 |
| Kuva: spDuchamp |
Mietitkö koskaan mistä vaatteesi on tehty, missä ne on tehty ja kuka ne on tehnyt?
Olin perjantaina Vaatevallankumous-päivänä paita nurinperin käännettynä tutustumassa Nanson vaatetehtaalla Nokialla, miten vaate siellä valmistuu. Nanso Group on suomalainen perheyritys ja sen brändeihin kuuluvat Nanso, Black Horse ja Finnwear sekä sukkamerkit Vogue, Norlyn ja Amar.
Tutustumiskierrokselle pääsy toi vähän tuskanhikeä niskaan. Paikka ei ollut minulle tuttu, mutta navigaattori ohjasi oikeaan osoitteeseen. Osoitteessa ei vain ollut mitään tehdasta vaan Nokian rautatieasema! (Paikalliset, koittakaa olla tikahtumatta nauruunne.) Älyluurini oli sairaslomalla joten en saanut siitäkään esille karttaa. Jouduin turvautumaan old skool -menetelmään - puhelinluettelon paperiseen karttaliitteeseen (jonnet ei muista), jollainen meillä onneksi on jätetty auton ovitaskuun if all else fails -tapauksia varten. Paikallistin itseni väärälle puolelle rataa. Onneksi olin alikulkutunnelin vieressä ja onneksi tehdas oli radan vieressä.
Juoksin kieli vyön alla sisälle ja näin juuri sulkeutuvan oven raossa ryhmän viimeisen jäsenen kengänpohjan vilahduksen. Ehdin kuin ehdinkin mukaan kierrokselle!
សម្លៀកបំពាក់
Päivi Pajunen opasti meitä erittäin kokeneesti ja asiantuntevasti läpi koko tuotantoprosessin. Neulosta valmistavasta koneesta näimme vain kuvan, koska kone on toisaalla, mutta näimme miten neulos värjätään, lingotaan, tarkastetaan, painetaan, leikataan, ommellaan vaatteeksi ja pakataan lähetettäväksi kauppaan.
Tässä muutamia esille tulleita itseäni kiinnostavia pointteja (ja jos olen jotain väärin kirjannut, syy on minun). Kierroksesta tulee myös toukokuun lopussa Nokian uutisissa ilmestyvä lehtijuttu.
- Neuloksessa käytettävää lankaa voi tehdä puuaineksesta, liukosellusta. Esimerkiksi modaali tehdään saarniselluloosasta, viskoosia voidaan tehdä vaikka koivusta.
- Kuitujen alkuperä on Euroopassa, niin tiedetään ettei niissä ole vaarallisia kemikaaleja. (Puuvilla tulee maailmanmarkkinoilta, mutta sitä käytetään nykyään melko vähän.)
- Neuloksen valmistus on käsityövaltaista: kone on huono käsittelemään valuvaa neulosta verrattuna vaikka metalliin.
- Neuloksen laatutarkastus tehdään ihmissilmin - kone ei (ainakaan vielä) pysty havaitsemaan kaikkia virheitä.
- Tehtaassa on oma siivooja, joka nauttii suurta kunnioitusta sekä vastuualueensa koon että tietonsa takia.
- Kuvioita painetaan neulokselle peräkkäisiltä rullilta kuin kirjapainossa.
- Neulosta tehdään ja värjätään juuri oikea määrä, niin että syntyy mahdollisimman vähän hukkaa.
- Neulossilppu menee energiajätteeksi, isompia paloja ja kuteita laitetaan myyntiin. Tampereella myyjänä on esim. Poppanavakka.
- Neuloksen leikkaamisen suorittaa robotti, se leikkaa pystysuoralla veitsellä tukevaksi puristettua neulosnippua.
- Ompelusali on suuri, vaikka ompelijoita on vähän: jokaisella ompelijalla on omat sopivaksi säädetyt koneensa, joissa työasento on juuri oikea. Näin vähennetään sairauspoissaoloja ja työntekijät pysyvät terveinä eläkkeelle asti.
জামা
Toivon, että mahdollisimman moni ostaisi laadukasta ja laittaisi kyllästyttyään vaatteen kiertämään kirppareilla, ystäväpiirissä tai suvun kesken sen sijaan että ostaisi halvan hikipajassa koostetun vaatteen, jonka siirtää siivousrätiksi samana vuonna.
Olen itse viime vuoden alusta lähtien ostanut hyvin vähän yhtään mitään ja ainoa tänä aikana hankkimani vaate on ollut Slushin t-paita, joka oli tehty kierrätyspuuvillasta. (Lue lisää Pure Waste -tekstiileistä täältä.) Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten tiedä senkään ompeluolosuhteista mitään.
Millaisia ajatuksia itselläsi on suomalaisista vaatteista, vaatteiden laadusta, hinnasta tai alkuperästä? Oletko kova ostamaan vaatteita? Korjaatko tai korjautatko niitä? Kierrätätkö niitä? Kestävätkö nykyajan vaatteet enää kierrätystä? Jaksatko ja viitsitkö erotella kirpputorikelpoisen vaatteen enää vain energiajätteeksi kelpaavasta?
