhempia kiinnostaa myös varmasti, minkälaisen kemikaalimäärän keskellä lapset leikkivät.

Uusien lelujen virta lastenhuoneeseen katkaistaan.

Kun on käsitetty yhdessä miten paljon leluja on, voidaan sopia, ettei uusia leluja osteta. Niin lasten kuin aikuistenkin on hyvä oppia vastustamaan mielitekoja. "Minulla on jo paljon, en tarvitse uutta" on hyvä mantra niin pienille kuin isoille. Tuntuu tietenkin kivalta nähdä, miten lapsi iloitsee uudesta lelustaan. Aina vain uusia leluja ostamalla koukutetaan kuitenkin lapsi uutuudenviehätykseen. Ilo ei tule lelusta vaan uutuudesta, eikä se kestä pitkään.

Isovanhemmille, kummeille ja ystäville asetetaan lahjakielto tai -rajoitus. Useimmat ymmärtävät asian, jos heille kertoo, että leluja on jo sadoittain. Koska he haluavat varmasti kuitenkin välillä antaa jotain, tehdään selväksi, että vastaan otetaan mieluiten aineettomia lahjoja. Yhteinen retki ja siitä tehty valokuvakirja jäävät varmasti muistoihin paremmin kuin taas uusi lelu. Tavaran sijaan voi myös vaikka laittaa vastaavan summan lapsen rahastoon tulevaisuutta varten.

Lapset rakastavat pikku krääsää, jota vanhemmat vihaavat. Krääsää tulee esimerkiksi yllätysmunista ja hampurilaisaterioiden kylkiäisinä. Näille voi tietoisesti laittaa stopin. Suklaata tai ranskiksia voi syödä muutenkin kuin turhan muovinpalan kera.

Vähennetään nykyisten lelujen määrää.

Säännöllisin väliajoin, vaikkapa kuukausittain, lapsi saa itse valita mitkä lelut hän lahjoittaa vähävaraisemmille lapsille. Esimerkiksi Hope-yhdistys auttaa suoraan lapsiperheitä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Lahjoituksen voi viedä yhdessä lasten kanssa perille. Samalla aikuiset voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja viedä omia itselle tarpeettomia tavaroitaan kiertoon.

Leluja ja vaatteita voi myös laittaa kirpparille myyntiin. Lapsi oppii, että tarpeettomasta luopumalla saattaa myös tienata lantin jos toisenkin.

Vähentämisen edetessä hyvin lapsia voi palkita elokuvakäynneillä tai muilla elämyksillä. Karsiminen ja raivaaminen ei ole mitään tuhkassa kieriskelyä ja kärsimystä. Hyllytilaa vapautuu, on helpompi järjestää lelut paikoilleen ja on enemmän tilaa leikkiä!

Kohtuulliset tavat otetaan jatkuvaan käyttöön.

Vähentämisprojektin aikana on opeteltu eroon impulssiostoksista. Nyt on hyvä tilaisuus totuttaa samalla lapsi myös säästämään hankintojaan varten. Se on säntillistä taloudenhoitoa, opettaa kärsivällisyyttä ja on erittäin hyödyllinen taito lapsen kasvaessa aikuiseksi.

Jotain uutta on välillä tietenkin kiva saada. Jotta lelujen määrä ei kuitenkaan taas kasvaisi hallitsemattomasti, on oltava tiukkana: jos uusi tavara tulee sisään, jokin vanha menee samalla ulos. Kaiken pitää mahtua vaivattomasti paikoilleen!

Voitte kokeilla esimerkiksi lelunvaihtopäiviä tuttavaperheiden kanssa ja osan leluista säilömistä varastoon, josta ne jonkin ajan kuluttua löytyvät kuin uusina taas.

Lue myös: 5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Millaisia haasteita teillä on lastenhuoneen kanssa?

Toimintatorstai: Kaiken se nielee

 Sinne menee teippi, sinne menee ketjurasva, sinne menee laastarit, sinne menee kukkaruukut, sinne menee lamput, sinne menee mökkisortsit, sinne menee pihalyhdyt, sinne menee suojalasit, suksivoide, maalisuti ja korjaamista vaativa lelu. Tädiltä tullut kamala patsas, minne se laitetaan? No sinne. Missä näiden epämääräisten muovinpalasten, joita en edes tunnista, paikka on? Laita ne vaikka sinne.

Jaa minne? Tämän blogin lukijoilla on erinomainen mahdollisuus kuulua siihen suureen kansanosaan, jonka kotoa löytyy tämä kaiken nielevä kaluste. Kyse on kaiken sälän kaapista. Moni saattaa jopa huokaisten kysyä, onko muunkinlaisia kaappeja olemassa.

Jotta voisitte laittaa pöydillä ja hyllyillä levällään lojuvat tavaranne jonnekin, teillä pitää olla tilaa kaapeissa. Ja tilaa saadaan niin, että katsotaan mitä kaapeissa on, määritellään sen tarpeellisuus, turhasta hankkiudutaan sopivalla tavalla eroon ja tarpeelliset laitetaan oikeille paikoilleen. Kaikki kaapeissanne oleva ei varmasti ole tarpeellista. Olette luultavasti jo onnellisesti unohtaneet mitä kaapin perällä on.

Ottakaa käsittelyyn yksi hylly kauhujen kaapistanne. Yksi tavara kerrallaan: mikä se on? mihin sitä käytetään? käytätkö sitä usein? missä käytät sitä? kuuluuko se yhteen jonkin kokonaisuuden kanssa? Sinulla saattaa olla varaosia tai käyttöohjeita laitteeseen, jota et enää omista. Sinulla saattaa olla talvirompetta parhaalla hyllyllä, kun kevät on jo vauhdissa. Yritä löytää turhia tavaroita.

Yritä koota kokonaisuuksia, vaikkapa remppaamiseen liittyvät tavarat, paketointiin liittyvät tavarat. Ota esineet pois muovipusseista ja laita ne läpinäkyviin säilytyslaatikoihin kaltaistensa kanssa, niin saat tilan tehokkaampaan käyttöön. Muista nimetä laatikot, niin löydät etsimäsi nopeasti! Järjestä kaappia vaikkapa tunti kerrallaan. Jos yrität saada sen kerralla kuntoon, väsyt ja vaivut epätoivoon.

Järjestyksen puute johtuu usein siitä, ettei ole aikaa miettiä esineen oikeaa paikkaa kun se pitäisi saada pois käsistä. Kummasti on aina aikaa sitten etsiä sitä esinettä kun sitä tarvittaisiin.

Jos sinulla on kroonisia vaikeuksia löytää sopivia paikkoja esineillesi ja ne ovat jatkuvasti hukassa, voisit ehkä hyötyä henkilökohtaisesta järjestämisavusta. Kun kaapin saa kerran kuntoon, järjestys on helpompi ylläpitää jatkossa.

Kommentoi mitä "aarteita" kaiken sälän kaapistasi löysit!

Toimintatorstai: Näistä voisi vielä tehdä jotain! Askartelulaatikon raivaus

Tänään sukellan askartelutarvikelaatikon sisuksiin. Laatikko painaa 8,6 kg ja sieltä on ollut vaikea ottaa tavaroita. Laatikon päällä on muovimuotti vanhasta joulukalenterista, jota voisi käyttää betonimuottina, ehjä koristelautanen, rikkinäinen koristelautanen sekä kaksi Pekingistä tuotua itse bambusta ja silkkipaperista tekemäämme leijaa.

Olen ollut pitkään "tästä voi vielä tehdä jotain"-ihminen, ja on vaatinut suuria henkisiä voimia ja luopumisen tuskaa tunnustaa itselleen, etten sitten kuitenkaan ole tehnyt säästämistäni aineksista yhtään mitään.

Laatikossa on kuitenkin joitakin juttuja, jotka aion säästää, joten kaikki on käytävä läpi.

Ei ole tullut korjattua eikä tule, lautanen saa mennä.

Sisällä onkin sitten kaikenlaista. Ja lisää kaikenlaista. Ja vielä vähän kaikenlaista.

Tässä ehkä erikoisin säilyttämäni asia: pienet ikivanhat silmälasin linssit. Ne saattavat olla minun lapsuuden laseistani tai sitten ei. Ilman historiatietoja ne ovat vain lasinpalaset.

Avainkaulanauhoja on vähän liikaa siihen nähden, ettei yhtäkään tule enää käytettyä...

Pelikortit nappasin mukaan mummini jäämistöstä. Ne ovat tietääkseni kuuluneet papalleni.

Noin, valmista! Yhden kassillisen vien lähipäiväkotiin askartelutarvikkeiksi, toisen vien kierrätyskeskukseen ja roskiin meni osa tavarasta. Jotkut tavarat olivat väärissä paikoissa, kuten tyhjät ilmapallot. Laatikkoon jäi huomattavan paljon vähemmän, ja mieskin uskaltaa ottaa sieltä nyt kuumaliimapistoolin tarpeen vaatiessa.

Miten paljon teillä on "tästä voisi vielä tehdä jotain"-tavaraa?

Toimintatorstai: Vessan pikkuesineiden järjestely

Tänään saivat pikkuvessan tilpehöörit uuden järjestyksen.

Ei siellä mitään kaaosta aiemminkaan ollut, mutta siirsin vessassa aiemmin olleen toisen korin eteiseen, koska lisätarvetta oli, ja yksi kori näytti vähän ahtaalta.

Hankin Ikeasta pienen ja jämäkän lokerikon, joka säästää pöytäpinta-alaa.

Sitten tonkimaan mitä tilpehöörikorista löytyykään.

Kaikki säilytystavaroiden sisällä olevat säilytystavarat täytyy aukaista ja tutkia. Muuten homma on kuin muutto pienoiskoossa - samat vanhat avaamattomat pahvilaatikot varastosta suoraan uuteen varastoon.

Uudessa lokerikossa purnukat ovat paremmin löydettävissä.

Vielä on työsarkaa jäljellä.

Tämän takia kaikki purkit pitää avata. Pinnejä löytyi kahdesta eri purkista.

Rikkinäiset esineet korjataan tai heitetään pois. Tämän siveltimen sai helposti liimattua.

Älä säästä mitään ikivanhoja tavaroita, joita ehkä joskus tulevaisuudessa voisit käyttää. Ne käyvät tulevaisuudessa aina vain vanhemmiksi ja vanhemmiksi. Älä säästä myöskään mitään kertakäyttöroinaa. Satsaa hyvälaatuisiin käyttöesineisiin, joita sinun ei tarvitse vaihtaa jatkuvasti.

Hyviä elämänohjeita!

Valmis! Nimilappuja laatikoissa ei nyt ole, pitää katsoa millainen ratkaisu olisi hyvä vai tarvitaanko mitään lappuja. Läpinäkyvät laatikot ovat siitä hyviä, ettei sisältöä tarvitse arvailla. Toisaalta jos sisältö on epäjärjestyksessä, näkyy se rumasti heti ulos.

Heitin pois jonkin verran roskaa, yksi meikkipussi menee kierrätykseen ja muutama säilytyspurkki vapautui muuhun käyttöön.

Kaikkiin kuuteen lokeroon meni sopivasti tavaraa. 1. Hammastarvikkeet 2. Meikkitarvikkeet 3. Lääkkeitä 4. Parranajo 5. Naistentarvikkeita 6. Muita pikkutarvikkeita kuten kirjanmerkki

Minkälaista tilpehööriä teidän vessanne sisältää? Pysyykö se aisoissa?

Independence Day: Koriste-esineiden invaasio ja kuinka se torjutaan

Keräsin aikaisemmin kissoja. Ei tietenkään oikeita - vaikka olenkin suuri kissojen ystävä - vaan koristekissoja. Joka maassa, jossa vierailin, hankin kissan. Jäin kissakoukkuun. Pyysin sukulaisten ja ystävien matkoilta tuomisiksi kissoja. Ja niitä tuli. Minulla oli lopulta kymmeniä kissoja: isoja, pieniä, karvaisia, sileitä, suippoja, solakoita.

(Minun täytyy tunnustaa, että kissat ovat vielä olemassa. Ne ovat jossain pölyttyneessä laatikossa vanhempieni luona. Minun täytyy vielä jonain päivänä kohdata kaikki ne vaivalla kerätyt kissat silmästä silmään, tarttua kissaa hännästä, nostaa kissa pöydälle ja ratkaista kattikysymys.)

Olemme kauneutta rakastavia ihmisiä, ja kauniita esineitä on vaikea vastustaa. Niitä tekee mieli kerätä lisää ja lisää.

Ennen pitkää havaitsemme kuitenkin, että nämä pienet pirulaiset ovat kerta kaikkiaan vallanneet kotimme. Ne ovat vallanneet erilaiset tasot kuten kirjahyllyt, ikkunalaudat ja pöydät. Ne keräävät pölyä ja vaikeuttavat siivoamista. Mikä oli aluksi kaunista ja söpöä onkin nyt sotkuista ja likaista ja ahdistavaa.

Mikä neuvoksi? Otetaanpa esimerkiksi tuo kissalaumani.

Jokaisella kissalla on tarina ja historia. (Rehellisyyden nimissä kannattaa tässä kohtaa tunnustaa, jos näitä tarinoita ei enää edes muista.) Jos pidän tarinoista ja haluan säästää ne, voin valokuvata kaikki kissat ja kirjoittaa muistiin mistä ja milloin ja miksi ne hankittiin. Voin tehdä niistä vaikka blogin. Muistojen säilyttämiseen ei tarvita koko esinettä, kuvakin voi riittää.

Jos taas haluan katselemisen lisäksi myös pidellä kissapatsaita käsissäni, minun kannattaa valita kasasta muutama minua eniten miellyttävä ja parhaiten yhteen sopiva kissa ja tehdä niistä asetelma sopivaan paikkaan kotonani. Pölyisessä laatikossa isossa kasassa niistä ei ole silmäniloa kenellekään.

On myös mahdollista, että olen oikeastaan kerta kaikkiaan kyllästynyt koko läjään. Haluan ampua ne maatakiertävälle radalle ja siirtyä uuteen kissapatsaattomaan vaiheeseen elämässäni.

(Kunhan saan kissat käsiini, saatte nähdä mihin itse päädyin!)

Viimeinen vaihtoehto on kaikkein virkistävin ja antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen mikä mielestämme on kaunista ja miten haluamme asuntomme koristaa tai olla koristamatta.

Ovatko sinun koriste-esineesi valloitusretkellä? Puolustaudu kaikin voimin - tämä on sinun kotisi!