Heitetäänpä arkihuolet

Iloista joulua ja menestystä vuodelle 2017!

Kiireinen kevät

Ankka, johon on piirretty monta taloa.

Tuntuuko teistä, että toukokuu on jotenkin puolet lyhyempi kuin muut kuukaudet? Voi toki olla, että siihen on tullut ahdettua kaksinkertainen määrä tekemistäkin.

Omassa ohjelmassani Mekaselska-hommien lisäksi on paljon vapaaehtoistoimintaa.

Toimin poikani futisjoukkueessa joukkueenjohtajana ja välillä apuvalmentajanakin. Joukkueita on itse asiassa kaksi ja molemmilla pelejä viikoittain plus harjoitukset, joten puuhaa riittää ihan näin kortteliliigatasollakin. Klooni tai pari tulisi kieltämättä tarpeeseen.

Tulevana lauantaina on suomalaisten sosiaalisen median aktiivikäyttäjien ja vaikuttajien vuosittainen SomeTime-tapahtuma, joka tällä kertaa järjestetään Tampereella, vieläpä uudentihkeällä Kampusareenalla. Tapahtumaan ehtii vielä ilmoittautua. Olen osallistunut järjestelyihin mm. nettisivuja päivittäen ja lauantaina tietty menen paikan päälle. Kloonini lähetän yhtäaikaa olevaan poikien futisturnaukseen.

Seuraavana viikonloppuna olen jo toista kertaa valmentajana Rails Girls -työpajassa. Kyseessä on naisten oma ohjelmointipäivä, joka tällä kerralla on kohdennettu erityisesti maahanmuuttajille. Osallistujat saavat tiedot ohjelmoinnin perusteista ja rakennamme yhdessä oman nettisovelluksen, esimerkiksi blogin.

Näiden puuhien lisäksi minun pitäisi saada yksi talo myyntikuntoon ja myydyksi (jos etsit Turun seudulta tilavaa rintamamiestaloa, jossa on iso piha ja peltomaisema, ota yhteyttä!), setviä kyseisessä talossa olleet vanhat tavarat ja käydä koirakoulua.

Lisäksi minulle ilmoitettiin juuri, että lapseni alkaa periä meiltä kymmenen sentin tullia aina kun haluamme käydä ullakkokomerolla, jonne pääsee lapsen parven kautta. Laitan ehkä kloonini kaivamaan kuvetta.

P.S. Tämän postauksen kuvassa on yksi niistä setvittävistä vanhoista tavaroista. Olen näemmä ollut jo pienenä niin kova talofani, että talon kuvilla on koristeltu leluankkakin pyrstöä myöten...

P.P.S. Älä säikähdä ankkaa äläkä ohjelmaani, vaan ota yhteyttä kaikenlaisissa järjestämisasioissa! :)

Hypistele, pöyhi, käytä! Kodin kuolleet vyöhykkeet

Kuva: Thure Johnson

Kuinka usein tuleekaan vain työnnettyä tavara jonnekin pois näkyviltä, minne se jää ikuisiksi ajoiksi! Kaappeihin muodostuu kuolleita vyöhykkeitä täynnä hylättyjä tavaroita pölykerroksen alla. Vähitellen lakkaamme edes avaamasta kaapin ovea ja unohdamme, mitä sen takana on. Miten tämä talo tuntuukaan niin tunkkaiselta, ihmettelemme.

Pyyhin vähän aikaa sitten pölyt kirjahyllystä. Viikkosiivoukseen kuuluu kyllä pölyjen pyyhintä kirjojen edestä, mutta nyt otin kaikki kirjat pois ja pyyhin hyllyt kunnolla kokonaan. Vaikka kirjahyllymme ei mikään mahdottoman iso olekaan, tuntuu kaikkien kirjojen siirtäminen sen verran raskaalta urakalta, ettei sitä ole tehty kovin säännöllisesti. Tuntuu - mutta ei se sitten loppujen lopuksi kovin kummoinen juttu ollutkaan. (Yhden käsilihaksen onnistuin tosin yksitoikkoisessa nostelussa kipeyttämään!)

Pelastin Rome and Vatican -opaskirjan, joka oli pudonnut hyllyn taakse. Ilmankos en löytänyt sitä kuukausi sitten, kun sille olisi ollut käyttöä. Siinä siirrellessäni opuksia ees taas niitä tuli tutkittua muutenkin tarkemmin ja laiteltua parempaan järjestykseen. Uudelleenlöysin mm. ei-niin-napakymppi-ostoksen kuten Kodin Lakikirjan, jota ei ole juuri tarvinnut availla (ehkä hyvä niin), hassut sanakirjat Fula Ordboken ja Oudot sanat (tiesittekö että saksan kielessä on termi Schnappzahl, joka tarkoittaa ällistyttävän kaavamaista numeroa esimerkiksi hinnassa tai päivämäärässä), ja kouluaikaiset kuoronuottini. Poimin kierrätykseen muutaman opuksen. Kirjahylly tuntuu taas tuoreelta ja elävältä ja minulle tuli hyvä fiilis.

Kuolleet vyöhykkeet ovat tavaroiden ja tilan tuhlausta ja huonontavat kodin ilmaa kuvaannollisesti mutta myös konkreettisesti. Niiden muodostumisen voit estää käymällä säännöllisesti joka kaapissa, komerossa ja laatikossa, hypistelemällä sisältöä, napsimalla turhia, rikkinäisiä ja rumia tavaroita pois, käyttämällä kaikkea mitä löytyy. Kun säilytyspaikan sisältöä pöyhii ja järjestelee, paikka virkistyy ja elävöityy, ja siinä samalla sinäkin!

Kun jäljellä on enää vain yksi lusikka

Kuva: David Santaolalla

"Tiskit jää tiskaamatta, puheluita jää soittamatta, pyykkiä ei ole pesty viikkoihin."

Miltä tuntuu, kun joutuu päivittäin tekemään tietoisia valintoja siitä, mitä jaksaa tehdä ja mitä ei?

Törmäsin jokin aika sitten lusikkateoriaan. Sen kehitti Christine Miserandino, joka sairastaa tautia nimeltä lupus.

Terveiden ihmisten ei tarvitse pitää jatkuvasti mielessä, laskea ja arvioida oman jaksamisensa määrää. Sitä vastoin kroonisesti sairastavien energiamäärä on rajallinen, ja tiettyjen asioiden tekeminen merkitsee sitä, ettei jotain muuta pysty enää samana päivänä tekemään.

Teorian nimi tulee siitä, että Miserandino havainnollisti ystävälleen jaksamisen rajallista määrää nipulla lusikoita. Lusikoita kuluu kaikkeen mitä päivän aikana tekee. Jos alkuillasta on jäljellä enää vain yksi lusikka, voi valita tekeekö jotain hauskaa, siivoaako asunnossa, tekeekö muita kotitöitä, mutta kaikkea näitä ei voi tehdä.

Allaolevassa sarjakuvablogissa on hieno suomenkielinen kuvaus siitä, mitä lusikkateoria käytännössä tarkoittaa.

http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/12/20/lusikkateoria/

Alkuperäinen Miserandinon kirjoitus:

http://www.butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/

Asuntovaunun aurinkosähköistys

Eikö olisikin mukavaa valita yöpymispaikka sen mukaan, missä on kauneimmat näkymät eikä mistä sattuu saamaan sähköä?

Tuttavani asensi aurinkosähköjärjestelmän asuntovaunuunsa. Pyysin häntä kertomaan vähän lisää asiasta...

***

Hankimme perheellemme vuosi sitten vanhan asuntovaunun, ajatuksena kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu. Ensimmäisenä kesänä reissuöitä ei tullut lopulta kovin montaa, mutta kävi selväksi, että tämähän saattaa olla meidän juttu! Siispä lähdimme kehittämään vaunuilukokemusta entisestään.

Vaunulla on helppoa ja mukavaa leiriytyä leirintäalueelle, jossa on palvelut lähellä ja sähköä saa töpselistä, mutta itseäni kuitenkin viehätti ajatus siitä, että voisimme hilata vaunun johonkin syrjäiselle paikalle, vaikkapa meren tai järven rannalle ja leiriytyä näin vähän kauemmas muista ihmisistä. Tämä ns. puskaparkkeilu toki vaatii hieman omavaraisuutta energian suhteen, jos
aikoo käyttää mm. valaistusta tai vaikka ladata kännykkää tai tietokonetta jne. Onhan vaunussa akku sitä varten, mutta sitten kun se tyhjenee, pitää lähteä etsimään latauspaikkaa. Ratkaisu ongelmaan saattaisi olla aurinkopaneeli!

Vanhan vaunun edelliset omistajat olivat saaneet 12V järjestelmän sähköjohdoista aikamoisen spagettisotkun, eikä systeemissä ollut ainoatakaan sulaketta, pääkytkimestä puhumattakaan.  Siksi sotkua oikoessa tuntui helpolta asentaa vaunuun samalla myös paneeli. Mietittyäni sähköjärjestelmän käyttötarkoituksia, laskeskelin että meille varmaan riittäisi 100W nimellisteholla toimiva paneeli. Käyttökohteita on lähinnä valaistus, radio, kaasukäyttöisen jääkaapin ja lämmityslaitteen sytytys, kännykän ja tietokoneen lataus.

Hankin paikallisesta liikkeestä 100W paneelin, netistä tarjouksella PWM lataussäätimen infonäytöllä, sekä Biltemasta uuden 62Ah akun. Motonetistä löytyi liimat, sähköjohdot ja MC4 liittimet. Tälle paketille tuli arviolta hintaa noin 350e.

Sähkö on tässä mittakaavassa todella halpaa, joten tuottamallamme sähköllä ei järjestelmän hintaa tulla koskaan hankkimaan takaisin.  Asia saa kuitenkin erilaisen näkökulman, kun ottaa huomioon leirintäalueiden sähkömaksun, joissa usein on kiinteä päivähinnoittelu. Tyypillinen päivämaksu valosähkölle on 5e.

Toinen hyvä puoli paneelissa on se, että akkua tulee säännöllisesti (joka päivä) ladattua, jolloin akku pysyy paremmassa kunnossa. Edellisen akun kohtalo oli tyhjeneminen, koska loppusyksystä ei ollut käyttöä eikä virtajärjestelmässä pääkytkintä, joten joku radion herätevirta tms. imi sen tyhjiin. Ikään kuin viimeisenä niittinä arkkuun, unohdin tyhjentyneen akun vaunuun koko talveksi...

Ja onhan se aina mukava, ettei tarvitse pitkiä jatkojohtoja vedellä leirintäalueella, joten odotukset ovat korkealla! Katsotaan miten tämä kesä tien päällä sujuu!

***

Kiitos selostuksesta ja hyviä vaunureissuja :)

PS. Tässä on muuten maailman pienin asuntovaunu, QTvan!

Vihertää se sammalkin

Kuva: Emma Paperclip

Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa. Tätäkin kirjoittaessani käydään puutarhoissa sitkeää ja loppumatonta taistelua luontoa vastaan. Voikukkia napsitaan sileää nurmea rumentamasta erityisellä voikukkia varten hankitulla työkalulla tai myrkytetään glyfosaatilla. Muhkuroita siloitetaan, peltotonttia pengerretään. Eräs vihattu viheriäinen on sammal, jota pihassa ei saisi olla, paitsi turveharkoissa, joihin sitä yritetään saada kasvamaan piimän voimin.

Kodinelektroniikkaliikkeessä käydessäni kiinnitin huomiota kahteen vierekkäiseen laariin. Toisessa myytiin hiustenkihartimia ja toisessa hiustensuoristimia, arvatenkin suorahiuksisille ja kiharatukkaisille.

Suomessa otetaan suihkurusketuksia ja valellaan iho itseruskettavalla voiteella, ettei näytettäisi kalpeilta. Kiinassa kaikissa voiteissa on vaalentavia ainesosia, koska ruskea iho tarkoittaa että olet mikä lie köyhä ulkotyöläinen.

Kunpa olisin kovaäänisempi ja rohkeampi, miettii hiljainen. Kunpa osaisin edes joskus pitää suuni kiinni, miettii rempseä.

Olisipa minulla iso kartano, toivoo ahtaan asunnon haltija. Asuisinpa ihan pienessä talossa, huokaa kartanon asukki.

En suinkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä osaansa ja lakata tavoittelemasta onnea. Haluaisin meidän huomaavan, että onni voikin olla ihan lähellä. Että ponnistaisimme omasta tilanteestamme käsin sen sijaan että murehdimme mihin emme pysty. Että arvostaisimme itseämme juuri tällaisena ja käyttäisimme omia vahvuuksiamme sen sijaan että yritämme vääntäytyä muottiin joka ei meille sovi. Että osaisimme nähdä, että meillä on juuri nyt jotain sellaista, mitä joku toinen haluaisi ja toivoisi saavansa.

Mieti ainakin kuinka paljon tavaroita kannattaa hankkia ja kuinka paljon rahaa käyttää muuttaakseen jotain, joka olisi ihan hyvä juuri noin...

Onko sinullakin osake muistojen yksikerroksisessa kerrostalossa?

Kuva: Kool Cats Photography

Minulla oli joskus vuosia sitten eräs haave, jossa asuisin korkeassa talossa. Museoisin muutaman vuoden välein kaikki sen hetkiset tavarat edelliseen kerrokseen ja aloittaisin seuraavassa kerroksessa puhtaalta pöydältä. Kiehtova ajatus, vai mitä? Toisaalta uudistumisen tarpeeni oli kova, mutta toisaalta en ollut lainkaan valmis päästämään menneestä irti. Halusin säästää mahdollisuuden mennä hissillä konkreettisesti takaisin vanhaan elämään ja muistoihin.

Monet asuvat muistojensa kerrostalossa pystymättä muuttamaan seuraavaan kerrokseen. Ympärille kerätään museota eletystä elämästä, mutta uudistumiseen ei ole tilaa tai rahaa.

Voihan olla, että sinusta tuntuu tällä hetkellä että tässä tämä nyt on, elämä, olen kokenut kaiken, en tarvitse uusia elämyksiä enkä kokemuksia, ovi lukkoon ja avain kuuhun.

Todennäköisemmin ajattelet kuitenkin että asiat voisivat olla toisinkin. Olisi mukavaa harrastaa jotain uutta, kutsua ystäviä, uudistaa olemusta.

Tavaroita täynnä olevassa elämän talon kerroksessa on tutun turvallista asua, mutta siellä ei mahdu uudistumaan. Ei ole tilaa uusille ideoille eikä niiden toteuttamiselle. Ehkä ei ole tilaa edes ajatukselle, että voisi olla jotain muuta. On ollut aina näin ja tulee olemaan.

Usutan sinut ulos tutuilta urilta. Tee kävelylenkki uusissa maisemissa, hymyile tuntemattomalle ihmiselle, etsi yksi tavara josta voisit luopua. Luutuneita tottumuksia kun venyttelee pienillä muutoksilla, alkaa mieli vetreytyä ja ottaa vastaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi: mitä jos rahasi eivät olisikaan kiinni tavaroissa, joita et edes käytä ja joista et nauti?

En koskaan päässyt muuttamaan museokerrostaloon. Ei tullut uusia kerroksia. Minun oli opittava päästämään irti ja luopumaan vanhasta, että saisin tilaa uudelle. Autan sinuakin, kun olet siihen valmis.

Muistelen joskus tehneeni jonkun virheen

Yritin kerran virkata ötököitä.

Luin juuri aamulla, että tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Epäonnistumisen ei tarvitsisi olla häpeä vaan oppimistapahtuma ja jopa juhlimisen paikka - siitä juhlapäivän aihe.

Harrastin aikoinani pianonsoittoa. Jostain unhoon jääneestä syystä esitin eräänä keväänä itse keksimäni sävelmän koulun kevätjuhlassa. Kävellessäni esityksen jälkeen takaisin paikalleni kuulin, kun pari oppilasta puhui keskenään, että eipä ollut kummoinen. Harmitti, mutta käänsin mielessäni asian niin päin, että kuka meistä uskalsi säveltää ja esittää jotain ja kuka tyytyi mutisemaan yleisössä?

Kesätöissä mainospainon konttorissa maksoin todella ison laskun vahingossa kaksi kertaa, kun en heti oikein osannut käyttää pankkiohjelmaa. Luulin että taivas tippuu niskaan ja joudun velkavankeuteen ja jalkapuuhun, mutta soitto pankkiin paljasti ettei laskunmaksuja edes ajeta välittömästi ja asia oli täysin korjattavissa.

Mitä enemmän saa elämänkokemusta ja kypsyyttä, sitä paremmin kompastukset asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Kuten kun Tampereelle muutettuani yritin jatkaa rivitanssiharrastustani. Ohjelmoin tanssiopetuspaikan navigaattoriin, nappasin buutsit ja vesipullon mukaan ja lähdin ajamaan. En koskaan löytänyt oikeaa paikkaa. Raivostuin suunnistustaidottomuudestani niin että heitin kypsästi buutsit komeron pimeimpään nurkkaan enkä ole vielä yrittänyt tunnille uudelleen.

Aamuyöllä kolmen aikaan ahdistuneena valvoessa ajatukset harvoin ovat järkevimmillään. Eräänä yönä taas taivas oli tippumassa niskaani, kun tajusin että lapsen passi oli vanhentunut ja hänen pitäisi lähteä aivan pian ulkomaille. Koska olin pankkiohjelmaepisodin jälkeisinä vuosina jo oppinut, että yleensä asiat selviävät kun alkaa vain selvittää niitä, niiskautin paniikit nenäliinaan, aloin hommiin ja ehdin hyvin hankkia hänelle pikapassin ennen matkaa.

On myös käsittämätöntä, miten yöllä aivan ylitsepääsemättömän kamalalta tuntuva asia on aivan hallittavissa seuraavana päivänä aamukahvin jälkeen. Käsi ylös, jos olet joskus vatvonut kolmelta tuskaisena kaikkia tekemättömiä hommia, jotka olet sitten seuraavana aamuna hoitanut ongelmitta pois päiväjärjestyksestä ennen kymmentä.

Jotkut asiat ovat niin isoja ja solmuisia, ettei oikein tiedä mistä päästä aloittaisi ja selviääkö niistä ikinä. Iso ongelmavyyhti pienenee ja selkenee, jos siitä pääsee juttelemaan jonkun kanssa. Kaikilta ajatusten avaaminen ei tule niin luonnostaan. Minäkin olen huono kuormittamaan muita huolillani, ja siitä on sitten seurannut "oma apu, paras apu" -periaatetta noudattaen erinäisiä suuria epäonnistumisia ja huonoja valintoja.

Eräs viisas ihminen on sanonut minulle, että ei sen väliä mitä tietä tähän pisteeseen on tultu jos nyt on hyvä olla. Jos joku mutka olisi mennytkin eri suuntaan, niin olisi voinut päätyä paljon hullumpaan paikkaan.

Voisiko siis jopa sanoa, että kuljemme epäonnistumisillamme kivettyä polkua tyytyväisyyden olotilaan? Jos tuntuu ettei ole ihan vielä perillä siellä itsensä ja valintansa hyväksyneenä, polku onneksi jatkuu.

Koti saattaa muuttua omien epäonnistumisten museoksi. Tuossa nuo kirjat, joita en ole ehtinyt vieläkään lukea. Tuossa tuo neulomus, joka ei vain etene. Tuossa tuo valokuva, josta äiti syyllistäen tuijottaa. Tuosta kohdasta puuttuu vieläkin jalkalista. Tuon kaapin hankimme ex-miehen kanssa yhdessä. Maksoin tuosta vaasista ihan liikaa. Tuolla sohvalla istun kaiket illat ja tuijotan tylsänä tuota telkkaria.

Epäonnistumisia, huonoja valintoja ja mokia tulee tehtyä ja kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaan. Se on vain elämää. Virheissä on ihan turha rypeä! Tänään meni päin mäntyä, huomenna häntä pystyyn ja uusi yritys.

Kodin pitää mielestäni olla voimaa antava latauspiste, jossa mokistansa saa toipua ja haavojansa parannella, jossa voi suunnitella seuraavaa askelta, jonne voi vaikka kutsua ystävän teekupillisen ääreen parantamaan maailmaa ja jossa tuntee olevansa hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin on. Oletko samaa mieltä? Jos kotisi ei nyt lataa sinua, muutetaan asia yhdessä!

Miten säilyttää itsekuri kun tahdonvoima on lopussa

Terveelliset elämäntavat, napostelun välttäminen, kodin järjestyksessä ja siistinä pitäminen ovat asioita, jotka tuntuvat välillä rasittavilta ja vaativat itsekuria ja tahdonvoimaa. Etenkin stressaavina aikoina tahdonvoimaa ei tahdo löytyä ja repsahdukset ovat todennäköisiä.

Pelkkä tahdonvoima ja sen puute ei kuitenkaan selitä kaikkea - ehkä ei edes suurinta osaa - näistä repsahduksista. Erittäin suuri merkitys on nimittäin ympäristöllämme ja millaisia valintoja se laittaa meidät tekemään.

* Jos koulussa on makeisautomaatti ja terveelliset välipalat pitäisi hakea parin korttelin päästä lähikaupasta, ostavatko lapset ennemmin makeisia vai voileipiä?

* Jos elinluovutusta varten pitää antaa erikseen lupa, tuleeko enemmän elinluovutuslupia kuin jos elinluovutusta vastaan pitää tehdä erikseen kielto? (Vastaus: Itävallassa melkein kaikki sallivat elinluovutuksen eli eivät ole tehneet kieltoa. Saksassa vain 12% on jaksanut antaa elinluovutusluvan.)

* Jos sohva avautuu edessä pehmeänä ja vapaana ja kuntopyörä pitäisi kaivella kuivumassa olevan pyykin ja muun tavaran alta esiin jotta pääsee polkemaan, meneekö ihminen helpommin sohvalle vai kuntoilemaan?

* Jos kassojen luona on suklaapatukoita, ostavatko asiakkaat niitä enemmän kuin jos ne olisi piilotettu myymälän takanurkkaan?

* Jos imuri on halpa tehoton räyskä ja se pitää painia ulos siivouskaapista mopinvarsien ja ämpäreiden takaa jotta voi imuroida, tuleeko paljon imuroitua?

Koirien opetuksessa suuri merkitys on sillä, miten oman toiminnan ja ympäristön järjestää niin, että koiran on helppo tehdä oikein. Koiran on esimerkiksi helpompaa oppia pysymään pois keittiöstä norkoilemasta, jos keittiön ovella on näkyvä kynnys rajana. (Ihmiset eivät ole koiria, mutta monet hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon samaa meissä on.)

Millaisia muutoksia me voisimme tehdä kotonamme, että olisi helpompaa pysyä hyvissä tavoissa kuin sortua huonoihin?

Tässä muutamia esimerkkejä.

Herkut.
* Laita silmänkorkeudelle ja tarttumaetäisyydelle vain terveellistä syötävää.
* Jätä herkut kauppaan, etteivät ne kiusaa sinua kaapissa.
* Syö säännöllisesti kunnon ateriat, ettei tule täytettyä vatsaa epäterveellisillä välipaloilla.

Ostaminen.
* Tee ostoslista ja pysy siinä, niin et tee heräteostoksia.
* Ota selville mitä sinulla jo on ja mitä sinulta puuttuu, niin et osta turhaan mitään. 
* Maksa ensin laskut, laita sitten vähän säästöön, ja käytä vain se raha mitä jää yli.

Kuntoilu.
* Pidä kuntoiluvälineesi helposti esille otettavissa.
* Haasta kaverisi mukaan - lähdet mieluummin lenkille kuin petät lupauksesi ystävälle.
* Harrasta arkiliikuntaa. Vaihda auto polkupyörään lyhyillä matkoilla.
* Hanki askelmittari. Mittaaminen tekee monesta asiasta hauskempaa.

Siisteys.
* Päätä jokaiselle tavaralle oma paikka, niin se on helpompi palauttaa siihen.
* Siivoa vähän mutta säännöllisesti, niin vältyt valtavilta suursiivouksilta.
* Vähennä tavaran määrää, kuten koriste-esineitä ja sohvatyynyjä.
* Hankkiudu eroon liian monimutkaisista säilytysjärjestelmistä.
* Sijoita korkealaatuisiin siivousvälineisiin, joita ei tarvitse kirota joka käytön aikana.

Minä tunnustan olevani laiska kokki. Todella laiska. Syön koska muuten kuolee nälkään. En saa nautintoa ruoanlaitosta ja syöminen on ajanhukkaa. Hoitaisin asian mieluiten valmiilla eineksillä, mutta ne eivät ole terveellisiä. Helpotan terveellistä syömistä pitämällä huolta siitä että minulla on kotona valmiita perusaineksia erilaisiin sörsseleihin, jotka saan nopeasti kasaan. Pakkasessa on myös useimmiten valmiita annoksia aikaisemmista ruoista, joita on jäänyt yli. Jos minun pitäisi aloittaa ruoanlaitto aina sillä että menen kauppaan, lounaslistallani olisi varmaan pelkkiä keksejä.

Yleisesti ottaen teemme enemmän asioita, jotka ovat näkyvillä ja jotka olemme ottaneet tavaksi. Hankalat asiat vaativat enemmän energiaamme, jolloin sitä ei kannata tuhlata vähäpätöisiin asioihin. Järjestyksessä oleva koti ja toimisto ja edes jonkin sortin suunnitelmallisuus antaa raamit ja mahdollisuuden keskittää voimat tärkeämpiin asioihin kuin sotkun kauhisteluun.

Onko sinulla jo kokemusta siitä, että pienellä arjen muutoksella voi olla suuri merkitys?

Lue lisää: Tutkimus kertoo, että ihmiset, jotka pystyvät parhaiten vastustamaan houkutuksia, välttävät tilanteita, joissa houkutuksiin voi joutua. Wall Street Journal: The Secret Of Resisting Temptation

Oletko lehtokerttu vai leppäkerttu?

Yksi tapa ryhmitellä ihmisiä on sen mukaan, ajattelevatko he asioita enemmän kokonaisuuden vai yksityiskohtien kannalta. Kutsun näitä tyyppejä nyt korkealta katseleviksi lehtokertuiksi ja ruohonjuuritasolta tarkasteleviksi leppäkertuiksi.

Lehtokertut

You can quickly see patterns in complex problems.

You like to come up with new ideas and new projects.

You have a low tolerance for busywork, tedious errands, and filling out forms.

You are great at outlining what needs to be done, but filling in the details can feel exhausting.

- See more at: http://quickbase.intuit.com/blog/2011/03/17/are-you-a-big-picture-thinker-or-detail-oriented/#sthash.71c6rbly.dpuf

* keksivät helposti uusia ideoita ja projekteja, mutta toteutus voi jäädä hieman vajavaiseksi
* hyppäävät liian helposti johtopäätöksiin huomatessaan kaavoja
* eivät jaksaisi keskittyä pikkutarkkaan näpertämiseen kuten lomakkeiden täyttelyyn
* määrittävät helposti mitä tarvitsee tehdä, mutta yksityiskohtien miettiminen tuntuu rasittavalta
* eivät pidä pikkuasioihin takertumisesta

Leppäkertut
* miettivät asioita yksityiskohtaisesti ja saattavat jättää kokonaisuuden huomiotta
* tykkäävät ennemminkin parannella valmista suunnitelmaa kuin aloittaa suunnittelun alusta
* jättävät helposti huomiotta asioiden ja ideoiden väliset suhteet - "eivät näe metsää puilta"
* yliviivaavat korostustussilla opiskelumateriaalista kaiken
* eivät pidä epätarkkuudesta

Myers-Briggsin persoonallisuustestissä lehtokerttu on yleensä N (intuitiivinen) ja leppäkerttu on S (tosiasiallinen).

You can quickly see patterns in complex problems.

You like to come up with new ideas and new projects.

You have a low tolerance for busywork, tedious errands, and filling out forms.

You are great at outlining what needs to be done, but filling in the details can feel exhausting.

- See more at: http://quickbase.intuit.com/blog/2011/03/17/are-you-a-big-picture-thinker-or-detail-oriented/#sthash.71c6rbly.dpuf

Liittyykö tämä jotenkin kodin järjestyksessä pitämiseen ja raivaukseen?

Lehtokertut saattavat aloittaa järjestelyprojekteja vähän siellä sun täällä, mutta tulokset voivat jäädä laihoiksi. On mukavaa vaihtaa sohvan paikkaa, mutta kun pitäisi käydä läpi nippu pieniä paperilappusia, lehtokertun into lopahtaa.

Leppäkerttu taas saattaa nyhertää yhden laatikon kimpussa tuntikausia ja miettiä parasta koriratkaisua sisällön jaotteluun.

Tunnistatko itsessäsi lehtokerttua tai leppäkerttua? Millaisia haasteita sinulla on ollut omissa järjestelytoimissasi?

Kaksi kuukautta jouluaattoon, oletko jo ehtinyt tehdä kaiken?

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluaattoon. Tässä kohdassa olisi hyvä antaa viikko-viikolta ja päivä-päivältä -lista tehtävistä, jotka täytyy saada aikaiseksi ennen joulua. Joululahjat, leivonnaiset, siivous, pöytäliinojen silitys, ruokapöydän koristeet - paljon on tekemistä ja aika käy vähiin.

Mutta koska olen minä, en anna sellaisia ohjeita ja listoja.

Jos viihdyt keittiössä, suunnittele ihmeessä herkullinen menyy alku-, pää- ja sen seitsemän sortin jälkiruokineen.

Jos tykkäät siivota, ehdit varmasti kaikki kaapitkin läpi kahdessa kuukaudessa.

Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei joulun idea ole ajaa itseään piippuun tekemällä asioita, joita äiti, isoäiti, isoäidinäiti ja koko historiasta piinaavasti tuijottavien esiäitien kaarti on aikoinaan tehnyt, Sinun ei tarvitse tehdä niistä mitään, jos et halua.

Järjestä niin, että sinulla ja kuka kanssasi pyhiä mahdollisesti viettääkin on mukavat oltavat. Jokaiselle se tarkoittaa eri asioita. Jos haluatte syödä pakastepizzoja ja katsoa zombileffoja läpi jouluyön, se on ihan ookoo.

Jos teillä on hyvä perusjärjestys ja siivoatte säännöllisesti, ei joulusiivouksen tarvitse olla sitä kummempi. Kukaan ei tietääkseni vietä joulua kaapissa, joten niitä ei tarvitse mitenkään erityisesti hinkata. Muistan hyvin yhden joulun, joka uhkasi mennä pilalle, kun hinkkasin vihaisena saunaa puhtaaksi juuri ennen joulurauhanjulistuksen alkua, koska pitihän saunan olla puhdas. Siinä oltiin jo melko kaukana joulun hengestä.

Mikäli tavaroilla ei ole vielä omaa paikkaansa ja niitä on ehkä turhan paljonkin, ehdit hyvin raivata ja karsia ennen joulua. Siinäpä hyvä motivaattori: joulu rojusta vapaassa kodissa! Ehkä löydät jopa joululahjaideoita omista kätköistäsikin? Älä kuitenkaan laita roinaa kiertoon, anna lahjaksi vain todella tarpeellista.

Älä stressaa epäolennaisista asioista. Keskity tärkeimpään: perheeseen, ystäviin, kiitollisuuteen, ystävällisyyteen, hyvän voittoon. Tuo valoa talven keskelle olemalla ihana rentoutunut itsesi. Möröt jääkööt pyhäinpäivän yöhön!

Zombi, porsas, narttu vai sinä?

Meillä käy joskus semmoinen ihan karsea narttu. Se huutaa ja tiuskii ja viskoo tavaroita mennessään. Jos jokin ei mene sen mielen mukaan, saavat kaikki katua.

Välillä vieraana on myös yksi zombi. Se tuijottaa lähinnä eteensä eikä saa mitään tehtyä. Jos puolikuollut olio jotain onnistuu tekemään, tapahtuu se vahingossa ja sekin yleensä jää puolitiehen.

Silloin tällöin käväisee peilin takana ruma läski porsas, tyhmä kuin saapas, jolla paikat roikkuvat ja aivot ovat surkastuneet.

Oletko tyytyväinen siihen millainen ihminen olet? En puhu nyt ulkonäköstäsi, vaan mielentilastasi, energiatasostasi, vireestäsi, mielialastasi. Kuinka usein olet energinen ja hyväntuulinen ja kuinka usein käyt jonkinlaisella säästöliekillä?

Voit vähentää zombien, porsaiden ja muiden versioiden esiintymisiä yksinkertaisin, mutta tehokkain keinoin.
 
1. Elä kunnolla. Nuku tarpeeksi. (Katso infografiikka siitä mitä kehollesi tapahtuu, kun et saa tarpeeksi unta. Jo yhden yön unenpuute muuttaa kellogeeniä.) Syö terveellisesti. Ulkoile päivittäin. Mietiskele. Ole läsnä.

2. Juttele kauniisti. Itsellesi. Kuuntele sisäistä ääntäsi, sitä mitä itsellesi puhut. Paljonko siitä on syyttelyä ja moittimista ja paljonko kehuja ja kannustusta? Kehu itseäsi enemmän. Meillä vessan seinään on maalattu nurinpäin "olet kiva" niin että se näkyy peilistä. Se on tietenkin aivan liian vaatimatonta. Teillä voisi lukea "olet ihana", "olet upea", "olet täydellinen".

3. Muista omat tarpeesi. Milloin otit viimeksi omaa aikaa? Oma aika ei tarkoita silittämistä. Sinulla täytyy olla viikoittain aikaa, jolloin saat tehdä mitä haluat ja joka antaa sinulle voimaa. Käy kuntosalilla tai kirjastossa, laitata kyntesi, opiskele, kävele yksin metsässä, mikä sinulle parhaiten sopiikin. Jos et pidä huolta itsestäsi, et jaksa pitää huolta muistakaan.

4. Ole armollinen. Joka päivä ei tarvitse olla tehopäivä. Jos olet flunssassa, on tärkeämpää että lepäät kuin että paikat kiiltävät ja pöydässä on itse aamutorilta ostetuista raaka-aineista tehtyä luomuruokaa. Tee sen verran kuin mihin omat voimavarasi riittävät.

5. Delegoi. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Ota hommiin mukaan muu perhe ja ulkoista työt aina kun pystyt. Härkäpäisesti yksin sinnittelevistä tulee helposti katkeria ja äkäisiä.

6. Suunnittele etukäteen. Sähläystä ja paniikkia vähentää se, että tiedät mitä olet tekemässä ja mitä tapahtuu kunakin päivänä ja viikkona. Käytä perhekalenteria ja kännykän muistutuksia.

7. Yksinkertaista. Muuta ympäristösi sekamelska rauhaa antavaksi järjestykseksi. Luovu tavaroista, jotka huutavat sinulle "sinun pitäisi", "olet laiska", "et selviä meistä". Älä yritä niin paljon. Tee vähemmän, mutta kunnolla.

Mitä amppelikukka opetti minulle elämästä

 Amppelikukkani, valkoinen kaunis rehevä kellokasvi, oli mennyt huonoon kuntoon. Tilanne hyppäsi sananmukaisesti silmille, kun taas kerran löin kulkureitillä roikkuvaan ruukkuun pääni. Katsoin kasvia tarkemmin. Kaikki sen kukat olivat lakastuneet vaaleanruskeaksi tahmaksi. Olin varma että se oli kuollut.

Otin kasvin alas huonosti sijoitetusta koukustaan ja tarkastelin sitä. Tilanne näytti pahalta. Voisiko kukan vielä pelastaa? Olin jo siirtänyt sen turvaan paahtavalta auringolta varjon puolelle, mutta ei se näyttänyt viihtyvän sielläkään.

Muistin äkkiä, että kasvista kuului nyppiä kuolleet kukat pois. Jos lakastuneet kukat jättää paikoilleen, ne alkavat kehittää siemeniä ja vievät kasvilta energiaa.

Aloin nyppiä kuolleita kukkia pois. Niitä oli paljon ja urakka näytti toivottomalta. Kukanroippeiden takana ja alla oli lisää kukanroippeita. Nypin ja nypin ja nypin ja manailin, miksei tätäkään ollut tullut mieleen tehdä aiemmin.

Yhtäkkiä huomasin, että kaikkien lakastuneiden kukkien alla on uusia nuppuja. Jokaisen kuolleen kukan alla piilotteli ainakin viisi nuppua.

Jatkoin nyppimistä. Sormet menivät tahmeiksi ja selkä jäykistyi, mutta paljastin joka nyppäisyllä lisää pikku kukanalkuja.

Kun olin valmis, kasvi näytti täysin uudistuneelta ja valmiilta avaamaan kymmenittäin uusia valkoisia kelloja.

Miksikö kerron sinulle kukkien hoidosta? Tuolla kukalla ja sinulla on jotain yhteistä. Sinunkin on hyvä nyppiä säännöllisesti lakastuneet ja turhat asiat ja esineet elämästäsi pois ja antaa tilaa uudelle. Tavarat, harrastukset, sitoumukset, joita et tarvitse ja joista et enää nauti, vievät sinulta aikaa ja energiaa, jota voisit käyttää uusista elämyksistä nauttimiseen.

Minä aion nyt nyppiä amppelikukkani useammin, jotta se jaksaa kukkia kauniina koko kesän. Mitä tarpeetonta sinä voisit poistaa kodistasi ja elämästäsi tänään?

P.S. Kukka opetti myös sen, että milloin vain voi tapahtua jotain odottamatonta, joten kannattaa nauttia kesäsateen tunnusta kasvoilla. Ja sen, että kiireisen autoilijan ajoreitin lähellä ei kannata pitää kukkaa kesäsateessa, voi jäädä alle.

Kyllä, KYLLÄ, K-Y-L-L-Ä!!!

Kuva: Alexandre Normand

Repeätkö velvollisuudentunnosta tai muista syistä liian moneen paikkaan ja kärsit aikapulasta ja mielenkiinnon puutteesta? Derek Sivers kirjoittaa uudesta ajattelutavasta, joka hänellä on kokeilussa.

Jos mietit lähdetkö johonkin mukaan, kuuntele itseäsi.

Jos reaktiosi ei ole KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!!!, älä tee sitä.

Kun siivoat elämästäsi laimeat no joo -asiat pois, sinulla on tilaa KYLLÄ!!-jutuille, mitkä todella sytyttävät sinut.

Lue alkuperäinen juttu: Derek Sivers: No more yes. It’s either HELL YEAH! or no.