Kiipeäisinkö Mount Everestille vai laittaisinko vihdoin koulukuvat kansioon

Harvoin tehtävät kotityöt tai muut puuhat saattavat jäädä vähän retuperälle ja ne hoidetaan jotenkin puolivaloilla. Joidenkin hommien taustalla kummittelee myös piileviä ajatuksia, luuloja ja tunteita, minkä takia niitä lykätään.

Tulin ajatelleeksi tätä, kun muistin, että minun pitäisi hoitaa kuntoon sellainen pieni tehtävä kuin lapsen koulukuvien kansiointi. Jostain syystä olen laittanut parit viimeisimmät valokuvat vain kansion viereen odottamaan kiinnitystä, mutta sitä kiinnityspäivää ei ole koskaan koittanut. Päätin tarttua asiaan ja miettiä ja analysoida oikein tietoisesti, miksi tämä pikkujuttu ei ole vielä hoitunut.

"Kyllähän tuon kerkiää."
Päällimmäisenä tunteena on se, että kyseessä on pikkujuttu. Valokuvien kansioon laittaminen ei ole ollut ajankohtaista tai tärkeää. Jos osallistuisin hienosti laitetulla valokuvakansiollani kansainväliseen skräppäyskisaan, olisin varmaan suhtautunut tehtävään toisella tavalla. Nyt mitään kiirettä ei ole ollut, kyllä ne otokset siinä kuvaamon kuoressakin odottelevat.

"Siihen menee koko ilta."
Seuraavaksi tulee se klassinen tuntemus, että homma on liian iso. En muista, monenko vuoden koulukuvat kansiosta puuttuvat. Minulla on ennakkoluulo, että järjestäminen tulee viemään kauheasti aikaa.

"Millainen äiti oikein olen?!"
En voi myöskään välttyä huono äiti -itsesyytöksiltä. Millainen äiti ei laita koulukuvia heti nätisti kansioon? Kyseessä on hirveä lapsen laiminlyönti, josta hän varmaan traumatisoituu ja kärsii koko elämänsä.

Tartun sitten härkää sarvista ja otan kaapista kuvakansion ja ne irtokuvat.

Tadaa: laitettavana on kahdet viimeiset koulukuvat ja kaksi korttelifutiksen joukkuekuvaa. Siitä pääsenkin seuraaviin ajatuksiin.

"Miten näitä on näin paljon?"
Selaillessani kansiota tuskastun vähän. Olen kai tilannut vähän liikaa kuvia, niitä on liikaa samanlaisia. Junnun kaveripiirissä ei ole tavattu vaihtaa kuvia keskenään, vaikka vaihdettavaa kyllä olisi ollut. Kuvat eivät mahdu yhdelle sivulle. Herää ajatus, voiko osan vain heittää pois, vai tekisikö ylimäräisistä jotain kollaasia tai vastaavaa.

"Tästähän puuttuu osa"
Kuvia on vaikka peppunsa pyyhkisi, mutta silti kahdelta vuodelta puuttuu koko kuvasetti: yksi päiväkodista ja yksi kouluajalta. Junnulla on kaksi kotia, joten tulee ensiksi mieleen, onkohan joku kuori jäänyt matkalle, vai mitä on tapahtunut. Kokoelman epätäydellisyys ärsyttää.

"Ei nää pysy"
Olen näemmä laittanut ensimmäiset kuvat kiinni valokuvatarralla kansion pahvisivuille mutta vaihtanut sitten jostain syystä valokuvakulmiin. Huono päätös, isot ryhmäkuvat ponnahtelevat sivun taipuessa kiinnityskulmista irti. Yritän etsiä tarraa, mutta sitä ei enää ole. En halua luovuttaa kesken, kun olen päässyt näin pitkälle. Laitan kuvat teipillä kiinni, mutta tajuan, ettei teippi ole varmaankaan happovapaata. Täytyy hankkia kunnon valokuvatarraa ja tehdä kaikki uudestaan...

Tarinan opetukset:

Tehtävää edeltävä tuskailuvaihe on yleensä pitempi kuin suoritusvaihe.

Tehtävän saa varmemmin kerralla valmiiksi, jos on hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat välineet.

Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudestaan.

Toimintatorstai: Hyvästit nappisilmille

Monien palvoma kaapintyhjentäjä Marie Kondo neuvoo säästämään vain ne esineet, jotka säkenöivät iloa. Hienoa! Mutta mitä sitten tehdä, jos kaikki esineet säkenöivät?

Olen todella eläinrakas ja kaikki vähän eläimen näköinenkin on minusta söpöä. Niinpä tällaiselle pehmolle ajatus junnun pehmoleluvaraston raivauksesta tuntui aivan kauhealta. Kaappiin piti saada tilaa, mutta kaikki uhrit tuijottivat minua syyllistävästi nappisilmillään.

"Miksi haluat heittää meidät pois?"

Kumosin kaikki lelut yhteen kasaan lattialle ja käskin junnua ottamaan erilleen ne muutamat, joista hän tykkää eniten. Junnu osoittautuikin paljon kovasydämisemmäksi kuin äitinsä, lempparit löytyivät helposti. Mitä tehdä lopuille?

"Kuinka voit luopua meistä? Emmekö olleet tarpeeksi söpöjä?"

Pistin silmät kiinni, pidätin henkeä ja tungin raukat muovipussiin (kääk!). Toimitin ne mahdollisimman nopeasti kierrätyskeskukseen.

Mikä erikoisinta, en ole miettinyt niitä sen enempää kuin kun ne olivat vielä junnun kaapissa säilytyslaatikossa. Toivottavasti ovat päässeet uudessa kodissa kaikenlaisiin kivoihin leikkeihin mukaan!

P.S. Kööpenhaminan eläintarhassa oli kova paikka...

Lapsille ei vielä tarvitse kertoa, mutta mietitään vähän jo koulun alkua

Kuva: MIKI Yoshihito

Kun meidän junnu meni ykkösluokalle, mietin kovasti koulun alun organisointia ja hienon opiskelupaikan järjestämistä hänen huoneeseensa legonrakennuspöydän tilalle. Todellisuudessa hän teki aina pienet läksynsä keittiön pöydän kulmalla, ja legot saivat jäädä työpöydälle.

Nyt hän on aloittamassa jo viidennen luokan. Lukujärjestykseen tulee uusia aineita ja koulupäivät pitenevät. Esitelmiin pitää kuulemma alkaa merkitä tarkasti lähdeviitteet.

Todo-listani tälle viikolle on pitkä. Koulunalkua koskevat mm. seuraavat tehtävät:

* tarkista opiskeluvälineet: onko tarpeeksi kunnollisia kyniä, lyijyjä, kumeja, värikyniä, ovatko penaali ja reppu kunnossa. Uusi penaali löydettiin komeroshoppailemalla, pyyhekumi on hankittava. Lyhin värikynä oli noin sentin pituinen, niitä löytyy onneksi kotoa lisää.

* käy lataamassa koulumatkat matkakortille. Tämän voi tehdä vain joukkoliikenteen palvelupisteessä keskustassa jonottamalla, mikä ei ole mielestäni ihan nykyaikaa.

* raivaa koulupöytä

* tarkista onko hyvää kontaktimuovia jäljellä. Kirjojen päällystys on hauskaa hommaa, kun muovi on tarpeeksi paksua ja tekniikka on hallussa!

* tarkista ja laita nimi sisäkenkiin

* tarkista onko tarpeeksi sopivan kokoisia vaatteita. Jumprahuit kun nuo koululaiset kasvavat silmissä! Kesällä ei ole lahkeen pituus ollut niin nöpönuukaa, mutta koulussa pitäisi varmaan näyttää jokseenkin siistiltä.

* hommaa verho rappuun näköesteeksi. Junnun huone on parvella, jonne ei ole ovea. Yksityisyyden tarve kasvaa koko ajan.

Katsotaan mitä muuta tässä tulee eteen, kun koulunkäynti toden teolla käynnistyy.

Tässä järjestellessä olen löytänyt huoneesta yli ison ikeakassillisen pelejä, autoratoja ja mitä lie lahjaksi saatuja muurahaispesiä, joita ei enää pelata ja joista osaa ei edes ole avattu paketistaan. Vien niitä kierrätykseen ja teen tilaa kaappeihin. Elämä etenee ja komerot saavat uudenlaista täytettä!

Millaisia koulunaloituspuuhia teillä on meneillään?

Montako lasta teillä on?

Kuva: Gushi Soda

Monessa lapsiperheessä harmaita hiuksia aiheuttavat liian pienet säilytystilat. Vaatteet eivät mahdu vaatekaappeihin, lelut eivät mahdu lastenhuoneeseen. Eivätpä kai, jos kullakin lapsella on kymmenen lapsen edestä tavaraa.


1. Karsi säännöllisesti
Poista välillä joukosta rikkinäiset, parittomat, uloskasvetut vaatteet ja lelut. Laita ylimääräiset kiertoon. Leluja ja vaatteita voi todellakin olla liikaa. Mitä enemmän vaatteita teillä on, sitä enemmän pyykkiä teillä on. Pestävää, lajiteltavaa, taiteltavaa. Mitä enemmän leluja on esillä, sen vaikeampaa on päättää millä leikkiä ja sen rasittavampaa keräillä niitä kasaan joka puolelta.

2. Älä osta liikaa
Tämä on vaikea. Tämä on tosi vaikea. Maailma on täynnä ihania kauniita lastenvaatteita ja mainioita leluja. Älä osta niitä kaikkia. Iloitkaa niistä, jotka teillä jo on, ja käyttäkää niitä hyvin ja huolellisesti. Panosta laatuun ja monikäyttöisyyteen.

3. Järjestä kaikelle helppo säilytys
Jos lapsi tykkää vaihdella vaatteita monta kertaa päivässä, kokoa vaatearkku josta lempivaatteet on helppo ottaa ja helppo laittaa takaisin. Opeta laittamaan likaiset pyykkikoriin siellä, missä riisuudutaan pesua varten.
Suunnittele joka lelulle oma paikka. Se voi olla hyllyllä, säkissä, laatikossa, arkussa, lokerossa, kuminauhan alla seinällä. Sinne täytyy olla nopeaa ja hauskaa kerätä lelut päivän päätteeksi.

Niin montako lasta teillä olikaan?

Tapaamisia tapahtumassa

"Oijoijoi", huokaisi vanhempi rouvashenkilö minut nähdessään. "Viime vuonna kiersin sinut kaukaa."

Olin toista kertaa Linnainmaan kevättapahtumassa pitämässä omaa pistettä. Myin tyhjyyttä ja ei-oota pikku pöytäni takana siinä tavaroita pullistelevien kirppisrekkien ja -laatikoiden kupeessa.

"Olen vienyt jo kymmenen jätesäkillistä kierrätykseen, mutta tuntuu ettei se määrä vain vähene. Se on niin kamalan raskasta!"

Ehdotin hänelle, että nyt kun hän uskaltautui jo juttusille, niin ensi vuonna ehkä jo soitellaan.

***

Toinen rouva kyseli, missä arpajaispiste on tänä vuonna. Hän tulee joka vuosi tapahtumaan ostamaan arvan ja voittaa aina jotain hyvää tavaraa. Muistakin arpajaisista hän voittaa aina jopa niin varmasti, että muut kieltävät häntä osallistumasta. Onpa hän kerran päättänyt etukäteenkin, mitä aikoo voittaa, ja sen hän tosiaan sitten voittikin.

***

Pienten ihmisten ostoksilla oloa oli ihana seurata vierestä. Eräs pikkutyttö ihastui vaaleanpunaisiin Aino-tossuihin ja kaiveli kolikoita pussistaan. Vinkkasin hänelle, että kirpparilla voi aina tinkiä. Hän saikin viimeiset puuttuvat sentit alennusta. Oli harvinaisen järkevä ostos lapselta ostaa tossut, jotka sai heti jalkaankin kuralta suojaamaan!

Toinen pieni tuli hieman epävarmoin sanankääntein aivan viimeisillä minuuteilla kolikkonsa kanssa ostamaan hametta. Myyjän kanssa kaivelivat sitten hetkisen hamelaatikkoa ja löysivät juuri sopivan, jonka pieni asiakas kolikollaan sitten osti.

***

Käytetyt lastenvaatteet näyttivät tekevän hyvin kauppansa. Eräs perheenäiti huudahti ilahtuneena edullisten ostosten jälkeen: "Olipa hyvä ettei lähdetty Ideaparkiin!"

Pari pikkutyttöä hihkuivat ohikulkiessaan ihastellen ostamiaan pieniä kimmeltäviä laukkuja: "Miten voi saada kaksi näin ihanaa tavaraa alle eurolla!"

***

Mainostin ämpärillä ilmaista ajatustenvaihtopistettä. Annoin halukkaille ensin mietittäväksi vanhoja ajatuksia, joiden järkevyyttä kannatti vähän puntaroida, ja sitten uusia tuoreempia ajatuksia, joita saattoi makustella vaikka makkarajonossa. "Hyvä pointti", yksi ajatustenvaihtaja kehui omaa uutta aatostaan. "Minulle on niin vaikeaa luopua."

***

Kurkkasin viereiseen luokkahuoneeseen sisälle ja huvituin pikkuisen ikkunakoristeista. Minulla oli varaa huvittua, olinhan sentään jo juuri muutama päivä sitten kerinyt omat jouluvalot kesäsäilytykseen.

Joulusta on niin vaikeaa luopua, tiedän.

Koulutan tabletista komentokeskusta (ja pidän siellä salaa kanalaa)

Tässä voisi näkyä perheen jaettu tehtävälista.

Mieheni tilasi meille muutama vuosi sitten kummallisen kapistuksen. Litteä musta elektroninen laite, jossa oli iso näyttöruutu - tabletiksi sitä sanottiin. Mieheni piti siitä, koska siinä oli sama käyttöjärjestelmä kuin hänen silloisessa puhelimessaan. WebOS on sen jälkeen haudattu (ja kaivettu esiinkin) ja puhelinkin on mennyt rikki, mutta tabletti on pyörinyt kirjahyllyissä ja laatikoissa. En oppinut käyttämään sitä, koska sen logiikka ei mennyt jotenkin oman pääni mukaisesti enkä oikein edes keksinyt mihin olisin mokomaa kapistusta tarvinnut. Sovelluksia ei ollut juuri saatavilla.

Jokin aika sitten kävi selväksi, että ollakseen mitenkään hyödyksi tablettiin oli saatava eri ohjelmistot. Pari kokeilua viisaampana mies laittoi siihen CyanogenModin, joka on eräs Android-versio. Nyt alkoi tabletti sauhuta. Junnu liittyi klaanisotiin ja eliksiiri pulppusi sohvalla.

Katselin aina välillä mainoksista tabletteja ja mietin mitä sellaisella voisi tehdä. Jotenkin tabletin käyttö kiinnosti, mutta en osannut tarttua meillä olevaan kapistukseen. Läppäri ja puhelin täyttivät isot ja pienet tietojenkäsittelytarpeet mainiosti.

Sitten mies lähti työmatkalle ja kaivoi läksiäisiksi esille tabletin langattoman lataustelineen. Sen jälkeen tapahtui jonkinlainen valaistuminen. Useissa kuuntelemissani podcasteissa kehuttiin sovellusta Cozi, joka on perheen organisointiappis jaettuine kauppa- ja tehtävälistoineen. Päätin kokeilla sitä ja asensin sen ensin puhelimeeni. Sitten minulla välähti, että voisin laittaa sen myös tuohon kummalliseen tablettivempeleeseen. Laitoin tabletin lataustelineineen keittiöön näkyvälle paikalle ja tajusin, että jukopliut, tässähän minulla on nyt alku kodin ohjauskeskukselle!

Siivouspäivänä laitoin parikymmentä pientä tai isompaa askaretta Cozin jaettuun todo-listaan, ja junnukin innostui napsuttelemaan tehtäviä valmiiksi tabletilta.

Seikkaillessani sovelluskaupassa löysin toisenkin kiinnostavan applikaation. Olen etsinyt jo pitkään jotain yksinkertaista mutta tehokasta kaiken-hallinta-sovellusta, mutten ole oikein löytänyt haluamaani. Nyt törmäsin sovellukseen Workflowy, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan lista. Listan bulletit ovat myös listoja, joita voi laajentaa loputtomiin. Pidän ajatuksesta, että kaikki asiat ovat samassa paikassa, ja yksinkertainen käyttöliittymä vetosi minuun. Laitoin sovelluksen läppärin lisäksi myös tablettiin. Lisää tehoa ohjauskeskukseen!

Sitten asiat alkoivatkin mennä viistoon. Junnu oli ladannut miekkaisten ja pyssyisten mobiilipeliensä joukkoon myös kanaisen ja viljaisen Hay Dayn. Erehdyin avaamaan sen yhtenä iltana enkä saanut laskettua farmiani enää käsistäni. Munia pitää kerätä! Pekonia pitää paistaa! Maissi kypsyy! Lato on täynnä! OH NO! Siinä bittikanoja ruokkiessani ja digilettuja paistaessani mietin, että tämä arki onkin vähän kuin Hay Day. Pyykkiä koneeseen, jaahans, kissa vaatii ruokaa, ping astianpesukone on valmis, harjoitukset alkavat, jääkaappi on tyhjä... Ilmankos peli tuntuikin niin tutulta.

Tässä näkyykin farmini. Moikka kanaset!

Kokeiluni arjen digitaalisen organisoinnin saralla jatkuvat tabletti uutena kaverina. Ohjauskeskus kehittyy ja uusia tapoja syntyy. Olen jälleen innostunut!

P.S. Jos haluat kokeilla ohjauskeskusta, mutta sinulla ei ole tabletille omaa jalustaa, voit tehdä sellaisen vaikka keittokirjatelineestä.

Pikkuiset opettavat Pikille arjen turvallisuutta

Kuva: Kuvakaappaus pelistä

Piki on avaruusolio, joka on juuri muuttanut maapallolle, eikä oikein vielä tiedä, miten täällä eletään turvallisesti. 

Turvallisuuskäyttäytymiseen liittyvät asenteet muotoutuvat hyvin varhain, jopa ennen kouluikää. 3-6-vuotiaille suunnattua aineistoa turvallisuusasioista ei ole paljon tarjolla. Pikin huone on tamperelaisin voimin toteutettu, alle kouluikäisille suunnattu peli, jossa lapset oppivat turvallisia toimintatapoja hauskalla ja houkuttelevalla tavalla.

Pikin huoneen ensimmäiset kolme peliä julkaistiin Pikku Kakkosen verkkosivuilla helmikuussa, ja uudet viisi turvallisuusaiheista peliä on juuri julkaistu. 

Piki harjoittelee mm. suojatien ylitystä vihreillä valoilla, pelastusliivien pukemista ja hissillä kulkemista.

Kaikkia pelejä on testattu tamperelaisen Itätuulen päiväkodin lapsilla ja kehitetty lapsilta saadun palautteen perusteella. Tekijät toivovat Pikin huoneen pelien vaikuttavan myönteisesti lasten turvallisuusasenteisiin ja vähentävän lasten tapaturmien ja onnettomuuksien määrää.

Osallistuin uusien pelien julkaisutilaisuuteen ja sain seurata livenä, miten päiväkotilapset pelasivat pelejä yhdessä. Lastentarhanopettaja kertoi, että lapset puhuvat pelien sisällöstä ja oppimistaan asioita myös pelitilanteiden ulkopuolella, esimerkiksi kun puetaan ulkovaatteita päälle. Lapsilla oli myös paljon kehitysideoita.

Pelit olivat yksinkertaisia, mutta niissä oli kuitenkin selvä tavoite. Grafiikka oli selkeää. Ohjaus oli helppoa ja intuitiivista, hahmoihin voi vaikuttaa koskettamalla tai vetämällä.

Pikiä pääsee opettamaan osoitteessa

http://yle.fi/pikkukakkonen/#!/pikin-huone

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on toteuttanut Pikin huoneen pelit yhteistyössä Yle Pikku Kakkosen ja Tampereella toimivan opiskelijoiden innovaatioyhteisön Demolan kanssa. Uusien pelien suunnitteluun ovat osallistuneet myös Palosuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus ja Liikenneturva.  

Jos kotonasi on edes yksi siisti paikka, anna sen olla lietesi ympäristö

Kuva: State Farm

Savon Sanomat kirjoittaa asunnoista, jotka ovat niin täynnä tavaraa, että sekasotku muodostaa jo tulipalon riskin.

Kyse voi olla osasta muistihäiriöisiä vanhuksia, päihde- tai mielenterveysongelmaisista tai jopa vain syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, jotka eivät osaa tai saa siivottua. – Uusavuttomuus näkyy herkimmin keittiössä. Keittiö on yksi romuläjä. Kun kaikki tasot ovat täynnä tavaroita, niitä laitetaan sitten myös hellan päälle, sanoo paloesimies Harri Saastamoinen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.

Jos tulipalo sitten syttyy, tavaramäärä haittaa myös pelastustöitä.

Palomiehelle savussa käsikopelolla eteneminen voi olla lähes mahdotonta, jos edessä on vain vaate- ja nyssäkkäkasoja.

Pelastuslaissa on kohta ilmoitusvelvollisuudesta. Poliisin, muun viranomaisen, kunnan työntekijän tai muun palvelu- ja tukiasumisen työntekijän on mahdollisten salassapitosäädösten estämättä ilmoitettava havaitsemastaan paloturvallisuusriskistä rakennuksessa alueen pelastusviranomaisille. Ilmoituksen perusteella tehdään palotarkastus ja ylimääräinen palokuorma voidaan määrätä poistettavaksi.

Lehti kirjoittaa vielä:

Kun tavaramäärää vähennetään, esimerkiksi tupakasta, kynttilästä, liedeltä ja kuumasta valaisimesta syttyvään tulipalon riski pienenee samalla. Myös kotitapaturmia kuten kaatumisia sattuu vähemmän, jos asunnossa mahtuu liikkumaan normaalisti.

Länsiväylä kirjoittaa, että koko maassa liesi- ja uunipaloja roihahtaa vuosittain hieman yli tuhat. Osassa kyse on humalaisen kokin nukahtamisesta kesken kaiken, osassa lemmikit tai lapset saavat käännettyä lieden päälle. Riskinhallintapäällikkö Tuomas Pälviä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta sanoo, että sekavassa keittiössä on suuremmat riskit myös sille, että liesipaloja syttyy. Uusien liesien levyt kuumenevat hyvin nopeasti ja liedelle jäänyt pakkaus syttyy helposti tuleen.

⏰

Mitä jos raivattaisiin ja järjesteltäisiin ennen kuin tulee hätätilanne?

Jos tiedät ihmisen, jonka keittiö tai vaikka koko asunto kaipaisi turvallisuuden lisäystä, vinkkaapa minulle tai minusta!

118 leluautoa

Kuva: downing.amanda

HS:n talouden ja politiikan toimittaja Minna Nalbantoglu kirjoittaa ihmisten kulutustottumusten vähittäisestä muuttumisesta ja roina-ahdistuksesta. Kirjoitus loppuu alistuneeseen toteamukseen: "Eikä ostelun hillitseminen helppoa ole, kuten ainakin jokainen lapsiperheen vanhempi tietää. Vaikka äiti kuinka potisi roinaähkyä, tämän joulun jälkeen meillä on leluautoja 118 kappaletta."

Tähän lauseeseen konkretisoituu monen lastenhuoneen ovelta avautuva näky.

Mihin yksikään lapsi tarvitsee 118 leluautoa? Se tuntuu huimalta määrältä jopa päiväkotiin, saati sitten yhteen lastenhuoneeseen.

Katse kääntyy perheen äitiin. Hänellä on 38 huivia, vaikka hän ei kuulemma ole muotitietoinen.

Kuten muutkin tavat ja asenteet, myös tavaratavat opitaan paljolti vanhemmilta. Säästäväisyys ja tavaroiden kunnioittaminen ja huoltaminen opitaan, samoin huoleton pois heittäminen, hamstraaminen ja uusien ostelu. Jos lastenhuoneen kaaos ahdistaa, voi katsoa ensin omiin kaappeihinsa ja miettiä, olisiko itselläkin vielä harjoiteltavaa kohtuullisuudessa. Lapsiltahan ei voi vaatia sellaista, mikä ei itseltäkään onnistu.

Millaisilla ajatuksilla, asenteilla ja toimilla lastenhuoneen roinaähkyä voisi lähteä vähentämään?

Sisäistetään nykyinen tilanne ja etsitään motivaatio.

Leluista voi tehdä oikein inventaarin. Paljoudessa voi kuvainnollisesti kieriskellä ja miettiä yhdessä, miten kiitollinen saa olla, kun on ollut mahdollisuus hankkia niin paljon tavaroita. Säilytystilan puutteeseen voi kiinnittää huomiota ja vähentämisen yksi tavoite voisikin olla, että lelut mahtuisivat hyvin niille varattuun tilaan ja ne olisi helppo siivota sinne. Lapset eivät luultavasti ehdi nyt edes leikkiä kaikilla leluillaan, joten vähempikin riittäisi. Vanhempia kiinnostaa myös varmasti, minkälaisen kemikaalimäärän keskellä lapset leikkivät.

Uusien lelujen virta lastenhuoneeseen katkaistaan.

Kun on käsitetty yhdessä miten paljon leluja on, voidaan sopia, ettei uusia leluja osteta. Niin lasten kuin aikuistenkin on hyvä oppia vastustamaan mielitekoja. "Minulla on jo paljon, en tarvitse uutta" on hyvä mantra niin pienille kuin isoille. Tuntuu tietenkin kivalta nähdä, miten lapsi iloitsee uudesta lelustaan. Aina vain uusia leluja ostamalla koukutetaan kuitenkin lapsi uutuudenviehätykseen. Ilo ei tule lelusta vaan uutuudesta, eikä se kestä pitkään.

Isovanhemmille, kummeille ja ystäville asetetaan lahjakielto tai -rajoitus. Useimmat ymmärtävät asian, jos heille kertoo, että leluja on jo sadoittain. Koska he haluavat varmasti kuitenkin välillä antaa jotain, tehdään selväksi, että vastaan otetaan mieluiten aineettomia lahjoja. Yhteinen retki ja siitä tehty valokuvakirja jäävät varmasti muistoihin paremmin kuin taas uusi lelu. Tavaran sijaan voi myös vaikka laittaa vastaavan summan lapsen rahastoon tulevaisuutta varten.

Lapset rakastavat pikku krääsää, jota vanhemmat vihaavat. Krääsää tulee esimerkiksi yllätysmunista ja hampurilaisaterioiden kylkiäisinä. Näille voi tietoisesti laittaa stopin. Suklaata tai ranskiksia voi syödä muutenkin kuin turhan muovinpalan kera.

Vähennetään nykyisten lelujen määrää.

Säännöllisin väliajoin, vaikkapa kuukausittain, lapsi saa itse valita mitkä lelut hän lahjoittaa vähävaraisemmille lapsille. Esimerkiksi Hope-yhdistys auttaa suoraan lapsiperheitä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Lahjoituksen voi viedä yhdessä lasten kanssa perille. Samalla aikuiset voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja viedä omia itselle tarpeettomia tavaroitaan kiertoon.

Leluja ja vaatteita voi myös laittaa kirpparille myyntiin. Lapsi oppii, että tarpeettomasta luopumalla saattaa myös tienata lantin jos toisenkin.

Vähentämisen edetessä hyvin lapsia voi palkita elokuvakäynneillä tai muilla elämyksillä. Karsiminen ja raivaaminen ei ole mitään tuhkassa kieriskelyä ja kärsimystä. Hyllytilaa vapautuu, on helpompi järjestää lelut paikoilleen ja on enemmän tilaa leikkiä!

Kohtuulliset tavat otetaan jatkuvaan käyttöön.

Vähentämisprojektin aikana on opeteltu eroon impulssiostoksista. Nyt on hyvä tilaisuus totuttaa samalla lapsi myös säästämään hankintojaan varten. Se on säntillistä taloudenhoitoa, opettaa kärsivällisyyttä ja on erittäin hyödyllinen taito lapsen kasvaessa aikuiseksi.

Jotain uutta on välillä tietenkin kiva saada. Jotta lelujen määrä ei kuitenkaan taas kasvaisi hallitsemattomasti, on oltava tiukkana: jos uusi tavara tulee sisään, jokin vanha menee samalla ulos. Kaiken pitää mahtua vaivattomasti paikoilleen!

Voitte kokeilla esimerkiksi lelunvaihtopäiviä tuttavaperheiden kanssa ja osan leluista säilömistä varastoon, josta ne jonkin ajan kuluttua löytyvät kuin uusina taas.

Lue myös: 5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Millaisia haasteita teillä on lastenhuoneen kanssa?

5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Kuva: Christina Kessler (Flickr)

Vauvojen ensimmäisen lelun tarjoaa yhteiskunta - naamakuvioinen helistin on varmasti kaikille tuttu. Siitä se vyöry sitten lähtee. Tulee pehmoleluja, hampurilaisaterioiden oheisleluja, legoja, synttärilahjaleluja, joululahjaleluja, lisää legoja, hahmoja, taloja, paloja, siruja, muruja...

Lopulta lapsen huone näyttää aivan siltä kuin joulupukin säkki olisi räjähtänyt siellä.

Kuulostaako tutulta?

Järjestyksen ylläpito ei ole mikään synnynnäinen taito vaan sitä voi ja kannattaakin harjoitella pienestä pitäen. Päiväkodeissa järjestykseen kannustetaan eri tavoin, ja kotona kannattaa jatkaa samaa hyvää rataa.

Tässä viisi siistiä tapaa, jotka on hyvä opettaa lapselle:
 
Yksi leikki kerrallaan. Ennen kuin aloitetaan uusi leikki, siivotaan edellinen leikki pois tieltä. Jos meneillään on viisi leikkiä yhtä aikaa, kaaos voi yltyä sellaiseksi, ettei sitä erkkikään ja varsinkaan lapsi jaksa kerätä enää pois. Myös nukkumaan mennessä on hyvä kerätä leikit kasaan. Jos yöllä pimeässä tulee asiaa vessaan, ei ole kiva astua terävän lelunpalasen päälle.

Kukin leikki omassa säilytyslaatikossaan. Kauppaleikkiä, pehmoleluleikkiä, eläinleikkiä ja muita varten on hyvä olla omat joko nimellä tai kuvalla merkityt laatikot, joihin kyseisen leikin varusteet kootaan yhteen. Näin leikki on helppo aloittaa ja lopettaa. Lajittelu on taito, jota aikuisenakin tarvitaan.

Joistakin leluista voi luopuakin. Kaikkea ei tarvitse säästää. Harjoittelu on hyvä aloittaa vaikka sellaisista leluista, joista on jo vähän kasvanut ulos. Vaikkapa kerran kuukaudessa voi jutella lapsen kanssa löytyisikö joku lelu, jolla ei enää oikein tule leikittyä. Jos se on ehjä, samalla voi yhdessä miettiä voisiko sen kierrättää eteenpäin jollekin toiselle lapselle. Jos leluja on liikaa, ei enää oikein tiedä millä leikkisi - eivätkä ne mahdu mihinkään.

Kaikkia leluja ei tarvitse saada omaksi. Itsehillintä ja kiusausten voittaminen on tärkeä taito, jota tarvitaan pitkin ikää. Lelua voi katsella nätisti kaupassa ilman että sitä tarvitsee saada omaksi. Lelua varten voi säästää viikkorahaa tai sellaisen voi tienata vaikka hyvän käytöksen tarramerkeillä, mikä opettaa säästämistä ja kärsivällisyyttä. Lelu, jota on vähän joutunut odottamaan, tuntuu hienommalta kuin sellainen, jonka on saanut tuosta vain sormella osoittamalla. Lastakaan ei kannata koukuttaa uuden tavaran tuomaan hyvänolontunteeseen.

Tavaroita kohdellaan hyvin. Lapset ovat lapsia ja lelut saavat tietenkin välillä kovaa kohtelua. Laadukkaat lelut kestävät pienen heittelyn, huonot hajoavat käsiin tavallisessakin leikissä. Lapsen kanssa kannattaa puhua hyvä- ja huonolaatuisten tavaroiden eroista. Hänet voi opettaa tunnistamaan ns. krääsän ja hylkimään sitä. Laadukkaita tavaroita voi korjata ja niitä kannattaa huoltaa. Kun tavaroita kohtelee hyvin, ne kestävät pitkään.

Mainataan pikillä koplea ja luutataan timut templeistä. Minecraft-äiti -sanakirja

Monessa perheessä, kuten meilläkin, juniorit pelaavat Minecraft-peliä. Tämä ruotsalainen palikkapeli on noussut mielettömään suosioon yksinkertaisuutensa ja samalla monipuolisuutensa ansiosta.

Oletko itse kokeillut tätä peliä? Tiedätkö miten se toimii ja mitä siinä yritetään? Jos pelin idea on jäänyt sinulle vähän hämäräksi, tekemäni video on juuri mitä tarvitaan:

Minecraft–äiti -sanakirja

Toimintatorstai: Pitääkö pakkaamisen olla aina yhtä hankalaa?

Matkan varaaminen ja odottaminen on ihanaa. Katsellaan kuvia matkakohteesta, luetaan muiden arvosteluja, fiilistellään ja haaveillaan. Sitten päivää paria ennen tulee se paniikki. Mitä pakkaan mukaan?!

On kiva mennä katsomaan sukulaisia ja näyttämään lapsia mummille. Ainoa vain, että suku asuu satojen kilometrien päässä. Lapsiperheen pakkaaminen autoon ilman, että mitään tärkeää unohtuu, nostaa tuskanhien niskaan jo ajatuksen voimalla.

Entä pakkaaminen työmatkalle, interreilille, uuteen kaupunkiin tai maahan muutettaessa...

Pakkaaminen on tuttua kaikille, jotka joskus tynnyristään lähtevät kotikylää kauemmas, ja monille se on yhtä mieluisaa kuin lasinsirujen nieleminen. Aina jotain unohtuu tai tulee pakattua aivan liikaa.

Joku kaipaili matkalaukkuun lisää älyä ja automatiikkaa, joka muistuttaisi ja kertoisi mitä pitää ottaa mukaan.

Älylaukuksi en voi muuttua, mutta tässä tulee kuitenkin ideoita, miten pakkaamisesta saa mukavampaa.

1. Jos teet usein samantapaisia matkoja, kokoa niitä varten pakkauslista, jota voit käyttää tarkistuslistana joka kerta. Se voi tuntua työläältä, mutta lista säästää aikaasi todella paljon.

2. Listaa miettiessäsi käy läpi tyypillinen päivä aamusta iltaan tunti tunnilta. Mitä teet herättyäsi ja niin eteenpäin iltaan ja nukkumaanmenoon asti. Mitä tarvikkeita tarvitset ihan välttämättä kuhunkin vaiheeseen? Mitä tarvikkeita lapset tai lemmikit käyttävät päivän aikana?

3. Kokoa toalettilaukkuun valmiiksi sellaiset tavarat, joita yleensä tarvitset peseytymiseen ja laittautumiseen matkalla. Siellä voi olla esimerkiksi matkahammasharja ja -tahna, matkakokoiset suihkusaippua ja hiustenpesuaineet, harja tai kampa, kasvojenhoitotuotteet ja deodorantti. Näin niitä ei tarvitse joka kerta haalia erikseen kokoon. Jos matkustat usein lyhyellä varoitusajalla, voit koota kokonaisen pienen matkalaukun samalla tyylillä.

4. Vaatteiden pakkaamisessa pitää ottaa huomioon mm. onko perillä hikistä, voitko pestä vaatteita paikan päällä, ja millaisiin eri tilanteisiin sopivia asuja tarvitaan. Viikon varaston vaatteita voi hyvin pakata mukaan, sitä pidemmillä matkoilla kannattaa miettiä pesumahdollisuutta. Pyykkipussi likavaatteita varten voi olla mukava.

Varaa joka päivälle ainakin yhdet puhtaat alusvaatteet ja sukat. Valitse vaatteita, jotka sopivat kaikki toisiinsa niin, että voit yhdistellä niitä vapaasti. Vaatteiden materiaaliksi kannattaa valita jotain rypistymätöntä, jos et halua viettää matkaasi silittäen niitä. Älä liioittele määrän kanssa. Sinun ei todennäköisesti tarvitse näyttää joka päivä aivan erilaiselta.

5. Opi virheistäsi. Jos listastasi puuttui jotain välttämätöntä, lisää se seuraavaa reissua varten. Jos huomasit pakanneesi ihan liikaa mukaan, lyhennä listaasi.

6. Don't panic. Jos jotain jäi kotiin, osta tai lainaa se paikan päältä, improvisoi tai selviä ilman. Isäni lähti kerran usean viikon autolomalle ilman ensimmäisiäkään kalsareita. Onneksi niitä myydään ulkomaillakin ;)

6 viikon reissu alko just. Junassa muistin hieman liian myöhään että enpä tainnu pakata sukkia yhtään mukaan.
— Heli (@Pimeaonni) May 23, 2014

Ja sitten se toimintatorstai-asia:
Tee itsellesi pakkauslista seuraavaa reissua varten!

Linkkejä:
Wikitravel.org: Pakkauslista
Rantapallo.fi: Pakkausvinkit InterRailia varten – reilaajan muistilista


Mitä kommelluksia pakkaamisen kanssa sinulla on ollut?

Toimintatorstai: Tilaa läksyjentekoon

Perheessämme asuu eräs nuori mies, tokaluokkalainen poika, joka tekee läksynsä yleensä keittiön baaripöydän ääressä, koska se on kiva keskeinen paikka kotonamme. Koska samaa pöytää käytetään myös kotitoimistona ja välipalantekoalustana, tila on monesti loppunut kesken puhumattakaan työrauhasta. Pojalla on omakin koulupöytä huoneessaan, mutta se on näyttänyt tältä.

Koulupöytä ennen

Halusin järjestää hänelle rauhallisen läksyntekopaikan ja laitoin pöydän kuntoon. Nostin taskukirjat pöydän yläpuolella olevalle hyllylle, siirsin läppärin yhteen pöydän laatikoista ja laittelin muut pöydälle eksyneet pikkutavarat oikeille paikoilleen.

Koulupöytä jälkeen

Muistan omilta kouluajoiltani, miten ihanalta tuntui tehdä läksyjä tai muita puuhia siistin pöydän ääressä, jossa kaikki tarvittava oli helposti löydettävissä ja pöytäpinta oli tyhjä. Katsotaan mitä poika tästä sanoo! (Arvaan että ensimmäinen kommentti on: Missä mun tietokone on??!) Läksyjä ei onneksi enää monena päivänä tänä keväänä tulekaan :)

5 helpottavaa ajatusta lahjojen hankkimisesta

https://flic.kr/p/9rrNkM

Sunnuntaina on taas yksi niistä päivistä, jolloin on tapana antaa lahjoja. Joillekin lahja-asiat tuottavat mielihyvää juuri sopivasti valitun, kauniisti paketoidun lahjan muodossa, toisille taas lahjan etsiminen ja johonkin paperiin kääriminen aiheuttaa stressiä ja harmaita hiuksia. Annoin joskus pienenä äidilleni lahjaksi ruman pikku keramiikkapossun. Toivon ettei hän ole säästänyt sitä.

5 helpottavaa ajatusta lahjojen hankkimisesta

 1. Lahjaa ei tarvitse hankkia väkisin. Mielestäni lahja tulisi antaa vilpittömästä ilahduttamisen halusta lahjan saajaa kohtaan, ei velvollisuudesta. Jonkin persoonattoman krääsäesineen vuosittainen antaminen Elviira-tädille, koska hänen muuten uskotaan suuttuvan, tuskin tuottaa iloa kenellekään muulle kuin krääsän kiinalaiselle valmistajalle. Monesti lahjoja annetaan vain tavan vuoksi. Aikuiset voivat hyvin sopia keskenään, ettei lahjoja tarvitse antaa muille kuin perheen lapsille. Tällainen sopimus voi olla helpotus kaikille.

2. Esitä selkeitä lahjatoiveita - kuuntele ja kunnioita muiden toiveita. Jos haluaa välttää nolot epäsopivat yllätyslahjat, kannattaa sanoa toiveensa selkeästi ääneen (tai ostaa itse omat lahjansa). Kun tällaisia toiveita kuulee ohimennenkin ("olisipa kiva jos minulla olisi X" tai "joskus haluaisin kokeilla Y:tä"), ne kannattaa laittaa ylös. Puhelimissa on muistiinpanosovelluksia, ja kaikkein "älyttömimmissäkin" puhelimissa voi kirjoittaa tekstiviestien luonnoksia. Näitä kannattaa siirtää sitten yhteen paikkaan (tiedostoon tai muistivihkon sivulle), josta voi etsiä ennen merkkipäivää ideoita.

3. Osta kun löydät. Mitään tavaroita ei tietenkään kannata erityisesti hamstrata, mutta joskus tulee eteen tarjouksia, joita voi hyödyntää tulevaisuutta varten. Jos lähipiirissäsi on lapsia, joita haluat merkkipäivinä muistaa, haluat ehkä ostaa tarjouksessa olevia lastenkirjoja tai askartelutarvikkeita, vaikka syntymäpäiviin olisi vielä aikaa. Jokin esine, kuten koru, saattaa iskeä kuin sähköisku: tämä olisi juuri sopiva ystävälleni. Jos et osta heti, laita ainakin löytöpaikka muistiin. Säilytä ostetut löydöt tietyssä paikassa (ei siinä hyvä jemma -nimisessä). Näin sinun ei välttämättä tarvitse lähteä erikseen lahjaostoksille.

4. Pidä lahjapaperit ja nauhat järjestyksessä. Kaunis lahja on kiva saada ja paketointiin voi käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa kuin haluaa. Tavoittelet sitten taideteosta tahi yrität vain peittää lahjan näkyvistä, puuha on mukavampaa jos nauhoja ja papereita ei tarvitse joka kerta etsiä ympäri taloa.

5. Lahjoa voi muutenkin kuin tavaralla. Jos haluat antaa jotain, mutta et tiedä mitä, sinulla on paljon kivoja vaihtoehtoja. Antamalla hemmottelulahjakortin paikalliseen palveluun tuet alueesi työllisyyttä. Hyväntekeväisyyslahja parantaa jonkun huono-osaisemman elämää. Voit antaa lahjaksi maksettuja kuukausia video- tai musiikkipalveluun tai puheaikaa. Voit lahjoittaa aikaasi vaikkapa lasten- tai koiranhoitoon taikka pieniin siivoustöihin.

Mikä on paras lahja jonka olet saanut? Annetaanko teillä aikuisten kesken lahjoja? Mitä toivot äitienpäivälahjaksi?

Tarvitsisitko apua kirppiksen kanssa?

https://flic.kr/p/fejivH

Onko sinulla niin paljon ylimääräistä lastenvaatetta, -tarviketta ja lelua, että pelkkä ajatus sen kirpparimyynnistä uuvuttaa? Hinnoittelussa on kova urakka, samoin myyntipöytää täytyy pitää jatkuvasti järjestyksessä ja täydentää. Tekisi ehkä mieli viedä vain kaikki kerralla kierrätyskeskukseen.

Lastenkirppis Into Ylöjärvellä on tarjonnut palvelun, jossa asiakkaan tuoma vaate- ja tavaraerä hinnoitellaan ja pannaan esille myyntiä varten asiakkaan puolesta. Nyt Intossa on kuitenkin niin ihanan kiireistä, etteivät intolaiset ehdi jatkaa täyspalvelua.

Voisin tarjota sopivaa kirppisapupalvelua, kun tietäisin mille sinulla on eniten tarvetta! Kommentoi alle tai laita minulle sähköpostia milla.havanka@mekaselska.fi

Lastenkirppis Into sijaitsee osoitteessa Mastontie 4, Ylöjärvi.

Toimintatorstai: Paperitiikerille panta kaulaan

Kysyin mieheltäni, olisiko meillä jotain paikkaa, jota voisin käyttää toimintatorstain aiheena. Vähän piti miettiä, mutta sitten hänelle tuli ajatus: keittiössä olevat lehtikotelot.

Meillä on baarikeittiö, jonka pöytä toimii ikäänkuin koko kodin keskipisteenä ja toimintokeskuksena. Olen laittanut pöydän päähän pari lehtikoteloa, johon on helppo siivota pöydälle kertyneet paperit. Helppo laittaa pois silmistä, pois mielestä! Mutta tällaisia paikkoja täytyy pitää kunnossa samalla tavalla kuin puutarhuri kasvimaataan, kitkemällä ja nyppimällä säännöllisesti.

Saatte siis nähdä kun itse trimmaan rönsyilevät ja tänään jopa pursuilevat paperikansiot. Lähtötilanne oli tämä. Ei kovin paha, mutta pöydän tulisi olla tyhjä ja lokeroissa vain ajankohtaisia papereita.

Avasin meille tulleen joululähetyksen ja huomasin, että pienen ihanan tontun silmät olivat Lucian hengessä irronneet. Löysin kirjekuoresta vain yhden. Ei kai meille kyklooppitonttusta ole lähetetty?

Kaikki avaamattomat kirjekuoret on avattava.

Kun jemmapaikat tyhjentää, voi pohjalta löytyä vaikka mitä. Nyt saaliina oli vain köyhä kumilenkki.

Jos kaikki paperi olisi pöydällä, se näyttäisi tältä. Koteloissa se on siistimmän näköistä, mutta ulkonäkö hämää. Sitä on liikaa.

Järjestelin paperit kasoihin omistajan mukaan.

Paperien joukosta löytyi yksi vanha salasanapaperikin. En tiedä olisiko se enää ollut voimassakaan, mutta käytin siihen pikku silppuriani. Se surautti paperin hetkessä suikaleiksi.

Alla olevaan kollaasiin keräsin kuvia päätöksistä ja toimista, joita tein sorttauksen aikana. Kaupungin tiedotuslehti sai mennä ja lisäsin siihen liittyvän tehtävän itselleni listaan. Kopioin lapsen lukujärjestyksen itselleni mukana pidettäväksi. Heitin teemasynttärien koristelaput vihdoin pois, samoin Merenkurkun kartan, jota ei ole kukaan katsonut käynnin jälkeen, ja viimekesäisten tomaattien hoito-ohjeet.

Yhdessä muovitaskussa minulla on alennuskuponkeja. Totuuden nimessä niitä ei juurikaan tule käytettyä. Hyvä esimerkki on tämä sittarin kenkäpassi. Kuusi kuukautta aikaa ostaa kuudet kengät. Pahoittelen, mutta meillä ei osteta niin paljon kenkiä. Lompakossa on muutenkin liikaa kortteja, ei tätä tule edes pidettyä mukana.

Kannattaa käyttää vain ehjiä ja kauniita välineitä ja tarvikkeita järjestelyyn, niin touhu on mukavampaa. Heitin pois kissan pureskeleman muovitaskun. (Miten voi eläin himota muovin pureskelua niin paljon?)

Miehen paperit saivat päällensä viestin. Hänen on helpompi tarttua tehtävään, kun paperit ovat samassa taskussa. Siitä vain yksi kerrallaan oikeisiin paikkoihin!

Olen säästänyt lappua muistutuksena käydä lataamassa kirja koneelle. Nyt latasin sen ja pääsin lapusta eroon. Muutenkaan koko mainosta ei tarvitse säilyttää, voi kirjoittaa ylös vain sen tärkeän asian joko kalenteriin tai tehtävälistaan.

Lopputulos: kaikki paperit ovat olennaisia ja pöytä on tyhjä. Tontun toinen silmäkin löytyi papereiden alta ja liimasin molemmat paikoilleen.

* Heitä pois vanhentuneet paperit (muista tietoturva)
* Siirrä tiedot lappusilta kalenteriisi tai tehtävälistaasi
* Arkistoi säilytettävät dokumentit
* Käy läpi kaikki paperit ja lappuset, älä lykkää päätöksiä

Mites teidän kodin paperiasiat?

Sinä - oikeassa paikassa oikeaan aikaan

 Kalenterin käyttäminen on taitolaji. On tosi helppoa olla käyttämättä kalenteria ja muistella omasta päästään mitä kaikkea on tullut sovittua ja mihin aikaan. Eiku...

Yhden kalenterin käyttäminen on helppoa. Usealla meistä on kuitenkin monta kalenteria. On kännykän kalenteri, kotikalenteri, työkalenteri, puolison kalenteri, lasten omat aikataulut. Yhdellä ihmisellä voi olla paperikalenteri, kännykän kalenteri ja vaikka Google-kalenteri. Kaiken tämän jonglööraaminen ja pallojen ilmassa pitäminen ei ole simppeli tehtävä.

Tässä ohjeeni siihen, miten onnistut! Siihen tarvitaan työkalu, periaate ja kaksi toimintaa.

Työkalu: Sinulla pitää oleman yksi (1) pääkalenteri. Se on kalenteri, joka sisältää kaikkien perheenjäsenten kaikki ne tapaamiset, jotka muiden elämään jotenkin vaikuttavat. Tähän kalenteriin katsahtamalla näet, pitääkö joku viedä johonkin ja pitääkö sinun itsesi olla jossain muualla. Et halua tilannetta, jossa sinun pitää katsoa viittä eri kalenteria tietääksesi, mikä seuraavan viikon aikataulu on.

Kaupoissa myydään perhekalentereita, joissa kullekin perheenjäsenelle on oma sarakkeensa kunkin päivän kohdalla. Voit tietenkin tehdä kalenterin itsekin. Pidä kalenteria keskeisellä paikalla kodissasi. Meillä se on keittiön seinällä.

Periaate: Henkilökohtaiset kalenterit pidetään pääkalenterin kanssa synkassa eli samansisältöisinä. Muista: pääkalenteri on ylin auktoriteetti ja muut kalenterit sille alisteisia. Jos joku kysyy onko sinulla vapaata silloin ja silloin, varma vastaus löytyy pääkalenterista.

Toiminta 1:  Merkitse pääkalenteriin kaikki menot. Kopioi ja tarkenna merkintöjä muihin kalentereihin, jos se on tarkoituksenmukaista. Pidä hyvä huolta kalenteristasi, niin se pitää hyvän huolen sinusta.

Toiminta 2: Katso pääkalenteria päivittäin. Älä arvaile, vaan tiedä. Viimeksi minulle tuli kiire tapaamiseen, kun olin "varma" että se on 11.30, vaikka se oli jo 10.30. Muisti pettää, hyvin pidetty kalenteri ei.

Jos käytät kännykän tai tietokoneen kalenteria, selvitä voiko sitä jakaa ja jaa se tarvittaessa puolisosi/lapsiesi/ystäviesi kanssa. Esim. Google-kalenterin jakaminen onnistuu niin, että muiden jakamien kalentereiden merkinnät näkyvät omassa näkymässäsi.

Joissakin harrastuksissa käytetään osallistujat.com-palvelua tai vastaavaa. Kopioi tapahtumat palvelusta omaan kalenteriisi. Osallistujista saa tapahtumat tuotua kerralla sähköisesti vaikkapa Googlen kalenteriin. Tutki palvelusi käyttöohjetta, homma voi hoitua helpommin kuin arvaatkaan!

Onko sinulla vaikeuksia olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa?

Älä ole marttyyri, osta palvelu

Kuten tunnettua, Suomessa kuuluu kaikki tehdä itse. Valmiiksi keitetyn riisin käyttäjille ja muille uusavuttomille naureskellaan makeasti. Avutonta on monen mielestä myös käyttää siivouspalveluita, kotiapulaista, ruohonleikkaajaa tai muuta kotityön tekijää, koska kyllähän hyvä emäntä tai isäntä nämä jutut itse hoitaa. Ei väliä miten rasittavaa se on, miten paljon rahaa olisi jo pihillä säästössä, tai mitä muuta kivaa elämässään voisi tehdä.

Tänään vein takin korjattavaksi paikalliselle ompelijalle. Olisin varmaan saanut ratkenneen sauman itsekin jollakin lailla ommeltua, mutta pelkkään ompelun valmisteluun olisi mennyt varmasti pitempi aika kuin varsinaiseen ompelutyöhön - minulla ei tainnut edes olla oikeanväristä lankaa valmiina. Mieluummin käytän palvelua ja saan siististi korjatun takin pian takaisin. Rikkinäistä takkia ei tee mieli käyttää ja sen ostohinta on mennyt hukkaan, korjaustoimenpiteen hinta on taas paljon vähemmän kuin uusi takki. Kymmenen sentin ratkile tulee korjattua kunnolla alle kympillä.

Palveluja on nykyään hyvin monenlaisia. Autonkorjaaja, putkimies, sähköasentaja, kampaaja palvelevat sinua omalla tutulla alueellaan. Personal trainer vie sinua kohti kovempaa kuntoa, ravitsemusterapeutti suunnittelee ruokavaliosi, pukeutumisneuvoja auttaa valitsemaan sinulle sopivia asukokonaisuuksia.

Mutta mihin kaikkeen voit käyttää Mekaselskan apua?

Elämänmuutoksen keskellä oleva. Oletko muuttanut, eronnut tai aloittanut uuden vaativan työn?  Uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie voimiasi ja rutiinit voivat alussa olla hukassa. Kotityöt kasaantuvat ja hallinnan tunne puuttuu. Voimme tutkia yhdessä tapojasi ja luoda uusia hyödyllisiä rutiineja, joiden avulla selviät paremmin arjesta. Vähennämme elämästäsi turhia asioita, niin aineellisia kuin aineettomiakin.


Shoppailija. Onko sinun vaikea käydä kaupassa ostamatta mitään turhaa? (Tai, eihän se sillä hetkellä turhalta ostokselta tunnu.) Autan sinua tunnistamaan oman ajattelusi ja toimintamallisi ja vähentämään ostamista. Käymme läpi jo ostettuja tavaroita ja vähennämme niitä.

Vähentäjä. Onko tehtävänäsi setviä vanhempiesi tai muun vanhan sukulaisen jäämistöä? Elämäntilanteen muutos kuten yhteen muuttaminen voi myös olla tuonut asuntoon lisää tavaraa. Tuen sinua luopumispäätöksissäsi. Autan sinua konkreettisessa tavaroiden lajittelussa säästettäviin ja pois lähteviin.

Paperin alle musertuva. Onko sinulla ilmoituksia, lehtiä, mainoksia, suunnitelmia, laskuja ja muuta ongelmallista paperia, jota vain tulee lisää ja josta et selviä? Autan sinua pysäyttämään paperivirran, kohentamaan omia paperinlajittelutaitojasi ja lajittelemaan ja vähentämään olemassa olevia papereita.

Aikataulujensa kanssa solmussa oleva. Jos koet olevasi aina myöhässä, et ehdi koskaan mihinkään, kiidät kieli vyön alla paikasta toiseen ja haluat asiaan muutosta, tutkimme ajankäyttöäsi ja muita aikaan liittyviä tapojasi ja autan sinua omaksumaan terveempiä toimintamalleja.

Villin ja kurittoman koiran omistaja. Mekaselska tarjoaa myös yksityisopetusta koiranomistajille. Perustottelevaisuuden opettamisella ja koiran paremmalla ymmärtämisellä voi puuttua moneen ongelmaksi koettavaan asiaan, kuten koiran lenkkirähjäämiseen, eteisriehuntaan ja epäluotettavaan luoksetuloon.

6 hyvin toimivaa paikkaa meiltä kotoa

Saatte tänään kurkata meille kotiin - näytän kuusi paikkaa, jotka toimivat meillä hienosti. Ehkä teilläkin?

Avainkaappi tuulikaapissa. Auton avaimet, kotiavaimet, pyörän avaimet.

Pieni laskuhylly eteisessä. Monen tavaran välietappi ja hengenpelastaja lähtökaaoksessa.

Eteisen seinässä koukku lapsen repulle. Onko matikan kirja mukana, entä allekirjoitettavat paperit?

Perheen aikataulu. Toistuvat harrastukset merkitään lapulla oikean päivän kohdalle.

Kynttilälaatikko olohuoneessa. Tunnelmointi käyntiin vaivatta!

Ehdoton lempparini: sukanpidikkeet pesutornin kyljessä magneetilla pysyvässä korissa.

Mistä ratkaisusta teillä kotona pidät eniten?

Kouluarki alkaa, kotirutiinit kuntoon!

Koulut alkavat syyslukukautensa aivan pian. Tulevat ekaluokkalaiset odottavat varmasti suurta päivää innolla. Oma poikani menee kakkoselle eikä ole ainakaan näin viikkoa ennen kovin innoissaan loman loppumisesta, mutta eiköhän se iloksi muutu kun pääsee taas näkemään luokkakavereita.

Kiireiset aamut ovat tuttuja päiväkotilastenkin vanhemmille, ja koulun myötä tulee vielä lisää muistamista ja järjestämistä. Nyt kun on vielä aikaa, uhraa muutama ajatus tulevan syksyn suunnitteluun. Jos viime talvi oli kaaosta, laita nyt perhettänne helpottavat rutiinit kohdilleen.

Aamut. Totutelkaa ajoissa aikaisempaan herätykseen. Herätkää kouluaamuina tarpeeksi aikaisin, että ehditte tehdä kaiken ilman kiirettä. Valmistele niin paljon kuin vain voit jo edellisenä päivänä aamiaisesta koulureppuun ja vaatevalintoihin. Älä hosu ja panikoi, iloinen ilmapiiri helpottaa aamujanne.

Iltapäivät. Kun lapset tulevat koulusta sisälle kotiin, heillä on ulkovaatteet, kengät, reput täynnä tavaraa. Minne he laittavat kaiken sen? Järjestä eteinen niin, että sinne on lapsen helppo ripustaa takkinsa. Pitäkää tapana ottaa koulusta annetut tärkeät paperit heti ulos repusta ja laittaa ne tiettyyn paikkaan. Papereita varten kannattaa olla jo repussa oma suojatasku/kansio, että ne pysyvät lukukelpoisina kotiin saakka.

Läksyt. Kotitehtävien tekemiseen täytyy olla sopiva rauhallinen tila, jossa on kaikki tarvittavat välineet. Mikään ei estä järjestämästä työpistettä vaikka keittiön pöydän ääreen, jos se on lapselle mieluisin! Pitäkää kiinni siitä, että läksyt tehdään ensin ja vapaa-aika on sen jälkeen.

Ruoka. Kesällä ruoan laittaminen on ehkä tarkoittanut useimmiten “makkarat rilliin ja potut kiehumaan”, kouluarkena täytyy taas miettiä sen seitsemää ruokalajia ja mitä tänään syötäisiin. Tehkää lista ruoista, mistä kaikki pitävät, ja muodostakaa niistä kiertävä ruokalista. Jos saatte kasaan vaikka neljätoista ruokalajia, niillä syö jo kaksi viikkoa eri ruokia ja voi aloittaa sen jälkeen alusta. Netistä löytyy myös sivustoja ja ohjelmistoja ruokalistan suunnittelun avuksi.

Aikataulut. Laittakaa keskeiselle paikalle näkyviin perhekalenteri, jossa kaikkien perheenjäsenten menoille on oma sarakkeensa. Pitäkää se ajan tasalla. Heti kun koulusta tulee tieto jostain tapahtumasta, kirjoittakaa se kalenteriin. Heti. Älkää luottako muistiinne, se ylikuormittuu kuitenkin ja pettää teidät.

Harrastusvälineet. Koulussa ja harrastuksissa tarvitaan sadetakkia, luistimia, säbämailaa, ratsastuskypärää, futiskenkiä, balettitossuja ja vaikka mitä. Osoita niille oma paikkansa, etteivät ne loju siellä täällä ja ole hukassa kun niitä tarvitaan.

Illat. Valmistelkaa seuraavan päivän tavarat reppuun, valitkaa vaatteet tuolille. Kahvin voi ladata valmiiksi pannuun ja vaikka voileivätkin tehdä odottelemaan aamua. Lapsi tarvitsee paljon unta, yleensä enemmän kuin hän itse kuvittelee tarvitsevansa. Rauhoittukaa ajoissa, lukekaa iltasatua, kuunnelkaa rauhallista musiikkia, jutelkaa pienen mieltä painavat asiat pois.

Millaisia muutoksia voitte heti tehdä teidän perheessänne sujuvamman kouluarjen eteen?