27.4.2015

Vallankumouksellinen vierailu vaatetehtaalla

Kuva: spDuchamp

Mietitkö koskaan mistä vaatteesi on tehty, missä ne on tehty ja kuka ne on tehnyt?

Olin perjantaina Vaatevallankumous-päivänä paita nurinperin käännettynä tutustumassa Nanson vaatetehtaalla Nokialla, miten vaate siellä valmistuu. Nanso Group on suomalainen perheyritys ja sen brändeihin kuuluvat Nanso, Black Horse ja Finnwear sekä sukkamerkit Vogue, Norlyn ja Amar.

Tutustumiskierrokselle pääsy toi vähän tuskanhikeä niskaan. Paikka ei ollut minulle tuttu, mutta navigaattori ohjasi oikeaan osoitteeseen. Osoitteessa ei vain ollut mitään tehdasta vaan Nokian rautatieasema! (Paikalliset, koittakaa olla tikahtumatta nauruunne.) Älyluurini oli sairaslomalla joten en saanut siitäkään esille karttaa. Jouduin turvautumaan old skool -menetelmään - puhelinluettelon paperiseen karttaliitteeseen (jonnet ei muista), jollainen meillä onneksi on jätetty auton ovitaskuun if all else fails -tapauksia varten. Paikallistin itseni väärälle puolelle rataa. Onneksi olin alikulkutunnelin vieressä ja onneksi tehdas oli radan vieressä.

Juoksin kieli vyön alla sisälle ja näin juuri sulkeutuvan oven raossa ryhmän viimeisen jäsenen kengänpohjan vilahduksen. Ehdin kuin ehdinkin mukaan kierrokselle!

សម្លៀកបំពាក់

Päivi Pajunen opasti meitä erittäin kokeneesti ja asiantuntevasti läpi koko tuotantoprosessin. Neulosta valmistavasta koneesta näimme vain kuvan, koska kone on toisaalla, mutta näimme miten neulos värjätään, lingotaan, tarkastetaan, painetaan, leikataan, ommellaan vaatteeksi ja pakataan lähetettäväksi kauppaan.

Tässä muutamia esille tulleita itseäni kiinnostavia pointteja (ja jos olen jotain väärin kirjannut, syy on minun). Kierroksesta tulee myös toukokuun lopussa Nokian uutisissa ilmestyvä lehtijuttu.
  • Neuloksessa käytettävää lankaa voi tehdä puuaineksesta, liukosellusta. Esimerkiksi modaali tehdään saarniselluloosasta, viskoosia voidaan tehdä vaikka koivusta.
  • Kuitujen alkuperä on Euroopassa, niin tiedetään ettei niissä ole vaarallisia kemikaaleja. (Puuvilla tulee maailmanmarkkinoilta, mutta sitä käytetään nykyään melko vähän.)
  • Neuloksen valmistus on käsityövaltaista: kone on huono käsittelemään valuvaa neulosta verrattuna vaikka metalliin.
  • Neuloksen laatutarkastus tehdään ihmissilmin - kone ei (ainakaan vielä) pysty havaitsemaan kaikkia virheitä.
  • Tehtaassa on oma siivooja, joka nauttii suurta kunnioitusta sekä vastuualueensa koon että tietonsa takia.
  • Kuvioita painetaan neulokselle peräkkäisiltä rullilta kuin kirjapainossa.
  • Neulosta tehdään ja värjätään juuri oikea määrä, niin että syntyy mahdollisimman vähän hukkaa.
  • Neulossilppu menee energiajätteeksi, isompia paloja ja kuteita laitetaan myyntiin. Tampereella myyjänä on esim. Poppanavakka.
  • Neuloksen leikkaamisen suorittaa robotti, se leikkaa pystysuoralla veitsellä tukevaksi puristettua neulosnippua.
  • Ompelusali on suuri, vaikka ompelijoita on vähän: jokaisella ompelijalla on omat sopivaksi säädetyt koneensa, joissa työasento on juuri oikea. Näin vähennetään sairauspoissaoloja ja työntekijät pysyvät terveinä eläkkeelle asti.
Keskustelimme kangasvaraston hyllyjen välissä ryhmän kesken siitä, miksi suomalaiset vaatteet ovat kalliimpia kuin aasialaiset ja miksi vaateteollisuuden töitä valuu ulkomaille. Sain tyrmistyksekseni kuulla, että vaikka kuluttaja ymmärtäisikin, että yksi kolme kertaa kalliimpi mutta hyvä vaate kestää saman kuin kolme halpaa vaatetta yhteensä, hän ei ehkä edes halua vaatteensa kestävän niin pitkään vaan kyllästyy siihen jo parin kuukauden päästä.

জামা

Toivon, että mahdollisimman moni ostaisi laadukasta ja laittaisi kyllästyttyään vaatteen kiertämään kirppareilla, ystäväpiirissä tai suvun kesken sen sijaan että ostaisi halvan hikipajassa koostetun vaatteen, jonka siirtää siivousrätiksi samana vuonna.

Olen itse viime vuoden alusta lähtien ostanut hyvin vähän yhtään mitään ja ainoa tänä aikana hankkimani vaate on ollut Slushin t-paita, joka oli tehty kierrätyspuuvillasta. (Lue lisää Pure Waste -tekstiileistä täältä.) Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten tiedä senkään ompeluolosuhteista mitään.

Millaisia ajatuksia itselläsi on suomalaisista vaatteista, vaatteiden laadusta, hinnasta tai alkuperästä? Oletko kova ostamaan vaatteita? Korjaatko tai korjautatko niitä? Kierrätätkö niitä? Kestävätkö nykyajan vaatteet enää kierrätystä? Jaksatko ja viitsitkö erotella kirpputorikelpoisen vaatteen enää vain energiajätteeksi kelpaavasta?




Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

20.4.2015

4 asiaa, jotka kalenteristasi vielä puuttuivatkin

Kuva: kim

Elämme kiireisiä aikoja ja kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista ja menoista. Lasten harrastukset, mummon, tädin, kummilasten, veljenpoikien syntymäpäivät, taloyhtiön ja yhdistysten kokoukset...

Vaikka kalenterisi on jo täynnä - tai oikeastaan juuri siksi - suosittelen lisäämään sekaan nämä neljä asiaa, jotka liian usein unohtuvat.

Aikaa puolison kanssa. Pidämme kaikkein rakkaimpia ihmisiä usein itsestäänselvyyksinä. Ajattelemme heidän kyllä roikkuvan mukana, kunnes kiireisin aika menee ohi. Ihmissuhteet, varsinkin parisuhde, tarvitsevat kuitenkin vaalimista ja hoitamista. Huolehdi siitä, että sinulla on säännöllisesti aikaa tehdä jotain mukavaa puolisosi kanssa, oli se sitten vaikka vain sohvalla lötköttelyä. Jos sinulla ei ole puolisoa, sama pätee kyllä vaikka parhaaseen ystäväänkin.

Aikaa tehdä sitä mistä oikein nauttii. Kalenterisi on kyllä täynnä velvollisuuksia. Täytyy tehdä sitä ja täytyy viedä lapset sinne ja täytyy hoitaa se ja tämä ja tuo. Milloin on aikaa itselle? Asia on niin, että sinun täytyy suojella omaa aikaasi. Jos et puolusta sitä, kyllä joku toinen sen vie. Mukavien, hyvän olon tunteita tuovien asioiden säännöllinen tekeminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Liikkuminen ja lihasten käyttäminen pitää kehon terveenä, hyvien asioiden ja positiivisten tunteiden säännöllinen nauttiminen pitää mielen terveenä. Ota ilokylpyjä!

Aikaa miettiä syntyjä syviä. Kaiken suorittamisen ja matalalennon vastapainoksi ihmisen on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mihin sitä onkaan niin lujaa vauhtia menossa ja miltä oikeasti tuntuu. Kiireettömyydessä ja hiljaisuudessa pystyy paremmin kuuntelemaan itseään ja pääsemään niiden peruskysymysten äärelle, jotka vauhdissa sulautuvat taustahuminaan.

Aikaa yksinkertaistaa. Olet varmaan joskus puuskahtanut, että teillä on liikaa tavaraa ja olisi mukava elää yksinkertaisemmin. Mietit varmasti silloin tällöin että pitäisi käydä läpi kaikki vaatteet tai kaikki lelut, vähentää tavaroita olohuoneesta, raivata kellarivarasto. Urakka tuntuu liian suurelta. Näpertelet hetken jonkin nurkan parissa ja lannistut. Tarvitset säännöllisiä raivausmiittejä itsesi kanssa. Voit merkitä kalenteriisi, että joka torstai-ilta käytät puoli tuntia raivaamiseen ja tarpeettomien tavaroiden löytämiseen. Vie tarpeettomat tavarat mahdollisimman pian kierrätykseen, etteivät ne jää eteiseen pyörimään ja mahdollisesti jopa palaudu takaisin kaappeihin (kääk). Alkuun pääsemiseen voi käyttää ammattijärjestäjän sparrausta.

Nyt treffejä sopimaan!


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

13.4.2015

Tee vihlee!

Kuva: Valerie Everett

Naperolle tehtiin taikatemppua. Taikuri vaihtoi taiallaan esineen väriä: valkoinen, musta, valkoinen... Lapsi seurasi kiinnostuneena ja kiljaisi sitten innoissaan: "Tee vihlee!"

Tämä tarina on jäänyt mieleeni. Lasten mieli on vielä avoin, mutta me aikuiset olemme eläneet niin pitkään, että tiedämme miten maailma toimii. Valkoisesta ja mustasta ei saa vihreää ja näin se nyt vain on aina ollut ja näin meillä on aina tehty.

Meille ei ainakaan mitään intternettiä tule, sanoi yksi eläkeläisnaapuri. Toinen eläkeläisnaapuri etsii jatkuvasti netistä tietoa yhdestä sun toisesta asiasta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut valtavasti: radion uutislähetyksien hartaasta kuuntelemisesta on tultu televisio-ohjelmien yhteisölliseen seuraamiseen pikkuruisella kommunikointilaitteella Twitterissä hashtagin avulla. Yksi haluaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, toinen miettii voisiko uudella olla jotain annettavaa.

Yksi vanhentuva tapa on tavaran kokoaminen ja kerääminen. Tavaraa on koko ajan helpommin ja suuremmassa määrin saatavilla, se on tullut halvemmaksi, ja pois sitä ei voi antaa, koska se on ihan käyttökelpoista ja sitä voi vaikka joskus vielä tarvita. Tavaran säilömiseen tarvitaan suurempia asuntoja, joista maksetaan enemmän asuntolainaa ja joiden siivoaminen on raskasta. Mahdoton-blogin mukaan yli puolet meistä hautaa tarpeettomat tavarat kodin säilytystiloihin, ja sitä tarpeetonta tavaraa riittää.

Uusi järkevämpi tapa olisi laittaa tavara vilkkaammin kiertoon eikä säilöä sitä pölyyntymässä omassa varastossa. Jos jotain tiettyä sitten joskus kuitenkin tarvitsee, voisi sen helposti digitaalisten palvelujen eli kuluttajan näkökulmasta vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä.

Kierrätyskeskus 2020 -hankkeessa kehitetään mallia, jossa kuluttaja voisi tuoda kaiken kierrätettävän yhdelle luukulle. Sen takana etsittäisiin tavaroille ja materiaaleille uudelleenkäyttö- tai kierrätyskohteet digitalisoinnin avulla. Kuulostaa todellakin tehokkaalta!

Mikä ammattijärjestäjän rooli voisi tässä kehityksessä olla?

Tavaroista eroon pääseminen on vain yksi osa kaikesta. Edelleenkin sitä ennen täytyy miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa siinä elämäntilanteessa, jossa asiakas on. Ammattijärjestäjä tarjoaa tukea pohdinnalle ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja - ehdottaa sitä "vihleää" kun asiakas on jumissa. Tätä voi vielä tarvita -ajattelu istuu syvällä.

Kaikille eivät tietokoneet ja sovellukset ole helppoja ja tuttuja, niiden käyttämisessä voisi olla avuksi. Moderni kierrätyskeskus voisi tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan ammattijärjestäjänkin kautta.

Ja tietenkin ammattijärjestäjä auttaa järjestämään ja säilyttämään järkevästi ne tavarat, joilla on lupa jäädä kotiin etsimällä, ehdottamalla ja toteuttamalla asiakkaalle sopivia säilytysjärjestelmiä.

Millaisia ajatuksia sinulle herää omistamisen ja kierrättämisen tulevaisuudesta?
Mikä sinua estää tai hankaloittaa tällä hetkellä laittamasta laiskaa tavaraa kiertoon?


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

6.4.2015

Anopin kosto eli Miten paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Kuva: Eric Mueller

 Ajan kuluessa tavaroita kertyy, ja kertyy, ja kertyy, varsinkin jos asuu pitkään samassa talossa. Nämä tavarat eivät haihdu itsestään minnekään, vaan jonkun täytyy tehdä niille jotain.

Poimin nettikeskusteluista kaksi näkökulmaa asiaan.

"Anoppi sanoi joskus, ettei voi muuttaa pois isosta omakotitalosta, kun siellä niin paljon tavaraa. Teki mieli sanoa, että kukas sen tavaramäärän sitten joskus käy läpi. Joskus se on jonkun tehtävä kuitenkin. Luulisi, että omat tavarat olisi kuitenkin parasta käydä läpi itse, ja eläkkeellä ollessa ehkä olisi aikaakin... Mutta enhän tietenkään voinut sanoa mitään. Pitää vain huolehtia, ettei itse toimi samoin." (lähde)

"Meidän mummo (89-v.) on saanut päinvastaisen vimman. Oli lahjoittanut naapurille vanhat Arabian lautaset, kun ei niillä mitään tee. Kuluneitakin olivat. Viime viikolla pelastin hopeisen kynttilänjalan, joka kuului isoisänisälle, joutumasta kaatopaikalle. Ei silläkään mitään tee. Kummastelin, että mistä nyt tuulee. Mummo kun ei ole vielä iästään huolimatta koskaan höperrellyt. Kertoi sitten minulle, että raivaa tavaroita, ettei meidän tarvitse nähdä niin paljon vaivaa, kun hänestä aika jättää." (ei löydy enää netistä)


Kenen kontolle sinun tai vanhempiesi tavarat aikanaan jäävät? Onko kellään aikaa ja energiaa käydä niitä läpi ajatuksen kanssa?

Ammattijärjestäjä antaa henkistä tukea ja konkreettista apua tavaroiden määrän vähentämisessä. Kuuntelen tavaroiden tarinoita, otan valokuvia, teen myynti-ilmoituksia, autan lajittelussa ja pakkaamisessa, vien laatikoita ja säkkejä kierrätykseen ja keräykseen.

Omat tavarat on aina paras käydä läpi itse, ajoissa. Saanko auttaa?

Lue myös: Ikääntyvä ihminen tarvitsee esteettömän ja turvallisen kodin


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!