Se Hervannan kohtelias ja varovainen bussikuski

Siitä asti kun kuulin, että Tampereelle Hervantaan tulee robottibussikokeilu, olen odottanut pääseväni kyytiin. Ehdin jo vähän aikaa sitten innostua:

On aina hyvä mennä täysin ohjelmoidulla robottiautolla, joten maltoin odottaa. Tällä viikolla liikennekokeilu aloitettiin sitten virallisesti, ja minähän mieheni kanssa heti sopimaan lounastreffejä robottikyydillä.

Robottibussi ei mene ensimmäisenä Hervannan valtaväylälle aamuruuhkaan sompailemaan, vaan se ajaa pientä pätkää Teknillisen Korkeakoulun ja Hervantakeskuksen välillä. Autoliikennettä siinä välillä ei taida juuri kulkea, mutta opiskelijoita senkin edestä. Vaikka fukseja joka syksy lisää tuleekin, tuskin niitäkään on ylimääräisiä. Eli varovainen täytyy olla.

Ehdimme odotella pysäkillä jo sen verran, että menetimme uskomme ja melkein jo lähdimme kävelemään itse kohti lounasravintolaa. Mutta sitten näimme pikku bussin saapuvan!

Bussi oli maailman söpöin pieni kulkupeli.

Autonomiset pikkubussit tulevat Suomen kaduille tänä kesänä kehittämään uusia ratkaisuja kaupunkiliikenteen globaaleihin haasteisiin. Kustannustehokkaiden, vähäpäästöisten ja matkustajien tarpeet huomioivien piensähköbussien kuljetuskapasiteetti on 9 henkeä. (sohjoa.fi)

Sen voisi maalata vaikka keltamustaraidalliseksi ja laittaa katolle tuntosarvet.

Tällaisen pikkuisen sähköbussin tarkoituksena on täydentää olemassaolevaa joukkoliikennettä, ei korvata sitä. Se voisi toimia syöttöliikenteenä vaikkapa ratikkalinjalle. Täällä Tampereella on kova älämölö siitä, että ydinkeskustaan pitäisi päästä omalla autolla ja mieluiten parkkeeraamaan liikkeen eteen. Onhan suuri osa tamperelaisista niin huonojalkaisia, etteivät pysty kävelemään bussipysäkiltä saati parkkihallista. Ehkä pikkubussi voisi kuljettaa keskustassa ihmisiä kauppoihin.

Kun astuimme bussiin, siellä olikin Ylen toimittaja ja kuvaaja ja huomasimme lupautuneemme haastateltaviksi. Juttua automaattisesta ajamisesta piisasi niin, ettei tullut jäätyä edes toisessa päässä pois kyydistä, vaan ajoimme toisenkin kierroksen.

Kyyti oli rauhallista ja pehmeää ja sähköauton tapaan hiljaista. Bussi ajaa ihan hitaasti tai pysähtyy, jos joku kävelee sen vierellä. Eräs täti kuunteli reippaillessaan musiikkia kuulokkeilla eikä varmaan huomannut takana vaanivaa bussia. Seurasimme häntä hipihiljaa pitkät pätkät.

Kyyti jätti todella innostuneen olon. Tällaisella bussilla todella kelpaa ajella! Kuskin puuttumista ei huomannut millään tavalla. Tällä hetkellä ohjaus perustuu GPS:ään ja ennalta ohjelmoituun reittiin, eli bussi kulkee kuin raiteilla. Tulevaisuudessa voisi kuitenkin käyttää ympäristön 3d-mallinnusta. Esteet bussi havaitsee lidarilla eli lasertutkalla. Se on niin tarkka, että se havaitsee sadepisaratkin, joten testejä ajetaan nyt vain hyvän sään aikana.

Kiitos kyydistä! Menkää tekin kokeilemaan jos pääsette :)

Lue lisää: Robottibussit liikenteeseen Hervannassa

Mindtrek 2016, päivä 3

Jakamistalous kaupungeissa

Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).


Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.


Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.


Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Green Business Development: Who will win the new mobility race? New mobility survey


Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.

Johanna Kohvakka, From Waste To Taste

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla - kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.

Roope Mokka, Demos Helsinki

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja - mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia - sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla - ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt - kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta - mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Kuinka löydän oikean pysäkin? Uutta teknologiaa testaamassa

Kuva: Jorge Franganillo

"Hei kuule, kiinnostaisko sua osallistua tällaiseen testiin, kun en itse ehdi?" huikkasi mieheni yhtenä päivänä. "Laitan sulle tän meilin."

”Tampereen keskustori ruuhka-aikaan ja kolmonen lähtee kuulemma minuutin päästä. Lähtölaitureilla näkyy puolen tusinaa autoa -  mikähän se noista oikein on? Linjatunnuksia ei näe kuin tuosta lähimmästä autosta. En taida ehtiä…” Vai ehditkö? Osana Streetlife -hanketta Aalto-yliopisto on kehittänyt nykyteknologian uusimpia mahdollisuuksia edustavan mixed reality –sovelluksen joukkoliikenteen käytön avustamiseksi. Etsimme nyt testaajia Tampereen keskustassa tapahtuvaan kenttäkokeeseen, jossa sovellusta pääsee kokeilemaan käytännössä ensimmäistä kertaa.

Joukkoliikenne, nykyteknologia, mixed reality - mihin kirjoitan nimeni? Lähetin kokeen järjestäjille heti postia ja sain ilokseni vastaukseksi kehotuksen valita itselleni sopiva testiaika.

Tänään sitten kävin kokeilemassa millaista sovellusta hankkeessa on kehitelty. Testi suoritettiin Keskustorilla, jonka pysäkkikartta näyttää suunnilleen tältä

Olen itse todella suunnistushaasteinen ja minun on vaikea löytää oikeisiin paikkoihin. Vieraissa kaupungeissa oikeiden katujen, pysäkkien ja linjojen hakeminen on ihan painajaista. Opin kyllä kulkemaan Pekingin metrossa, mutta se oli hyvin selkeä systeemi ja siellä oli hyvät opasteet. Keskustori on yksi pysäkkien ja bussien sekamelska. Kaikki apu on siis tervetullutta.

Streetlife-hankkeessa etsitään keinoja alentaa kaupunkien hiilidioksidipäästöjä ICT:n avulla ja vähentää oman auton käyttöä mm. tekemällä joukkoliikenteen hyötyjä näkyväksi ja tuomalla joukkoliikennettä lähemmäs käyttäjien tarpeita.

Testaajat löytyivät tihkussa hetken odoteltuani. Sain käteeni ensin esitietolomakkeen, jossa kyseltiin joukkoliikenteen ja teknologian käyttötapojani. Seuraavaksi huomasinkin piteleväni tablettia ja päästiin tositoimiin.

Kenttäkokeessa testattiin, miten neljä erilaista näkymää auttaisivat minua löytämään oikealle pysäkille. Sain kokeilla katutason näkökulmasta tehtyä 3D-mallinnusta, lintuperspektiivistä tehtyä 3D-mallia, lisättyä todellisuutta eli todelliseen näkymään (kameran linssin läpi katsottuna) lisättyjä elementtejä sekä ylläolevan pysäkkikartan mukaista 2D-näkymää. Testaajat mittasivat miten nopeasti löydän näkymän avulla oikean pysäkin (ja tietysti vertasivat oliko se heidän tarkoittamansa paikka). Käytännössä näkymässä oli iso nuoli osoittamassa, mihin pysäkille minun pitäisi leikisti löytää, ja minun piti osoittaa mille pysäkille sitten menisin sen perusteella. Sama testi tehtiin monesta eri katselupisteestä.

Oma suosikkini oli lintuperspektiivi, se antoi minulle hyvän kuvan alueesta, varsinkin jos se asemoisi itsensä automaattisesti oikean suuntaiseksi. Sellaisen näkymän avulla löytäisin hyvin oikean paikan vieraillakin kulmilla.

Odotan innolla tällaisten palvelujen saapumista puhelimeeni! Ehkä joskus tulevaisuudessa saan henkilökohtaisen apurinuolen viemään minut perille.