Tuolla asuu naapurisi

Kattoterassi Kööpenhaminassa

(English summary below.)

Heräsin aamulla otsikon lause päässäni.

Mahtoiko alitajuntani tarkoittaa naapurin tyttöä, joka oli yläasteella paras kaverini? Vai naapurin miestä, joka toivoi minun ajavan ruohon bikinit päällä... Naapurin pariskuntaa, jonka kissaa hoidin? Ehkä naapurin teiniä, joka toi herkullisen kiertokakun juurta meillekin? Uhkailevaa naapurin ukkoa en juuri välitä muistella.

En muista nähneeni unta naapureista tai mistään muustakaan. Jotain lauseessa kuitenkin jäi koko päiväksi ruksuttamaan takaraivoon.

Jollemme asu erakkoina, olemme jonkun naapureita ja kuulumme johonkin naapurustoon.

Naapuruston hyggepaikka, Kööpenhamina 2016, Hyg med hensyn :)

Naapureiden kanssa voi olla väleissä tai riidoissa. Googlaamalla "naapuririidat" löytää aivan uskomattomia tarinoita. Naapurusto voi kuitenkin olla myös ystävistö ja yhteisöllisyyden tyyssija. Naapureiden kesken voi järjestää paremman lajittelupisteen, ylläpitää kierrätyshyllyä ja lainailla työkaluja. (Lisää yhteistä tekemistä löytyy kirjoituksesta Naapurit tutuksi - ideoita yhteisöllisyyden lisäämiseen.)

Erään työpajan osallistujat miettivät, millaista yhteistä tekemistä taloyhtiöissä voisi tulevaisuudessa olla. Talkoot tuntuivat olevan ainoa yhteisen tekemisen muoto, joka tuli mieleen tai edes osattiin kaivata.

Olen testien mukaan introvertti, mikä selittää mm. sen, että lymyilen kaupassa mieluummin hyllyjen välissä kuin törmään jaarittelevaan tuttavaan. Yritän osallistua pihatalkoisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät välitä yhdessä haravoinnista ja grillimakkaran natustamisesta.

Yksinäisyys on aikamme suuri haaste. Se on ongelma sielläkin, missä ihmisiä on paljon. Minua kiinnostavat meitä toisiimme hienovaraisesti sitovat pienet yhteisöllisyyden kokemukset ja mikä ne mahdollistaa. Miten yksinäisten tiet saataisiin hipaisemaan toisiaan?

Introvertti Pekingissä, 2013

Talkoissa tulee juttua joidenkin naapurien kanssa, mutta digitaaliset palvelut ja alustat voivat auttaa luomaan laajempia ja monipuolisempia yhteyksiä. Kotikaupungissani Tampereella kehitetään kaupunginosaportaaleja, joihin kerätään tietoa mm. paikallisista tapahtumista. Nappi Naapuri -palvelu yhdistää lähistöllä asuvia avuntarvitsijoita ja auttajia. Facebookista löytyy paljon paikallisia ryhmiä.

Kaupunkisuunnittelukin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen. Eräänlainen yhteisöllisyyden kokemus ehkä syntyy pyörällisten metallilaatikkojen hitaasti valuvassa jonossa tai hypermarkettien valtavilla leikkelehyllyillä. Kun ihmisiltä kysytään, mitä viihtyisää he toivoisivat asuinkulmilleen, vastauksena on kuitenkin yleensä sellaisia asioita kuin kahviloita, kävelykatuja, kiinnostavaa arkkitehtuuria, toreja ja aukioita - kävelymatkan kokoista rakentamista, jossa liikkuessaan voi nähdä muita ihmisiä, niitä naapureita.

Peking, Beihai-puisto, 2013

***

English summary:

I woke up with the sentence "Your neighbour lives there" in my head. I kept thinking about neighbours and neighbourhoods all day.

There are numerous stories about neighbours arguing over unbelievable things. People living next to each other can also be good friends and help each other - sharing tools, donating stuff, or organizing a more comprehensive common recycling area.

Some background: In Finnish language we have the word "talkoot" which means doing something as a group to achieve something together. In Finland we also have something special called taloyhtiö, housing company, which is owned by the apartment owners. This company takes care of the house related matters collectively for the owners. Often there are common garden or yard maintenance events ("pihatalkoot") for the residents in the spring and autumn arranged by the housing company or resident association which also serves as an opportunity to socialize with others.

These events are nice but I guess they are not the best fit for everybody. If you are a bit introverted or shy, you might like more subtle ways to meet others. Digital services and platforms help connect people and spread information about local events.

Cities can also be designed to reduce the feeling of loneliness and to encourage crossing paths with other people. Pedestrian areas, cafeterias and plazas make the neighbourhood more human friendly than hypermarkets and huge streets for cars.

Mitä luettiin 2016?

Tänä vuonna kirjoitetuista jutuista luetuimmat tähän päivään mennessä olivat seuraavat:

1. Älykotikokeilu alkaa (helmikuu)

Kokeilimme erilaisia älykkäämpään valaistukseen ja sensoreihin liittyviä laitteita kotonamme.

2. Kodin kuolleet vyöhykkeet (tammikuu)

Jos kodissa on paljon säilytyspaikkoja ja paljon tavaraa, sinne muodostuu helposti paikkoja, joihin ei ole katsottu aikoihin.

3. Roskapussista energiaa (maaliskuu)

Kävin katsomassa, miten roskamme muuttuvat energiaksi uudessa voimalaitoksessa.

4. Ammattijärjestäjä osana kokonaisuutta (helmikuu)

Ammattijärjestäjän palvelut täydentävät monia muita palveluita ja toisinpäin. Piirsin hienon kuvion siitä.

***

Erikoisin bloggaus oli ilmeisesti juttuni lohkoketjusta. Se oli päässyt mukaan Juha Viitalan asiaa koskevaan koosteeseen seuraavalla saatteella:

Lokakuussa tupsahti oiva artikkeli aiheesta hieman yllättävältä taholta. ”Tamperelainen ammattijärjestelijä” oli ottanut aiheen käsittelyyn Mekaselska-blogissaan ja lopputulos olikin erinomainen

Niin me "ammattijärjestelijät" voimme joskus yllättää tiedoillamme ja taidoillamme! (Tunnustan, että olen ehkä astetta teknisempi tapaus.)

***

Blogiini johtaneiden kyselyiden top-5 oli tänä vuonna

cozify kokemuksia
köyhäily
vaatekaapin järjestäminen
ostolakko
miten järjestää keittiön kaapit

***

Mitä seuraa ensi vuonna? Ei edelleenkään luvassa maagisia sukantaittelu- tai kalenterinkoristeluvinkkejä, mutta varmasti lisää ajatuksia tavaroiden omistamisesta, vähentämisestä, säilytyksestä, vuokraamisesta, jakamisesta, korjaamisesta ja kierrätyksestä. Koteihin ja kaupunkeihin kehitetään jatkuvasti paljon elämää helpottavaa ja resursseja säästävää teknologiaa, josta tulee takuulla juttua. Väliin jotain höpsöä, koska sellaista elämä on.

Suosittelen seuraamaan myös twitter-tiliäni @Mekaselska, jonne laitan paljon mielenkiintoisia linkkejä päivittäin!

Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle, joka luet tätä, ja kiitos käynnistä! Nähdään ensi vuonna!

***

English summary:

My most read blog posts of 2016 were about

- experimenting with a smart home system including some sensors, smart lights and a controlling app

- the dead and unvisited zones at home

- visiting a local power plant turning trash into energy

- listing services and products which complement or have a connection to professional organizing

My blog post about blockchain was included in a review of blockchain articles. The reviewer seemed surprised by the fact that a professional organizer could write about the topic.

Happy and successful new year to all!

Mindtrek 2016, päivä 3

Jakamistalous kaupungeissa

Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).


Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.


Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.


Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Green Business Development: Who will win the new mobility race? New mobility survey


Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.

Johanna Kohvakka, From Waste To Taste

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla - kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.

Roope Mokka, Demos Helsinki

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja - mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia - sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla - ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt - kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta - mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Lohkoketju - digitaalisen korulippaan tuleva arvohely?

Meidän junnulle tuli ensimmäiseksi mieleen Minecraft, kun hän kuuli sanan blockchain.

Olet ehkä kuullut ohimennen puhuttavan lohkoketjusta eli blockchainista, joka on ilmeisesti jotain mullistavaa, mutta et ole oikein ymmärtänyt mitä. Yritän tässä kirjoituksessa vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Minkä ongelman lohkoketju yrittää ratkaista?
• Millä tavoin?
• Mitä sovelluksia sillä on ja voisi olla?

Perinteiset tietokannat vs. lohkoketju

Wikipedian mukaan "Tietokanta on tietokoneen muistissa oleva tietojen kooste." Se on siis kuin arkistokaappi, josta sihteeri voi hakea tietoa, lisätä sinne uutta tietoa, muokata ja poistaa olemassa olevia tietoja.

Perinteiset tietokannat ovat vakiintuneita, ne toimivat hyvin ja nopeasti, mutta niillä on joitakin heikkouksia. Tiedot varastoidaan keskusjohtoisesti. Kun siirrät rahaa toiselle henkilölle, esimerkiksi maksat laskun, se menee aina pankin keskustietokoneen kautta. Tämä voi hidastaa tiedonkulkua. Olet varmaan huomannut, että rahan siirtyminen voi kestää useita pankkipäiviä. Välikäsi tarvitsee isoja palvelinkoneita ja tietovarastoja ja ottaa omat maksunsa välistä. Tietoja on mahdollista muuttaa, ja sen voi tehdä pahimmassa tapauksessa jopa kenenkään huomaamatta mitään.

Lohkoketjukin on tietokanta, mutta se ei ole jemmassa missään yhdessä paikassa. Kaikilla järjestelmän käyttäjillä on siitä kopioita, ja siinä olevat tiedot ovat kaikkien käyttäjien nähtävissä. Lohkoketjun toimintaperiaate takaa sen, että tietokannassa olevia tietoja ei kukaan yksittäinen ihminen pysty muuttamaan.

Lohkot ketjuttuvat toisiinsa niin, että seuraavassa lohkossa on aina viittaus edelliseen lohkoon, tiiviste. Se perustuu lohkon sisältämään tietoon, sitä voisi sanoa vähän kuin lohkon sormenjäljeksi. Edellinen lohko painaa aina seuraavaan sormenjälkensä.

Tiiviste on helppo tarkistaa, mutta tosi työläs luoda

Ketju pitenee, kun tiedot uusista tapahtumista, vaikkapa tilisiirroista, tallennetaan uuteen lohkoon, joka liitetään ketjun päähän. Mistä luottamus ja yksimielisyys ketjun sisällöstä syntyy, kun kukaan käyttäjä ei tunne toistaan? Ratkaisu: tehdään uuden lohkon lisäämisestä todella työlästä eli paljon tietokoneen laskentatehoa vievää. Silloin kenelläkään yksittäisellä käyttäjällä - tai verkoston vähemmistölläkään - ei ole käytännön mahdollista väärentää ketjua, koska väärennettyä lohkoa seuraavatkin lohkot pitäisi luoda uudelleen, jotta ketju pysyisi ehjänä.

Työläys syntyy surkeasta arpaonnesta

(Vähän teknisempää asiaa, muttei vaikeaa.) Uusia lohkoja on helppo luoda. Otetaan tallentamattomat tapahtumat, luodaan tiiviste aiemmasta lohkosta, pakataan se uudeksi lohkoksi, voila. Kaikki verkoston käyttäjät tuottavat lohkoja, mutta vain yksi monista hyväksytään uudeksi viralliseksi lohkoksi. Mikä niistä?

Muistathan, että lohkoon tarvitaan tiiviste edellisestä lohkosta? Tiivisteen laskennassa on mukana satunnainen osa. Tietokone tekee laskutoimituksen, jonka tuloksena on satunnainen luku. Vähän kuin heittäisi noppaa, mutta tässä nopassa on miljardeittain eri silmälukuja. Vitsi on tässä: Vain tiettyä järjestelmän asettamaa rajaa pienempi luku voittaa.

Todennäköisyys sille, että yhden käyttäjän kohdalle sattuu tällainen tarpeeksi pieni luku, on suunnilleen samaa luokkaa kuin yhden tietyn hiekanjyvän löytäminen hiekkarannalta. Yleensä siis yksittäinen käyttäjä ei "voita". Täytyy laskea uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Koska käyttäjiä on paljon, tietyin väliajoin joku osuu sopivaan lukuun. Voittaja palkitaan jollain tavoin. Järjestelmä säätää "vaikeustasoa" niin, että uusia lohkoja tulee lisättyä ketjuun aina keskimäärin samaan tahtiin, on osallistujia miten paljon tahansa ja miten tehokkaita heidän koneensa ovatkaan.

Kaikki tämä tietokoneiden pyöritys lohkojen luomiseksi tietysti kuluttaa paljon energiaa. Muita vähemmän laskentatyötä vaativia mutta silti turvallisia yksimielisyyteen tähtääviä menetelmiä on kehitteillä.

Mihin lohkoketjua käytetään ja mihin sitä voisi käyttää?

Lohkoketju oli alunperin teknologia Bitcoin-valuutan digitaalisena tilikirjana. Nyt kasvava määrä yrityksiä ja hankkeita on liittynyt seuraan tutkimaan sen käyttömahdollisuuksia.

Maailma on täynnä rekistereitä, joissa tarvitaan turvallisuutta ja luotettavuutta. Lohkoketjun ei kuitenkaan tarvitse sisältää pelkkiä tilitapahtumia ja kirjauksia. Se voi sisältää myös pieniä ohjelmia, käskyjä, jotka ajetaan, jos tietyt ehdot täyttyvät. Tämä on tapa toteuttaa niin sanottuja älysopimuksia.

Ethereum on Vitalik Buterinin 2013 luoma lohkoketjupohjainen alusta, jonka päällä voi ajaa hajautettuja ohjelmia ja myös älysopimuksia. Hyperledger on Linux Foundationin vuoden 2015 lopussa aloittama yhteistyöprojekti, jossa on mukana isojakin yrityksiä, mm. IBM, Intel ja Fujitsu.

Lohkoketjun avulla voisi lisätä vaikkapa tuotteen alkuperän läpinäkyvyyttä, pitää kirjaa pitkäikäisen, monimutkaisen laitteen huolloista ja käytetyistä varaosista tai antaa vertaislainoja.

Tavaroiden tai tilojen vuokraaminen ja jakaminen saattaa helpottua lohkoketjun avulla. Älysopimuksella voisi ohjata vaikka vuokra-auton tai AirBnB-asunnon lukkoa. Kun vuokra on maksettu, lukko aukeaa.

Kiinnostava käyttökohde on myös digitaalisten tuotteiden julkaiseminen ja myyminen ilman välikäsiä.

Kun esineet liittyvät laajemmin internetiin, niiden välillä voi tapahtua älysopimuksiin perustuvaa automaattista kaupankäyntiä ja tietojenvaihtoa. Sen mahdollisuuksia voi vielä vain kuvitella.




Lähteet ja lisää luettavaa:

http://www.chainfrog.com/blockchains/ ja Keir Finlow-Batesin luento TTY:llä 6.10.2016 (luentomateriaali)

https://bitcoin.org/bitcoin.pdf

http://www.mikrobitti.fi/2016/10/mika-ihmeen-blockchain-nain-bitcoinin-taustalla-oleva-lohkoketjutekniikka-toimii/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bitcoin

https://bitnation.co/main/

https://slock.it/

http://www.sitra.fi/blogi/megatrendit/lohkoketju-muuttaa-maailmaa

http://www.coindesk.com/bhp-billiton-blockchain-mining-company-supply-chain/

https://decent.ch/


http://www.coindesk.com/blockchain-smart-cities-china-wanxiang/

Visiitti Kööpenhaminaan, osa 3: Yleisiä huomioita

Kööpenhamina on varmaankin yhtä hyvä paikka shoppailla kuin mikä tahansa suurkaupunki. Nyt ei oltu kuitenkaan ostosmatkalla. Kauppakeskusten ja ostoskatujen tutut merkit ja ketjukaupat eivät minua kiinnostaneet, vaan kurkin uteliaana millaisia pikku liikkeitä ja muuta kiintoisaa sivukaduilta löytyi.

Herkuttelijan taivas

Joka paikassa on kahviloita, kahviloita, kahviloita. Pyörävuokraamo voi olla myös kahvila, levykauppa voi olla kahvila, löytyipä jopa pankki jossa oli kahvila.

Kioskista sai mukaan tuoreita sämpylöitä, jotka halkaistiin ja laitettiin juustoa tai leikkelettä valmiiksi väliin. Leipomotiskeiltä myytiin naurettavan halpoja viinereitä, porkkanakakkulohkareita ja muita leipomuksia.

Luomutuotteet olivat hyvin näkyvillä, ja ruokapaikoissakin näkyi paljon luomuaineksista tehtyjä annoksia. Olipa jossain luomunakkikioskikin, sellaista en ole Tampereella nähnyt vielä.

Hygge

Kivoja istuskelupaikkoja löytyi runsaasti ja ympäristössä oli muutenkin mielenkiintoista liikkua.

Allekirjoittanut jälkikasvunsa kanssa vauhdissa leikkipuistossa

Kierrätys ja muu yhteistoiminta

Erään kadun varressa oli naapuruston kierrätyskaappi, josta käsittääkseni sai ottaa ja tuoda sinne tarpeen mukaan. Ihmettelin vähän miten se on säästynyt ilkivallalta. Olisi kiva saada tällainen meidänkin naapurustoon.

Oli hauska nähdä kadunvarressa sähköautojen latauspisteitä. Bongasin yhteiskäyttöautonkin (letsgo).

Rosenborgin linnanpuistossa törmättiin kaupunkiviljelyyn. Entisaikojen linnankeittiöpuutarhan inspiroimaa Kongens Køkkenhave -puutarhaa ylläpitävät vapaaehtoiset ja TagTomat-yritys.

Edelliset osat: osa 1: Airbnb, osa 2: Pyöräily

Visiitti Kööpenhaminaan, osa 1: Airbnb

Vietimme perheen kanssa viikon kaupunkiloman Kööpenhaminassa. Reissu oli monin tavoin antoisa ja ajattelin kirjoittaa siitä vähäsen. Ensimmäisessä kirjoituksessa kerron millainen kokemus Airbnb-majoitus oli, sitten kirjoitan Kööpenhaminasta pyöräilykaupunkina ja viimeiseksi vielä yleisiä fiiliksiä kaupunkielämästä.

Airbnb - miksi ja miten

Majapaikkamme oli ihana pieni koti, jonka vuokrasimme Airbnb:n kautta. Asunto sijaitsi vanhassa kerrostalossa Vesterbron kaupunginosassa.

Airbnb on verkossa toimiva palvelu, jonka kautta tavalliset ihmiset voivat vuokrata kotejaan vieraiden käyttöön. En ollut käyttänyt sitä itse aiemmin, mutta olin kuullut hyviä kokemuksia.

Majoituspaikkoja voi etsiä karttanäkymän kautta. Ilmoituksissa on kuvia asunnosta, kuvaus ja hinta. Viikon vuokra oli varsin kohtuullinen hotellihintoihin verrattuna ja käytössämme olisi koko huoneisto varusteineen.

Löysimme erään sopivan asunnon, jonka omistaja ei kuitenkaan vastannut 24 tunnin sisällä. Ehdimme jo löytää toisen ennen vastausta. Lähetimme vuokrauspyynnön, jossa kerroin vähän keitä olemme, ja myönteinen vastaus tuli melko nopeasti. Vuokra maksettiin siinä kohdassa.

Vaihdoimme asunnon omistajan kanssa muutaman viestin palvelun kautta, kyselin vinkkejä missä käydä ja missä syödä. Saimme ohjeet mistä haemme avaimen. Emäntämme oli erittäin ystävällinen ja avulias.

Paikan päällä

Löysimme oikean talon ja saimme avaimen ohjeiden mukaan. Vähän jännitystä tuotti se, ettei ovissa ollut nimiä tai numeroita ja lukot olivat vanhanaikaiset ja jäykät. Olisi ollut hieman noloa yrittää tunkeutua naapurin ovesta sisään. Pääsimme lopulta sisälle asuntoon, joka oli yhtä kiva jollei vielä kivempikin kuin ilmoituksen kuvissa. Meillä oli nyt keittiö, pikkuinen kylppäri, olohuone ja makuuhuone.

Ruokapöydällä meitä odotti paketti suklaakeksejä ja tervetuloviesti, jossa kerrottiin esim. wifin salasana. Pääsimme viestin ohjeilla riemuksemme katsomaan tietokoneelta EM-futiksen loppuottelun.

Pulmat ja ratkaisut

Pieni tenkkapoo syntyi illalla, kun meille ei oltu laitettu pyyhkeitä valmiiksi esiin. Mietimme uskallammeko ottaa pyyhelaatikosta omin luvin kuivaimet, ja päätimme kysyä seuraavana päivänä asiaa. Asia olikin vain unohtunut isäntäparilta, ei ongelmaa.

Myöhemmin viikolla olimme kauhuissamme, kun pikku kylppärin seinässä oleva suihkuteline alkoi löystyä. Pelkäsimme hajottaneemme jotain, mutta viestittely selvitti että teline oli ollut vähän huonosti kiinni jo alun alkaen eikä ollut mitään hätää. Omistaja olisi jopa tullut viivana korjaamaan sitä, jos se olisi aiheuttanut meille ongelmia.

Huoneiston luovutus

Lähtöpäivänä meidän piti sopimuksen mukaan luovuttaa huoneisto muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä. Saimme helposti sovittua, että voimme säilyttää laukkuja huoneistossa lähtöön asti. Siivosimme jälkemme hyvin ja otimme käytetyt lakanat pois sängystä. Kirjoitimme pienen kiitosviestin. Lähtiessämme laitoimme avaimet postiluukusta sisään.

Jälkeenpäin

Tuntemattomien yksityishenkilöiden välisessä toiminnassa luottamus on kaikki kaikessa. Airbnb:n toimintaan kuuluu, että matkan jälkeen sekä isäntä että vuokraaja kirjoittavat palvelussa toisistaan arvostelun. Meillä ei ollut isännistämme kuin hyvää sanottavaa, ja mekin saimme hyvät suositukset.

Tämän kokemuksen perusteella voin suositella palvelua lämpimästi!

Seuraavaksi: Visiitti Kööpenhaminaan, osa 2: Pyöräily

Nyt pinnalla: kestävä kehitys

Kestävän kehityksen toimenpidesitoumukset

Viisi vuotta sitten aloin ammattijärjestäjä-yrittäjäksi. Järjestämisala valikoitui siksi, että nautin itse järjestyksen luomisesta ja siitä että asiat löytyvät ja hommat toimivat, ja halusin auttaa myös muita saavuttamaan tämän tunteen.

Aika pian huomasin, että asiaan liittyy paljon enemmän kuin tavaroiden järjestely nätisti hyllyille, ja halusin katsoa kokonaisuutta laajemmin.

Minua kiinnostaa millaisessa maailmassa lapsemme ja heidän lapsensa tulevat elämään ja haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kehitys kohti tulevaisuutta on kestävää ja luonnonvaroja säästeliäästi käyttävää.

Järjestämisen kehdossa USA:ssa, ostohullussa kulttuurissa, ammattijärjestäjiä palkattiin auttamaan komeroiden tyhjentämisessä, jotta sinne voisi hankkia taas uusia kauden tavaroita. Eih!

Minulle järjestäminen on ollut aina sitä, että pöyhiessään varastoja ja laittaessaan sisällön hyvään järjestykseen oppii tuntemaan sen mitä omistaa. Kun tietää mitä varastossa on, ei tule niitä "Täälläkö tämä on ollut kymmenen vuotta!"-hetkiä.

Olen seurannut hyvin läheltä, miten muutoissa viedään samoja avaamattomia laatikoita kellarista kellariin ja ostetaan tuplatuotteet varaston ja vuosien mustaan aukkoon kadonneiden tilalle. Kuinka kestävää on hankkia uudelleen sellaista, mitä jo omistaa?

Varastoon saatetaan viedä jotain "vähäksi aikaa" miettimättä oikeaa säilytystapaa, ja kymmenen vuoden jälkeen esine on homehtunut tai ainakin ottanut itseensä mojovan kellarin tuoksun. Kuinka kestävää on homehduttaa tavara käyttämättömänä varastoon ja heittää se sen jälkeen kaatopaikalle?

Tästä on muotoutunut missioni: pöyhiä asiakkaiden kanssa heidän varastojaan, kaappejaan ja laatikoitaan, tuoda elämää kuolleille tavaravyöhykkeille, antaa arvoa tavaralle jota jo kaapista löytyy, erottaa käyttötavara turhasta, auttaa laittamaan itselle tarpeeton kiertoon sopivalla tavalla ja näin vähentää uuden ostelun tarvetta.

Jakamistalouden sovelluksia ja ilmiöitä seuraan tiiviisti. Teknologia voi auttaa vähentämään hävikkiä ja lisäämään eri asioiden käyttöastetta. Haluan tuoda näitä sovelluksia esille ja yleisempään tietoon ja myös sillä tavoin tuoda lisää tilaa varastoon. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Erilaiset kiertotalouteen kuuluvat muiden jätevirroista syntyvät tuotteet vähentävät neitseellisten, uusien, raaka-aineiden tarvetta.

Tänään alkaa Euroopan kestävän kehityksen viikko. Eri yritykset, yhdistykset ja muut organisaatiot järjestävät tapahtumia ja tuovat esille kestävän kehityksen toimia. Voit tutustua teemaviikon viralliseen sivustoon täällä.

Haastan sinut tällä viikolla tekemään jonkin seuraavista kolmesta asiasta:

1. Korjaa jokin rikki mennyt vaate tai esine (voit tehdä sen yhdessä ystävien tai naapurien kanssa!)
2. Vie kierrätykseen jokin esine, jota et itse enää käytä, mutta joka voisi olla hyödyllinen toiselle
3. Tutki jokin lipastonlaatikko tai kaapin hylly ja käy läpi kaikki mitä siellä on.

Kerro meille muillekin mitä teit, mitä löysit tai mitä opit!

Roskiksesta ruokapöytään

Kuva: Romuald Bokej

Kävin kuuntelemassa Tampereen yliopistolla Näkökulmia kestävään kehitykseen -luentosarjaan kuuluvan luennon aiheesta Jäte. Luennoitsijat Turo-Kimmo Lehtonen ja Olli Pyyhtinen olivat sosiologian professoreita, joten sain vähän erilaisen kulman jäteasioihin kuin mihin olen tottunut.

Luennon alussa pohdiskeltiin filosofisesti mikä on jätettä, miten sen voi määritellä. Mary Douglasin kirjan Puhtaus ja vaara mukaan lika on "ainetta väärässä paikassa". Mikään ei ole sisäsyntyisesti jätettä. Ruoka, joka on lautasella, on ruokaa. Ruoka, joka on tippunut paidalle, onkin jätettä. Sitran Kari Herlevi on sanonut, että jäte sanana on vanhentunut, kyse on raaka-aineesta.

Jälkimmäinen osuus luennosta käsitteli erästä kestävän kehityksen ja kiertotalouden osaa ja ilmiötä, josta vain pienellä osalla ihmisillä on käytännön kokemusta - roskisdyykkausta ja erityisesti kaupoista pois heitetyn ruoan dyykkausta. Luennoitsijat olivat tutkineet dyykkausta mm. haastattelemalla dyykkareita.

Roskisdyykkaukseen liittyy mielikuva likaisuudesta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Dyykkarit eli "freeganit" eivät kuitenkaan etsi pois heitettyä ruokaa siksi, että he olisivat kurjia ja köyhiä. Sen sijaan he haluavat protestoida ylikulutusta ja tuhlausta vastaan. Köyhyyden vuoksi roskiksia tonkivat häpeävät tilannetta ja tekevät sen yleensä yksin. Dyykkaus sen sijaan on yhteisöllistä. Porukan mukana opitaan käytännöt, käydään löytöretkillä, jaetaan saalis ja valmistetaan se yhdessä.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla, että dyykkarit samalla tavalla kuin kaupan asiakkaat nauttivat löytämisen ilosta, rahan säästämisestä ja heräteostoksista. Tuli mieleen se, kuinka kirppareilla käyminen ei suinkaan välttämättä tarkoita sitä, että eläisi kohtuullisesti saati askeettisesti, vaan myös käytettyihin tavaroihin voi tuhlata rahaa ja hamstrata niitä.

Vaikka dyykkaaja protestoi ylikulutusta, hän on riippuvainen toisten tuhlauksesta. Pitemmällä aikavälillä hän kuitenkin toivoo, että tämä yhteiskunnan "vika" korjaantuu, vaikka dyykkaus siihen sitten loppuisikin.

Dyykkaus kyseenalaistaa jätteen "jätteisyyden" ja vetää uudelleen rajan puhtaan ja likaisen välillä. Dyykkaaja luottaa aistihavaintoihinsa syömäkelpoisuuden määrittelyssä.

Dyykkarit taivastelivat haastatteluissa jäteastioihin laitetun ruoan ylenpalttisuutta. Kalliitakin ruoka-aineita voi löytyä. Ruokavalio muuttuu kokeelliseksi, kun käytetään ravinnoksi sitä, mitä sattuu löytymään. Banaanien ja pilalle menemättömäksi käsitellyn vaalean leivän löytymiseen voi kuulemma aina luottaa.

Lue lisää:

Freeganismi - Wikipedia

21 faktaa ruokahävikistä - K-Ruoka

Kauppojen ruokahävikki käyttöön Vaasassa

Tukholmassa avataan Pohjolan ensimmäinen second hand -ruokakauppa

Kestävän kehityksen toimenpidesitoumus

Tein tänään sitoumus2050.fi-sivulla kestävän kehityksen toimenpidesitoumuksen.

Kestävän kehityksen toimikunta päätti perinteisen strategian sijaan laatia hallinnon ja eri toimijatahojen yhteisen Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen vuonna 2013. Yhteiskuntasitoumuksessa toimikunta yhdessä muiden toimijoiden kanssa sitoutuu edistämään kestävää kehitystä työssään ja toiminnassaan. Tavoitteiden ja toimenpidesitoumusten toteuttamista edistetään ja seurataan Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. (lähde)

Tällainen oma sitoumukseni on:

Kestävän kuluttamisen ja arjen resurssiviisauden edistäminen kodeissa

Sitoumuksen lyhyt kuvaus
Haluan yritystoiminnallani edistää kestävää kuluttamista ja arjen resurssiviisautta. Haluan ehkäistä kertakäyttökulutusta ja luonnonvarojen tuhlausta.

Päätavoite
Luonnon kantokykyä kunnioittavat elämäntavat

Muut tavoitteet
Hiilineutraali yhteiskunta
Resurssiviisas talous

Mitä uutta sitoumuksessa on
Suomessa on vielä melko uutta palvelu, jossa yksityisasiakasta autetaan käyttämään omistamiaan tavaroita tehokkaasti ja siirtämään itselleen tarpeettomat tavarat muiden hyödynnettäviksi. Perinteisesti ihmiset ostavat tavaroita, jotka unohtuvat ajan mittaan kaapin perälle vaille käyttöä, täysin resurssitehottomasti. Ammattijärjestäjän palvelun avulla nämä tavarat löydetään ja saadaan käyttöön joko itselle tai muille tarvitseville.

Palvelun yhteydessä keskustellaan myös ostamisen muokkaamisesta kestävämpään suuntaan esim. suunnittelemalla ostokset paremmin etukäteen, suosimalla laatua, välttämällä kertakäyttötuotteita ja pidentämällä jo ostettujen tuotteiden elinikää huoltamalla ja korjaamalla.

Annan myös asiakkailleni tietoa erilaisista jakamistalouden yrityksistä ja toimintamuodoista, joilla resursseja voidaan käyttää vielä tehokkaammin yhdessä. 

Olethan mukanani näissä kestävän kehityksen ja arjen resurssiviisauden teoissa! 

Linkki sitoumukseeni

Naapurit tutuksi - ideoita yhteisöllisyyden lisäämiseen

Kuva: bark

Suhtautuminen naapureihin ja yhteisöllisyyteen asumisessa jakaa ihmisiä. Jotkut haluavat asua rauhassa muilta, jotkut eivät ehdi käydä kotona kuin kääntymässä, toiset tykkäävät moikata naapureita ja siinä kaikki, jotkut taas ovat koko talo kuin yhtä perhettä. Minulle oma rauha on tärkeää enkä jaksaisi jutella naapurin kanssa joka kerta kun menen pihalle, mutta tervehdin kyllä mielelläni iloisesti kaikkia pihassa liikkuvia ja autan tarpeen tullen.

Mitä hyötyä yhteisöllisyydestä voi olla? Parhaimmillaan naapureiden tunteminen esimerkiksi lisää turvallisuuden tunnetta ja vähentää yksinäisyyttä. Apu on aina lähellä.

Hervannan Uusi Paikallisuus, Järjestöhautomo ja Hervannan Setlementtiasunnot järjestivät kaikille asukkaille avoimen ja maksuttoman koulutussarjan. En ole Setlementtiasuntojen asukas enkä edes asu Hervannassa, mutta menin kuitenkin sarjan viimeiseen koulutukseen, jonka aiheena oli Naapurit tutuksi.

Koulutuksessa pohdittiin, millä keinoilla yhteisöllisyyttä voisi lisätä ja vaalia. Yhteiset tilat tuntuivat olevan keskeisiä ihmisten tapaamiselle, mutta rivi- tai omakotitaloissa voi tietty kutsua ihmisiä kotiin tai pihalle.

Esimerkkejä yhteisestä tekemisestä tuli useita:

• naisten kerho, jossa tehtiin yhteistä seinävaatetta
• lenkkisauna
• grillijuhlat ja muutenkin grillailu yhdessä
• pihakeinussa istuskelu
• talkoot

Eräs osallistuja muistutti, että on tärkeää hakea myös vanhukset mukaan toimintaan. Pyörätuolissa istuvat eivät ehkä edes jaksa liikuttaa itseään ja tarvitsevat apua.

Jos haluaa järjestää jotain yhteistä toimintaa, kannattaa lähteä liikkeelle asukastoimikunnan kautta, jos talossa sellainen on. Saimme vielä lisää vinkkejä tekemiseen ja jakamiseen:

• Vaihtopiirit
• Nappi naapuri -palvelu, aikapankki (vaihdetaan apua tunti tunnista -periaatteella)
• Tarrat postilaatikoihin ilmoittamaan tavaroista, joita voi lainata
• Taloyhtiön yhteiset tavarat
• Kaupunkiviljely
• Asukkaiden osaamisen jakaminen (esim. retkien muodossa)

Joku kertoi eräässä talossa asuvan aktiivisen henkilön kivasta tavasta käydä henkilökohtaisesti toivottamassa uusi asukas tervetulleeksi ja näyttämässä talon tiloja ja miten vaikkapa pesutuvassa toimitaan. Joku oli itsekin kirjoittanut esittäytymiskirjeen muille asukkaille.

Meille oli puhumassa myös sovittelijan työtä tekevä henkilö. Hän selvittelee asukkaiden kesken sellaisia tilanteita, joissa mitään järjestyssääntöä ei ole varsinaisesti rikottu, mutta kinaa on silti syntynyt. Saimme muutamia ohjeita hankalia naapuritilanteita varten.

Ongelmatilanteissa kannattaa aina painottaa ja kertoa miltä ongelmallinen asia tuntuu itsestä ja millaisia vaikutuksia toisen ongelmakäytöksellä on eikä vain ajatella toista ihmistä hankalana ja leimata häntä vaikkapa juopoksi. Neuvotteleminen kannattaa aina.

Jotkut riidat voivat olla vuosikausia vanhoja ja niistä on muodostunut riitelijöille suoranainen elämäntehtävä tai harrastus. Jos riita onnistutaan selvittämään, riitelijöiden täytyy tajuta että heidän pitää etsiä jatkossa jotain muuta sisältöä elämäänsä - sepä voikin olla pelottava ajatus...

Tee vihlee!

Kuva: Valerie Everett

Naperolle tehtiin taikatemppua. Taikuri vaihtoi taiallaan esineen väriä: valkoinen, musta, valkoinen... Lapsi seurasi kiinnostuneena ja kiljaisi sitten innoissaan: "Tee vihlee!"

Tämä tarina on jäänyt mieleeni. Lasten mieli on vielä avoin, mutta me aikuiset olemme eläneet niin pitkään, että tiedämme miten maailma toimii. Valkoisesta ja mustasta ei saa vihreää ja näin se nyt vain on aina ollut ja näin meillä on aina tehty.

Meille ei ainakaan mitään intternettiä tule, sanoi yksi eläkeläisnaapuri. Toinen eläkeläisnaapuri etsii jatkuvasti netistä tietoa yhdestä sun toisesta asiasta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut valtavasti: radion uutislähetyksien hartaasta kuuntelemisesta on tultu televisio-ohjelmien yhteisölliseen seuraamiseen pikkuruisella kommunikointilaitteella Twitterissä hashtagin avulla. Yksi haluaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, toinen miettii voisiko uudella olla jotain annettavaa.

Yksi vanhentuva tapa on tavaran kokoaminen ja kerääminen. Tavaraa on koko ajan helpommin ja suuremmassa määrin saatavilla, se on tullut halvemmaksi, ja pois sitä ei voi antaa, koska se on ihan käyttökelpoista ja sitä voi vaikka joskus vielä tarvita. Tavaran säilömiseen tarvitaan suurempia asuntoja, joista maksetaan enemmän asuntolainaa ja joiden siivoaminen on raskasta. Mahdoton-blogin mukaan yli puolet meistä hautaa tarpeettomat tavarat kodin säilytystiloihin, ja sitä tarpeetonta tavaraa riittää.

Uusi järkevämpi tapa olisi laittaa tavara vilkkaammin kiertoon eikä säilöä sitä pölyyntymässä omassa varastossa. Jos jotain tiettyä sitten joskus kuitenkin tarvitsee, voisi sen helposti digitaalisten palvelujen eli kuluttajan näkökulmasta vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä.

Kierrätyskeskus 2020 -hankkeessa kehitetään mallia, jossa kuluttaja voisi tuoda kaiken kierrätettävän yhdelle luukulle. Sen takana etsittäisiin tavaroille ja materiaaleille uudelleenkäyttö- tai kierrätyskohteet digitalisoinnin avulla. Kuulostaa todellakin tehokkaalta!

Mikä ammattijärjestäjän rooli voisi tässä kehityksessä olla?

Tavaroista eroon pääseminen on vain yksi osa kaikesta. Edelleenkin sitä ennen täytyy miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa siinä elämäntilanteessa, jossa asiakas on. Ammattijärjestäjä tarjoaa tukea pohdinnalle ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja - ehdottaa sitä "vihleää" kun asiakas on jumissa. Tätä voi vielä tarvita -ajattelu istuu syvällä.

Kaikille eivät tietokoneet ja sovellukset ole helppoja ja tuttuja, niiden käyttämisessä voisi olla avuksi. Moderni kierrätyskeskus voisi tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan ammattijärjestäjänkin kautta.

Ja tietenkin ammattijärjestäjä auttaa järjestämään ja säilyttämään järkevästi ne tavarat, joilla on lupa jäädä kotiin etsimällä, ehdottamalla ja toteuttamalla asiakkaalle sopivia säilytysjärjestelmiä.

Millaisia ajatuksia sinulle herää omistamisen ja kierrättämisen tulevaisuudesta?
Mikä sinua estää tai hankaloittaa tällä hetkellä laittamasta laiskaa tavaraa kiertoon?

Ruoka ei kuulu roskikseen - vähennä hävikkiä suunnittelemalla

Kuva: petrr

Ruokahävikki ei ole mikään mitätön juttu. Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin yli 120 miljoonaa kiloa, jopa 30 kiloa henkeä kohti. Roskiin heitetyn ruoan arvo on 500 miljoonaa euroa ja sen ilmastovaikutus vastaa 100 000 autoa – saman verran oli Tampereella liikennekäytössä olevia autoja vuoden 2014 lopussa.

Suomalaiset heittävät eniten pois vihanneksia, maitotuotteita ja kotona valmistettua ruokaa. Parempi järjestys ja pienet tapojen muutokset voisivat osaltaan vähentää ruokahävikkiä kotona.

* Älä hamstraa ja rohmua kaupassa. Vaarana on, ettet ehdi käyttää ruoka-aineita ennen niiden pilaantumista, tai että kaappisi täyttyvät erilaisista pakkauksista niin, ettet enää tiedä mitä sinulla on ja miltä vuodelta. Osta kohtuullisesti, vain tarpeeseen.

* Suunnittele ruokalista yhtä päivää pidemmälle. Mieti, miten voisit käyttää edellisen ruoan jämiä hyväksi tai samoja raaka-aineita useampana päivänä.

* Pidä ostoslistaa. Merkitse siihen heti, kun jokin ruoka-aine loppuu ja tarvitset sitä lisää. On aivan turhaa pyöriä tuskaisena kaupassa miettimässä mitä pitikään ostaa. Meillä käytetään perinteistä tarralappu&kynä -tekniikkaa, mutta puhelimeen on saatavissa myös monenlaisia kauppalistasovelluksia (päivitys v. 2016: mekin käytämme nyt sovellusta nimeltä Cozi). Jääkaapistaan voi myös ottaa vaikka valokuvan mukaan kauppaan. Kokeile mikä sopii sinulle ja teidän perheellenne!

* Jos kaikki ruoka ei mene kerralla, syö loput seuraavana päivänä lounaaksi tai laita annoksiksi pakkaseen.

* Merkitse pakastimeen menevien annosten rasioihin mitä ruokaa rasiassa on ja milloin se on tehty. Käytän itse siihen maalarinteippiä. Ota rasioita käyttöön vanhimmasta alkaen. Pidä annosrasioita samassa pakastimen laatikossa keskenään, niin näet helposti paljonko ja mitä sinulla siellä on.

* Jos jätät annoksen jääkaappiin, käytä läpinäkyvää astiaa. Et halua jääkaappia täyteen erilaisia epämääräisiä purkkeja, joista et tiedä mitä niissä on ja miten vanhoja ne ovat. Jos et ole varma, että tähteet tulee syötyä seuraavana päivänä, laita annos pakastimeen.

* On kiva kokeilla uusia reseptejä, mutta niistä tulee monesti hävikkiä. Jos eksoottista maustetahnaa tarvitaan vain lusikallinen ja avattu purkki täytyy käyttää viikon sisällä, loppu tahna menee helposti hävikiksi. Olisi hienoa jos tällaisia erityisiä ainesosia voisi jotenkin jakaa muiden kanssa. Ehkä naapuri, työkaveri tai ystävä haluaisi kokeilla samaa reseptiä ja sinä voisit antaa tahnanlopun eteenpäin. Ehkä jostakin applikaatiosta voisi tulevaisuudessa katsoa mahtaisiko jollakin lähistöllä olla juuri avattu tahnapurkki, joka menisi muuten haaskuuseen. Saa syödä -sivustolla vinkataan perustamaan taloyhtiön yhteinen Herkkupesä.

* Muista "parasta ennen" ja "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöjen ero. Tuote ei mene välittömästi vanhaksi parasta ennen -päivämääränään. Luota aisteihisi. Maito voi hyvin olla maukasta ja juomakelpoista myös pakkaukseen painetun päivämäärän jälkeen.

* Opiskele raaka-aineiden säilytyksestä ja säilyvyydestä esim Ruokatieto-sivulta. Esimerkiksi liha täytyy säilyttää alle +4 asteen lämpötilassa. Jääkaapin eri osien lämpötila vaihtelee ja sitä voi mitata vesilasissa olevalla lämpömittarilla. Ovi on jääkaapin lämpimämpiä osia.

* Pidä välillä kaapintyhjennyspäiviä. Tee ateria kaikista niistä jämistä, tähteistä, vanhentumassa olevista aineksista mitä teillä on.

Ruokahävikistä ja sen torjumisesta löytyy paljon tietoa Saa syödä! -sivustolta.  
Hyviä käytännön vinkkejä hävikin vähentämiseen löytyy myös Kuluttajaliiton sivulta.

Käyttöön, jakoon, kiertoon

Kuva: Rego Korosi

Rajallisessa maailmassa talouskasvua ei voi tulla rajattomasti siitä, että valmistetaan ja myydään aina vain uusia ja uusia tavaroita. Sen sijaan kasvua voi jakamistaloudessa tulla siitä, että hyödynnetään tehokkaammin jo olemassa olevia resursseja. Tässä on apuna digitalisoituminen, esimerkiksi näppärät puhelinsovellukset.

Toisaalta suomalaiset ovat jo vanhastaan jakaneet työpanostaan kylän yhteisillä talkoilla ja omaisuuttaan lainaamalla naapurille poraa ja sokeria. Toisaalta kaikkea pitää haalia omaksi niin, että kukin on yksinään varustautunut vaikka maailmanloppuun: kaikilla on omat ruohonleikkurit, sen seitsemän ämpäriä, auto joka seisoo joko koti- tai työpaikan pihassa suurimman osan päivästä, kodinkoneita kokonaisen ravintolan ja hotellin pyörittämiseen ja vaatteita niin ettei tarvitsisi ostaa enää koskaan yhtään riepua.

Luonnonvarat ovat joka tapauksessa vähenemässä ja tarvitaan kekseliäitä tapoja tuottaa sama elintaso vähemmällä. Monet yritykset ja yhteisöt ovat tarttuneet haasteeseen ja kehittäneet erilaisia palveluita helpottamaan resurssien jakamista. Tässä muutamia esimerkkejä:

Airbnb:n sivuston ja palvelujen avulla ihmiset voivat vuokrata huoneitaan tai asuntojaan oman poissaolon ajaksi, ja toisaalta sen kautta voi löytää hyvin persoonallisia ja edullisia asumispaikkoja lomailuun.

Trampolinn on myös palvelu, jonka avulla voi vuokrata tai antaa vuokralle huoneen tai huoneiston. Maksuna toimivat virtuaaliset pisteet.

Uber tarjoaa palvelua, jossa voi hankkia lisätuloja kuljettamalla omalla autolla ihmisiä paikasta toiseen.

Kortteliauto edistää autojen vertaisvuokrausta. Palveluun kuuluu ajetun matkan seuraaminen GPS-moduulilla ja sopiva vakuutus.

City Car Club tarjoaa jäsenilleen yhteiskäyttöautoja satunnaiseen tai jatkuvaan auton tarpeeseen.

Kuinoma-sivuston kautta voi vuokrata satoja erilaisia tuotteita, vaikkapa kitaran, poran tai lautapelejä. Toimituspaikkoja on useita.

Tampere City Bike / Tampereen Kaupunkipyörä lainaa panttia vastaan polkupyöriä, joita on saatavilla useissa lainauspisteissä ympäri kaupunkia.

Mpankki on verkkokauppa yrityksille, jotka haluavat myydä ja ostaa ylijäämämateriaaleja tai loppueriä.

Piggybaggy on tavaroiden kimppakyyti. Palvelun avulla voi sopia tavaroiden kuljettamisesta juuri sopivaan paikkaan ja sopivaan aikaan ja saada lisätienestejä kuljettamalla toisten tavaroita.

Nappi Naapuri on kehitteillä oleva karttapohjainen palvelu, jossa voi etsiä ja antaa apua jättämällä kartalle viestejä.

Kiertotaloutta on myös itselle tarpeettomien tavaroiden laittaminen kiertoon lahjoittamalla tai myymällä. Perinteisten kirpparien ja kierrätyskeskusten lisäksi myös verkossa on useita kauppapaikkoja, esimerkiksi tori.fi, huuto.net ja Facebookin monet kierrätysryhmät.

Suomalaisten perustama mutta USA:ssa toimiva Swap.com on käytettyjen lastentavaroiden myyntisivusto ja palvelu, joka hoitaa valokuvauksen ja ilmoitusten tekemisen asiakkaan puolesta.

"Roskasta" voi myös jalostaa rahanarvoisia tuotteita. Trashion on termi, joka tarkoittaa taide-esineiden, korujen, vaatteiden ja käyttötavaroiden valmistamista kierrätetyistä tai pois heitetyistä tavaroista. Kiertotaloudessa kaikki toimisi samalla periaatteella: toisen jäte olisi toisen raaka-ainetta.

Kierrossa ja jakamisessa ei tarvitse aina rahan liikkua. Perinteiset kirjastot lainaavat yhteiskäytössä olevia kirjoja, mutta nykyään kirjastoissa voi myös saada terveysneuvontaa ja perhevalmennusta, lainata liikuntavälineitä tai harjoitella ukulelella. Taloyhtiöillä voi olla vaikkapa yhteisiä työkaluja tai koneita ja kierrätyshylly.

Ovatko termit jakamistalous ja kiertotalous sinulle jo tuttuja?
Mitä kierto-, jakamis- tai vertaispalvelua olet jo käyttänyt? Mitä kiinnostaisi kokeilla? Millainen palvelu vielä puuttuu?

Lue myös: Tee vihlee! Ajattele uudella tavalla, laita tavara kiertoon

Slush14 täräytti virtapiikin keskelle pimeää syksyä

Vietin alkuviikon Helsingissä Slush 2014 -tapahtumassa. Siellä oli noin 14000 muutakin ihmistä, joten hulinaa riitti. Kyseessä ovat siis messut, joilla uudet yritykset esittelevät ideoitaan ja etsivät rahoitusta kasvuun.

Minua kiinnosti löytäisinkö joukosta mielenkiintoisia yhteiskäyttöön, energiantuotantoon tai muuhun kätevään liittyviä sovelluksia. Olin jo etukäteen bongaillut luettelosta muutaman yrityksen, jonka tuotteeseen olisin halunnut tutustua. Paikan päällä huomasin kuitenkin aika äkkiä, ettei se käynytkään niin yksinkertaisesti. Ständejä oli todella paljon, yleisöä oli todella paljon ja loppujen lopuksi menin melko lailla minne jalat veivät ja nokka näytti.

Mielenkiintoisia juttuja löytyi kyllä etsimättäkin.
Katsokaapa vaikka nämä:

Toca Boca

Opettavaisia lastenpelejä

http://tocaboca.com/

SugarLabs

Lasten oppimisalusta

http://www.sugarlabs.org/

Kano

Tietokone, jonka kuka tahansa osaa koota

http://www.kano.me/

KiDMEMO

Netissä täytettävä vauvakirja, jonka saa oikeana kirjana

https://kidmemo.com/

Volumental

3D-skannauksen avulla juuri sinulle tehtyjä kenkiä

https://www.volumental.com/

Cosmethics

Kosmetiikan sisällysluettelot ja vaaralliset aineet puhelinsovelluksena

http://www.cosmethics.com/

Pure Waste

Kierrätetystä materiaalista tehtyjä tekstiilituotteita

http://www.purewaste.org/

iZettle

Pienen yrittäjän edullinen maksupääte

https://www.izettle.com/fi

LogMyDrive
Automaattinen ajopäiväkirja
https://www.logmydrive.com/

Cozify

Kotiautomaatiota ja -älyä

http://cozify.fi/

Biisafe

Avaimet ja lapset pysyvät tallessa

http://biisafe.com/

Naturvention

Ilmaa puhdistava aktiiviviherseinä

http://www.naturvention.com/

Ajatushautomo Demos Helsinki on koonnut listan lupaavista "smartupeista",  joita kannattaa seurata. Mukana on mm. tavaroiden kimppakyytiä tarjoava Piggybaggy ja netti-markkina-alusta Sharetribe.

Slushissa oli mielestäni ihan parasta positiivinen ja innostunut tunnelma, täysin päinvastainen kuin iltapäivälehtien masentavat KAIKKI MENI -lööpit. Tätä yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä tarvitaan paljon lisää.

Mitä tapahtumasta voisi oppia tavallinen talliainen, joka ei ole teknologiastartupyrittäjä? Me muutkin voisimme kokeilla rohkeasti uusia asioita, emmekä tehdä aina samoin kuin ennenkin on tehty. Jotkut asiat toimivat ja jotkut eivät, eikä sitä tiedä ennen kuin testaa itse!

Positiivinen pyörremyrsky

Kuva: Rubbermaid Products (Flickr)

Kaikki lähti hyvän järjestyksen ihailemisesta. Kaikki tavarat siellä missä pitääkin, kauniisti omilla paikoillaan.

Kuva: Douglas Muth (Flickr)

Siitä se kurvasi kätevien säilytysjärjestelmien fanittamisen kautta päinvastaiseen suuntaan eli jatkuvan ostamisen ja kuluttamisen kulttuurin kyseenalaistamiseen. Mietin täytyykö koko ajan valmistaa ja ostaa uutta, kun kuitenkin luonnonvarat maapallolla ovat rajalliset.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Kirpparit ja kierrätys ovat todella hyvä ja tarpeellinen asia, mutta vähitellen tajusin omankin kantapään kautta, että myös käytettyä tavaraa voi haalia ja hamstrata liikaa.

Kuva: 55Laney69 (Flickr)

Ajatukset siirtyivät seuraavaksi tarvittavan tavaran määrän uudelleenarviointiin ja vähentämiseen. Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tavaroiden karsiminen johti tuumintaan siitä miten tarpeellista tavaroiden hankkiminen ikiomaksi onkaan, ja jakamisen ja käyttöoikeuden hankkimisen ajatusmaailma alkoi kiinnostaa.

Kuva: Sally Mahoney (Flickr)

Jakaminen ja yhteiskäyttö vaativat luottamusta. Yhteisöllisyys eri muodoissaan tupsahti tutustumisen arvoisten ja edistettävien ilmiöiden listalleni.

Kuva: Tim Pierce (Flickr)

Pieni tavaramäärä mahtuu pienempään asuntoon. Jakamistalous mahdollistaa omasta autosta luopumisen. Tiivistyvä asuminen ja siirtyminen liikkumiseen palveluna esiintyivät myös uudenlaisen kaupunkisuunnittelun teksteissä, joten löysin itseni kaupungin tulevaisuutta käsittelevistä tilaisuuksista.

Puunhalaaja-minäni inspiroitui yhteisöllisestä kaupunkiviljelystä ja paikallisesta uusiutuvan energian tuotannosta.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Teknologiasta kiinnostuneeseen puoleeni vetosivat visiot turvallisesti ajavista ja ehkä jopa jaettavista robottiautoista sekä jakamisen mahdollistavat nettisovellukset. Teknologia tulee myös auttamaan ikääntyvää väestöä selviämään pidempään itsenäisesti ja turvallisesti kotonaan.

Kuva: Terése Andersson / GiraffPlus

Huomaan että moni kiinnostukseni kohteena oleva asia kiertyy yhteen ja yhteyksiä löytyy yllättävistä paikoista. Luen mielelläni luovuudesta ja ideoinnista, ja löysinkin kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää. Kirja nimeltä Luova laiskuus (kirjoittanut Juha T. Hakala) peräänkuuluttaa rauhaa ja aikaa haudutella ideoita.

Yhtäkkiä huomasin lukevani kirjoittajan kuvausta uudesta palvelusta, jonka idea ehkä on syntynyt siivousvuorossa olevan äidin tai isän väsyneissä aivoissa. "Tarkoitan tätä kodin järjestämisen inhimillistä tehopakkausta, joka kärrää kodistanne ensin liiat tavarat kierrätykseen tai jäteasemalle ja sen tehtyään järjestää jäljelle jääneet tavarat tip top, silmiänne tyydyttävällä tavalla - kaikki parissa päivässä. (...) Olen varma, että kodin organisaattori oli pähkähullu idea, joka tuomittaisiin suoralta kädeltä. Yhtä taatusti se myös nauratti. Mutta kuinka on käynyt? Enää sille ei naura monikaan! Yllättävän useat kiireisten perheiden vanhemmat ovat valmiita maksamaan kasan euroja moisesta 'positiivisesta pyörremyrskystä'. He maksavat saavuttaakseen hallinnan tunteen, saadakseen harmoniaa elämäänsä."

Kaikenlaista mielenkiintoista on tapahtumassa ja kehitystä on jännittävää olla seuraamassa ja tekemässä. Suurten muutosten keskellä ja tulevaisuudenkuvitelmien ytimessä on kuitenkin aina ihan tavallinen ihminen, joka nyt ja jatkossa haluaa viihtyä ja voida hyvin kotonaan ja lähiympäristössään.

***

Onko suhteesi tavaroiden omistamiseen muuttunut ajan kuluessa?
Mitä luulet, ajattelevatkohan lapsemme ja lapsenlapsemme tavaroista, omistamisesta ja asumisesta isona eri tavalla kuin me nyt?
Ja naurattaako idea "kodin organisaattorista"?