Päästyäni perille sain hakea hetken Annikin puutalokorttelissa sijaitsevaa kohdetta. Pihassa oli paljon lapsia, mutta ei yhtään aikuista, eikä kohteen ovessa ollut mitään erityistä merkintää tapahtumajulisteen lisäksi. Jäi sitten tuppautumatta pitemmälle. (Jos urbaani tahi maalainen kotinne osallistuu jatkossa tällaiseen tapahtumaan, laittakaa oveen kernaasti "Tervetuloa sisään!" minunlaisiani varovaisia vampyyreja varten.) Talojen sisäpiha oli kyllä todella kodikkaan näköinen, suojaisa ja viihtyisä. Meri Lähteenoksa on kirjoittanut kirjan Viisas arki - opas yhteisöllisyyteen, jossa käytetään esimerkkeinä Annikinkadun puutalokorttelin toimintaa.
Kävelin Petsamossa olevan toisen kohteen luo. Omakotitalon yksi kerros oli kuulemma vuokrattavissa Airbnb:n kautta. Olin kohteessa vähän liian aikaisin, joten lähdin kävelemään läheisiä katuja pitkin. Olen ajanut kymmeniä kertoja Koljontietä pitkin UKK-instituutille mutta alue ei ollut minulle muuten yhtään tuttu. Olipa siellä ihanaa! En yhtään ihmettele ilmoitustaulun lappua "Lapsiperhe etsii tältä alueelta taloa". Alue on aivan lähellä Tampereen keskustaa.
Nysse tulee - ja nysse menee
Tunsin olevani jo täynnä Petsamon henkeä käymättä majatalossakin, joten tallustin suoraan Tammelan torille, jossa myytiin käytettyjä tavaroita, marjoja ja omenoita.
Ajattelin hypätä tässä kohtaa Hervannan bussiin ja kurkata siellä olevan yhteistila- ja kaupunkiviljelykohteen. Yritin saada puhelimen netillä tolkkua milloin bussi tulee, lauantaisin kun välit voivat olla pitkät. Siinä tekniikan kanssa taistellessani oikea bussi kurvasikin kulman takaa pysäkille - ja suoraan ohi. Voi viljely!
Muutin suunnitelmiani. Pääsin vastakkaiseen suuntaan menevän bussin kyytiin ja ajoin Keskustorille, josta kävelin Laukontorin ohi Pyynikin suuntaan. Pyhäjärvenkadulla kerrostalojen keskellä on kortteli, jossa on puita ja rapistuneita rakennuksia. Siellä toimii myös marttojen mehuasema ja eräs erikoinen paikka, joka oli asumismessukohteena ja johon nyt suuntasin.
Sisäpihalle oli rakennettu kuutiomainen kasvihuone yhteiskäyttöön ja kivipuutarha, jossa sai touhuilla mielin määrin.
Näin talon seinässä oven, jossa oli asumismessujen juliste, ja koska se ei näyttänyt kenenkään kodilta, menin rohkeasti sisälle.
Sitten seurasikin sellainen kokemus, jota ei sanoin eikä kuvin voi kuvata, joten suosittelen vain käymään siellä ihan itse. Pyynikin Aikamatkat on taidegalleria, taidepaja ja omistajansa Mikan koti. Kaikki on dyykattua ja itse koottua eikä mikään esine ole varmaankaan alkuperäisessä käytössään. Aikamatkatoimistolla on omat FB-sivut, joita kuulemma aina silloin tällöin päivitetäänkin. Toivon että hän saa tehtyä nettisivutkin. Paikka on ihan huima!
Lätyt eivät ihan ehtineet valmistua ennen kuin kiitin esittelystä ja jatkoin eteenpäin.
Sorsia ja ihmisiä
Nyt pääsin viimein Hervantaan vievään linjuriin. Kävelin keskuksen pysäkiltä Ahvenisjärvelle. Siellä oli uimassa sorsien lisäksi joku rohkea ihminenkin. Kommentit uimaveden virkistävyydestä kuuluivat kauas.
Hervannan kohteessa oli esimerkki kaupunkiviljelystä, hieman isommat laatikot kuin Aikamatkatoimiston pihalla. Ihan kaupunkiympäristössäkin voi hyvin kasvattaa vaikka salaattia ja auringonkukkia.
Kävin tyynnyttelemässä kurnivaa mahaani paikallisessa ruokalassa ja istahdin kotiinpäin vievään bussiin. Taidan joku toinenkin kerta tehdä päivän bussiretken, minulla on vielä monta kaupunginosaa tutkimatta...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kerro omista ajatuksistasi ja kokemuksistasi!