Kun tunnelin päässä on valoa ja kilometrin pituinen todo-lista

Kuva: gael

Normaaliolosuhteissa asiansa säntillisesti hoitava ja toimeen tarttuva ihminen voi muuttua jatkuvan stressin myötä täysin toimintakyvyttömäksi eikä saa ehkä edes postiaan aukaistua. Tämä kuulostaa uskomattomalta, jos ei ole sitä itse kokenut. "Ota itseäsi nyt vain niskasta kiinni ja reipastu", neuvotaan. Mutta se ei vain mene niin. Lamaantumisella ei ole reippauden puutteen kanssa mitään tekemistä.

Tutkimuksissa on havaittu, että puute, oli se sitten rahan, ruoan tai ajan puutetta, vähentää aivokapasiteettia, ajaa tekemään huonompia päätöksiä ja jopa vähentää väliaikaisesti älykkyysosamäärää. Aivot työskentelevät niin kovasti puuttuvan asian kimpussa, että virtaa ei oikein riitä muuhun. On myös saatu selville, että krooninen stressi huonontaa muistia.

* * *

Mutta kun olosuhteet paranevat - kun tuemme ja autamme toinen toistamme - henkisiä resursseja alkaa vapautua muuhunkin. Silloin huomaa, että on paljon tehtävää, laiminlyödyt asiat pitäisi saada ajan tasalle. Sekin voi ahdistaa, kun huomaa, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä.

Tehtäviä ei kannata jättää muistin varaan. Kun kirjoittaa kaikki mieltä vaivaavat ja kesken olevat asiat ylös pitkään listaan, ne eivät pääse unohtumaan. Tämä ei ole todo-lista eikä syntilista. Tämä on vain "ulkoinen kovalevy", jonka tarkoitus on vapauttaa oikeaa muistia.

Varsinainen tehtävälista on ihan erilainen. Syntejä ei siinäkään luetella vaan ratkaisuja. Tässä vinkkejä:

* Listan täytyy olla tarpeeksi lyhyt. Valitse joka päivälle vain yksi tärkeä asia, joka täytyy saada tehtyä ja muutama vähemmän tärkeä. Tärkeä tehtävä on sellainen, joka helpottaa elämääsi pitemmän päälle. Vähemmän tärkeät voivat olla vaikka pieniä kotitöitä tai järjestelyä. Saat todennäköisemmin sen yhden tehtävän tehtyä ja bonustehtäviä päälle, kuin vaikkapa viisi pakollista tehtävää. Outoa, mutta näin se menee.

* Listalla olevien asioiden täytyy olla tehtävissä yhden päivän aikana. Jaa jättitehtävät pienempiin osiin.

* Mieti etukäteen mikä voisi estää sinua saamasta tehtävääsi valmiiksi ja miten voisit varautua siihen.

* Tee joka päivä jotain. Edes se yksi asia.

* Tee tehtävän valmiiksi saamisesta iso juttu. Vedä paksu viiva tehtävän yli tai miten haluatkaan valmiin tehtävän merkitä. Kehu itseäsi, miten hienosti homman hoidit, tai että ylipäänsä hoidit sen. Sait soitettua paikkaan X, sait käytyä paikassa Y. Kaikki tiedämme, miten kova ääni sisäisellä kriitikollamme on. Kehu lujempaa.

* Itsensä kanssa voi usein ketkutella ja vetkutella. Sovi jonkun toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa, että olette toisillenne tilivelvollisia. Soittakaa tai viestitelkää päivän lopussa tai jo aikana, mitä olette saaneet aikaan. Tsempatkaa, rohkaiskaa, kirittäkää toisianne.

* * *

Ethän epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos voin mitenkään auttaa. Asiat järjestyvät, kun ne järjestetään!

Kolme hyvää asiaa twistillä

Kuva: Kalyan Chakravarthy

Vietin koko aamun erään ison projektini kimpussa ja havahduin sitten siihen, että pitäisi kirjoittaa blogiin. Mutta koska myös koirat kaipasivat lenkkiä ja lenkkeily on bloggaamista helpompaa, valitsin tietenkin sen. (Olet varmaan itsekin huomannut, miten paljon asioita saa tehtyä välttelemällä sitä tehtävälistan ensimmäistä puuhaa.)

Kuuntelen koiralenkeillä yleensä podcastia. Lempisarjani ovat nämä kolme: Anne Meador: Working Woman Entrepreneur, Beth Buelow: The Introvert Entrepreneur ja  Natalie Sisson: The Suitcase Entrepreneur. Kaikki käsittelevät yrittäjyyttä ja elämää eri näkökulmista haastatteluiden kautta ja olen saanut niistä paljon ajattelemisen aihetta, ideoita ja intoa.

Kuunneltuani loppuun Annen haastattelun lemmikkiaiheisen lifestyleyrityksen perustajan kanssa soitin arpoi minulle Natalien podcastista markkinoinnin professori Raj Raghunathanin haastattelun, jossa puhuttaisiin onnellisuudesta.

Olen ollut aina luonteeltani perusluonteeltani luottavainen ja vaikeuksista ylös ponnahtava. Positiivisen psykologian kurssit ovat myös antaneet hyödyllisiä työkaluja. Viime aikoina eri syistä elämä on kuitenkin vienyt voimiani ja onnellisuus on antanut tietä heitänkö-kirveen-kaivoon-alakulo 2.0:lle. Podcastin aihe sattui siis vallan sopivaan kohtaan.

Haastattelusta upposivat erityisesti nämä asiat, joiden uskon kiinnostavan sinuakin:

Niukkuusajattelusta runsausajatteluun. Niukkuusajattelussa oma voitto ja onnistuminen on aina joltakin pois (ja muiden onnistuminen on itseltä pois). Runsausajattelussa kaikille on tilaa ja on turhaa taistella koko ajan ja vertailla itseään muihin. Enemmän onnellisuutta tuottaa miettiä mitä minulla on (ja sitä on jo paljon) kuin että mitä minulla ei ole.

Luottamus elämään. Keskitymme yleensä luonnostamme asioiden välittömiin seurauksiin ja erityisesti negatiivisiin sellaisiin. Myöhästyin bussista, jalka katkesi, tuli avioero, sain potkut. Lyhyellä tähtäimellä ne vaikuttavat tietysti huonoilta asioilta, mutta kun aikaa kuluu enemmän, niistä voikin seurata jotain hyvää. Haastateltavalta meni kirjadiili sivu suun, mutta hän sai myöhemmin vielä paremman tarjouksen. Potkut saattavat olla sysäys pois jämähtäneeltä elämänuralta.

Kolme hyvää asia twistillä. On tutkittu, että kirjoittamalla joka ilta kolme päivän aikana tapahtunutta hyvää asiaa voi lisätä onnellisuuttaan ja jopa nostaa itsensä pois masennuksesta. Ja kiitollisuus-lihaksen harjoittaminen lisää kykyä tuntea kiitollisuutta. Raj Raghunathan lisää kolmeen hyvään asiaan pikku twistin. Se menee näin: Kirjoita ylös asioita, jotka menivät ensin pieleen, mutta joiden jälkeen tapahtui se hyvä asia. Vaikkapa näin: Myöhästyin bussista ja jouduin kävelemään, mutta sain mukavaa liikuntaa. Se lisää kykyämme toipua ikävistä kokemuksista emmekä jää vellomaan surkeuteen. (Minä voisin kirjoittaa tänään, että en keksinyt mitään blogattavaa ja kastuin likomäräksi sateessa kävellessäni, mutta kuulin innostavan haastattelun ja keksin blogikirjoituksen aiheen!)

Mitä onnettomampia olemme ja mitä heikommiksi itsemme tunnemme, sen näköalattomampia meistä tulee ja sitä helpompi meidän on sortua ulkopuolisiin lohdukkeisiin, vaikkapa shoppailuun. Onnellisuus ja kiitollisuus tekevät meistä kekseliäitä, neuvokkaita ja luottavaisia. Sen takia niitä kannattaa itsessään vahvistaa jatkuvasti.

Venynyt liian ohueksi

Kuva: m01229

Olen ulkoiluttamassa koiria. Laahustan velvollisuudentuntoisesti polkua pitkin katse tiukasti etuviistossa. Vanhempaa koiraa saan vetää perässä, juniori syöksyilee päättömästi tuulen pyörittelemien lehtien perään ja poimii kaikki maahan heitetyt niistopaperit ja muut roskat suuhunsa. Päässäni pyörivät kaikki kesken olevat projektit, jotka kaikki tuntuvat liian hankalilta ja jotka saavat minut tuntemaan oloni raskaaksi. Riittämättömyyden tunne painaa minua kuin ukkospilvi. En saa otetta mistään.

Siinäpä kunnon annos disstressiä! Se on huonoa stressiä, joka lamauttaa ja ahdistaa. Mutta on toisenlaistakin stressiä. Eustressi on mukavaa eteenpäin puskevaa stressiä, joka saa nauttimaan tekemisestä ja antaa draivia ja tehokkuutta. Siihen liittyviä käsitteitä ovat mm. työn imu ja flow. Samat stressin aiheuttajat voivat tehdä sekä hyvää että huonoa stressiä, keskeistä on miten ihminen tilanteen tulkitsee ja millaisia keinoja tilanteessa hänellä on.

Olen ilokseni päässyt mukaan tamperelaisista yrittäjistä koostuvaan pilottiryhmään, joka testaa VTT:n ja Tampereen yliopiston kehittämää netissä toimivaa työkalupakkia hyvän stressin tunnistamiseksi, lisäämiseksi ja valjastamiseksi hyötykäyttöön. Pakissa on yrittäjien haastatteluja, pohdintatehtäviä ja käytännön harjoituksia.

Ensimmäinen kotitehtäväni oli pitää palaveri itsensä kanssa. Mikä minulle on arvokasta ja tärkeää ja mihin haluan panostaa? Minkä asioiden toteutumisen haluan varmistaa ja miten aion sen tehdä?

Kotitehtävän aihe sattui juuri sopivaan aikaan. Olen sellainen ihminen, joka sanoo useammin kyllä kuin ei. Olen saanut toki olla mukana kaikenlaisessa mielenkiintoisessa, mutta sivuvaikutuksena olo on alkanut tuntua kuin Bilbo Reppulilla: liian pieni voinokare leivällä, liian ohueksi levitetty. On pakko kirkastaa tärkeimmät tavoitteet ja miettiä mihin oikeasti haluaa voimavaransa keskittää. Mieheni teki minulle listan kaikesta, johon olin jollakin tavalla viime aikoina sekaantunut. Se oli hälyttävän pitkä.

En saanut pidettyä palaveria, kuten olin suunnitellut, koska olin luonnollisestikin kovin kiireissäni tekemässä kaikkea muuta. En usko että olisin muutenkaan saanut suoritettua tehtävää yhden palaverin aikana. Tärkeimpien tavoitteiden kirkastaminen on kokonainen polku. Sille täytyy nyt vain astua - ei laahustaen ja litistettynä, vaan reippaasti katse eteenpäin suunnattuna.

Oletko sinä joskus venynyt liian ohueksi?
Miten pidät mielessä tärkeimmät tavoitteesi, unelmasi ja suunnitelmasi?

Vihertää se sammalkin

Kuva: Emma Paperclip

Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa. Tätäkin kirjoittaessani käydään puutarhoissa sitkeää ja loppumatonta taistelua luontoa vastaan. Voikukkia napsitaan sileää nurmea rumentamasta erityisellä voikukkia varten hankitulla työkalulla tai myrkytetään glyfosaatilla. Muhkuroita siloitetaan, peltotonttia pengerretään. Eräs vihattu viheriäinen on sammal, jota pihassa ei saisi olla, paitsi turveharkoissa, joihin sitä yritetään saada kasvamaan piimän voimin.

Kodinelektroniikkaliikkeessä käydessäni kiinnitin huomiota kahteen vierekkäiseen laariin. Toisessa myytiin hiustenkihartimia ja toisessa hiustensuoristimia, arvatenkin suorahiuksisille ja kiharatukkaisille.

Suomessa otetaan suihkurusketuksia ja valellaan iho itseruskettavalla voiteella, ettei näytettäisi kalpeilta. Kiinassa kaikissa voiteissa on vaalentavia ainesosia, koska ruskea iho tarkoittaa että olet mikä lie köyhä ulkotyöläinen.

Kunpa olisin kovaäänisempi ja rohkeampi, miettii hiljainen. Kunpa osaisin edes joskus pitää suuni kiinni, miettii rempseä.

Olisipa minulla iso kartano, toivoo ahtaan asunnon haltija. Asuisinpa ihan pienessä talossa, huokaa kartanon asukki.

En suinkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä osaansa ja lakata tavoittelemasta onnea. Haluaisin meidän huomaavan, että onni voikin olla ihan lähellä. Että ponnistaisimme omasta tilanteestamme käsin sen sijaan että murehdimme mihin emme pysty. Että arvostaisimme itseämme juuri tällaisena ja käyttäisimme omia vahvuuksiamme sen sijaan että yritämme vääntäytyä muottiin joka ei meille sovi. Että osaisimme nähdä, että meillä on juuri nyt jotain sellaista, mitä joku toinen haluaisi ja toivoisi saavansa.

Mieti ainakin kuinka paljon tavaroita kannattaa hankkia ja kuinka paljon rahaa käyttää muuttaakseen jotain, joka olisi ihan hyvä juuri noin...

Sinullako muka menee hyvin? Luulet vain

Olen koristellut vessamme oven sisäpuolen vanhojen lehtien sivuilla. Niitä on hauska katsella siinä istuskellessa.

Lehdissä olevien mainosten tyyli on huvittavan vanhanaikainen. Kaikissa esimerkiksi teititellään ostajaa kohteliaasti. Mainoksissa on myös todella paljon tekstiä verrattuna tämän päivän yksinkertaisiin ja tunteisiin vetoaviin mainoskuviin.

Nykyään mainokset ovat varsin erilaisia. Lehtimainosten lisäksi ostokehotuksia on televisiossa, radiossa, nettisivuilla, postin ja sähköpostin seassa, bussipysäkeillä, bussien kyljissä, bussin penkkien selässä ja kännykkäpeleissä. Kuulin sissimarkkinointitapauksesta, jossa mainoksia oli painettu jopa vessapaperiin.

Mainosten tehtävä on saada meidät ostamaan jotain. Ne eivät kerro meille, että meillä on jo tarpeeksi ja että voisimme olla vallan hyvin onnellinen juuri siinä tilanteessa kuin olemme. Tyytyväiset ihmiset ovat huonoja kuluttajia.

Sen sijaan mainostajat haluavat saada meidät tuntemaan itsemme jollakin tavalla riittämättömiksi. Tähän epämääräiseen riittämättömyyden tunteeseen heillä on tietysti ratkaisu: osta lisää tavaroita.

Mikä ongelma tai harmi meillä onkaan, siihen löytyy aina jokin tavara.

Onko sinulla vähän huono suhde puolisoon, et ole ehkä oikein huomioinut häntä viime aikoina? Osta hänelle uudet korvakorut.

Etkö vietä tarpeeksi aikaa lastesi kanssa? Osoita heille että rakastat heitä. Osta lisää leluja.

Tunnetko itsesi väsyneeksi ja alakuloiseksi? Osta meikkituotteita ja häivytä väsymyksen 5 merkkiä.

Onko elämäsi tylsää ja merkityksetöntä? Hanki elämyksiä shoppailemalla kauppakeskuksessa.

Jos kädet tai silmät eivät toimi hyvin, erilaiset apuvälineet kuten maitopurkin avaaja helpottavat arjen hoitamista. Kaupassa ei ole myynnissä ihmissuhteen korjaajaa, ajan pysäyttäjää, menestyjäkonetta tai onnellisen lapsuuden palauttajaa, vaikka monet yrittävät niitä eri muodoissa ostaa.

Näin he päätyvät täyttämään kaappinsa ja varastonsa tavaroilla, jotka eivät sitten tuoneetkaan lopullista ratkaisua riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunteeseen. Sen sijaan niiden maksaminen vie rahat ja säilyttäminen vie tilat. Lisää riittämättömyyden tunnetta! Mutta uusi huulipuna piristää aina.

Mitä tyytyväisempi olet vallitsevaan tilanteeseen, sitä vaikeampi sinulle on myydä mitään. Sinulla ei ole tarvetta paikata jotain aukkoa ostoksilla. Sinun ei tarvitse hakea pikailoa kaupasta.

Mieti, jos voisitkin olla jo nyt ihan tyytyväinen.

Muistelen joskus tehneeni jonkun virheen

Yritin kerran virkata ötököitä.

Luin juuri aamulla, että tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Epäonnistumisen ei tarvitsisi olla häpeä vaan oppimistapahtuma ja jopa juhlimisen paikka - siitä juhlapäivän aihe.

Harrastin aikoinani pianonsoittoa. Jostain unhoon jääneestä syystä esitin eräänä keväänä itse keksimäni sävelmän koulun kevätjuhlassa. Kävellessäni esityksen jälkeen takaisin paikalleni kuulin, kun pari oppilasta puhui keskenään, että eipä ollut kummoinen. Harmitti, mutta käänsin mielessäni asian niin päin, että kuka meistä uskalsi säveltää ja esittää jotain ja kuka tyytyi mutisemaan yleisössä?

Kesätöissä mainospainon konttorissa maksoin todella ison laskun vahingossa kaksi kertaa, kun en heti oikein osannut käyttää pankkiohjelmaa. Luulin että taivas tippuu niskaan ja joudun velkavankeuteen ja jalkapuuhun, mutta soitto pankkiin paljasti ettei laskunmaksuja edes ajeta välittömästi ja asia oli täysin korjattavissa.

Mitä enemmän saa elämänkokemusta ja kypsyyttä, sitä paremmin kompastukset asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Kuten kun Tampereelle muutettuani yritin jatkaa rivitanssiharrastustani. Ohjelmoin tanssiopetuspaikan navigaattoriin, nappasin buutsit ja vesipullon mukaan ja lähdin ajamaan. En koskaan löytänyt oikeaa paikkaa. Raivostuin suunnistustaidottomuudestani niin että heitin kypsästi buutsit komeron pimeimpään nurkkaan enkä ole vielä yrittänyt tunnille uudelleen.

Aamuyöllä kolmen aikaan ahdistuneena valvoessa ajatukset harvoin ovat järkevimmillään. Eräänä yönä taas taivas oli tippumassa niskaani, kun tajusin että lapsen passi oli vanhentunut ja hänen pitäisi lähteä aivan pian ulkomaille. Koska olin pankkiohjelmaepisodin jälkeisinä vuosina jo oppinut, että yleensä asiat selviävät kun alkaa vain selvittää niitä, niiskautin paniikit nenäliinaan, aloin hommiin ja ehdin hyvin hankkia hänelle pikapassin ennen matkaa.

On myös käsittämätöntä, miten yöllä aivan ylitsepääsemättömän kamalalta tuntuva asia on aivan hallittavissa seuraavana päivänä aamukahvin jälkeen. Käsi ylös, jos olet joskus vatvonut kolmelta tuskaisena kaikkia tekemättömiä hommia, jotka olet sitten seuraavana aamuna hoitanut ongelmitta pois päiväjärjestyksestä ennen kymmentä.

Jotkut asiat ovat niin isoja ja solmuisia, ettei oikein tiedä mistä päästä aloittaisi ja selviääkö niistä ikinä. Iso ongelmavyyhti pienenee ja selkenee, jos siitä pääsee juttelemaan jonkun kanssa. Kaikilta ajatusten avaaminen ei tule niin luonnostaan. Minäkin olen huono kuormittamaan muita huolillani, ja siitä on sitten seurannut "oma apu, paras apu" -periaatetta noudattaen erinäisiä suuria epäonnistumisia ja huonoja valintoja.

Eräs viisas ihminen on sanonut minulle, että ei sen väliä mitä tietä tähän pisteeseen on tultu jos nyt on hyvä olla. Jos joku mutka olisi mennytkin eri suuntaan, niin olisi voinut päätyä paljon hullumpaan paikkaan.

Voisiko siis jopa sanoa, että kuljemme epäonnistumisillamme kivettyä polkua tyytyväisyyden olotilaan? Jos tuntuu ettei ole ihan vielä perillä siellä itsensä ja valintansa hyväksyneenä, polku onneksi jatkuu.

Koti saattaa muuttua omien epäonnistumisten museoksi. Tuossa nuo kirjat, joita en ole ehtinyt vieläkään lukea. Tuossa tuo neulomus, joka ei vain etene. Tuossa tuo valokuva, josta äiti syyllistäen tuijottaa. Tuosta kohdasta puuttuu vieläkin jalkalista. Tuon kaapin hankimme ex-miehen kanssa yhdessä. Maksoin tuosta vaasista ihan liikaa. Tuolla sohvalla istun kaiket illat ja tuijotan tylsänä tuota telkkaria.

Epäonnistumisia, huonoja valintoja ja mokia tulee tehtyä ja kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaan. Se on vain elämää. Virheissä on ihan turha rypeä! Tänään meni päin mäntyä, huomenna häntä pystyyn ja uusi yritys.

Kodin pitää mielestäni olla voimaa antava latauspiste, jossa mokistansa saa toipua ja haavojansa parannella, jossa voi suunnitella seuraavaa askelta, jonne voi vaikka kutsua ystävän teekupillisen ääreen parantamaan maailmaa ja jossa tuntee olevansa hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin on. Oletko samaa mieltä? Jos kotisi ei nyt lataa sinua, muutetaan asia yhdessä!

Jo joutui armas aika

Iloista vappua!

Jo joutui armas aika, mutta miltä näyttää kotona?

Voiko elämää täysin hallita

Voiko elämää täysin hallita?

Voiko sattuman voiman kahlita?

Voiko täydellisyyden tavoittaa

ja kaikki heikkoudet karkoittaa?

Jos kaiken suunnittelisin

suunnitelmat toteuttaisin

yllätykset poistaisin

olisin ehkä täydellisin

Mut en oo paras päällä maan

mä usein joudun katumaan

en pysty vikojani poistamaan

(kaikkia niitä ainakaan)

Ehkä olenkin vain ihminen

toisinaan aikaansaavainen

ajoittain heikko ja vaivainen

mutta sellaisenaan täydellinen!

Kehtaisitko päästää minut katsomaan kaappeihisi?

Minulle soitti joku aika sitten mies, joka olisi ollut ammattijärjestäjän tarpeessa. Oli iso talo täynnä tavaroita. Raivaus oli jo aluillaan, hänellä olisi ollut yhtä sun toista menossa kirpparille ja nettimyyntiin. Hän olisi tarvinnut kaikenlaista asiaan liittyvää apua. Olin jo kalenteri kädessä varaamassa miehelle tutustumisaikaa, kun hän alkoi nieleskellä. Lopulta hän sai sanottua, ettei hän oikein voi päästää minua tulemaan, koska talossa on niin paljon tavaraa. Hänen pitäisi ensin saada vähän siivottua ja järjesteltyä. Mitkään rauhoittelut ja selittelyt eivät auttaneet, ahdistus talon täyttäneestä roinasta oli liian suuri.

Hän ei ole missään tapauksessa ainoa laatuaan. Paljon pienemmänkin tavaramäärän omistava voi ahdistua siitä, että joku ulkopuolinen näkisi millaista sisällä on. Mitä tuo minusta ajattelisi, jos katsoisi komeroihini ja kellariini? Pitäisikö hän minua jotenkin epäonnistuneena ihmisenä? Halveksuisiko hän minua? Pilkkaisiko hän kotiani?

Sinulla on kotona nyt sellaista kuin siellä on. Tavaraa on paljon tai todella paljon. Olet kerännyt sitä vuosien varrella ja se on ottanut ylivallan. Olet yrittänyt tehdä asialle jotain. Olet vienyt tavaraa pois, mutta sitä on tullut aina vähintään samaa tahtia takaisin. Tilanne tuntuu toivottomalta. Ystäviäkään ei voi enää oikein kutsua käymään. Kuulet ammattijärjestäjistä ja pohdit pitkään voisiko sellainen auttaa sinua. Yrität vielä kuitenkin yksin tai ehkä jonkun lähisukulaisen ei-niin-kannustavalla tuella.

Kun viimein lähetät minulle sähköpostia tai soitat, tiedän että olet ottanut todella pitkän ja rohkean askeleen. Sinulla on nyt kotona sellaista kuin on, mutta haluat muuttaa asian. Onnittelen sinua! Miten sellainen ihminen voisi olla epäonnistunut, joka haluaa muutosta parempaan? Vain se epäonnistuu, joka kaatuu eikä nouse ylös!

Jos tavarakaaos tuntuu painavan sinua, älä arastele. En halveksu kotiasi tai kaaostasi. Kotonasi on nyt sellaista kuin siellä on, mutta siellä ei tarvitse olla sellaista enää ensi vuonna samaan aikaan. Haluan auttaa sinua viihtymään kodissasi. Kehtaa vain päästää minut sisälle, kiität itseäsi myöhemmin!

Sinä et ole museonhoitaja

Mitä pitempään elämme, sen enemmän meille kertyy muistoja. Kun vanhemmat sukulaiset poistuvat keskuudestamme, heidän tavaransa jäävät meidän omistukseemme. Tavaroista voi tuntea olevansa vastuussa. Tavarat voivat painaa meitä. Tuntuu siltä, että merkkejä eletystä elämästä tulisi säästää jotakin tulevaa varten.

Olet saanut mummoltasi astiaston. Se on vähän hankala eikä sitä tule käytettyä, mutta et voi hankkiutua siitä eroon, koska olet saanut sen mummoltasi. Sinun kuuluu säilyttää sitä.

Olet säästänyt kaikki saamasi joulukortit, pääsiäiskortit, synttärikortit ja hääkutsut. Niitä on jo aikamoinen laatikollinen. Et voi lopettaa keräämistä, koska olet kerännyt kaikki aiemmatkin. Eikä niitä voi heittää pois, koska olet kerännyt niitä niin pitkään.

Vuosia tai vuosikymmeniä vanhat opiskelumateriaalisi ovat kansioituna siististi laatikoissa. Voi olla, että joskus vielä palaat niihin. Ja ehkä lapsesi tai lapsenlapsesi haluavat katsoa niitä jokin päivä.

Sinä et ole museonhoitaja.

Maapallon viimeiset pääsiäiskortit eivät ole sinun vastuullasi. Sinun ei tarvitse pitää arkistoa vanhoista tapahtumista ja museoida tavaroitasi jälkipolvia varten. Museointi ja säilöminen tahtoo helposti viedä mennessään ja tulee säästettyä vähän kaikkea lehtileikkeistä menneiden vuosikymmenten vaatteisiin.

Kannattaa käyttää kuitenkin tiukkaa harkintaa ja kylmää päätä. Toisaalta et varmaankaan haluaisi asua museon varastossa, toisaalta et saisi heittää pois mitään todella arvokasta.

Rukin tukin pää

Valokuvat ja kirjeet ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia, varsinkin jos niistä tietää keitä kuvissa on ja ketkä ovat kirjeiden lähettäjät ja vastaanottajat. Älä hävitä niitä ilman tarkkaa harkintaa.

Henkilökohtaisille muistoille riittää yksi laatikko. Sinulla saa olla ollut todella värikäs elämä, jotta perikuntasi jaksaa aikanaan käydä läpi kokonaisen ullakollisen historiaasi. (Jatkossa ihmisten elämä onkin tiristetty kivan kätevästi digitaaliseen Facebook-otteeseen.) Sinulla ei ole velvollisuutta säilyttää vuosittaisia "Maailmassa tapahtui"-kirjoja vuodesta 1963 lähtien.

Esi-isiesi esineet käy läpi ajatuksella, mutta älä ota niistä liian painavaa vastuuta. Jos kukaan muu sukulaisesi ei niitä huoli, ei sinunkaan tarvitse niitä säilyttää. Koeta kuitenkin etsiä niille uudet kodit jos mahdollista, ettet laita roskiin jotain, jota joku toinen arvostaisi. Useimmat meistä eivät edes tunnistaisi vanhoja käyttöesineitä tai niiden palasia. Paljon aarteita on heitetty välinpitämättömästi saunan pesään.

Kun lopulta olet tiukan karsinnan ja seulonnan kautta löytänyt ne elämäsi esineet, jotka merkitsevät sinulle paljon ja joista et missään tapauksessa halua luopua, älä piilota niitä varastoon vaan laita kauniisti esille. Valaistuna vitriinissä tai kehyksissä seinällä ne luovat siltaa menneistä vuosista nykypäivään arvokkaasti.

Anna museoiden hoitaa oma hommansa ja suuntaa katse tähän hetkeen!

Oletko sinä museoijatyyppiä? Mitä kaikkea olet säästänyt?
Entä oletko perinyt vanhoja tavaroita? Mitä olet tehnyt niillä?

Vaihda välimerkkiä. Kuinka selviät tiukasta paikasta

Puoliso lähtee kuukaudeksi Kaukoitään työmatkalle ja jättää sinulle hoidettavaksi neljä lasta, koirat ja omakotitalon.

Vuokraemäntä tulee tarkastamaan asunnon kunnon 18 tunnin päästä ja kämpässä on ihan jäätävä kaaos.

Saat uuden vaativan työn, jota varten sinun pitää opiskella illat ja samalla hoitaa perhe, parisuhde ja harrastukset.

Pidät tärkeän esityksen huomenna, paitsi että sait juuri kuulla asiasta ja kärsit karseasta esiintymisjännityksestäkin.

Onhan näitä, kaikenlaisia tiukkoja paikkoja, vielä paljon tiukempiakin kuin nämä esimerkit. Olo tuntuu epätoivoiselta. Miten minä selviän!!!

No miten?

Ensijärkytyksestä toivuttua on hyvä muistaa, että joku on ihan varmasti selviytynyt samanlaisesta tilanteesta aiemminkin. Sinun on mahdollista selvitä ja pärjätä. On vain hyväksyttävä miten asiat ovat ja sitten keksittävä keinot. Toisin sanoen, vaihda välimerkkiä - miten minä selviän?

Kirjoita kaikki ylös. Laita paperille kaikki asiaan liittyvä. Jaa ongelma pienempiin osaongelmiin. Mitkä ovat sinun ongelmiasi ja mitkä jonkun toisen?

Kalenteri esiin. Millaisia asioita on tehtävä ja millä aikataululla? Mistä et voi tinkiä? Mitä ne vaativat?

Tee budjetti. Jos kyse on tiukasta rahatilanteesta, sinun täytyy pitää tarkkaa kirjaa tuloistasi ja menoistasi. Mistä saat rahaa? Mitä tukia voit saada? Mistä menoista voit tinkiä? Mistä et?

Tukiverkosto käyttöön. Verkosto on jotain, mitä ei synnytetä tyhjästä hätätilanteen iskiessä päälle. Mieti jo hyvän sään aikana keneltä voit pyytää apua.

Palvelut. Monenlaista apua on saatavana erilaisten palveluiden muodossa - esim. kotiapu, siivous, esiintymisvalmennukset, lastenhoito, koiranulkoilutus... Kaikkea ei saa ilmaiseksi, mutta jos palvelu auttaa sinut tiukan paikan yli, se raha on hyvin käytetty.

Uhriksi heittäytyminen ei auta sinua selviämään, se on kuin istuisi auton takapenkillä silmät kiinni. Istu ajajan paikalle ja ota ratista kiinni. Pärjäät kyllä!

P.S. Jos nyt ei ole vielä se tiukka paikka... Varaudu vähän etukäteen. Vahvista tukiverkostoasi. Pidä yhteyttä ihmisiin ja auta heitä tarvittaessa, niin voit pyytää heiltäkin apua. Kouluta perheesi. Opeta lapset tekemään kotitöitä ikätasonsa mukaan. Päivittäisissä kotitöissä ei pitäisi olla sellaisia tehtäviä, joita toinen puoliso ei osaa tehdä. Vakuuta tärkeimmät. Vakuutus on turha kunnes se ei ole enää turha. Pidä korvaustasot ajan tasalla. Pidä pientä hätävarastoa. Huolehdi siitä, että sinulla on aina pariksi päiväksi ruokaa kuiva-aineiden tai pakastettujen ruokien muodossa sekä juotavaa ilman että tarvitsee heti lähteä kauppaan. Puskuroi lompakkosi. Säästä kuukausittain edes pieni summa vararahastoon. Jos et tarvitse sitä hädässä, voit tarvita sitä vaikka vanhana.

Kaksi kuukautta jouluaattoon, oletko jo ehtinyt tehdä kaiken?

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluaattoon. Tässä kohdassa olisi hyvä antaa viikko-viikolta ja päivä-päivältä -lista tehtävistä, jotka täytyy saada aikaiseksi ennen joulua. Joululahjat, leivonnaiset, siivous, pöytäliinojen silitys, ruokapöydän koristeet - paljon on tekemistä ja aika käy vähiin.

Mutta koska olen minä, en anna sellaisia ohjeita ja listoja.

Jos viihdyt keittiössä, suunnittele ihmeessä herkullinen menyy alku-, pää- ja sen seitsemän sortin jälkiruokineen.

Jos tykkäät siivota, ehdit varmasti kaikki kaapitkin läpi kahdessa kuukaudessa.

Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei joulun idea ole ajaa itseään piippuun tekemällä asioita, joita äiti, isoäiti, isoäidinäiti ja koko historiasta piinaavasti tuijottavien esiäitien kaarti on aikoinaan tehnyt, Sinun ei tarvitse tehdä niistä mitään, jos et halua.

Järjestä niin, että sinulla ja kuka kanssasi pyhiä mahdollisesti viettääkin on mukavat oltavat. Jokaiselle se tarkoittaa eri asioita. Jos haluatte syödä pakastepizzoja ja katsoa zombileffoja läpi jouluyön, se on ihan ookoo.

Jos teillä on hyvä perusjärjestys ja siivoatte säännöllisesti, ei joulusiivouksen tarvitse olla sitä kummempi. Kukaan ei tietääkseni vietä joulua kaapissa, joten niitä ei tarvitse mitenkään erityisesti hinkata. Muistan hyvin yhden joulun, joka uhkasi mennä pilalle, kun hinkkasin vihaisena saunaa puhtaaksi juuri ennen joulurauhanjulistuksen alkua, koska pitihän saunan olla puhdas. Siinä oltiin jo melko kaukana joulun hengestä.

Mikäli tavaroilla ei ole vielä omaa paikkaansa ja niitä on ehkä turhan paljonkin, ehdit hyvin raivata ja karsia ennen joulua. Siinäpä hyvä motivaattori: joulu rojusta vapaassa kodissa! Ehkä löydät jopa joululahjaideoita omista kätköistäsikin? Älä kuitenkaan laita roinaa kiertoon, anna lahjaksi vain todella tarpeellista.

Älä stressaa epäolennaisista asioista. Keskity tärkeimpään: perheeseen, ystäviin, kiitollisuuteen, ystävällisyyteen, hyvän voittoon. Tuo valoa talven keskelle olemalla ihana rentoutunut itsesi. Möröt jääkööt pyhäinpäivän yöhön!

Zombi, porsas, narttu vai sinä?

Meillä käy joskus semmoinen ihan karsea narttu. Se huutaa ja tiuskii ja viskoo tavaroita mennessään. Jos jokin ei mene sen mielen mukaan, saavat kaikki katua.

Välillä vieraana on myös yksi zombi. Se tuijottaa lähinnä eteensä eikä saa mitään tehtyä. Jos puolikuollut olio jotain onnistuu tekemään, tapahtuu se vahingossa ja sekin yleensä jää puolitiehen.

Silloin tällöin käväisee peilin takana ruma läski porsas, tyhmä kuin saapas, jolla paikat roikkuvat ja aivot ovat surkastuneet.

Oletko tyytyväinen siihen millainen ihminen olet? En puhu nyt ulkonäköstäsi, vaan mielentilastasi, energiatasostasi, vireestäsi, mielialastasi. Kuinka usein olet energinen ja hyväntuulinen ja kuinka usein käyt jonkinlaisella säästöliekillä?

Voit vähentää zombien, porsaiden ja muiden versioiden esiintymisiä yksinkertaisin, mutta tehokkain keinoin.
 
1. Elä kunnolla. Nuku tarpeeksi. (Katso infografiikka siitä mitä kehollesi tapahtuu, kun et saa tarpeeksi unta. Jo yhden yön unenpuute muuttaa kellogeeniä.) Syö terveellisesti. Ulkoile päivittäin. Mietiskele. Ole läsnä.

2. Juttele kauniisti. Itsellesi. Kuuntele sisäistä ääntäsi, sitä mitä itsellesi puhut. Paljonko siitä on syyttelyä ja moittimista ja paljonko kehuja ja kannustusta? Kehu itseäsi enemmän. Meillä vessan seinään on maalattu nurinpäin "olet kiva" niin että se näkyy peilistä. Se on tietenkin aivan liian vaatimatonta. Teillä voisi lukea "olet ihana", "olet upea", "olet täydellinen".

3. Muista omat tarpeesi. Milloin otit viimeksi omaa aikaa? Oma aika ei tarkoita silittämistä. Sinulla täytyy olla viikoittain aikaa, jolloin saat tehdä mitä haluat ja joka antaa sinulle voimaa. Käy kuntosalilla tai kirjastossa, laitata kyntesi, opiskele, kävele yksin metsässä, mikä sinulle parhaiten sopiikin. Jos et pidä huolta itsestäsi, et jaksa pitää huolta muistakaan.

4. Ole armollinen. Joka päivä ei tarvitse olla tehopäivä. Jos olet flunssassa, on tärkeämpää että lepäät kuin että paikat kiiltävät ja pöydässä on itse aamutorilta ostetuista raaka-aineista tehtyä luomuruokaa. Tee sen verran kuin mihin omat voimavarasi riittävät.

5. Delegoi. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Ota hommiin mukaan muu perhe ja ulkoista työt aina kun pystyt. Härkäpäisesti yksin sinnittelevistä tulee helposti katkeria ja äkäisiä.

6. Suunnittele etukäteen. Sähläystä ja paniikkia vähentää se, että tiedät mitä olet tekemässä ja mitä tapahtuu kunakin päivänä ja viikkona. Käytä perhekalenteria ja kännykän muistutuksia.

7. Yksinkertaista. Muuta ympäristösi sekamelska rauhaa antavaksi järjestykseksi. Luovu tavaroista, jotka huutavat sinulle "sinun pitäisi", "olet laiska", "et selviä meistä". Älä yritä niin paljon. Tee vähemmän, mutta kunnolla.

Eivätkä avaimesi olleet enää koskaan hukassa

Pienet päivittäiset tavat vaikuttavat siihen, millaista elämäsi on. Tavat taas usein syntyvät asenteista.

Puhutaanpa tänään asiasta nimeltä Tavaroiden Paikalleen Laittaminen. Tai pikemminkin, esitän muutamia kysymyksiä.

Onko sinulla tapana käyttää jotain esinettä, ja jättää se sitten niille sijoilleen, vai laitatko sen aina huolellisesti takaisin omalle paikalleen käytön jälkeen? Sano rehellisesti - missä teillä ovat esim. sakset, narukerä, vasara, kynä, kastelukannu, takki, puhelin?

Entä onko sinulla tapana siistiä koti ennen nukkumaan menoa? En tarkoita mitään suursiivousta, vaan vaikkapa väärässä paikassa olevien tavaroiden siirtämistä ja tiskipöydän tyhjentämistä ja pyyhkimistä.

Mitenkäs pöytäsi työpaikalla? Jätätkö työpisteesi papereiden ja mappien valtaan kotiin lähtiessäsi vai siistitkö sen viimeiseksi ennen lähtöä?

Saatat ajatella, että mitä turhaan laittamaan tavaroita pois, kohtahan niitä taas tarvitaan. Mielestäsi pöydän tyhjennys välissä ei ole tärkeää.

Voi hyvin ollakin, ettet ole huomannut siitä olevan mitään hyötyä. Mutta onko sotkustakaan sinulle hyötyä?

Oletko koskaan herännyt aamulla, mennyt silmät ristissä keittämään kahvia, ja ensimmäiseksi sinun on pitänyt poistaa keittimestä kylmä ja märkä edellisen päivän suodatinpussi?

Onko sinulle kotona käynyt koskaan niin, ettet kiireessä löydä avaimiasi, koska et ole laittanut niitä oikeaan paikkaan?

Olisiko olemassa tehokkaampi tapa päästä aamulla jatkamaan siitä mihin edellisenä päivänä töissä jäi kuin epämääräinen paperiläjä työpöydällä? Löydätkö aina heti oikean paperin? Muistatko mihin jäit? Mitä jos sinun pitää tehdä ensin jotain muuta ennen kuin pääset jatkamaan? Tukeeko tyylisi oikeasti aikaansaamista vai haittaako se sitä?

Jos ajattelet, kuten monet ajattelevat, että "olisihan se varmaan hyvä mutten jaksa, ei vain tule tehtyä", et ole vielä valmis muutokseen.

Mutta ehkä vielä tulee päivä, jolloin toteat: "Tämä tapa aiheuttaa minulle liikaa hankaluuksia. En halua enää tällaista." Tavaroiden paikoilleen laittamisesta tulee sinulle tärkeää. Aloitat yhdestä esineestä. "Minulle on tärkeää, että löydän aina avaimeni. Sen takia laitan ne aina avainkaappiin."

Tavan muuttaminen ei ole helppoa, mutta yrität sitkeästi. Ja se, että avaimesi ovat aina siellä missä niiden pitäisikin olla, tuottaa sinulle iloa ja helpottaa elämääsi. Seuraavaksi päätät siivota tiskipöydän illan päätteeksi. Ja sitten...

Haastan sinut muuttamaan YHDEN pienen epäjärjestystä, kiirettä tai ärsytystä tuottavan tavan. Minkä esineen voisit opetella laittamaan aina takaisin?

Anna haasteiden inspiroida, ei ahdistaa

Olet varmaan tavaranvähennyksesi aikana törmännyt tarinoihin ihmisistä jotka omistavat 250 tavaraa tai pärjäävät repun sisällöllä. “Heitin pois 80% vaatteistani.” “Aiemmin minulla oli kirjoille oma huone - nyt omistan vain 10 kirjaa.”Tällaiset tarinat voivat toimia mahtavana inspiraationa ja vertaistukena. “Jos tuo tyyppi pystyi siihen, kyllä minäkin.” Ne voivat avata silmiä. “Hei, en tarvitse oikeasti kahtakymmentä paria farkkuja.”

Minimalisointitarinat voivat myös ahdistaa. Menet vaatekaapillesi, avaat sen, katselet ihania omistuksiasi ja mietit miten ihmeessä muka voisit pärjätä vain 15 vaatekappaleella ja oletko hamstraajaluuseri jos tarvitsetkin 30 tai 50.

Ei sinun tarvitse mennä äärimmäisyyksiin ja omistaa vain 10 kirjaa tai 12 vaatekappaletta tai 100 esinettä. Muitten vähennyssuorituksia voi pitää positiivisena inspiraation lähteenä, muttei niistä pidä ottaa paineita. Et ole epäonnistunut tai huono ihminen, jos et voi elää minimaalisesti.

Minimalismin tie on tuskin meille kaikille tarkoitettukaan. Jos rakastat kirjoja ja haluat ympäröidä itsesi kirjoilla ja ne tuottavat sinulle hyvää mieltä, siitä vain.

Yksi hyvä mittari omistamiselle on käytettävissä oleva säilytystila. Kysy itseltäsi: Onko näille tilaa? Pursuuko kirjahylly/vaatekaappi/kellarivarasto yli äyräidensä? Toinen mittari taas on järjestys. Kysy: Tiedänkö enää mitä omistan? Löydänkö helposti mitä haluan?

Tavaroista luopuminen voi viedä aikaa. Moniin esineisiin liittyy paljon muistoja, toiveita ja tunteita, ja ne tunteet täytyy käydä läpi ja käsitellä. Pehmolelut katsovat syyttävästi nappisilmillään ja pölyttynyt lankalaatikko huokuu kaikkia ihania neuleita, joita et vain tehnyt etkä tee.

Voit hyvin vähentää tavaroita yksi kerrallaan. Jos sinulla on todella paljon kaikkea, etsi joka päivä yksi esine, josta voisit luopua.

Rikastumiseen tarvitaan suuret tulot ja pienet menot - tavaroiden vähentämiseen suuret poistot ja pienet hankinnat. Jos olet saanut luovuttua jostakin, älä osta tilalle mitään. Vähitellen määrä vähenee väkisinkin. Voit pitää etenemisestäsi kirjaa.

Joskus tuntuu ettei vähentäminen edisty etkä pysty luopumaan enää mistään. Pääasia on, ettet ota takapakkia ja hanki lisää tavaraa. Lue inspiroivia kertomuksia, anna itsesi innostua ja katso kotiasi taas uusin silmin ja uusin voimin.