Toimintatorstai: Sisäpuoli ja ulkopuoli

Pihan tasolla ja kulkuväylän varrella oleva makuuhuoneen ikkuna ei houkuta pitämään verhoja auki. Jokseenkin aina kun näkymä on ollut avoin, joku on ohimennessään kurkannut sisälle. Meillä on kauhean kivat naapurit, mutta pidän kuitenkin mieluummin makuuhuoneemme yksityisenä tilana. Siispä olemme eläneet verhojen takana keinovalossa.

Ikuhämärä alkoi käydä hermoille, joten ratkaisin asian ikkunakalvolla. Kalvo peittää sopivasti ikkunan alaosan, ja yläosan peittona voi olla verho tai sitten ei mitään.

Kalvo oli helppo kiinnittää. Ensin varmistettiin että pala on sopivan kokoinen ikkunaan. Meidän piti leikata pieni suiro reunasta pois. Sitten ikkuna puhdistettiin sormen-, tassun- ja kuononjäljistä ja kostutettiin vesi-astianpesuaineseoksella. Kalvopalasta otettiin pois suojamuovi ja se läntättiin märkään ikkunaan. Vesikerroksen päällä kalvon sijoittelun sai vielä viimeisteltyä. Kuplat ja ylimääräiset vedet poistettiin lastalla.

Nyt sisäpuoli pysyy sisäpuolena ja ulkopuoli ulkopuolena. Tykkään että asiat ovat järjestyksessä!

Tehoa kiertoon

Ihmisen suuria tavaranhallinnallisia haasteita on ajatus "tästä voisi tehdä vielä jotakin" tai sen emo "tätä voisi vielä tarvita". Kaappia täyttävällä esineellä nähdään suurta tulevaisuuden potentiaalia, sitku kolme samanlaista kaapissa säilytettävää varakappaletta ovat hajonneet, sitku elämän nyt viimeistä minuuttia myöten täyttävät aktiviteetit ovat taianomaisesti haihtuneet kalenterista ja on aikaa tarttua vanhaan harrastukseen, sitku yhtäkkiä kymmenen pölynpeittämän vuoden jälkeen keksii sille käyttöä juuri kun on luopunut siitä, eikä mitenkään pärjää ilman sitä.

Perimmäinen ajatus taustalla on: tämä esine on hyödyllisempi käyttämättä omassa kaapissani kuin kierrätyskeskuksessa, josta sen joku toinen voisi ottaa käyttöön.

Ajatteleepa joku oikeasti jopa niinkin, että vaikka tavara ei enää sovellu kiertoonkaan, on parempi säästää sitä omassa kaapissa kuin laittaa se jätteeksi.

Tässä ajatuksessa saattoi olla itua entisinä aikoina, kun jätteet läjitettiin kaatopaikalle hyödyntämättä niiden sisältämää materiaalia tai energiaa. Nyt se edustaa vanhanaikaista ajattelua.

Säästäväisenä ja ekologisena itseään pitävä ihminen voikin oikeastaan olla tuhlaileva ja epäekologinen. Tarvitseva joutuu ostamaan uuden tavaran, vaikka varastoissa olisi kymmenen samanlaista, joita niiden omistajat panttaavat. Neliöitä, ehkä jopa lämmitettyjä, käytetään jätteiden varastointiin, vaikka asukkaat tarvitsisivat säilytys- ja asuintilaa.

Käytetyn kauppa on vilkasta, mutta se voisi olla vieläkin vilkkaampaa.

Omalla kohdallani käytetyn ostamisen suurin hankaluus on se, että tarvittavan asian löytyminen on epävarmaa. Kirppareilla saattaa olla vaikka mitä tarpeellista, mutta siitä ei tiedä. Pitäisi mennä kiertämään ja penkomaan. Tarjolla olevien tavaroiden satunnaisuus voi kannustaa heräteostoksiin ja vähän turhiinkin hankintoihin, kun pitää ostaa jotain kun kerrankin löytää.

Siksi tykkäänkin käytetyn tavaran myyntialustoista kuten Torista ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen verkkokaupasta, jossa voi etsiä haluamiaan tavaroita virtuaalisesti.

Voisiko joskus kaikilla meillä olla oma säilytyskomeron verkkokauppa, jonka avulla voisimme tarjota ja etsiä tarvittavia tavaroita ja saada tavarat tehokkaammin kiertoon? Entä jos säilytyskomeromme olisikin ovi kierrätyskeskukseen? Teknologian ja toimintatapojen kehittyminen saattaa viedä meitä tähän suuntaan.

Toimintatorstai: Hyvästit nappisilmille

Monien palvoma kaapintyhjentäjä Marie Kondo neuvoo säästämään vain ne esineet, jotka säkenöivät iloa. Hienoa! Mutta mitä sitten tehdä, jos kaikki esineet säkenöivät?

Olen todella eläinrakas ja kaikki vähän eläimen näköinenkin on minusta söpöä. Niinpä tällaiselle pehmolle ajatus junnun pehmoleluvaraston raivauksesta tuntui aivan kauhealta. Kaappiin piti saada tilaa, mutta kaikki uhrit tuijottivat minua syyllistävästi nappisilmillään.

"Miksi haluat heittää meidät pois?"

Kumosin kaikki lelut yhteen kasaan lattialle ja käskin junnua ottamaan erilleen ne muutamat, joista hän tykkää eniten. Junnu osoittautuikin paljon kovasydämisemmäksi kuin äitinsä, lempparit löytyivät helposti. Mitä tehdä lopuille?

"Kuinka voit luopua meistä? Emmekö olleet tarpeeksi söpöjä?"

Pistin silmät kiinni, pidätin henkeä ja tungin raukat muovipussiin (kääk!). Toimitin ne mahdollisimman nopeasti kierrätyskeskukseen.

Mikä erikoisinta, en ole miettinyt niitä sen enempää kuin kun ne olivat vielä junnun kaapissa säilytyslaatikossa. Toivottavasti ovat päässeet uudessa kodissa kaikenlaisiin kivoihin leikkeihin mukaan!

P.S. Kööpenhaminan eläintarhassa oli kova paikka...

Uusia tavaroita vai tapoja?

Kuva: Beta-J

Mikä ongelma meillä onkaan, siihen löytyy kaupasta aina jokin tavara, joka ratkaisee sen. Huonon kuntomme ratkaisevat uudet lenkkarit, ryppyisen naamamme ratkaisee kimaltavassa purkissa oleva voide ja epäjärjestyksemme ratkaisee kasa uusia koreja ja koukkuja. Lasten pyykkisotkun ratkaisee vaikkapa rengas, jonka läpi lapsi voi heittää likaiset vaatteensa pyykkiin kuin pallon koriin.

Yleensä kuitenkaan emme tarvitse lisää tavaraa, vaan uusia tapoja ajatella ja toimia arjessa.

Ei mikään linnunpöntön muotoinen kukkuva designavainkaappikaan saa avaimia pysymään tallessa, jos niitä ei kotiin tullessa palauta aina omalle paikalleen. Jos tapa on kunnossa, kelpaa mikä tahansa ruosteinen koukku.

Monet valittavat loputonta pyykkivuorta. Jos ostat lisää pyykkikoreja, saat lisää pyykkikoreja täynnä pyykkiä. Sen sijaan olisi hyödyllisempää vaikkapa vähentää vaatteiden ja liinavaatteiden määrää ehkä kolmasosaan niin, että koko perheen tarvitsemaa määrää ei olisi sekä kaapissa, pyykissä että taittelua odottelemassa.

Aina ei tarvita edes aivan uusia ja mullistavia tapoja toimia. Uusi ajatus voi olla ihan vain se, että tekee tietyt vanhat tutut asiat vähän useammin ja säännöllisesti. (Tai että edes pitää ajatuksen mukana, kun tekee jotain, heh, tiedätte varmaan mitä tarkoitan.)

Tiskipöytä ja roskiskaapin kierrätyspiste pysyvät siisteinä, kun pullot, pahvit, paperit, metallit, lasit, patterit ja muovit viedään säännöllisesti ja usein kierrätykseen.

Suurella vaivalla luotu järjestys pysyy yllä, kun tavarat jaksetaan laittaa aina käytön jälkeen takaisin paikoilleen. Jos ne jättää niille sijoilleen, vanha kaaos palaa väistämättä takaisin.

Uuden tavan omaksumista ja ylläpitämistä toki helpottaa se, että olosuhteet ja välineet ovat kunnossa. Onhan mukavampi käydä lenkillä ulkoiluttamassa kivan näköisiä ulkoiluvaatteita, ja jätteiden lajittelukin toimii paremmin, kun eri jätelajeja varten kaapista löytyy juuri sopivat ämpärit. Olosuhteet ovat kuitenkin vain alku, ja oma säännöllinen toimintasi ratkaisee, miten onnistut.

Rutiinit ovat ystäviämme ja omia tottumuksiaan on aina mahdollista muuttaa, jos haluaa. Säästä luonnonvaroja ja lompakkoasi, satsaa tavaroiden sijasta päivittäisiin tapoihin!

"Mene varastoosi penkomaan ja katso mitä oikeasti omistat, koska niistä voi tehdä yllättäviäkin löytöjä"

Kuva: Mira Haapamäki/Ekona

Eettisten ja ekologisten tuotteiden ja palveluiden hakemisto Ekona haastatteli minua jokin aika sitten työstäni ammattijärjestäjänä ja kuinka saan vaikuttaa kulutuksen vähentämiseen.

- Olen pohtinut myös miten tavarat saataisiin mahdollisimman hyvin kiertämään. Kun ne on kerran tehty, niin olisi ne myös hyvä käyttää loppuun, koska valmistukseen on todennäköisesti kulunut luonnonvaroja, joita ei pitäisi tuhlailla.

Lue koko haastattelu Ekonan sivuilta

Viikon 32 Mekaselonteko

Lapsille ei vielä tarvitse kertoa, mutta mietitään vähän jo koulun alkua

Kuva: MIKI Yoshihito

Kun meidän junnu meni ykkösluokalle, mietin kovasti koulun alun organisointia ja hienon opiskelupaikan järjestämistä hänen huoneeseensa legonrakennuspöydän tilalle. Todellisuudessa hän teki aina pienet läksynsä keittiön pöydän kulmalla, ja legot saivat jäädä työpöydälle.

Nyt hän on aloittamassa jo viidennen luokan. Lukujärjestykseen tulee uusia aineita ja koulupäivät pitenevät. Esitelmiin pitää kuulemma alkaa merkitä tarkasti lähdeviitteet.

Todo-listani tälle viikolle on pitkä. Koulunalkua koskevat mm. seuraavat tehtävät:

* tarkista opiskeluvälineet: onko tarpeeksi kunnollisia kyniä, lyijyjä, kumeja, värikyniä, ovatko penaali ja reppu kunnossa. Uusi penaali löydettiin komeroshoppailemalla, pyyhekumi on hankittava. Lyhin värikynä oli noin sentin pituinen, niitä löytyy onneksi kotoa lisää.

* käy lataamassa koulumatkat matkakortille. Tämän voi tehdä vain joukkoliikenteen palvelupisteessä keskustassa jonottamalla, mikä ei ole mielestäni ihan nykyaikaa.

* raivaa koulupöytä

* tarkista onko hyvää kontaktimuovia jäljellä. Kirjojen päällystys on hauskaa hommaa, kun muovi on tarpeeksi paksua ja tekniikka on hallussa!

* tarkista ja laita nimi sisäkenkiin

* tarkista onko tarpeeksi sopivan kokoisia vaatteita. Jumprahuit kun nuo koululaiset kasvavat silmissä! Kesällä ei ole lahkeen pituus ollut niin nöpönuukaa, mutta koulussa pitäisi varmaan näyttää jokseenkin siistiltä.

* hommaa verho rappuun näköesteeksi. Junnun huone on parvella, jonne ei ole ovea. Yksityisyyden tarve kasvaa koko ajan.

Katsotaan mitä muuta tässä tulee eteen, kun koulunkäynti toden teolla käynnistyy.

Tässä järjestellessä olen löytänyt huoneesta yli ison ikeakassillisen pelejä, autoratoja ja mitä lie lahjaksi saatuja muurahaispesiä, joita ei enää pelata ja joista osaa ei edes ole avattu paketistaan. Vien niitä kierrätykseen ja teen tilaa kaappeihin. Elämä etenee ja komerot saavat uudenlaista täytettä!

Millaisia koulunaloituspuuhia teillä on meneillään?

Malleja, olioita, tyylejä ja muutama uudelleenkäynnistys - Mekapolis rakentuu

Teissä lukijoissani on varmasti tosi luovia tyyppejä. Asiakkaissani ainakin on ollut. Tykkäätte ehkä ommella vaatteita itse tai maalaatte vesiväreillä. Neulominen on kenties vienyt mennessään. Kehittelette uusia leipomuksia ja ruokia. Joku teistä ehkä harrastaa paperiaskartelua, leimailee, värkkää omia kortteja. On ihanaa nähdä omien käsiensä jälki, aivosolut saavat liikuntaa ja parhaat askartelut ovat hyödyllisiäkin - lämmittävät jalkoja tai niihin voi istuttaa kukan.

Oma tapani päästää luovuuteni valloilleen on ohjelmointi. Koodaan nettisivuja. Siinä yhdistyy kivasti logiikka ja estetiikka. Opiskeluaikoina heti kun vähän jotain osasin, tein Millan Koirakoulu -sivut käyttäjätunnukseni alle yliopiston palvelimelle ja sain noottia, että tämmöisiä hauvasivuja tarvi täällä olla. Kun tein aikoinani koirankoulutusohjeita tarjoavan kumikana.org-sivuston, koodasin sinnekin erilaisia toimintoja opettelemallani ohjelmointikielellä. Googlasin miten jotain tehdään ja sitten tein sen itse. Eikö samalla tavalla tehdä neuleitakin tai vaikka kakkuja?

Parin viime vuoden aikana olen tutustunut Ruby on Rails -ohjelmointiin. Olette saattaneet kuulla Rails Girls -yhteisöstä. Sen perustajat haluaisivat, että teknologiasta ja ohjelmoinnista tulisi sellaista, joka kiinnostaisi ja vetäisi puoleensa enemmän naisia. Naisten tekemistä ohjelmistoista ja appiksista voisi tulla ihan erilaisia kuin miesten keksimistä.

Omasta Rails-tuotoksestani eli Mekapoliksesta on tulossa digitaalinen Mekaselska. Se on verkossa oleva työkalu järjestämisen avuksi ja yhteyden pitämiseksi. Siinä voi tehdä suunnitelmia, toteuttaa niitä ja pohtia tuloksia. Suunnitelmia, muistoja ja ongelmallisia esineitä voi jakaa toisten käyttäjien ja ylläpitäjän nähtäväksi. Olen juuri tekemässä siihen minimalismipeli-osiota. Työkalun avulla voisi jakaa tietoa kirppiksistä tai kierrätyskampanjoista tai kertoa kätevistä palveluista tai tuotteista.

Kaikki ei ole suinkaan valmista, mutta ajattelin kuitenkin olla (uhka)rohkea ja kertoa siitä. Ensinnäkin saan itse motivaatiota jatkaa, kun olen puhunut siitä julkisesti, ja toiseksi yksi asia voi johtaa toiseen ja kolmanteen, kun ei pidä kynttilää vakan alla.

Tutustu Mekapolikseen