7 ominaisuutta, joita järjestäminen sinussa kehittää

Kodin järjestämisellä luvataan usein olevan jopa elämää mullistavia, maagisia seurauksia. Joku kuulemma raivasi kotinsa ja sai myöhemmin uuden työn ja komean miehen ja voitti vielä lotossa. Ainakin melkein.

En ihan mihinkään taikuuteen usko, mutta järjestäminen on kyllä minunkin mielestäni enemmän kuin tavaroiden laittamista oikeille paikoilleen. Etenkin raivaaminen, simplaaminen, miksikä tavaroiden vähentämistä haluaakaan kutsua, opettaa tärkeitä asioita itselle ja itsestä.

Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että ainakin seuraavia seitsemää ylevää ominaisuutta järjestäminen sinussa kehittää ja jalostaa. Tuleeko mieleen muita?

Päätöksenteko. Ihminen välttelee elämänsä aikana uskomattoman monien päätösten tekemistä. Päätös sattuu, koska se on valinta, jossa valitaan jotain pois. Järjestämisen aikana edetään helpoista päätöksistä vaikeampiin, ja päätöksentekokyky saa paljon harjoitusta.

Luopuminen. Kaikki elämässä on väliaikaista. Emme voi pitää kiinni kaikesta loputtomiin. Jotta tulisi tilaa uudelle, pitää päästää irti jostain vanhasta.

Päättäväisyys. Järjestäminen vie aikaa eikä se ole helppoa. Tavoitetta kohti kulkeminen vaatii sinnikkyyttä.

Tulevaisuuteen katsominen. Tämän voi ajatella usealla tasolla. Järjestämisen tarve tulee monesti siitä, että on säilönyt liikaa menneisyyttään, ja näkökulman muutos auttaa laittamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Toisaalta järjestyksen saavuttaminen vaatii sitä, että näkee silmissään valmiin tuloksen ja uskoo sen saavuttamisen olevan mahdollista.

Lupa toimia odotusten (myös omiensa) vastaisesti. Aikuistuvat lapset saattavat ajatella, että äiti tai isi kyllä säilöö heidän ylimääräiset tavaransa. Perinteen mukaan kypsyyden merkki on omakotitalo täynnä tavaraa, iso auto ja kultainen noutaja. Yhteiskunta sanoo, että ilman kulutusta ei ole kasvua. Järjestämisen aikana kyllästyminen tavaran määrään ja muiden asettamaan rooliin voi herättää kapinamielen.

Onnistuminen ja voimaantuminen. Järjestäminen ja raivaaminen vähentää ympäristön visuaalista hälyä ja rauhoittaa. Kaaoksen vaihtuminen järjestykseen tarkoittaa, että tilanne on taas saatu haltuun. Monet kuvailevat, että tavaran vähentäminen on tuntunut ihan fyysisesti keventävältä. Järjestämiseen liittyy usein kinkkisiä henkilökohtaisia, tunteita herättäviä päätöksiä, joiden tekeminen antaa voimaa ja luottamusta itseen.

Itsekunnioitus. Järjestämisen aloittamisen motivaationa voi olla yksinkertaisesti ajatus: minä ansaitsen parempaa. Järjestyksessä oleva koti tekee minulle hyvää.

Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Kuva: Stefan Rüdiger

Tunnustan, olen tietoahmatti ja kiinnostunut vähän kaikesta. Courseran opiskelualusta on loppumaton runsaudensarvi ja olen löytänyt sieltä jälleen mielenkiintoisia aiheita. Opiskelu on ilmaista, siitä ei tule roinaa tai jätettä, ja henkinen pääoma vain kasvaa. Suosittelen kaikille! Muita kurssialustoja ovat esim. edX.

Ahmin tällä hetkellä luentovideoita kahdesta kurssista: Emergence of Life (University of Illinois at Urbana-Champaign) ja Buddhism and Modern Psychology (Princeton University). Elämän synty ja kehitys ei ehkä kiehdo yhtä suuresti sinua, sitä vastoin jälkimmäinen kurssi tuntuu antavan sellaisia ajatusten ituja, joita tässä blogissa voisin kasvattaa.

Dalai Lama on sanonut, että buddhalaisuus on tieteen kanssa sopusoinnussa, ja kannustanut tiedemiehiä tutkimaan mietiskelyä ja buddhalaisia opetuksia kriittisesti. Kurssilla käydään läpi tämän hetken käsityksiä siitä, onko varhaisissa buddhalaisissa mielen kuvauksissa sittenkin jotain järkeä evoluutiopsykologian valossa, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana ja voiko se tehdä meistä parempia ihmisiä.

Buddhalaisuus on siitä erikoinen uskonto, että sitä voi harjoittaa uskomatta mihinkään yliluonnollisiin voimiin. Todella harva on kuulemma historian aikana valaistunutkaan, joten sillä on oltava muita hyviä jokapäiväisiä vaikutuksia.

Katoavissa asioissa roikkuminen

Kurssilla on käyty läpi buddhalaisuuden perusopetuksia ihmisen kärsimyksestä ja sen syistä. Neljä jaloa totuutta menevät omin sanoin vähän seuraavaan tapaan:

1. Elämässä on tuskaa ja tyytymättömyyttä
2. Tuska johtuu katoavaisten asioiden haluamisesta ja niissä roikkumisesta
3. Haluamisesta ja roikkumisesta irrottautuminen johtaa nirvanaan
4. Tuskasta pääsee eroon seuraamalla kahdeksanosaista polkua.

Polkuun kuuluu tiettyjen oikeiden asioiden tekeminen, ja yksi niistä on oikea "mindfulness". Mietiskelemällä pääsee tilaan, jossa asioita voi tarkastella juuri sellaisena kuin ne ovat.

Ajattelin heti, että buddhalaisuudella ja minimalismilla tuntuu olevan jonkin verran yhteistä. Sitä muuten pohditaan esimerkiksi tässä Minimal Studentin bloggauksessa.

Mieli juksaa meitä koko ajan

Katoavaisista asioista irrottautumisen lisäksi buddhalaisuuden opetuksia on se, ettei pysyvää, toimintaa hallitsevaa "itseä" ole olemassa. Tätä ajatusta on käyty läpi psykologian näkökulmasta.

Erilaiset psykologiset tutkimukset ihmisillä ovat paljastaneet harhoja ja ajatusvinoumia, joita mieli meille esittää "todellisuutena". Osa näistä oli minulle tuttuja jo sosiaalipsykologian kurssilta, kuten se, että keskimäärin ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana (matemaattisesti tietenkään kaikki eivät voi olla oikeasti keskivertoa parempia) ja että oma onnistuminen selitetään tietenkin aina omaksi ansioksi, kun taas epäonnistuminen johtuu ulkoisista syistä kuten tilanteesta.

Minulla oli siihen varsin hyvä syy, jonka keksin juuri

Buddhalaisuuden opetuksissa sanotaan, että on tekoja, muttei tekijää. Psykologian tutkimuksissa on saatu tuloksia, että saatamme tehdä asioita (kuten valita kaupassa tietyn tuotteen) täysin satunnaisista syistä (kuten että se on oikeassa reunassa hyllyä), mutta keksimme asialle järjellisen selityksen jälkeenpäin, aivan tiedostamatta. Meillä on tarve vaikuttaa itsemme ja muiden silmissä järjellisiltä olennoilta, vaikka olemmekin oikeasti päättömiä kanoja.

Mieli, "itse", vaikuttaakin tutkimusten valossa olevan pohjimmiltaan enemmänkin jonkinlainen PR-tyyppi, jonka tehtävä on esittää toimintamme syyt itsellemme ja muille mahdollisimman hyvässä valossa, sen sijaan että se olisi se pomo päätösten takana. (Tämä saattaa selittää yhtä sun toista, vai mitä!)

On kiehtovaa, että jo vuosituhansia sitten oltiin ilmeisesti ihan oikeilla jäljillä näissä asioissa. (Kerrottakoon terveisinä siltä toiselta kurssilta, että elämän sukupuun todellinen kolmihaarainen muoto löydettiin vasta 1970-luvulla.)

Opiskelu jatkuu, ja mietiskelystä tulee lisää tietoa seuraavilla luennoilla. Jaan kanssasi kiintoisat ja hyödylliset tiedonmurut!

Jos sinua kiinnostaa kyseinen kurssi enemmänkin, tässä linkki: https://www.coursera.org/learn/science-of-meditation

Mitä sinun pitäisi olla tekemässä juuri nyt?

Hei, sinä siellä. Luet tätä tekstiä tabletilta, puhelimesta tai tietokoneen ruudulta. Eihän vain sen saman ruudun ääressä ole koskaan käynyt niin, että olet jäänyt lueskelemaan aivan yhdentekeviä linkkejä tai somepäivityksiä pitkäksi aikaa, vaikka olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta?

***

Kun joku toinen määrää ajastasi, kuten vaikkapa työpaikalla, tai ollessasi lapsi, ajanhallinta on helpompaa. Joku toinen kertoo sinulle, mitä sinun pitää tehdä ja milloin sen pitää olla valmis. Mutta kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset. Tähän tilanteeseen voi joutua monenlaisessa elämäntilanteessa kotivanhemmuudesta yksinyrittäjyyteen.

"Kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset."

Netin selailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa, päämäärättömän haahuilun väline. Haahuilla voi melkein minkä tahansa toiminnan parissa, mutta se tuntuu yleensä painottuvan aivokuolleeseen nappuloiden paineluun. (Vetkuttelu ja vitkastelu on vähän sama ja vähän eri asia. Joskus vetkuttelu ei olekaan huono juttu. Haahuilu yleensä on.)

Haahuilun vastakohdaksi määrittelen nämä kolme asiaa:

• tehdä oikeita asioita
• tehdä asioita oikealla hetkellä
• tehdä asioita oikeasta syystä

Oikeita asioita. Jotta tiedän mitkä ne oikeat asiat ovat, minun täytyy tietää mikä tavoitteeni on. Täytyy olla kirkkaana silmissä se asia, mitä pitää saada tehtyä. Kirjaan tavoitteet ylös ja muunnan ne toteutettaviksi tehtäviksi. Omia suunnittelutyökalujani ovat Trello ja Workflowy.

Oikealla hetkellä. Kun päätän tehdä jotain, teen sitä ja vain sitä, sen ajan jonka olen varannut kyseiselle tekemiselle. Teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Olen läsnä siinä, mitä olen tekemässä. Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Kun lepään, lepään hyvällä omallatunnolla. Kaikelle on aikansa.

Oikeasta syystä. Internetin läpi lukemiseen tai puhelinpelin tökkimiseen voi olla hyvä syy. Se voi toimia taukona aivoja rasittavien tehtävien välillä tai se voi palauttaa stressaavasta tilanteesta. Haluan olla tietoisempi siitä miksi teen juuri nyt mitä teen. Tätäkin mietin yhtenä päivänä: Haahuilu on monesti toisten elämästä lukemista tai muiden tekemisten seuraamista. Miksi ihmeessä haluaisin laittaa toisten, ehkä jopa fiktiivisten hahmojen elämän oman elämäni edelle? Haluan luoda itse sisältöä omaan elämääni.

Haahuiltaisiinko vähän vähemmän tästä eteenpäin?

Aikamatka

Vanhempani ovat muuttamassa pienempään asuntoon. Se tarkoittaa sitä, että rintamamiestalon kellarit on tyhjennettävä sekä heidän säilömästään tavarasta että omista laatikoistani. Kävin viikonloppuna vähän kurkkimassa mitä on edessä ja toin muutaman laatikon kotiin kunnon setvimistä varten.

Olen näköjään säntillisesti säilyttänyt silloin-erittäin-tärkeät kurssiohjelmakirjat. Tämä on kyllä niin #jonneteimuista-kamaa. Nykyään kaikki taitaa olla netissä ja hyvä niin.

Kannoin kotiin myös kaikki opiskelumuistiinpanoni. Opiskelin matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä sekä vähän tilastotiedettä ja jopa kansantalouden peruskurssin. Kaikki on siististi mapitettu. Olen ajatellut vuosia käyväni ainakin nuo matematiikan paperit läpi sillä ajatuksella että jos vaikka nyt kaikki näyttäisi selkeämmältä. Sitä hetkeä ei vain ole vielä tullut eikä varmaan tulekaan.

Opiskeluaika oli minulle, kuten varmasti useimmille muillekin, hyvin erityinen ajanjakso. Opintomuistiinpanot eivät ole vain sanoja ja numeroita paperilla. Ne palauttavat taas mieleen kaikki hauskat ja vähemmän hauskat opettajat, rakkauden, ruotsin oppimisen, opiskelijaelämän sitseineen ja muine juhlineen, tentit ja jännityksen siitä onko päässyt läpi, Turun kauppakorkeakoulun nurkilla olevan Hesen, sen jossa nykyään pääsee sisälle lämpimään tilaamaan mutta josta silloin ostamamme hampurilaiset söimme palelevina puhelinkopissa, talvipyöräilyn rannikon hyytävässä vastatuulessa, ohjelmointiharjoitukset kielellä josta kukaan ei ollut kuullut ennen eikä jälkeen, opiskelijalounaat, jokirannan ja kaiken muun.

Laatikoista löytyi myös vanhempaa omaisuutta. Otin muutamia kuvia muistoksi ennen jätesäkin kutsua. Itse nauhoitettuja C-kasetteja, kellarilta haiseva hame, vielä heinää kariseva kulunut ratsastuskypärä. Kävin muutaman vuoden ratsastamassa Savonlinnassa Vuohimäen ratsastuskoululla. Lempihevoseni oli rautias pieni Pentagon, jonka selästä kerran tipuin niin, että sain murtuman niskanikamaan.

Vanhojen tavaroiden läpikäyminen tuo pintaan paljon muistoja ja ajatuksia. Niitä on usein helpompi käsitellä yhdessä jonkun toisen kanssa. On mukavaa kertoa ja kuunnella tarinoita tavaroiden takana. Yhdessä saa voimaa heittää hyvästit tavaralle, joka on seurannut uskollisesti moneen seikkailuun mutta joka on nyt täysinpalvellut. Nyt on aika uusien seikkailujen!

Muistot, muistoesineet ja mitä ihmettä

Mieheni ja poikani ensimmäiset autot.

Ammattijärjestäjän asiakkaina ei ole erityisen paljon ihmisiä, joille on helppoa heittää pois tavaroita, vaan asia on yleensä vahvasti päinvastoin. Kun miettimistä on jo pestyjen italiansalaattirasioiden ja tavoitehousujen kanssa, muistoesineet voivat osoittautua mahdottomaksi haasteeksi hallita. Mitä tehdä niille, missä säilyttää, mitä säästää?

Tässä muutama päällimmäisenä mielessäni oleva tuuminta.

Ihmisen on hyvä muistaa mistä on tullut, eikä kaikkia muistoja pitäisi siivota sokeasti pois. Valokuvat, kirjeet ja muu ainutlaatuinen materiaali täytyy punnita tarkkaan.

Ihan jokaisen vanhan tavaran säilyttämisen voi halutessaan perustella jollakin muistolla ja täyttää komeronsa menneisyydellä. Sinulla ei ole todennäköisesti tilaa pitää kaikkea, mitä haluaisit. On pakko tehdä valintoja.

Ehkä muistoajatukset riittäisivät, eikä kaikesta tarvitsisi olla konkreettista muistoesinettä. Esineistä voi ottaa valokuvia. Pystyisitkö palauttamaan tunteen katsomalla kuvaa? Esimerkiksi lasten lukemattomat piirustukset voi taltioida digikuviksi eikä kaikkia tarvitse säästää paperisina.

Muistoille voi varata tietyn hyllyn, korin, laatikon. Niiden täytyy mahtua sinne. Tilan voi käydä läpi vaikkapa vuosittain ja tunnustella, mitkä esineet ovat edelleen säilyttämisen arvoisia ja mitkä saavat antaa tilaa tärkeämmille muistoille.

Mitä tapahtumaa, ihmistä, paikkaa et halua unohtaa? Unohtaisitko sen, jos siitä ei olisi konkreettista esinettä? (Ja jos muuten sattuu kotikatastrofi, mitä ei voi korvata?)

Haittaako, jos unohdat? Oletko jo unohtanut? Tee lista niistä esineistä, jotka muistat. Voit valmistautua näin vaikkapa tavaroidenhakuretkeen vanhempiesi luota. Jo unohtuneiden tavaroiden löytäminen ja selailu voi antaa niille enemmän tärkeyttä kuin mitä ne ansaitsisivatkaan. Merkitsisivätkö ne sinulle mitään, jos et olisi nähnyt niitä jälleen?

Säästämistäsi esineistä täytyy tulla katsoessa ja koskiessa hyvä mieli. Miksi säästäisit sellaista, joka tuo sinulle huonoja fiiliksiä, syyllisyyttä tai surua?

Haluatko, että lapsesi tai joku muu läheisesi joutuu miettimään mitä muistoesineelle pitää tehdä? Mitä tehdä jos lapset eivät halua muistoesineitäsi? Tietävätkö lapsesi, mitä ihmettä nuo esineet edes ovat? Esineisiin (ja valokuviin!) kannattaa liittää jokin selitys tai tarina, mistä se on tullut ja miksi se on tärkeä. Toinen yläreunan kuvan puuleluista on lapseni ensimmäinen auto, jonka ukkinsa oli hankkinut tanhumatkalta. Lapsi oli juuri syntynyt eikä sillä kuulemma ollut vielä autoa, niin oli pitänyt sellainen äkkiä ostaa. Puuauto löytyi vastikään vanhempieni luota, enkä olisi tiennyt sen tarinaa, jos en olisi mennyt isälleni ihmettelemään pohjaan kirjoitettua tekstiä. Nyt se on meillä hyllyssä mieheni ensimmäisen leluauton vieressä.

Muistoesineistä ei ole paljoakaan iloa kaappien perukoilla. Jospa laittaisit ne kauniisti esille vaikkapa rasiassa, vitriinissä, tauluksi kehystettynä tai hyllyllä asetelmassa sen sijaan että hyllyillä olisi avaimia, kolikoita, laturin johtoja tai käytettyjä teekuppeja.

Mysteeriesine - mikä se on ja voiko sen heittää pois?

Mysteeriesine.

Usein järjestellessä tulee vastaan mysteeriesineitä, joista ei oikein tiedä mitä ne ovat saati tarvitaanko niitä vielä johonkin. Itselleni näin kävi jokin aika sitten, kun vaihdoin puhelinliittymää. Sain uuden SIM-kortin, joka oli kiinni tällaisessa isommassa kortissa. Toiselle puolelle oli painettu kortin alkuperäinen pin-koodi sekä jokin viivakoodi.

Pikku läpykkä pyöri pöydällä muutaman päivän, kun en osannut päättää onko siinä tietoa mikä pitäisi säästää vai ei. En halunnut säilöä muovinpalaa turhaan, mutta olisi myös tyhmää heittää pois jokin tärkeä koodi.

Nykyään asioihin saa selvyyden uskomattoman nopeasti netin kautta. Twiittasin DNA:lle ja kysyin, pitääkö esine pitää tallessa. Sain vastauksen melkein heti:

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Tilauksen aktivoinnin jälkeen tuota ei tarvitse. Vain prepaid -liittymän kehys tarvitsee säilyttää PIN ja PUK koodien vuoksi

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Kaupan päälle vielä synonyymi: SIM-korttiaihio :D

Kiitoksia! Nyt tiedämme mikä läpykän oikea nimi on ja että sen voi heittää rohkeasti menemään.

+ + +

Minua kiinnostaisi tietää, minkä esineiden säästämisen kanssa sinä painit tällä hetkellä. Paljasta mysteeriesineesi, niin otetaan selvää mitä sen kanssa kannattaisi tehdä!

Näin varmistat, ettei mikään etene

Kuva: John Haslam

Olen viime aikoina todella alkanut huolestua siitä, miten toimeliaita ja aikaansaavia ihmiset ovat. Kun tekee tarpeeksi ahkerasti kaikenlaista, pahimmassa tapauksessa saattaa aiheuttaa ympäristöönsä - tai itseensä! - suuria muutoksia. Autotalli raivataan autonsäilytyskuntoon, perustetaan yrityksiä ja kansanliikkeitä, entinen jenkkakahvainen raahustaja osallistuu häpeämättömästi puolimaratonille, olen jopa kuullut että koko vuoden laatikon pohjalla pyörineet irtovalokuvat on liimattu kansioon!

Tämä on sietämätöntä aktiivisuutta. Miettikää nyt vähän naapureitanne ja läheisiänne! Miltä heistä mahtaa tuntua, kun saatte aloittamanne tehtävän loppuun, eivätkä he enää voikaan suhtautua teihin säälinsekaisesti ja ylemmyydentuntoisesti? Se on kuulkaa kova paikka.

Teille, jotka haluatte varmistua siitä, ettei mikään etene: tässä on nyt muutamia ohjeita.

Kuinka vältät etenemisen

1. Älä suunnittele. Suunnittelemalla saat turhan tarkan käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. On aina parempi sukeltaa suoraan epämääräiseen touhuiluun, joka katkeaa siihen, ettei sinulla ole sopivia työkaluja tai aika loppuu kesken.

2. Suunnittele tosi paljon. Tee niin mittavat suunnitelmat, että projektisi alkaa muistuttaa katedraalin rakennusurakkaa etkä koskaan uskalla siirtyä toteutusvaiheeseen. Aseta itsellesi ja erityisesti muille paljon ehtoja ja vaatimuksia, jotka eivät tule täyttymään.

3. Tee väsyneenä ja nälkäisenä. Sopivasti univelkaisena saat ajatuksesi ja päätöksentekokykysi hämärrettyä. Nälän kurniessa vatsassa kasvatat äksyilyn ja hermoilun määrää niin korkealle, että saat ehkä jotain jopa rikki.

4. Älä varaudu häiriöihin. Aina tulee keskeytyksiä. Puhelin soi, lapsen vaippa pitää vaihtaa, täytyy käydä kaupassa, täytyy käydä Facebookissa, projektipöytääsi tarvitaan ruokailuun. Älä mieti yhtään etukäteen, miten saat työskentelyrauhan ja estät keskeytykset tai lyhennät niiden kestoa.

5. Yritä tehdä kaikki kerralla. Ei se ole mies tai nainen eikä mikään jos ei kahdenkymmenen vuoden kasaumaa ja epäjärjestystä pysty järjestämään yhdessä illassa tai viikonlopussa. Tyhjennä kaikki talon kaapit vain siihen yhteen kasaan olohuoneen lattialle, kyllä se siitä, tai sitten ei.

Lue myös: En saa mitään aikaiseksi, plääh

Venynyt liian ohueksi

Kuva: m01229

Olen ulkoiluttamassa koiria. Laahustan velvollisuudentuntoisesti polkua pitkin katse tiukasti etuviistossa. Vanhempaa koiraa saan vetää perässä, juniori syöksyilee päättömästi tuulen pyörittelemien lehtien perään ja poimii kaikki maahan heitetyt niistopaperit ja muut roskat suuhunsa. Päässäni pyörivät kaikki kesken olevat projektit, jotka kaikki tuntuvat liian hankalilta ja jotka saavat minut tuntemaan oloni raskaaksi. Riittämättömyyden tunne painaa minua kuin ukkospilvi. En saa otetta mistään.

Siinäpä kunnon annos disstressiä! Se on huonoa stressiä, joka lamauttaa ja ahdistaa. Mutta on toisenlaistakin stressiä. Eustressi on mukavaa eteenpäin puskevaa stressiä, joka saa nauttimaan tekemisestä ja antaa draivia ja tehokkuutta. Siihen liittyviä käsitteitä ovat mm. työn imu ja flow. Samat stressin aiheuttajat voivat tehdä sekä hyvää että huonoa stressiä, keskeistä on miten ihminen tilanteen tulkitsee ja millaisia keinoja tilanteessa hänellä on.

Olen ilokseni päässyt mukaan tamperelaisista yrittäjistä koostuvaan pilottiryhmään, joka testaa VTT:n ja Tampereen yliopiston kehittämää netissä toimivaa työkalupakkia hyvän stressin tunnistamiseksi, lisäämiseksi ja valjastamiseksi hyötykäyttöön. Pakissa on yrittäjien haastatteluja, pohdintatehtäviä ja käytännön harjoituksia.

Ensimmäinen kotitehtäväni oli pitää palaveri itsensä kanssa. Mikä minulle on arvokasta ja tärkeää ja mihin haluan panostaa? Minkä asioiden toteutumisen haluan varmistaa ja miten aion sen tehdä?

Kotitehtävän aihe sattui juuri sopivaan aikaan. Olen sellainen ihminen, joka sanoo useammin kyllä kuin ei. Olen saanut toki olla mukana kaikenlaisessa mielenkiintoisessa, mutta sivuvaikutuksena olo on alkanut tuntua kuin Bilbo Reppulilla: liian pieni voinokare leivällä, liian ohueksi levitetty. On pakko kirkastaa tärkeimmät tavoitteet ja miettiä mihin oikeasti haluaa voimavaransa keskittää. Mieheni teki minulle listan kaikesta, johon olin jollakin tavalla viime aikoina sekaantunut. Se oli hälyttävän pitkä.

En saanut pidettyä palaveria, kuten olin suunnitellut, koska olin luonnollisestikin kovin kiireissäni tekemässä kaikkea muuta. En usko että olisin muutenkaan saanut suoritettua tehtävää yhden palaverin aikana. Tärkeimpien tavoitteiden kirkastaminen on kokonainen polku. Sille täytyy nyt vain astua - ei laahustaen ja litistettynä, vaan reippaasti katse eteenpäin suunnattuna.

Oletko sinä joskus venynyt liian ohueksi?
Miten pidät mielessä tärkeimmät tavoitteesi, unelmasi ja suunnitelmasi?

Viimeiset viisi kilometriä

Kuva: KatieThebeau

Tunnet varmaankin vanhan vitsin siitä, että viimeiset kattolistat laitetaan paikoilleen vasta asuntoa myytäessä.

Pitkäksi venyneet projektit vievät sen verran energiaa, ettei oikein viitsisi enää satsata loppusilaukseen. On järjestelty koko kellari, paitsi jäljellä on vielä se viimeinen laatikko, jota ei jaksa enää avata. On tehty iso käsityö, mutta päättely ja viimeistely ottaa vastaan.

Monesti viimeiset kilometrit ovat rempassa, siivouksessa ja järjestelyssä henkisesti ja ajallisesti pahimmat. Jos päästät itsesi lopussa helpolla, nämä projektisi loppuhituset jäävät piinaamaan sinua uskomattoman pitkäksi aikaa ja kasvavat isoiksi vuoriksi. Mikään ei ole niin väsyttävää kuin keskeneräisten tehtävien ympärillä kiertely. Veny viimeiseen tuskaisaan ponnistukseen, ja saat nauttia viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiista työstäsi. Ja sitä on lupa juhlistaa!

Mutta kaikkea mitä aloittaa, ei tarvitse lopettaa.

Jotkut tuntevat velvollisuutta lukea aloitettu kirja loppuun, vaikka se olisi miten huono. "Voi kun saisin tämän kirjan luettua, että voisin aloittaa seuraavan." Hei, saat keskeyttää lukemisen ja laittaa kirjan pois! Et ole kirjailijalle mitään velkaa. Mitäs kirjoitti niin tylsän opuksen.

Elokuvankin saa jättää kesken (jos olet teatterissa, huomioi kuitenkin kanssakatsojat). Käsityöstä, joka alkoi puolivälissä tuntua typerältä, saa luopua. Askarteluprojekti, jota et haluakaan askaroida valmiiksi, voi saada jostakusta toisesta uuden innostuneen tekijän. Etsi ystäväpiiristäsi jatkaja tai vie materiaalit kierrätyskeskukseen.

Voit sanoa: en nauti tästä niin paljon, että haluaisin uhrata tähän näin paljon aikaa. Se on aivan sallittua! Luin juuri naisesta, joka alkoi neuloa uudelle miesystävälle villapaitaa, mutta suhde katkesi ennen kuin paita oli valmis. Nainen lupasi hetken mielenhäiriössä tehdä kuitenkin neulomuksen valmiiksi. Onneksi ystävä kysyi, mitä ihmettä on meneillään. Nainen pakkasi keskeneräisen paidan, ohjeet ja loput langat ja vei miehen ovelle lapun kera: "Seuraavalle tyttöystävälle."

Millaisia kokemuksia sinulla on venyvistä projekteista?

Keväinen mieli tahtoo valoa ja tilaa

Kuva: Beverley Goodwin

Kirjoitin

Kotipalvelu Kehrälinnun
blogiin

pienen jutun

kodin laittamisesta

kevätkuntoon.

Lue se täältä!

Miksi ostolakko ei toimi ja miten siinä voi onnistua?

Kuva: DWRose

Blogiini on vähän aikaa sitten tultu hakulausekkeilla "Miksi ostolakko ei toimi" ja "Miten onnistua ostolakossa". Ostamisen katkolle laittaminen kiehtoo! Kesällä starttasi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Viime perjantaina oli Black Fridayn kanssa yhtä aikaa Älä osta mitään -päivä. Onko vaikeaa olla ostamatta uusia vaatteita saati yhtään mitään?

Kuinka onnistut ostolakossa

Ensin pitää miettiä, miksi ostolakko tuntuu hyvältä idealta. Miksi ihmeessä edes aloittaisit moisen lakon?

Etsin netistä ostolakosta kirjoittaneita, ja aiheesta löytyy jos jonkinlaista avautumista. Tuo bloggari on ostolakossa, kokeilisinko minäkin? Onko pankkitili tyhjä ja ostolakko on pakollinen? Ahdistaako materialismi ja tekee mieli kapinoida vastareaktiolla? Ovatko kaapit täpötäynnä ja tuli kertakaikkinen tavaraähky? Ostolakon syy muodostaa sinulle motivaation, joka kannattaa kirkastaa itselle.

Mitä ostaminen ja shoppailu sinulle merkitsevät?

Onko se ajankulua, harrastus? Onko se kilpavarustelua? Onko se "järkevää varustautumista" ja "tarvikkeiden hankkimista"? Onko se pakoa tylsästä tai ikävästä todellisuudesta? Onko se muille näkyvän kuvan rakentamista ja pönkittämistä? Oletko koukussa uuteen ja taas uuteen? Onko ostaminen se juttu, ei omistaminen? Nämä eivät ole itsestäänselviä asioita. Vastauksia voi löytyä ja ajatukset voivat muuttua sinä aikana, kun ei hankikaan uusia tavaroita.

Ostolakolla on hyvä olla säännöt. Kuinka pitkä ostamattomuuskokeilusi on? Mitä ostolakko koskee? Mitä poikkeuksia saat tehdä?

Houkutuksien kohtaamista kannattaa miettiä etukäteen. Jos olet päättänyt olla ostamatta uusia laukkuja, mitä teet, jos näet verkkokaupassa ihanan laukun? Jos syysi ostolakolle ovat selkeät, sinun on helpompi perustella itsellesi, mikset klikkaa laukkua ostoskoriin.

Selviät paremmin houkutuksista, jos vältät niitä. Peruuta mainoskirjeet äläkä mene verkkokauppojen sivuille. Jos sinun tulee maleksittua kauppakeskuksissa ja samalla osteltua yhtä sun toista, keksi muuta tekemistä kuin kauppakeskukset. Kannattaako ostolakossa olevan mennä tonkimaan lempimerkin joulunjälkeiseen alennusmyyntiin ajatellen "minä vain vähän katson"?

Ostolakko voi olla myös sellainen, että viikon tai kuukauden aikana on lupa käyttää vain tietty määrä rahaa. Nosta raha käteisenä, jolloin se tuntuu konkreettisemmalta. Kun setelit ja kolikot on käytetty, se on siinä.

Entä jos kohtaat lakon aikana jotain, jota olet oikeasti aina etsinyt, jotain todella hyvää ja laadukasta, ja haluaisit hankkia sen? On typerää jättää hyvä tilaisuus käyttämättä, toisaalta sinun voi olla vaikea erottaa ainutkertaisia ja toistuvia tilaisuuksia toisistaan. Onko sinulla samanlainen ennestään? Voitko ostaa sen myöhemmin? Kuinka pitkään ja usein käyttäisit sitä?

Ostolakon aikana kannattaa miettiä omia tuntemuksiaan.

Miltä minusta tuntuu olla ostamatta? Miksi haluaisin ostaa tuon? Miltä tuntuu, kun en voi? Oliko kyseessä kuitenkin vain impulssi ja mielihalu, joka meni ohi, kun odotit?

Ostolakon aikana on hyvä hetki käydä läpi jo omistamiaan tavaroita. Omassa vaatekaapissaan voi shoppailla ilmaiseksi, sisustusta voi hyvin kaunistaa vähentämällä ja yksinkertaistamalla.

Entä kun ostolakkosi loppuu? Ostatko sitten kaiken sen, josta pidättäydyit lakon aikana?

Törmäsin blogikirjoitukseen, jossa perheenäiti kertoi olleensa kuukauden ajan ostolakossa. Tämän kuukauden aikana hänelle oli kertynyt jo pitkä lista tavaroista, joita hän lakon loputtua heti tilasi. Mukana oli mm. varmasti tarpeellisia lasten ulkovarusteita mutta myös "jotain kivaa paikasta X" ja "perusjuttuja kesään". Näin toimiessa ei tarvitse miettiä, mistä sitä tavaraa oikein tulee.

Se, mikä omalla kohdallani alkoi ostolakkona, on nyt sitä, etten harrasta shoppailua. En kiertele kaupoissa tai nettisivuilla tutka päällä valmiina tarttumaan mainoskoukkuun. Ostan tarpeeseen, ei huviksi. Ostan kun itse haluan, en silloin kun mainosmies haluaa. Tämä ei ole enää varsinainen lakko, vaan uusi asenne ja suhtautuminen ostamiseen.

Ostolakko voi parhaimmillaan johtaa uuteen vähän kohtuullisemmin ja tiedostavammin kuluttavaan elämäntapaan, jos samalla on harrastanut vähän itsetutkiskelua ja pohdintaa ja löytänyt vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Tai sitten se jää pinnalliseksi kokeiluksi, jonka jälkeen visa vinkuu samalla tahdilla.

P.S. Tutkimuksen mukaan ostaminen tuo onnellisuutta - nimittäin, jos ostaa toiselle.

Vähennä vähitellen, karsi kypsytellen

Kuva: whologwhy (Flickr)

Taivaalta iski salama, sotatorvet soivat ja linnut laskeutuivat olkapäillesi sirkuttamaan, ja silloin ymmärsit, että sinun täytyy luopua kaikesta omistamastasi. Soitit siitä paikasta tavaroillesi kuljetuksen hyväntekeväisyysjärjestön katon alle. Illalla kääriydyit onnellisena nukkumaan valkoiseen lakanaan, jota jatkossa käytät vuoteesi lisäksi toogana ja pyyhkeenä.

Vaikka innostuisit miten minimalismista tai edes siististä vaatekaapista, homma ei todellakaan mene noin. Kerralla tavaransa minimoineet ovat yleensä kokeneet jonkin tulipalon tapaisen katastrofin tai he ovat päättäneet hypätä kerta kaikkiaan pois oravanpyörästä ja lähteä kiertämään reppu selässä maailmaa.

Tavallisempi tarina on se, että kotona jotenkin ahdistaa ja tukahduttaa. Pitäisi alkaa järjestää jostakin päästä, mutta tavaraa on paljon ja kaikkea voi vielä tarvita.

Vähentäminen on kuin sipulin kuorimista. Joistakin tavararyhmistä on helppo löytää ylimääräisiä. Jos sinulla on 15 settiä lakanoita (eikä 15 perheenjäsentä), niistä ei ole vaikeaa vähentää. Joitakin aivan ilmiselvän turhia esineitä näkyy joka puolella. Rikkinäisiä, rumia, väärän kokoisia, käyttökelvottomia. Tulee hyvä mieli, pääsit noistakin eroon. Mutta mitenkähän nuo housut? Kivat ovat, mutta et ihan enää mahdu niihin (tai itse asiassa viimeiseen kymmeneen vuoteen).

Katselet housuja jonkin aikaa ja päätät sitten, että housut ansaitsevat omistajan, joka saa napin kiinni ja sinä ansaitset lisää tilaa vaatekaappiin. Sinne meni! Mitäs muuta voisit samalla viedä? Alkaa seuraavan kerroksen kuoriminen.

Kerros kerrokselta löydät enemmän esineitä, joita et käytä, et rakasta etkä tarvitse. Ydintä lähestyttäessä se käy aina vain hankalammaksi. Päätökset ovat kovempia. Säästätkö tämän lapsen piirroksen? Entä mummon villahousut? Kirjoista et ainakaan luovu.

Suin päin ei saa heittää mitään pois. Hätiköidessä tekee usein vääriä ratkaisuja. Anna prosessille aikaa.

Ensin jokin esine näyttää välttämättömältä, sitten tärkeältä, sitten samantekevältä ja lopulta näet, että se on täysin turha. 

Säilytin itse pitkän aikaa vanhaa nahkavyötä. Ajattelin käyväni koirien kanssa juoksemassa ja voisin käyttää sitä hihnojen kiinnittämiseen. Joka kerta varustelaatikkoa siivotessani katselin vyötä ja mietin olematonta koirajuoksuharrastustani, jonka ajattelin juuri aloittaa. Kerta kerralta vyö alkoi näyttää turhemmalta. Viimeisen kerran sitä katsoessani näin miten kulunut ja suoraan sanottuna rikki ja ruma se oli. Jos juoksisin koirien kanssa, en edes haluaisi käyttää sitä. Vyö sai lähteä.

Luopumista pitää joskus kypsytellä pitkäänkin. Tavaroihin pitää kypsyä, sanan kaikissa merkityksissä. Kun hetki on oikea, ne irtoavat sinusta kuin kypsä hedelmä puusta.

Päätös, joka sattuu, mutta on oikein

Sanotaan, että päätös ei ole päätös jos se ei vähän satu. Voimme heittää elämästämme pois paljon asioita, jotka eivät tunnu missään. Ne eivät ole olleetkaan kovin tärkeitä. Aina silloin tällöin eteen tulee jotain, josta täytyy oman tai toisen hyvinvoinnin takia luopua, ja se sattuu.

Viime kuukausien aikana perheemme on saanut totutella irti päästämiseen ja luopumiseen. Toisella koiristamme, yhdeksänvuotiaalla energisellä ja elämäniloisella lapinporokoiralla, todettiin keväällä pahanlaatuinen kasvain suupielessä. Se leikattiin kahdesti, ja patologi antoi molemmilla kerroilla puhtaat paperit. Kun kolmas patti oli jo edellisen leikkauksen tikkien poistossa näkyvissä, tiesimme, että yhteistä aikaa ei ole enää paljoa edessä. Patti kasvaisi ja kasvaisi kunnes alkaisi aiheuttaa hankaluuksia.

Viime viikolla kävi selväksi, ettemme voineet enää odottaa pitempään. Meidän piti jo alkaa rajoittaa koiran leikkimistä ja liikkumista, ettei se olisi vahingoittanut itseään. Se tuntui olevan viimeinen niitti. Koiran piti saada olla koira. Asfaltilla köpsöttely ei olisi ollut porokoiran elämää. Se halusi tunkeutua pusikoihin ja leikkiä kaverinsa kanssa.

Perjantaina päästimme karvaisen perheenjäsenemme pois. Kysyin koiran kanssa samanikäiseltä pojaltamme, haluaako hän tulla mukaan. Vastaus oli ehdoton kyllä. Kaikki meni eläinlääkärin luona rauhallisesti ja kauniisti. On kuitenkin outoa katsoa eläintä, joka ensin on hyvin paljon elävä ja jonka sydän sitten hetken päästä ei enää lyö. Lopullinen hyvästien jättö oli todella vaikeaa. Poika ei olisi halunnut erota koirasta ja lähteä vastaanottohuoneesta.

Tänä aamuna toisen koiran puuttuminen tuntui erityisen vahvasti. Saatan pojan aamuisin bussipysäkille jos vain voin. Koirilla on ollut aina kiire aamulenkille ja niitä on saanut oikein pidellä. Nyt oli vain yksi rauhallinen talutettava. Lenkiltä tultua koirat ovat saaneet aamupalansa, kumpikin eri huoneissa. Nyt laitoin ainoan kupin "väärään" huoneeseen, ja nuorempi koira meni ensin vanhaan paikkaansa etsimään kuppiaan. Sekin joutuu opettelemaan uusia rutiineja ja pärjäämään yksin.

Lemmikit elävät lyhyemmän elämän kuin ihminen. Edessä on väistämättä jokin päivä luopumisen hetki. Pitäisi osata päästää irti ajoissa, antaa eläinystävälle arvokas loppu. On raskasta laittaa toisen hyvinvointi oman luopumisen tuskan edelle. Lemmikin kärsimyksiä ei kuitenkaan saa pitkittää vain siksi, ettei pysty tekemään päätöstä. Se sattuu, mutta on oikein.

Ammattijärjestäjät! Eikö ne ole niitä, jotka tulee ja heittää kaiken pois?

Kuva: Patrik Jones (flickr)

 Ammattijärjestäjän palkkaaminen on jännää puuhaa. Televisiossa pyörineet himohamstraaja-sarjat ja naistenlehtien artikkelit ovat ehkä tuoneet tavarakaaosasiat vähän enemmän esille, mutta edelleen ihmisillä on paljon asenteita ja ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat avun hankkimista ja vastaan ottamista. Moni ei varmaankaan edes tiedä, mitä ammattijärjestäjä oikeastaan heidän kotonaan tekisi. Kun olen jutellut ihmisten kanssa, todella moni on luullut, että tulemme ja heitämme kaiken pois. Ei ihme, että tulee vastareaktio pitää tiukasti tavaroistaan kiinni. Näistä en ainakaan luovu! Meille eivät sellaiset ainakaan tule!

Ammattijärjestäjän tehtävä on nimensä mukaisesti lisätä järjestystä asiakkaan kodissa - tai missä hän toimiikaan - käymällä järjestelmällisesti haluttu tila läpi ja miettimällä paras tapa säilyttää se mitä asiakas haluaa siinä tilassa säilyttää. Jos tilaa on liian vähän kaikille tavaroille, joistakin täytyy luopua. Yhdessä tunnistamme ne tavarat, joilla ei ole niin paljon käyttöä että ne kannattaisi säästää viemässä tilaa enemmän käytössä olevilta tavaroilta. Tupaten täynnä olevat tilat ovat lähes käyttökelvottomat. Olet varmasti itsekin huomannut, kuinka helppoa ääriään myötä täynnä olevasta kaapista on ottaa vaatteita tai muita tavaroita.

Kaikki alkaa siitä, että otat minuun yhteyttä. Voit esimerkiksi soittaa tai lähettää sähköpostia. Ensi juttelemalla kuuntelen tarkasti, millaisessa asiassa tarvitset apuani. Voit esimerkiksi sanoa, että omakotitalon sekalaisena varastona pidetty yläkerta halutaan ottaa nyt käyttöön ja makuuhuoneet pitäisi raivata. Tai voit huokaista: kaikki on ihan sekaisin enkä enää pärjää. Kyselen sinulta yhteystietosi ja sovimme tapaamisen ajankohdan.

Joskus tavaroita ja sekasortoa on kertynyt niin paljon, ettei kotiin ole voinut aikoihin kutsua vieraita. Voi tuntua siltä, että tilanne on niin kaamea, ettei sinne voi päästää edes ammattijärjestäjää. Tähän mennessä huolet ovat olleet joka kerta aivan turhia. Mutta jos kuitenkin jännittää liikaa, voimme sopia tapaamisen vaikka läheiseen kahvilaan ja jutella ensin huolet pois.

Raivaus ja järjesteleminen vaativat onnistuakseen tavoitteiden asettamista ja suunnitelman tekemistä. Ensimmäinen tapaamisemme kestää tunnin. Olen antanut sille nimeksi Tuumasta toimeen. Sen aikana teemme tarvekartoituksen ja mietimme miten jatkamme eteenpäin. Joskus järjestelyprojektisi vaatii vain tällaisen alkusysäyksen ja pärjäät sen jälkeen itseksesi.

Yleensä asia on kuitenkin niin, että jos jaksaisit tehdä järjestelyn itse, olisit jo tehnyt sen. Ammattijärjestäjän avulla projektisi ei karahda kiville vaan etenee loppuun saakka. Jos päätät ottaa enemmän järjestelyapua, sovimme milloin tulen luoksesi seuraavan kerran. Apua saa kolmen tunnin erissä. Se on hyvä pätkä saada aikaan silminnähtäviä tuloksia.

Järjesteleminen vie aikaa. Jos omakotitaloon on kerääntynyt tavaraa kymmenien vuosien ajan, sitä ei järjestetä kuudessa tunnissa (paitsi jos heitellään kaikki poikkeuksetta roskalavalle - ja sitähän ei haluttu).

Budjettiin ei kuitenkaan tarvitse laskea mukaan järjestysapua kymmenille tunneille. Kun toimintasuunnitelma on alussa tehty ja tavoitteet ovat selvillä, voimme ajoittaa toisen järjestelykäynnin esimerkiksi kuukauden päähän ensimmäisestä. Näin saat kuuden tunnin järjestelyavulla tehtyä paljon enemmän. Kun tiedät, että olen tulossa taas katsomaan mitä olet saanut kuukaudessa aikaan, toimit tehokkaammin!

Vieri vieressä toimiminen voi olla parempi vaihtoehto työläiden kohteiden kuten vaatteiden ja muistoesineiden kanssa. Järjesteleminen on päätösten tekemistä, ja niiden tekemisessä auttaa keskustelu ja toisen tekemät kysymykset.

Viimeisen kerran jälkeen soitan sinulle vielä jonkin ajan kuluttua kysyäkseni kuulumisia. Jos olemme vaikkapa järjestäneet paperisi kansioihin, haluan tietää toimiiko uusi järjestys pitemmän päälle vai pitääkö systeemiä vielä viilata.

Aloita matka kohti järjestystä

Toimintatorstai: Nappaa aikavarkaat

Olet varmasti huokaissut joskus "Mihin tämä päivä oikein meni?" Voit tunnustaa rohkeasti jopa ettet oikein tiedä mihin koko viikko oikein kului. Jotakin kyllä ähräsit koko ajan, mutta ilmeisesti ei ihan sitä mitä piti, koska kaikki tärkeä on jotenkin jäänyt tekemättä.


Sitä kuvittelee tietävänsä mitä milloinkin tekee, mutta se on monen kohdalla toiveajattelua. Jos haluat oikeasti saada selville, mihin mustaan aukkoon päiväsi uppoavat, ota käyttöön aikapäiväkirja.

Minun aamupäiväni on kulunut siihen, että olen ährännyt tätä tiedostoa printtauskelpoiseksi, jotta pääsisit mahdollisimman nopeasti varasjahtiin.

Tulosta siis tästä itsellesi paperi, johon merkitset viidentoista minuutin tarkkuudella mitä teet. Pidä paperia vierelläsi ja merkkaa säännöllisesti kaikki tekemäsi asiat. Voit tehdä sen vain työpäivän ajan tai voit kirjata päiväkirjaan myös kotipuuhasi.

Aikapäiväkirja

Pidä päiväkirjaa vaikkapa viikon ajan. Väritä toiminnot eri väreillä, jos se tuntuu kivalta.

Mitä opit? Mikä vie aikasi? Minkä askareen tai toiminnan osuus on liian suuri? Mikä tärkeä asia ei saa tarpeeksi aikaasi?

Raikastuuko käytetty paita lojuttuaan kolme päivää mytyssä?

http://flic.kr/p/bRFQit

Kun vaate on likainen, se menee pyykkikorin kautta pesuun. Kun se on taas puhdas ja kuiva, se laitetaan kaappiin. (Ainakin teoriassa.) Mutta mitä ihmettä tehdä sellaisille vaatteille, jotka eivät ole vielä likaisia, mutta eivät ihan puhtaitakaan?

"Meillä on se perinteinen kuntopyörä tähän tarkoitukseen."

Mutta mitä jos harrastatkin kahvakuulailua?

Tutkin vähän mitä ihmiset ovat puhuneet tästä asiasta keskustelupalstoilla. Mm. tällaisten esineiden päällä ihmiset puolipitoisia asujaan säilyttävät kuntopyörän lisäksi:

jakkara, lipasto, keinutuoli, kori, seinänaulakko, sisustustikkaat, kirjahylly, sängynpääty, tuoli, nojatuoli, vaaterekki, yöpöytä, vaatenaulakko, pesukone


Yleinen päänvaiva on epämääräisiin paikkoihin kasautuvat epämääräiset mytyt, jotka eivät näytä kovin esteettisiltä eivätkä myöskään edistä vaatteiden siirtymistä uudelleenpuettaviksi.

"Ja jollain logiikalla se kolme päivää jossain lojunut paita taas ns. raikastuu käytettäväksi."

Puolipitoisiin vaatteisiin, kuten muihinkin pieniin ja isompiin ongelmiin, kannattaa tarttua järjellä ja analyysillä ja päättää sitten toimenpiteistä.

Analyysikaavio puolipitoisten vaatteiden mahdollisista poluista vaatteenkäsittelyjärjestelmän halki.

Selkeästi likaisten vaatteiden paikka on tietysti pesu. Yhden siistin toimistopäivän jälkeen paidalle voi kuitenkin riittää hyvin pelkkä oikominen hengarissa ja tuuletus. Jos vaatteen voi laittaa vielä uudelleen päälle, mikset laittaisi sitä tuuletuksen jälkeen takaisin paikoilleen kaappiin?

Jos aiot pitää vaatetta pian uudelleen etkä halua laittaa sitä pesupuhtaiden sekaan vaatekaappiin, voit säilyttää sitä esim.

* vaatehuoneessa tai vaatekaapissa omalla hyllyllään
* ovenpäällysnaulakossa (jos ovi on yleensä auki, vaatteet pysyvät piilossa)
* korissa siellä missä yleensä vaihdat vaatteet

Meillä puolipitoisia ja kotivaatteita pidetään lipastonlaatikoissa makuuhuoneessa.

Hauska vinkki vaatteiden raikastukseen muuten on laittaa hyväntuoksuinen saippuapala säilytyskoriin!

Kertokaapa miten teillä tämä puolipitoisasia hoituu! Tunnetteko käsitettä lainkaan vai hautaudutteko suorastaan siihen?

Ajatukset, nuo hyödylliset ja haitalliset raivauskaverit

Kuva Bernardo G. http://flic.kr/p/kaeArP

Raivaaminen ei ole mekaanista tavaroiden roskapussiin heittelyä. Se on järjen ja tunteiden välistä painia, jota sisäinen puhe säestää.

Sisäinen äänesi voi puhua asiaa auttavia tai hankaloittavia lauseita.

"Tämähän on vielä ihan ehjä." Vaikka tavara on ehjä, se voi silti olla sinulle turha. Mitään ehjäähän emme kaatopaikalle heitä, vaan se laitetaan kiertoon.

"Tämän voi vielä korjata." No voi, mutta milloin ajattelit sen korjata? Kuinka paljon sinulla on jo korjattavaa? Ajattelitko tehdä elämässäsi muutakin kuin korjata rikkinäisiä tavaroita? Mieti tarkkaan, kuinka paljon jaksat ja ehdit. Tavaroita voi myös korjauttaa.

"Kyllä minä näistä teen vielä jotain." Sukua edelliselle. Jossain vaiheessa olet kerännyt niin paljon tarvikkeita, että voisit viettää kolme seuraavaa elämää askarrellen ja puuhastellen niistä jotain.

"Laitan sen tähän vähäksi aikaa. Mietin sitten myöhemmin." Talosi on kaaoksessa, koska olet laittanut kaiken siihen vähäksi aikaa eikä sitä myöhempää ole koskaan tullut. Tee päätös nyt. Pidätkö sen, ja jos pidät, missä sen paikka on?

"Mutta kun näitä sai näin halvalla." Tarjoushamstraus tuo muuttaa kotisi kaupan varastoksi. Mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät, ja sitä vähemmän kaapeissasi on tilaa. Ehditkö edes käyttää kaikkea mitä ostat?

"Äiti olisi säästänyt nämä." Sinä saat päättää ihan itse, mitä säästät ja mitä et.

"Oooooiiiiii, näitä en ole nähnyt vuosiin, eihän näitä voi heittää pois!"

Kokeilepa vaihtaa äänilevy. Maistele näitä lauseita:

"En ole käyttänyt tätä vuosiin. Tuskin käytän sitä jatkossakaan."

"En ole edes muistanut omistavani tätä. En siis tarvitse sitä."

"En ehdi käyttää näitä. Annan ne jollekin jolle niistä on hyötyä."

"Nämä vievät aivan turhaan tilaa täällä. Haluan tämän hyllyn uuteen käyttöön."

"Luovun tästä. Jos sittenkin tarvitsen sitä myöhemmin, voin lainata ystävältäni/ ostaa kirppikseltä/ vuokrata/ keksiä muun tavan saada sama tulos."

"En tarvitse näin monta. Selviän vähemmälläkin."

***

Millaisia ajatuksia ja lauseita oma sekamelskasi herättää sinussa?

Nopea toiminta on avainkysymys

 

Saimme muutama päivä sitten taloyhtiöön uudet hienot lukittavat postilaatikot. Taloyhtiön pj tuli tuomaan laatikon avaimen henkilökohtaisesti. Pussissa oli postilaatikon käyttöohje, nimikyltin tilausohje ja salasana palveluun, avaimet sekä avaimen lisätilauskoodi.

Jos et ole varuillasi, tällainen pussukka jää pöydille lojumaan, hautautuu muihin papereihin ja lisää epäjärjestystä. Viattomaan avainlähetykseen sisältyy monta esinettä, joille on keksittävä paikka. Ja se on tehtävä heti, tai pussukasta tulee osa sisustustasi.

Minigrip-pussi: laitan sen pienten siistien pussien laatikkooni. Uudelleensuljettavat pussit ovat näppäriä kuljetuksessa.

Avaimet: kiinnitän niihin nimikyltin, johon kirjoitan mitä nämä avaimet ovat. En halua taloon yhtään merkitsemättömiä avaimia. Ripustan avaimet avainnaulakkoomme. (Niitä voisi varmaan myös pitää kotiavaimen mukana, mutta matka laatikolle ei ole pitkä.)

Avainkoodi: otan kännykällä kuvan ja lataan sen Evernote-palveluun.

Postilaatikon säätöohjeet: ei mitään rakettitiedettä, ei henkilökohtaisia tietoja. Silmäilen läpi ja laitan paperinkeräykseen. Jos ohjeet olisi pitänyt säästää, olisin laittanut ne käyttöohjelaatikkoon.

Nimikyltin tilausohjetarra: otan kännykällä kuvan ja lataan sen Evernote-palveluun. Suttaan salasanat ja laitan pussin roskiin.

Done! Taidankin mennä katsomaan onko tänään postia!

31. joulukuuta: Päätä jo -päivä

Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

Uudenvuoden aattona tehdään perinteiden mukaan lupauksia uudelle vuodelle. Sinäkin olet ehkä joskus luvannut yhtä sun toista, mutta näin vuoden lopussa huomaat, ettet ole toteuttanut niistä yhtään.

Juttelin erään terveelliseen ruokavalioon kannustavan mobiilipalvelun edustajan kanssa. Hän kertoi, että heti vuodenvaihteen jälkeen palveluun rekisteröityvien käyttäjien määrä on huipussaan. Palvelua jaksetaan käyttää kuukausi pari, ja sitten käyttäjä passivoituu. Siinä se elämänmuutos olikin.

En kannusta tyhjien lupausten tekemiseen. Tiedämme kaikki, miten siinä käy.

Sen sijaan vietämme vuoden viimeisenä päivänä Päätä jo -päivää. Olet lykännyt koko vuoden joidenkin päätösten tekemistä. Tekisinkö niin vai näin? Tekisinkö ollenkaan? Milloin tekisin? Jossain vaiheessa sinun pitää tehdä päätös.

Ja tänään on se päivä.

Jos aiot tulla johonkin lopputulokseen tänä vuonna, nyt on kiire. Ja mitä sanot: eikös kannata puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta vuonna 2014?

Ensin voit vaikka päättää, aiotko saada aikaan jotain erityistä ensi vuonna. Sitten päätät mitä aiot tehdä ja saavuttaa.

Ei lupauksia, vaan päätöksiä. Iloista päätöksentekopäivää!

Toimintatorstai: Paperitiikerille panta kaulaan

Kysyin mieheltäni, olisiko meillä jotain paikkaa, jota voisin käyttää toimintatorstain aiheena. Vähän piti miettiä, mutta sitten hänelle tuli ajatus: keittiössä olevat lehtikotelot.

Meillä on baarikeittiö, jonka pöytä toimii ikäänkuin koko kodin keskipisteenä ja toimintokeskuksena. Olen laittanut pöydän päähän pari lehtikoteloa, johon on helppo siivota pöydälle kertyneet paperit. Helppo laittaa pois silmistä, pois mielestä! Mutta tällaisia paikkoja täytyy pitää kunnossa samalla tavalla kuin puutarhuri kasvimaataan, kitkemällä ja nyppimällä säännöllisesti.

Saatte siis nähdä kun itse trimmaan rönsyilevät ja tänään jopa pursuilevat paperikansiot. Lähtötilanne oli tämä. Ei kovin paha, mutta pöydän tulisi olla tyhjä ja lokeroissa vain ajankohtaisia papereita.

Avasin meille tulleen joululähetyksen ja huomasin, että pienen ihanan tontun silmät olivat Lucian hengessä irronneet. Löysin kirjekuoresta vain yhden. Ei kai meille kyklooppitonttusta ole lähetetty?

Kaikki avaamattomat kirjekuoret on avattava.

Kun jemmapaikat tyhjentää, voi pohjalta löytyä vaikka mitä. Nyt saaliina oli vain köyhä kumilenkki.

Jos kaikki paperi olisi pöydällä, se näyttäisi tältä. Koteloissa se on siistimmän näköistä, mutta ulkonäkö hämää. Sitä on liikaa.

Järjestelin paperit kasoihin omistajan mukaan.

Paperien joukosta löytyi yksi vanha salasanapaperikin. En tiedä olisiko se enää ollut voimassakaan, mutta käytin siihen pikku silppuriani. Se surautti paperin hetkessä suikaleiksi.

Alla olevaan kollaasiin keräsin kuvia päätöksistä ja toimista, joita tein sorttauksen aikana. Kaupungin tiedotuslehti sai mennä ja lisäsin siihen liittyvän tehtävän itselleni listaan. Kopioin lapsen lukujärjestyksen itselleni mukana pidettäväksi. Heitin teemasynttärien koristelaput vihdoin pois, samoin Merenkurkun kartan, jota ei ole kukaan katsonut käynnin jälkeen, ja viimekesäisten tomaattien hoito-ohjeet.

Yhdessä muovitaskussa minulla on alennuskuponkeja. Totuuden nimessä niitä ei juurikaan tule käytettyä. Hyvä esimerkki on tämä sittarin kenkäpassi. Kuusi kuukautta aikaa ostaa kuudet kengät. Pahoittelen, mutta meillä ei osteta niin paljon kenkiä. Lompakossa on muutenkin liikaa kortteja, ei tätä tule edes pidettyä mukana.

Kannattaa käyttää vain ehjiä ja kauniita välineitä ja tarvikkeita järjestelyyn, niin touhu on mukavampaa. Heitin pois kissan pureskeleman muovitaskun. (Miten voi eläin himota muovin pureskelua niin paljon?)

Miehen paperit saivat päällensä viestin. Hänen on helpompi tarttua tehtävään, kun paperit ovat samassa taskussa. Siitä vain yksi kerrallaan oikeisiin paikkoihin!

Olen säästänyt lappua muistutuksena käydä lataamassa kirja koneelle. Nyt latasin sen ja pääsin lapusta eroon. Muutenkaan koko mainosta ei tarvitse säilyttää, voi kirjoittaa ylös vain sen tärkeän asian joko kalenteriin tai tehtävälistaan.

Lopputulos: kaikki paperit ovat olennaisia ja pöytä on tyhjä. Tontun toinen silmäkin löytyi papereiden alta ja liimasin molemmat paikoilleen.

* Heitä pois vanhentuneet paperit (muista tietoturva)
* Siirrä tiedot lappusilta kalenteriisi tai tehtävälistaasi
* Arkistoi säilytettävät dokumentit
* Käy läpi kaikki paperit ja lappuset, älä lykkää päätöksiä

Mites teidän kodin paperiasiat?