Muistot, muistoesineet ja mitä ihmettä

Mieheni ja poikani ensimmäiset autot.

Ammattijärjestäjän asiakkaina ei ole erityisen paljon ihmisiä, joille on helppoa heittää pois tavaroita, vaan asia on yleensä vahvasti päinvastoin. Kun miettimistä on jo pestyjen italiansalaattirasioiden ja tavoitehousujen kanssa, muistoesineet voivat osoittautua mahdottomaksi haasteeksi hallita. Mitä tehdä niille, missä säilyttää, mitä säästää?

Tässä muutama päällimmäisenä mielessäni oleva tuuminta.

Ihmisen on hyvä muistaa mistä on tullut, eikä kaikkia muistoja pitäisi siivota sokeasti pois. Valokuvat, kirjeet ja muu ainutlaatuinen materiaali täytyy punnita tarkkaan.

Ihan jokaisen vanhan tavaran säilyttämisen voi halutessaan perustella jollakin muistolla ja täyttää komeronsa menneisyydellä. Sinulla ei ole todennäköisesti tilaa pitää kaikkea, mitä haluaisit. On pakko tehdä valintoja.

Ehkä muistoajatukset riittäisivät, eikä kaikesta tarvitsisi olla konkreettista muistoesinettä. Esineistä voi ottaa valokuvia. Pystyisitkö palauttamaan tunteen katsomalla kuvaa? Esimerkiksi lasten lukemattomat piirustukset voi taltioida digikuviksi eikä kaikkia tarvitse säästää paperisina.

Muistoille voi varata tietyn hyllyn, korin, laatikon. Niiden täytyy mahtua sinne. Tilan voi käydä läpi vaikkapa vuosittain ja tunnustella, mitkä esineet ovat edelleen säilyttämisen arvoisia ja mitkä saavat antaa tilaa tärkeämmille muistoille.

Mitä tapahtumaa, ihmistä, paikkaa et halua unohtaa? Unohtaisitko sen, jos siitä ei olisi konkreettista esinettä? (Ja jos muuten sattuu kotikatastrofi, mitä ei voi korvata?)

Haittaako, jos unohdat? Oletko jo unohtanut? Tee lista niistä esineistä, jotka muistat. Voit valmistautua näin vaikkapa tavaroidenhakuretkeen vanhempiesi luota. Jo unohtuneiden tavaroiden löytäminen ja selailu voi antaa niille enemmän tärkeyttä kuin mitä ne ansaitsisivatkaan. Merkitsisivätkö ne sinulle mitään, jos et olisi nähnyt niitä jälleen?

Säästämistäsi esineistä täytyy tulla katsoessa ja koskiessa hyvä mieli. Miksi säästäisit sellaista, joka tuo sinulle huonoja fiiliksiä, syyllisyyttä tai surua?

Haluatko, että lapsesi tai joku muu läheisesi joutuu miettimään mitä muistoesineelle pitää tehdä? Mitä tehdä jos lapset eivät halua muistoesineitäsi? Tietävätkö lapsesi, mitä ihmettä nuo esineet edes ovat? Esineisiin (ja valokuviin!) kannattaa liittää jokin selitys tai tarina, mistä se on tullut ja miksi se on tärkeä. Toinen yläreunan kuvan puuleluista on lapseni ensimmäinen auto, jonka ukkinsa oli hankkinut tanhumatkalta. Lapsi oli juuri syntynyt eikä sillä kuulemma ollut vielä autoa, niin oli pitänyt sellainen äkkiä ostaa. Puuauto löytyi vastikään vanhempieni luota, enkä olisi tiennyt sen tarinaa, jos en olisi mennyt isälleni ihmettelemään pohjaan kirjoitettua tekstiä. Nyt se on meillä hyllyssä mieheni ensimmäisen leluauton vieressä.

Muistoesineistä ei ole paljoakaan iloa kaappien perukoilla. Jospa laittaisit ne kauniisti esille vaikkapa rasiassa, vitriinissä, tauluksi kehystettynä tai hyllyllä asetelmassa sen sijaan että hyllyillä olisi avaimia, kolikoita, laturin johtoja tai käytettyjä teekuppeja.