Mistä tätä tavaraa oikein tulee?

Kuva: Shira Gal (Flickr)

Jos olet koskaan pakannut muuttoa varten, lyön vetoa että olet vähintään kerran ahdistuneena huutanut "Mistä tätä tavaraa oikein tulee?!". Harvemmin kuulee niistä iloisista pakkaajista, joiden maallinen omaisuus mahtuu pariin pahvilaatikkoon. Joillakin on niinkin paljon tavaraa, etteivät he voi enää ajatellakaan muuttavansa minnekään.

Oletko pysähtynyt miettimään mistä sitä tavaraa siis oikein tulee ja miksi? Tässä muutamia esimerkkejä:

Keräily. Kirjat, muumimukit, koristehahmot, elektroniikkavempeleet, mikä se kenelläkin on. Löysin uuden ihanan, täytyihän se ostaa.

Pelastaminen. Naapuri oli heittämässä tätä pois, pakkohan se oli hakea sieltä meille. Mummolan tavarat olisivat menneet muuten kaikki kaatopaikalle.

Uuden ostaminen ennen kuin vanha loppuu. Ostat kosmetiikkaa, ennen kuin vanha purkkisi on tyhjä. Uudenlaiset murot, täytyyhän niitä kokeilla. Kyllähän sukkia aina tarvitaan.

Hamstraus. Oli niin hyvä tarjous, piti ottaa. Tarvitsin vain yhden, mutta sain kolme kahden hinnalla.

Sukulaiset. Me emme tarvitse tätä kaappia, mutta teille se varmaan sopii. Tässä on paitoja jotka eivät enää mahdu päälleni. Tein tällaisen hienon ryijyn, maalauksen ja saviveistoksen sinulle. Katso mitä löysin sinulle kaupasta.

Impulssiostokset. En voinut jättää sitä puseroa kauppaan. Se pora huusi nimeäni alahyllyltä. Täytyyhän lapsella leluja olla. Päätin tänään alkaa soittaa kitaraa, joten ostin sellaisen. Onpa hassu kynäteline, eikä maksa paljoa.

Kaupanpäälliset. Lehteä ei voi tilata tarjoushinnalla, jollei ota mukana veitsisettiä, askelmittaria, toilettilaukkua. Katsastuksen ostajille avaimenperä. Kaikille osallistujille muovinen mitali. Vaatteen mukana ripustin.

Vara- ja lisäosat. Joka vaatteen mukana tulee varanappi. Imurin mukana tulee kymmenen suulaketta.

Ilmaiset tavarat. Sadalle ensimmäiselle ilmainen ämpäri. Ota tästä mainoskynä.

Matkamuistot. Simpukoita, kuitteja, kortteja, nukkeja, kohokuvia, shakkinappuloita.

Krääsälahjat. Kaikki ne turhat tavarat, jotka on annettu sinulle lahjaksi, kun on ollut muka pakko jotain antaa.

Hilloaminen. Kertakäyttöiseksi tarkoitettu tavara on liian hieno tai hyödyllinen heitettäväksi pois. Lahjakassit ja muut kääreet. Säilytysrasiat.

Rikkinäiset tavarat. Nämä housut pitäisi vähän korjata - mutta en oikein jaksaisi - mutta ei niitä voi näinkään käyttää - mutta ne ovat muuten ehjät. Mitenkähän tämä pitäisi kierrättää. Tämä oli niin kallis etten raski heittää tätä pois, vaikka se ei toimikaan. En tiedä mihin nämä palaset kuuluvat.

Tavaroita tulee todella joka puolelta! Kuulostiko joku näistä tutulta? Mitä tavaran lähteitä sinulle tulee mieleen omalta kohdaltasi? Miten voisit itse vastustaa tavaran marssia kotiisi?

5 ongelmaa, joita kotinsa simplanneilla ei enää ole

Kuva: Anton Petukhov (Flickr)

 Keksin juuri uuden sanan - simplata! Se voisi minusta tarkoittaa tarpeettoman sälän poistamista ja tarpeellisen järjestämistä. Jos simplaat kotisi, sinulla on muutama ongelma vähemmän.

Miltä tuntuisi elää ilman näitä pulmia?

Mitä laittaisin päälleni? Jos vaatekaapissasi on vain ehjiä, oikean kokoisia, hyvin istuvia vaatteita, joita on helppo yhdistellä, sinun ei tarvitse aamuisin, ennen juhlia tai matkalle lähtiessä tuskailla vaatepohdintojen äärellä.

Missä meillä on X? Oli kyse sitten kaukosäätimestä, puuruuveista, merkkaustussista tai kännykästä, järjestely ja turhan poistaminen tuottaa kaikille tavaroille omat paikkansa. Koska kyseinen tavara on helppo palauttaa paikoilleen, koska roinaa ei ole liikaa, se myös palautuu sinne (no, hieman viitseliäisyyttä hyvän tavan ylläpitämiseen vaaditaan perheenjäseniltäkin!)

Miten täällä voi siivota? Lehtikasoja lattialla ja sohvalla, kirjahyllyt täynnä pikkutavaroita, leluja sohvan alla, likapyykkiä nurkissa... ei ole kumma, jos imuria pyöritellään lähinnä keskilattialla ja välillä saattaa pölymäärä vähän aivastuttaa. Vähennä ja järjestä! Jo on helppo imuroida joka nurkka.

Miten tämä lähteminen kestää aina näin kauan? Mitä pitäisi ottaa mukaan? Onko kaikki pakattu? Mitä unohtui? Nytkö sinä vasta vaihdat vaatteita? Missä puhelin? Sinulla voisi lähtökaaoksen sijaan olla järjestystä: pakkauslista, selkeä aikataulu ja hyvä mieli.

Milloin ehdin tehdä ne asiat, jotka olen säästänyt eläkkeellä tehtäväksi? Tuttavaperheelläni on "eläkelehtipino". He lukevat lehdet sitten eläkkeellä. Moni muukin säästää vaikka mitä tehtävää, korjattavaa, askarreltavaa eläkevuosilleen niin, että eläkepäivät ovatkin loppujen lopuksi täyteen buukatut ennen kuin työpaikan ovi viimeisen kerran kiinni kopsahtaa. Oletko varma, että haluat tehdä noita asioita sitten eläkkeellä? Ehkä haluaisit viimeinkin nauttia vapaudesta etkä noudattaa vuosia aiemmin luomaasi aikataulua ja ohjelmaa.

***

Simplaaminen on usein kovaa hommaa, ja siksi se ei omin voimin aina onnistukaan. Mitkä näistä lehdistä säästäisin? Kuinka paljon koriste-esineitä on sopivasti? Jos kuitenkin tarvitsen vielä tätä, ja näitä, ja tuotakin... Ammattijärjestäjä tsemppaa sinua ja auttaa sinua löytämään sinulle, sinun kotiisi sopivan tavan luoda ja ylläpitää järjestystä.

5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Kuva: Christina Kessler (Flickr)

Vauvojen ensimmäisen lelun tarjoaa yhteiskunta - naamakuvioinen helistin on varmasti kaikille tuttu. Siitä se vyöry sitten lähtee. Tulee pehmoleluja, hampurilaisaterioiden oheisleluja, legoja, synttärilahjaleluja, joululahjaleluja, lisää legoja, hahmoja, taloja, paloja, siruja, muruja...

Lopulta lapsen huone näyttää aivan siltä kuin joulupukin säkki olisi räjähtänyt siellä.

Kuulostaako tutulta?

Järjestyksen ylläpito ei ole mikään synnynnäinen taito vaan sitä voi ja kannattaakin harjoitella pienestä pitäen. Päiväkodeissa järjestykseen kannustetaan eri tavoin, ja kotona kannattaa jatkaa samaa hyvää rataa.

Tässä viisi siistiä tapaa, jotka on hyvä opettaa lapselle:
 
Yksi leikki kerrallaan. Ennen kuin aloitetaan uusi leikki, siivotaan edellinen leikki pois tieltä. Jos meneillään on viisi leikkiä yhtä aikaa, kaaos voi yltyä sellaiseksi, ettei sitä erkkikään ja varsinkaan lapsi jaksa kerätä enää pois. Myös nukkumaan mennessä on hyvä kerätä leikit kasaan. Jos yöllä pimeässä tulee asiaa vessaan, ei ole kiva astua terävän lelunpalasen päälle.

Kukin leikki omassa säilytyslaatikossaan. Kauppaleikkiä, pehmoleluleikkiä, eläinleikkiä ja muita varten on hyvä olla omat joko nimellä tai kuvalla merkityt laatikot, joihin kyseisen leikin varusteet kootaan yhteen. Näin leikki on helppo aloittaa ja lopettaa. Lajittelu on taito, jota aikuisenakin tarvitaan.

Joistakin leluista voi luopuakin. Kaikkea ei tarvitse säästää. Harjoittelu on hyvä aloittaa vaikka sellaisista leluista, joista on jo vähän kasvanut ulos. Vaikkapa kerran kuukaudessa voi jutella lapsen kanssa löytyisikö joku lelu, jolla ei enää oikein tule leikittyä. Jos se on ehjä, samalla voi yhdessä miettiä voisiko sen kierrättää eteenpäin jollekin toiselle lapselle. Jos leluja on liikaa, ei enää oikein tiedä millä leikkisi - eivätkä ne mahdu mihinkään.

Kaikkia leluja ei tarvitse saada omaksi. Itsehillintä ja kiusausten voittaminen on tärkeä taito, jota tarvitaan pitkin ikää. Lelua voi katsella nätisti kaupassa ilman että sitä tarvitsee saada omaksi. Lelua varten voi säästää viikkorahaa tai sellaisen voi tienata vaikka hyvän käytöksen tarramerkeillä, mikä opettaa säästämistä ja kärsivällisyyttä. Lelu, jota on vähän joutunut odottamaan, tuntuu hienommalta kuin sellainen, jonka on saanut tuosta vain sormella osoittamalla. Lastakaan ei kannata koukuttaa uuden tavaran tuomaan hyvänolontunteeseen.

Tavaroita kohdellaan hyvin. Lapset ovat lapsia ja lelut saavat tietenkin välillä kovaa kohtelua. Laadukkaat lelut kestävät pienen heittelyn, huonot hajoavat käsiin tavallisessakin leikissä. Lapsen kanssa kannattaa puhua hyvä- ja huonolaatuisten tavaroiden eroista. Hänet voi opettaa tunnistamaan ns. krääsän ja hylkimään sitä. Laadukkaita tavaroita voi korjata ja niitä kannattaa huoltaa. Kun tavaroita kohtelee hyvin, ne kestävät pitkään.

Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto - tauolla kuluttamisesta

Olen ollut tänä vuonna materiaalisella paastolla. Puhutaan aina siitä miten on eri asia jättääkö ostamatta siksi että haluaa valita toisin vai siksi että ei ole varaa ostaa. Olen elänyt tänä vuonna varsin tiukalla budjetilla, joten periaatteessa kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Koska suhtautumiseni kuluttamiseen ja ostamiseen on viime vuosina muuttunut vahvasti, luen itseni kuitenkin mieluummin ensimmäiseen ryhmään.

Tämä vuosi on ollut kuin jonkinlainen psykologinen koe. Miltä paastoaminen tuntuu? En ole ollut hirmuisen kova shoppailemaan ennenkään, mutta olen kyllä oman osani alennusmyyntikasseista kotiin kantanut. Löytölaarit ovat houkuttaneet. Haluaisinko nyt ostella enemmän, kun se on kielletty?

VÄHENNYS, MUTTEI MENETYS

Jatkuva kuluttamisen uuden ostamisen paine on niin jokapäiväinen ja itsestään selvä asia, että sen ulkopuolella oleminen tuntuu aluksi omituiselta. Olen kävellyt ostoskeskuksissa ja katsellut ostoskassit käsivarsillaan kulkevia ihmisiä. Tekisivätkö taas yhdet uudet kengät minut onnellisemmaksi? Vähän ajan päästä vallitseva elämänmeno alkaa tuntua omituisemmalta. Totean ostoskeskuksen penkillä istuessani olevani onnellisempi, kun minun ei tarvitse miettiä mihin kaikki kenkäni saan mahtumaan ja millä maksan luottokorttilaskuni.

En ole ostanut tänä vuonna uusia vaatteita - ja olen jopa luopunut useista jo omistamistani - koska minulla on jo tarpeeksi ihan hyviä vaatteita. En ole ostanut sisustustavaroita, koska meillä on jo ne astiat ja huonekalut joita tarvitsemme ja käytämme. En ole ostanut meikkejä, koska huomaan niiden helposti jäävän vain meikkipussin pohjalle. En ole ostanut kirjoja - olen lainannut niitä kirjastosta.

Tänään kävin kirpparilla ja näin siellä kivan tyyliini sopivan puseron, joka ei maksanut juuri mitään. Kävin kovaa painia itseni kanssa ostaisinko sen vai en. Pideltyäni sitä käsissäni kahteenkin otteeseen päätin jättää sen tankoon roikkumaan. Kivoja puseroita tulee vielä myöhemminkin vastaan.

Shoppailu ei ole kuulunut omiin lohdutuskeinovalikoimiin aikaisemminkaan, joten sen tilalle ei ole tarvinnut keksiä mitään epämaterialistisempaa. En ole mitenkään immuuni ostosten tuottamalle ilolle, mutta tiedän, että se on yhtä katoavaista kuin Domino-keksi kielellä. Ostokset jäävät kaappiin ja Domino-keksi vyötärölle. Jälkimmäiset ovat oma paheeni. Kumpaakin parempi olisi vaikka kunnon aggressiivinen raivolenkki räntäsateessa.

Ainoa väliin jäänyt juttu, mitä ensin vähän harmittelin, olivat - jotenkin absurdisti - kesäkukat. Olen aina ostanut kesäksi kukkia istutuksiin. Nyt kesäkukkapenkki ja ruukut jäivät tyhjilleen. Mutta kas: pihassamme kukkii vaikka mitä monivuotisia perennoja, joiden loistosta voi nauttia aivan yhtä hyvin ja paremminkin kuin yksivuotisista kesäkukista. Jos minulla ei olisi tätä vaivalla aikoinaan perustettua ja tyhjyyttään möllöttävää kesäkukkapenkkiä, tuskin olisin asiaan hirveästi edes kiinnittänyt huomiota.

EI KALLISTA,  MUTTA ARVOKASTA

Rahalla saa ja hevosella pääsee, ja kaiken voi ostaa valmiina. Mutta kun rahaa ei ole käytettävissä paljoa, täytyy ottaa käyttöön muut konstit. Usein tarvitaan luovuutta, kätevyyttä, kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä, joita ei edes rahalla saa.

Lapsellani oli kesällä syntymäpäivä. Vaikka hänen toivomansa nopeampi läppäri olisi ollut helposti ja nopeasti hankittu lahja, se oli nyt poissuljettu ajatus. Sen sijaan lahjaksi syntyi jotain, mitä kuka tahansa paksulompakkoinen ei olisikaan voinut tuottaa: ikioma itse tehty tietokonepeli. Käytimme mieheni kanssa monen monituisia tunteja suunnitellen ja toteuttaen pienen seikkailupelin lasta varten Minecraft-pelin pohjalta.

Rahallisen vakavaraisuuden ja säännöllisen toimistotyöajan sijasta olen saanut mahdollisuuden osallistua todella mielenkiintoisiin seminaareihin (jotka ovat olleet täysin ilmaisia) ja tutustua ihmisiin, joiden kanssa tulevaisuus tuo tullessaan vaikka mitä kiehtovaa ja hyödyllistä.

MITÄ JATKOSSA?

Mitä teen sitten, kun minulla on rahaa yli välttämättömän tarpeen? Syöksynkö heti kauppaan tyydyttämään tavarapaaston aikana virinneet ostohaluni? Onko minulla sellaisia? Olen tutkiskellut itseäni ja tullut siihen tulokseen, että eipä juuri ole. Mainokset eivät vaikuta minuun. Katsoin tässä joku päivä postilaatikkoon saapuneita syksyn muotikuvastoja ja löysin sieltä paljon mukavan näköisiä vaatteita. Ne saavat kuitenkin jäädä kauppaan. Olen ehdollistanut itseni katsomaan kivaa esinettä ja sanomaan sen jälkeen: minulla on jo todella paljon kaikkea ja minun on ihan hyvä olla ilman tuotakin tavaraa.

Minimalismia itsessäni en kuitenkaan tunnista. Tavoitteeni ei ole vähentää omistamiani tavaroita aivan minimiin. Ostan varmasti jatkossa yhtä jos toista, mutta harkitsen ostoksiani hyvin. Minulla on ollut aikaa käydä läpi ja miettiä mitä jo omistan, onko se hyvää, miksi olen sen hankkinut, miksi se on jäänyt ehkä käyttämättä.

Laadutonta roinaa, tarpeettomia kaupanpäällisiä ja impulssiostamista minulle on turha tarjota. Sen sijaan tulen käyttämään rahani vaikkapa kampaajaan, keikkoihin ja konsertteihin, elokuviin ja teatteriin, ravintoloihin, jalkahoitoon, sähköasentajaan, vanhan tuolin kunnostukseen. Ostan varmasti vaatteitakin, mutta en halua hankkia hikipajoilla tuotettuja huonolaatuisia riepuja.

MITEN SINULLE KÄVISI?

Hyvähän minun on ammattijärjestäjänä olla ostamatta mitään, kun minut on marinoitu tavaratuskassa. Mutta entäs sinä? Oletko koskaan miettinyt, miltä sinusta tuntuisi olla ostamatta mitään ylimääräistä vaikkapa puolen vuoden ajan? Olisit menemättä alennusmyynteihin, tilaamatta nettikaupoista mitään, tuomatta matkalta matkamuistoja tai halpoja nahkalaukkuja. Lehdet jäisivät lehtihyllyyn ja kirppareilla kävisit korkeintaan katselemassa. Ostaisit sen, mitä ilman et selviä, mutta et muuta.


Mikä olisi vaikeinta vastustaa?
Mitä jäisit kaipaamaan?
Mitä oppisit itsestäsi?
Huomaisitko tehneesi paljon ostoksia hetken mielijohteesta? Voisitko lykätä jonkin tavaran ostamista puoleksi vuodeksi?
Pidätkö enemmän hankkimistasi tavaroista vai ostamisen tunteesta?