Mekaselska nyt ja huomenna

Taas vuosi vaihtuu. Vaikka miten yrittäisi pitää silmät ja sydämen tässä hetkessä, ei aikaa voi pysäyttää. Ajattelin kirjoitella vähän tuumintoja kuluneesta ja tulevasta vuodesta.

Sisältö. Blogissa on julkaistu tänä vuonna 86 tekstiä. Minimalismi, tavaran vähentäminen, ostamisesta pidättäytyminen ovat kiinnostaneet lukijoita. Tämän vuoden viisi luetuinta blogitekstiä ovat

"Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona." (27.1.)
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto (4.8.)
 Voittoisa strategia vaatekaapin järkeistämiseksi (14.4.)
Sinullako muka menee hyvin (20.10.)
Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien? (24.11.)

Kirjoittaminen on minusta mukavaa jo sinänsä, mutta on vielä mukavampaa kirjoittaa, kun tietää, että teksteillä on lukijoita.

Olen julkaissut joka perjantai Mekaselonteon, jotka voi kaikki käydä lukemassa osoitteessa https://storify.com/Mekaselska. Vuoden aikana on jaettu todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä linkkejä.

Kasvu. Toiminimen liikevaihto on kasvanut nyt kaksi vuotta peräkkäin. Pyrin siihen, että ensi vuonna koittaisi oma "Black Friday" ja tämä harrastus kääntyisi plussan puolelle. Olisin onnellisin, jos saisin elantoni omasta työstäni, jolla on myönteistä merkitystä niin yksittäiselle asiakkaalle kuin koko maapallolle. Tämä työ tuntuu todelliselta kutsumusammatilta. Me kaikki voimme omilla kulutusvalinnoillamme vaikuttaa, pidämmekö suomalaisia pois kortistosta vai menevätkö rahamme kasvottomille ylikansallisille yhtiöille - ja ehkäpä halpatuotettuun tavaraan, jota emme oikeastaan edes tarvitse...

Innostus. Olen saanut paljon kannustavia kommentteja ja on täysin selvää, että arjenhallinnan, turhan kuluttamisen kyseenalaistamisen, hyvän järjestyksen ja tsemppauksen palvelulle on tarvetta. Olen todella riemuissani siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa ja löytää ammattijärjestäjän palvelut ja toivon tietysti, että yhä useampi pulassa oleva keksisi hyödyntää niitä. Otan mielelläni myös vastaan kehitysideoita uusista asioista, joissa voisin teitä auttaa.

Hei, täällä ollaan... Yritän toitottaa torveani niin paljon kuin suinkin pienillä resursseillani pystyn, mutta kaikki apu on tarpeen, jotta yhä useampi voisi kuulla palvelusta. Olen superkiitollinen teille jokaisesta Mekaselskan bloggausten, FB-päivitysten ja twiittien jakamisesta.

...ensikin vuonna, sinua varten. Alkavana vuonna tavoitteeni on tuoda esille vielä näkyvämmin ja monipuolisemmin, miten voisin olla avuksi. Julkisuudessa on puhuttu paljon uupuneista perheistä, on peräänkuulutettu kodinhoitajia ja on perustettu hätäkahvi-yhteisöjä. Ammattijärjestäjillä voisi olla myös tässä oma osansa. Ajattelen itse niin, että jos ketään muuta ei enää kehtaa kutsua kotiin, ammattijärjestäjän kehtaa ja voi.

Seniorit. Tutustuin ikäteknologiaan Käkäte-projektin julkaisujen ja tapahtumien kautta. Aihepiiri tuntui läheiseltä ja halusin jotenkin osallistua asiaan. Olinkin tässä kuussa eräässä tamperelaisessa palvelukeskuksessa juttelemassa senioreiden kanssa tablettitietokoneiden käyttämisestä. Tuokiolle tulee jatkoa ensi vuonna, jolloin aiomme käydä läpi erilaisia netissä toimivia palveluja, kuten kirjasto ja laboratorioajan varaaminen.

Tulevaisuus. Osallistuin syksyllä kahteen todella mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tapahtumaan: Mindtrek ja Slush. Molemmat vahvistivat käsitystäni siitä, että sekä hyvinvointi- että yhteisöllisyystrendi ovat vahvassa kasvussa ja niihin liittyy mielenkiintoisia teknologisia sovelluksia. Ensi vuoden keväällä järjestetään Tampereella uusi Tekemisen ilo -tapahtuma. Suunnittelu alkaa heti tammikuussa. Olen myös mukana tukemassa Koodikerho-ryhmää, joka kehittää ohjelmointiaiheista lasten iltapäiväkerhoa.

Utelias ja avoin. Jatkan verkostoitumista ja etsin hyödyllisiä palveluja ja tuotteita. Arjenhallinnan ohella seuraan tarkalla silmällä ensi vuonnakin resurssiviisauteen, jakamistalouteen, ikäteknologiaan, ohjelmointiopetukseen ja robotiikkaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia.

Kiitos. Kiitos lukijoille, tykkääjille, seuraajille, ystäville. Kiitos keskusteluista, tuesta, rohkaisusta.


Kaikkein kiitollisin olen ihanille asiakkailleni, jotka olette ennakkoluulottomasti uskaltaneet kokeilla uudenlaista palvelua. Olette tukeneet rohkeudellanne yritteliäisyyttä ja suomalaista työtä.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Stressitöntä joulua ja menestystä uudelle vuodelle!

Ensin laitetaan ruokaa ja sitten pestään seinät

Kuva: Betsssssy

Näyttääkö teillä ruoanlaiton tai leivonnan jälkeen keittiö sotatoimialueelta? Kasoittain tahmaista tiskiä, tasot ja seinät roiskeissa, sipulinkuoria lattialla.

Siistein tapa laittaa ruokaa on hakea valmis ateria muualta. Ruoan itse tekeminen on kuitenkin hauskaa. Mutta se sotku!

Miten ruoanlaittosotkun saa minimoitua ja keittiön pidettyä mahdollisimman siistinä? Tässä muutama vinkki.

* Ennen kuin aloitat, mieti kokonaisuutta. Ota tarvittavat ainekset ja välineet valmiiksi esille, niin sinun ei tarvitse tonkia kiireessä astioita, pussukoita ja rasioita kaapin perältä ja sekoittaa järjestystä.

* Jokaiseen eri vaiheeseen ei välttämättä tarvitse käyttää uutta puhdasta kulhoa tai kattilaa. Jos ainekset menevät loppujen lopuksi samaan pataan, voit valmistella ne samassa astiassa.

* Käsittele ainesosia rauhallisesti. Älä sählää, huido, pölläyttele, tunge tai roiski. Kun jotain kuitenkin roiskahtaa, pyyhkäise tahra heti pois ennen kuin se kuivahtaa. Ota rättiin aavistus astianpesuainetta pullon nokasta, niin rasvatahrat lähtevät paremmin.

* Käytä mahdollinen vaiheiden välinen odotusaika pieneen käsitiskaukseen tai välisiivoukseen (ei facebookiin tai twitteriin).

* Kuori kuorittavat suoraan biojäteastiaan.

* Laita tyhjät pakkaukset tai kuoret suoraan roskiin.

* Jos sihtisi on huono, hyödynnä taittuvia leikkuulautoja, joilta saa kaadettua silput tarkasti kohteeseen eikä sen ohi.

Ekstravinkkini on vielä tämä: astiat esipesevä koira on tosi kätevä.

Millä muilla keinoin vähennät keittiösotkua?

Täysiä tyhjiä hetkiä

Kuva: momo

 Joskus täysimmät hetket tapahtuvat silloin, kun ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

Pari päivää sitten minulle nousi jostain kätketystä syystä mieleen alitajunnasta kaksi tapausta, jolloin tunsin ajan pysähtyneen todella.

Ensimmäinen kokemus tapahtui lukioaikana ollessani kielikurssilla. Ryhmämme majoittui jonkinlaisessa leirikeskuksessa, jossa oli majoitustiloja ja opiskeluluokkia. Keskuksessa oli myös ns. hiljainen huone - ei kappeli, vaan ehkä pikemminkin jonkinlainen meditointitila. En ollut koskaan käynyt sellaisessa ja huone kiinnosti minua kovasti. En muista enää miten se oli sisustettu. Muistan veden solinan ja hämärän valaistuksen, jotenkin tuntuu että valot olisivat saattaneet olla värillisiä. Huoneessa oli ihanaa vain istua hiljaa, se oli kuin toinen maailma. Ulkopuolella kovat loisteputkivalot ja hälinä, sisällä hämärä hiljaisuus, joka kutsui mietiskelyyn.

(En ole sitä ennen enkä sen jälkeen käynyt hiljaisissa huoneissa. Kauppakeskuksissa tai tavarataloissa, ja ehdottomasti kouluissa ja päiväkodeissa, tällaisella huoneella voisi olla käyttöä. Tauko tungoksesta, kuunnellen hiljaista veden solinaa ja linnun laulua, hetki vain omien ajatustensa kanssa.)

Toinen erikoinen läsnäolon kokemukseni on vähän tuoreempi. Olin juuri eronnut ja muuttanut pois yhteisestä kodista. Tämä tapahtui ennen joulua. Vanhempani kyselivät haluaisinko tulla sinne jouluksi, mutta minulla oli vahva tarve olla yksin. Lähdin jouluaattona koiran kanssa kävelemään ei erityisesti minnekään. Kuuntelin samalla musiikkia. Päädyin järven rantaan ison kallion luokse. Yhtäkkiä luureistani tuli tämä kappale. Seisoin siinä jouluna taivaan alla yksin, katselin talvista järveä ja joulua viettävää kaupunkia ja kuuntelin pianoa ja jousia enkä ollut lainkaan surullinen. Se hetki on jäänyt mieleeni aivan taianomaisena.

Läsnäolo ja hetkessä eläminen eivät onneksi vaadi mitään hiljaisia huoneita tai yksinäisiä jouluja. Meditatiivisen läsnäolon kokemuksen voi saada vaikka vaivatessaan pullataikinaa, pestessään käsitiskiä tai kolatessaan lunta pihasta. Täytyy vain hiljentää sisäinen kälätys, avata kaikki aistit ja vastaanottaa hetki sellaisena kuin se on.

Olisiko sinulla hiukkasen aikaa siihen näin kiireiden keskellä?

Miksi ostolakko ei toimi ja miten siinä voi onnistua?

Kuva: DWRose

Blogiini on vähän aikaa sitten tultu hakulausekkeilla "Miksi ostolakko ei toimi" ja "Miten onnistua ostolakossa". Ostamisen katkolle laittaminen kiehtoo! Kesällä starttasi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Viime perjantaina oli Black Fridayn kanssa yhtä aikaa Älä osta mitään -päivä. Onko vaikeaa olla ostamatta uusia vaatteita saati yhtään mitään?

Kuinka onnistut ostolakossa

Ensin pitää miettiä, miksi ostolakko tuntuu hyvältä idealta. Miksi ihmeessä edes aloittaisit moisen lakon?

Etsin netistä ostolakosta kirjoittaneita, ja aiheesta löytyy jos jonkinlaista avautumista. Tuo bloggari on ostolakossa, kokeilisinko minäkin? Onko pankkitili tyhjä ja ostolakko on pakollinen? Ahdistaako materialismi ja tekee mieli kapinoida vastareaktiolla? Ovatko kaapit täpötäynnä ja tuli kertakaikkinen tavaraähky? Ostolakon syy muodostaa sinulle motivaation, joka kannattaa kirkastaa itselle.

Mitä ostaminen ja shoppailu sinulle merkitsevät?

Onko se ajankulua, harrastus? Onko se kilpavarustelua? Onko se "järkevää varustautumista" ja "tarvikkeiden hankkimista"? Onko se pakoa tylsästä tai ikävästä todellisuudesta? Onko se muille näkyvän kuvan rakentamista ja pönkittämistä? Oletko koukussa uuteen ja taas uuteen? Onko ostaminen se juttu, ei omistaminen? Nämä eivät ole itsestäänselviä asioita. Vastauksia voi löytyä ja ajatukset voivat muuttua sinä aikana, kun ei hankikaan uusia tavaroita.

Ostolakolla on hyvä olla säännöt. Kuinka pitkä ostamattomuuskokeilusi on? Mitä ostolakko koskee? Mitä poikkeuksia saat tehdä?

Houkutuksien kohtaamista kannattaa miettiä etukäteen. Jos olet päättänyt olla ostamatta uusia laukkuja, mitä teet, jos näet verkkokaupassa ihanan laukun? Jos syysi ostolakolle ovat selkeät, sinun on helpompi perustella itsellesi, mikset klikkaa laukkua ostoskoriin.

Selviät paremmin houkutuksista, jos vältät niitä. Peruuta mainoskirjeet äläkä mene verkkokauppojen sivuille. Jos sinun tulee maleksittua kauppakeskuksissa ja samalla osteltua yhtä sun toista, keksi muuta tekemistä kuin kauppakeskukset. Kannattaako ostolakossa olevan mennä tonkimaan lempimerkin joulunjälkeiseen alennusmyyntiin ajatellen "minä vain vähän katson"?

Ostolakko voi olla myös sellainen, että viikon tai kuukauden aikana on lupa käyttää vain tietty määrä rahaa. Nosta raha käteisenä, jolloin se tuntuu konkreettisemmalta. Kun setelit ja kolikot on käytetty, se on siinä.

Entä jos kohtaat lakon aikana jotain, jota olet oikeasti aina etsinyt, jotain todella hyvää ja laadukasta, ja haluaisit hankkia sen? On typerää jättää hyvä tilaisuus käyttämättä, toisaalta sinun voi olla vaikea erottaa ainutkertaisia ja toistuvia tilaisuuksia toisistaan. Onko sinulla samanlainen ennestään? Voitko ostaa sen myöhemmin? Kuinka pitkään ja usein käyttäisit sitä?

Ostolakon aikana kannattaa miettiä omia tuntemuksiaan.

Miltä minusta tuntuu olla ostamatta? Miksi haluaisin ostaa tuon? Miltä tuntuu, kun en voi? Oliko kyseessä kuitenkin vain impulssi ja mielihalu, joka meni ohi, kun odotit?

Ostolakon aikana on hyvä hetki käydä läpi jo omistamiaan tavaroita. Omassa vaatekaapissaan voi shoppailla ilmaiseksi, sisustusta voi hyvin kaunistaa vähentämällä ja yksinkertaistamalla.

Entä kun ostolakkosi loppuu? Ostatko sitten kaiken sen, josta pidättäydyit lakon aikana?

Törmäsin blogikirjoitukseen, jossa perheenäiti kertoi olleensa kuukauden ajan ostolakossa. Tämän kuukauden aikana hänelle oli kertynyt jo pitkä lista tavaroista, joita hän lakon loputtua heti tilasi. Mukana oli mm. varmasti tarpeellisia lasten ulkovarusteita mutta myös "jotain kivaa paikasta X" ja "perusjuttuja kesään". Näin toimiessa ei tarvitse miettiä, mistä sitä tavaraa oikein tulee.

Se, mikä omalla kohdallani alkoi ostolakkona, on nyt sitä, etten harrasta shoppailua. En kiertele kaupoissa tai nettisivuilla tutka päällä valmiina tarttumaan mainoskoukkuun. Ostan tarpeeseen, ei huviksi. Ostan kun itse haluan, en silloin kun mainosmies haluaa. Tämä ei ole enää varsinainen lakko, vaan uusi asenne ja suhtautuminen ostamiseen.

Ostolakko voi parhaimmillaan johtaa uuteen vähän kohtuullisemmin ja tiedostavammin kuluttavaan elämäntapaan, jos samalla on harrastanut vähän itsetutkiskelua ja pohdintaa ja löytänyt vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Tai sitten se jää pinnalliseksi kokeiluksi, jonka jälkeen visa vinkuu samalla tahdilla.

P.S. Tutkimuksen mukaan ostaminen tuo onnellisuutta - nimittäin, jos ostaa toiselle.

Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien?

Kuva: Andy Fogg

Kun koiraani valmisteltiin leikkaukseen, eläinlääkäri laittoi sille jalkaan kanyylin. Hän ajeli karvat pois kohdasta, puhdisti pistokohdan, laittoi piikin suoneen ja kiinnitti sen sidoksella.

Kun autoomme vaihdettiin uudet talvirenkaat, rengasliikkeen työntekijä nosti auton ylös, irrotti vanhat renkaat, laittoi uudet alle ja laski auton alas.

Kun lapseni oli päivähoidossa, hän otti autolelulaatikon esiin, leikki autoilla, ja laittoi leikin lopuksi autot takaisin laatikkoon ja laatikon hyllyyn.

Jos nämä olisivat tapahtuneet teillä kotona, olisiko käynyt näin:

Karvanleikkuukone olisi jäänyt pöydälle. Ajellut karvat olisivat jääneet pöydälle. Kanyylin kuori olisi jäänyt pöydälle. Siderulla olisi jäänyt pöydälle. Vanhat renkaat olisivat jääneet renkaanvaihtopaikalle. Leluautot olisivat jääneet sikin sokin matolle.

Moni sotku kotona johtuu siitä, että jälkiä ja välineitä ei ole askareen jälkeen laitettu pois sinne minne ne kuuluvat.

Seuraavan eläinlääkärin tai renkaanvaihtajan olisi ikävä tulla työpisteeseen, jossa välineet ja tarvikkeet olisivat hujan hajan missä sattuu. Ensimmäisenä saisi raivata itselleen tilaa ja metsästää tarvittavia tavaroita.

Miksi siedämme sitä kotona?

Jälkien siivoamista auttaa kolme asiaa:

Paikka kaikelle. Tavaroilla täytyy olla oma paikkansa, jonne ne on helppo työskentelyn jälkeen laittaa. Eläinlääkärillä, rengasliikkeellä ja päiväkodilla on omat paikkansa kaikelle, mitä siellä tarvitaan. Kotona täytyy olla samat sävelet.

Homma hallussa. Pidä työpiste mahdollisimman hyvässä järjestyksessä myös askareesi aikana, niin homma pysyy hanskassa, vaikka joutuisitkin välillä tekemään jotain muuta.

Kokonaisajattelu. Ota sellainen asenne, että homma on tehty ja valmis vasta sitten, kun jäljet on siivottu. Sitä ennen se on kesken. Tee asiat ajatuksella loppuun asti. Seuraava homma on mukavampi aloittaa, kun tiedät missä välineet ovat ja tila on siisti.

Mikä on sinun heikko kohtasi? Puuttuuko tavaroilta omat selkeät säilytyspaikat? Oletko tehokas tuottamaan kaaosta mihin ikinä ryhdytkin? Vai kiiruhdatko jo seuraavaan puuhaasi laittamatta työpistettäsi edellisen jäljiltä kuntoon?

Slush14 täräytti virtapiikin keskelle pimeää syksyä

Vietin alkuviikon Helsingissä Slush 2014 -tapahtumassa. Siellä oli noin 14000 muutakin ihmistä, joten hulinaa riitti. Kyseessä ovat siis messut, joilla uudet yritykset esittelevät ideoitaan ja etsivät rahoitusta kasvuun.

Minua kiinnosti löytäisinkö joukosta mielenkiintoisia yhteiskäyttöön, energiantuotantoon tai muuhun kätevään liittyviä sovelluksia. Olin jo etukäteen bongaillut luettelosta muutaman yrityksen, jonka tuotteeseen olisin halunnut tutustua. Paikan päällä huomasin kuitenkin aika äkkiä, ettei se käynytkään niin yksinkertaisesti. Ständejä oli todella paljon, yleisöä oli todella paljon ja loppujen lopuksi menin melko lailla minne jalat veivät ja nokka näytti.

Mielenkiintoisia juttuja löytyi kyllä etsimättäkin.
Katsokaapa vaikka nämä:

Toca Boca

Opettavaisia lastenpelejä

http://tocaboca.com/

SugarLabs

Lasten oppimisalusta

http://www.sugarlabs.org/

Kano

Tietokone, jonka kuka tahansa osaa koota

http://www.kano.me/

KiDMEMO

Netissä täytettävä vauvakirja, jonka saa oikeana kirjana

https://kidmemo.com/

Volumental

3D-skannauksen avulla juuri sinulle tehtyjä kenkiä

https://www.volumental.com/

Cosmethics

Kosmetiikan sisällysluettelot ja vaaralliset aineet puhelinsovelluksena

http://www.cosmethics.com/

Pure Waste

Kierrätetystä materiaalista tehtyjä tekstiilituotteita

http://www.purewaste.org/

iZettle

Pienen yrittäjän edullinen maksupääte

https://www.izettle.com/fi

LogMyDrive
Automaattinen ajopäiväkirja
https://www.logmydrive.com/

Cozify

Kotiautomaatiota ja -älyä

http://cozify.fi/

Biisafe

Avaimet ja lapset pysyvät tallessa

http://biisafe.com/

Naturvention

Ilmaa puhdistava aktiiviviherseinä

http://www.naturvention.com/

Ajatushautomo Demos Helsinki on koonnut listan lupaavista "smartupeista",  joita kannattaa seurata. Mukana on mm. tavaroiden kimppakyytiä tarjoava Piggybaggy ja netti-markkina-alusta Sharetribe.

Slushissa oli mielestäni ihan parasta positiivinen ja innostunut tunnelma, täysin päinvastainen kuin iltapäivälehtien masentavat KAIKKI MENI -lööpit. Tätä yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä tarvitaan paljon lisää.

Mitä tapahtumasta voisi oppia tavallinen talliainen, joka ei ole teknologiastartupyrittäjä? Me muutkin voisimme kokeilla rohkeasti uusia asioita, emmekä tehdä aina samoin kuin ennenkin on tehty. Jotkut asiat toimivat ja jotkut eivät, eikä sitä tiedä ennen kuin testaa itse!

Hiljene jo! Kätevä kiinnitys palovaroittimelle

Hankimme kotiin uuden palovaroittimen hajonneen tilalle. Olin Käkäte-tilaisuudessa nähnyt, että palovaroittimen voi laittaa kattoon magneetilla, niin se on helpompi saada irti pariston vaihtoa varten. Käkätteen versiossa varoittimessa oli harjanvarren mentävä reikä, me yllämme käsin kattoon joten sellaista ei tarvittu.

Kiinnitimme toiselle puolelle metallilevyn ja toiselle puolelle muutaman magneetin. Siellä on, ja irtoaa ilman kiertämistä ja ruuvailuja!

Organisointia ja digitaitoja tietokonetumpeloille

Kuva: Loren Kerns

Olen käyttänyt tietokoneita "aina" ja uusien ohjelmien käyttöönotto ei ole ollut minulle mikään juttu. En pidä kuitenkaan itseäni erityisenä, tietokoneita kuten muitakin moninappulaisia laitteita on joka kodissa ja useilla työpaikoillakin tehdään töitä tietokoneella. (Voin jopa tässä tunnustaa, etten osaa laittaa vanhempieni telkkaria päälle, koska en tiedä missä järjestyksessä mitäkin nappuloita kolmessa eri kaukosäätimessä pitää painella.)

Joku aika sitten sattui tapaus, joka vähän hätkähdytti minua. Meitä oli kolme henkeä, joiden piti suunnitella tekstejä ja tapahtumia yhdessä. Minua ärsyttää eri versioisten liitetiedostojen heittely sähköpostilla edestakaisin ja ehdotinkin, että suunnittelemme kaiken yksinkertaisesti jaetussa tiedostossa. Loin tiedoston ja lähetin muulle porukalle linkit, joiden kautta he pääsisivät muokkaamaan tekstiä. Luulin että homma on sillä selvä ja suunnittelu lähtee tehokkaasti käyntiin. Miten kävikään? Toinen henkilöistä ei onnistunut suunnattomankaan kliksuttelun jälkeen tekemään tekstiin muutoksia, toinen ei edes yrittänyt.

Puhutaan Suomen tehostamisesta, digitalisoimisesta ja robotisoitumisesta, mutta ihmisten digitaidoissa tuntuu olevan parantamisen varaa. On olemassa paljon sovelluksia, joiden avulla voisimme tehostaa omaa suunnitteluamme ja viestintäämme. Mikä estää käyttämästä niitä?

Jos kyse on digi-itseluottamuksesta tai pikemminkin sen puutteesta, se muuttuu nyt. Olen ehkä lannistunut epäkäytettävien kaukosäädinten viidakossa, mutta tässä asiassa pystyn auttamaan.

Uusin palveluni on Etäapu, jota voit käyttää, jos sinulla on tietokone tai tabletti ja netti. Tapaamme ensin nenätysten, jolloin määrittelet tavoitteesi. Se voi liittyä kodin järjestämiseen, mutta se voi olla jotain muutakin. Luomme sinulle tilin ilmaiseen nettipalveluun (Trello, Google Drive tai molemmat), jonka avulla voimme yhdessä seurata edistymistäsi. Neuvon sinulle ihan kädestä pitäen ja juuri niin yksinkertaisesti kuin haluat, miten nettipalvelua käytetään.

Kahden seuraavan kuukauden ajan työskentelet kohti tavoitettasi oppien samalla sujuvaksi palvelun käyttäjäksi. Saat minulta tukea palvelun kautta. Lopussa olet saavuttanut kaksi tavoitetta: projektisi on valmis ja osaat jatkossa käyttää nettipalvelua muidenkin suunnitelmien toteuttamisessa ja jakamisessa. Ehkä uudesta taidostasi on hyötyä vaikka taloyhtiön tai yhdistyksen toiminnassa?

Soita tai lähetä sähköpostia, niin tehdään kasvojenkohotus sekä kodillesi että digitaidoillesi!

* Mekaselskan palvelut

Toimintatorstai: Raivausta portaiden alla

Suomalaisissa kodeissa sanotaan olevan noin 10 000 tavaraa. Määrä tuntuu suurelta, mutta ei tarvitse kuin katsoa omaan kaappiinsa niin ei enää ihmettele.

Asuntomme on kahdessa tasossa, yläkerrassa on lapsenmentävä parvihuone. Portaiden alle on sinänsä järkevästi laitettu säilytystilaa oven taakse. Käytännössä kolo on ihan kamala rojunkerääjä, koska siellä ei ole mitään hyllyjä tai vastaavia.

Säilytämme aktiivisesti portaiden alla työkalupakkia ja porakonetta. Mitä muuta, siitä aloin ottaa selvää.

• hiomahiiri
• pistosaha
• porakone
• hiomapaperia kolmea eri karkeutta
• laajennuksen piirustukset
• koiran aktivointipeli
• kolvausasema
• kukkamultaa 1,5 säkkiä
• ikkunatiivistettä
• aitaverkkoa pieni pala
• edesmenneiden hiirten purua ja heinää
• työkalupakki
• muovikassillinen sirkkelin varaosia
• silikoniruisku
• oksasakset
• listasaha ja jiirilaatikko
• eristyskangasta
• kolmijalka
• trimmerin akku ja laturi
• erilaisia ruuvi- ja naulapakkauksia
• suojalaseja 3kpl

Tyhjyyden siivous
Tyhjennettyäni kaapin se oli helppo - ja tarpeen - imuroida.

Muovipussisäilytys, nounou
Laitoin trimmerin irto-osat pieneen laatikkoon, jossa lukee selvästi TRIMMERIN LATURI JA AKKU.

Mystiset irto-osat
Yhdestä pussista löytyi erinäisiä irrallisia osia mukaanlukien pikkuinen muovinpala. Uskalsin olettaa sen olevan roska ja heitin sen pois. Muut osat laitoin omaan laatikkoonsa. Käyttöohjeesta tunnistin, mihin ne liittyvät ja osasin nimetä laatikon. Täytyy neuvotella vielä miehen kanssa tarvitaanko esim. noita irtoavaimia vai olisiko meillä ennestään jo samanlaiset.

Vein eristekankaan ullakolle. Hiirten purut ja heinät saivat mennä jo pois, mitä niillä enää tekee.

Tässä toinen edesmenneistä hiiristä

Hiomapaperit vein myös ylös "remppalaatikkoon". Siirsin harvemmin käytetyt pistosahan ja hiomahiiren taakse kuten myös multapussit. Työkalupakki ja pora ovat vanhoilla paikoillaan.

Seuraava askel on miettiä miten tilan saisi hyödynnettyä tehokkaammin, ettei kaikki olisi lattialla.

Turvallista matkaa

Kuva: Yuya Tamai

Vanhempani asuvat parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin viikonloppuna siellä tekemässä vähän remonttia ja raivaamassa tavaroita. Paluumatka sunnuntai-iltana pimeässä ja sateessa oli ihan painajaismainen. Joidenkin vastaantulevien autojen valot häikäisivät niin, etten nähnyt tietä lainkaan. Ilmassa oli sumua niin että omat pitkät valoni eivät auttaneet juurikaan. Näin valkoisen udun keskellä hieman tiemerkintöjä ja tienreunan heijastimia. Silti joillakin oli niin kova kiire, ettei (omasta mielestäni varsin sopiva) nopeusrajoitus heitä koskenut. Toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti perille.

"Auto sammui maantien laitaan keskelle korpisuoraa", lauloi Tuula Amberla vuosia sitten. (Tykkäsin jostain syystä kovasti tästä laulusta pienenä.) Jos auto todella sattuisi syystä tai toisesta pysähtymään keskelle ei mitään, on hyvä olla varautunut ja pitää autossa muutamia tärkeitä tavaroita varsinkin näin pimeänä ja kylmänä vuodenaikana.

Turvavyöleikkuri. Jos ajat ulos tieltä ja jäät huonoon asentoon, et välttämättä saa turvavyötä avattua. Leikkurilla saat nopeasti vyön poikki. Tämä halpa mutta hyödyllinen kapine kannattaa säilyttää aurinkolipassa niin, että pääset siihen helposti käsiksi vaikka olisit pää alaspäin. Leikkuri on hyvä lahjavinkki vaikka yhdessä parin seuraavan kanssa.

Pelastuskortti. Pelastuskortin (Rescue Sheet) avulla pelastustyöntekijät saavat nopeasti tietää onnettomuuspaikalla, miten ihmiset saadaan nopeimmin ja turvallisesti ulos kyseisestä automallista. Lue lisää ja printtaa autoosi pelastuskortti Autoliiton sivulta.

Ensiapulaukku. Ensiaputarvikkeita voi tarvita korpisuoran lisäksi aivan arkisissakin tilanteissa. Kerran ennen poikani futsal-harjoituksia sattui pukuhuoneessa pieni onnettomuus, emmekä löytäneet sidetarvikkeita mistään. Minä olin ainoa, jonka autossa oli ensiapulaukku, ja siellä olevat tarpeet pelastivat tilanteen. Ehkä tapauksen jälkeen joku toinenkin paikallaolija hankki laukun. Sisältö kannattaa tarkistaa säännöllisesti.

Kynä ja paperia. Muistiinpanovälineitä tarvitaan usein eivätkä ne vie paljoa tilaa vaikkapa huoltokansiossa, jossa voi myös säilyttää auton käyttöohjetta.

Lämmintä vaatetta. Jos auto sammuu pakkasella keskelle korpisuoraa, se kylmenee melkoisen nopeasti. Älä siis jätä ulkovaatteita matkasta.

Heijastinliivi. Koiranulkoiluttajien, pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden lisäksi myös autoilija tarvitsee heijastavaa liiviä. Jos astut ulos autosta pimeän tien laidassa, sinulla on iso riski joutua yliajetuksi, jos sinulla ei ole kunnon heijastimia. Kun nopeudet ovat suuret, sinut pitää havaita jo yli sadan metrin päästä. Ilman heijastinta sinut huomaa vasta "Oho, mikä se oli":n kohdalla.

Taskulamppu. Kännykän valossa on riemukasta tutkia rengasta tai moottoria. Otsalamppu on kätevin, koska kätesi jäävät vapaaksi. Tarkista paristojen teho säännöllisesti.

Tuulilasinpesunestettä. Räntä- ja kura-aikana autoilija on liemessä, jos tuulilasinpesuneste loppuu kesken kaiken eikä huoltoasemaa ole mailla halmeilla.


Turvallista matkaa!

(Ja laita autossa olevat tavarat järjestykseen näiden vinkkien avulla!)

Toimintatorstai: Lakanan taittelu

Joillekin tehokkuus on sitä, että saa ahdettua samaan tilaan enemmän tavaraa tai enemmän tekemistä. Minä tykkään ennemminkin väljentää. Tässä hyvä esimerkki.

Jos sinulla on muotoonommeltuja lakanoita, niiden taittelu voi olla haastavaa. Allaolevalla videolla Jill Cooper näyttää, miten lakanan saa taiteltua pieneksi sieväksi paketiksi niin, ettei se vie paljoa tilaa kaapissa.

Taittelun taito on hyödyllinen osata, mutta lakanakaapin pullistelun ongelmaan on toinenkin ratkaisu.

Luovu turhista lakanoistasi!

Meillä on aikuisille kaksi aluslakanaa. Toinen käytössä, toinen pesussa. Eipä vie paljoa tilaa, vaikka säilytänkin sen mytyssä!

Miten pieneen tilaan teidän lakananne voisivat mahtua?

Sopivasti

Olen ollut tämän vuoden ostamatta lisää tavaroita itselleni. Samalla olen vienyt entisiäkin kierrätykseen ja nauttinut tavaroiden lukumäärän vähentyessä kohti "sopivaa". Ajattelun ja mielentilan yksinkertaistuessa koko ajan löytyy itselleni turhaa ja tarpeetonta, jonka haluan antaa eteenpäin. Tunnen elämän rauhoittuvan ja hidastuvan mutta ei tyhjentyvän.

Miten paljon tavaroita on riittävästi ja sopivasti? Sepä onkin varsin henkilökohtainen asia. Sopiva tavaramäärä riippuu mieltymysten lisäksi myös elämänvaiheesta ja harrastuksista. Elämäntapareissaaja saattaa pyrkiä hyvin kevyeen omnia mea mecum porto -tilanteeseen, askartelija pitää varastoissaan kaikenlaisia materiaaleja. Lapsien mukana vaatteiden ja muiden tavaroiden määrä tuntuu lisääntyvän räjähdysmäisesti.

Joitakin ajatuksia sopivasta määrästä voi silti pohtia.

Kuva: Matt Scott

Mitoita sisustus ja huonekalut asuntosi mukaan.

Jos sinulla on pieni asunto, sinne ei mahdu yhtä paljon kuin suureen lukaaliin.

Sopivasti kalustettu asunto tuntuu väljältä.

Kuva: Lee

Säilytä kaapissa sen verran tavaroita kuin sinne mahtuu.

Täpötäydestä kaapista on mahdotonta löytää ja

ottaa ulos juuri sitä mitä sieltä tarvitset.

Sopivasti täytetyn kaapin sisällä on myös tyhjää tilaa.

Kuva: 401(K) 2012

Osta vain sen verran kuin mihin sinulla on varaa.

Säästä ensin rahat kasaan.

Samalla sinulla on aikaa harkita tarvitsetko tavaraa todella.

Sopivan määrän tavaroita saa ilman velkaa.

Kuva: Sebastian Wiertz

Jos sinulla on sopivasti tavaraa,

ne on helppo pitää järjestyksessä,

muistat mitä omistat etkä

tee niin helposti virheostoksia.

Paljonko mielestäsi on sopivasti? Onko sinulla liikaa vai liian vähän?

߷•߷•߷

[ Jos sinua kiinnostaa, miten vähällä voi pärjätä,

tutustu Toni Vaahteran blogiin minimalisti.net 

Perheen astiakaappi näyttää näin väljältä ]

Sinullako muka menee hyvin? Luulet vain

Olen koristellut vessamme oven sisäpuolen vanhojen lehtien sivuilla. Niitä on hauska katsella siinä istuskellessa.

Lehdissä olevien mainosten tyyli on huvittavan vanhanaikainen. Kaikissa esimerkiksi teititellään ostajaa kohteliaasti. Mainoksissa on myös todella paljon tekstiä verrattuna tämän päivän yksinkertaisiin ja tunteisiin vetoaviin mainoskuviin.

Nykyään mainokset ovat varsin erilaisia. Lehtimainosten lisäksi ostokehotuksia on televisiossa, radiossa, nettisivuilla, postin ja sähköpostin seassa, bussipysäkeillä, bussien kyljissä, bussin penkkien selässä ja kännykkäpeleissä. Kuulin sissimarkkinointitapauksesta, jossa mainoksia oli painettu jopa vessapaperiin.

Mainosten tehtävä on saada meidät ostamaan jotain. Ne eivät kerro meille, että meillä on jo tarpeeksi ja että voisimme olla vallan hyvin onnellinen juuri siinä tilanteessa kuin olemme. Tyytyväiset ihmiset ovat huonoja kuluttajia.

Sen sijaan mainostajat haluavat saada meidät tuntemaan itsemme jollakin tavalla riittämättömiksi. Tähän epämääräiseen riittämättömyyden tunteeseen heillä on tietysti ratkaisu: osta lisää tavaroita.

Mikä ongelma tai harmi meillä onkaan, siihen löytyy aina jokin tavara.

Onko sinulla vähän huono suhde puolisoon, et ole ehkä oikein huomioinut häntä viime aikoina? Osta hänelle uudet korvakorut.

Etkö vietä tarpeeksi aikaa lastesi kanssa? Osoita heille että rakastat heitä. Osta lisää leluja.

Tunnetko itsesi väsyneeksi ja alakuloiseksi? Osta meikkituotteita ja häivytä väsymyksen 5 merkkiä.

Onko elämäsi tylsää ja merkityksetöntä? Hanki elämyksiä shoppailemalla kauppakeskuksessa.

Jos kädet tai silmät eivät toimi hyvin, erilaiset apuvälineet kuten maitopurkin avaaja helpottavat arjen hoitamista. Kaupassa ei ole myynnissä ihmissuhteen korjaajaa, ajan pysäyttäjää, menestyjäkonetta tai onnellisen lapsuuden palauttajaa, vaikka monet yrittävät niitä eri muodoissa ostaa.

Näin he päätyvät täyttämään kaappinsa ja varastonsa tavaroilla, jotka eivät sitten tuoneetkaan lopullista ratkaisua riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunteeseen. Sen sijaan niiden maksaminen vie rahat ja säilyttäminen vie tilat. Lisää riittämättömyyden tunnetta! Mutta uusi huulipuna piristää aina.

Mitä tyytyväisempi olet vallitsevaan tilanteeseen, sitä vaikeampi sinulle on myydä mitään. Sinulla ei ole tarvetta paikata jotain aukkoa ostoksilla. Sinun ei tarvitse hakea pikailoa kaupasta.

Mieti, jos voisitkin olla jo nyt ihan tyytyväinen.

Muistelen joskus tehneeni jonkun virheen

Yritin kerran virkata ötököitä.

Luin juuri aamulla, että tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Epäonnistumisen ei tarvitsisi olla häpeä vaan oppimistapahtuma ja jopa juhlimisen paikka - siitä juhlapäivän aihe.

Harrastin aikoinani pianonsoittoa. Jostain unhoon jääneestä syystä esitin eräänä keväänä itse keksimäni sävelmän koulun kevätjuhlassa. Kävellessäni esityksen jälkeen takaisin paikalleni kuulin, kun pari oppilasta puhui keskenään, että eipä ollut kummoinen. Harmitti, mutta käänsin mielessäni asian niin päin, että kuka meistä uskalsi säveltää ja esittää jotain ja kuka tyytyi mutisemaan yleisössä?

Kesätöissä mainospainon konttorissa maksoin todella ison laskun vahingossa kaksi kertaa, kun en heti oikein osannut käyttää pankkiohjelmaa. Luulin että taivas tippuu niskaan ja joudun velkavankeuteen ja jalkapuuhun, mutta soitto pankkiin paljasti ettei laskunmaksuja edes ajeta välittömästi ja asia oli täysin korjattavissa.

Mitä enemmän saa elämänkokemusta ja kypsyyttä, sitä paremmin kompastukset asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Kuten kun Tampereelle muutettuani yritin jatkaa rivitanssiharrastustani. Ohjelmoin tanssiopetuspaikan navigaattoriin, nappasin buutsit ja vesipullon mukaan ja lähdin ajamaan. En koskaan löytänyt oikeaa paikkaa. Raivostuin suunnistustaidottomuudestani niin että heitin kypsästi buutsit komeron pimeimpään nurkkaan enkä ole vielä yrittänyt tunnille uudelleen.

Aamuyöllä kolmen aikaan ahdistuneena valvoessa ajatukset harvoin ovat järkevimmillään. Eräänä yönä taas taivas oli tippumassa niskaani, kun tajusin että lapsen passi oli vanhentunut ja hänen pitäisi lähteä aivan pian ulkomaille. Koska olin pankkiohjelmaepisodin jälkeisinä vuosina jo oppinut, että yleensä asiat selviävät kun alkaa vain selvittää niitä, niiskautin paniikit nenäliinaan, aloin hommiin ja ehdin hyvin hankkia hänelle pikapassin ennen matkaa.

On myös käsittämätöntä, miten yöllä aivan ylitsepääsemättömän kamalalta tuntuva asia on aivan hallittavissa seuraavana päivänä aamukahvin jälkeen. Käsi ylös, jos olet joskus vatvonut kolmelta tuskaisena kaikkia tekemättömiä hommia, jotka olet sitten seuraavana aamuna hoitanut ongelmitta pois päiväjärjestyksestä ennen kymmentä.

Jotkut asiat ovat niin isoja ja solmuisia, ettei oikein tiedä mistä päästä aloittaisi ja selviääkö niistä ikinä. Iso ongelmavyyhti pienenee ja selkenee, jos siitä pääsee juttelemaan jonkun kanssa. Kaikilta ajatusten avaaminen ei tule niin luonnostaan. Minäkin olen huono kuormittamaan muita huolillani, ja siitä on sitten seurannut "oma apu, paras apu" -periaatetta noudattaen erinäisiä suuria epäonnistumisia ja huonoja valintoja.

Eräs viisas ihminen on sanonut minulle, että ei sen väliä mitä tietä tähän pisteeseen on tultu jos nyt on hyvä olla. Jos joku mutka olisi mennytkin eri suuntaan, niin olisi voinut päätyä paljon hullumpaan paikkaan.

Voisiko siis jopa sanoa, että kuljemme epäonnistumisillamme kivettyä polkua tyytyväisyyden olotilaan? Jos tuntuu ettei ole ihan vielä perillä siellä itsensä ja valintansa hyväksyneenä, polku onneksi jatkuu.

Koti saattaa muuttua omien epäonnistumisten museoksi. Tuossa nuo kirjat, joita en ole ehtinyt vieläkään lukea. Tuossa tuo neulomus, joka ei vain etene. Tuossa tuo valokuva, josta äiti syyllistäen tuijottaa. Tuosta kohdasta puuttuu vieläkin jalkalista. Tuon kaapin hankimme ex-miehen kanssa yhdessä. Maksoin tuosta vaasista ihan liikaa. Tuolla sohvalla istun kaiket illat ja tuijotan tylsänä tuota telkkaria.

Epäonnistumisia, huonoja valintoja ja mokia tulee tehtyä ja kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaan. Se on vain elämää. Virheissä on ihan turha rypeä! Tänään meni päin mäntyä, huomenna häntä pystyyn ja uusi yritys.

Kodin pitää mielestäni olla voimaa antava latauspiste, jossa mokistansa saa toipua ja haavojansa parannella, jossa voi suunnitella seuraavaa askelta, jonne voi vaikka kutsua ystävän teekupillisen ääreen parantamaan maailmaa ja jossa tuntee olevansa hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin on. Oletko samaa mieltä? Jos kotisi ei nyt lataa sinua, muutetaan asia yhdessä!

Vähennä vähitellen, karsi kypsytellen

Kuva: whologwhy (Flickr)

Taivaalta iski salama, sotatorvet soivat ja linnut laskeutuivat olkapäillesi sirkuttamaan, ja silloin ymmärsit, että sinun täytyy luopua kaikesta omistamastasi. Soitit siitä paikasta tavaroillesi kuljetuksen hyväntekeväisyysjärjestön katon alle. Illalla kääriydyit onnellisena nukkumaan valkoiseen lakanaan, jota jatkossa käytät vuoteesi lisäksi toogana ja pyyhkeenä.

Vaikka innostuisit miten minimalismista tai edes siististä vaatekaapista, homma ei todellakaan mene noin. Kerralla tavaransa minimoineet ovat yleensä kokeneet jonkin tulipalon tapaisen katastrofin tai he ovat päättäneet hypätä kerta kaikkiaan pois oravanpyörästä ja lähteä kiertämään reppu selässä maailmaa.

Tavallisempi tarina on se, että kotona jotenkin ahdistaa ja tukahduttaa. Pitäisi alkaa järjestää jostakin päästä, mutta tavaraa on paljon ja kaikkea voi vielä tarvita.

Vähentäminen on kuin sipulin kuorimista. Joistakin tavararyhmistä on helppo löytää ylimääräisiä. Jos sinulla on 15 settiä lakanoita (eikä 15 perheenjäsentä), niistä ei ole vaikeaa vähentää. Joitakin aivan ilmiselvän turhia esineitä näkyy joka puolella. Rikkinäisiä, rumia, väärän kokoisia, käyttökelvottomia. Tulee hyvä mieli, pääsit noistakin eroon. Mutta mitenkähän nuo housut? Kivat ovat, mutta et ihan enää mahdu niihin (tai itse asiassa viimeiseen kymmeneen vuoteen).

Katselet housuja jonkin aikaa ja päätät sitten, että housut ansaitsevat omistajan, joka saa napin kiinni ja sinä ansaitset lisää tilaa vaatekaappiin. Sinne meni! Mitäs muuta voisit samalla viedä? Alkaa seuraavan kerroksen kuoriminen.

Kerros kerrokselta löydät enemmän esineitä, joita et käytä, et rakasta etkä tarvitse. Ydintä lähestyttäessä se käy aina vain hankalammaksi. Päätökset ovat kovempia. Säästätkö tämän lapsen piirroksen? Entä mummon villahousut? Kirjoista et ainakaan luovu.

Suin päin ei saa heittää mitään pois. Hätiköidessä tekee usein vääriä ratkaisuja. Anna prosessille aikaa.

Ensin jokin esine näyttää välttämättömältä, sitten tärkeältä, sitten samantekevältä ja lopulta näet, että se on täysin turha. 

Säilytin itse pitkän aikaa vanhaa nahkavyötä. Ajattelin käyväni koirien kanssa juoksemassa ja voisin käyttää sitä hihnojen kiinnittämiseen. Joka kerta varustelaatikkoa siivotessani katselin vyötä ja mietin olematonta koirajuoksuharrastustani, jonka ajattelin juuri aloittaa. Kerta kerralta vyö alkoi näyttää turhemmalta. Viimeisen kerran sitä katsoessani näin miten kulunut ja suoraan sanottuna rikki ja ruma se oli. Jos juoksisin koirien kanssa, en edes haluaisi käyttää sitä. Vyö sai lähteä.

Luopumista pitää joskus kypsytellä pitkäänkin. Tavaroihin pitää kypsyä, sanan kaikissa merkityksissä. Kun hetki on oikea, ne irtoavat sinusta kuin kypsä hedelmä puusta.

3 löytöä Hyvä ikä -messuilta: Esteettömyys, teknologia ja tietotekniikkataidot

 Kävin 26.9. tutustumassa Hyvä ikä -messujen tarjontaan. Esillä oli monenlaisia palveluja, apuvälineitä ja muita tuotteita.

Tässä kolme omiin kiinnostuksenaiheisiini liittyvää löytöä. Tekstit olen lainannut niiden omilta esittelysivuilta. Lukekaa lisää linkkien takaa!

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma

Suomalaiset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään ja laadukkaasti. Vanhenemisen myötä asumisen tarpeet voivat kuitenkin muuttua.

Suomeen tarvitaan pian miljoona esteetöntä kotia. Uudisrakentaminen ei riitä kasvaviin tarpeisiin. Lisäksi tarvitaan olemassa olevan asuntokannan esteettömyyskorjauksia.

Ohjelman tavoitteet:

• Parantaa ikääntyneiden asumisoloja siten, että ikääntyneet voivat asua kodissaan niin pitkään kuin mahdollista terveydentila huomioon ottaen
• Tukea ikääntyneiden omaa asumiseen liittyvää varautumista ja ennakointia
• Vaikuttaa siihen, että kunnissa otetaan toiminnan ja talouden suunnittelussa huomioon ikääntyvän väestön asumisen kysymykset
• Suunnata asunto- ja rakennusalan toimintaa ottamaan entistä paremmin huomioon ikääntyneiden asumisen tarpeita
• Parantaa toimijoiden yhteistyötä ja luoda ikääntyneiden asumista tukevia toimintamalleja.

http://www.ymparisto.fi/ikaantyneidenasuminen

KÄKÄTE – Käyttäjälle kätevä teknologia

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja Vanhustyön keskusliitto ovat yhteistyössä käynnistäneet viisivuotisen KÄKÄTE-projektin. Projektissa selvitetään, miten teknologia voisi nykyistä paremmin toimia ikäihmisten kotona asumisen, hyvän arjen ja vanhustyön tukena.

Projektin ensisijaisina päämäärinä ovat ikäihmisten kotona asumisen tukeminen ja heidän kanssaan työtä tekevien työn helpottaminen. Käyttäjälähtöisyyden ja -ystävällisyyden lisäämiseksi projektissa kehitetään keinoja, joilla käyttäjien ääni saadaan entistä vahvemmin kuuluviin. Kehittämisen painopisteitä ovat ikäihmisten turvallisuus ja osallisuus.

Vanhustyön toimijoiden ja teknologiaosaajien hyvällä yhteistyöllä olemassa olevaa teknologiaa pystytään hyödyntämään nykyistä laajemmin. Kehittämistyön lähtökohtana ovat ikäihmisten mielipiteet ja tarpeet.

http://www.ikateknologia.fi/fi/

ATK Seniorit Mukanetti ry (Tampere)
SeniorSurf-päivä 7.10.2014 (valtakunnallinen)

ATK Seniorit Mukanetti ry:n toiminnan tarkoituksena on edistää ikääntyvien henkilöiden valmiuksia hyödyntää tietotekniikkaa myös silloin, kun toimintakyky on rajoittunut.

Uusien asioiden opettelu lisää ikäihmisten vireyttä, antaa mielekästä tekemistä, parantaa elämänlaatua ja oppimisen myötä helpottaa arkipäiväistä asioiden hoitamista.

Mukasurffi-nettipisteessä (Sorinkatu 3 A, Tampere) yli 50-vuotiaat voivat tutustua tietokoneeseen ja harjoitella tietokoneen ja kännykän käyttöä vertaisohjaajan opastuksella. Neuvonta on kaikille senioreille maksutonta.

http://www.mukanetti.net/

Seuraavaa valtakunnallista SeniorSurf-päivää vietetään tiistaina 7.10.2014 Vanhustenviikon yhteydessä. SeniorSurf-päivänä ikäihmiset pääsevät helposti tutustumaan tietotekniikan maailmaan. Monet kirjastot, palvelutalot, tietotuvat ja muut yhteisöt avaavat ovensa ja tarjoavat ikäihmisille apulaisia tietokoneen ja internetin käyttöön.

http://www.vtkl.fi/fin/seniorsurf/

Positiivinen pyörremyrsky

Kuva: Rubbermaid Products (Flickr)

Kaikki lähti hyvän järjestyksen ihailemisesta. Kaikki tavarat siellä missä pitääkin, kauniisti omilla paikoillaan.

Kuva: Douglas Muth (Flickr)

Siitä se kurvasi kätevien säilytysjärjestelmien fanittamisen kautta päinvastaiseen suuntaan eli jatkuvan ostamisen ja kuluttamisen kulttuurin kyseenalaistamiseen. Mietin täytyykö koko ajan valmistaa ja ostaa uutta, kun kuitenkin luonnonvarat maapallolla ovat rajalliset.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Kirpparit ja kierrätys ovat todella hyvä ja tarpeellinen asia, mutta vähitellen tajusin omankin kantapään kautta, että myös käytettyä tavaraa voi haalia ja hamstrata liikaa.

Kuva: 55Laney69 (Flickr)

Ajatukset siirtyivät seuraavaksi tarvittavan tavaran määrän uudelleenarviointiin ja vähentämiseen. Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tavaroiden karsiminen johti tuumintaan siitä miten tarpeellista tavaroiden hankkiminen ikiomaksi onkaan, ja jakamisen ja käyttöoikeuden hankkimisen ajatusmaailma alkoi kiinnostaa.

Kuva: Sally Mahoney (Flickr)

Jakaminen ja yhteiskäyttö vaativat luottamusta. Yhteisöllisyys eri muodoissaan tupsahti tutustumisen arvoisten ja edistettävien ilmiöiden listalleni.

Kuva: Tim Pierce (Flickr)

Pieni tavaramäärä mahtuu pienempään asuntoon. Jakamistalous mahdollistaa omasta autosta luopumisen. Tiivistyvä asuminen ja siirtyminen liikkumiseen palveluna esiintyivät myös uudenlaisen kaupunkisuunnittelun teksteissä, joten löysin itseni kaupungin tulevaisuutta käsittelevistä tilaisuuksista.

Puunhalaaja-minäni inspiroitui yhteisöllisestä kaupunkiviljelystä ja paikallisesta uusiutuvan energian tuotannosta.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Teknologiasta kiinnostuneeseen puoleeni vetosivat visiot turvallisesti ajavista ja ehkä jopa jaettavista robottiautoista sekä jakamisen mahdollistavat nettisovellukset. Teknologia tulee myös auttamaan ikääntyvää väestöä selviämään pidempään itsenäisesti ja turvallisesti kotonaan.

Kuva: Terése Andersson / GiraffPlus

Huomaan että moni kiinnostukseni kohteena oleva asia kiertyy yhteen ja yhteyksiä löytyy yllättävistä paikoista. Luen mielelläni luovuudesta ja ideoinnista, ja löysinkin kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää. Kirja nimeltä Luova laiskuus (kirjoittanut Juha T. Hakala) peräänkuuluttaa rauhaa ja aikaa haudutella ideoita.

Yhtäkkiä huomasin lukevani kirjoittajan kuvausta uudesta palvelusta, jonka idea ehkä on syntynyt siivousvuorossa olevan äidin tai isän väsyneissä aivoissa. "Tarkoitan tätä kodin järjestämisen inhimillistä tehopakkausta, joka kärrää kodistanne ensin liiat tavarat kierrätykseen tai jäteasemalle ja sen tehtyään järjestää jäljelle jääneet tavarat tip top, silmiänne tyydyttävällä tavalla - kaikki parissa päivässä. (...) Olen varma, että kodin organisaattori oli pähkähullu idea, joka tuomittaisiin suoralta kädeltä. Yhtä taatusti se myös nauratti. Mutta kuinka on käynyt? Enää sille ei naura monikaan! Yllättävän useat kiireisten perheiden vanhemmat ovat valmiita maksamaan kasan euroja moisesta 'positiivisesta pyörremyrskystä'. He maksavat saavuttaakseen hallinnan tunteen, saadakseen harmoniaa elämäänsä."

Kaikenlaista mielenkiintoista on tapahtumassa ja kehitystä on jännittävää olla seuraamassa ja tekemässä. Suurten muutosten keskellä ja tulevaisuudenkuvitelmien ytimessä on kuitenkin aina ihan tavallinen ihminen, joka nyt ja jatkossa haluaa viihtyä ja voida hyvin kotonaan ja lähiympäristössään.

***

Onko suhteesi tavaroiden omistamiseen muuttunut ajan kuluessa?
Mitä luulet, ajattelevatkohan lapsemme ja lapsenlapsemme tavaroista, omistamisesta ja asumisesta isona eri tavalla kuin me nyt?
Ja naurattaako idea "kodin organisaattorista"?

Eräjärven Eerola kestitsee, juhlistaa, virkistää ja majoittaa

Eräjärven Eerola on Oriveden Eräjärvellä sijaitseva yritys, joka tarjoaa ruokailu-, majoitus- ja juhlapalveluita ihanissa maalaismaisemissa. Yrittäjä Hannele Eerola-Jämsén on asunut vuosia ulkomailla ja hyödyntää sieltä saamiaan kokemuksia perinteikkään kotitilansa toiminnan kehittämisessä. Kun tutustuin Hanneleen, kävi heti selväksi että hän on hyvin luova, persoonallinen, idearikas ja aikaansaava nainen, joka tekee kaikkensa vieraittensa viihtymisen eteen.

Eerolassa voi mm. nauttia värikkäistä slaavilaisista pidoista, pitää seminaareja tai vaikka suuria kesäjuhlia ja nukkua kätilön kammarissa. Tilalla järjestetään myös erilaisia kursseja.

Tilan kotisivut kuvagallerioineen löytyvät täältä:
http://www.eerola.net/
Facebook-sivu:
https://www.facebook.com/erajarven.eerola

Käyntiosoite: Eerolanmutka 12, 35220 Eräjärvi, Orivesi

Urbaani tutkimusretki tuntemattomaan

Kävin Urbaanien Asumismessujen merkeissä tutustumassa eri puolilla Tamperetta oleviin kohteisiin. Ostin itselleni Keskustorin kioskista päivän turistilipun päästäkseni tunnelmaan. Oikea bussikin tuli pysäkille miltei heti.

Päästyäni perille sain hakea hetken Annikin puutalokorttelissa sijaitsevaa kohdetta. Pihassa oli paljon lapsia, mutta ei yhtään aikuista, eikä kohteen ovessa ollut mitään erityistä merkintää tapahtumajulisteen lisäksi. Jäi sitten tuppautumatta pitemmälle. (Jos urbaani tahi maalainen kotinne osallistuu jatkossa tällaiseen tapahtumaan, laittakaa oveen kernaasti "Tervetuloa sisään!" minunlaisiani varovaisia vampyyreja varten.) Talojen sisäpiha oli kyllä todella kodikkaan näköinen, suojaisa ja viihtyisä. Meri Lähteenoksa on kirjoittanut kirjan Viisas arki - opas yhteisöllisyyteen, jossa käytetään esimerkkeinä Annikinkadun puutalokorttelin toimintaa.

Kävelin Petsamossa olevan toisen kohteen luo. Omakotitalon yksi kerros oli kuulemma vuokrattavissa Airbnb:n kautta. Olin kohteessa vähän liian aikaisin, joten lähdin kävelemään läheisiä katuja pitkin. Olen ajanut kymmeniä kertoja Koljontietä pitkin UKK-instituutille mutta alue ei ollut minulle muuten yhtään tuttu. Olipa siellä ihanaa! En yhtään ihmettele ilmoitustaulun lappua "Lapsiperhe etsii tältä alueelta taloa". Alue on aivan lähellä Tampereen keskustaa.

Nysse tulee - ja nysse menee 

Tunsin olevani jo täynnä Petsamon henkeä käymättä majatalossakin, joten tallustin suoraan Tammelan torille, jossa myytiin käytettyjä tavaroita, marjoja ja omenoita.

Ajattelin hypätä tässä kohtaa Hervannan bussiin ja kurkata siellä olevan yhteistila- ja kaupunkiviljelykohteen. Yritin saada puhelimen netillä tolkkua milloin bussi tulee, lauantaisin kun välit voivat olla pitkät. Siinä tekniikan kanssa taistellessani oikea bussi kurvasikin kulman takaa pysäkille - ja suoraan ohi. Voi viljely!

Muutin suunnitelmiani. Pääsin vastakkaiseen suuntaan menevän bussin kyytiin ja ajoin Keskustorille, josta kävelin Laukontorin ohi Pyynikin suuntaan. Pyhäjärvenkadulla kerrostalojen keskellä on kortteli, jossa on puita ja rapistuneita rakennuksia. Siellä toimii myös marttojen mehuasema ja eräs erikoinen paikka, joka oli asumismessukohteena ja johon nyt suuntasin.

Sisäpihalle oli rakennettu kuutiomainen kasvihuone yhteiskäyttöön ja kivipuutarha, jossa sai touhuilla mielin määrin.

Näin talon seinässä oven, jossa oli asumismessujen juliste, ja koska se ei näyttänyt kenenkään kodilta, menin rohkeasti sisälle.

Sitten seurasikin sellainen kokemus, jota ei sanoin eikä kuvin voi kuvata, joten suosittelen vain käymään siellä ihan itse. Pyynikin Aikamatkat on taidegalleria, taidepaja ja omistajansa Mikan koti. Kaikki on dyykattua ja itse koottua eikä mikään esine ole varmaankaan alkuperäisessä käytössään. Aikamatkatoimistolla on omat FB-sivut, joita kuulemma aina silloin tällöin päivitetäänkin. Toivon että hän saa tehtyä nettisivutkin. Paikka on ihan huima!

Lätyt eivät ihan ehtineet valmistua ennen kuin kiitin esittelystä ja jatkoin eteenpäin.

Sorsia ja ihmisiä

Nyt pääsin viimein Hervantaan vievään linjuriin. Kävelin keskuksen pysäkiltä Ahvenisjärvelle. Siellä oli uimassa sorsien lisäksi joku rohkea ihminenkin. Kommentit uimaveden virkistävyydestä kuuluivat kauas.

Hervannan kohteessa oli esimerkki kaupunkiviljelystä, hieman isommat laatikot kuin Aikamatkatoimiston pihalla. Ihan kaupunkiympäristössäkin voi hyvin kasvattaa vaikka salaattia ja auringonkukkia.

Kävin tyynnyttelemässä kurnivaa mahaani paikallisessa ruokalassa ja istahdin kotiinpäin vievään bussiin. Taidan joku toinenkin kerta tehdä päivän bussiretken, minulla on vielä monta kaupunginosaa tutkimatta...