Mitä luettiin 2016?

Tänä vuonna kirjoitetuista jutuista luetuimmat tähän päivään mennessä olivat seuraavat:

1. Älykotikokeilu alkaa (helmikuu)

Kokeilimme erilaisia älykkäämpään valaistukseen ja sensoreihin liittyviä laitteita kotonamme.

2. Kodin kuolleet vyöhykkeet (tammikuu)

Jos kodissa on paljon säilytyspaikkoja ja paljon tavaraa, sinne muodostuu helposti paikkoja, joihin ei ole katsottu aikoihin.

3. Roskapussista energiaa (maaliskuu)

Kävin katsomassa, miten roskamme muuttuvat energiaksi uudessa voimalaitoksessa.

4. Ammattijärjestäjä osana kokonaisuutta (helmikuu)

Ammattijärjestäjän palvelut täydentävät monia muita palveluita ja toisinpäin. Piirsin hienon kuvion siitä.

***

Erikoisin bloggaus oli ilmeisesti juttuni lohkoketjusta. Se oli päässyt mukaan Juha Viitalan asiaa koskevaan koosteeseen seuraavalla saatteella:

Lokakuussa tupsahti oiva artikkeli aiheesta hieman yllättävältä taholta. ”Tamperelainen ammattijärjestelijä” oli ottanut aiheen käsittelyyn Mekaselska-blogissaan ja lopputulos olikin erinomainen

Niin me "ammattijärjestelijät" voimme joskus yllättää tiedoillamme ja taidoillamme! (Tunnustan, että olen ehkä astetta teknisempi tapaus.)

***

Blogiini johtaneiden kyselyiden top-5 oli tänä vuonna

cozify kokemuksia
köyhäily
vaatekaapin järjestäminen
ostolakko
miten järjestää keittiön kaapit

***

Mitä seuraa ensi vuonna? Ei edelleenkään luvassa maagisia sukantaittelu- tai kalenterinkoristeluvinkkejä, mutta varmasti lisää ajatuksia tavaroiden omistamisesta, vähentämisestä, säilytyksestä, vuokraamisesta, jakamisesta, korjaamisesta ja kierrätyksestä. Koteihin ja kaupunkeihin kehitetään jatkuvasti paljon elämää helpottavaa ja resursseja säästävää teknologiaa, josta tulee takuulla juttua. Väliin jotain höpsöä, koska sellaista elämä on.

Suosittelen seuraamaan myös twitter-tiliäni @Mekaselska, jonne laitan paljon mielenkiintoisia linkkejä päivittäin!

Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle, joka luet tätä, ja kiitos käynnistä! Nähdään ensi vuonna!

***

English summary:

My most read blog posts of 2016 were about

- experimenting with a smart home system including some sensors, smart lights and a controlling app

- the dead and unvisited zones at home

- visiting a local power plant turning trash into energy

- listing services and products which complement or have a connection to professional organizing

My blog post about blockchain was included in a review of blockchain articles. The reviewer seemed surprised by the fact that a professional organizer could write about the topic.

Happy and successful new year to all!

Tavaroiden järjestelyrobotti

Olisiko teillä käyttöä pienelle väsymättömälle järjestelyapulaiselle? Ihan vielä ei valitettavasti ole järjestelyrobotti valmis, mutta joululahjaksi saatu Lego Mindstorms -robotti osaa jo kahmia ahneesti palikoita itselleen. Kehitystyö jatkuu!

Video, jonka Milla Havanka (@miolann) julkaisi 26. 12ta 2016 klo 7.41 PST

English summary:

Our Lego Mindstorms project is not quite ready to be sold as organizing robot yet, he seems a bit possessive...

Heitetäänpä arkihuolet

Iloista joulua ja menestystä vuodelle 2017!

Viimeinen virttynyt hiuslenksu korin pohjalla

Isojen asioiden välissä on aina mukava miettiä ihan pieniä arjen yksityiskohtia. Kuten hiuslenkkejä. Olen nyt ihan lyhyen ajan sisällä salakuunnellut kahden henkilön kummastelua siitä, minne kaikki hiuslenkit aina katoavat. Korissa on kuulemma pohjalla vain se viimeinen virttynyt lenksu ja loput ovat teillä tietymättömillä.

"Oletko kulta katsonut jo jääkaapista ja sukkalaatikosta?"

Hiuslenksujen ja -solkien seikkailut ovat erinomainen esimerkki siitä, että järjestykseen tarvitaan: 1) oikea asenne 2) toimiva säilytyspaikka ja 3) järjestystä ylläpitävä toiminta.

Asenne. Jos haluaa saada homman toimimaan, keinot kyllä löytyvät ja apua saa. Jos tavaroitaan ei arvosta, jos järjestys ei kiinnosta, jos ei viitsi eikä huvita, mikään ei auta.

Säilytyspaikka. Oikean säilytyspaikan määrittää yleensä se, missä tavaraa eniten käytetään. Hiuksia laitetaan ehkä kiinni vessassa peilin edessä. Sieltä löytyykin yleensä se tyhjä säilytyskori. Missä muualla lenksuihin kosketaan? Missä ne otetaan pois? Irrotin itse usein soljen hiuksistani missä sattuu aivan ajatuksissani, enkä jälkeenpäin muistanut asiaa. Missä teillä käy näin? Sohvalla telkkaria katsoessa? Suihkuun mennessä? Näihin paikkoihin kannattaa ehkä myös laittaa tilpehöörikori.

Kun jotain sulta katoaa,
kaupasta aina uuden saa,
eiku!

Toiminta. Kun hiuslenkin ottaa pois, se pitää laittaa niille varattuun koriin, ei pöydälle, ei taskuun, ei lattialle, ei sohvatyynyn rakoon, Jotta kori olisi aina ulottuvilla, niitä kannattaa olla useita. Koska säläkoreihin kerääntyy kaikkea, no, sälää, niitä pitää aika ajoin tyhjentää. Klemmarit toimistotarvikkeisiin, kolikot lompakkoon tai kolikkokuppiin, roskat roskikseen, hiuslenksut lenksukoriin.

Seuraa hiuslenksujenne matkaa kehityshousut jalassa. Missä kohdassa ajatus katkeaa ja lenksu eksyy? Mistä olet löytänyt lenksuja ja miksi? Millä pienellä muutoksella saisit ne paimennettua takaisin purkkiinsa?

Koululuokan krääsätön joulukalenteri

Ennen marraskuun pyörähtämistä joulukuuksi junnun opettajalta tuli viesti, että jokaisen pitäisi tuoda jotain pientä sälää luokan joulukalenteriin. Kaikki saisivat sitten vuorollaan kalenterista pikku paketin.

Minulla sattui tällä kerralla olemaan kiertoon menevää -laatikossa jotain sopivaa käyttämätöntä, joten paketoimme sen, enkä miettinyt asiaa juuri enempää.

Reilu viikko sen jälkeen kuulin luokasta, jossa oli tehty vähän eri tavalla. Krääsälahjan sijasta kolikot olikin laitettu luokan aineeton lahja -kassaan.

Nykyään tavarattomat lahjat ovat jo ilahduttavan suosittuja. Anna jotain muuta -sivustolla ehdotetaan joululahjaksi esimerkiksi Apua koulutehtäviin tai Aamiaista kahvilassa. Aineettoman lahjan avulla voi myös auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä kuten kehitysmaiden asukkaita. Heille voi hankkia vaikkapa koulutarvikkeita, vesipumpun tai ammatillista koulutusta.

Tai vuohen.

Toisenlainen lahja -sivuilla kerrotaan vuohilahjasta näin:

"Vuohi auttaa perheitä ulos köyhyyden kierteestä, sillä se on edullinen eläin ja se lisääntyy helposti. Siitä huolehtiminen on myös helppoa. Perheet voivat myydä osan vuohen jälkeläisistä eteenpäin ja jättää osan itselleen kasvatettavaksi. Vuohenmaitoa käytetään juomaksi ja sen myynnistä perhe saa tuloja itselleen."

Luokan yhteinen vuohi voi tarjota monenlaisia näkökulmia oppimiseen. Vuohen tuottaman maidon määrää voi laskea matematiikan tunneilla, vuohen ominaisuuksia voi tutkia, kohdemaasta voi hakea tietoa, vuohesta voi piirtää kuvia.

Aika hyvä idea siis! Ehkä teidänkin luokkanne oppimista rikastuttaa ensi vuonna aineeton lahja?

Turvallisia joululahjaideoita

Voit ostaa joululahjaksi halpatuontihömppää, joka kärähtää ja aiheuttaa tulipalon. Tai sitten jotain muuta. Tässä muutamia lahjaideoita, jotka lisäävät turvallisuutta ja vähentävät onnettomuuden vaaraa:

Turvavyöleikkuri. Tämä pieni veitsi asustaa autossa. Jos auto keikahtaa onnettomuudessa nurin ja jäät roikkumaan turvavöiden varaan, et saa ehkä vapautettua vöitä nappulasta. Leikkurin avulla pääset irti ja turvaan. Leikkurissa voi olla myös pieni vasara, jolla saa ikkunan rikki.

Nastat. Heti kun kulkukeli muuttuu liukkaaksi, ensiapuasemille alkaa kerääntyä ranteensa tai nilkkansa loukanneita ihmisiä. Vedä kenkiin nastat, niin pysyt pystyssä. Koiranulkoiluttajille aivan ehdottomat.

Heijastinreppu tai vilkkuvalot. Jalankulkija ei välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa häntä on tihkusateisessa hämärässä havaita pisaraisen tuulilasin takaa edes katuvalojenkaan valossa saati sitten aivan pimeässä. Heijastimia ja erilaisia hihavilkuttimia en ole nähnyt kenelläkään liikaa, sen sijaan kylläkin henkensä uhalla taustastaan erottumattomina toilailevia hemmoja.

Liesivahti. Yksinkertaisimmillaan liesivahti huomaa anturillaan liian korkeaksi nousevan lämpötilan tai että liesi on unohtunut päälle liian pitkäksi aikaa ja katkaisee liedestä sähköt hälytyksen kera. Hienommissa malleissa on mukana sammutin.

Teoillasi voit lisätä turvallisuutta tarkistamalla läheisten palovaroittimien lukumäärän, sijoittelun ja patterien kunnon, auttamalla viemään ylimääräisiä tavaroita kierrätykseen ja vaikka ajamalla autoasi puhumatta samalla kännykkään.

Tee oma joulukuusi teipistä, kankaasta tai javascriptistä

Askartelu on ihanaa, mutta se kaikki paperisälä, sinkoilevat helmet ja muu jälkisiivous... Kallistun itse diginäpertelyn puoleen.

Nykyään joulukuusen voi oikean havupuun sijasta tehdä pelkästä oksasta, joulukorteista tai vaikka pelkästä teippikuviosta seinällä. Nyt on ansiostani vieläkin enemmän valinnanvaraa. Jos olet netissä tietokoneella, klikkaa sanaa ja käy koristelemassa oma pikku

Kuusi kertoo sinulle myös, montako päivää jouluun on, jos otat valmistautumisen yhtä rennosti kuin minä eikä sinulla ole tarkkaa aikataulua.

Tällä askartelemallani pienellä koodinpätkällä haluan toivottaa teille mukavaa joulukuuta!
(Jos koodi ei demoefekti-syistä sattuisi juuri sinun kohdallasi toimimaan, niin toivotan sinulle silti mukavaa joulun odotusta!)

p.s. Askarteluaineksina olivat JavaScript ja Paper.js-kirjasto. 

Miksi kaapissasi kannattaa olla tyhjää tilaa

Monet meistä kärsivät ns. tyhjän hyllyn pelosta. Jos jossakin on vapaata säilytystilaa, se on mahdollisimman pian täytettävä. Kaapithan ovat säilyttämistä varten!

Usutan sinua kuitenkin raivaamaan muutaman hyllyn tyhjiksi ja pitämään ne sellaisena. Näin sinulla on tilaa vaikkapa seuraavien tavararyhmien väliaikaiseen vierailuun:

* Kiertoon menevät vaatteet ja tavarat, elektroniikkaromu yms.

* Korjausta odottavat rikkinäiset vaatteet ja tavarat

* Ostamasi lahjat, jotka odottavat antamishetkeään

* Päivittäisessä käytössä olevat kotoisat tavarat, jotka haluat Anopin Vierailua Ennen Suoritettavassa Pikasiivouksessa™ nostaa pois näkösältä

* Keittiön koneet kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin, tehosekoitin, jotka vievät tilaa työtasolta

* Vieraittesi tavarat

Onni ostaen tulevi, kulutus kuluttavi

"Ihmiset eivät halua että heille myydään, mutta he kyllä haluavat ostaa."

Tällaisen lausahduksen olen kuullut koulutuksissa, ja se tuntuu kyllä pitävän paikkansa. Joillakin raha suorastaan polttelee taskussa ja siitä on päästävä eroon mahdollisimman äkkiä, mutta kyllähän elämässä tietysti oikeasti tarvitseekin hankkia yhtä sun toista.

Erilaiset ostopäivät ovat rantautuneet maailmalta meillekin. Black Friday on jo tuttu yhdysvaltalainen joulusesongin aloitus, ja nyt kiinalainen sinkkujen päiväkin 11.11. on tehnyt entreen.

Pitäisi kuluttaa, mutta ei saisi kuluttaa

Ristiriita hupenevien luonnonvarojen ja taloudellisen toimeliaisuuden välillä tuntuu todella ahdistavalta. Minusta on hyvä, että ihmiset ovat kekseliäitä ja tuotteliaita ja kehittävät kaikenlaista uutta. Jos raha ei liiku, voimme kaikki alkaa viljelemään nauriita 1700-luvun tapaan. Uutiset ylikulutuspäivistä, ilmastonmuutoksesta ja maapallon saastumisesta saavat kuitenkin synkkinä hetkinä miettimään, josko meidän kaikkien oikeasti pitäisikin tehdä niin.

Kun nyt haluamme ostaa, niin miten ja mitä voisi siis ostaa tavalla, joka olisi vähemmän tuhoisa ja ehkä jopa jollain lailla hyödyllinen?

Harkitsisin vielä kerran:

* uutta elektroniikkaa

Elektroniikkajätteen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Euroopassa vain 35% käytöstä poistetusta elektroniikasta päätyi v. 2012 virallisiin keräys- ja kierrätysjärjestelmiin. Valtava määrä jätettä viedään vuosittain laittomasti mm. Afrikkaan, jossa ihmiset ottavat ilman asianmukaisia suojia siitä talteen arvokkaita materiaaleja. (Discarded Electronics Mismanaged within Europe Equals ~10 Times the Volume of E-waste Exported)

* uusia vaatteita

Suomessa vaatteita ja kodintekstiilejä hankitaan noin 70 000 tonnia vuodessa. Tekstiilien tuotantoketjut kuluttavat paljon luonnonvaroja: esimerkiksi puuvilla tarvitsee keinokastelua, jonka pyörittäminen vaatii sähköä. Tekstiilien värjäämisessä ja muussa käsittelyssä käytetään paljon kemikaaleja. (Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa)

* sesonkikrääsää

Niin heikon laatunsa kuin sopivan ajanjakson takia vain vähän aikaa käytössä oleva tavara, joka on missä lie hikipajassa valmistettu, ottaa enemmän kuin antaa.

Sen sijaan ostoskoriin voisi tulla:

* Viittomakielen kurssi tai pyörän syyshuolto

Aineetonta ostosta ei ole louhittu kaivoksesta eikä sen kierrätys ole ongelmallista. Vaikkapa hemmotteluhoidot, tutkiva journalismi, opiskelu ja hyväntekeväisyys tekevät hyvää itselle ja monelle muullekin.

* Lähileipomon rieska tai puusepänverstaan pöytä

Lähellä tehty hyödyttää lähistön asukkaiden työllisyyttä, kuljetuskustannukset ovat pienemmät ja alkuperä on tiedossa. Pienyrittäjien tarjonta on usein yksilöllistä ja palvelu joustavaa. Yksikin ostos voi vaikuttaa paljon pienen yrittäjän taloudelliseen tilanteeseen.

* Liput kaupunginteatterin musikaaliin tai kouluteatterin näytelmään

Kulttuurielämys voi naurattaa, laajentaa maailmankuvaa tai auttaa käsittelemään vaikeita aiheita.

* Vanhoista työvaatteista tehty laukku tai yhteiskäyttöauto

Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa, jotta luonnonvarat ehtisivät uusiutua. Jos ostat jotain, joka on tehty useampaa ihmistä ja useampia käyttöjä varten, autat säästämään luontoa.

Kaupungin sisäinen kierrätys vähentää ostotarpeita

Kuva: mpclemens

Jyväskylän aiemmin miehittämätön keskusvarasto on nyt kaupungin sisäinen kierrätysvarasto. Varasto kätkee sisuksiinsa kaikkea uimahallin varakaakeleiden ja kanoottien väliltä - mitä sieltä ei löydy, sitä ei varastonhoitajan mukaan tarvitakaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9282696

Danderyd on reilun 32 000 asukkaan kunta Ruotsissa Tukholman lähellä. Siellä on syyskuussa avattu kunnan sisäinen kierrätysportaali Reko Danderyd.

Portaalin avulla ylimääräiset tai käyttämättä olevat kunnan kalusteet ja muut tarvikkeet voivat löytää uutta käyttöä joltain toiselta osastolta. Portaali toimii kuin Tori.fi, sinne voi laittaa ilmoituksen esimerkiksi ylimääräisestä työpöydästä, pöydän tarvitsija hakee sen sitten itse käyttöönsä.

Kunnassa uskotaan, että kalusteiden uudelleenkäytöllä voidaan säästää veronmaksajien rahaa ja ehkä jatkossa muuttaa ostamis- ja poisheittämistottumuksia laajemminkin.

http://www.danderyd.se/Nyheter/2016/Danderyds-kommun-lanserar-aterbruk/
http://www.aktuellhallbarhet.se/danderyds-kommun-lanserar-atervinningstjanst-kontorsmobler/

Tampereen kaupungin intranetissä avautui vuoden 2015 alussa Kierrätin, joka on "henkilökunnan kirpputorin tapaan toimiva foorumi yksiköiden ylimääräisille kalusteille ja muulle irtaimistolle".

http://www.tampere.fi/tiedostot/e/slMeGbX7D/Raportti_2015_30052016.pdf

Ostatko tavaraa kaappiin eikä käyttöön?

Jos haluamme käyttää säilytystilamme tehokkaasti, meillä pitäisi olla kaapeissamme vain sellaista, mikä näkyy "tutkassamme": joko käytämme sitä säännöllisesti tai ainakin se on pian tulossa käyttöön.

Eihän se niin kuitenkaan käytännössä mene. Säilytämme tavaraa, jota emme käytä, ja ostamme jopa lisää suoraan kaappiin.

Yksi hyvin yleinen syy on varmaankin shoppailun harrastaminen ja itse ostamistapahtumasta, ei omistamisesta, nauttiminen. Se tunne, kun saat jotain uutta ostoskassiin kannettavaksi.

Mutta se on niin hömppää, ja me olemme järkeviä! Tässä kolme ns. järkevää syytä, miksi säilytät kaapeissasi käyttämätöntä tavaraa - siis jopa vielä muoveissa tai hintalappu kiinni.

"Ostin tarjouksesta enkä ole tarvinnutkaan"

Tämä on klassista hamstrausta. Ostetaan hinnan, ei tarpeen takia. Kolme kympillä, puoleen hintaan, kyllähän näitä aina kuluu. No eipä kulu, ainakaan niin nopeasti kuin luulet. Osaksi seuraavastakin syystä.

"Säästän parempaa käyttöä varten"

Kaappisi on täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa, mutta kuljet revenneissä rääsyissä ja käytät lohjenneita rumia astioita. Miksi? Miksi? Meillä on vain yksi elämä. Arvosta itseäsi sen verran, että luovut rikkinäisistä käyttötavaroistasi ja otat kaapistasi ne säilömäsi "paremmat" tilalle.

"Ostin tulevaisuutta varten mutta unohdin"

Tämä on suosikkini ja sen kunniaksi laitoin kuvaankin korppu-disketin. Nuoremmalle polvelle tiedoksi, että sellaisille tallennettiin aiemmin tietoa ja kokonaisia ohjelmiakin. Vähän kuin poltettavat CD-levyt (löysin sellaisia juuri meidän kirjahyllymme päältä). Ettekö tiedä mitä nekään ovat. No, mennään eteenpäin.

On hienoa varautua tulevaisuuteen ja ostaa vaikkapa ensi kesäksi valmiiksi sitä ja tätä. Ongelmahan siinä on vain se, että kun kesä tulee, olet autuaasti unohtanut hankintasi ja löydät ne ehkä seuraavana syksynä. Tai sitä seuraavana.

Viestejä menneisyydestä

Kun lämpötila tässä laski pakkasen puolelle, kaivelin ullakolta talvitöppöseni esille. Löysin toisesta töppösestä keltaisen muistilapun: "Osta talvipohjalliset". Viestissä olisi voinut myös lukea, että "huom huom sinulla on muuten uudet toppahousut paikassa X".

Jos lähetät viestin tulevaisuuden minälle, laita se sellaiseen paikkaan, jonka tulevaisuuden minä näkee juuri oikealla hetkellä. Hän katsoo ehkä sähköistä kalenteriaan tai avaa tietyn oven tai laatikon. Pääasia, että hän näkee viestin, ennen kuin lähtee visaansa vinguttamaan.

Mitä käyttämätöntä sinun kaappiisi on unohtunut?

Se Hervannan kohtelias ja varovainen bussikuski

Siitä asti kun kuulin, että Tampereelle Hervantaan tulee robottibussikokeilu, olen odottanut pääseväni kyytiin. Ehdin jo vähän aikaa sitten innostua:

On aina hyvä mennä täysin ohjelmoidulla robottiautolla, joten maltoin odottaa. Tällä viikolla liikennekokeilu aloitettiin sitten virallisesti, ja minähän mieheni kanssa heti sopimaan lounastreffejä robottikyydillä.

Robottibussi ei mene ensimmäisenä Hervannan valtaväylälle aamuruuhkaan sompailemaan, vaan se ajaa pientä pätkää Teknillisen Korkeakoulun ja Hervantakeskuksen välillä. Autoliikennettä siinä välillä ei taida juuri kulkea, mutta opiskelijoita senkin edestä. Vaikka fukseja joka syksy lisää tuleekin, tuskin niitäkään on ylimääräisiä. Eli varovainen täytyy olla.

Ehdimme odotella pysäkillä jo sen verran, että menetimme uskomme ja melkein jo lähdimme kävelemään itse kohti lounasravintolaa. Mutta sitten näimme pikku bussin saapuvan!

Bussi oli maailman söpöin pieni kulkupeli.

Autonomiset pikkubussit tulevat Suomen kaduille tänä kesänä kehittämään uusia ratkaisuja kaupunkiliikenteen globaaleihin haasteisiin. Kustannustehokkaiden, vähäpäästöisten ja matkustajien tarpeet huomioivien piensähköbussien kuljetuskapasiteetti on 9 henkeä. (sohjoa.fi)

Sen voisi maalata vaikka keltamustaraidalliseksi ja laittaa katolle tuntosarvet.

Tällaisen pikkuisen sähköbussin tarkoituksena on täydentää olemassaolevaa joukkoliikennettä, ei korvata sitä. Se voisi toimia syöttöliikenteenä vaikkapa ratikkalinjalle. Täällä Tampereella on kova älämölö siitä, että ydinkeskustaan pitäisi päästä omalla autolla ja mieluiten parkkeeraamaan liikkeen eteen. Onhan suuri osa tamperelaisista niin huonojalkaisia, etteivät pysty kävelemään bussipysäkiltä saati parkkihallista. Ehkä pikkubussi voisi kuljettaa keskustassa ihmisiä kauppoihin.

Kun astuimme bussiin, siellä olikin Ylen toimittaja ja kuvaaja ja huomasimme lupautuneemme haastateltaviksi. Juttua automaattisesta ajamisesta piisasi niin, ettei tullut jäätyä edes toisessa päässä pois kyydistä, vaan ajoimme toisenkin kierroksen.

Kyyti oli rauhallista ja pehmeää ja sähköauton tapaan hiljaista. Bussi ajaa ihan hitaasti tai pysähtyy, jos joku kävelee sen vierellä. Eräs täti kuunteli reippaillessaan musiikkia kuulokkeilla eikä varmaan huomannut takana vaanivaa bussia. Seurasimme häntä hipihiljaa pitkät pätkät.

Kyyti jätti todella innostuneen olon. Tällaisella bussilla todella kelpaa ajella! Kuskin puuttumista ei huomannut millään tavalla. Tällä hetkellä ohjaus perustuu GPS:ään ja ennalta ohjelmoituun reittiin, eli bussi kulkee kuin raiteilla. Tulevaisuudessa voisi kuitenkin käyttää ympäristön 3d-mallinnusta. Esteet bussi havaitsee lidarilla eli lasertutkalla. Se on niin tarkka, että se havaitsee sadepisaratkin, joten testejä ajetaan nyt vain hyvän sään aikana.

Kiitos kyydistä! Menkää tekin kokeilemaan jos pääsette :)

Lue lisää: Robottibussit liikenteeseen Hervannassa

Hyvä ikä -messut 2016

Värejä ja tyyliä ei tarvitse hylätä, vaikka kävelemiseen tarvitsisikin keppiä. Sabi

Hyvä ikä -messut ovat Suomen laajin ikääntymisen messutapahtuma. Vierailin messuilla tänä vuonna nörttilasit silmillä ja kokosin alle muutaman löydön, jossa uusi teknologia liikuttaa, lisää turvallisuutta, auttaa viestimään ja lisää itsenäisyyttä. 

Aktivoivaa suksimista

Heti sisälle messuhalliin tultuani huomasin lähimmässä kojussa kovaa hiihtomeininkiä. Kyseessä oli Turku Game Labin ja SENIORsomen yhteistyössä tekemä liikuntapeli, jossa pelihahmoa ohjataan sensorin välityksellä itse liikkumalla ruudun edessä. Pelihahmo on hiihtäjä, joka saa sivakointiinsa vauhtia käsillä tehdyillä tasatyönnöillä ja joka pidetään kaartelevalla ladulla ottamalla sivuaskelia. Kiviin ja puihin ei kannata törmäillä. Kokeilin peliä helpoimmalla asetuksella itsekin ja siihen uppoutui tosi kivasti, vaikka se yksinkertainen olikin. (Innovoin siihen tosin itse heti mukaan zombeja.)

www.seniorsome.com
www.turkugamelab.fi


Ketjuton turvalukko

Suomen Salpa Oy:n salpalukko on ulko-oven turvalukko, joka aktivoituu, kun ovikelloa soitetaan. Ovi avautuu vain raolleen, minkä jälkeen asukas voi todeta, onko tulija uhkaava vai ystävällinen. Avausnapista ovi aukeaa kokonaan, hälytysnapista laukeaa sireenihälytys. Langaton ohjauspaneeli on pieni ja seinästä irrotettava, sen voi laittaa vaikka yöpöydälle.

www.salpalukko.fi


Älyasunto ja virtuaalirollaattori

MeWeT on uusimman hyvinvointiteknologian tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristö, joka rakentuu yhteistyössä Sataedun ja SAMKin kanssa.

www.mewethome.com

https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/hyvinvoinnin-edistaminen-teknologian-keinoin/

SAMKin pisteellä oli myös demo kahdesta pelistä. Ensimmäisessä kerättiin ruudulta sydämiä ja sitä pystyi ohjaamaan tasapainolaudan tai käsiohjaimen avulla. Käsiohjain oli 3D-tulostettu itse.

Toinen peli oli liikkumiseen motivoiva sovellus, joka muuntaa oikean kävelymatkan (vaikkapa 100 m) Suomen halki kuljettavaksi matkaksi ja näyttää tabletin ruudulla kuvia tämän kuvitteellisen matkan varrelta. Näin kliinisen valkoisia käytäviä pitkin käveleminen muuttuu mielekkäämmäksi.

Vaimo rakas! Pistä urheilukanava!

Evantia esitteli tabletilla toimivaa kommunikointiohjelmistoa, jonka avulla esimerkiksi aivohalvauspotilas tai muistisairas henkilö, joka ei pysty itse puhumaan, voi helpommin viestiä omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Ohjelman kuvanäppäimillä voi koostaa lauseita osasista tai lukea ääneen valmista tekstiä. Ohjelma oppii käyttäjän kielenkäyttöä ja jopa murresanoja. Ohjelmaan voi myös ladata omia kuvia vaikkapa eri huoneista ja kuviin aktiivisia pisteitä, jolloin ei tarvitse käyttää edes sanoja.

Kuulin ihanan tarinan miehestä, joka oli pystynyt ohjelmiston avulla itse huutelemaan vaimoa eri huoneesta ("vaimo rakas! vaimo rakas!") ja pyytämään saada istua lempinojatuolissa ja laittamaan urheilua telkkarista, eikä hänen tarvinnut odottaa että joku tulee kysymään, He olivat pystyneet käymään oikean keskustelun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

www.evantia.fi


Lusikka koneiseen käteen

Jos lusikka ei pysy omassa kädessä, teknologia tulee avuksi. Besticin konelusikoija tottelee kiltisti ruokailijan käskypainalluksia, ottaa lautaselta halutun suupalan ja nostaa sen syöntikorkeudelle. Seuraava suupala haetaan vasta, kun ruokailija käskee. Antureiden avulla koko lautanen käydään läpi. Keittoakin laite osaa lusikoida siististi, se pyyhkii lusikasta valumat puhtaaksi.

www.bestic.se
www.algoltrehab.fi

Lue myös: Hyvä ikä -messuilla 2014

Mindtrek 2016, päivä 3

Jakamistalous kaupungeissa

Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).


Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.


Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.


Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Green Business Development: Who will win the new mobility race? New mobility survey


Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.

Johanna Kohvakka, From Waste To Taste

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla - kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.

Roope Mokka, Demos Helsinki

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja - mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia - sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla - ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt - kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta - mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Mindtrek 2016, päivä 2

Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Frans Mäyrä

Mindtrek-konferenssin toinen päivä alkoi tutkija Frans Mäyrän esityksellä Pokemon GO -pelistä. Taskuhirviöiden keräilypeli saavutti valtavan suosion tänä kesänä - suomalaisessa peliä käsittelevässä Facebook-ryhmässä on yli 25 000 jäsentä. Pelin vaatimia ominaisuuksia alkaa löytyä jo tarpeeksi monen älypuhelimesta.

Olemme menossa kohti kulttuuria, jossa pelaaminen ja leikillisiä elementtejä sisältävä kommunikointi rytmittää muita arkipäivän touhujamme. Pelit voivat olla kivoja mutta myös orjuuttaa. Peleistä irtautuminen on taito, jota pitäisi opettaa.

Pokemon Go on suunnannäyttäjä. Se on vilauttanut vähän lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia ja saanut aikuisetkin pelaamaan ja vielä julkisesti. Tulevaisuuden pelit tulevat menemään vielä pitemmälle. Teknologian kehittyessä pelit tuovat ripauksen taikuutta elämäämme.

uta.fi: Pokemon Go antaa esimakua tulevasta

Aamupäivän keynoteissa kuulimme asiaa ensin nopeista 5G-verkoista, jotka yhdistävät kaiken. Lauri Oksasen (Nokia) ehkä vähän teknisestä esityksestä mieleeni jäi parhaiten tämä kuva:

Verkot kehittyvät, ihmisten mahdollisuudet lisääntyvät

Ensin kyse oli ihmisten yhdistämisestä, puheluiden soittelusta, tekstarien lähettämisestä. 2000-luvulla Google, Youtube, Facebook ja muut palvelut toivat sisältöä ja osallistumista. Verkkoteknologian kehitys mahdollistaa toisilleen juttelevat laitteet (IoT), maailman, jonka toimintaan käyttäjä voi laajasti vaikuttaa itse ohjelmoimalla, ja ehkä älymmekin paranee koneiden auttamana.

Älyä ja innovatiivisuutta todellakin tarvitaan. Keynote jatkui Markku Markkulan (Euroopan alueiden komitea) näyttämällä melko masentavalla kuvalla:

Innovaatiot punaisella

Alueiden komitean ykkösprioriteetti tulevina vuosina on luoda työpaikkoja ja kestävää kasvua mm. seuraavin keinoin:

* alueiden tutkimus- ja innovaatiokykyä parannetaan
* yrittäjähenkeä kehitetään
* digitaalisille verkoille ja palveluille sopivia olosuhteita luodaan
* raja-aitaa online ja offline -maailmojen välillä madalletaan

Alueita ja kaupunkeja kehotettiin tukemaan paikallisten innovaatioekosysteemien syntyä ja kehitystä. Avoimet innovaatiot, yrittäjän mindset ja kokeilukulttuuri ovat se, millä mennään. Synergiaa ja toisilta oppimista tarvitaan!

Älypormestarit koolla

Ennen lounasta viiden kaupungin (Tampere, Turku, Oulu, Malmö, Linz) pormestarit keskustelivat älykkäistä kaupungeista. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen sanoi, että älykaupunki tarvitsee älykästä teknologiaa, älykästä dataa ja älykaupunkilaisia. Datan avaamisessa tulee olla rohkea. Lähetin itse toiveen, että mukana olisi enemmän myös sellaista dataa, jota päivitetään useammin kuin kerran vuodessa tai kuukaudessa.

Iltapäivän keynotessa professori Boyd Cohen esitteli ajatuksiaan älykkäistä kaupungeista, innovaatioalueista ja yrittäjyydestä. Innovaattorit eivät enää halua asua Silicon Valleyn tapaisissa esikaupunkialueiden teknologiapuistoissa vaan urbaaneilla, kävelykelpoisilla, palveluita ja elämää kuhisevilla alueilla. Tampereenkaan ei kannata haikailla Euroopan Piilaaksoksi vaan olla mieluummin Älylaakso.

Eurooppalaiset kaupungit hakkaavat Yhdysvallat innovaatiokeskuksina useasta syystä:

* paremmin (ihmisiä varten) suunnitellut kaupungit
* älykaupungit
* yrittäjyyttä tukevan pehmeän infrastruktuurin kuten yhteistyöskentelytilojen käyttöönotto
* paremmat turvaverkostot
* USA on jo menettänyt johdon innovaatioissa
* alkuvaiheen pääomasijoitusten (venture capital) rooli vähenee
* maahanmuuttaja-yrittäjyys on helpompaa

Päivän päätti osaltani IoTn nykytilaa ruotiva yritysedustajien paneeli (kaikki miehiä! Naiset, olette/olemme hyvin tervetulleita kehittämään älykaupungin teknologisia innovaatioita).

Jouduin yleisöön puolivahingossa, enkä valitettavasti saanut keskustelusta paljonkaan irti, mutta olipa Maestro-sali mahtavan kaunis.

Maestro-sali, Tampere-talo

Päivä loppui kuitenkin pieneen nousukiitoon innostavien jälkikeskusteluiden merkeissä:
* jos ei vielä ole niin tee itse
* ajattele isosti, hae rahoitusta ja tee kunnolla
* pidä suomalaisten innovaatioiden lippua korkealla

Osallistuinpa viimeiseksi vielä ennen takin hakua Jollan arvontaan. Siihen ei riittänytkään nimen raapustus arvontalappuun, vaan piti osata luoda uusi ambience eli teema jonkin kuvan perusteella. Miehelläni on Jolla enkä ymmärrä lainkaan sen käyttölogiikkaa, joten melko haparoiden mentiin. Sain kuitenkin kuulla selvittäneeni tehtävän melkeinpä nopeiten kaikista. Sain kotiinviemisiksi kaksi lämmintä Jolla-pipoa. Jos voitan, annan kyllä puhelimen miehelleni.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 3: Jakamistalous kaupungeissa

Mindtrek 2016, päivä 1

Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi

Mindtrek on Tampereella järjestettävä teknologiakonferenssi, joka täyttää jo 20 vuotta. Tänä vuonna yksi teemoista oli Älykkäät kaupungit, mikä erityisesti innosti minut ilmoittautumaan jo kolmannen kerran.

Neil Harbisson

Maanantain keynote-puhuja oli taiteilija Neil Harbisson. Hän piti erittäin viihdyttävän ja paljon ajatuksia herättävän esityksen.

Harbisson kärsii täydellisestä värisokeudesta eli näkee kaiken harmaan eri sävyissä. Hän on asennuttanut kalloonsa kiinteästi antennin ja sirun, joiden avulla hän pystyy kuulemaan värit. Hän on siis tavallaan luonut itselleen uuden aistin. Harbisson on mukana yrityksessä nimeltä Cyborg Nest, jonka avulla muutkin voivat saada keinotekoisia aisteja. Yrityksen ensimmäinen tuote on North Sense, jonka avulla voi aistia pohjoisen ilmansuunnan. Harbisson itse aikoo asennuttaa päähänsä seuraavaksi laitteen, jonka avulla hän tietää paljonko kello on.

Harbissonin ajatus oli, että meidän ei pitäisi muokata luontoa sopimaan ihmiseen vaan ihmistä sopimaan luontoon. Jos tekisimme itsestämme vaikkapa pimeässä näkeviä, ei syntyisi valosaastetta. Ylimääräisen aistinsa avulla hän kokee yhteyttä eläinten kanssa. Hän voi aistia infrapunan, jota kissa tuijottaa seinässä, ja ultravioletin, jota kohti hyönteinen kukassa suunnistaa. Katsoessaan eri värisiä ihmisiä, mustia, valkoisia, hän näkee eri sävyistä oranssia. Olemme kaikki oransseja.

Kari Herlevi

Iltapäivällä kuulimme ajatuksia kiertotaloudesta, puhujina europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, Sitran kiertotalous-avainalueen vetäjä Kari Herlevi, Ekokemin New Business Ventures -johtaja Mari Puoskari ja toinen yritysvastuun toimisto Ethican perustajista Anne Raudaskoski.

Kulutamme tällä hetkellä aivan liikaa luonnonvaroja, ja kyseessä on visainen ja monisyinen ongelma. Tarvitaan siilojen ja osaoptimoinnin sijaan koko järjestelmän laajuista ajattelua. Pietikäinen vertasi ratkaisua juoksuharjoitteluun: jos haluaa osallistua maratonille, ei auta että kävelee joka kuukausi 10 % enemmän. Täytyy tehdä aivan toisenlaisia harjoitteita.

Puoskari kertoi Riihimäellä sijaitsevasta kiertotalouskylästä, joka parantaa jätteen hyödyntämisastetta. Siellä käsitellään myös se muovi, jota lajittelet sekajätteen seasta pois. Kierrätysmuovin hiilijalanjälki on 85 % pienempi kuin uuden muovin.

Suomi tahtoo olla kiertotalouden edelläkävijä kymmenen vuoden sisällä. Herlevi esitteli poimintoja tiekartasta. Suomeen suunnitellaan esimerkiksi kierrätyslaitosta arvometallien talteenottoon sähkö- ja elektroniikkaromusta.

Raudaskoski toi meidät globaalista lokaaliin ja avasi hieman periaatteita Hiedanrannan suunnittelun takana. Hiedanranta on Tampereen uusi kaupunginosa, joka tulee entisen tehdasalueen tilalle. Siitä on tulossa älykkään kaupungin mallialue, jossa hyödynnetään kiertotalouden ajattelua. Suunnittelu perustuu ihmisten ja yritysten yhteistyölle. Tavoitteena on, että Hiedanrannan kiertotalousbrändi tunnetaan kansainvälisesti.

Näkymä kahvitauolta Sorsapuistoon

Iltapäivän keynotessa Petteri Järvinen käsitteli yksityisyyttä verkossa ja kyberturvallisuutta. Meidän pitäisi muistaa, että ilmaisia palveluita ei ole. Jos emme maksa rahalla, maksamme tuottamallamme datalla.

Kyberhyökkäyksiä tapahtuu ja netissä olevia kodinkoneita voidaan valjastaa mukaan hyökkäyksiin. Eräänkin kerran hakkeri oli saanut lypsyrobotin soittelemaan viihdelinjoille. Mitä voimme tehdä? Järvinen antoi neuvoja: päivitä aina älylaitteiden (esim. TV) ohjelmistot ajan tasalle, pidä jemmassa jonkin verran käteistä rahaa ja valmistaudu infosotaan: älä usko kaikkea, mitä mediassa kirjoitetaan ja puhutaan.

Päivä alkoi siis inspiroivasti ja päättyi vähän pahaenteisesti. Herkässä mielentilassa ajauduin jopa ottamaan ilmaisen ämpärin. En sentään jonottanut sitä!

Ilmaiset ämpärit, APINF

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

* Mindtrek 2016, päivä 3: Jakamistalous kaupungeissa

7 ominaisuutta, joita järjestäminen sinussa kehittää

Kodin järjestämisellä luvataan usein olevan jopa elämää mullistavia, maagisia seurauksia. Joku kuulemma raivasi kotinsa ja sai myöhemmin uuden työn ja komean miehen ja voitti vielä lotossa. Ainakin melkein.

En ihan mihinkään taikuuteen usko, mutta järjestäminen on kyllä minunkin mielestäni enemmän kuin tavaroiden laittamista oikeille paikoilleen. Etenkin raivaaminen, simplaaminen, miksikä tavaroiden vähentämistä haluaakaan kutsua, opettaa tärkeitä asioita itselle ja itsestä.

Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että ainakin seuraavia seitsemää ylevää ominaisuutta järjestäminen sinussa kehittää ja jalostaa. Tuleeko mieleen muita?

Päätöksenteko. Ihminen välttelee elämänsä aikana uskomattoman monien päätösten tekemistä. Päätös sattuu, koska se on valinta, jossa valitaan jotain pois. Järjestämisen aikana edetään helpoista päätöksistä vaikeampiin, ja päätöksentekokyky saa paljon harjoitusta.

Luopuminen. Kaikki elämässä on väliaikaista. Emme voi pitää kiinni kaikesta loputtomiin. Jotta tulisi tilaa uudelle, pitää päästää irti jostain vanhasta.

Päättäväisyys. Järjestäminen vie aikaa eikä se ole helppoa. Tavoitetta kohti kulkeminen vaatii sinnikkyyttä.

Tulevaisuuteen katsominen. Tämän voi ajatella usealla tasolla. Järjestämisen tarve tulee monesti siitä, että on säilönyt liikaa menneisyyttään, ja näkökulman muutos auttaa laittamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Toisaalta järjestyksen saavuttaminen vaatii sitä, että näkee silmissään valmiin tuloksen ja uskoo sen saavuttamisen olevan mahdollista.

Lupa toimia odotusten (myös omiensa) vastaisesti. Aikuistuvat lapset saattavat ajatella, että äiti tai isi kyllä säilöö heidän ylimääräiset tavaransa. Perinteen mukaan kypsyyden merkki on omakotitalo täynnä tavaraa, iso auto ja kultainen noutaja. Yhteiskunta sanoo, että ilman kulutusta ei ole kasvua. Järjestämisen aikana kyllästyminen tavaran määrään ja muiden asettamaan rooliin voi herättää kapinamielen.

Onnistuminen ja voimaantuminen. Järjestäminen ja raivaaminen vähentää ympäristön visuaalista hälyä ja rauhoittaa. Kaaoksen vaihtuminen järjestykseen tarkoittaa, että tilanne on taas saatu haltuun. Monet kuvailevat, että tavaran vähentäminen on tuntunut ihan fyysisesti keventävältä. Järjestämiseen liittyy usein kinkkisiä henkilökohtaisia, tunteita herättäviä päätöksiä, joiden tekeminen antaa voimaa ja luottamusta itseen.

Itsekunnioitus. Järjestämisen aloittamisen motivaationa voi olla yksinkertaisesti ajatus: minä ansaitsen parempaa. Järjestyksessä oleva koti tekee minulle hyvää.

Lohkoketju - digitaalisen korulippaan tuleva arvohely?

Meidän junnulle tuli ensimmäiseksi mieleen Minecraft, kun hän kuuli sanan blockchain.

Olet ehkä kuullut ohimennen puhuttavan lohkoketjusta eli blockchainista, joka on ilmeisesti jotain mullistavaa, mutta et ole oikein ymmärtänyt mitä. Yritän tässä kirjoituksessa vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Minkä ongelman lohkoketju yrittää ratkaista?
• Millä tavoin?
• Mitä sovelluksia sillä on ja voisi olla?

Perinteiset tietokannat vs. lohkoketju

Wikipedian mukaan "Tietokanta on tietokoneen muistissa oleva tietojen kooste." Se on siis kuin arkistokaappi, josta sihteeri voi hakea tietoa, lisätä sinne uutta tietoa, muokata ja poistaa olemassa olevia tietoja.

Perinteiset tietokannat ovat vakiintuneita, ne toimivat hyvin ja nopeasti, mutta niillä on joitakin heikkouksia. Tiedot varastoidaan keskusjohtoisesti. Kun siirrät rahaa toiselle henkilölle, esimerkiksi maksat laskun, se menee aina pankin keskustietokoneen kautta. Tämä voi hidastaa tiedonkulkua. Olet varmaan huomannut, että rahan siirtyminen voi kestää useita pankkipäiviä. Välikäsi tarvitsee isoja palvelinkoneita ja tietovarastoja ja ottaa omat maksunsa välistä. Tietoja on mahdollista muuttaa, ja sen voi tehdä pahimmassa tapauksessa jopa kenenkään huomaamatta mitään.

Lohkoketjukin on tietokanta, mutta se ei ole jemmassa missään yhdessä paikassa. Kaikilla järjestelmän käyttäjillä on siitä kopioita, ja siinä olevat tiedot ovat kaikkien käyttäjien nähtävissä. Lohkoketjun toimintaperiaate takaa sen, että tietokannassa olevia tietoja ei kukaan yksittäinen ihminen pysty muuttamaan.

Lohkot ketjuttuvat toisiinsa niin, että seuraavassa lohkossa on aina viittaus edelliseen lohkoon, tiiviste. Se perustuu lohkon sisältämään tietoon, sitä voisi sanoa vähän kuin lohkon sormenjäljeksi. Edellinen lohko painaa aina seuraavaan sormenjälkensä.

Tiiviste on helppo tarkistaa, mutta tosi työläs luoda

Ketju pitenee, kun tiedot uusista tapahtumista, vaikkapa tilisiirroista, tallennetaan uuteen lohkoon, joka liitetään ketjun päähän. Mistä luottamus ja yksimielisyys ketjun sisällöstä syntyy, kun kukaan käyttäjä ei tunne toistaan? Ratkaisu: tehdään uuden lohkon lisäämisestä todella työlästä eli paljon tietokoneen laskentatehoa vievää. Silloin kenelläkään yksittäisellä käyttäjällä - tai verkoston vähemmistölläkään - ei ole käytännön mahdollista väärentää ketjua, koska väärennettyä lohkoa seuraavatkin lohkot pitäisi luoda uudelleen, jotta ketju pysyisi ehjänä.

Työläys syntyy surkeasta arpaonnesta

(Vähän teknisempää asiaa, muttei vaikeaa.) Uusia lohkoja on helppo luoda. Otetaan tallentamattomat tapahtumat, luodaan tiiviste aiemmasta lohkosta, pakataan se uudeksi lohkoksi, voila. Kaikki verkoston käyttäjät tuottavat lohkoja, mutta vain yksi monista hyväksytään uudeksi viralliseksi lohkoksi. Mikä niistä?

Muistathan, että lohkoon tarvitaan tiiviste edellisestä lohkosta? Tiivisteen laskennassa on mukana satunnainen osa. Tietokone tekee laskutoimituksen, jonka tuloksena on satunnainen luku. Vähän kuin heittäisi noppaa, mutta tässä nopassa on miljardeittain eri silmälukuja. Vitsi on tässä: Vain tiettyä järjestelmän asettamaa rajaa pienempi luku voittaa.

Todennäköisyys sille, että yhden käyttäjän kohdalle sattuu tällainen tarpeeksi pieni luku, on suunnilleen samaa luokkaa kuin yhden tietyn hiekanjyvän löytäminen hiekkarannalta. Yleensä siis yksittäinen käyttäjä ei "voita". Täytyy laskea uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Koska käyttäjiä on paljon, tietyin väliajoin joku osuu sopivaan lukuun. Voittaja palkitaan jollain tavoin. Järjestelmä säätää "vaikeustasoa" niin, että uusia lohkoja tulee lisättyä ketjuun aina keskimäärin samaan tahtiin, on osallistujia miten paljon tahansa ja miten tehokkaita heidän koneensa ovatkaan.

Kaikki tämä tietokoneiden pyöritys lohkojen luomiseksi tietysti kuluttaa paljon energiaa. Muita vähemmän laskentatyötä vaativia mutta silti turvallisia yksimielisyyteen tähtääviä menetelmiä on kehitteillä.

Mihin lohkoketjua käytetään ja mihin sitä voisi käyttää?

Lohkoketju oli alunperin teknologia Bitcoin-valuutan digitaalisena tilikirjana. Nyt kasvava määrä yrityksiä ja hankkeita on liittynyt seuraan tutkimaan sen käyttömahdollisuuksia.

Maailma on täynnä rekistereitä, joissa tarvitaan turvallisuutta ja luotettavuutta. Lohkoketjun ei kuitenkaan tarvitse sisältää pelkkiä tilitapahtumia ja kirjauksia. Se voi sisältää myös pieniä ohjelmia, käskyjä, jotka ajetaan, jos tietyt ehdot täyttyvät. Tämä on tapa toteuttaa niin sanottuja älysopimuksia.

Ethereum on Vitalik Buterinin 2013 luoma lohkoketjupohjainen alusta, jonka päällä voi ajaa hajautettuja ohjelmia ja myös älysopimuksia. Hyperledger on Linux Foundationin vuoden 2015 lopussa aloittama yhteistyöprojekti, jossa on mukana isojakin yrityksiä, mm. IBM, Intel ja Fujitsu.

Lohkoketjun avulla voisi lisätä vaikkapa tuotteen alkuperän läpinäkyvyyttä, pitää kirjaa pitkäikäisen, monimutkaisen laitteen huolloista ja käytetyistä varaosista tai antaa vertaislainoja.

Tavaroiden tai tilojen vuokraaminen ja jakaminen saattaa helpottua lohkoketjun avulla. Älysopimuksella voisi ohjata vaikka vuokra-auton tai AirBnB-asunnon lukkoa. Kun vuokra on maksettu, lukko aukeaa.

Kiinnostava käyttökohde on myös digitaalisten tuotteiden julkaiseminen ja myyminen ilman välikäsiä.

Kun esineet liittyvät laajemmin internetiin, niiden välillä voi tapahtua älysopimuksiin perustuvaa automaattista kaupankäyntiä ja tietojenvaihtoa. Sen mahdollisuuksia voi vielä vain kuvitella.




Lähteet ja lisää luettavaa:

http://www.chainfrog.com/blockchains/ ja Keir Finlow-Batesin luento TTY:llä 6.10.2016 (luentomateriaali)

https://bitcoin.org/bitcoin.pdf

http://www.mikrobitti.fi/2016/10/mika-ihmeen-blockchain-nain-bitcoinin-taustalla-oleva-lohkoketjutekniikka-toimii/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bitcoin

https://bitnation.co/main/

https://slock.it/

http://www.sitra.fi/blogi/megatrendit/lohkoketju-muuttaa-maailmaa

http://www.coindesk.com/bhp-billiton-blockchain-mining-company-supply-chain/

https://decent.ch/


http://www.coindesk.com/blockchain-smart-cities-china-wanxiang/

Kun tunnelin päässä on valoa ja kilometrin pituinen todo-lista

Kuva: gael

Normaaliolosuhteissa asiansa säntillisesti hoitava ja toimeen tarttuva ihminen voi muuttua jatkuvan stressin myötä täysin toimintakyvyttömäksi eikä saa ehkä edes postiaan aukaistua. Tämä kuulostaa uskomattomalta, jos ei ole sitä itse kokenut. "Ota itseäsi nyt vain niskasta kiinni ja reipastu", neuvotaan. Mutta se ei vain mene niin. Lamaantumisella ei ole reippauden puutteen kanssa mitään tekemistä.

Tutkimuksissa on havaittu, että puute, oli se sitten rahan, ruoan tai ajan puutetta, vähentää aivokapasiteettia, ajaa tekemään huonompia päätöksiä ja jopa vähentää väliaikaisesti älykkyysosamäärää. Aivot työskentelevät niin kovasti puuttuvan asian kimpussa, että virtaa ei oikein riitä muuhun. On myös saatu selville, että krooninen stressi huonontaa muistia.

* * *

Mutta kun olosuhteet paranevat - kun tuemme ja autamme toinen toistamme - henkisiä resursseja alkaa vapautua muuhunkin. Silloin huomaa, että on paljon tehtävää, laiminlyödyt asiat pitäisi saada ajan tasalle. Sekin voi ahdistaa, kun huomaa, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä.

Tehtäviä ei kannata jättää muistin varaan. Kun kirjoittaa kaikki mieltä vaivaavat ja kesken olevat asiat ylös pitkään listaan, ne eivät pääse unohtumaan. Tämä ei ole todo-lista eikä syntilista. Tämä on vain "ulkoinen kovalevy", jonka tarkoitus on vapauttaa oikeaa muistia.

Varsinainen tehtävälista on ihan erilainen. Syntejä ei siinäkään luetella vaan ratkaisuja. Tässä vinkkejä:

* Listan täytyy olla tarpeeksi lyhyt. Valitse joka päivälle vain yksi tärkeä asia, joka täytyy saada tehtyä ja muutama vähemmän tärkeä. Tärkeä tehtävä on sellainen, joka helpottaa elämääsi pitemmän päälle. Vähemmän tärkeät voivat olla vaikka pieniä kotitöitä tai järjestelyä. Saat todennäköisemmin sen yhden tehtävän tehtyä ja bonustehtäviä päälle, kuin vaikkapa viisi pakollista tehtävää. Outoa, mutta näin se menee.

* Listalla olevien asioiden täytyy olla tehtävissä yhden päivän aikana. Jaa jättitehtävät pienempiin osiin.

* Mieti etukäteen mikä voisi estää sinua saamasta tehtävääsi valmiiksi ja miten voisit varautua siihen.

* Tee joka päivä jotain. Edes se yksi asia.

* Tee tehtävän valmiiksi saamisesta iso juttu. Vedä paksu viiva tehtävän yli tai miten haluatkaan valmiin tehtävän merkitä. Kehu itseäsi, miten hienosti homman hoidit, tai että ylipäänsä hoidit sen. Sait soitettua paikkaan X, sait käytyä paikassa Y. Kaikki tiedämme, miten kova ääni sisäisellä kriitikollamme on. Kehu lujempaa.

* Itsensä kanssa voi usein ketkutella ja vetkutella. Sovi jonkun toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa, että olette toisillenne tilivelvollisia. Soittakaa tai viestitelkää päivän lopussa tai jo aikana, mitä olette saaneet aikaan. Tsempatkaa, rohkaiskaa, kirittäkää toisianne.

* * *

Ethän epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos voin mitenkään auttaa. Asiat järjestyvät, kun ne järjestetään!

Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Kuva: Stefan Rüdiger

Tunnustan, olen tietoahmatti ja kiinnostunut vähän kaikesta. Courseran opiskelualusta on loppumaton runsaudensarvi ja olen löytänyt sieltä jälleen mielenkiintoisia aiheita. Opiskelu on ilmaista, siitä ei tule roinaa tai jätettä, ja henkinen pääoma vain kasvaa. Suosittelen kaikille! Muita kurssialustoja ovat esim. edX.

Ahmin tällä hetkellä luentovideoita kahdesta kurssista: Emergence of Life (University of Illinois at Urbana-Champaign) ja Buddhism and Modern Psychology (Princeton University). Elämän synty ja kehitys ei ehkä kiehdo yhtä suuresti sinua, sitä vastoin jälkimmäinen kurssi tuntuu antavan sellaisia ajatusten ituja, joita tässä blogissa voisin kasvattaa.

Dalai Lama on sanonut, että buddhalaisuus on tieteen kanssa sopusoinnussa, ja kannustanut tiedemiehiä tutkimaan mietiskelyä ja buddhalaisia opetuksia kriittisesti. Kurssilla käydään läpi tämän hetken käsityksiä siitä, onko varhaisissa buddhalaisissa mielen kuvauksissa sittenkin jotain järkeä evoluutiopsykologian valossa, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana ja voiko se tehdä meistä parempia ihmisiä.

Buddhalaisuus on siitä erikoinen uskonto, että sitä voi harjoittaa uskomatta mihinkään yliluonnollisiin voimiin. Todella harva on kuulemma historian aikana valaistunutkaan, joten sillä on oltava muita hyviä jokapäiväisiä vaikutuksia.

Katoavissa asioissa roikkuminen

Kurssilla on käyty läpi buddhalaisuuden perusopetuksia ihmisen kärsimyksestä ja sen syistä. Neljä jaloa totuutta menevät omin sanoin vähän seuraavaan tapaan:

1. Elämässä on tuskaa ja tyytymättömyyttä
2. Tuska johtuu katoavaisten asioiden haluamisesta ja niissä roikkumisesta
3. Haluamisesta ja roikkumisesta irrottautuminen johtaa nirvanaan
4. Tuskasta pääsee eroon seuraamalla kahdeksanosaista polkua.

Polkuun kuuluu tiettyjen oikeiden asioiden tekeminen, ja yksi niistä on oikea "mindfulness". Mietiskelemällä pääsee tilaan, jossa asioita voi tarkastella juuri sellaisena kuin ne ovat.

Ajattelin heti, että buddhalaisuudella ja minimalismilla tuntuu olevan jonkin verran yhteistä. Sitä muuten pohditaan esimerkiksi tässä Minimal Studentin bloggauksessa.

Mieli juksaa meitä koko ajan

Katoavaisista asioista irrottautumisen lisäksi buddhalaisuuden opetuksia on se, ettei pysyvää, toimintaa hallitsevaa "itseä" ole olemassa. Tätä ajatusta on käyty läpi psykologian näkökulmasta.

Erilaiset psykologiset tutkimukset ihmisillä ovat paljastaneet harhoja ja ajatusvinoumia, joita mieli meille esittää "todellisuutena". Osa näistä oli minulle tuttuja jo sosiaalipsykologian kurssilta, kuten se, että keskimäärin ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana (matemaattisesti tietenkään kaikki eivät voi olla oikeasti keskivertoa parempia) ja että oma onnistuminen selitetään tietenkin aina omaksi ansioksi, kun taas epäonnistuminen johtuu ulkoisista syistä kuten tilanteesta.

Minulla oli siihen varsin hyvä syy, jonka keksin juuri

Buddhalaisuuden opetuksissa sanotaan, että on tekoja, muttei tekijää. Psykologian tutkimuksissa on saatu tuloksia, että saatamme tehdä asioita (kuten valita kaupassa tietyn tuotteen) täysin satunnaisista syistä (kuten että se on oikeassa reunassa hyllyä), mutta keksimme asialle järjellisen selityksen jälkeenpäin, aivan tiedostamatta. Meillä on tarve vaikuttaa itsemme ja muiden silmissä järjellisiltä olennoilta, vaikka olemmekin oikeasti päättömiä kanoja.

Mieli, "itse", vaikuttaakin tutkimusten valossa olevan pohjimmiltaan enemmänkin jonkinlainen PR-tyyppi, jonka tehtävä on esittää toimintamme syyt itsellemme ja muille mahdollisimman hyvässä valossa, sen sijaan että se olisi se pomo päätösten takana. (Tämä saattaa selittää yhtä sun toista, vai mitä!)

On kiehtovaa, että jo vuosituhansia sitten oltiin ilmeisesti ihan oikeilla jäljillä näissä asioissa. (Kerrottakoon terveisinä siltä toiselta kurssilta, että elämän sukupuun todellinen kolmihaarainen muoto löydettiin vasta 1970-luvulla.)

Opiskelu jatkuu, ja mietiskelystä tulee lisää tietoa seuraavilla luennoilla. Jaan kanssasi kiintoisat ja hyödylliset tiedonmurut!

Jos sinua kiinnostaa kyseinen kurssi enemmänkin, tässä linkki: https://www.coursera.org/learn/science-of-meditation