Positiivinen pyörremyrsky

Kuva: Rubbermaid Products (Flickr)

Kaikki lähti hyvän järjestyksen ihailemisesta. Kaikki tavarat siellä missä pitääkin, kauniisti omilla paikoillaan.

Kuva: Douglas Muth (Flickr)

Siitä se kurvasi kätevien säilytysjärjestelmien fanittamisen kautta päinvastaiseen suuntaan eli jatkuvan ostamisen ja kuluttamisen kulttuurin kyseenalaistamiseen. Mietin täytyykö koko ajan valmistaa ja ostaa uutta, kun kuitenkin luonnonvarat maapallolla ovat rajalliset.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Kirpparit ja kierrätys ovat todella hyvä ja tarpeellinen asia, mutta vähitellen tajusin omankin kantapään kautta, että myös käytettyä tavaraa voi haalia ja hamstrata liikaa.

Kuva: 55Laney69 (Flickr)

Ajatukset siirtyivät seuraavaksi tarvittavan tavaran määrän uudelleenarviointiin ja vähentämiseen. Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tavaroiden karsiminen johti tuumintaan siitä miten tarpeellista tavaroiden hankkiminen ikiomaksi onkaan, ja jakamisen ja käyttöoikeuden hankkimisen ajatusmaailma alkoi kiinnostaa.

Kuva: Sally Mahoney (Flickr)

Jakaminen ja yhteiskäyttö vaativat luottamusta. Yhteisöllisyys eri muodoissaan tupsahti tutustumisen arvoisten ja edistettävien ilmiöiden listalleni.

Kuva: Tim Pierce (Flickr)

Pieni tavaramäärä mahtuu pienempään asuntoon. Jakamistalous mahdollistaa omasta autosta luopumisen. Tiivistyvä asuminen ja siirtyminen liikkumiseen palveluna esiintyivät myös uudenlaisen kaupunkisuunnittelun teksteissä, joten löysin itseni kaupungin tulevaisuutta käsittelevistä tilaisuuksista.

Puunhalaaja-minäni inspiroitui yhteisöllisestä kaupunkiviljelystä ja paikallisesta uusiutuvan energian tuotannosta.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Teknologiasta kiinnostuneeseen puoleeni vetosivat visiot turvallisesti ajavista ja ehkä jopa jaettavista robottiautoista sekä jakamisen mahdollistavat nettisovellukset. Teknologia tulee myös auttamaan ikääntyvää väestöä selviämään pidempään itsenäisesti ja turvallisesti kotonaan.

Kuva: Terése Andersson / GiraffPlus

Huomaan että moni kiinnostukseni kohteena oleva asia kiertyy yhteen ja yhteyksiä löytyy yllättävistä paikoista. Luen mielelläni luovuudesta ja ideoinnista, ja löysinkin kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää. Kirja nimeltä Luova laiskuus (kirjoittanut Juha T. Hakala) peräänkuuluttaa rauhaa ja aikaa haudutella ideoita.

Yhtäkkiä huomasin lukevani kirjoittajan kuvausta uudesta palvelusta, jonka idea ehkä on syntynyt siivousvuorossa olevan äidin tai isän väsyneissä aivoissa. "Tarkoitan tätä kodin järjestämisen inhimillistä tehopakkausta, joka kärrää kodistanne ensin liiat tavarat kierrätykseen tai jäteasemalle ja sen tehtyään järjestää jäljelle jääneet tavarat tip top, silmiänne tyydyttävällä tavalla - kaikki parissa päivässä. (...) Olen varma, että kodin organisaattori oli pähkähullu idea, joka tuomittaisiin suoralta kädeltä. Yhtä taatusti se myös nauratti. Mutta kuinka on käynyt? Enää sille ei naura monikaan! Yllättävän useat kiireisten perheiden vanhemmat ovat valmiita maksamaan kasan euroja moisesta 'positiivisesta pyörremyrskystä'. He maksavat saavuttaakseen hallinnan tunteen, saadakseen harmoniaa elämäänsä."

Kaikenlaista mielenkiintoista on tapahtumassa ja kehitystä on jännittävää olla seuraamassa ja tekemässä. Suurten muutosten keskellä ja tulevaisuudenkuvitelmien ytimessä on kuitenkin aina ihan tavallinen ihminen, joka nyt ja jatkossa haluaa viihtyä ja voida hyvin kotonaan ja lähiympäristössään.

***

Onko suhteesi tavaroiden omistamiseen muuttunut ajan kuluessa?
Mitä luulet, ajattelevatkohan lapsemme ja lapsenlapsemme tavaroista, omistamisesta ja asumisesta isona eri tavalla kuin me nyt?
Ja naurattaako idea "kodin organisaattorista"?