Venynyt liian ohueksi

Kuva: m01229

Olen ulkoiluttamassa koiria. Laahustan velvollisuudentuntoisesti polkua pitkin katse tiukasti etuviistossa. Vanhempaa koiraa saan vetää perässä, juniori syöksyilee päättömästi tuulen pyörittelemien lehtien perään ja poimii kaikki maahan heitetyt niistopaperit ja muut roskat suuhunsa. Päässäni pyörivät kaikki kesken olevat projektit, jotka kaikki tuntuvat liian hankalilta ja jotka saavat minut tuntemaan oloni raskaaksi. Riittämättömyyden tunne painaa minua kuin ukkospilvi. En saa otetta mistään.

Siinäpä kunnon annos disstressiä! Se on huonoa stressiä, joka lamauttaa ja ahdistaa. Mutta on toisenlaistakin stressiä. Eustressi on mukavaa eteenpäin puskevaa stressiä, joka saa nauttimaan tekemisestä ja antaa draivia ja tehokkuutta. Siihen liittyviä käsitteitä ovat mm. työn imu ja flow. Samat stressin aiheuttajat voivat tehdä sekä hyvää että huonoa stressiä, keskeistä on miten ihminen tilanteen tulkitsee ja millaisia keinoja tilanteessa hänellä on.

Olen ilokseni päässyt mukaan tamperelaisista yrittäjistä koostuvaan pilottiryhmään, joka testaa VTT:n ja Tampereen yliopiston kehittämää netissä toimivaa työkalupakkia hyvän stressin tunnistamiseksi, lisäämiseksi ja valjastamiseksi hyötykäyttöön. Pakissa on yrittäjien haastatteluja, pohdintatehtäviä ja käytännön harjoituksia.

Ensimmäinen kotitehtäväni oli pitää palaveri itsensä kanssa. Mikä minulle on arvokasta ja tärkeää ja mihin haluan panostaa? Minkä asioiden toteutumisen haluan varmistaa ja miten aion sen tehdä?

Kotitehtävän aihe sattui juuri sopivaan aikaan. Olen sellainen ihminen, joka sanoo useammin kyllä kuin ei. Olen saanut toki olla mukana kaikenlaisessa mielenkiintoisessa, mutta sivuvaikutuksena olo on alkanut tuntua kuin Bilbo Reppulilla: liian pieni voinokare leivällä, liian ohueksi levitetty. On pakko kirkastaa tärkeimmät tavoitteet ja miettiä mihin oikeasti haluaa voimavaransa keskittää. Mieheni teki minulle listan kaikesta, johon olin jollakin tavalla viime aikoina sekaantunut. Se oli hälyttävän pitkä.

En saanut pidettyä palaveria, kuten olin suunnitellut, koska olin luonnollisestikin kovin kiireissäni tekemässä kaikkea muuta. En usko että olisin muutenkaan saanut suoritettua tehtävää yhden palaverin aikana. Tärkeimpien tavoitteiden kirkastaminen on kokonainen polku. Sille täytyy nyt vain astua - ei laahustaen ja litistettynä, vaan reippaasti katse eteenpäin suunnattuna.

Oletko sinä joskus venynyt liian ohueksi?
Miten pidät mielessä tärkeimmät tavoitteesi, unelmasi ja suunnitelmasi?