Tehoa kiertoon

Ihmisen suuria tavaranhallinnallisia haasteita on ajatus "tästä voisi tehdä vielä jotakin" tai sen emo "tätä voisi vielä tarvita". Kaappia täyttävällä esineellä nähdään suurta tulevaisuuden potentiaalia, sitku kolme samanlaista kaapissa säilytettävää varakappaletta ovat hajonneet, sitku elämän nyt viimeistä minuuttia myöten täyttävät aktiviteetit ovat taianomaisesti haihtuneet kalenterista ja on aikaa tarttua vanhaan harrastukseen, sitku yhtäkkiä kymmenen pölynpeittämän vuoden jälkeen keksii sille käyttöä juuri kun on luopunut siitä, eikä mitenkään pärjää ilman sitä.

Perimmäinen ajatus taustalla on: tämä esine on hyödyllisempi käyttämättä omassa kaapissani kuin kierrätyskeskuksessa, josta sen joku toinen voisi ottaa käyttöön.

Ajatteleepa joku oikeasti jopa niinkin, että vaikka tavara ei enää sovellu kiertoonkaan, on parempi säästää sitä omassa kaapissa kuin laittaa se jätteeksi.

Tässä ajatuksessa saattoi olla itua entisinä aikoina, kun jätteet läjitettiin kaatopaikalle hyödyntämättä niiden sisältämää materiaalia tai energiaa. Nyt se edustaa vanhanaikaista ajattelua.

Säästäväisenä ja ekologisena itseään pitävä ihminen voikin oikeastaan olla tuhlaileva ja epäekologinen. Tarvitseva joutuu ostamaan uuden tavaran, vaikka varastoissa olisi kymmenen samanlaista, joita niiden omistajat panttaavat. Neliöitä, ehkä jopa lämmitettyjä, käytetään jätteiden varastointiin, vaikka asukkaat tarvitsisivat säilytys- ja asuintilaa.

Käytetyn kauppa on vilkasta, mutta se voisi olla vieläkin vilkkaampaa.

Omalla kohdallani käytetyn ostamisen suurin hankaluus on se, että tarvittavan asian löytyminen on epävarmaa. Kirppareilla saattaa olla vaikka mitä tarpeellista, mutta siitä ei tiedä. Pitäisi mennä kiertämään ja penkomaan. Tarjolla olevien tavaroiden satunnaisuus voi kannustaa heräteostoksiin ja vähän turhiinkin hankintoihin, kun pitää ostaa jotain kun kerrankin löytää.

Siksi tykkäänkin käytetyn tavaran myyntialustoista kuten Torista ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen verkkokaupasta, jossa voi etsiä haluamiaan tavaroita virtuaalisesti.

Voisiko joskus kaikilla meillä olla oma säilytyskomeron verkkokauppa, jonka avulla voisimme tarjota ja etsiä tarvittavia tavaroita ja saada tavarat tehokkaammin kiertoon? Entä jos säilytyskomeromme olisikin ovi kierrätyskeskukseen? Teknologian ja toimintatapojen kehittyminen saattaa viedä meitä tähän suuntaan.