Hyvä ikä -messut 2016

Värejä ja tyyliä ei tarvitse hylätä, vaikka kävelemiseen tarvitsisikin keppiä. Sabi

Hyvä ikä -messut ovat Suomen laajin ikääntymisen messutapahtuma. Vierailin messuilla tänä vuonna nörttilasit silmillä ja kokosin alle muutaman löydön, jossa uusi teknologia liikuttaa, lisää turvallisuutta, auttaa viestimään ja lisää itsenäisyyttä. 

Aktivoivaa suksimista

Heti sisälle messuhalliin tultuani huomasin lähimmässä kojussa kovaa hiihtomeininkiä. Kyseessä oli Turku Game Labin ja SENIORsomen yhteistyössä tekemä liikuntapeli, jossa pelihahmoa ohjataan sensorin välityksellä itse liikkumalla ruudun edessä. Pelihahmo on hiihtäjä, joka saa sivakointiinsa vauhtia käsillä tehdyillä tasatyönnöillä ja joka pidetään kaartelevalla ladulla ottamalla sivuaskelia. Kiviin ja puihin ei kannata törmäillä. Kokeilin peliä helpoimmalla asetuksella itsekin ja siihen uppoutui tosi kivasti, vaikka se yksinkertainen olikin. (Innovoin siihen tosin itse heti mukaan zombeja.)

www.seniorsome.com
www.turkugamelab.fi


Ketjuton turvalukko

Suomen Salpa Oy:n salpalukko on ulko-oven turvalukko, joka aktivoituu, kun ovikelloa soitetaan. Ovi avautuu vain raolleen, minkä jälkeen asukas voi todeta, onko tulija uhkaava vai ystävällinen. Avausnapista ovi aukeaa kokonaan, hälytysnapista laukeaa sireenihälytys. Langaton ohjauspaneeli on pieni ja seinästä irrotettava, sen voi laittaa vaikka yöpöydälle.

www.salpalukko.fi


Älyasunto ja virtuaalirollaattori

MeWeT on uusimman hyvinvointiteknologian tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristö, joka rakentuu yhteistyössä Sataedun ja SAMKin kanssa.

www.mewethome.com

https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/hyvinvoinnin-edistaminen-teknologian-keinoin/

SAMKin pisteellä oli myös demo kahdesta pelistä. Ensimmäisessä kerättiin ruudulta sydämiä ja sitä pystyi ohjaamaan tasapainolaudan tai käsiohjaimen avulla. Käsiohjain oli 3D-tulostettu itse.

Toinen peli oli liikkumiseen motivoiva sovellus, joka muuntaa oikean kävelymatkan (vaikkapa 100 m) Suomen halki kuljettavaksi matkaksi ja näyttää tabletin ruudulla kuvia tämän kuvitteellisen matkan varrelta. Näin kliinisen valkoisia käytäviä pitkin käveleminen muuttuu mielekkäämmäksi.

Vaimo rakas! Pistä urheilukanava!

Evantia esitteli tabletilla toimivaa kommunikointiohjelmistoa, jonka avulla esimerkiksi aivohalvauspotilas tai muistisairas henkilö, joka ei pysty itse puhumaan, voi helpommin viestiä omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Ohjelman kuvanäppäimillä voi koostaa lauseita osasista tai lukea ääneen valmista tekstiä. Ohjelma oppii käyttäjän kielenkäyttöä ja jopa murresanoja. Ohjelmaan voi myös ladata omia kuvia vaikkapa eri huoneista ja kuviin aktiivisia pisteitä, jolloin ei tarvitse käyttää edes sanoja.

Kuulin ihanan tarinan miehestä, joka oli pystynyt ohjelmiston avulla itse huutelemaan vaimoa eri huoneesta ("vaimo rakas! vaimo rakas!") ja pyytämään saada istua lempinojatuolissa ja laittamaan urheilua telkkarista, eikä hänen tarvinnut odottaa että joku tulee kysymään, He olivat pystyneet käymään oikean keskustelun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

www.evantia.fi


Lusikka koneiseen käteen

Jos lusikka ei pysy omassa kädessä, teknologia tulee avuksi. Besticin konelusikoija tottelee kiltisti ruokailijan käskypainalluksia, ottaa lautaselta halutun suupalan ja nostaa sen syöntikorkeudelle. Seuraava suupala haetaan vasta, kun ruokailija käskee. Antureiden avulla koko lautanen käydään läpi. Keittoakin laite osaa lusikoida siististi, se pyyhkii lusikasta valumat puhtaaksi.

www.bestic.se
www.algoltrehab.fi

Lue myös: Hyvä ikä -messuilla 2014

Mindtrek 2016, päivä 3

Jakamistalous kaupungeissa

Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).


Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.


Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.


Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Green Business Development: Who will win the new mobility race? New mobility survey


Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.

Johanna Kohvakka, From Waste To Taste

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla - kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.

Roope Mokka, Demos Helsinki

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja - mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia - sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla - ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt - kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta - mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Mindtrek 2016, päivä 2

Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Frans Mäyrä

Mindtrek-konferenssin toinen päivä alkoi tutkija Frans Mäyrän esityksellä Pokemon GO -pelistä. Taskuhirviöiden keräilypeli saavutti valtavan suosion tänä kesänä - suomalaisessa peliä käsittelevässä Facebook-ryhmässä on yli 25 000 jäsentä. Pelin vaatimia ominaisuuksia alkaa löytyä jo tarpeeksi monen älypuhelimesta.

Olemme menossa kohti kulttuuria, jossa pelaaminen ja leikillisiä elementtejä sisältävä kommunikointi rytmittää muita arkipäivän touhujamme. Pelit voivat olla kivoja mutta myös orjuuttaa. Peleistä irtautuminen on taito, jota pitäisi opettaa.

Pokemon Go on suunnannäyttäjä. Se on vilauttanut vähän lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia ja saanut aikuisetkin pelaamaan ja vielä julkisesti. Tulevaisuuden pelit tulevat menemään vielä pitemmälle. Teknologian kehittyessä pelit tuovat ripauksen taikuutta elämäämme.

uta.fi: Pokemon Go antaa esimakua tulevasta

Aamupäivän keynoteissa kuulimme asiaa ensin nopeista 5G-verkoista, jotka yhdistävät kaiken. Lauri Oksasen (Nokia) ehkä vähän teknisestä esityksestä mieleeni jäi parhaiten tämä kuva:

Verkot kehittyvät, ihmisten mahdollisuudet lisääntyvät

Ensin kyse oli ihmisten yhdistämisestä, puheluiden soittelusta, tekstarien lähettämisestä. 2000-luvulla Google, Youtube, Facebook ja muut palvelut toivat sisältöä ja osallistumista. Verkkoteknologian kehitys mahdollistaa toisilleen juttelevat laitteet (IoT), maailman, jonka toimintaan käyttäjä voi laajasti vaikuttaa itse ohjelmoimalla, ja ehkä älymmekin paranee koneiden auttamana.

Älyä ja innovatiivisuutta todellakin tarvitaan. Keynote jatkui Markku Markkulan (Euroopan alueiden komitea) näyttämällä melko masentavalla kuvalla:

Innovaatiot punaisella

Alueiden komitean ykkösprioriteetti tulevina vuosina on luoda työpaikkoja ja kestävää kasvua mm. seuraavin keinoin:

* alueiden tutkimus- ja innovaatiokykyä parannetaan
* yrittäjähenkeä kehitetään
* digitaalisille verkoille ja palveluille sopivia olosuhteita luodaan
* raja-aitaa online ja offline -maailmojen välillä madalletaan

Alueita ja kaupunkeja kehotettiin tukemaan paikallisten innovaatioekosysteemien syntyä ja kehitystä. Avoimet innovaatiot, yrittäjän mindset ja kokeilukulttuuri ovat se, millä mennään. Synergiaa ja toisilta oppimista tarvitaan!

Älypormestarit koolla

Ennen lounasta viiden kaupungin (Tampere, Turku, Oulu, Malmö, Linz) pormestarit keskustelivat älykkäistä kaupungeista. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen sanoi, että älykaupunki tarvitsee älykästä teknologiaa, älykästä dataa ja älykaupunkilaisia. Datan avaamisessa tulee olla rohkea. Lähetin itse toiveen, että mukana olisi enemmän myös sellaista dataa, jota päivitetään useammin kuin kerran vuodessa tai kuukaudessa.

Iltapäivän keynotessa professori Boyd Cohen esitteli ajatuksiaan älykkäistä kaupungeista, innovaatioalueista ja yrittäjyydestä. Innovaattorit eivät enää halua asua Silicon Valleyn tapaisissa esikaupunkialueiden teknologiapuistoissa vaan urbaaneilla, kävelykelpoisilla, palveluita ja elämää kuhisevilla alueilla. Tampereenkaan ei kannata haikailla Euroopan Piilaaksoksi vaan olla mieluummin Älylaakso.

Eurooppalaiset kaupungit hakkaavat Yhdysvallat innovaatiokeskuksina useasta syystä:

* paremmin (ihmisiä varten) suunnitellut kaupungit
* älykaupungit
* yrittäjyyttä tukevan pehmeän infrastruktuurin kuten yhteistyöskentelytilojen käyttöönotto
* paremmat turvaverkostot
* USA on jo menettänyt johdon innovaatioissa
* alkuvaiheen pääomasijoitusten (venture capital) rooli vähenee
* maahanmuuttaja-yrittäjyys on helpompaa

Päivän päätti osaltani IoTn nykytilaa ruotiva yritysedustajien paneeli (kaikki miehiä! Naiset, olette/olemme hyvin tervetulleita kehittämään älykaupungin teknologisia innovaatioita).

Jouduin yleisöön puolivahingossa, enkä valitettavasti saanut keskustelusta paljonkaan irti, mutta olipa Maestro-sali mahtavan kaunis.

Maestro-sali, Tampere-talo

Päivä loppui kuitenkin pieneen nousukiitoon innostavien jälkikeskusteluiden merkeissä:
* jos ei vielä ole niin tee itse
* ajattele isosti, hae rahoitusta ja tee kunnolla
* pidä suomalaisten innovaatioiden lippua korkealla

Osallistuinpa viimeiseksi vielä ennen takin hakua Jollan arvontaan. Siihen ei riittänytkään nimen raapustus arvontalappuun, vaan piti osata luoda uusi ambience eli teema jonkin kuvan perusteella. Miehelläni on Jolla enkä ymmärrä lainkaan sen käyttölogiikkaa, joten melko haparoiden mentiin. Sain kuitenkin kuulla selvittäneeni tehtävän melkeinpä nopeiten kaikista. Sain kotiinviemisiksi kaksi lämmintä Jolla-pipoa. Jos voitan, annan kyllä puhelimen miehelleni.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 3: Jakamistalous kaupungeissa

Mindtrek 2016, päivä 1

Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi

Mindtrek on Tampereella järjestettävä teknologiakonferenssi, joka täyttää jo 20 vuotta. Tänä vuonna yksi teemoista oli Älykkäät kaupungit, mikä erityisesti innosti minut ilmoittautumaan jo kolmannen kerran.

Neil Harbisson

Maanantain keynote-puhuja oli taiteilija Neil Harbisson. Hän piti erittäin viihdyttävän ja paljon ajatuksia herättävän esityksen.

Harbisson kärsii täydellisestä värisokeudesta eli näkee kaiken harmaan eri sävyissä. Hän on asennuttanut kalloonsa kiinteästi antennin ja sirun, joiden avulla hän pystyy kuulemaan värit. Hän on siis tavallaan luonut itselleen uuden aistin. Harbisson on mukana yrityksessä nimeltä Cyborg Nest, jonka avulla muutkin voivat saada keinotekoisia aisteja. Yrityksen ensimmäinen tuote on North Sense, jonka avulla voi aistia pohjoisen ilmansuunnan. Harbisson itse aikoo asennuttaa päähänsä seuraavaksi laitteen, jonka avulla hän tietää paljonko kello on.

Harbissonin ajatus oli, että meidän ei pitäisi muokata luontoa sopimaan ihmiseen vaan ihmistä sopimaan luontoon. Jos tekisimme itsestämme vaikkapa pimeässä näkeviä, ei syntyisi valosaastetta. Ylimääräisen aistinsa avulla hän kokee yhteyttä eläinten kanssa. Hän voi aistia infrapunan, jota kissa tuijottaa seinässä, ja ultravioletin, jota kohti hyönteinen kukassa suunnistaa. Katsoessaan eri värisiä ihmisiä, mustia, valkoisia, hän näkee eri sävyistä oranssia. Olemme kaikki oransseja.

Kari Herlevi

Iltapäivällä kuulimme ajatuksia kiertotaloudesta, puhujina europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, Sitran kiertotalous-avainalueen vetäjä Kari Herlevi, Ekokemin New Business Ventures -johtaja Mari Puoskari ja toinen yritysvastuun toimisto Ethican perustajista Anne Raudaskoski.

Kulutamme tällä hetkellä aivan liikaa luonnonvaroja, ja kyseessä on visainen ja monisyinen ongelma. Tarvitaan siilojen ja osaoptimoinnin sijaan koko järjestelmän laajuista ajattelua. Pietikäinen vertasi ratkaisua juoksuharjoitteluun: jos haluaa osallistua maratonille, ei auta että kävelee joka kuukausi 10 % enemmän. Täytyy tehdä aivan toisenlaisia harjoitteita.

Puoskari kertoi Riihimäellä sijaitsevasta kiertotalouskylästä, joka parantaa jätteen hyödyntämisastetta. Siellä käsitellään myös se muovi, jota lajittelet sekajätteen seasta pois. Kierrätysmuovin hiilijalanjälki on 85 % pienempi kuin uuden muovin.

Suomi tahtoo olla kiertotalouden edelläkävijä kymmenen vuoden sisällä. Herlevi esitteli poimintoja tiekartasta. Suomeen suunnitellaan esimerkiksi kierrätyslaitosta arvometallien talteenottoon sähkö- ja elektroniikkaromusta.

Raudaskoski toi meidät globaalista lokaaliin ja avasi hieman periaatteita Hiedanrannan suunnittelun takana. Hiedanranta on Tampereen uusi kaupunginosa, joka tulee entisen tehdasalueen tilalle. Siitä on tulossa älykkään kaupungin mallialue, jossa hyödynnetään kiertotalouden ajattelua. Suunnittelu perustuu ihmisten ja yritysten yhteistyölle. Tavoitteena on, että Hiedanrannan kiertotalousbrändi tunnetaan kansainvälisesti.

Näkymä kahvitauolta Sorsapuistoon

Iltapäivän keynotessa Petteri Järvinen käsitteli yksityisyyttä verkossa ja kyberturvallisuutta. Meidän pitäisi muistaa, että ilmaisia palveluita ei ole. Jos emme maksa rahalla, maksamme tuottamallamme datalla.

Kyberhyökkäyksiä tapahtuu ja netissä olevia kodinkoneita voidaan valjastaa mukaan hyökkäyksiin. Eräänkin kerran hakkeri oli saanut lypsyrobotin soittelemaan viihdelinjoille. Mitä voimme tehdä? Järvinen antoi neuvoja: päivitä aina älylaitteiden (esim. TV) ohjelmistot ajan tasalle, pidä jemmassa jonkin verran käteistä rahaa ja valmistaudu infosotaan: älä usko kaikkea, mitä mediassa kirjoitetaan ja puhutaan.

Päivä alkoi siis inspiroivasti ja päättyi vähän pahaenteisesti. Herkässä mielentilassa ajauduin jopa ottamaan ilmaisen ämpärin. En sentään jonottanut sitä!

Ilmaiset ämpärit, APINF

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

* Mindtrek 2016, päivä 3: Jakamistalous kaupungeissa

Vanhusten ulkoilutusta, matkailua ja maailman pelastusta - kevyestä liikenteestä on moneksi

Kuva: Paul Krueger

Kevyeen liikenteeseen liittyvä bisnes on kovassa nosteessa maailmalla. Esimerkiksi EU:n alueella pyöräilyyn liittyvä liiketoiminta työllistää 650000 ihmistä (enemmän kuin kaivosteollisuus), Hollannissa neljännes uusista pyöristä on sähköavusteisia ja Saksassa matkailutuloista jo 10 % tulee pyörämatkailusta. Kuinka Suomessa voitaisiin hyödyntää tätä buumia uutena liiketoimintana? Miten liiketoiminnan syntymistä ja kasvua voidaan edistää?

Osallistuin viime viikolla Tekesin järjestämään tapahtumaan, jolla oli niinkin komea nimi kuin Kevytkulkuneuvojen liiketoimintamahdollisuudet. Päivä oli pyhitetty (sähkö)pyöräilyn ja siihen liittyvän liike- ja vapaaehtoistoiminnan ja mahdollisuuksien esittelylle, ja yleisö sai kokeilla erilaisia kulkuneuvoja.

Pyöräily on monella tavalla hyväksi ihmiselle ja ympäristölle. Auton vaihtaminen pyörään kaupungin liepeillä vähentää mm. ilman saastumista, pysäköintipulmia ja liikkumattomuudesta johtuvia terveysongelmia. Sähköavusteiset pyörät lisäävät pyöräilyn houkuttelevuutta ja yleistyvät koko ajan.

Tapahtuman esitykset löytyvät täältä, nappasin tähän kolme makupalaa!

Pyörällä kaiken ikää

Riksapyörä

Pyörällä kaiken ikää (Cycling Without Age) on Tanskassa vuonna 2012 syntynsä saanut kansainvälinen kansanliike. Vapaaehtoiset pyöräluotsit ulkoiluttavat ikäihmisiä ja muita liikuntarajoitteisia riksapyörillä. Toiminta on jo käynnissä kymmenissä maissa ympäri maailmaa.
Pyörällä kaiken ikää yhdistää ihmisiä pyörän välityksellä. Se tarjoaa liikuntarajoitteisille mahdollisuuden kokea pyöräilyn riemu ja saada piristystä samalla kun vapaaehtoiset saavat uusia eri ikäisiä ystäviä.

Tampereella toteutetusta pilottihankkeesta voi lukea lisää raportista.

Scouter

Scouter on kevyt sähkökulkuneuvo. Se on vain metrin leveä, mutta siihen mahtuu kaksi ihmistä ja vähän tavaraakin. Scouterin ajamiseen ei tarvita ajokorttia, koska se lasketaan polkupyöräksi. Kehittäjien mielestä Scouter voi korvata hyvin auton kaupunkiliikenteessä - kymmentä kilometriä varten ei tarvita kahden tonnin painoista kulkuneuvoa. Scouter on myös avoin innovaatioalusta. Scouterin rungon päälle voi rakentaa mitä ikinä haluaa, vaikkapa tavarankuljetuslaatikon tai jäätelökioskin. Sen avulla kaupunkeihin voisi toteuttaa ekologisesti monenlaisia uusia palveluita.

Ruotsissa tehdään sähkötavarapyörillä jopa muuttoja. MOVEBYBiKE on saanut palkintoja ympäristöystävällisestä fiksuun kaupunkiin sopivasta kuljetustavastaan.


Pyörämatkailu

Eero Lukin kertoi tapahtumassa pyörämatkastaan Saksassa Elben pyöräreitillä (saksaksi Elberadweg). Reitti on tuhannen kilometrin pituinen suosittu verkosto eurooppalaisia pyöräreittejä, jonka varrella on monenlaisia palveluita. Pyöräilijä ohjataan vaivihkaa läheiseen kylään, jossa myydään paikallisia tuotteita, vaikkapa hunajaa, sen sijaan että hän ohittaisi paikan kovalla vauhdilla. Pyöräilijät voivat yöpyä pyöräystävällisessä majoituksessa, jossa pyörän saa lukittujen ovien taakse ja märät vaatteet voi kuivata. Pyöräystävälliset ruokapaikatkin tarjoavat pyöränkorjaussettejä ja pyöräkarttoja. Matkatavaransa voi kuljetuttaa valmiiksi seuraavaan yöpaikkaan. Kaiken voi varata etukäteen netin kautta. Reitillä on myös omia matkamuistotuotteita.

Suomessa pyörämatkailuun liittyvissä palveluissa on paljon kehittämistä, mutta samalla myös ansaintamahdollisuuksia, mikä pallona maaseudulla asuville ja yrittäville heitettäköön.

Pirkanmaalta löytyy tuotteistettuja pyöräilyreittejä Näsijärvireitti-nimen alta.

Segway-pohjainen ruokakärry goMobiili

Kiireinen kevät

Ankka, johon on piirretty monta taloa.

Tuntuuko teistä, että toukokuu on jotenkin puolet lyhyempi kuin muut kuukaudet? Voi toki olla, että siihen on tullut ahdettua kaksinkertainen määrä tekemistäkin.

Omassa ohjelmassani Mekaselska-hommien lisäksi on paljon vapaaehtoistoimintaa.

Toimin poikani futisjoukkueessa joukkueenjohtajana ja välillä apuvalmentajanakin. Joukkueita on itse asiassa kaksi ja molemmilla pelejä viikoittain plus harjoitukset, joten puuhaa riittää ihan näin kortteliliigatasollakin. Klooni tai pari tulisi kieltämättä tarpeeseen.

Tulevana lauantaina on suomalaisten sosiaalisen median aktiivikäyttäjien ja vaikuttajien vuosittainen SomeTime-tapahtuma, joka tällä kertaa järjestetään Tampereella, vieläpä uudentihkeällä Kampusareenalla. Tapahtumaan ehtii vielä ilmoittautua. Olen osallistunut järjestelyihin mm. nettisivuja päivittäen ja lauantaina tietty menen paikan päälle. Kloonini lähetän yhtäaikaa olevaan poikien futisturnaukseen.

Seuraavana viikonloppuna olen jo toista kertaa valmentajana Rails Girls -työpajassa. Kyseessä on naisten oma ohjelmointipäivä, joka tällä kerralla on kohdennettu erityisesti maahanmuuttajille. Osallistujat saavat tiedot ohjelmoinnin perusteista ja rakennamme yhdessä oman nettisovelluksen, esimerkiksi blogin.

Näiden puuhien lisäksi minun pitäisi saada yksi talo myyntikuntoon ja myydyksi (jos etsit Turun seudulta tilavaa rintamamiestaloa, jossa on iso piha ja peltomaisema, ota yhteyttä!), setviä kyseisessä talossa olleet vanhat tavarat ja käydä koirakoulua.

Lisäksi minulle ilmoitettiin juuri, että lapseni alkaa periä meiltä kymmenen sentin tullia aina kun haluamme käydä ullakkokomerolla, jonne pääsee lapsen parven kautta. Laitan ehkä kloonini kaivamaan kuvetta.

P.S. Tämän postauksen kuvassa on yksi niistä setvittävistä vanhoista tavaroista. Olen näemmä ollut jo pienenä niin kova talofani, että talon kuvilla on koristeltu leluankkakin pyrstöä myöten...

P.P.S. Älä säikähdä ankkaa äläkä ohjelmaani, vaan ota yhteyttä kaikenlaisissa järjestämisasioissa! :)

Kiertolaissunnuntai

Tänään vietin kiertolaissunnuntaita. Samalla kun sain palautettua kirjaston kirjan, kävin vähän nuuhkimassa supersuositun peräkonttikirppiksen tunnelmaa ja vierailin Työväenmuseo Werstaassa Vaatevallankumous-kampanjaan kuuluvalla vaatteidenvaihtotorilla sekä tekstiilinäyttelyssä.

Peräkonttikirppis on kaupunkilehti Moron ja Tampereen ev. lut. seurakuntien yhteisponnistus. Kaikki myyntipaikkojen jaosta ja Tapulikahvilasta kertyvät tuotot menevät seurakuntien ruoka-apua jakavalle RuokaNysselle. Tänä vuonna erikoisuutena oli delfinaarion vanhojen tavaroiden huutokauppa. Sieltä olisi saanut ostaa vaikkapa pieniä märkäpukuja.

Työväenmuseo Werstas on Finlaysonin alueella. Vaatevallankumous-päivän kunniaksi siellä oli vaatteidenvaihtotori, jonne sai sopivasti viedä mennessään ja tuoda tullessaan. Salissa esiteltiin myös tekstiilien tuotantoa ulkomailla ja siihen liittyviä ongelmia.

Werstaalla on useita näyttelyitä. Tutustuin Espanjan sisällissodan aikaisiin julisteisiin ja kuuntelin työväen lauluja. Yksi näyttelyistä on Tekstiiliteollisuusmuseo, joka kertoo tekstiilien valmistuksen historiaa ja tekstiilityöntekijöiden tarinoita. Tampereen tekstiiliteollisuudella on pitkä historia. Täällä toimineita yrityksiä ovat mm. Finlayson, jonka tehtaalla syttyivät Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot, Tampella, Suomen Trikoo ja Klingendahl. Moni näistä on jäljellä enää vain paikannimenä.

Suosittelen lämpimästi Werstaalla käyntiä, jos olette huudeilla!

Tässäpä vielä "virallinen" Vaatevallankumous-kuva paita väärinpäin. Tämä trikoopaita on Nanson valmistama.

Tapaamisia tapahtumassa

"Oijoijoi", huokaisi vanhempi rouvashenkilö minut nähdessään. "Viime vuonna kiersin sinut kaukaa."

Olin toista kertaa Linnainmaan kevättapahtumassa pitämässä omaa pistettä. Myin tyhjyyttä ja ei-oota pikku pöytäni takana siinä tavaroita pullistelevien kirppisrekkien ja -laatikoiden kupeessa.

"Olen vienyt jo kymmenen jätesäkillistä kierrätykseen, mutta tuntuu ettei se määrä vain vähene. Se on niin kamalan raskasta!"

Ehdotin hänelle, että nyt kun hän uskaltautui jo juttusille, niin ensi vuonna ehkä jo soitellaan.

***

Toinen rouva kyseli, missä arpajaispiste on tänä vuonna. Hän tulee joka vuosi tapahtumaan ostamaan arvan ja voittaa aina jotain hyvää tavaraa. Muistakin arpajaisista hän voittaa aina jopa niin varmasti, että muut kieltävät häntä osallistumasta. Onpa hän kerran päättänyt etukäteenkin, mitä aikoo voittaa, ja sen hän tosiaan sitten voittikin.

***

Pienten ihmisten ostoksilla oloa oli ihana seurata vierestä. Eräs pikkutyttö ihastui vaaleanpunaisiin Aino-tossuihin ja kaiveli kolikoita pussistaan. Vinkkasin hänelle, että kirpparilla voi aina tinkiä. Hän saikin viimeiset puuttuvat sentit alennusta. Oli harvinaisen järkevä ostos lapselta ostaa tossut, jotka sai heti jalkaankin kuralta suojaamaan!

Toinen pieni tuli hieman epävarmoin sanankääntein aivan viimeisillä minuuteilla kolikkonsa kanssa ostamaan hametta. Myyjän kanssa kaivelivat sitten hetkisen hamelaatikkoa ja löysivät juuri sopivan, jonka pieni asiakas kolikollaan sitten osti.

***

Käytetyt lastenvaatteet näyttivät tekevän hyvin kauppansa. Eräs perheenäiti huudahti ilahtuneena edullisten ostosten jälkeen: "Olipa hyvä ettei lähdetty Ideaparkiin!"

Pari pikkutyttöä hihkuivat ohikulkiessaan ihastellen ostamiaan pieniä kimmeltäviä laukkuja: "Miten voi saada kaksi näin ihanaa tavaraa alle eurolla!"

***

Mainostin ämpärillä ilmaista ajatustenvaihtopistettä. Annoin halukkaille ensin mietittäväksi vanhoja ajatuksia, joiden järkevyyttä kannatti vähän puntaroida, ja sitten uusia tuoreempia ajatuksia, joita saattoi makustella vaikka makkarajonossa. "Hyvä pointti", yksi ajatustenvaihtaja kehui omaa uutta aatostaan. "Minulle on niin vaikeaa luopua."

***

Kurkkasin viereiseen luokkahuoneeseen sisälle ja huvituin pikkuisen ikkunakoristeista. Minulla oli varaa huvittua, olinhan sentään jo juuri muutama päivä sitten kerinyt omat jouluvalot kesäsäilytykseen.

Joulusta on niin vaikeaa luopua, tiedän.

Saippuaa köydestä - keskiaikaista vaihdantataloutta

Vanhempieni luona tehdään vähän sisäremppaa, eteishalli pitäisi saada jonkinlaiseen kuosiin ennen talon myyntiä. Edelliset omistajat olivat muinoin laittaneet sen vähän merihenkiseksi: sinistä seinämaalia, laivaboordia ja kulmiin köyttä. Seinät maalataan vaaleammaksi ja merihenkisyys saa kyytiä. Katosta irrotettua köyttä oli metrikaupalla ja ajattelin, ettei se ole mikään roska, vaan se voisi kiinnostaa jotakuta. Laitoin köydestä ilmoituksen Facebookin kierrätyspalstalle, eikä aikaakaan niin olin löytänyt tulevan omistajan.

Yksi ehto vain: köysinippu piti toimittaa Turun keskiaikamarkkinoille. Meillä oli sinne muutenkin asiaa, joten köysi kainaloon ja kohti markkinoita. Köydenkanto sopi hyvin teemaankin, olisi ollut vaikka hyvää hirttoköyttä.

Köyden vastaanottaja oli avustamassa Saippuaenkeleiden teltalla. Saippuaenkelit järjestää räätälöityjä keskiaikahenkisiä pitoja Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella ja valmistaa nimensä mukaisesti perinnesaippuaa. Teltalla olikin työnäytös menossa ja saippuapata kiehumassa. Näytti ihan kalasopalta. Emme maistaneet.

Saippuapaloja oli monenlaisia ja sain mukaani oivan sortimentin perinnesaippuaa. Sillä voi kuulemma pestä kaiken käsistä sukkiin.

Näin vaihtui kätevästi köysi saippuaan. Olisiko teillä jotakin, mitä voisit lahjoittaa eteenpäin sitä enemmän tarvitsevalle?

Vallankumouksellinen vierailu vaatetehtaalla

Kuva: spDuchamp

Mietitkö koskaan mistä vaatteesi on tehty, missä ne on tehty ja kuka ne on tehnyt?

Olin perjantaina Vaatevallankumous-päivänä paita nurinperin käännettynä tutustumassa Nanson vaatetehtaalla Nokialla, miten vaate siellä valmistuu. Nanso Group on suomalainen perheyritys ja sen brändeihin kuuluvat Nanso, Black Horse ja Finnwear sekä sukkamerkit Vogue, Norlyn ja Amar.

Tutustumiskierrokselle pääsy toi vähän tuskanhikeä niskaan. Paikka ei ollut minulle tuttu, mutta navigaattori ohjasi oikeaan osoitteeseen. Osoitteessa ei vain ollut mitään tehdasta vaan Nokian rautatieasema! (Paikalliset, koittakaa olla tikahtumatta nauruunne.) Älyluurini oli sairaslomalla joten en saanut siitäkään esille karttaa. Jouduin turvautumaan old skool -menetelmään - puhelinluettelon paperiseen karttaliitteeseen (jonnet ei muista), jollainen meillä onneksi on jätetty auton ovitaskuun if all else fails -tapauksia varten. Paikallistin itseni väärälle puolelle rataa. Onneksi olin alikulkutunnelin vieressä ja onneksi tehdas oli radan vieressä.

Juoksin kieli vyön alla sisälle ja näin juuri sulkeutuvan oven raossa ryhmän viimeisen jäsenen kengänpohjan vilahduksen. Ehdin kuin ehdinkin mukaan kierrokselle!

សម្លៀកបំពាក់

Päivi Pajunen opasti meitä erittäin kokeneesti ja asiantuntevasti läpi koko tuotantoprosessin. Neulosta valmistavasta koneesta näimme vain kuvan, koska kone on toisaalla, mutta näimme miten neulos värjätään, lingotaan, tarkastetaan, painetaan, leikataan, ommellaan vaatteeksi ja pakataan lähetettäväksi kauppaan.

Tässä muutamia esille tulleita itseäni kiinnostavia pointteja (ja jos olen jotain väärin kirjannut, syy on minun). Kierroksesta tulee myös toukokuun lopussa Nokian uutisissa ilmestyvä lehtijuttu.

• Neuloksessa käytettävää lankaa voi tehdä puuaineksesta, liukosellusta. Esimerkiksi modaali tehdään saarniselluloosasta, viskoosia voidaan tehdä vaikka koivusta.
• Kuitujen alkuperä on Euroopassa, niin tiedetään ettei niissä ole vaarallisia kemikaaleja. (Puuvilla tulee maailmanmarkkinoilta, mutta sitä käytetään nykyään melko vähän.)
• Neuloksen valmistus on käsityövaltaista: kone on huono käsittelemään valuvaa neulosta verrattuna vaikka metalliin.
• Neuloksen laatutarkastus tehdään ihmissilmin - kone ei (ainakaan vielä) pysty havaitsemaan kaikkia virheitä.
• Tehtaassa on oma siivooja, joka nauttii suurta kunnioitusta sekä vastuualueensa koon että tietonsa takia.
• Kuvioita painetaan neulokselle peräkkäisiltä rullilta kuin kirjapainossa.
• Neulosta tehdään ja värjätään juuri oikea määrä, niin että syntyy mahdollisimman vähän hukkaa.
• Neulossilppu menee energiajätteeksi, isompia paloja ja kuteita laitetaan myyntiin. Tampereella myyjänä on esim. Poppanavakka.
• Neuloksen leikkaamisen suorittaa robotti, se leikkaa pystysuoralla veitsellä tukevaksi puristettua neulosnippua.
• Ompelusali on suuri, vaikka ompelijoita on vähän: jokaisella ompelijalla on omat sopivaksi säädetyt koneensa, joissa työasento on juuri oikea. Näin vähennetään sairauspoissaoloja ja työntekijät pysyvät terveinä eläkkeelle asti.

Keskustelimme kangasvaraston hyllyjen välissä ryhmän kesken siitä, miksi suomalaiset vaatteet ovat kalliimpia kuin aasialaiset ja miksi vaateteollisuuden töitä valuu ulkomaille. Sain tyrmistyksekseni kuulla, että vaikka kuluttaja ymmärtäisikin, että yksi kolme kertaa kalliimpi mutta hyvä vaate kestää saman kuin kolme halpaa vaatetta yhteensä, hän ei ehkä edes halua vaatteensa kestävän niin pitkään vaan kyllästyy siihen jo parin kuukauden päästä.

জামা

Toivon, että mahdollisimman moni ostaisi laadukasta ja laittaisi kyllästyttyään vaatteen kiertämään kirppareilla, ystäväpiirissä tai suvun kesken sen sijaan että ostaisi halvan hikipajassa koostetun vaatteen, jonka siirtää siivousrätiksi samana vuonna.

Olen itse viime vuoden alusta lähtien ostanut hyvin vähän yhtään mitään ja ainoa tänä aikana hankkimani vaate on ollut Slushin t-paita, joka oli tehty kierrätyspuuvillasta. (Lue lisää Pure Waste -tekstiileistä täältä.) Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten tiedä senkään ompeluolosuhteista mitään.

Millaisia ajatuksia itselläsi on suomalaisista vaatteista, vaatteiden laadusta, hinnasta tai alkuperästä? Oletko kova ostamaan vaatteita? Korjaatko tai korjautatko niitä? Kierrätätkö niitä? Kestävätkö nykyajan vaatteet enää kierrätystä? Jaksatko ja viitsitkö erotella kirpputorikelpoisen vaatteen enää vain energiajätteeksi kelpaavasta?

Mekaselska nyt ja huomenna

Taas vuosi vaihtuu. Vaikka miten yrittäisi pitää silmät ja sydämen tässä hetkessä, ei aikaa voi pysäyttää. Ajattelin kirjoitella vähän tuumintoja kuluneesta ja tulevasta vuodesta.

Sisältö. Blogissa on julkaistu tänä vuonna 86 tekstiä. Minimalismi, tavaran vähentäminen, ostamisesta pidättäytyminen ovat kiinnostaneet lukijoita. Tämän vuoden viisi luetuinta blogitekstiä ovat

"Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona." (27.1.)
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto (4.8.)
 Voittoisa strategia vaatekaapin järkeistämiseksi (14.4.)
Sinullako muka menee hyvin (20.10.)
Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien? (24.11.)

Kirjoittaminen on minusta mukavaa jo sinänsä, mutta on vielä mukavampaa kirjoittaa, kun tietää, että teksteillä on lukijoita.

Olen julkaissut joka perjantai Mekaselonteon, jotka voi kaikki käydä lukemassa osoitteessa https://storify.com/Mekaselska. Vuoden aikana on jaettu todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä linkkejä.

Kasvu. Toiminimen liikevaihto on kasvanut nyt kaksi vuotta peräkkäin. Pyrin siihen, että ensi vuonna koittaisi oma "Black Friday" ja tämä harrastus kääntyisi plussan puolelle. Olisin onnellisin, jos saisin elantoni omasta työstäni, jolla on myönteistä merkitystä niin yksittäiselle asiakkaalle kuin koko maapallolle. Tämä työ tuntuu todelliselta kutsumusammatilta. Me kaikki voimme omilla kulutusvalinnoillamme vaikuttaa, pidämmekö suomalaisia pois kortistosta vai menevätkö rahamme kasvottomille ylikansallisille yhtiöille - ja ehkäpä halpatuotettuun tavaraan, jota emme oikeastaan edes tarvitse...

Innostus. Olen saanut paljon kannustavia kommentteja ja on täysin selvää, että arjenhallinnan, turhan kuluttamisen kyseenalaistamisen, hyvän järjestyksen ja tsemppauksen palvelulle on tarvetta. Olen todella riemuissani siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa ja löytää ammattijärjestäjän palvelut ja toivon tietysti, että yhä useampi pulassa oleva keksisi hyödyntää niitä. Otan mielelläni myös vastaan kehitysideoita uusista asioista, joissa voisin teitä auttaa.

Hei, täällä ollaan... Yritän toitottaa torveani niin paljon kuin suinkin pienillä resursseillani pystyn, mutta kaikki apu on tarpeen, jotta yhä useampi voisi kuulla palvelusta. Olen superkiitollinen teille jokaisesta Mekaselskan bloggausten, FB-päivitysten ja twiittien jakamisesta.

...ensikin vuonna, sinua varten. Alkavana vuonna tavoitteeni on tuoda esille vielä näkyvämmin ja monipuolisemmin, miten voisin olla avuksi. Julkisuudessa on puhuttu paljon uupuneista perheistä, on peräänkuulutettu kodinhoitajia ja on perustettu hätäkahvi-yhteisöjä. Ammattijärjestäjillä voisi olla myös tässä oma osansa. Ajattelen itse niin, että jos ketään muuta ei enää kehtaa kutsua kotiin, ammattijärjestäjän kehtaa ja voi.

Seniorit. Tutustuin ikäteknologiaan Käkäte-projektin julkaisujen ja tapahtumien kautta. Aihepiiri tuntui läheiseltä ja halusin jotenkin osallistua asiaan. Olinkin tässä kuussa eräässä tamperelaisessa palvelukeskuksessa juttelemassa senioreiden kanssa tablettitietokoneiden käyttämisestä. Tuokiolle tulee jatkoa ensi vuonna, jolloin aiomme käydä läpi erilaisia netissä toimivia palveluja, kuten kirjasto ja laboratorioajan varaaminen.

Tulevaisuus. Osallistuin syksyllä kahteen todella mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tapahtumaan: Mindtrek ja Slush. Molemmat vahvistivat käsitystäni siitä, että sekä hyvinvointi- että yhteisöllisyystrendi ovat vahvassa kasvussa ja niihin liittyy mielenkiintoisia teknologisia sovelluksia. Ensi vuoden keväällä järjestetään Tampereella uusi Tekemisen ilo -tapahtuma. Suunnittelu alkaa heti tammikuussa. Olen myös mukana tukemassa Koodikerho-ryhmää, joka kehittää ohjelmointiaiheista lasten iltapäiväkerhoa.

Utelias ja avoin. Jatkan verkostoitumista ja etsin hyödyllisiä palveluja ja tuotteita. Arjenhallinnan ohella seuraan tarkalla silmällä ensi vuonnakin resurssiviisauteen, jakamistalouteen, ikäteknologiaan, ohjelmointiopetukseen ja robotiikkaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia.

Kiitos. Kiitos lukijoille, tykkääjille, seuraajille, ystäville. Kiitos keskusteluista, tuesta, rohkaisusta.


Kaikkein kiitollisin olen ihanille asiakkailleni, jotka olette ennakkoluulottomasti uskaltaneet kokeilla uudenlaista palvelua. Olette tukeneet rohkeudellanne yritteliäisyyttä ja suomalaista työtä.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!