Kiipeäisinkö Mount Everestille vai laittaisinko vihdoin koulukuvat kansioon

Harvoin tehtävät kotityöt tai muut puuhat saattavat jäädä vähän retuperälle ja ne hoidetaan jotenkin puolivaloilla. Joidenkin hommien taustalla kummittelee myös piileviä ajatuksia, luuloja ja tunteita, minkä takia niitä lykätään.

Tulin ajatelleeksi tätä, kun muistin, että minun pitäisi hoitaa kuntoon sellainen pieni tehtävä kuin lapsen koulukuvien kansiointi. Jostain syystä olen laittanut parit viimeisimmät valokuvat vain kansion viereen odottamaan kiinnitystä, mutta sitä kiinnityspäivää ei ole koskaan koittanut. Päätin tarttua asiaan ja miettiä ja analysoida oikein tietoisesti, miksi tämä pikkujuttu ei ole vielä hoitunut.

"Kyllähän tuon kerkiää."
Päällimmäisenä tunteena on se, että kyseessä on pikkujuttu. Valokuvien kansioon laittaminen ei ole ollut ajankohtaista tai tärkeää. Jos osallistuisin hienosti laitetulla valokuvakansiollani kansainväliseen skräppäyskisaan, olisin varmaan suhtautunut tehtävään toisella tavalla. Nyt mitään kiirettä ei ole ollut, kyllä ne otokset siinä kuvaamon kuoressakin odottelevat.

"Siihen menee koko ilta."
Seuraavaksi tulee se klassinen tuntemus, että homma on liian iso. En muista, monenko vuoden koulukuvat kansiosta puuttuvat. Minulla on ennakkoluulo, että järjestäminen tulee viemään kauheasti aikaa.

"Millainen äiti oikein olen?!"
En voi myöskään välttyä huono äiti -itsesyytöksiltä. Millainen äiti ei laita koulukuvia heti nätisti kansioon? Kyseessä on hirveä lapsen laiminlyönti, josta hän varmaan traumatisoituu ja kärsii koko elämänsä.

Tartun sitten härkää sarvista ja otan kaapista kuvakansion ja ne irtokuvat.

Tadaa: laitettavana on kahdet viimeiset koulukuvat ja kaksi korttelifutiksen joukkuekuvaa. Siitä pääsenkin seuraaviin ajatuksiin.

"Miten näitä on näin paljon?"
Selaillessani kansiota tuskastun vähän. Olen kai tilannut vähän liikaa kuvia, niitä on liikaa samanlaisia. Junnun kaveripiirissä ei ole tavattu vaihtaa kuvia keskenään, vaikka vaihdettavaa kyllä olisi ollut. Kuvat eivät mahdu yhdelle sivulle. Herää ajatus, voiko osan vain heittää pois, vai tekisikö ylimäräisistä jotain kollaasia tai vastaavaa.

"Tästähän puuttuu osa"
Kuvia on vaikka peppunsa pyyhkisi, mutta silti kahdelta vuodelta puuttuu koko kuvasetti: yksi päiväkodista ja yksi kouluajalta. Junnulla on kaksi kotia, joten tulee ensiksi mieleen, onkohan joku kuori jäänyt matkalle, vai mitä on tapahtunut. Kokoelman epätäydellisyys ärsyttää.

"Ei nää pysy"
Olen näemmä laittanut ensimmäiset kuvat kiinni valokuvatarralla kansion pahvisivuille mutta vaihtanut sitten jostain syystä valokuvakulmiin. Huono päätös, isot ryhmäkuvat ponnahtelevat sivun taipuessa kiinnityskulmista irti. Yritän etsiä tarraa, mutta sitä ei enää ole. En halua luovuttaa kesken, kun olen päässyt näin pitkälle. Laitan kuvat teipillä kiinni, mutta tajuan, ettei teippi ole varmaankaan happovapaata. Täytyy hankkia kunnon valokuvatarraa ja tehdä kaikki uudestaan...

Tarinan opetukset:

Tehtävää edeltävä tuskailuvaihe on yleensä pitempi kuin suoritusvaihe.

Tehtävän saa varmemmin kerralla valmiiksi, jos on hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat välineet.

Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudestaan.

Tee oma joulukuusi teipistä, kankaasta tai javascriptistä

Askartelu on ihanaa, mutta se kaikki paperisälä, sinkoilevat helmet ja muu jälkisiivous... Kallistun itse diginäpertelyn puoleen.

Nykyään joulukuusen voi oikean havupuun sijasta tehdä pelkästä oksasta, joulukorteista tai vaikka pelkästä teippikuviosta seinällä. Nyt on ansiostani vieläkin enemmän valinnanvaraa. Jos olet netissä tietokoneella, klikkaa sanaa ja käy koristelemassa oma pikku

Kuusi kertoo sinulle myös, montako päivää jouluun on, jos otat valmistautumisen yhtä rennosti kuin minä eikä sinulla ole tarkkaa aikataulua.

Tällä askartelemallani pienellä koodinpätkällä haluan toivottaa teille mukavaa joulukuuta!
(Jos koodi ei demoefekti-syistä sattuisi juuri sinun kohdallasi toimimaan, niin toivotan sinulle silti mukavaa joulun odotusta!)

p.s. Askarteluaineksina olivat JavaScript ja Paper.js-kirjasto. 

Toimintatorstai: 2+1 kotiärsiötä kuntoon

Kuva: Laurie Avocado

Tämän päivän aiheena on pienten mutta ärsyttävien asioiden korjaus, joka on odottanut tekemistään.

***

Tapaus 1. Olohuoneen nurkassa sohvan takana johtokasa, joka ei näy silmään mutta ärsyttää viikottain imuroidessa ja luututessa. (Miksi pistorasia ei ole huoneen nurkassa vaan metri siitä keskemmälle päin, älkää kysykö.) Ratkaisu: nostetaan johdot pois lattialta kaapin reunaan ruuvatun telineen avulla. Kotelointi ja muu siistiminen vielä puuttuu, mutta ärsytys väheni jo.

Tapaus 2. Pannunalusen nostaminen koukuilla kaapin seinälle. Tämän tapauksen ratkaiseminen oli miltei ärsyttävämpää kuin itse ongelma, koska kaappi oli vähän turhan kapea ruuvaaville lihaksikkaille käsivarsille. Muutaman kirosanan avulla saimme lopulta homman maaliin. Liimaamalla olisi onnistunut helpommin. Mutta nyt on niin kiva laittaa ritilä naulaan!

Tapaus 3. Katastrofi odottamassa tapahtumistaan. Taloyhtiön mattotelineellä ei saa tuulettaa mitään, joten ruuvasimme aikoinaan autokatoksemme kattoon tuuletustangot. Ne ovat toimineet hienosti, mutta koska puurimat eivät ole olleet lenkeissä tukevasti kiinni, mieheni on saanut toisen niistä kerran niskaansa. Onneksi hän oli välissä, koska muuten se olisi tullut auton päälle. Vihdoin saimme otettua kätösiimme neljä ruuvia ja meisselin ja kiinnitettyä tangot kunnolla. Nyt saavat matot tanssia tangollaan miten paljon haluavat!

Mitä rasittavaa ja ärsyttävää sinä voisit vihdoinkin fiksata kuntoon tänään tai vaikka heti ensi viikonloppuna?

Järjestyksestä syytä juhlaan - tai juhlasta syytä järjestelylle

Kuva: Maria Eklind

Järjestelyhommissa tulee usein vetkuteltua ja laiskoteltua, jos ei ole a) orjapiiskuria b) määräaikaa. Kokemukseni mukaan harva on itselleen tarpeeksi tiukka orjapiiskuri ja itsellensä asetetut määräajatkin venyvät ja vanuvat, kun niitä ei ole pakko noudattaa.

Kevät ja kesä ovat ilonpidon aikaa. On pääsiäistä, on äitienpäivää, on rippijuhlia, ja sitten tietenkin kaikki iloiset valmistujaisjuhlat. Kihlajaisia ja häitä vietetään, lapsia syntyy, ja heille pidetään kaste- tai nimijuhlat. Ehkä muutto uuteen kotiin antaa aihetta kutsua ystävät tupareihin.

Minulla on ehdotus:

Käytä tulevia juhlia tehokkaana syynä laittaa viimeinkin kotisi järjestykseen!

(Jos teillä ei ole sopivasti ketään valmistumassa tai vauvoja syntymässä, voit tietenkin pitää ihan vapaamuotoiset juhlat, illanistujaiset, vaatevaihtajaiset, leipojaiset tai mitä ikinä haluat. Pääasia on viettää mukavia hetkiä läheisten kanssa!)

Lähetä asianosaisille kirjalliset kutsut, niin sitoudut määraikaasi. Sinulla on silloin selkeä päivä, jolloin kaiken pitää olla valmista, etkä pysty lipsumaan siitä ilman selittelyä. Ha!

Olet ehkä aikaisemmin toiminut niin, että viikkoa tai päivää ennen määräaikaa on hätäisesti tungettu kaikki mahdollinen sopivaan ja sopimattomaan paikkaan. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä asiat rauhassa ja kunnolla niin, että syntyy todellakin muutosta vanhaan. Voit mitata muutoksen suuruutta vaikka pölystä pyyhittyjen hyllyjen määrällä, kaappien ja varastojen läpikäymisessä täyttyneiden jäte- ja kierrätyssäkkien määrällä, tyhjentyneiden säilytyskorien määrällä.

Ehdit saada vielä tehtyä vaikka mitä ennen kesän alkua, jos aloitat nyt. Viikon päästä on viikko vähemmän aikaa. Jos tarvitset apua, täällä ollaan!

Olen avosydänkirurgi, luotsi ja verhojen avaaja

Kuva: Rennett Stowe

Kun kerron ihmisille mitä teen työkseni, minulle esitetään yleensä aina sama kysymys: "Oletko käynyt himohamstraajien luona?" Ihmiset yhdistävät ammattijärjestäjän työn ensimmäiseksi television kauhisteluohjelmiin ja toivovat ehkä kuulevansa jonkin mehukkaan yksityiskohdan.

Vastaan ehkä heidän pettymyksekseen joka kerta, että olen saanut tehdä töitä ihanien, tavallisten ihmisten kanssa, joilla tavallisimmin jokin elämänmuutos on joko suistanut kodin kaaoksen valtaan tai muuten vain paljastanut tarpeen tehdä jotain tavaroiden määrälle tai epäjärjestykselle.

Vieraan ihmisen päästäminen kotiin ja kaiken tekemättömän, miettimättömän, hautautuneen paljastaminen vaatii paljon rohkeutta. Eräs asiakas vertasi tunnetta melko dramaattisesti rinnan repimiseen auki.

Kaikki työtehtäväni eivät sentään ole avosydänkirurgiaa. Joskus yhteydenoton syynä on se, ettei terveys kestä tavaroiden siirtelyä ja lähinnä tarvitaan apukäsiä. Ongelmana voi olla myös tavaroiden kuljetus kierrätykseen - joko siksi ettei käytössä ole autoa tai sitten että tavarat eivät vapaaehtoisesti halua lähteä eteisestä eteenpäin. Tiedättehän, kun ei vain saa aikaiseksi.

Jos on ollut vääriä luuloja tuntemattomien kanssa, niin on joskus täytynyt oikoa asiakkaidenkin käsityksiä.

"Sulla on varmaan sellainen design-koti." Äänensävystä arvelen tarkoitettavan kliinistä tavaratonta sisustuslehti-asuntoa. Ei pelkoa.

"Nyt siirretään tästä tämä senkki tästä toiselle puolelle, ei tarvi näitä designmaljakkoja tästä ottaa pois, tästä vain työnnetään näin!" On eri asia työnnellä omia tuttuja huonekalujaan kuin toisen tavaroita, joiden painoa ja käyttäytymistä ei tunne. Haluan että kaikki on yhtä ehjää ennen ja jälkeen käyntini.

"Niin sä et olekaan siivooja." Pyyhittyäni pölyjä ja lastattuani tiskikoneen. En ole kodinhoitaja enkä tule tekemään siivoustehtäviä, mutta joskus autan alkuun pääsemisessä. Olen se tyyppi, joka kutsutaan hätiin, jotta voisi käyttää siivouspalveluita.

Alkuun pääseminen on kokemukseni mukaan monesti käyntini ydin ja arvo. Asiakkaani eivät suinkaan ole toistaitoisia tai kädettömiä. Monen on vain vaikeaa löytää yksin se hetki jolloin ja se kohta josta aloittaa. Toisen kanssa touhuaminen on mukavampaa, tulee edettyä reippaammin ja sitä paitsi olen kova kehumaan. Kun yhdessä on vedetty verhot tilanteen päältä, mitä moni on yksinään tehokkaasti vältellyt, syntyy selkeyttä ja motivaatiota jatkaa omin päin.

Yleensä asiakkaani ymmärtävät, että heidän ongelmansa ei ratkea niillä ajatuksilla ja sillä toiminnalla, joilla se on syntynytkin, ja he ovat valmiita kuuntelemaan uusia ideoita. Joskus huomaan, ettei asiakas ole vielä aivan kypsä tekemään asioita eri tavalla kuin ennen. Jos haluaa laivan kääntyvän, täytyy itse kääntää peräsintä.

Näin varmistat, ettei mikään etene

Kuva: John Haslam

Olen viime aikoina todella alkanut huolestua siitä, miten toimeliaita ja aikaansaavia ihmiset ovat. Kun tekee tarpeeksi ahkerasti kaikenlaista, pahimmassa tapauksessa saattaa aiheuttaa ympäristöönsä - tai itseensä! - suuria muutoksia. Autotalli raivataan autonsäilytyskuntoon, perustetaan yrityksiä ja kansanliikkeitä, entinen jenkkakahvainen raahustaja osallistuu häpeämättömästi puolimaratonille, olen jopa kuullut että koko vuoden laatikon pohjalla pyörineet irtovalokuvat on liimattu kansioon!

Tämä on sietämätöntä aktiivisuutta. Miettikää nyt vähän naapureitanne ja läheisiänne! Miltä heistä mahtaa tuntua, kun saatte aloittamanne tehtävän loppuun, eivätkä he enää voikaan suhtautua teihin säälinsekaisesti ja ylemmyydentuntoisesti? Se on kuulkaa kova paikka.

Teille, jotka haluatte varmistua siitä, ettei mikään etene: tässä on nyt muutamia ohjeita.

Kuinka vältät etenemisen

1. Älä suunnittele. Suunnittelemalla saat turhan tarkan käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. On aina parempi sukeltaa suoraan epämääräiseen touhuiluun, joka katkeaa siihen, ettei sinulla ole sopivia työkaluja tai aika loppuu kesken.

2. Suunnittele tosi paljon. Tee niin mittavat suunnitelmat, että projektisi alkaa muistuttaa katedraalin rakennusurakkaa etkä koskaan uskalla siirtyä toteutusvaiheeseen. Aseta itsellesi ja erityisesti muille paljon ehtoja ja vaatimuksia, jotka eivät tule täyttymään.

3. Tee väsyneenä ja nälkäisenä. Sopivasti univelkaisena saat ajatuksesi ja päätöksentekokykysi hämärrettyä. Nälän kurniessa vatsassa kasvatat äksyilyn ja hermoilun määrää niin korkealle, että saat ehkä jotain jopa rikki.

4. Älä varaudu häiriöihin. Aina tulee keskeytyksiä. Puhelin soi, lapsen vaippa pitää vaihtaa, täytyy käydä kaupassa, täytyy käydä Facebookissa, projektipöytääsi tarvitaan ruokailuun. Älä mieti yhtään etukäteen, miten saat työskentelyrauhan ja estät keskeytykset tai lyhennät niiden kestoa.

5. Yritä tehdä kaikki kerralla. Ei se ole mies tai nainen eikä mikään jos ei kahdenkymmenen vuoden kasaumaa ja epäjärjestystä pysty järjestämään yhdessä illassa tai viikonlopussa. Tyhjennä kaikki talon kaapit vain siihen yhteen kasaan olohuoneen lattialle, kyllä se siitä, tai sitten ei.

Lue myös: En saa mitään aikaiseksi, plääh

Valuttaja

Kuva: Omer Unlu

Kuuluuko lähipiiriisi niin kutsuttu valuttaja? Tunnistat hänet välittömästi hänen keittiöstään.

Valuttaja on hyvä kierrättäjä. Hän huuhtaisee maitopurkit ja laittaa ne valumaan tiskialtaaseen. Yhteen tiskialtaaseen mahtuu uskomattoman monta putipuhdasta purkkia.

Valuttajalla on myös biojäteastia, jonne hän taittelee sanomalehdestä pussin. Hän laittaa sinne tunnollisesti hedelmien kuoret ja muut eloperäiset hidut. Käytettyjä kahvinsuodatinpusseja poroineen ei märkänä voi laittaa paperipussiin, joten hän laittaa suodatinpussin valumaan tiskialtaaseen. Yhteen tiskialtaaseen mahtuu uskomattoman monta hyvin kuivunutta suodatinpussia.

Välillä valuttaja pitää vähän hauskaa, kuten me kaikki. Hän saattaa ottaa oluen tai pari, ehkä siideri tai lonkerokin menee. Tölkin tyhjennyttyä hän ei suinkaan heitä sitä tahmeana muovipussiin (hän ei tuhlaa muovipusseja näin banaaleihin tarkoituksiin), vaan pyöräyttää siellä lorauksen vettä ja laittaa tölkin kuivumaan tiskipöydälle. Muutamassa kuukaudessa tölkkejä kertyy jo vaikuttava määrä.

Moneen valuttajaan yhdistyy myös liottaja. Innokkaiden ruoanlaittajien patoihin ja kattiloihin saattaa jämähtää vähän sitkasta tähdettä, jota sitten vähän pesuaineliuoksessa liotetaan ennen varsinaista pesua. Liottajalla näitä erittäin sitkaita jämiä löytyy ilmeisesti kaikista astioista maitolaseista veitsiin, koska niitä liotetaan tunti- tai päiväkaupalla.

Kun liottaja saa lopulta astiansa puhtaiksi, ne voikin nostaa vähän valumaan ennen epätodennäköistä siirtämistä säilytyspaikoilleen.

Kun jäljellä on enää vain yksi lusikka

Kuva: David Santaolalla

"Tiskit jää tiskaamatta, puheluita jää soittamatta, pyykkiä ei ole pesty viikkoihin."

Miltä tuntuu, kun joutuu päivittäin tekemään tietoisia valintoja siitä, mitä jaksaa tehdä ja mitä ei?

Törmäsin jokin aika sitten lusikkateoriaan. Sen kehitti Christine Miserandino, joka sairastaa tautia nimeltä lupus.

Terveiden ihmisten ei tarvitse pitää jatkuvasti mielessä, laskea ja arvioida oman jaksamisensa määrää. Sitä vastoin kroonisesti sairastavien energiamäärä on rajallinen, ja tiettyjen asioiden tekeminen merkitsee sitä, ettei jotain muuta pysty enää samana päivänä tekemään.

Teorian nimi tulee siitä, että Miserandino havainnollisti ystävälleen jaksamisen rajallista määrää nipulla lusikoita. Lusikoita kuluu kaikkeen mitä päivän aikana tekee. Jos alkuillasta on jäljellä enää vain yksi lusikka, voi valita tekeekö jotain hauskaa, siivoaako asunnossa, tekeekö muita kotitöitä, mutta kaikkea näitä ei voi tehdä.

Allaolevassa sarjakuvablogissa on hieno suomenkielinen kuvaus siitä, mitä lusikkateoria käytännössä tarkoittaa.

http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/12/20/lusikkateoria/

Alkuperäinen Miserandinon kirjoitus:

http://www.butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/

Karkea ja puolikarkea järjestys

Kuva: Peter Morville

Järjesteltäviä paikkoja on eri kokoisia keittiövälinelaatikosta kellariin tai kokonaiseen omakotitaloon. Yhden laatikon järjestää hetkessä, mutta miten edetä ison kohteen järjestelyssä? Miten projektia voisi jaksottaa?

Yksi tapa on järjestellä useassa eri karkeusasteessa. Ensimmäinen vaihe on saada tavarat esimerkiksi edes oikeisiin huoneisiin tai oikeaan kerrokseen, tai eroteltua varastossa ja sisällä säilytettävät tavarat toisistaan. Tässä vaiheessa siis ei ruveta näpertelemään vaan lajitellaan ja erotellaan isolla kädellä.

Sitten aletaan koota samanlaisia tai samankaltaiseen tarkoitukseen käytettäviä tavaroita yhteen. Eräs asiakas harrasti piirtämistä ja muuta taiteilua, ja yksittäisiä tarvikkeita löytyi joka puolelta. Ensimmäinen vaihe taidetarvikkeiden järjestämisessä oli saada ne kaikki samaan lipastoon. Lipaston sisäiseen järjestykseen ei tässä vaiheessa vielä puututtu.

Vaihe vaiheelta tavarat kulkeutuvat kohti kumppaneitaan ja lopullista säilytyspaikkaansa, matkalla turha havaitaan ja poistetaan. Jokainen vaihe tuo hieman lisää järjestystä. Tilanne on lopettaessasi vähän parempi kuin aloittaessasi. Jossain vaiheessa järjestys on sinulle tarpeeksi hyvä. Joku haluaa näpertää nastatkin värijärjestykseen, joku ei. Päätät itse, milloin olet tyytyväinen.

Ammattijärjestäjää ei tarvita välttämättä kaikkiin vaiheisiin. Monet asiakkaani ottavat kolmen tunnin järjestelyavun, jolla laitetaan projekti käyntiin ja tehdään karkean vaiheen järjestämistä. Sen aikana tunnistetaan kohteita, joita asiakas voi itse vaikka iltapuhteena sortteerata omaan tahtiinsa.

Viimeiset viisi kilometriä

Kuva: KatieThebeau

Tunnet varmaankin vanhan vitsin siitä, että viimeiset kattolistat laitetaan paikoilleen vasta asuntoa myytäessä.

Pitkäksi venyneet projektit vievät sen verran energiaa, ettei oikein viitsisi enää satsata loppusilaukseen. On järjestelty koko kellari, paitsi jäljellä on vielä se viimeinen laatikko, jota ei jaksa enää avata. On tehty iso käsityö, mutta päättely ja viimeistely ottaa vastaan.

Monesti viimeiset kilometrit ovat rempassa, siivouksessa ja järjestelyssä henkisesti ja ajallisesti pahimmat. Jos päästät itsesi lopussa helpolla, nämä projektisi loppuhituset jäävät piinaamaan sinua uskomattoman pitkäksi aikaa ja kasvavat isoiksi vuoriksi. Mikään ei ole niin väsyttävää kuin keskeneräisten tehtävien ympärillä kiertely. Veny viimeiseen tuskaisaan ponnistukseen, ja saat nauttia viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiista työstäsi. Ja sitä on lupa juhlistaa!

Mutta kaikkea mitä aloittaa, ei tarvitse lopettaa.

Jotkut tuntevat velvollisuutta lukea aloitettu kirja loppuun, vaikka se olisi miten huono. "Voi kun saisin tämän kirjan luettua, että voisin aloittaa seuraavan." Hei, saat keskeyttää lukemisen ja laittaa kirjan pois! Et ole kirjailijalle mitään velkaa. Mitäs kirjoitti niin tylsän opuksen.

Elokuvankin saa jättää kesken (jos olet teatterissa, huomioi kuitenkin kanssakatsojat). Käsityöstä, joka alkoi puolivälissä tuntua typerältä, saa luopua. Askarteluprojekti, jota et haluakaan askaroida valmiiksi, voi saada jostakusta toisesta uuden innostuneen tekijän. Etsi ystäväpiiristäsi jatkaja tai vie materiaalit kierrätyskeskukseen.

Voit sanoa: en nauti tästä niin paljon, että haluaisin uhrata tähän näin paljon aikaa. Se on aivan sallittua! Luin juuri naisesta, joka alkoi neuloa uudelle miesystävälle villapaitaa, mutta suhde katkesi ennen kuin paita oli valmis. Nainen lupasi hetken mielenhäiriössä tehdä kuitenkin neulomuksen valmiiksi. Onneksi ystävä kysyi, mitä ihmettä on meneillään. Nainen pakkasi keskeneräisen paidan, ohjeet ja loput langat ja vei miehen ovelle lapun kera: "Seuraavalle tyttöystävälle."

Millaisia kokemuksia sinulla on venyvistä projekteista?

Keväinen mieli tahtoo valoa ja tilaa

Kuva: Beverley Goodwin

Kirjoitin

Kotipalvelu Kehrälinnun
blogiin

pienen jutun

kodin laittamisesta

kevätkuntoon.

Lue se täältä!

4 asiaa, jotka kalenteristasi vielä puuttuivatkin

Kuva: kim

Elämme kiireisiä aikoja ja kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista ja menoista. Lasten harrastukset, mummon, tädin, kummilasten, veljenpoikien syntymäpäivät, taloyhtiön ja yhdistysten kokoukset...

Vaikka kalenterisi on jo täynnä - tai oikeastaan juuri siksi - suosittelen lisäämään sekaan nämä neljä asiaa, jotka liian usein unohtuvat.

❤ Aikaa puolison kanssa. Pidämme kaikkein rakkaimpia ihmisiä usein itsestäänselvyyksinä. Ajattelemme heidän kyllä roikkuvan mukana, kunnes kiireisin aika menee ohi. Ihmissuhteet, varsinkin parisuhde, tarvitsevat kuitenkin vaalimista ja hoitamista. Huolehdi siitä, että sinulla on säännöllisesti aikaa tehdä jotain mukavaa puolisosi kanssa, oli se sitten vaikka vain sohvalla lötköttelyä. Jos sinulla ei ole puolisoa, sama pätee kyllä vaikka parhaaseen ystäväänkin.

❤ Aikaa tehdä sitä mistä oikein nauttii. Kalenterisi on kyllä täynnä velvollisuuksia. Täytyy tehdä sitä ja täytyy viedä lapset sinne ja täytyy hoitaa se ja tämä ja tuo. Milloin on aikaa itselle? Asia on niin, että sinun täytyy suojella omaa aikaasi. Jos et puolusta sitä, kyllä joku toinen sen vie. Mukavien, hyvän olon tunteita tuovien asioiden säännöllinen tekeminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Liikkuminen ja lihasten käyttäminen pitää kehon terveenä, hyvien asioiden ja positiivisten tunteiden säännöllinen nauttiminen pitää mielen terveenä. Ota ilokylpyjä!

❤ Aikaa miettiä syntyjä syviä. Kaiken suorittamisen ja matalalennon vastapainoksi ihmisen on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mihin sitä onkaan niin lujaa vauhtia menossa ja miltä oikeasti tuntuu. Kiireettömyydessä ja hiljaisuudessa pystyy paremmin kuuntelemaan itseään ja pääsemään niiden peruskysymysten äärelle, jotka vauhdissa sulautuvat taustahuminaan.

❤ Aikaa yksinkertaistaa. Olet varmaan joskus puuskahtanut, että teillä on liikaa tavaraa ja olisi mukava elää yksinkertaisemmin. Mietit varmasti silloin tällöin että pitäisi käydä läpi kaikki vaatteet tai kaikki lelut, vähentää tavaroita olohuoneesta, raivata kellarivarasto. Urakka tuntuu liian suurelta. Näpertelet hetken jonkin nurkan parissa ja lannistut. Tarvitset säännöllisiä raivausmiittejä itsesi kanssa. Voit merkitä kalenteriisi, että joka torstai-ilta käytät puoli tuntia raivaamiseen ja tarpeettomien tavaroiden löytämiseen. Vie tarpeettomat tavarat mahdollisimman pian kierrätykseen, etteivät ne jää eteiseen pyörimään ja mahdollisesti jopa palaudu takaisin kaappeihin (kääk). Alkuun pääsemiseen voi käyttää ammattijärjestäjän sparrausta.

Nyt treffejä sopimaan!

Vähennä vähitellen, karsi kypsytellen

Kuva: whologwhy (Flickr)

Taivaalta iski salama, sotatorvet soivat ja linnut laskeutuivat olkapäillesi sirkuttamaan, ja silloin ymmärsit, että sinun täytyy luopua kaikesta omistamastasi. Soitit siitä paikasta tavaroillesi kuljetuksen hyväntekeväisyysjärjestön katon alle. Illalla kääriydyit onnellisena nukkumaan valkoiseen lakanaan, jota jatkossa käytät vuoteesi lisäksi toogana ja pyyhkeenä.

Vaikka innostuisit miten minimalismista tai edes siististä vaatekaapista, homma ei todellakaan mene noin. Kerralla tavaransa minimoineet ovat yleensä kokeneet jonkin tulipalon tapaisen katastrofin tai he ovat päättäneet hypätä kerta kaikkiaan pois oravanpyörästä ja lähteä kiertämään reppu selässä maailmaa.

Tavallisempi tarina on se, että kotona jotenkin ahdistaa ja tukahduttaa. Pitäisi alkaa järjestää jostakin päästä, mutta tavaraa on paljon ja kaikkea voi vielä tarvita.

Vähentäminen on kuin sipulin kuorimista. Joistakin tavararyhmistä on helppo löytää ylimääräisiä. Jos sinulla on 15 settiä lakanoita (eikä 15 perheenjäsentä), niistä ei ole vaikeaa vähentää. Joitakin aivan ilmiselvän turhia esineitä näkyy joka puolella. Rikkinäisiä, rumia, väärän kokoisia, käyttökelvottomia. Tulee hyvä mieli, pääsit noistakin eroon. Mutta mitenkähän nuo housut? Kivat ovat, mutta et ihan enää mahdu niihin (tai itse asiassa viimeiseen kymmeneen vuoteen).

Katselet housuja jonkin aikaa ja päätät sitten, että housut ansaitsevat omistajan, joka saa napin kiinni ja sinä ansaitset lisää tilaa vaatekaappiin. Sinne meni! Mitäs muuta voisit samalla viedä? Alkaa seuraavan kerroksen kuoriminen.

Kerros kerrokselta löydät enemmän esineitä, joita et käytä, et rakasta etkä tarvitse. Ydintä lähestyttäessä se käy aina vain hankalammaksi. Päätökset ovat kovempia. Säästätkö tämän lapsen piirroksen? Entä mummon villahousut? Kirjoista et ainakaan luovu.

Suin päin ei saa heittää mitään pois. Hätiköidessä tekee usein vääriä ratkaisuja. Anna prosessille aikaa.

Ensin jokin esine näyttää välttämättömältä, sitten tärkeältä, sitten samantekevältä ja lopulta näet, että se on täysin turha. 

Säilytin itse pitkän aikaa vanhaa nahkavyötä. Ajattelin käyväni koirien kanssa juoksemassa ja voisin käyttää sitä hihnojen kiinnittämiseen. Joka kerta varustelaatikkoa siivotessani katselin vyötä ja mietin olematonta koirajuoksuharrastustani, jonka ajattelin juuri aloittaa. Kerta kerralta vyö alkoi näyttää turhemmalta. Viimeisen kerran sitä katsoessani näin miten kulunut ja suoraan sanottuna rikki ja ruma se oli. Jos juoksisin koirien kanssa, en edes haluaisi käyttää sitä. Vyö sai lähteä.

Luopumista pitää joskus kypsytellä pitkäänkin. Tavaroihin pitää kypsyä, sanan kaikissa merkityksissä. Kun hetki on oikea, ne irtoavat sinusta kuin kypsä hedelmä puusta.

Positiivinen pyörremyrsky

Kuva: Rubbermaid Products (Flickr)

Kaikki lähti hyvän järjestyksen ihailemisesta. Kaikki tavarat siellä missä pitääkin, kauniisti omilla paikoillaan.

Kuva: Douglas Muth (Flickr)

Siitä se kurvasi kätevien säilytysjärjestelmien fanittamisen kautta päinvastaiseen suuntaan eli jatkuvan ostamisen ja kuluttamisen kulttuurin kyseenalaistamiseen. Mietin täytyykö koko ajan valmistaa ja ostaa uutta, kun kuitenkin luonnonvarat maapallolla ovat rajalliset.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Kirpparit ja kierrätys ovat todella hyvä ja tarpeellinen asia, mutta vähitellen tajusin omankin kantapään kautta, että myös käytettyä tavaraa voi haalia ja hamstrata liikaa.

Kuva: 55Laney69 (Flickr)

Ajatukset siirtyivät seuraavaksi tarvittavan tavaran määrän uudelleenarviointiin ja vähentämiseen. Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tavaroiden karsiminen johti tuumintaan siitä miten tarpeellista tavaroiden hankkiminen ikiomaksi onkaan, ja jakamisen ja käyttöoikeuden hankkimisen ajatusmaailma alkoi kiinnostaa.

Kuva: Sally Mahoney (Flickr)

Jakaminen ja yhteiskäyttö vaativat luottamusta. Yhteisöllisyys eri muodoissaan tupsahti tutustumisen arvoisten ja edistettävien ilmiöiden listalleni.

Kuva: Tim Pierce (Flickr)

Pieni tavaramäärä mahtuu pienempään asuntoon. Jakamistalous mahdollistaa omasta autosta luopumisen. Tiivistyvä asuminen ja siirtyminen liikkumiseen palveluna esiintyivät myös uudenlaisen kaupunkisuunnittelun teksteissä, joten löysin itseni kaupungin tulevaisuutta käsittelevistä tilaisuuksista.

Puunhalaaja-minäni inspiroitui yhteisöllisestä kaupunkiviljelystä ja paikallisesta uusiutuvan energian tuotannosta.

Kuva: La Citta Vita (Flickr)

Teknologiasta kiinnostuneeseen puoleeni vetosivat visiot turvallisesti ajavista ja ehkä jopa jaettavista robottiautoista sekä jakamisen mahdollistavat nettisovellukset. Teknologia tulee myös auttamaan ikääntyvää väestöä selviämään pidempään itsenäisesti ja turvallisesti kotonaan.

Kuva: Terése Andersson / GiraffPlus

Huomaan että moni kiinnostukseni kohteena oleva asia kiertyy yhteen ja yhteyksiä löytyy yllättävistä paikoista. Luen mielelläni luovuudesta ja ideoinnista, ja löysinkin kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää. Kirja nimeltä Luova laiskuus (kirjoittanut Juha T. Hakala) peräänkuuluttaa rauhaa ja aikaa haudutella ideoita.

Yhtäkkiä huomasin lukevani kirjoittajan kuvausta uudesta palvelusta, jonka idea ehkä on syntynyt siivousvuorossa olevan äidin tai isän väsyneissä aivoissa. "Tarkoitan tätä kodin järjestämisen inhimillistä tehopakkausta, joka kärrää kodistanne ensin liiat tavarat kierrätykseen tai jäteasemalle ja sen tehtyään järjestää jäljelle jääneet tavarat tip top, silmiänne tyydyttävällä tavalla - kaikki parissa päivässä. (...) Olen varma, että kodin organisaattori oli pähkähullu idea, joka tuomittaisiin suoralta kädeltä. Yhtä taatusti se myös nauratti. Mutta kuinka on käynyt? Enää sille ei naura monikaan! Yllättävän useat kiireisten perheiden vanhemmat ovat valmiita maksamaan kasan euroja moisesta 'positiivisesta pyörremyrskystä'. He maksavat saavuttaakseen hallinnan tunteen, saadakseen harmoniaa elämäänsä."

Kaikenlaista mielenkiintoista on tapahtumassa ja kehitystä on jännittävää olla seuraamassa ja tekemässä. Suurten muutosten keskellä ja tulevaisuudenkuvitelmien ytimessä on kuitenkin aina ihan tavallinen ihminen, joka nyt ja jatkossa haluaa viihtyä ja voida hyvin kotonaan ja lähiympäristössään.

***

Onko suhteesi tavaroiden omistamiseen muuttunut ajan kuluessa?
Mitä luulet, ajattelevatkohan lapsemme ja lapsenlapsemme tavaroista, omistamisesta ja asumisesta isona eri tavalla kuin me nyt?
Ja naurattaako idea "kodin organisaattorista"?

Sain idean! Taas! Se ei saa päästä unohtumaan! Mitä teen?

Kuva: Oleh Slobodeniuk (Flickr)

 "Heureka! Mikä loistava idea! Missäpaperimissäkynämissämissä pakko ehtiä kirjoittaa tämä muistiin ennen kuin se unohtuu..."

Oletteko koskaan ollut tässä tilanteessa? Mieletön idis - ehkä käsityömalli, idea maalauksesta, ruokaohje tai vaikkapa ajatus oman työn kehittämisestä - iskee, mutta ette pääse heti sen kimppuun. Mitä tehdä ettei se vaivu unholaan? Se on surullinen paikka se, minne loistavat ideat uppoavat unohduttuaan.

Jos heureka-hetkiä ei satu niin usein, entäs tämä: Teet kotitöitä, peset pyykkiä, viet tavaroita sinne tänne. Siinä puuhaillessasi muistat että se eräs laskukin pitäisi tänään maksaa. Jätätkö työsi maksaaksesi laskun tai mitä nyt muistitkaan? Muistatko enää mitä olit tekemässä, kun lasku on maksettu? Entä jos et heti pääse tekemään muistamaasi asiaa?

Minä olen niitä ihmisiä, joilla pulppuilee ideoita jatkuvasti. Varsinkin koirien ulkoiluttaminen tuntuu generoivan kaikenlaisia ajatuksia. Kerron miten itse toimin ideoiden kanssa, kertokaapa te kommenteissa miten te teette!

Käytä älypuhelimen älyä

Minulla on yleensä puhelin mukana ulkona kävellessäni. Jos saan idean, tallennan sen muistiinpanona Evernote-sovellukseen. Minulla on siellä useita muistikirjoja ja aihetunnisteita. Muistiinpanot saa auki myöhemmin tietokoneelta ja muokata niitä selkeämmiksi, jos siinä kuusen alla naputellessa joutuu käyttämään hieman lyhenteitä. Yksinkertaisemmin idean voisi kirjoittaa simppeliin muistilappusovellukseen tai vaikka tekstiviestin luonnokseksi, tai nauhoittaa puhuen. Puhelimen kamera on myös hyödyllinen, sillä saa otettua kuvan esimerkiksi kiintoisasta mainoksesta.

Jos kyseessä on jokin tapahtuma, sen voi kirjoittaa suoraan kalenteriin. Minulla on mukana kulkeva paperikalenteri, johon on mielestäni mukavampaa kirjoittaa kuin puhelimen pikkukalenteriin. Se tietysti lisää kalentereiden tahdistamisen vaatimuksia, mutta paperin käyttöliittymä on edelleen mielestäni lyömätön.

Kotona minulla on tietokone auki "aina" joten voin kirjoittaa heureka-ideat samalla tavalla sinne. Jos olet itse enemmänkin vanhan koulun kasvatteja, pidä keskeisellä paikalla kotona muistikirjaa ja lempikynääsi. Jos hyvät ideat tulevat ennen nukkumaanmenoa tai vessassa, laita muistikirja sinne!

Tuokin tuossa

Entä sitten se säntäily ai niin, sekin piti -ajatusten perässä? Esimerkki netistä:

Jos on sänkyä petaamassa, niin se jääkin kesken, kun huomaa taas jonkun tekemättömän homman: oho, tossa onkin pyykkikasa lattialla, pitää ottaa se pois ja oho tossa on keksinmuruja äkkiä pitää lakaista pois. Ja mitä nää tavarat täällä makuuhuoneessa tekee, pitääkin viedä ne heti olohuoneeseen. Ja olohuoneessa taas osuu silmiin joku tekemätön homma ja taas uusi ja taas uusi, kunnes pitää hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä olikaan alunperin ollut tekemässä. Ainiin, se sänky pitäisi pedata loppuun!

Jotkut meistä ovat luonnostaan tällaisia rinnakkaistekijöitä ja jotkut taas tekevät asiat yksi kerrallaan järjestyksessä loppuun. Minulla on vahvaa taipumusta ensinmainittuun ja yllä kuvattu lakananvaihtotapaus voisi tapahtua meillä. Siinähän saa toki paljon pieniä asioita hoidettua alta pois, mutta se tärkein iso homma voi jäädä kesken.

Ei siinä muuta voi kuin opetella keskittymään siihen, mitä on tekemässä! Täytyy vastustaa satunnaisia huomiosta kilpailevia impulsseja. Kaikkea ei oikeasti tarvitse tehdä sillä hetkellä, kun sen huomaa. Pyykkikasat ja keksinmurut onneksi muistuttavat olemassaolostaan myöhemminkin, vaikka siistimisen säästäisi petaamisen jälkeiseen aikaan. Ja jos bongaa jotain piilevämpää, sen voi kirjoittaa muistivihkoon. Huomaat varmaan, miten muistivihkosta voi tulla uusi paras ystäväsi!

Ei puhelinta, ei muistivihkoa, mitä nyt??!

Heureka-ideoiden klassinen muistiinpanoväline ovat erilaiset lappuset kuten lautasliinat (on jopa myynnissä lautasliina-muistivihko!)

Kuva: McPhee.com

Puhelinnumerot, joita tarvitsee myöhemmin, kirjoitetaan sanomalehden kulmaan. Ei siinä mitään! Siirrä ideasi ja muistiinpanosi kuitenkin heti kun pystyt sinne, minne ne kuuluvat - yhteystietoluetteloosi, muistikirjaasi tai tietokoneelle.

Ammattijärjestäjät! Eikö ne ole niitä, jotka tulee ja heittää kaiken pois?

Kuva: Patrik Jones (flickr)

 Ammattijärjestäjän palkkaaminen on jännää puuhaa. Televisiossa pyörineet himohamstraaja-sarjat ja naistenlehtien artikkelit ovat ehkä tuoneet tavarakaaosasiat vähän enemmän esille, mutta edelleen ihmisillä on paljon asenteita ja ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat avun hankkimista ja vastaan ottamista. Moni ei varmaankaan edes tiedä, mitä ammattijärjestäjä oikeastaan heidän kotonaan tekisi. Kun olen jutellut ihmisten kanssa, todella moni on luullut, että tulemme ja heitämme kaiken pois. Ei ihme, että tulee vastareaktio pitää tiukasti tavaroistaan kiinni. Näistä en ainakaan luovu! Meille eivät sellaiset ainakaan tule!

Ammattijärjestäjän tehtävä on nimensä mukaisesti lisätä järjestystä asiakkaan kodissa - tai missä hän toimiikaan - käymällä järjestelmällisesti haluttu tila läpi ja miettimällä paras tapa säilyttää se mitä asiakas haluaa siinä tilassa säilyttää. Jos tilaa on liian vähän kaikille tavaroille, joistakin täytyy luopua. Yhdessä tunnistamme ne tavarat, joilla ei ole niin paljon käyttöä että ne kannattaisi säästää viemässä tilaa enemmän käytössä olevilta tavaroilta. Tupaten täynnä olevat tilat ovat lähes käyttökelvottomat. Olet varmasti itsekin huomannut, kuinka helppoa ääriään myötä täynnä olevasta kaapista on ottaa vaatteita tai muita tavaroita.

Kaikki alkaa siitä, että otat minuun yhteyttä. Voit esimerkiksi soittaa tai lähettää sähköpostia. Ensi juttelemalla kuuntelen tarkasti, millaisessa asiassa tarvitset apuani. Voit esimerkiksi sanoa, että omakotitalon sekalaisena varastona pidetty yläkerta halutaan ottaa nyt käyttöön ja makuuhuoneet pitäisi raivata. Tai voit huokaista: kaikki on ihan sekaisin enkä enää pärjää. Kyselen sinulta yhteystietosi ja sovimme tapaamisen ajankohdan.

Joskus tavaroita ja sekasortoa on kertynyt niin paljon, ettei kotiin ole voinut aikoihin kutsua vieraita. Voi tuntua siltä, että tilanne on niin kaamea, ettei sinne voi päästää edes ammattijärjestäjää. Tähän mennessä huolet ovat olleet joka kerta aivan turhia. Mutta jos kuitenkin jännittää liikaa, voimme sopia tapaamisen vaikka läheiseen kahvilaan ja jutella ensin huolet pois.

Raivaus ja järjesteleminen vaativat onnistuakseen tavoitteiden asettamista ja suunnitelman tekemistä. Ensimmäinen tapaamisemme kestää tunnin. Olen antanut sille nimeksi Tuumasta toimeen. Sen aikana teemme tarvekartoituksen ja mietimme miten jatkamme eteenpäin. Joskus järjestelyprojektisi vaatii vain tällaisen alkusysäyksen ja pärjäät sen jälkeen itseksesi.

Yleensä asia on kuitenkin niin, että jos jaksaisit tehdä järjestelyn itse, olisit jo tehnyt sen. Ammattijärjestäjän avulla projektisi ei karahda kiville vaan etenee loppuun saakka. Jos päätät ottaa enemmän järjestelyapua, sovimme milloin tulen luoksesi seuraavan kerran. Apua saa kolmen tunnin erissä. Se on hyvä pätkä saada aikaan silminnähtäviä tuloksia.

Järjesteleminen vie aikaa. Jos omakotitaloon on kerääntynyt tavaraa kymmenien vuosien ajan, sitä ei järjestetä kuudessa tunnissa (paitsi jos heitellään kaikki poikkeuksetta roskalavalle - ja sitähän ei haluttu).

Budjettiin ei kuitenkaan tarvitse laskea mukaan järjestysapua kymmenille tunneille. Kun toimintasuunnitelma on alussa tehty ja tavoitteet ovat selvillä, voimme ajoittaa toisen järjestelykäynnin esimerkiksi kuukauden päähän ensimmäisestä. Näin saat kuuden tunnin järjestelyavulla tehtyä paljon enemmän. Kun tiedät, että olen tulossa taas katsomaan mitä olet saanut kuukaudessa aikaan, toimit tehokkaammin!

Vieri vieressä toimiminen voi olla parempi vaihtoehto työläiden kohteiden kuten vaatteiden ja muistoesineiden kanssa. Järjesteleminen on päätösten tekemistä, ja niiden tekemisessä auttaa keskustelu ja toisen tekemät kysymykset.

Viimeisen kerran jälkeen soitan sinulle vielä jonkin ajan kuluttua kysyäkseni kuulumisia. Jos olemme vaikkapa järjestäneet paperisi kansioihin, haluan tietää toimiiko uusi järjestys pitemmän päälle vai pitääkö systeemiä vielä viilata.

Aloita matka kohti järjestystä

Kompastutko karsiessasi kolmen esteen kiipeilyrataan?

https://flic.kr/p/bExfoR

 Tavaroiden järjestämiseen ja erityisesti tarpeettomista luopumiseen liittyy kaikenlaisia puoliautomaattisia ajatuskuvioita, joista olen kirjoittanut postauksessa Ajatukset, nuo hyödylliset ja haitalliset raivauskaverit. Eräs ajatus tai ennemminkin asenne ansaitsee ihan oman kirjoituksensa. Se on nimittäin yksi sitkeimmistä esteistä tai ainakin hidasteista raivausprojekteissa.

Itse asiassa kyseessä on varsinainen kolmen esteen kiipeilyrata, jonka voi kiertää useammankin kerran. Näin se menee:

1. "Nämä voisi kyllä myydä." Kukapa rakkaista rahalla ostetuista tavaroistaan haluaisi luopua vastineetta. Pienimmillekin esineille mietitään hintaa. Ilmainen mainoslahjakin alkaa oikealla silmällä katsottaessa näyttämään ansaitsemisvälineeltä. Mietitään mikä olisi paras paikka löytää ostaja ja missä saisi korkeimman hinnan.

2. "Myyn nämä sitten kirpparilla." Tavarat jäävät viikkokausiksi (kuukausi-, vuosikausiksi) pyörimään eteiseen odottamaan kirpparipöydän varaamista, hinnoittelua, viemistä.

3. "Miksei kukaan ole ostanut näitä..." Pöytä ei ole tyhjentynyt, netti-ilmoitus ei ole kiinnostanut, ostajat olivat varmaan tyhmiä kun eivät bonganneet myynnissä olleita aarteita. Tavarat tuodaan kotiin ja aletaan kierros alusta.

Ongelma on pohjimmiltaan tämä: ihmisillä, sinullakin, on epärealistiset kuvitelmat tavaroittesi arvosta. Omat tavarat tuntuvat arvokkaammilta kuin ne todellisuudessa ovat. Sinä näet sohvassasi ihan siistissä kunnossa olevan pehmeän löhöhuonekalun - vieras näkee kulahtaneen kankaan ja tahran keskimmäisessä tyynyssä. Sinä näet kivoja vauvanvaatteita - vieras näkee taas yhden kasan nyppyyntyneitä bodyjä.

Kyllä kulahtaneet sohvat ja vauvanvaatteetkin varmasti ostajansa voivat löytää, mutta toisena täytyy miettiä sitä, kuinka paljon aikaa jaksaa käyttää sopivan ostajan metsästämiseen. Jotkut ovat kehittäneet joka kinderhahmon myynnistä taiteenlajin. Voit miettiä, haluatko kuitenkin käyttää aikasi johonkin tärkeämpään kuin muutaman euron nyhtämiseen.

Ole tavaroita karsiessasi hyvin kriittinen ja yritä nähdä tavarat ulkopuolisen silmin. Uuden omistajan sijasta huonokuntoisen esineen oikea paikka onkin jäteastia ja myynnin sijasta kierrätyskeskus. Säästät aikaa ja vaivaa ja tuet samalla hyväntekeväisyyttä.

Lisää luettavaa:

Yle: Vaatelahjoituksista iso osa voi olla roskaa – oma riepu on usein turhan rakas
Tutkimus: Suomalaiset entistä halukkaampia kierrättämään
Tamperelainen: Kirppari vai kierrätyskeskus? – Näin hankit tavarat halvalla uuteen asuntoon

Meillä on kaaos, mutta en raaski luopua mistään!

https://flic.kr/p/duqdJb

Tavaroita ja paperia on kotona joka paikassa, mitään ei löydy, kaikkea on vähän liikaa.

Kaikki eivät ole tällaisessakaan tilanteessa valmiita vähentämään tavaramääräänsä. Tavaran paljous voi tuntua turvalliselta. Vähentämiseen täytyy kypsyä.

Mitä voi tehdä, jos tuntuu ettei mistään oikein raaski luopua, mutta jotain järjestystä pitäisi huusholliin saada?

Tutki mitä sinulla on. Avaa laatikoita ja kaappeja ja katso, mitä niissä on.

Laita samanlaiset yhteen. Jos lehtiä on kolmessa huoneessa ja neljässä kaapissa, et ehkä edes tiedä paljonko niitä on. Kerää yhteen esimerkiksi harrastuslehtesi, muistosi, kesäpaitasi, dvd:si. Järjestä lehdet nimikkeittäin ja vuosikerroittain. Laita kesävaatteet erilleen talvivaatteista. Kerää lajittelemattomat valokuvat yhteen laatikkoon. Ei enää "sekalaista"-laatikkoja.

Älä säilytä tyhjää ilmaa. Älä täytä kaappejasi tyhjillä laatikoilla ja koreilla. Sinulla saattaa olla komeroissa vaikka mitä säilytystarvikkeita ja varsinaiset tavarasi lojuvat hyllyillä epämääräisissä röykkiöissä.

Unohda jo ne muovipussit. Kaupan muovipussi ei ole mikään säilytystarvike. Ne ovat muodottomia, niitä ei voi järkevästi pinota, niitä ei voi järkevästi merkitä. Muovipussi sisältää todennäköisesti sekalaista läpikäymätöntä tavaraa, jotka on vain nopeasti heitetty pussiin ja unohdettu. Siirrä tavarat pusseista laatikoihin käyttötarkoituksensa mukaan ryhmiteltyinä.

Nimikoi laatikot. Mitä järkeä on siinä, että olet säästänyt kaiken, jotta sinulla olisi tarpeen vaatiessa mistä ottaa, mutta et löydä kuitenkaan tarvitsemaasi kun tarve iskee? Nimikoi laatikot, jotta tiedät mitä missäkin on. Älä kuitenkaan laita liikaa aikaa hienojen nimikylttien askarteluun, koska osa laatikoistasi toivottavasti käy turhaksi jossain vaiheessa. Maalarinteippi ja tussi kelpaavat hyvin.

Luokittele paperit. Vaikka et osaisikaan tehdä päätöksiä siitä ovatko paperit tärkeitä ja säästämisen arvoisia vai eivät, voisit kuitenkin jakaa ne muutamaan ryhmään. 1. Pitääkö sinun tehdä jotain heti tai hyvin pian? Esimerkiksi maksamattomat laskut, kutsut, tärkeät puhelinnumerot. Nämä olisi tärkeää löytää paperin seasta ja toimia niiden perusteella. 2. Liittyykö paperi johonkin mitä haluaisit tehdä? Esimerkiksi kiinnostava kurssiesite. Nämä paperit kertovat siitä mikä sinua kiinnostaa. 3. Onko paperi muisto jostakin tapahtuneesta? Esimerkiksi konserttilippu. Nämä paperit kertovat mitä olet tehnyt. Laita eri ryhmien paperit aluksi vaikkapa eri pahvilaatikoihin. Lajittelua on näin helpompi jatkaa myöhemmin.

Näiden asioiden tekeminen on hyödyllistä, jatkuipa projektisi tavaranvähennysvaiheeseen tai ei. Sinun täytyy joka tapauksessa ottaa selville, mitä sinulla on, ennen kuin voit päättää onko sitä liikaa. Keskeneräisiä projekteja on helpompi jatkaa, jos ainekset ovat samassa paikassa, ja näet samalla montako projektia sinulla on kesken. Jos tutkit jo valmiiksi nyssykät, laatikot ja hyllyjen perimmäiset nurkat, olet jo pitkällä.

Laita ajatus itämään

Samalla kun lajittelet tavaroitasi, voit aloittaa ajatusten kypsyttelyn. Mihin näistä tavaroista olen koskenut viimeisen kuukauden tai vuoden aikana? Minkä olemassaolon olin kokonaan unohtanut? Mistä tavaroista tulee minulle huono fiilis - syyllinen olo, saamaton tunne, muisto raskaasta ihmissuhteesta?

Laita takaraivoon hautumaan ajatus siitä, että sinun ei tarvitse säilyttää mitään velvollisuudentunnosta. Kuvittele mielessäsi, että kaapeissa olisikin vain sopivasti tärkeimpiä esineitä, ne eivät olisi täpötäynnä sekalaista tavaraa.

Mieti, jospa eläisit enemmän tätä hetkeä ja vähemmän sitä mitä on joskus ollut tai mitä tulee ehkä joskus tapahtumaan taikka ei. Anna ajatuksen itää...

Miksi vetkuttelu ei olekaan aina huono juttu

Tenttiin lukeminen on niin tätä: tekee mieli siivota. Pestä pyykkiä. Viilata kynnet. Maksaa laskuja. Käydä kaupassa. Pyyhkiä pölyjä.
— Virva Mari (@virvamari) February 24, 2014

Vetkuttelu ja asioiden lykkääminen on useimmille meistä tuttua. Pitäisi tehdä jotain tärkeää, mutta sitä jotenkin huomaa kaikkien muiden asioiden olevan paljon mielenkiintoisempia juuri sillä hetkellä. Huono omatunto painaa.

Haluan vähän keventää sydäntäsi ja tarjota toisen näkökulman. Vetkuttelu ei ole pelkästään huono juttu!

Vetkuttelu voi edistää luovuuttasi. Pitäisi kirjoittaa essee. Pitäisi suunnitella mainosjuliste. Pitäisi tehdä blogikirjoitus. Ideat eivät välttämättä tipu paperia tai ruutua tiukasti tuijottamalla. Irtautuminen ja muun touhuaminen voi laittaa luovat virtaukset liikkeelle.

Deadlinen lähestyminen vapauttaa tehopetosi. Jotkut saavat paljon (tai kaiken) aikaan vasta juuri ennen deadlinea. Jos kuulut tähän ryhmään, käytä ominaisuuttasi hyödyksi ja ajasta tekemisesi lähelle määräaikaa. Älä tunne huonoa omatuntoa vetkuttelusta.

Vetkuttelu hoitaa priorisoinnin puolestasi. Jos sinulla on kolme tuntia aikaa tehdä tunnin homma, siihen kuluu varmasti kolme tuntia. Vetkuttelun ansiosta meillä on lopussa aikaa vain tunti tai ehkä puoli tuntia, jolloin teemme vain sen mitä on ehdottomasti pakko ja turhat rönsyt jäävät pois.

". . . kuka tahansa voi tehdä miten paljon töitä tahansa, kunhan se ei ole sitä työtä, jota hänen pitäisi sillä hetkellä olla tekemässä." -- Robert Benchley

Saat tehtyä kaikkea muuta, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Sinulla on varmasi mielessäsi jonkinlainen tärkeysjärjestys kaikille asioille, joita sinun pitäisi tehdä. Listan kärjessä on se kaamea tehtävä A, jonka tekemistä yrität vältellä. Vältellessäsi asiaa A saat tehtyä seuraavaksi tärkeimmät asiat B, C ja D, mikä on loistava asia. Jos haluat käyttää tätä seikkaa hyödyksi, lue mitä John Perry on kirjoittanut järjestelmällisestä vetkuttelusta. Pointti on nimittäin valita tehtävä A sellaisista tehtävistä, joilla ei ole selkeää määräaikaa eivätkä ne oikeasti ole niin tärkeitä kuin miltä vaikuttavat.

31. joulukuuta: Päätä jo -päivä

Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

Uudenvuoden aattona tehdään perinteiden mukaan lupauksia uudelle vuodelle. Sinäkin olet ehkä joskus luvannut yhtä sun toista, mutta näin vuoden lopussa huomaat, ettet ole toteuttanut niistä yhtään.

Juttelin erään terveelliseen ruokavalioon kannustavan mobiilipalvelun edustajan kanssa. Hän kertoi, että heti vuodenvaihteen jälkeen palveluun rekisteröityvien käyttäjien määrä on huipussaan. Palvelua jaksetaan käyttää kuukausi pari, ja sitten käyttäjä passivoituu. Siinä se elämänmuutos olikin.

En kannusta tyhjien lupausten tekemiseen. Tiedämme kaikki, miten siinä käy.

Sen sijaan vietämme vuoden viimeisenä päivänä Päätä jo -päivää. Olet lykännyt koko vuoden joidenkin päätösten tekemistä. Tekisinkö niin vai näin? Tekisinkö ollenkaan? Milloin tekisin? Jossain vaiheessa sinun pitää tehdä päätös.

Ja tänään on se päivä.

Jos aiot tulla johonkin lopputulokseen tänä vuonna, nyt on kiire. Ja mitä sanot: eikös kannata puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta vuonna 2014?

Ensin voit vaikka päättää, aiotko saada aikaan jotain erityistä ensi vuonna. Sitten päätät mitä aiot tehdä ja saavuttaa.

Ei lupauksia, vaan päätöksiä. Iloista päätöksentekopäivää!