Viimeinen virttynyt hiuslenksu korin pohjalla

Isojen asioiden välissä on aina mukava miettiä ihan pieniä arjen yksityiskohtia. Kuten hiuslenkkejä. Olen nyt ihan lyhyen ajan sisällä salakuunnellut kahden henkilön kummastelua siitä, minne kaikki hiuslenkit aina katoavat. Korissa on kuulemma pohjalla vain se viimeinen virttynyt lenksu ja loput ovat teillä tietymättömillä.

"Oletko kulta katsonut jo jääkaapista ja sukkalaatikosta?"

Hiuslenksujen ja -solkien seikkailut ovat erinomainen esimerkki siitä, että järjestykseen tarvitaan: 1) oikea asenne 2) toimiva säilytyspaikka ja 3) järjestystä ylläpitävä toiminta.

Asenne. Jos haluaa saada homman toimimaan, keinot kyllä löytyvät ja apua saa. Jos tavaroitaan ei arvosta, jos järjestys ei kiinnosta, jos ei viitsi eikä huvita, mikään ei auta.

Säilytyspaikka. Oikean säilytyspaikan määrittää yleensä se, missä tavaraa eniten käytetään. Hiuksia laitetaan ehkä kiinni vessassa peilin edessä. Sieltä löytyykin yleensä se tyhjä säilytyskori. Missä muualla lenksuihin kosketaan? Missä ne otetaan pois? Irrotin itse usein soljen hiuksistani missä sattuu aivan ajatuksissani, enkä jälkeenpäin muistanut asiaa. Missä teillä käy näin? Sohvalla telkkaria katsoessa? Suihkuun mennessä? Näihin paikkoihin kannattaa ehkä myös laittaa tilpehöörikori.

Kun jotain sulta katoaa,
kaupasta aina uuden saa,
eiku!

Toiminta. Kun hiuslenkin ottaa pois, se pitää laittaa niille varattuun koriin, ei pöydälle, ei taskuun, ei lattialle, ei sohvatyynyn rakoon, Jotta kori olisi aina ulottuvilla, niitä kannattaa olla useita. Koska säläkoreihin kerääntyy kaikkea, no, sälää, niitä pitää aika ajoin tyhjentää. Klemmarit toimistotarvikkeisiin, kolikot lompakkoon tai kolikkokuppiin, roskat roskikseen, hiuslenksut lenksukoriin.

Seuraa hiuslenksujenne matkaa kehityshousut jalassa. Missä kohdassa ajatus katkeaa ja lenksu eksyy? Mistä olet löytänyt lenksuja ja miksi? Millä pienellä muutoksella saisit ne paimennettua takaisin purkkiinsa?

Miksi kaapissasi kannattaa olla tyhjää tilaa

Monet meistä kärsivät ns. tyhjän hyllyn pelosta. Jos jossakin on vapaata säilytystilaa, se on mahdollisimman pian täytettävä. Kaapithan ovat säilyttämistä varten!

Usutan sinua kuitenkin raivaamaan muutaman hyllyn tyhjiksi ja pitämään ne sellaisena. Näin sinulla on tilaa vaikkapa seuraavien tavararyhmien väliaikaiseen vierailuun:

* Kiertoon menevät vaatteet ja tavarat, elektroniikkaromu yms.

* Korjausta odottavat rikkinäiset vaatteet ja tavarat

* Ostamasi lahjat, jotka odottavat antamishetkeään

* Päivittäisessä käytössä olevat kotoisat tavarat, jotka haluat Anopin Vierailua Ennen Suoritettavassa Pikasiivouksessa™ nostaa pois näkösältä

* Keittiön koneet kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin, tehosekoitin, jotka vievät tilaa työtasolta

* Vieraittesi tavarat

Oodi turhalle

Turha raapustus.

"Voi <#%&> kun meillä on kaapit täynnä turhaa roinaa!"

Turha roina odottaa kaapissa hiljaa ja kiltisti, kunnes ovi avataan. Ylläolevan puuskahduksen kuulee yleensä, kun a) kaapista yrittää löytää tiettyä tarpeellista esinettä b) kaappiin yrittää laittaa jotain c) pakataan kaapin sisältöä muuttolaatikkoon.

Mitä se turha on? Vanhaa tauhkaa? Puolison tavaroita? Laiskottelua?

On helppo leimata turhaksi sitä ja tätä. Ikääntyvä lähisukulaiseni kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan lukeminen oli turhaa, kirjojen tuijottelun sijaan olisi pitänyt tehdä mieluummin jotain hyödyllistä.

Ennen vanhaan elämä oli kovaa, mitään ei tehty turhaan. Kaiken piti edistää hengissä pysymistä. Evoluutio karsii eliöistä pois energiaa kuluttavat ominaisuudet, joista ei ole hyötyä.

Minä ajattelen turhan olevan pahimmillaan jotain, joka on tiellä, joka sekoittaa, hämmentää, sumentaa. Turha estää näkemästä. Turhat tavarat hankaloittavat tarpeellisten löytämistä. Turha tekeminen kuluttaa voimia mutta ei tuota mitään.

Mutta on hyvääkin turhaa. Tyhjänpäiväinen ja tarpeeton onkin joskus pinnan alla enemmän.

Turha voi olla tarpeellista, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa.
Turha voi olla jotain aivoja nollaavaa, jonka parissa palautuu.
Turha voi olla mielikuvituksen ja luovuuden ravintoa.
Äärimmäinen turha on ei-minkään-tekemistä. Se on myös äärimmäisen tarpeellista.

Vaatii viisautta ja itsetuntemusta erottaa hyvä ja hyödyllinen turha huonosta ja kuluttavasta turhasta. Joskus ero on veteen piirretty viiva, samalla akselilla, kuten intohimo ja pakkomielle. Hyvä turha ei aiheuta tuskastumista tai syyllisyyttä. Hyvä turha antaa, ei vain ota.

Mietittäväksi: voisiko hyvä turha voi olla myös aineetonta, lainattua, vain muistijälkenä tai kuvana mukaan otettua?

Kolme hyvää asiaa twistillä

Kuva: Kalyan Chakravarthy

Vietin koko aamun erään ison projektini kimpussa ja havahduin sitten siihen, että pitäisi kirjoittaa blogiin. Mutta koska myös koirat kaipasivat lenkkiä ja lenkkeily on bloggaamista helpompaa, valitsin tietenkin sen. (Olet varmaan itsekin huomannut, miten paljon asioita saa tehtyä välttelemällä sitä tehtävälistan ensimmäistä puuhaa.)

Kuuntelen koiralenkeillä yleensä podcastia. Lempisarjani ovat nämä kolme: Anne Meador: Working Woman Entrepreneur, Beth Buelow: The Introvert Entrepreneur ja  Natalie Sisson: The Suitcase Entrepreneur. Kaikki käsittelevät yrittäjyyttä ja elämää eri näkökulmista haastatteluiden kautta ja olen saanut niistä paljon ajattelemisen aihetta, ideoita ja intoa.

Kuunneltuani loppuun Annen haastattelun lemmikkiaiheisen lifestyleyrityksen perustajan kanssa soitin arpoi minulle Natalien podcastista markkinoinnin professori Raj Raghunathanin haastattelun, jossa puhuttaisiin onnellisuudesta.

Olen ollut aina luonteeltani perusluonteeltani luottavainen ja vaikeuksista ylös ponnahtava. Positiivisen psykologian kurssit ovat myös antaneet hyödyllisiä työkaluja. Viime aikoina eri syistä elämä on kuitenkin vienyt voimiani ja onnellisuus on antanut tietä heitänkö-kirveen-kaivoon-alakulo 2.0:lle. Podcastin aihe sattui siis vallan sopivaan kohtaan.

Haastattelusta upposivat erityisesti nämä asiat, joiden uskon kiinnostavan sinuakin:

Niukkuusajattelusta runsausajatteluun. Niukkuusajattelussa oma voitto ja onnistuminen on aina joltakin pois (ja muiden onnistuminen on itseltä pois). Runsausajattelussa kaikille on tilaa ja on turhaa taistella koko ajan ja vertailla itseään muihin. Enemmän onnellisuutta tuottaa miettiä mitä minulla on (ja sitä on jo paljon) kuin että mitä minulla ei ole.

Luottamus elämään. Keskitymme yleensä luonnostamme asioiden välittömiin seurauksiin ja erityisesti negatiivisiin sellaisiin. Myöhästyin bussista, jalka katkesi, tuli avioero, sain potkut. Lyhyellä tähtäimellä ne vaikuttavat tietysti huonoilta asioilta, mutta kun aikaa kuluu enemmän, niistä voikin seurata jotain hyvää. Haastateltavalta meni kirjadiili sivu suun, mutta hän sai myöhemmin vielä paremman tarjouksen. Potkut saattavat olla sysäys pois jämähtäneeltä elämänuralta.

Kolme hyvää asia twistillä. On tutkittu, että kirjoittamalla joka ilta kolme päivän aikana tapahtunutta hyvää asiaa voi lisätä onnellisuuttaan ja jopa nostaa itsensä pois masennuksesta. Ja kiitollisuus-lihaksen harjoittaminen lisää kykyä tuntea kiitollisuutta. Raj Raghunathan lisää kolmeen hyvään asiaan pikku twistin. Se menee näin: Kirjoita ylös asioita, jotka menivät ensin pieleen, mutta joiden jälkeen tapahtui se hyvä asia. Vaikkapa näin: Myöhästyin bussista ja jouduin kävelemään, mutta sain mukavaa liikuntaa. Se lisää kykyämme toipua ikävistä kokemuksista emmekä jää vellomaan surkeuteen. (Minä voisin kirjoittaa tänään, että en keksinyt mitään blogattavaa ja kastuin likomäräksi sateessa kävellessäni, mutta kuulin innostavan haastattelun ja keksin blogikirjoituksen aiheen!)

Mitä onnettomampia olemme ja mitä heikommiksi itsemme tunnemme, sen näköalattomampia meistä tulee ja sitä helpompi meidän on sortua ulkopuolisiin lohdukkeisiin, vaikkapa shoppailuun. Onnellisuus ja kiitollisuus tekevät meistä kekseliäitä, neuvokkaita ja luottavaisia. Sen takia niitä kannattaa itsessään vahvistaa jatkuvasti.

Älykotikokeilu alkaa

Älykodilla tarkoitetaan kodin ja asumisen automatisointia, jossa esimerkiksi valaistusta, lämmitystä ja turvajärjestelmiä voidaan ohjata etänä ja ne toimivat itsenäisesti erilaisten sääntöjen mukaan. Älykodissa pystyy vaikka yhdellä napinpainalluksella aktivoimaan kaikkien ovien lukituksen ja hiljentämään ilmastoinnin, kun lähdetään pois kotoa. Auton lämmityspistorasia voi mennä päälle ajan ja ulkolämpötilan mukaan. Valaistusta voidaan ohjata sinne, missä liikutaan. Mitä enemmän laitteita on mukana, sitä enemmän on mahdollisuuksiakin. Automaation tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja helpottaa arkea, ja se voi myös säästää sähköä.

Meilläkin on nyt vähän älyä kotona, kun olemme mukana vakuutusyhtiömme järjestämässä kokeilussa. Vastaanotimme paketillisen erilaisia sensoreita ja valaisimia, jotka saimme järjestää oman mielemme mukaan. Kokeilussa haluttiinkin osaltaan tietää, miten ihmiset näitä laitteita käyttävät, jos heille annetaan vapaat kädet.

Laitteiden keskuksena on Cozify-merkkinen hubi. Siihen on liitetty palovaroitin, tiskikoneen alla oleva kosteusmittari, ledvalonauha, pistorasia, kauko-ohjain, avoimen oven tunnistin, liiketunnistin ja pari lämpömittaria.

Kaikkea tätä ohjataan sovelluksella, joka toimii tabletissa ja puhelimessa. Sovellukseen voi luoda teemoja kuten "Ilta" tai "Poissa" ja sääntöjä eri laitteiden päällä olemiselle. Olemme laittaneet yöksi kattovalon syttymään himmeästi liiketunnistimesta. Kosteusanturin tai palovaroittimen aktivoituminen välkyttäisi myös valoja ja lähettäisi viestin puhelimeen. Junnun valot saa illalla sammutettua nyt eri huoneesta (jos hän ei ole ottanut älypistorasiaa irti seinästä).

Hieman teknisiä ongelmiakin on ollut, olemme vasta opettelemassa sovelluksen käyttöä. Siinä on joitakin ominaisuuksia, joita olisin ehkä itse suunnitellut vähän eri tavalla. Laitteet saattavat tipahtaa verkosta ja lämpömittari näyttää edellisen päivän lämpötilaa. Sovellus avautuu myös melko hitaasti, eikä valojen sammutus tabletilta ole välttämättä helpompaa kuin seinäkatkaisijasta. Kauko-ohjain tosin auttaa vähän tässä asiassa. Siihen voi ohjelmoida muutamien laitteiden päälle ja pois -kytkimen.

Harjoitukset jatkuvat ja kokeilemme erilaisia käyttötarkoituksia koko ajan.

Onko teillä kokemuksia kotiautomaatiosta ja älyasumisesta?

***

English summary:

Our insurance company invited their customers to participate in a test. Participants got a set of all kind of sensors, remote controllable lights and power outlets. We would take them into use as we wanted for a period of time in exchange of feedback.

The center of the system was a Cosify hub. We attached the following things into it: fire alarm, water sensor under the dish washer, led light strip, power outlet, remote controller, door sensor, motion sensor and a couple of thermometers.

Everything was controlled by an app. You could make rules, for example the fire alarm could trigger flashing lights or the led strip turned soft green for the night.

The app was still a bit awkward to use for our logic and sometimes the appliances would drop off the network. Also it is not convenient to turn the lights on and off in an app only. In a truly smart home, also the light switches would be connected to the network. Overall the experience was interesting and I look forward to seeing new solutions.

Näin varmistat, ettei mikään etene

Kuva: John Haslam

Olen viime aikoina todella alkanut huolestua siitä, miten toimeliaita ja aikaansaavia ihmiset ovat. Kun tekee tarpeeksi ahkerasti kaikenlaista, pahimmassa tapauksessa saattaa aiheuttaa ympäristöönsä - tai itseensä! - suuria muutoksia. Autotalli raivataan autonsäilytyskuntoon, perustetaan yrityksiä ja kansanliikkeitä, entinen jenkkakahvainen raahustaja osallistuu häpeämättömästi puolimaratonille, olen jopa kuullut että koko vuoden laatikon pohjalla pyörineet irtovalokuvat on liimattu kansioon!

Tämä on sietämätöntä aktiivisuutta. Miettikää nyt vähän naapureitanne ja läheisiänne! Miltä heistä mahtaa tuntua, kun saatte aloittamanne tehtävän loppuun, eivätkä he enää voikaan suhtautua teihin säälinsekaisesti ja ylemmyydentuntoisesti? Se on kuulkaa kova paikka.

Teille, jotka haluatte varmistua siitä, ettei mikään etene: tässä on nyt muutamia ohjeita.

Kuinka vältät etenemisen

1. Älä suunnittele. Suunnittelemalla saat turhan tarkan käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. On aina parempi sukeltaa suoraan epämääräiseen touhuiluun, joka katkeaa siihen, ettei sinulla ole sopivia työkaluja tai aika loppuu kesken.

2. Suunnittele tosi paljon. Tee niin mittavat suunnitelmat, että projektisi alkaa muistuttaa katedraalin rakennusurakkaa etkä koskaan uskalla siirtyä toteutusvaiheeseen. Aseta itsellesi ja erityisesti muille paljon ehtoja ja vaatimuksia, jotka eivät tule täyttymään.

3. Tee väsyneenä ja nälkäisenä. Sopivasti univelkaisena saat ajatuksesi ja päätöksentekokykysi hämärrettyä. Nälän kurniessa vatsassa kasvatat äksyilyn ja hermoilun määrää niin korkealle, että saat ehkä jotain jopa rikki.

4. Älä varaudu häiriöihin. Aina tulee keskeytyksiä. Puhelin soi, lapsen vaippa pitää vaihtaa, täytyy käydä kaupassa, täytyy käydä Facebookissa, projektipöytääsi tarvitaan ruokailuun. Älä mieti yhtään etukäteen, miten saat työskentelyrauhan ja estät keskeytykset tai lyhennät niiden kestoa.

5. Yritä tehdä kaikki kerralla. Ei se ole mies tai nainen eikä mikään jos ei kahdenkymmenen vuoden kasaumaa ja epäjärjestystä pysty järjestämään yhdessä illassa tai viikonlopussa. Tyhjennä kaikki talon kaapit vain siihen yhteen kasaan olohuoneen lattialle, kyllä se siitä, tai sitten ei.

Lue myös: En saa mitään aikaiseksi, plääh

Mitä Minecraft voi opettaa hyvästä järjestyksestä

Minecraft on suosittu rakentelu- ja seikkailupeli.

Minecraft voi myös opettaa sinulle yllättävän monta asiaa siitä, miten hyvä järjestys hyödyttää ja helpottaa niin pelissä kuin kotona.


Keksitkö lisää?

Digitaalista roskaa

Kuva: Beth Kanter

Olet käynyt kotisi armottomalla silmällä läpi. Olet vienyt vuosia vanhat tavoitefarkut kirpparille. Olet repinyt kymmenistä kirjakerhon kirjoista kansia irti paperinkeräystä varten ja katkonut samalla muutaman kynnen. Kyytiä ovat saaneet avaamattomat muuttolaatikot, väljähtyneet mausteet, vanhentuneet meikit, kuntoiluvälineet jotka eivät kaapista käsin kuitenkaan tuoneet parempaa kuntoa, rikkinäiset kodinkoneet ja lukemattomat lehtivuosikerrat.

Tämä fyysinen maailmamme ei ole kuitenkaan ainoa paikka, joka tarvitsee tyhjennystä, tuuletusta ja virkistystä. Vietämme nykyään yhä enemmän aikaa digitaalisessa maailmassa ja keräämme "tavaraa" yhtä lailla sinne. Sitä ei tarvitse edes kantaa kotiinsa, sen kuin vain klikkailee. Ajan myötä osa näistäkin varastoista vanhenee ja muuttuu tarpeettomaksi, ja mikä pahinta, vaikeuttaa sen tarpeellisen ja olennaisen löytämistä. Onneksi niistä pääsee eroonkin parilla klikkauksella.

Tässä lista muutamista digitaalisista kohteista, joihin kannattaa luoda raivaajan ankara silmäys:

Digikuvat. Suurinta osaa et katso toista kertaa. (Vastapainoksi: muista ottaa tärkeistä kuvista varmuuskopiot ja/tai teettää ne paperikuviksi/kuvakirjoiksi.)

Seurattavat blogit, Instagram-käyttäjät, twittertilit. Mieti onko tavoitteenasi lukea kaikki vai aiotko vain törmäillä sattumalta mielenkiintoisiin juttuihin.

Facebook- ja LinkedIn-ryhmät. Sama kuin edellä. Keskity niihin ryhmiin, joiden keskustelut ovat antoisia ja innostavia. Tiedätkö missä kaikissa ryhmissä olet jäsenenä?

FB-kaverit. Joskus kaverilistoilla on tyyppejä, jotka sinne eivät enää kuulu jos ovat koskaan kuuluneetkaan. Kavereita ja sivuja voi myös järjestää erilaisille listoille.

MOOC-kurssit. On helppoa ilmoittautua kaikenlaisille kursseille, mutta riittääkö aika kaiken opiskeluun? Jotkut kurssit kannattaa opiskella kunnolla ja tehdä kaikki tehtävät, joissakin riittää videoiden katselu. Älä ahdista itseäsi, vedä rajat.

Puhelinappikset ja tietokoneen työpöytä.

Uutiskirjeet (ja sähköposti muutenkin). 

Ideakokoelmat, mukaanlukien Pinterest-taulut.

Digikohteita raivatessa on yhtä suuri vaara juuttua ihmettelemään kokoelmia kuin fyysistenkin tavaroiden kanssa. Laita itsellesi munakello soimaan, niin raivauksesi on tehokkaampaa.

Mihin sinulla kertyy digitaalista roskaa?

Paikoilleen, valmiina, hep!

Kuva: Kris Gabbard - What's in Erin's Bag
(Valmiina selvästikin ihan kaikkeen.)

Yksi hyvän järjestyksen ja tarpeettoman roippeen karsimisen päämääristä on pystyä keskittymään olennaisiin asioihin ja näin saada arki sujumaan selkeämmin.

Minua kiehtoo sujuvassa arjessa eräs käsite, kunnioitettava tavoite, joka on kuitenkin liukas kuin saippua. Kutsutaan sitä vaikkapa Valmiustilaksi. (Jos keksin sille paremman nimen, vaihdetaan.)

Valmiustila on se ponnistelua vaativa, kovin katoavainen tilanne, jossa sinun on helppo reagoida tilanteeseen kuin tilanteeseen, koska olet valmistautunut. Sinun on helppo alkaa laittaa ruokaa, koska pidät astiat puhtaina paikoillaan ja tasot tyhjinä ja siisteinä. Sinun on helppo tehdä veroilmoitus, koska kuittisi ja muut dokumentit ovat tallella järjesteltyinä kansiossa (paperisina tai digitaalisina). Tiedät missä perheenjäsentesi pitää olla milläkin hetkellä minäkin päivänä, koska kalenterisi on ajan tasalla. Jos sinulle sattuu jotain, perheenjäsenesi tai ystäväsi löytävät tarvittavat esineet ja paperit helposti. (Ja sinulla on puhtaat ehjät alushousut ;))

Ajattelet ehkä, että tällainen on niitä OCD-tyyppejä varten, mutta sinä olet kuitenkin normaali.

Ihmiset sietävät luonnostaan eri määrää epävarmuutta. Jotkut tekevät varasuunnitelmia varasuunnitelmillekin, toiset menevät tuulten mukana päivästä toiseen. Impulsiiviset ihmiset itse asiassa hyötyvät eniten Valmiustilaan pyrkimisestä, miten vaivalloiselta ajatus aluksi kuulostaakin. Jos tekee yhtäkkiä mieli tehdä jotain, sen kuin aloitat, kaikki on valmiina.

Mahdotonta muille kuin täydellisille ihanneihmisille... vaiko sittenkin ammattilaisen tuella saavutettavissa oleva tilanne?

P.S. Vinkki, vinkki: Valmiustila ei ole paha tilanne toimistollakaan.

Toimintatorstai: Passi, matkavakuutus ja muut reissuvehkeet järjestykseen

Aina välillä tulee eteen ulkomaanreissu, jolle tarvitaan ainakin passi, ja joskus enemmänkin asiakirjoja ja tavaroita. Meillä näitä tavaroita on ollut vähän kahdessa paikassa, ja ajattelin nyt käydä läpi kummatkin jemmat ja järjestää ne kunnolla.

Jemma 1

Jemma 2

 Tuttuun tapaan laatikot tyhjäksi ja kaikki lippuset ja lappuset esiin. Paljastui, että Jemma 1:ssä oli tärkeiden papereiden seassa myös muistoja kuten vanha passi, hääonnittelukortteja ja kiinalaisen sukkulabussin aikataulut. (Tämä laatikko on saanut olla erittäin rauhassa järjestävältä kädeltä tähän asti ja sen huomaa.)

Vähän aikaa ihmeteltyäni sain lappusia luokiteltua. Pankkeihin liittyvät lappuset, salasanoilta näyttävät lappuset, käyntikortit, matkamuistot. Lappusten omistaja saa käydä ne läpi paremmin, mutta nyt ne ovat ainakin samassa nipussa keskenään.

Jemma 1:ssa oli muistona säilytettyjä muiden maiden rahoja. Siirsin ne samaan paikkaan kuin oma kolikkokokoelmani. Vanhat passit, joita löytyi yhteensä kaksi, vein matkamuistojen pikku laatikkoon.

Vanhaa passia ja sen leimoja ja viisumeita saattaa olla mukava katsella myöhemmin ja muistella reissuja. Jos vanhentunut passi hohtaa tyhjyyttään, ei siinä ole paljoa säilyttelemistä.

Muista mitätöidä vanha passisi poliisin ohjeen mukaan. Jos et luota omiin tuhokykyihisi, passin voi palauttaa poliisille.

Meillä passit ovat yhdessä paikassa, samassa korissa kuin lentoyhtiöiden kanta-asiakaskortit, matkavakuutuskortit ja sen sellaiset. Nyt kasaan tuli myös Lontoon matkakortti Oyster.

Kirjasin myös passien vanhentumispäivät Google-kalenteriini, ettei tule enää samanlaisia yllätyksiä kuin pojan passin kanssa. Opittua: älä luota hataraan muistiisi, tarkista aina tärkeät asiat omin silmin.

Toisessa samanlaisessa korissa on vaatteiden alla pidettäviä matkarahapusseja, hihnoja ja lukkoja. Laatikkoon menivät myös tyhjät Forex-kuoret.

Tämänkertaisia hauskoja löytöjä olivat nippu valkoisiksi kauhtuneita kuitteja, hengityssuojain muistona Pekingistä ja mystinen pikku herneillä täytetty pehmeä pussi.

Kunhan vielä jossakin seikkaileva matka-adapteri siirretään tähän laatikkoon, on kaikki matkoihin liittyvä yhdessä paikassa. Nyt on selkeää mistä matkustustavaroita voi ensimmäiseksi etsiä ja mihin ne tulee laittaa käytön jälkeen.

Ensin laitetaan ruokaa ja sitten pestään seinät

Kuva: Betsssssy

Näyttääkö teillä ruoanlaiton tai leivonnan jälkeen keittiö sotatoimialueelta? Kasoittain tahmaista tiskiä, tasot ja seinät roiskeissa, sipulinkuoria lattialla.

Siistein tapa laittaa ruokaa on hakea valmis ateria muualta. Ruoan itse tekeminen on kuitenkin hauskaa. Mutta se sotku!

Miten ruoanlaittosotkun saa minimoitua ja keittiön pidettyä mahdollisimman siistinä? Tässä muutama vinkki.

* Ennen kuin aloitat, mieti kokonaisuutta. Ota tarvittavat ainekset ja välineet valmiiksi esille, niin sinun ei tarvitse tonkia kiireessä astioita, pussukoita ja rasioita kaapin perältä ja sekoittaa järjestystä.

* Jokaiseen eri vaiheeseen ei välttämättä tarvitse käyttää uutta puhdasta kulhoa tai kattilaa. Jos ainekset menevät loppujen lopuksi samaan pataan, voit valmistella ne samassa astiassa.

* Käsittele ainesosia rauhallisesti. Älä sählää, huido, pölläyttele, tunge tai roiski. Kun jotain kuitenkin roiskahtaa, pyyhkäise tahra heti pois ennen kuin se kuivahtaa. Ota rättiin aavistus astianpesuainetta pullon nokasta, niin rasvatahrat lähtevät paremmin.

* Käytä mahdollinen vaiheiden välinen odotusaika pieneen käsitiskaukseen tai välisiivoukseen (ei facebookiin tai twitteriin).

* Kuori kuorittavat suoraan biojäteastiaan.

* Laita tyhjät pakkaukset tai kuoret suoraan roskiin.

* Jos sihtisi on huono, hyödynnä taittuvia leikkuulautoja, joilta saa kaadettua silput tarkasti kohteeseen eikä sen ohi.

Ekstravinkkini on vielä tämä: astiat esipesevä koira on tosi kätevä.

Millä muilla keinoin vähennät keittiösotkua?

Miksi ostolakko ei toimi ja miten siinä voi onnistua?

Kuva: DWRose

Blogiini on vähän aikaa sitten tultu hakulausekkeilla "Miksi ostolakko ei toimi" ja "Miten onnistua ostolakossa". Ostamisen katkolle laittaminen kiehtoo! Kesällä starttasi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Viime perjantaina oli Black Fridayn kanssa yhtä aikaa Älä osta mitään -päivä. Onko vaikeaa olla ostamatta uusia vaatteita saati yhtään mitään?

Kuinka onnistut ostolakossa

Ensin pitää miettiä, miksi ostolakko tuntuu hyvältä idealta. Miksi ihmeessä edes aloittaisit moisen lakon?

Etsin netistä ostolakosta kirjoittaneita, ja aiheesta löytyy jos jonkinlaista avautumista. Tuo bloggari on ostolakossa, kokeilisinko minäkin? Onko pankkitili tyhjä ja ostolakko on pakollinen? Ahdistaako materialismi ja tekee mieli kapinoida vastareaktiolla? Ovatko kaapit täpötäynnä ja tuli kertakaikkinen tavaraähky? Ostolakon syy muodostaa sinulle motivaation, joka kannattaa kirkastaa itselle.

Mitä ostaminen ja shoppailu sinulle merkitsevät?

Onko se ajankulua, harrastus? Onko se kilpavarustelua? Onko se "järkevää varustautumista" ja "tarvikkeiden hankkimista"? Onko se pakoa tylsästä tai ikävästä todellisuudesta? Onko se muille näkyvän kuvan rakentamista ja pönkittämistä? Oletko koukussa uuteen ja taas uuteen? Onko ostaminen se juttu, ei omistaminen? Nämä eivät ole itsestäänselviä asioita. Vastauksia voi löytyä ja ajatukset voivat muuttua sinä aikana, kun ei hankikaan uusia tavaroita.

Ostolakolla on hyvä olla säännöt. Kuinka pitkä ostamattomuuskokeilusi on? Mitä ostolakko koskee? Mitä poikkeuksia saat tehdä?

Houkutuksien kohtaamista kannattaa miettiä etukäteen. Jos olet päättänyt olla ostamatta uusia laukkuja, mitä teet, jos näet verkkokaupassa ihanan laukun? Jos syysi ostolakolle ovat selkeät, sinun on helpompi perustella itsellesi, mikset klikkaa laukkua ostoskoriin.

Selviät paremmin houkutuksista, jos vältät niitä. Peruuta mainoskirjeet äläkä mene verkkokauppojen sivuille. Jos sinun tulee maleksittua kauppakeskuksissa ja samalla osteltua yhtä sun toista, keksi muuta tekemistä kuin kauppakeskukset. Kannattaako ostolakossa olevan mennä tonkimaan lempimerkin joulunjälkeiseen alennusmyyntiin ajatellen "minä vain vähän katson"?

Ostolakko voi olla myös sellainen, että viikon tai kuukauden aikana on lupa käyttää vain tietty määrä rahaa. Nosta raha käteisenä, jolloin se tuntuu konkreettisemmalta. Kun setelit ja kolikot on käytetty, se on siinä.

Entä jos kohtaat lakon aikana jotain, jota olet oikeasti aina etsinyt, jotain todella hyvää ja laadukasta, ja haluaisit hankkia sen? On typerää jättää hyvä tilaisuus käyttämättä, toisaalta sinun voi olla vaikea erottaa ainutkertaisia ja toistuvia tilaisuuksia toisistaan. Onko sinulla samanlainen ennestään? Voitko ostaa sen myöhemmin? Kuinka pitkään ja usein käyttäisit sitä?

Ostolakon aikana kannattaa miettiä omia tuntemuksiaan.

Miltä minusta tuntuu olla ostamatta? Miksi haluaisin ostaa tuon? Miltä tuntuu, kun en voi? Oliko kyseessä kuitenkin vain impulssi ja mielihalu, joka meni ohi, kun odotit?

Ostolakon aikana on hyvä hetki käydä läpi jo omistamiaan tavaroita. Omassa vaatekaapissaan voi shoppailla ilmaiseksi, sisustusta voi hyvin kaunistaa vähentämällä ja yksinkertaistamalla.

Entä kun ostolakkosi loppuu? Ostatko sitten kaiken sen, josta pidättäydyit lakon aikana?

Törmäsin blogikirjoitukseen, jossa perheenäiti kertoi olleensa kuukauden ajan ostolakossa. Tämän kuukauden aikana hänelle oli kertynyt jo pitkä lista tavaroista, joita hän lakon loputtua heti tilasi. Mukana oli mm. varmasti tarpeellisia lasten ulkovarusteita mutta myös "jotain kivaa paikasta X" ja "perusjuttuja kesään". Näin toimiessa ei tarvitse miettiä, mistä sitä tavaraa oikein tulee.

Se, mikä omalla kohdallani alkoi ostolakkona, on nyt sitä, etten harrasta shoppailua. En kiertele kaupoissa tai nettisivuilla tutka päällä valmiina tarttumaan mainoskoukkuun. Ostan tarpeeseen, ei huviksi. Ostan kun itse haluan, en silloin kun mainosmies haluaa. Tämä ei ole enää varsinainen lakko, vaan uusi asenne ja suhtautuminen ostamiseen.

Ostolakko voi parhaimmillaan johtaa uuteen vähän kohtuullisemmin ja tiedostavammin kuluttavaan elämäntapaan, jos samalla on harrastanut vähän itsetutkiskelua ja pohdintaa ja löytänyt vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Tai sitten se jää pinnalliseksi kokeiluksi, jonka jälkeen visa vinkuu samalla tahdilla.

P.S. Tutkimuksen mukaan ostaminen tuo onnellisuutta - nimittäin, jos ostaa toiselle.

Millä oppisi siivoamaan jälkensä saman tien?

Kuva: Andy Fogg

Kun koiraani valmisteltiin leikkaukseen, eläinlääkäri laittoi sille jalkaan kanyylin. Hän ajeli karvat pois kohdasta, puhdisti pistokohdan, laittoi piikin suoneen ja kiinnitti sen sidoksella.

Kun autoomme vaihdettiin uudet talvirenkaat, rengasliikkeen työntekijä nosti auton ylös, irrotti vanhat renkaat, laittoi uudet alle ja laski auton alas.

Kun lapseni oli päivähoidossa, hän otti autolelulaatikon esiin, leikki autoilla, ja laittoi leikin lopuksi autot takaisin laatikkoon ja laatikon hyllyyn.

Jos nämä olisivat tapahtuneet teillä kotona, olisiko käynyt näin:

Karvanleikkuukone olisi jäänyt pöydälle. Ajellut karvat olisivat jääneet pöydälle. Kanyylin kuori olisi jäänyt pöydälle. Siderulla olisi jäänyt pöydälle. Vanhat renkaat olisivat jääneet renkaanvaihtopaikalle. Leluautot olisivat jääneet sikin sokin matolle.

Moni sotku kotona johtuu siitä, että jälkiä ja välineitä ei ole askareen jälkeen laitettu pois sinne minne ne kuuluvat.

Seuraavan eläinlääkärin tai renkaanvaihtajan olisi ikävä tulla työpisteeseen, jossa välineet ja tarvikkeet olisivat hujan hajan missä sattuu. Ensimmäisenä saisi raivata itselleen tilaa ja metsästää tarvittavia tavaroita.

Miksi siedämme sitä kotona?

Jälkien siivoamista auttaa kolme asiaa:

Paikka kaikelle. Tavaroilla täytyy olla oma paikkansa, jonne ne on helppo työskentelyn jälkeen laittaa. Eläinlääkärillä, rengasliikkeellä ja päiväkodilla on omat paikkansa kaikelle, mitä siellä tarvitaan. Kotona täytyy olla samat sävelet.

Homma hallussa. Pidä työpiste mahdollisimman hyvässä järjestyksessä myös askareesi aikana, niin homma pysyy hanskassa, vaikka joutuisitkin välillä tekemään jotain muuta.

Kokonaisajattelu. Ota sellainen asenne, että homma on tehty ja valmis vasta sitten, kun jäljet on siivottu. Sitä ennen se on kesken. Tee asiat ajatuksella loppuun asti. Seuraava homma on mukavampi aloittaa, kun tiedät missä välineet ovat ja tila on siisti.

Mikä on sinun heikko kohtasi? Puuttuuko tavaroilta omat selkeät säilytyspaikat? Oletko tehokas tuottamaan kaaosta mihin ikinä ryhdytkin? Vai kiiruhdatko jo seuraavaan puuhaasi laittamatta työpistettäsi edellisen jäljiltä kuntoon?

Organisointia ja digitaitoja tietokonetumpeloille

Kuva: Loren Kerns

Olen käyttänyt tietokoneita "aina" ja uusien ohjelmien käyttöönotto ei ole ollut minulle mikään juttu. En pidä kuitenkaan itseäni erityisenä, tietokoneita kuten muitakin moninappulaisia laitteita on joka kodissa ja useilla työpaikoillakin tehdään töitä tietokoneella. (Voin jopa tässä tunnustaa, etten osaa laittaa vanhempieni telkkaria päälle, koska en tiedä missä järjestyksessä mitäkin nappuloita kolmessa eri kaukosäätimessä pitää painella.)

Joku aika sitten sattui tapaus, joka vähän hätkähdytti minua. Meitä oli kolme henkeä, joiden piti suunnitella tekstejä ja tapahtumia yhdessä. Minua ärsyttää eri versioisten liitetiedostojen heittely sähköpostilla edestakaisin ja ehdotinkin, että suunnittelemme kaiken yksinkertaisesti jaetussa tiedostossa. Loin tiedoston ja lähetin muulle porukalle linkit, joiden kautta he pääsisivät muokkaamaan tekstiä. Luulin että homma on sillä selvä ja suunnittelu lähtee tehokkaasti käyntiin. Miten kävikään? Toinen henkilöistä ei onnistunut suunnattomankaan kliksuttelun jälkeen tekemään tekstiin muutoksia, toinen ei edes yrittänyt.

Puhutaan Suomen tehostamisesta, digitalisoimisesta ja robotisoitumisesta, mutta ihmisten digitaidoissa tuntuu olevan parantamisen varaa. On olemassa paljon sovelluksia, joiden avulla voisimme tehostaa omaa suunnitteluamme ja viestintäämme. Mikä estää käyttämästä niitä?

Jos kyse on digi-itseluottamuksesta tai pikemminkin sen puutteesta, se muuttuu nyt. Olen ehkä lannistunut epäkäytettävien kaukosäädinten viidakossa, mutta tässä asiassa pystyn auttamaan.

Uusin palveluni on Etäapu, jota voit käyttää, jos sinulla on tietokone tai tabletti ja netti. Tapaamme ensin nenätysten, jolloin määrittelet tavoitteesi. Se voi liittyä kodin järjestämiseen, mutta se voi olla jotain muutakin. Luomme sinulle tilin ilmaiseen nettipalveluun (Trello, Google Drive tai molemmat), jonka avulla voimme yhdessä seurata edistymistäsi. Neuvon sinulle ihan kädestä pitäen ja juuri niin yksinkertaisesti kuin haluat, miten nettipalvelua käytetään.

Kahden seuraavan kuukauden ajan työskentelet kohti tavoitettasi oppien samalla sujuvaksi palvelun käyttäjäksi. Saat minulta tukea palvelun kautta. Lopussa olet saavuttanut kaksi tavoitetta: projektisi on valmis ja osaat jatkossa käyttää nettipalvelua muidenkin suunnitelmien toteuttamisessa ja jakamisessa. Ehkä uudesta taidostasi on hyötyä vaikka taloyhtiön tai yhdistyksen toiminnassa?

Soita tai lähetä sähköpostia, niin tehdään kasvojenkohotus sekä kodillesi että digitaidoillesi!

* Mekaselskan palvelut

Sopivasti

Olen ollut tämän vuoden ostamatta lisää tavaroita itselleni. Samalla olen vienyt entisiäkin kierrätykseen ja nauttinut tavaroiden lukumäärän vähentyessä kohti "sopivaa". Ajattelun ja mielentilan yksinkertaistuessa koko ajan löytyy itselleni turhaa ja tarpeetonta, jonka haluan antaa eteenpäin. Tunnen elämän rauhoittuvan ja hidastuvan mutta ei tyhjentyvän.

Miten paljon tavaroita on riittävästi ja sopivasti? Sepä onkin varsin henkilökohtainen asia. Sopiva tavaramäärä riippuu mieltymysten lisäksi myös elämänvaiheesta ja harrastuksista. Elämäntapareissaaja saattaa pyrkiä hyvin kevyeen omnia mea mecum porto -tilanteeseen, askartelija pitää varastoissaan kaikenlaisia materiaaleja. Lapsien mukana vaatteiden ja muiden tavaroiden määrä tuntuu lisääntyvän räjähdysmäisesti.

Joitakin ajatuksia sopivasta määrästä voi silti pohtia.

Kuva: Matt Scott

Mitoita sisustus ja huonekalut asuntosi mukaan.

Jos sinulla on pieni asunto, sinne ei mahdu yhtä paljon kuin suureen lukaaliin.

Sopivasti kalustettu asunto tuntuu väljältä.

Kuva: Lee

Säilytä kaapissa sen verran tavaroita kuin sinne mahtuu.

Täpötäydestä kaapista on mahdotonta löytää ja

ottaa ulos juuri sitä mitä sieltä tarvitset.

Sopivasti täytetyn kaapin sisällä on myös tyhjää tilaa.

Kuva: 401(K) 2012

Osta vain sen verran kuin mihin sinulla on varaa.

Säästä ensin rahat kasaan.

Samalla sinulla on aikaa harkita tarvitsetko tavaraa todella.

Sopivan määrän tavaroita saa ilman velkaa.

Kuva: Sebastian Wiertz

Jos sinulla on sopivasti tavaraa,

ne on helppo pitää järjestyksessä,

muistat mitä omistat etkä

tee niin helposti virheostoksia.

Paljonko mielestäsi on sopivasti? Onko sinulla liikaa vai liian vähän?

߷•߷•߷

[ Jos sinua kiinnostaa, miten vähällä voi pärjätä,

tutustu Toni Vaahteran blogiin minimalisti.net 

Perheen astiakaappi näyttää näin väljältä ]

5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Kuva: Christina Kessler (Flickr)

Vauvojen ensimmäisen lelun tarjoaa yhteiskunta - naamakuvioinen helistin on varmasti kaikille tuttu. Siitä se vyöry sitten lähtee. Tulee pehmoleluja, hampurilaisaterioiden oheisleluja, legoja, synttärilahjaleluja, joululahjaleluja, lisää legoja, hahmoja, taloja, paloja, siruja, muruja...

Lopulta lapsen huone näyttää aivan siltä kuin joulupukin säkki olisi räjähtänyt siellä.

Kuulostaako tutulta?

Järjestyksen ylläpito ei ole mikään synnynnäinen taito vaan sitä voi ja kannattaakin harjoitella pienestä pitäen. Päiväkodeissa järjestykseen kannustetaan eri tavoin, ja kotona kannattaa jatkaa samaa hyvää rataa.

Tässä viisi siistiä tapaa, jotka on hyvä opettaa lapselle:
 
Yksi leikki kerrallaan. Ennen kuin aloitetaan uusi leikki, siivotaan edellinen leikki pois tieltä. Jos meneillään on viisi leikkiä yhtä aikaa, kaaos voi yltyä sellaiseksi, ettei sitä erkkikään ja varsinkaan lapsi jaksa kerätä enää pois. Myös nukkumaan mennessä on hyvä kerätä leikit kasaan. Jos yöllä pimeässä tulee asiaa vessaan, ei ole kiva astua terävän lelunpalasen päälle.

Kukin leikki omassa säilytyslaatikossaan. Kauppaleikkiä, pehmoleluleikkiä, eläinleikkiä ja muita varten on hyvä olla omat joko nimellä tai kuvalla merkityt laatikot, joihin kyseisen leikin varusteet kootaan yhteen. Näin leikki on helppo aloittaa ja lopettaa. Lajittelu on taito, jota aikuisenakin tarvitaan.

Joistakin leluista voi luopuakin. Kaikkea ei tarvitse säästää. Harjoittelu on hyvä aloittaa vaikka sellaisista leluista, joista on jo vähän kasvanut ulos. Vaikkapa kerran kuukaudessa voi jutella lapsen kanssa löytyisikö joku lelu, jolla ei enää oikein tule leikittyä. Jos se on ehjä, samalla voi yhdessä miettiä voisiko sen kierrättää eteenpäin jollekin toiselle lapselle. Jos leluja on liikaa, ei enää oikein tiedä millä leikkisi - eivätkä ne mahdu mihinkään.

Kaikkia leluja ei tarvitse saada omaksi. Itsehillintä ja kiusausten voittaminen on tärkeä taito, jota tarvitaan pitkin ikää. Lelua voi katsella nätisti kaupassa ilman että sitä tarvitsee saada omaksi. Lelua varten voi säästää viikkorahaa tai sellaisen voi tienata vaikka hyvän käytöksen tarramerkeillä, mikä opettaa säästämistä ja kärsivällisyyttä. Lelu, jota on vähän joutunut odottamaan, tuntuu hienommalta kuin sellainen, jonka on saanut tuosta vain sormella osoittamalla. Lastakaan ei kannata koukuttaa uuden tavaran tuomaan hyvänolontunteeseen.

Tavaroita kohdellaan hyvin. Lapset ovat lapsia ja lelut saavat tietenkin välillä kovaa kohtelua. Laadukkaat lelut kestävät pienen heittelyn, huonot hajoavat käsiin tavallisessakin leikissä. Lapsen kanssa kannattaa puhua hyvä- ja huonolaatuisten tavaroiden eroista. Hänet voi opettaa tunnistamaan ns. krääsän ja hylkimään sitä. Laadukkaita tavaroita voi korjata ja niitä kannattaa huoltaa. Kun tavaroita kohtelee hyvin, ne kestävät pitkään.

Toimintatorstai: Valokuvaa arvokkaat esineesi

Kuva: Jon Jordan (Flickr)

Oletko joutunut koskaan varkauden uhriksi? Minulta on varastettu mm. kaksi lukittua polkupyörää. Kotioven edestä varastaminen tuntuu todella hävyttömältä. Olisinpa vain saanut syyllisen rysän päältä kiinni!

Parhaiten mieleeni on kuitenkin jäänyt muinoin perheemme automatkalla sattunut tapaus. Olimme päässeet Espanjan Almeríaan asti. Meillä oli silloin hopeanvärinen Toyota Carina II, muuten ihana ja luotettava auto, mutta siinä ei luonnollisestikaan ollut ilmastointia. Lämpötila oli varmasti reippaasti yli +30℃. Pysäköimme meren rantaan parkkikselle ja kävimme uimassa. Kun tulimme takaisin, auton sivuikkuna oli rikottu ja autostereot viety. Ei siinä vielä mitään, mutta stereoissa oli minulle rakas Eppu Normaalin kasetti! Vain kannet jäivät.

Aina silloin tällöin epärehelliset ihmiset katsovat että heillä on oikeus viedä toisten tavaroita. Varkauksia vastaan voi yrittää suojautua, mutta joskus varkaat onnistuvat ja arvokastakin omaisuutta voi lähteä vorojen matkaan.

Arvoesineistäsi kannattaisi olla vakuutusyhtiötä ja poliisia varten tiedot ja valokuvat tallessa. Huomasin, ettei minulla ole vielä sellaista. Jos ei sinullakaan, tee näin:

* Ota laitteista sarjanumerot, IMEI-koodit ja sen sellaiset tunnistetiedot ylös.
* Ota esineistä pari hyvää valokuvaa eri puolilta.
* Turvamerkitse esineet. Merkintälaitteita saa lainaksi vakuutusyhtiöiltä. Monet liikkeet ja tavaratalot tekevät pyydettäessä ostokseen turvamerkinnän. Kysy merkintämahdollisuutta myös poliisilta. Turvamerkintänä käytetään omaa henkilötunnusta, jonka eteen liitetään "Fin".
* Tee luettelosta kopio myös muualle kuin omalle tietokoneellesi. Jos konekin varastetaan, listasi on mennyttä. Laita tiedosto vaikka pilveen tai tikulle.


Toivottavasti listasi ei tule koskaan tarpeeseen! Mutta jos tulee, olet iloinen että se on tehty.

Sain idean! Taas! Se ei saa päästä unohtumaan! Mitä teen?

Kuva: Oleh Slobodeniuk (Flickr)

 "Heureka! Mikä loistava idea! Missäpaperimissäkynämissämissä pakko ehtiä kirjoittaa tämä muistiin ennen kuin se unohtuu..."

Oletteko koskaan ollut tässä tilanteessa? Mieletön idis - ehkä käsityömalli, idea maalauksesta, ruokaohje tai vaikkapa ajatus oman työn kehittämisestä - iskee, mutta ette pääse heti sen kimppuun. Mitä tehdä ettei se vaivu unholaan? Se on surullinen paikka se, minne loistavat ideat uppoavat unohduttuaan.

Jos heureka-hetkiä ei satu niin usein, entäs tämä: Teet kotitöitä, peset pyykkiä, viet tavaroita sinne tänne. Siinä puuhaillessasi muistat että se eräs laskukin pitäisi tänään maksaa. Jätätkö työsi maksaaksesi laskun tai mitä nyt muistitkaan? Muistatko enää mitä olit tekemässä, kun lasku on maksettu? Entä jos et heti pääse tekemään muistamaasi asiaa?

Minä olen niitä ihmisiä, joilla pulppuilee ideoita jatkuvasti. Varsinkin koirien ulkoiluttaminen tuntuu generoivan kaikenlaisia ajatuksia. Kerron miten itse toimin ideoiden kanssa, kertokaapa te kommenteissa miten te teette!

Käytä älypuhelimen älyä

Minulla on yleensä puhelin mukana ulkona kävellessäni. Jos saan idean, tallennan sen muistiinpanona Evernote-sovellukseen. Minulla on siellä useita muistikirjoja ja aihetunnisteita. Muistiinpanot saa auki myöhemmin tietokoneelta ja muokata niitä selkeämmiksi, jos siinä kuusen alla naputellessa joutuu käyttämään hieman lyhenteitä. Yksinkertaisemmin idean voisi kirjoittaa simppeliin muistilappusovellukseen tai vaikka tekstiviestin luonnokseksi, tai nauhoittaa puhuen. Puhelimen kamera on myös hyödyllinen, sillä saa otettua kuvan esimerkiksi kiintoisasta mainoksesta.

Jos kyseessä on jokin tapahtuma, sen voi kirjoittaa suoraan kalenteriin. Minulla on mukana kulkeva paperikalenteri, johon on mielestäni mukavampaa kirjoittaa kuin puhelimen pikkukalenteriin. Se tietysti lisää kalentereiden tahdistamisen vaatimuksia, mutta paperin käyttöliittymä on edelleen mielestäni lyömätön.

Kotona minulla on tietokone auki "aina" joten voin kirjoittaa heureka-ideat samalla tavalla sinne. Jos olet itse enemmänkin vanhan koulun kasvatteja, pidä keskeisellä paikalla kotona muistikirjaa ja lempikynääsi. Jos hyvät ideat tulevat ennen nukkumaanmenoa tai vessassa, laita muistikirja sinne!

Tuokin tuossa

Entä sitten se säntäily ai niin, sekin piti -ajatusten perässä? Esimerkki netistä:

Jos on sänkyä petaamassa, niin se jääkin kesken, kun huomaa taas jonkun tekemättömän homman: oho, tossa onkin pyykkikasa lattialla, pitää ottaa se pois ja oho tossa on keksinmuruja äkkiä pitää lakaista pois. Ja mitä nää tavarat täällä makuuhuoneessa tekee, pitääkin viedä ne heti olohuoneeseen. Ja olohuoneessa taas osuu silmiin joku tekemätön homma ja taas uusi ja taas uusi, kunnes pitää hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä olikaan alunperin ollut tekemässä. Ainiin, se sänky pitäisi pedata loppuun!

Jotkut meistä ovat luonnostaan tällaisia rinnakkaistekijöitä ja jotkut taas tekevät asiat yksi kerrallaan järjestyksessä loppuun. Minulla on vahvaa taipumusta ensinmainittuun ja yllä kuvattu lakananvaihtotapaus voisi tapahtua meillä. Siinähän saa toki paljon pieniä asioita hoidettua alta pois, mutta se tärkein iso homma voi jäädä kesken.

Ei siinä muuta voi kuin opetella keskittymään siihen, mitä on tekemässä! Täytyy vastustaa satunnaisia huomiosta kilpailevia impulsseja. Kaikkea ei oikeasti tarvitse tehdä sillä hetkellä, kun sen huomaa. Pyykkikasat ja keksinmurut onneksi muistuttavat olemassaolostaan myöhemminkin, vaikka siistimisen säästäisi petaamisen jälkeiseen aikaan. Ja jos bongaa jotain piilevämpää, sen voi kirjoittaa muistivihkoon. Huomaat varmaan, miten muistivihkosta voi tulla uusi paras ystäväsi!

Ei puhelinta, ei muistivihkoa, mitä nyt??!

Heureka-ideoiden klassinen muistiinpanoväline ovat erilaiset lappuset kuten lautasliinat (on jopa myynnissä lautasliina-muistivihko!)

Kuva: McPhee.com

Puhelinnumerot, joita tarvitsee myöhemmin, kirjoitetaan sanomalehden kulmaan. Ei siinä mitään! Siirrä ideasi ja muistiinpanosi kuitenkin heti kun pystyt sinne, minne ne kuuluvat - yhteystietoluetteloosi, muistikirjaasi tai tietokoneelle.

Miten säilyttää itsekuri kun tahdonvoima on lopussa

Terveelliset elämäntavat, napostelun välttäminen, kodin järjestyksessä ja siistinä pitäminen ovat asioita, jotka tuntuvat välillä rasittavilta ja vaativat itsekuria ja tahdonvoimaa. Etenkin stressaavina aikoina tahdonvoimaa ei tahdo löytyä ja repsahdukset ovat todennäköisiä.

Pelkkä tahdonvoima ja sen puute ei kuitenkaan selitä kaikkea - ehkä ei edes suurinta osaa - näistä repsahduksista. Erittäin suuri merkitys on nimittäin ympäristöllämme ja millaisia valintoja se laittaa meidät tekemään.

* Jos koulussa on makeisautomaatti ja terveelliset välipalat pitäisi hakea parin korttelin päästä lähikaupasta, ostavatko lapset ennemmin makeisia vai voileipiä?

* Jos elinluovutusta varten pitää antaa erikseen lupa, tuleeko enemmän elinluovutuslupia kuin jos elinluovutusta vastaan pitää tehdä erikseen kielto? (Vastaus: Itävallassa melkein kaikki sallivat elinluovutuksen eli eivät ole tehneet kieltoa. Saksassa vain 12% on jaksanut antaa elinluovutusluvan.)

* Jos sohva avautuu edessä pehmeänä ja vapaana ja kuntopyörä pitäisi kaivella kuivumassa olevan pyykin ja muun tavaran alta esiin jotta pääsee polkemaan, meneekö ihminen helpommin sohvalle vai kuntoilemaan?

* Jos kassojen luona on suklaapatukoita, ostavatko asiakkaat niitä enemmän kuin jos ne olisi piilotettu myymälän takanurkkaan?

* Jos imuri on halpa tehoton räyskä ja se pitää painia ulos siivouskaapista mopinvarsien ja ämpäreiden takaa jotta voi imuroida, tuleeko paljon imuroitua?

Koirien opetuksessa suuri merkitys on sillä, miten oman toiminnan ja ympäristön järjestää niin, että koiran on helppo tehdä oikein. Koiran on esimerkiksi helpompaa oppia pysymään pois keittiöstä norkoilemasta, jos keittiön ovella on näkyvä kynnys rajana. (Ihmiset eivät ole koiria, mutta monet hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon samaa meissä on.)

Millaisia muutoksia me voisimme tehdä kotonamme, että olisi helpompaa pysyä hyvissä tavoissa kuin sortua huonoihin?

Tässä muutamia esimerkkejä.

Herkut.
* Laita silmänkorkeudelle ja tarttumaetäisyydelle vain terveellistä syötävää.
* Jätä herkut kauppaan, etteivät ne kiusaa sinua kaapissa.
* Syö säännöllisesti kunnon ateriat, ettei tule täytettyä vatsaa epäterveellisillä välipaloilla.

Ostaminen.
* Tee ostoslista ja pysy siinä, niin et tee heräteostoksia.
* Ota selville mitä sinulla jo on ja mitä sinulta puuttuu, niin et osta turhaan mitään. 
* Maksa ensin laskut, laita sitten vähän säästöön, ja käytä vain se raha mitä jää yli.

Kuntoilu.
* Pidä kuntoiluvälineesi helposti esille otettavissa.
* Haasta kaverisi mukaan - lähdet mieluummin lenkille kuin petät lupauksesi ystävälle.
* Harrasta arkiliikuntaa. Vaihda auto polkupyörään lyhyillä matkoilla.
* Hanki askelmittari. Mittaaminen tekee monesta asiasta hauskempaa.

Siisteys.
* Päätä jokaiselle tavaralle oma paikka, niin se on helpompi palauttaa siihen.
* Siivoa vähän mutta säännöllisesti, niin vältyt valtavilta suursiivouksilta.
* Vähennä tavaran määrää, kuten koriste-esineitä ja sohvatyynyjä.
* Hankkiudu eroon liian monimutkaisista säilytysjärjestelmistä.
* Sijoita korkealaatuisiin siivousvälineisiin, joita ei tarvitse kirota joka käytön aikana.

Minä tunnustan olevani laiska kokki. Todella laiska. Syön koska muuten kuolee nälkään. En saa nautintoa ruoanlaitosta ja syöminen on ajanhukkaa. Hoitaisin asian mieluiten valmiilla eineksillä, mutta ne eivät ole terveellisiä. Helpotan terveellistä syömistä pitämällä huolta siitä että minulla on kotona valmiita perusaineksia erilaisiin sörsseleihin, jotka saan nopeasti kasaan. Pakkasessa on myös useimmiten valmiita annoksia aikaisemmista ruoista, joita on jäänyt yli. Jos minun pitäisi aloittaa ruoanlaitto aina sillä että menen kauppaan, lounaslistallani olisi varmaan pelkkiä keksejä.

Yleisesti ottaen teemme enemmän asioita, jotka ovat näkyvillä ja jotka olemme ottaneet tavaksi. Hankalat asiat vaativat enemmän energiaamme, jolloin sitä ei kannata tuhlata vähäpätöisiin asioihin. Järjestyksessä oleva koti ja toimisto ja edes jonkin sortin suunnitelmallisuus antaa raamit ja mahdollisuuden keskittää voimat tärkeämpiin asioihin kuin sotkun kauhisteluun.

Onko sinulla jo kokemusta siitä, että pienellä arjen muutoksella voi olla suuri merkitys?

Lue lisää: Tutkimus kertoo, että ihmiset, jotka pystyvät parhaiten vastustamaan houkutuksia, välttävät tilanteita, joissa houkutuksiin voi joutua. Wall Street Journal: The Secret Of Resisting Temptation

Toimintatorstai: Kaiken se nielee

 Sinne menee teippi, sinne menee ketjurasva, sinne menee laastarit, sinne menee kukkaruukut, sinne menee lamput, sinne menee mökkisortsit, sinne menee pihalyhdyt, sinne menee suojalasit, suksivoide, maalisuti ja korjaamista vaativa lelu. Tädiltä tullut kamala patsas, minne se laitetaan? No sinne. Missä näiden epämääräisten muovinpalasten, joita en edes tunnista, paikka on? Laita ne vaikka sinne.

Jaa minne? Tämän blogin lukijoilla on erinomainen mahdollisuus kuulua siihen suureen kansanosaan, jonka kotoa löytyy tämä kaiken nielevä kaluste. Kyse on kaiken sälän kaapista. Moni saattaa jopa huokaisten kysyä, onko muunkinlaisia kaappeja olemassa.

Jotta voisitte laittaa pöydillä ja hyllyillä levällään lojuvat tavaranne jonnekin, teillä pitää olla tilaa kaapeissa. Ja tilaa saadaan niin, että katsotaan mitä kaapeissa on, määritellään sen tarpeellisuus, turhasta hankkiudutaan sopivalla tavalla eroon ja tarpeelliset laitetaan oikeille paikoilleen. Kaikki kaapeissanne oleva ei varmasti ole tarpeellista. Olette luultavasti jo onnellisesti unohtaneet mitä kaapin perällä on.

Ottakaa käsittelyyn yksi hylly kauhujen kaapistanne. Yksi tavara kerrallaan: mikä se on? mihin sitä käytetään? käytätkö sitä usein? missä käytät sitä? kuuluuko se yhteen jonkin kokonaisuuden kanssa? Sinulla saattaa olla varaosia tai käyttöohjeita laitteeseen, jota et enää omista. Sinulla saattaa olla talvirompetta parhaalla hyllyllä, kun kevät on jo vauhdissa. Yritä löytää turhia tavaroita.

Yritä koota kokonaisuuksia, vaikkapa remppaamiseen liittyvät tavarat, paketointiin liittyvät tavarat. Ota esineet pois muovipusseista ja laita ne läpinäkyviin säilytyslaatikoihin kaltaistensa kanssa, niin saat tilan tehokkaampaan käyttöön. Muista nimetä laatikot, niin löydät etsimäsi nopeasti! Järjestä kaappia vaikkapa tunti kerrallaan. Jos yrität saada sen kerralla kuntoon, väsyt ja vaivut epätoivoon.

Järjestyksen puute johtuu usein siitä, ettei ole aikaa miettiä esineen oikeaa paikkaa kun se pitäisi saada pois käsistä. Kummasti on aina aikaa sitten etsiä sitä esinettä kun sitä tarvittaisiin.

Jos sinulla on kroonisia vaikeuksia löytää sopivia paikkoja esineillesi ja ne ovat jatkuvasti hukassa, voisit ehkä hyötyä henkilökohtaisesta järjestämisavusta. Kun kaapin saa kerran kuntoon, järjestys on helpompi ylläpitää jatkossa.

Kommentoi mitä "aarteita" kaiken sälän kaapistasi löysit!