Mitä luettiin 2016?

Tänä vuonna kirjoitetuista jutuista luetuimmat tähän päivään mennessä olivat seuraavat:

1. Älykotikokeilu alkaa (helmikuu)

Kokeilimme erilaisia älykkäämpään valaistukseen ja sensoreihin liittyviä laitteita kotonamme.

2. Kodin kuolleet vyöhykkeet (tammikuu)

Jos kodissa on paljon säilytyspaikkoja ja paljon tavaraa, sinne muodostuu helposti paikkoja, joihin ei ole katsottu aikoihin.

3. Roskapussista energiaa (maaliskuu)

Kävin katsomassa, miten roskamme muuttuvat energiaksi uudessa voimalaitoksessa.

4. Ammattijärjestäjä osana kokonaisuutta (helmikuu)

Ammattijärjestäjän palvelut täydentävät monia muita palveluita ja toisinpäin. Piirsin hienon kuvion siitä.

***

Erikoisin bloggaus oli ilmeisesti juttuni lohkoketjusta. Se oli päässyt mukaan Juha Viitalan asiaa koskevaan koosteeseen seuraavalla saatteella:

Lokakuussa tupsahti oiva artikkeli aiheesta hieman yllättävältä taholta. ”Tamperelainen ammattijärjestelijä” oli ottanut aiheen käsittelyyn Mekaselska-blogissaan ja lopputulos olikin erinomainen

Niin me "ammattijärjestelijät" voimme joskus yllättää tiedoillamme ja taidoillamme! (Tunnustan, että olen ehkä astetta teknisempi tapaus.)

***

Blogiini johtaneiden kyselyiden top-5 oli tänä vuonna

cozify kokemuksia
köyhäily
vaatekaapin järjestäminen
ostolakko
miten järjestää keittiön kaapit

***

Mitä seuraa ensi vuonna? Ei edelleenkään luvassa maagisia sukantaittelu- tai kalenterinkoristeluvinkkejä, mutta varmasti lisää ajatuksia tavaroiden omistamisesta, vähentämisestä, säilytyksestä, vuokraamisesta, jakamisesta, korjaamisesta ja kierrätyksestä. Koteihin ja kaupunkeihin kehitetään jatkuvasti paljon elämää helpottavaa ja resursseja säästävää teknologiaa, josta tulee takuulla juttua. Väliin jotain höpsöä, koska sellaista elämä on.

Suosittelen seuraamaan myös twitter-tiliäni @Mekaselska, jonne laitan paljon mielenkiintoisia linkkejä päivittäin!

Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle, joka luet tätä, ja kiitos käynnistä! Nähdään ensi vuonna!

***

English summary:

My most read blog posts of 2016 were about

- experimenting with a smart home system including some sensors, smart lights and a controlling app

- the dead and unvisited zones at home

- visiting a local power plant turning trash into energy

- listing services and products which complement or have a connection to professional organizing

My blog post about blockchain was included in a review of blockchain articles. The reviewer seemed surprised by the fact that a professional organizer could write about the topic.

Happy and successful new year to all!

Kun tunnelin päässä on valoa ja kilometrin pituinen todo-lista

Kuva: gael

Normaaliolosuhteissa asiansa säntillisesti hoitava ja toimeen tarttuva ihminen voi muuttua jatkuvan stressin myötä täysin toimintakyvyttömäksi eikä saa ehkä edes postiaan aukaistua. Tämä kuulostaa uskomattomalta, jos ei ole sitä itse kokenut. "Ota itseäsi nyt vain niskasta kiinni ja reipastu", neuvotaan. Mutta se ei vain mene niin. Lamaantumisella ei ole reippauden puutteen kanssa mitään tekemistä.

Tutkimuksissa on havaittu, että puute, oli se sitten rahan, ruoan tai ajan puutetta, vähentää aivokapasiteettia, ajaa tekemään huonompia päätöksiä ja jopa vähentää väliaikaisesti älykkyysosamäärää. Aivot työskentelevät niin kovasti puuttuvan asian kimpussa, että virtaa ei oikein riitä muuhun. On myös saatu selville, että krooninen stressi huonontaa muistia.

* * *

Mutta kun olosuhteet paranevat - kun tuemme ja autamme toinen toistamme - henkisiä resursseja alkaa vapautua muuhunkin. Silloin huomaa, että on paljon tehtävää, laiminlyödyt asiat pitäisi saada ajan tasalle. Sekin voi ahdistaa, kun huomaa, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä.

Tehtäviä ei kannata jättää muistin varaan. Kun kirjoittaa kaikki mieltä vaivaavat ja kesken olevat asiat ylös pitkään listaan, ne eivät pääse unohtumaan. Tämä ei ole todo-lista eikä syntilista. Tämä on vain "ulkoinen kovalevy", jonka tarkoitus on vapauttaa oikeaa muistia.

Varsinainen tehtävälista on ihan erilainen. Syntejä ei siinäkään luetella vaan ratkaisuja. Tässä vinkkejä:

* Listan täytyy olla tarpeeksi lyhyt. Valitse joka päivälle vain yksi tärkeä asia, joka täytyy saada tehtyä ja muutama vähemmän tärkeä. Tärkeä tehtävä on sellainen, joka helpottaa elämääsi pitemmän päälle. Vähemmän tärkeät voivat olla vaikka pieniä kotitöitä tai järjestelyä. Saat todennäköisemmin sen yhden tehtävän tehtyä ja bonustehtäviä päälle, kuin vaikkapa viisi pakollista tehtävää. Outoa, mutta näin se menee.

* Listalla olevien asioiden täytyy olla tehtävissä yhden päivän aikana. Jaa jättitehtävät pienempiin osiin.

* Mieti etukäteen mikä voisi estää sinua saamasta tehtävääsi valmiiksi ja miten voisit varautua siihen.

* Tee joka päivä jotain. Edes se yksi asia.

* Tee tehtävän valmiiksi saamisesta iso juttu. Vedä paksu viiva tehtävän yli tai miten haluatkaan valmiin tehtävän merkitä. Kehu itseäsi, miten hienosti homman hoidit, tai että ylipäänsä hoidit sen. Sait soitettua paikkaan X, sait käytyä paikassa Y. Kaikki tiedämme, miten kova ääni sisäisellä kriitikollamme on. Kehu lujempaa.

* Itsensä kanssa voi usein ketkutella ja vetkutella. Sovi jonkun toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa, että olette toisillenne tilivelvollisia. Soittakaa tai viestitelkää päivän lopussa tai jo aikana, mitä olette saaneet aikaan. Tsempatkaa, rohkaiskaa, kirittäkää toisianne.

* * *

Ethän epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos voin mitenkään auttaa. Asiat järjestyvät, kun ne järjestetään!

Mitä sinun pitäisi olla tekemässä juuri nyt?

Hei, sinä siellä. Luet tätä tekstiä tabletilta, puhelimesta tai tietokoneen ruudulta. Eihän vain sen saman ruudun ääressä ole koskaan käynyt niin, että olet jäänyt lueskelemaan aivan yhdentekeviä linkkejä tai somepäivityksiä pitkäksi aikaa, vaikka olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta?

***

Kun joku toinen määrää ajastasi, kuten vaikkapa työpaikalla, tai ollessasi lapsi, ajanhallinta on helpompaa. Joku toinen kertoo sinulle, mitä sinun pitää tehdä ja milloin sen pitää olla valmis. Mutta kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset. Tähän tilanteeseen voi joutua monenlaisessa elämäntilanteessa kotivanhemmuudesta yksinyrittäjyyteen.

"Kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset."

Netin selailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa, päämäärättömän haahuilun väline. Haahuilla voi melkein minkä tahansa toiminnan parissa, mutta se tuntuu yleensä painottuvan aivokuolleeseen nappuloiden paineluun. (Vetkuttelu ja vitkastelu on vähän sama ja vähän eri asia. Joskus vetkuttelu ei olekaan huono juttu. Haahuilu yleensä on.)

Haahuilun vastakohdaksi määrittelen nämä kolme asiaa:

• tehdä oikeita asioita
• tehdä asioita oikealla hetkellä
• tehdä asioita oikeasta syystä

Oikeita asioita. Jotta tiedän mitkä ne oikeat asiat ovat, minun täytyy tietää mikä tavoitteeni on. Täytyy olla kirkkaana silmissä se asia, mitä pitää saada tehtyä. Kirjaan tavoitteet ylös ja muunnan ne toteutettaviksi tehtäviksi. Omia suunnittelutyökalujani ovat Trello ja Workflowy.

Oikealla hetkellä. Kun päätän tehdä jotain, teen sitä ja vain sitä, sen ajan jonka olen varannut kyseiselle tekemiselle. Teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Olen läsnä siinä, mitä olen tekemässä. Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Kun lepään, lepään hyvällä omallatunnolla. Kaikelle on aikansa.

Oikeasta syystä. Internetin läpi lukemiseen tai puhelinpelin tökkimiseen voi olla hyvä syy. Se voi toimia taukona aivoja rasittavien tehtävien välillä tai se voi palauttaa stressaavasta tilanteesta. Haluan olla tietoisempi siitä miksi teen juuri nyt mitä teen. Tätäkin mietin yhtenä päivänä: Haahuilu on monesti toisten elämästä lukemista tai muiden tekemisten seuraamista. Miksi ihmeessä haluaisin laittaa toisten, ehkä jopa fiktiivisten hahmojen elämän oman elämäni edelle? Haluan luoda itse sisältöä omaan elämääni.

Haahuiltaisiinko vähän vähemmän tästä eteenpäin?

Lapsille ei vielä tarvitse kertoa, mutta mietitään vähän jo koulun alkua

Kuva: MIKI Yoshihito

Kun meidän junnu meni ykkösluokalle, mietin kovasti koulun alun organisointia ja hienon opiskelupaikan järjestämistä hänen huoneeseensa legonrakennuspöydän tilalle. Todellisuudessa hän teki aina pienet läksynsä keittiön pöydän kulmalla, ja legot saivat jäädä työpöydälle.

Nyt hän on aloittamassa jo viidennen luokan. Lukujärjestykseen tulee uusia aineita ja koulupäivät pitenevät. Esitelmiin pitää kuulemma alkaa merkitä tarkasti lähdeviitteet.

Todo-listani tälle viikolle on pitkä. Koulunalkua koskevat mm. seuraavat tehtävät:

* tarkista opiskeluvälineet: onko tarpeeksi kunnollisia kyniä, lyijyjä, kumeja, värikyniä, ovatko penaali ja reppu kunnossa. Uusi penaali löydettiin komeroshoppailemalla, pyyhekumi on hankittava. Lyhin värikynä oli noin sentin pituinen, niitä löytyy onneksi kotoa lisää.

* käy lataamassa koulumatkat matkakortille. Tämän voi tehdä vain joukkoliikenteen palvelupisteessä keskustassa jonottamalla, mikä ei ole mielestäni ihan nykyaikaa.

* raivaa koulupöytä

* tarkista onko hyvää kontaktimuovia jäljellä. Kirjojen päällystys on hauskaa hommaa, kun muovi on tarpeeksi paksua ja tekniikka on hallussa!

* tarkista ja laita nimi sisäkenkiin

* tarkista onko tarpeeksi sopivan kokoisia vaatteita. Jumprahuit kun nuo koululaiset kasvavat silmissä! Kesällä ei ole lahkeen pituus ollut niin nöpönuukaa, mutta koulussa pitäisi varmaan näyttää jokseenkin siistiltä.

* hommaa verho rappuun näköesteeksi. Junnun huone on parvella, jonne ei ole ovea. Yksityisyyden tarve kasvaa koko ajan.

Katsotaan mitä muuta tässä tulee eteen, kun koulunkäynti toden teolla käynnistyy.

Tässä järjestellessä olen löytänyt huoneesta yli ison ikeakassillisen pelejä, autoratoja ja mitä lie lahjaksi saatuja muurahaispesiä, joita ei enää pelata ja joista osaa ei edes ole avattu paketistaan. Vien niitä kierrätykseen ja teen tilaa kaappeihin. Elämä etenee ja komerot saavat uudenlaista täytettä!

Millaisia koulunaloituspuuhia teillä on meneillään?

Järjestyksestä syytä juhlaan - tai juhlasta syytä järjestelylle

Kuva: Maria Eklind

Järjestelyhommissa tulee usein vetkuteltua ja laiskoteltua, jos ei ole a) orjapiiskuria b) määräaikaa. Kokemukseni mukaan harva on itselleen tarpeeksi tiukka orjapiiskuri ja itsellensä asetetut määräajatkin venyvät ja vanuvat, kun niitä ei ole pakko noudattaa.

Kevät ja kesä ovat ilonpidon aikaa. On pääsiäistä, on äitienpäivää, on rippijuhlia, ja sitten tietenkin kaikki iloiset valmistujaisjuhlat. Kihlajaisia ja häitä vietetään, lapsia syntyy, ja heille pidetään kaste- tai nimijuhlat. Ehkä muutto uuteen kotiin antaa aihetta kutsua ystävät tupareihin.

Minulla on ehdotus:

Käytä tulevia juhlia tehokkaana syynä laittaa viimeinkin kotisi järjestykseen!

(Jos teillä ei ole sopivasti ketään valmistumassa tai vauvoja syntymässä, voit tietenkin pitää ihan vapaamuotoiset juhlat, illanistujaiset, vaatevaihtajaiset, leipojaiset tai mitä ikinä haluat. Pääasia on viettää mukavia hetkiä läheisten kanssa!)

Lähetä asianosaisille kirjalliset kutsut, niin sitoudut määraikaasi. Sinulla on silloin selkeä päivä, jolloin kaiken pitää olla valmista, etkä pysty lipsumaan siitä ilman selittelyä. Ha!

Olet ehkä aikaisemmin toiminut niin, että viikkoa tai päivää ennen määräaikaa on hätäisesti tungettu kaikki mahdollinen sopivaan ja sopimattomaan paikkaan. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä asiat rauhassa ja kunnolla niin, että syntyy todellakin muutosta vanhaan. Voit mitata muutoksen suuruutta vaikka pölystä pyyhittyjen hyllyjen määrällä, kaappien ja varastojen läpikäymisessä täyttyneiden jäte- ja kierrätyssäkkien määrällä, tyhjentyneiden säilytyskorien määrällä.

Ehdit saada vielä tehtyä vaikka mitä ennen kesän alkua, jos aloitat nyt. Viikon päästä on viikko vähemmän aikaa. Jos tarvitset apua, täällä ollaan!

Kuinka vessapaperi ei lopu koskaan

Kuva: emdot

Suomalainen vessapaperivalmistaja Serla heittää paperipeliin uuden valtin - jatkossa rullissa on 30 prosenttia enemmän arkkeja. Serlan Brand Manager Mari Rautio kertoo Talouselämän uutisessa: "Tutkimuksemme mukaan kuluttajat toivovat vessapaperilta ennen muuta riittoisuutta. Heitä harmittaa kesken loppuva vessapaperirulla ja wc:ssä tyhjänä odottava hylsy."

Tutkimuksesta luettuani näin silmissäni kaikki ne tuhannet raukat haromassa harmistuneina hylsystä viimeisiä riittämättömiä paperiarkkeja. Emmekö me kaikki olekin olleet siinä tilanteessa!

No, oikeastaan ei. Meillä ei lopu vessapaperirulla kesken eikä wc:ssä odota hylsy tyhjänä. (Joskus kansi on ylhäällä, mutta sitä en ole vielä ratkaissut.) Näin se käy:

1. Vessassa on varattu tila vararullille. Meillä on talouspaperiteline, johon menee juuri kaksi wc-paperirullaa. Tietty tila on tärkeä, jotta näkee heti, onko siinä vararullia vai ei.
2. Viikkosiivoukseen kuuluu käsisaippua-annostelijoiden ja vararullatelineen täyttäminen. Säännölliset rutiinit vähentävät muistamisen tarvetta.
3. Viimeistään silloin kun vararullatelineen täyttämisen jälkeen rullat ovat loppu, kirjoitetaan kauppalistaan "wc-paperi" ja täytetään varastot mahdollisimman pian.

Vaikka rullassa olisi miten paljon paperia, aina se viimeinen arkki sieltä kuitenkin tulee vastaan. Sen sijaan että ostaisit 30 % pidempiä vessapapereita, paranna rutiinejasi 30 %, niin vessapaperisi ei lopu koskaan.

+++

P.S. Juuri tulleen tiedon mukaan vessapaperin loppumista voi viivyttää myös sillä, ettei kukaan ota viimeistä arkkia. Allaolevissa kuvissa on havainnollistettu, kuinka monta käyttäjää voi välttyä hylsyn tyhjenemiseltä, jos kukin käyttää aina puolet jäljelläolevasta arkista.

Koulutan tabletista komentokeskusta (ja pidän siellä salaa kanalaa)

Tässä voisi näkyä perheen jaettu tehtävälista.

Mieheni tilasi meille muutama vuosi sitten kummallisen kapistuksen. Litteä musta elektroninen laite, jossa oli iso näyttöruutu - tabletiksi sitä sanottiin. Mieheni piti siitä, koska siinä oli sama käyttöjärjestelmä kuin hänen silloisessa puhelimessaan. WebOS on sen jälkeen haudattu (ja kaivettu esiinkin) ja puhelinkin on mennyt rikki, mutta tabletti on pyörinyt kirjahyllyissä ja laatikoissa. En oppinut käyttämään sitä, koska sen logiikka ei mennyt jotenkin oman pääni mukaisesti enkä oikein edes keksinyt mihin olisin mokomaa kapistusta tarvinnut. Sovelluksia ei ollut juuri saatavilla.

Jokin aika sitten kävi selväksi, että ollakseen mitenkään hyödyksi tablettiin oli saatava eri ohjelmistot. Pari kokeilua viisaampana mies laittoi siihen CyanogenModin, joka on eräs Android-versio. Nyt alkoi tabletti sauhuta. Junnu liittyi klaanisotiin ja eliksiiri pulppusi sohvalla.

Katselin aina välillä mainoksista tabletteja ja mietin mitä sellaisella voisi tehdä. Jotenkin tabletin käyttö kiinnosti, mutta en osannut tarttua meillä olevaan kapistukseen. Läppäri ja puhelin täyttivät isot ja pienet tietojenkäsittelytarpeet mainiosti.

Sitten mies lähti työmatkalle ja kaivoi läksiäisiksi esille tabletin langattoman lataustelineen. Sen jälkeen tapahtui jonkinlainen valaistuminen. Useissa kuuntelemissani podcasteissa kehuttiin sovellusta Cozi, joka on perheen organisointiappis jaettuine kauppa- ja tehtävälistoineen. Päätin kokeilla sitä ja asensin sen ensin puhelimeeni. Sitten minulla välähti, että voisin laittaa sen myös tuohon kummalliseen tablettivempeleeseen. Laitoin tabletin lataustelineineen keittiöön näkyvälle paikalle ja tajusin, että jukopliut, tässähän minulla on nyt alku kodin ohjauskeskukselle!

Siivouspäivänä laitoin parikymmentä pientä tai isompaa askaretta Cozin jaettuun todo-listaan, ja junnukin innostui napsuttelemaan tehtäviä valmiiksi tabletilta.

Seikkaillessani sovelluskaupassa löysin toisenkin kiinnostavan applikaation. Olen etsinyt jo pitkään jotain yksinkertaista mutta tehokasta kaiken-hallinta-sovellusta, mutten ole oikein löytänyt haluamaani. Nyt törmäsin sovellukseen Workflowy, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan lista. Listan bulletit ovat myös listoja, joita voi laajentaa loputtomiin. Pidän ajatuksesta, että kaikki asiat ovat samassa paikassa, ja yksinkertainen käyttöliittymä vetosi minuun. Laitoin sovelluksen läppärin lisäksi myös tablettiin. Lisää tehoa ohjauskeskukseen!

Sitten asiat alkoivatkin mennä viistoon. Junnu oli ladannut miekkaisten ja pyssyisten mobiilipeliensä joukkoon myös kanaisen ja viljaisen Hay Dayn. Erehdyin avaamaan sen yhtenä iltana enkä saanut laskettua farmiani enää käsistäni. Munia pitää kerätä! Pekonia pitää paistaa! Maissi kypsyy! Lato on täynnä! OH NO! Siinä bittikanoja ruokkiessani ja digilettuja paistaessani mietin, että tämä arki onkin vähän kuin Hay Day. Pyykkiä koneeseen, jaahans, kissa vaatii ruokaa, ping astianpesukone on valmis, harjoitukset alkavat, jääkaappi on tyhjä... Ilmankos peli tuntuikin niin tutulta.

Tässä näkyykin farmini. Moikka kanaset!

Kokeiluni arjen digitaalisen organisoinnin saralla jatkuvat tabletti uutena kaverina. Ohjauskeskus kehittyy ja uusia tapoja syntyy. Olen jälleen innostunut!

P.S. Jos haluat kokeilla ohjauskeskusta, mutta sinulla ei ole tabletille omaa jalustaa, voit tehdä sellaisen vaikka keittokirjatelineestä.

Näin varmistat, ettei mikään etene

Kuva: John Haslam

Olen viime aikoina todella alkanut huolestua siitä, miten toimeliaita ja aikaansaavia ihmiset ovat. Kun tekee tarpeeksi ahkerasti kaikenlaista, pahimmassa tapauksessa saattaa aiheuttaa ympäristöönsä - tai itseensä! - suuria muutoksia. Autotalli raivataan autonsäilytyskuntoon, perustetaan yrityksiä ja kansanliikkeitä, entinen jenkkakahvainen raahustaja osallistuu häpeämättömästi puolimaratonille, olen jopa kuullut että koko vuoden laatikon pohjalla pyörineet irtovalokuvat on liimattu kansioon!

Tämä on sietämätöntä aktiivisuutta. Miettikää nyt vähän naapureitanne ja läheisiänne! Miltä heistä mahtaa tuntua, kun saatte aloittamanne tehtävän loppuun, eivätkä he enää voikaan suhtautua teihin säälinsekaisesti ja ylemmyydentuntoisesti? Se on kuulkaa kova paikka.

Teille, jotka haluatte varmistua siitä, ettei mikään etene: tässä on nyt muutamia ohjeita.

Kuinka vältät etenemisen

1. Älä suunnittele. Suunnittelemalla saat turhan tarkan käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. On aina parempi sukeltaa suoraan epämääräiseen touhuiluun, joka katkeaa siihen, ettei sinulla ole sopivia työkaluja tai aika loppuu kesken.

2. Suunnittele tosi paljon. Tee niin mittavat suunnitelmat, että projektisi alkaa muistuttaa katedraalin rakennusurakkaa etkä koskaan uskalla siirtyä toteutusvaiheeseen. Aseta itsellesi ja erityisesti muille paljon ehtoja ja vaatimuksia, jotka eivät tule täyttymään.

3. Tee väsyneenä ja nälkäisenä. Sopivasti univelkaisena saat ajatuksesi ja päätöksentekokykysi hämärrettyä. Nälän kurniessa vatsassa kasvatat äksyilyn ja hermoilun määrää niin korkealle, että saat ehkä jotain jopa rikki.

4. Älä varaudu häiriöihin. Aina tulee keskeytyksiä. Puhelin soi, lapsen vaippa pitää vaihtaa, täytyy käydä kaupassa, täytyy käydä Facebookissa, projektipöytääsi tarvitaan ruokailuun. Älä mieti yhtään etukäteen, miten saat työskentelyrauhan ja estät keskeytykset tai lyhennät niiden kestoa.

5. Yritä tehdä kaikki kerralla. Ei se ole mies tai nainen eikä mikään jos ei kahdenkymmenen vuoden kasaumaa ja epäjärjestystä pysty järjestämään yhdessä illassa tai viikonlopussa. Tyhjennä kaikki talon kaapit vain siihen yhteen kasaan olohuoneen lattialle, kyllä se siitä, tai sitten ei.

Lue myös: En saa mitään aikaiseksi, plääh

Kun jäljellä on enää vain yksi lusikka

Kuva: David Santaolalla

"Tiskit jää tiskaamatta, puheluita jää soittamatta, pyykkiä ei ole pesty viikkoihin."

Miltä tuntuu, kun joutuu päivittäin tekemään tietoisia valintoja siitä, mitä jaksaa tehdä ja mitä ei?

Törmäsin jokin aika sitten lusikkateoriaan. Sen kehitti Christine Miserandino, joka sairastaa tautia nimeltä lupus.

Terveiden ihmisten ei tarvitse pitää jatkuvasti mielessä, laskea ja arvioida oman jaksamisensa määrää. Sitä vastoin kroonisesti sairastavien energiamäärä on rajallinen, ja tiettyjen asioiden tekeminen merkitsee sitä, ettei jotain muuta pysty enää samana päivänä tekemään.

Teorian nimi tulee siitä, että Miserandino havainnollisti ystävälleen jaksamisen rajallista määrää nipulla lusikoita. Lusikoita kuluu kaikkeen mitä päivän aikana tekee. Jos alkuillasta on jäljellä enää vain yksi lusikka, voi valita tekeekö jotain hauskaa, siivoaako asunnossa, tekeekö muita kotitöitä, mutta kaikkea näitä ei voi tehdä.

Allaolevassa sarjakuvablogissa on hieno suomenkielinen kuvaus siitä, mitä lusikkateoria käytännössä tarkoittaa.

http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/12/20/lusikkateoria/

Alkuperäinen Miserandinon kirjoitus:

http://www.butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/

Otetaan selvää mikä ei toimi ja korjataan se

Kuva: S. Gordon Bram

Olen opiskellut viimeisten 14 viikon ajan Columbia Universityn avointa verkkokurssia The Age of Sustainable Development, kestävän kehityksen aika, ja sain sen juuri läpäistyä. Luennoitsijana toimi professori Jeffrey Sachs, joka on yhdysvaltalainen ekonomisti, YK:n erityisneuvonantaja ja yksi maailman johtavista asiantuntijoista köyhyyden poistamisessa.

Kurssilla käsiteltiin hyvin suuria kysymyksiä: ympäristöuhkia, taloudellista epätasa-arvoisuutta, talouskasvun historiaa, koulutusta ja sosiaalista liikkuvuutta, terveysongelmia, ruokahuollon haasteita ja maanviljelyn ympäristövaikutuksia, ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä - kaikenlaista, joka vaikuttaa maapallon asukkaisiin nyt ja tulevaisuudessa. Viikottainen luentosessio, jonka yleensä suoritin sunnuntaisin, ei ollut mieltä ylentävää katsottavaa ja kuunneltavaa. Ihmiskunnan on ratkaistava valtavia, monimutkaisia ongelmia, ja nopeasti.

Viime viikolla Tampereella järjestettiin Tekniikan päivät, joiden pääpuhujana tykitti professori Esko Valtaoja. Hänen esityksensä painotti sitä, etteivät asiat maailmassa ja Suomessa ole koskaan olleet yhtä hyvin kuin nyt. Äärimmäinen köyhyys vähenee, lapsikuolleisuus vähenee, pitkällä aikavälillä talous kasvaa. Tiedon avulla selviämme haasteista ja pääsemme kiinni niiden takana odottaviin hyviin aikoihin, kunhan vain nostamme katseemme tossunkärjistä ja katsomme tarpeeksi kauas eteenpäin.

Valtaoja sanoi viisaasti ja rohkaisevasti, että nyt ei auta vetää kaikkea vessanpöntöstä alas tai käpertyä odottamaan maailmanloppua. Otetaan selvää miten asiat ovat ja missä vika on, tutkitaan mitä asioille voi tehdä ja sitten tehdään. Tämä pätee niin valtioiden mittakaavassa kuin yksittäisten ihmistenkin.

Siinäpä pureksittavaa! Mutta nyt näistä syvistä mietteistä takaisin pinnalle ja käytännön puuhiin. Taas mennään järjestämään, vähentämään turhaa, rohkaisemaan ja tsemppaamaan, inspiroimaan ja inspiroitumaan - ottamaan selvää mikä ei toimi ja korjaamaan asioita, mahdollisimman kestävästi.

Lue myös:
Sitra: Kestämätön käy kalliiksi - 10 teesiä kestävään talouteen

Ruoka ei kuulu roskikseen - vähennä hävikkiä suunnittelemalla

Kuva: petrr

Ruokahävikki ei ole mikään mitätön juttu. Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin yli 120 miljoonaa kiloa, jopa 30 kiloa henkeä kohti. Roskiin heitetyn ruoan arvo on 500 miljoonaa euroa ja sen ilmastovaikutus vastaa 100 000 autoa – saman verran oli Tampereella liikennekäytössä olevia autoja vuoden 2014 lopussa.

Suomalaiset heittävät eniten pois vihanneksia, maitotuotteita ja kotona valmistettua ruokaa. Parempi järjestys ja pienet tapojen muutokset voisivat osaltaan vähentää ruokahävikkiä kotona.

* Älä hamstraa ja rohmua kaupassa. Vaarana on, ettet ehdi käyttää ruoka-aineita ennen niiden pilaantumista, tai että kaappisi täyttyvät erilaisista pakkauksista niin, ettet enää tiedä mitä sinulla on ja miltä vuodelta. Osta kohtuullisesti, vain tarpeeseen.

* Suunnittele ruokalista yhtä päivää pidemmälle. Mieti, miten voisit käyttää edellisen ruoan jämiä hyväksi tai samoja raaka-aineita useampana päivänä.

* Pidä ostoslistaa. Merkitse siihen heti, kun jokin ruoka-aine loppuu ja tarvitset sitä lisää. On aivan turhaa pyöriä tuskaisena kaupassa miettimässä mitä pitikään ostaa. Meillä käytetään perinteistä tarralappu&kynä -tekniikkaa, mutta puhelimeen on saatavissa myös monenlaisia kauppalistasovelluksia (päivitys v. 2016: mekin käytämme nyt sovellusta nimeltä Cozi). Jääkaapistaan voi myös ottaa vaikka valokuvan mukaan kauppaan. Kokeile mikä sopii sinulle ja teidän perheellenne!

* Jos kaikki ruoka ei mene kerralla, syö loput seuraavana päivänä lounaaksi tai laita annoksiksi pakkaseen.

* Merkitse pakastimeen menevien annosten rasioihin mitä ruokaa rasiassa on ja milloin se on tehty. Käytän itse siihen maalarinteippiä. Ota rasioita käyttöön vanhimmasta alkaen. Pidä annosrasioita samassa pakastimen laatikossa keskenään, niin näet helposti paljonko ja mitä sinulla siellä on.

* Jos jätät annoksen jääkaappiin, käytä läpinäkyvää astiaa. Et halua jääkaappia täyteen erilaisia epämääräisiä purkkeja, joista et tiedä mitä niissä on ja miten vanhoja ne ovat. Jos et ole varma, että tähteet tulee syötyä seuraavana päivänä, laita annos pakastimeen.

* On kiva kokeilla uusia reseptejä, mutta niistä tulee monesti hävikkiä. Jos eksoottista maustetahnaa tarvitaan vain lusikallinen ja avattu purkki täytyy käyttää viikon sisällä, loppu tahna menee helposti hävikiksi. Olisi hienoa jos tällaisia erityisiä ainesosia voisi jotenkin jakaa muiden kanssa. Ehkä naapuri, työkaveri tai ystävä haluaisi kokeilla samaa reseptiä ja sinä voisit antaa tahnanlopun eteenpäin. Ehkä jostakin applikaatiosta voisi tulevaisuudessa katsoa mahtaisiko jollakin lähistöllä olla juuri avattu tahnapurkki, joka menisi muuten haaskuuseen. Saa syödä -sivustolla vinkataan perustamaan taloyhtiön yhteinen Herkkupesä.

* Muista "parasta ennen" ja "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöjen ero. Tuote ei mene välittömästi vanhaksi parasta ennen -päivämääränään. Luota aisteihisi. Maito voi hyvin olla maukasta ja juomakelpoista myös pakkaukseen painetun päivämäärän jälkeen.

* Opiskele raaka-aineiden säilytyksestä ja säilyvyydestä esim Ruokatieto-sivulta. Esimerkiksi liha täytyy säilyttää alle +4 asteen lämpötilassa. Jääkaapin eri osien lämpötila vaihtelee ja sitä voi mitata vesilasissa olevalla lämpömittarilla. Ovi on jääkaapin lämpimämpiä osia.

* Pidä välillä kaapintyhjennyspäiviä. Tee ateria kaikista niistä jämistä, tähteistä, vanhentumassa olevista aineksista mitä teillä on.

Ruokahävikistä ja sen torjumisesta löytyy paljon tietoa Saa syödä! -sivustolta.  
Hyviä käytännön vinkkejä hävikin vähentämiseen löytyy myös Kuluttajaliiton sivulta.

Paikoilleen, valmiina, hep!

Kuva: Kris Gabbard - What's in Erin's Bag
(Valmiina selvästikin ihan kaikkeen.)

Yksi hyvän järjestyksen ja tarpeettoman roippeen karsimisen päämääristä on pystyä keskittymään olennaisiin asioihin ja näin saada arki sujumaan selkeämmin.

Minua kiehtoo sujuvassa arjessa eräs käsite, kunnioitettava tavoite, joka on kuitenkin liukas kuin saippua. Kutsutaan sitä vaikkapa Valmiustilaksi. (Jos keksin sille paremman nimen, vaihdetaan.)

Valmiustila on se ponnistelua vaativa, kovin katoavainen tilanne, jossa sinun on helppo reagoida tilanteeseen kuin tilanteeseen, koska olet valmistautunut. Sinun on helppo alkaa laittaa ruokaa, koska pidät astiat puhtaina paikoillaan ja tasot tyhjinä ja siisteinä. Sinun on helppo tehdä veroilmoitus, koska kuittisi ja muut dokumentit ovat tallella järjesteltyinä kansiossa (paperisina tai digitaalisina). Tiedät missä perheenjäsentesi pitää olla milläkin hetkellä minäkin päivänä, koska kalenterisi on ajan tasalla. Jos sinulle sattuu jotain, perheenjäsenesi tai ystäväsi löytävät tarvittavat esineet ja paperit helposti. (Ja sinulla on puhtaat ehjät alushousut ;))

Ajattelet ehkä, että tällainen on niitä OCD-tyyppejä varten, mutta sinä olet kuitenkin normaali.

Ihmiset sietävät luonnostaan eri määrää epävarmuutta. Jotkut tekevät varasuunnitelmia varasuunnitelmillekin, toiset menevät tuulten mukana päivästä toiseen. Impulsiiviset ihmiset itse asiassa hyötyvät eniten Valmiustilaan pyrkimisestä, miten vaivalloiselta ajatus aluksi kuulostaakin. Jos tekee yhtäkkiä mieli tehdä jotain, sen kuin aloitat, kaikki on valmiina.

Mahdotonta muille kuin täydellisille ihanneihmisille... vaiko sittenkin ammattilaisen tuella saavutettavissa oleva tilanne?

P.S. Vinkki, vinkki: Valmiustila ei ole paha tilanne toimistollakaan.

Mekaselska nyt ja huomenna

Taas vuosi vaihtuu. Vaikka miten yrittäisi pitää silmät ja sydämen tässä hetkessä, ei aikaa voi pysäyttää. Ajattelin kirjoitella vähän tuumintoja kuluneesta ja tulevasta vuodesta.

Sisältö. Blogissa on julkaistu tänä vuonna 86 tekstiä. Minimalismi, tavaran vähentäminen, ostamisesta pidättäytyminen ovat kiinnostaneet lukijoita. Tämän vuoden viisi luetuinta blogitekstiä ovat

"Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona." (27.1.)
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto (4.8.)
 Voittoisa strategia vaatekaapin järkeistämiseksi (14.4.)
Sinullako muka menee hyvin (20.10.)
Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien? (24.11.)

Kirjoittaminen on minusta mukavaa jo sinänsä, mutta on vielä mukavampaa kirjoittaa, kun tietää, että teksteillä on lukijoita.

Olen julkaissut joka perjantai Mekaselonteon, jotka voi kaikki käydä lukemassa osoitteessa https://storify.com/Mekaselska. Vuoden aikana on jaettu todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä linkkejä.

Kasvu. Toiminimen liikevaihto on kasvanut nyt kaksi vuotta peräkkäin. Pyrin siihen, että ensi vuonna koittaisi oma "Black Friday" ja tämä harrastus kääntyisi plussan puolelle. Olisin onnellisin, jos saisin elantoni omasta työstäni, jolla on myönteistä merkitystä niin yksittäiselle asiakkaalle kuin koko maapallolle. Tämä työ tuntuu todelliselta kutsumusammatilta. Me kaikki voimme omilla kulutusvalinnoillamme vaikuttaa, pidämmekö suomalaisia pois kortistosta vai menevätkö rahamme kasvottomille ylikansallisille yhtiöille - ja ehkäpä halpatuotettuun tavaraan, jota emme oikeastaan edes tarvitse...

Innostus. Olen saanut paljon kannustavia kommentteja ja on täysin selvää, että arjenhallinnan, turhan kuluttamisen kyseenalaistamisen, hyvän järjestyksen ja tsemppauksen palvelulle on tarvetta. Olen todella riemuissani siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa ja löytää ammattijärjestäjän palvelut ja toivon tietysti, että yhä useampi pulassa oleva keksisi hyödyntää niitä. Otan mielelläni myös vastaan kehitysideoita uusista asioista, joissa voisin teitä auttaa.

Hei, täällä ollaan... Yritän toitottaa torveani niin paljon kuin suinkin pienillä resursseillani pystyn, mutta kaikki apu on tarpeen, jotta yhä useampi voisi kuulla palvelusta. Olen superkiitollinen teille jokaisesta Mekaselskan bloggausten, FB-päivitysten ja twiittien jakamisesta.

...ensikin vuonna, sinua varten. Alkavana vuonna tavoitteeni on tuoda esille vielä näkyvämmin ja monipuolisemmin, miten voisin olla avuksi. Julkisuudessa on puhuttu paljon uupuneista perheistä, on peräänkuulutettu kodinhoitajia ja on perustettu hätäkahvi-yhteisöjä. Ammattijärjestäjillä voisi olla myös tässä oma osansa. Ajattelen itse niin, että jos ketään muuta ei enää kehtaa kutsua kotiin, ammattijärjestäjän kehtaa ja voi.

Seniorit. Tutustuin ikäteknologiaan Käkäte-projektin julkaisujen ja tapahtumien kautta. Aihepiiri tuntui läheiseltä ja halusin jotenkin osallistua asiaan. Olinkin tässä kuussa eräässä tamperelaisessa palvelukeskuksessa juttelemassa senioreiden kanssa tablettitietokoneiden käyttämisestä. Tuokiolle tulee jatkoa ensi vuonna, jolloin aiomme käydä läpi erilaisia netissä toimivia palveluja, kuten kirjasto ja laboratorioajan varaaminen.

Tulevaisuus. Osallistuin syksyllä kahteen todella mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tapahtumaan: Mindtrek ja Slush. Molemmat vahvistivat käsitystäni siitä, että sekä hyvinvointi- että yhteisöllisyystrendi ovat vahvassa kasvussa ja niihin liittyy mielenkiintoisia teknologisia sovelluksia. Ensi vuoden keväällä järjestetään Tampereella uusi Tekemisen ilo -tapahtuma. Suunnittelu alkaa heti tammikuussa. Olen myös mukana tukemassa Koodikerho-ryhmää, joka kehittää ohjelmointiaiheista lasten iltapäiväkerhoa.

Utelias ja avoin. Jatkan verkostoitumista ja etsin hyödyllisiä palveluja ja tuotteita. Arjenhallinnan ohella seuraan tarkalla silmällä ensi vuonnakin resurssiviisauteen, jakamistalouteen, ikäteknologiaan, ohjelmointiopetukseen ja robotiikkaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia.

Kiitos. Kiitos lukijoille, tykkääjille, seuraajille, ystäville. Kiitos keskusteluista, tuesta, rohkaisusta.


Kaikkein kiitollisin olen ihanille asiakkailleni, jotka olette ennakkoluulottomasti uskaltaneet kokeilla uudenlaista palvelua. Olette tukeneet rohkeudellanne yritteliäisyyttä ja suomalaista työtä.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Organisointia ja digitaitoja tietokonetumpeloille

Kuva: Loren Kerns

Olen käyttänyt tietokoneita "aina" ja uusien ohjelmien käyttöönotto ei ole ollut minulle mikään juttu. En pidä kuitenkaan itseäni erityisenä, tietokoneita kuten muitakin moninappulaisia laitteita on joka kodissa ja useilla työpaikoillakin tehdään töitä tietokoneella. (Voin jopa tässä tunnustaa, etten osaa laittaa vanhempieni telkkaria päälle, koska en tiedä missä järjestyksessä mitäkin nappuloita kolmessa eri kaukosäätimessä pitää painella.)

Joku aika sitten sattui tapaus, joka vähän hätkähdytti minua. Meitä oli kolme henkeä, joiden piti suunnitella tekstejä ja tapahtumia yhdessä. Minua ärsyttää eri versioisten liitetiedostojen heittely sähköpostilla edestakaisin ja ehdotinkin, että suunnittelemme kaiken yksinkertaisesti jaetussa tiedostossa. Loin tiedoston ja lähetin muulle porukalle linkit, joiden kautta he pääsisivät muokkaamaan tekstiä. Luulin että homma on sillä selvä ja suunnittelu lähtee tehokkaasti käyntiin. Miten kävikään? Toinen henkilöistä ei onnistunut suunnattomankaan kliksuttelun jälkeen tekemään tekstiin muutoksia, toinen ei edes yrittänyt.

Puhutaan Suomen tehostamisesta, digitalisoimisesta ja robotisoitumisesta, mutta ihmisten digitaidoissa tuntuu olevan parantamisen varaa. On olemassa paljon sovelluksia, joiden avulla voisimme tehostaa omaa suunnitteluamme ja viestintäämme. Mikä estää käyttämästä niitä?

Jos kyse on digi-itseluottamuksesta tai pikemminkin sen puutteesta, se muuttuu nyt. Olen ehkä lannistunut epäkäytettävien kaukosäädinten viidakossa, mutta tässä asiassa pystyn auttamaan.

Uusin palveluni on Etäapu, jota voit käyttää, jos sinulla on tietokone tai tabletti ja netti. Tapaamme ensin nenätysten, jolloin määrittelet tavoitteesi. Se voi liittyä kodin järjestämiseen, mutta se voi olla jotain muutakin. Luomme sinulle tilin ilmaiseen nettipalveluun (Trello, Google Drive tai molemmat), jonka avulla voimme yhdessä seurata edistymistäsi. Neuvon sinulle ihan kädestä pitäen ja juuri niin yksinkertaisesti kuin haluat, miten nettipalvelua käytetään.

Kahden seuraavan kuukauden ajan työskentelet kohti tavoitettasi oppien samalla sujuvaksi palvelun käyttäjäksi. Saat minulta tukea palvelun kautta. Lopussa olet saavuttanut kaksi tavoitetta: projektisi on valmis ja osaat jatkossa käyttää nettipalvelua muidenkin suunnitelmien toteuttamisessa ja jakamisessa. Ehkä uudesta taidostasi on hyötyä vaikka taloyhtiön tai yhdistyksen toiminnassa?

Soita tai lähetä sähköpostia, niin tehdään kasvojenkohotus sekä kodillesi että digitaidoillesi!

* Mekaselskan palvelut

Ammattijärjestäjät! Eikö ne ole niitä, jotka tulee ja heittää kaiken pois?

Kuva: Patrik Jones (flickr)

 Ammattijärjestäjän palkkaaminen on jännää puuhaa. Televisiossa pyörineet himohamstraaja-sarjat ja naistenlehtien artikkelit ovat ehkä tuoneet tavarakaaosasiat vähän enemmän esille, mutta edelleen ihmisillä on paljon asenteita ja ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat avun hankkimista ja vastaan ottamista. Moni ei varmaankaan edes tiedä, mitä ammattijärjestäjä oikeastaan heidän kotonaan tekisi. Kun olen jutellut ihmisten kanssa, todella moni on luullut, että tulemme ja heitämme kaiken pois. Ei ihme, että tulee vastareaktio pitää tiukasti tavaroistaan kiinni. Näistä en ainakaan luovu! Meille eivät sellaiset ainakaan tule!

Ammattijärjestäjän tehtävä on nimensä mukaisesti lisätä järjestystä asiakkaan kodissa - tai missä hän toimiikaan - käymällä järjestelmällisesti haluttu tila läpi ja miettimällä paras tapa säilyttää se mitä asiakas haluaa siinä tilassa säilyttää. Jos tilaa on liian vähän kaikille tavaroille, joistakin täytyy luopua. Yhdessä tunnistamme ne tavarat, joilla ei ole niin paljon käyttöä että ne kannattaisi säästää viemässä tilaa enemmän käytössä olevilta tavaroilta. Tupaten täynnä olevat tilat ovat lähes käyttökelvottomat. Olet varmasti itsekin huomannut, kuinka helppoa ääriään myötä täynnä olevasta kaapista on ottaa vaatteita tai muita tavaroita.

Kaikki alkaa siitä, että otat minuun yhteyttä. Voit esimerkiksi soittaa tai lähettää sähköpostia. Ensi juttelemalla kuuntelen tarkasti, millaisessa asiassa tarvitset apuani. Voit esimerkiksi sanoa, että omakotitalon sekalaisena varastona pidetty yläkerta halutaan ottaa nyt käyttöön ja makuuhuoneet pitäisi raivata. Tai voit huokaista: kaikki on ihan sekaisin enkä enää pärjää. Kyselen sinulta yhteystietosi ja sovimme tapaamisen ajankohdan.

Joskus tavaroita ja sekasortoa on kertynyt niin paljon, ettei kotiin ole voinut aikoihin kutsua vieraita. Voi tuntua siltä, että tilanne on niin kaamea, ettei sinne voi päästää edes ammattijärjestäjää. Tähän mennessä huolet ovat olleet joka kerta aivan turhia. Mutta jos kuitenkin jännittää liikaa, voimme sopia tapaamisen vaikka läheiseen kahvilaan ja jutella ensin huolet pois.

Raivaus ja järjesteleminen vaativat onnistuakseen tavoitteiden asettamista ja suunnitelman tekemistä. Ensimmäinen tapaamisemme kestää tunnin. Olen antanut sille nimeksi Tuumasta toimeen. Sen aikana teemme tarvekartoituksen ja mietimme miten jatkamme eteenpäin. Joskus järjestelyprojektisi vaatii vain tällaisen alkusysäyksen ja pärjäät sen jälkeen itseksesi.

Yleensä asia on kuitenkin niin, että jos jaksaisit tehdä järjestelyn itse, olisit jo tehnyt sen. Ammattijärjestäjän avulla projektisi ei karahda kiville vaan etenee loppuun saakka. Jos päätät ottaa enemmän järjestelyapua, sovimme milloin tulen luoksesi seuraavan kerran. Apua saa kolmen tunnin erissä. Se on hyvä pätkä saada aikaan silminnähtäviä tuloksia.

Järjesteleminen vie aikaa. Jos omakotitaloon on kerääntynyt tavaraa kymmenien vuosien ajan, sitä ei järjestetä kuudessa tunnissa (paitsi jos heitellään kaikki poikkeuksetta roskalavalle - ja sitähän ei haluttu).

Budjettiin ei kuitenkaan tarvitse laskea mukaan järjestysapua kymmenille tunneille. Kun toimintasuunnitelma on alussa tehty ja tavoitteet ovat selvillä, voimme ajoittaa toisen järjestelykäynnin esimerkiksi kuukauden päähän ensimmäisestä. Näin saat kuuden tunnin järjestelyavulla tehtyä paljon enemmän. Kun tiedät, että olen tulossa taas katsomaan mitä olet saanut kuukaudessa aikaan, toimit tehokkaammin!

Vieri vieressä toimiminen voi olla parempi vaihtoehto työläiden kohteiden kuten vaatteiden ja muistoesineiden kanssa. Järjesteleminen on päätösten tekemistä, ja niiden tekemisessä auttaa keskustelu ja toisen tekemät kysymykset.

Viimeisen kerran jälkeen soitan sinulle vielä jonkin ajan kuluttua kysyäkseni kuulumisia. Jos olemme vaikkapa järjestäneet paperisi kansioihin, haluan tietää toimiiko uusi järjestys pitemmän päälle vai pitääkö systeemiä vielä viilata.

Aloita matka kohti järjestystä

Miten säilyttää itsekuri kun tahdonvoima on lopussa

Terveelliset elämäntavat, napostelun välttäminen, kodin järjestyksessä ja siistinä pitäminen ovat asioita, jotka tuntuvat välillä rasittavilta ja vaativat itsekuria ja tahdonvoimaa. Etenkin stressaavina aikoina tahdonvoimaa ei tahdo löytyä ja repsahdukset ovat todennäköisiä.

Pelkkä tahdonvoima ja sen puute ei kuitenkaan selitä kaikkea - ehkä ei edes suurinta osaa - näistä repsahduksista. Erittäin suuri merkitys on nimittäin ympäristöllämme ja millaisia valintoja se laittaa meidät tekemään.

* Jos koulussa on makeisautomaatti ja terveelliset välipalat pitäisi hakea parin korttelin päästä lähikaupasta, ostavatko lapset ennemmin makeisia vai voileipiä?

* Jos elinluovutusta varten pitää antaa erikseen lupa, tuleeko enemmän elinluovutuslupia kuin jos elinluovutusta vastaan pitää tehdä erikseen kielto? (Vastaus: Itävallassa melkein kaikki sallivat elinluovutuksen eli eivät ole tehneet kieltoa. Saksassa vain 12% on jaksanut antaa elinluovutusluvan.)

* Jos sohva avautuu edessä pehmeänä ja vapaana ja kuntopyörä pitäisi kaivella kuivumassa olevan pyykin ja muun tavaran alta esiin jotta pääsee polkemaan, meneekö ihminen helpommin sohvalle vai kuntoilemaan?

* Jos kassojen luona on suklaapatukoita, ostavatko asiakkaat niitä enemmän kuin jos ne olisi piilotettu myymälän takanurkkaan?

* Jos imuri on halpa tehoton räyskä ja se pitää painia ulos siivouskaapista mopinvarsien ja ämpäreiden takaa jotta voi imuroida, tuleeko paljon imuroitua?

Koirien opetuksessa suuri merkitys on sillä, miten oman toiminnan ja ympäristön järjestää niin, että koiran on helppo tehdä oikein. Koiran on esimerkiksi helpompaa oppia pysymään pois keittiöstä norkoilemasta, jos keittiön ovella on näkyvä kynnys rajana. (Ihmiset eivät ole koiria, mutta monet hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon samaa meissä on.)

Millaisia muutoksia me voisimme tehdä kotonamme, että olisi helpompaa pysyä hyvissä tavoissa kuin sortua huonoihin?

Tässä muutamia esimerkkejä.

Herkut.
* Laita silmänkorkeudelle ja tarttumaetäisyydelle vain terveellistä syötävää.
* Jätä herkut kauppaan, etteivät ne kiusaa sinua kaapissa.
* Syö säännöllisesti kunnon ateriat, ettei tule täytettyä vatsaa epäterveellisillä välipaloilla.

Ostaminen.
* Tee ostoslista ja pysy siinä, niin et tee heräteostoksia.
* Ota selville mitä sinulla jo on ja mitä sinulta puuttuu, niin et osta turhaan mitään. 
* Maksa ensin laskut, laita sitten vähän säästöön, ja käytä vain se raha mitä jää yli.

Kuntoilu.
* Pidä kuntoiluvälineesi helposti esille otettavissa.
* Haasta kaverisi mukaan - lähdet mieluummin lenkille kuin petät lupauksesi ystävälle.
* Harrasta arkiliikuntaa. Vaihda auto polkupyörään lyhyillä matkoilla.
* Hanki askelmittari. Mittaaminen tekee monesta asiasta hauskempaa.

Siisteys.
* Päätä jokaiselle tavaralle oma paikka, niin se on helpompi palauttaa siihen.
* Siivoa vähän mutta säännöllisesti, niin vältyt valtavilta suursiivouksilta.
* Vähennä tavaran määrää, kuten koriste-esineitä ja sohvatyynyjä.
* Hankkiudu eroon liian monimutkaisista säilytysjärjestelmistä.
* Sijoita korkealaatuisiin siivousvälineisiin, joita ei tarvitse kirota joka käytön aikana.

Minä tunnustan olevani laiska kokki. Todella laiska. Syön koska muuten kuolee nälkään. En saa nautintoa ruoanlaitosta ja syöminen on ajanhukkaa. Hoitaisin asian mieluiten valmiilla eineksillä, mutta ne eivät ole terveellisiä. Helpotan terveellistä syömistä pitämällä huolta siitä että minulla on kotona valmiita perusaineksia erilaisiin sörsseleihin, jotka saan nopeasti kasaan. Pakkasessa on myös useimmiten valmiita annoksia aikaisemmista ruoista, joita on jäänyt yli. Jos minun pitäisi aloittaa ruoanlaitto aina sillä että menen kauppaan, lounaslistallani olisi varmaan pelkkiä keksejä.

Yleisesti ottaen teemme enemmän asioita, jotka ovat näkyvillä ja jotka olemme ottaneet tavaksi. Hankalat asiat vaativat enemmän energiaamme, jolloin sitä ei kannata tuhlata vähäpätöisiin asioihin. Järjestyksessä oleva koti ja toimisto ja edes jonkin sortin suunnitelmallisuus antaa raamit ja mahdollisuuden keskittää voimat tärkeämpiin asioihin kuin sotkun kauhisteluun.

Onko sinulla jo kokemusta siitä, että pienellä arjen muutoksella voi olla suuri merkitys?

Lue lisää: Tutkimus kertoo, että ihmiset, jotka pystyvät parhaiten vastustamaan houkutuksia, välttävät tilanteita, joissa houkutuksiin voi joutua. Wall Street Journal: The Secret Of Resisting Temptation

3 tosiasiaa, joita sinun voi olla vaikea uskoa sijoittamisesta

Raha on mukava asia omistaa - sen avulla voi hankkia muita mukavia asioita kuten kodin, vaatteita ja ruokaa. Jos sitä on enemmän, voi vaikka matkustella ja harrastaa kaikenlaista. Vauraus tuo turvallisuutta ja riippumattomuutta. (Onnea se ei tosin tutkimusten mukaan tietyn pisteen jälkeen enää tuo lisää - se pitää löytää muualta.)

Monet meistä ovat hyviä hassaamaan rahaa.  Rahan hankkiminen ja pitäminen on sitten hankalampaa.

Sijoittaminen on yksi tapa saada sitä lisää. Suomessa sijoittamiseen tuntuu liittyvän monia harha- ja epäluuloja. Etenkään naiset eivät monesti voi kuvitellakaan toimivansa sijoittajina. Tämän olisi hyvä muuttua.

Epäluulojen hälventämiseksi esittelen kolme tosiasiaa sijoittamisesta.

1. Sijoittaminen ei ole ketkuilua.
Kaiken maailman keinottelevat pankkiirit ja pikavoittoja ahnehtivat johdannaiskauppiaat voivat antaa sijoittamisesta kummallisen kuvan. Sijoittaminen on kuitenkin alkuperäiseltä ajatukseltaan, yksinkertaisimmillaan täysin rehellistä puuhaa. Sijoittaminen tarkoittaa, että ostat pienen osan yrityksestä. Voit pitää osaa omistuksessasi vaikka vuosikausia, ja se tuottaa sinulle osinkoa eli osuuden yrityksen voitosta.

2. Sinun ei tarvitse olla rikas harrastaaksesi sijoittamista.
Kun kerroin omalle isälleni omistavani joitakin osakkeita, hän luuli heti minun olevan joku osakemiljonääri ja kroisos. Sijoittaminen ei ole mikään rikkaiden etuoikeus. Kuka tahansa, jolla jää kuukausittain hieman ylimääräistä rahaa säästöön, voi sijoittaa ne. Se ei ole mitään salatiedettäkään. Osakkeiden sijasta tai lisäksi voi sijoittaa sijoitusrahastoihin, jotka ovat asiantuntijoiden hallinnoimia osakekokoelmia. Alkuun pääset muutamalla kympillä kuukaudessa. Mitä nuorempana aloittaa, sitä enemmän ehtii kerryttää omaisuuttaan. Koskaan ei ole kuitenkaan myöhäistä aloittaa.

3. Sinulla on oikeus rikastua.
Sinäkin ehkä ajattelet, ettet ymmärrä rahan päälle mitään, että raha on jotain, mikä ei vain ole eikä tule olemaan sinun ulottuvillasi. Varakkaat ovat niitä muita, mutta sinä et kuulu heihin. Ajattele toisin. Myös sinulla on oikeus olla varakas. Rahaa voi säästää ja tehdä sen avulla jotain hyödyllistä, sitä ei tarvitse heti käyttää johonkin ehkä turhaan impulssiostokseen. Sinulla on oikeus ymmärtää miten varallisuutta hoidetaan ja säilytetään.

Leila Simonen kirjoittaa kirjassaan Naiset ja raha (2008): "Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa nopeimmin vaurastuva ryhmä on naiset. Moni nainen ei kuitenkaan osaa käyttää itsenäisesti rahaa, miettiä kulutustaan ja vaurastumistaan."

Lue Simosen kirja, jos haluat saada paremman otteen rahoistasi ja elämäsi suunnittelusta. Simonen esittelee kirjassaan vaurastumisen eri keinoja (miltä kuulostaa "salavarakkuus" tai "tyylikäs köyhäily"?), käsittelee rahaan liittyviä tunteita ja kertoo ihmisten kokemuksista. Otsikosta huolimatta lukeminen ei tee pahaa miehillekään!

Millainen suhde sinulla on rahaan ja vaurastumiseen?

Viikkosiivouksen riemut

Kuinka usein teillä siivotaan?

Harva siivouksesta tykkää, ja moni vältteleekin kyseistä touhua niin pitkään kuin on mahdollista. Jossain vaiheessa kuitenkin kämppä liukuu niin kauheaan kuntoon, että sille on pakko tehdä jotain. Siivoamista varten kerätään adrenaliinia ja apinan raivoa, joka purkautuu riehumiseen tavarakasoja sinne tänne siirrellen ja konkkeloa imuria joka kulmaan kolistellen.

Jotkut välttelevät siivousta myös siksi, että heidän mielestään toimenpiteeseen kuuluu välttämättä mm. jalkalistojen hinkkaus hammasharjalla ja kaikkien satojen kirjojen tai koriste-esineiden imurointi ja hyllyjen pyyhkiminen.

Meillä siivotaan joka viikko tiettynä päivänä, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Säännöllinen siivous kuulostaa pahasti enemmältä siivoukselta, mutta onkin itse asiassa vähemmän. Miten niin?

Siivousta ei voi suorittaa, jos kaikki on levällään. Säännöllinen siivouspäivä pakottaa järjestelemään asunnon ainakin kerran viikossa. Jotta tämän voi tehdä nopeasti, kaikille tavaroille on mietittävä oikea paikka kaapeista. Kun tavaroilla on paikkansa, järjestely käy hujauksessa. Mitään suurta kaaosta ei edes pääse syntymään.

Viikkosiivouksemme on perussiivous: vessojen pesu, imurointi, mattojen tuuletus, lattioiden pesu, pölyjen pyyhintä, keittiön tehopyyhintä. Perustoimien lisäksi siivoan yleensä jonkin paikan vähän paremmin. Näin asunto puhdistuu vähän kerrallaan joka paikasta. Tarvetta erityiselle "joulusiivoukselle" ei ole.

Yllätysvieraat eivät aiheuta paniikkia. Järjestyksen saa palautettua ja pikaimuroinnin tehtyä hyvin lyhyessä ajassa.

Usein toistuvaan toimintaan syntyy rutiini, joka helpottaa toimintaa ja vähentää miettimisen tarvetta. Meillä on perheen kesken selkeä työnjako. Kaikilla on omat tehtävänsä ja teemme ne aina samassa järjestyksessä. Aivot saa nollille, kädet ja jalat liikkuvat itsestään ja homma on kohta hoidettu.

Nostan vielä esille hyvien välineiden tärkeyden. Laadukkaaseen imuriin kannattaa satsata. Pölyjä ympäriinsä levittävään pöheltimeen menee heti hermo. Mikrokuitumopin kanssa ei tarvita paljoa vettä eikä pesuaineita. Olemme myös valinneet huonekalut niin, että niiden alta pääsee imuroimaan.

Millainen suhde sinulla ja siivouksella on?

Toimintatorstai: Nappaa aikavarkaat

Olet varmasti huokaissut joskus "Mihin tämä päivä oikein meni?" Voit tunnustaa rohkeasti jopa ettet oikein tiedä mihin koko viikko oikein kului. Jotakin kyllä ähräsit koko ajan, mutta ilmeisesti ei ihan sitä mitä piti, koska kaikki tärkeä on jotenkin jäänyt tekemättä.


Sitä kuvittelee tietävänsä mitä milloinkin tekee, mutta se on monen kohdalla toiveajattelua. Jos haluat oikeasti saada selville, mihin mustaan aukkoon päiväsi uppoavat, ota käyttöön aikapäiväkirja.

Minun aamupäiväni on kulunut siihen, että olen ährännyt tätä tiedostoa printtauskelpoiseksi, jotta pääsisit mahdollisimman nopeasti varasjahtiin.

Tulosta siis tästä itsellesi paperi, johon merkitset viidentoista minuutin tarkkuudella mitä teet. Pidä paperia vierelläsi ja merkkaa säännöllisesti kaikki tekemäsi asiat. Voit tehdä sen vain työpäivän ajan tai voit kirjata päiväkirjaan myös kotipuuhasi.

Aikapäiväkirja

Pidä päiväkirjaa vaikkapa viikon ajan. Väritä toiminnot eri väreillä, jos se tuntuu kivalta.

Mitä opit? Mikä vie aikasi? Minkä askareen tai toiminnan osuus on liian suuri? Mikä tärkeä asia ei saa tarpeeksi aikaasi?

Oletko lehtokerttu vai leppäkerttu?

Yksi tapa ryhmitellä ihmisiä on sen mukaan, ajattelevatko he asioita enemmän kokonaisuuden vai yksityiskohtien kannalta. Kutsun näitä tyyppejä nyt korkealta katseleviksi lehtokertuiksi ja ruohonjuuritasolta tarkasteleviksi leppäkertuiksi.

Lehtokertut

You can quickly see patterns in complex problems.

You like to come up with new ideas and new projects.

You have a low tolerance for busywork, tedious errands, and filling out forms.

You are great at outlining what needs to be done, but filling in the details can feel exhausting.

- See more at: http://quickbase.intuit.com/blog/2011/03/17/are-you-a-big-picture-thinker-or-detail-oriented/#sthash.71c6rbly.dpuf

* keksivät helposti uusia ideoita ja projekteja, mutta toteutus voi jäädä hieman vajavaiseksi
* hyppäävät liian helposti johtopäätöksiin huomatessaan kaavoja
* eivät jaksaisi keskittyä pikkutarkkaan näpertämiseen kuten lomakkeiden täyttelyyn
* määrittävät helposti mitä tarvitsee tehdä, mutta yksityiskohtien miettiminen tuntuu rasittavalta
* eivät pidä pikkuasioihin takertumisesta

Leppäkertut
* miettivät asioita yksityiskohtaisesti ja saattavat jättää kokonaisuuden huomiotta
* tykkäävät ennemminkin parannella valmista suunnitelmaa kuin aloittaa suunnittelun alusta
* jättävät helposti huomiotta asioiden ja ideoiden väliset suhteet - "eivät näe metsää puilta"
* yliviivaavat korostustussilla opiskelumateriaalista kaiken
* eivät pidä epätarkkuudesta

Myers-Briggsin persoonallisuustestissä lehtokerttu on yleensä N (intuitiivinen) ja leppäkerttu on S (tosiasiallinen).

You can quickly see patterns in complex problems.

You like to come up with new ideas and new projects.

You have a low tolerance for busywork, tedious errands, and filling out forms.

You are great at outlining what needs to be done, but filling in the details can feel exhausting.

- See more at: http://quickbase.intuit.com/blog/2011/03/17/are-you-a-big-picture-thinker-or-detail-oriented/#sthash.71c6rbly.dpuf

Liittyykö tämä jotenkin kodin järjestyksessä pitämiseen ja raivaukseen?

Lehtokertut saattavat aloittaa järjestelyprojekteja vähän siellä sun täällä, mutta tulokset voivat jäädä laihoiksi. On mukavaa vaihtaa sohvan paikkaa, mutta kun pitäisi käydä läpi nippu pieniä paperilappusia, lehtokertun into lopahtaa.

Leppäkerttu taas saattaa nyhertää yhden laatikon kimpussa tuntikausia ja miettiä parasta koriratkaisua sisällön jaotteluun.

Tunnistatko itsessäsi lehtokerttua tai leppäkerttua? Millaisia haasteita sinulla on ollut omissa järjestelytoimissasi?