Kiipeäisinkö Mount Everestille vai laittaisinko vihdoin koulukuvat kansioon

Harvoin tehtävät kotityöt tai muut puuhat saattavat jäädä vähän retuperälle ja ne hoidetaan jotenkin puolivaloilla. Joidenkin hommien taustalla kummittelee myös piileviä ajatuksia, luuloja ja tunteita, minkä takia niitä lykätään.

Tulin ajatelleeksi tätä, kun muistin, että minun pitäisi hoitaa kuntoon sellainen pieni tehtävä kuin lapsen koulukuvien kansiointi. Jostain syystä olen laittanut parit viimeisimmät valokuvat vain kansion viereen odottamaan kiinnitystä, mutta sitä kiinnityspäivää ei ole koskaan koittanut. Päätin tarttua asiaan ja miettiä ja analysoida oikein tietoisesti, miksi tämä pikkujuttu ei ole vielä hoitunut.

"Kyllähän tuon kerkiää."
Päällimmäisenä tunteena on se, että kyseessä on pikkujuttu. Valokuvien kansioon laittaminen ei ole ollut ajankohtaista tai tärkeää. Jos osallistuisin hienosti laitetulla valokuvakansiollani kansainväliseen skräppäyskisaan, olisin varmaan suhtautunut tehtävään toisella tavalla. Nyt mitään kiirettä ei ole ollut, kyllä ne otokset siinä kuvaamon kuoressakin odottelevat.

"Siihen menee koko ilta."
Seuraavaksi tulee se klassinen tuntemus, että homma on liian iso. En muista, monenko vuoden koulukuvat kansiosta puuttuvat. Minulla on ennakkoluulo, että järjestäminen tulee viemään kauheasti aikaa.

"Millainen äiti oikein olen?!"
En voi myöskään välttyä huono äiti -itsesyytöksiltä. Millainen äiti ei laita koulukuvia heti nätisti kansioon? Kyseessä on hirveä lapsen laiminlyönti, josta hän varmaan traumatisoituu ja kärsii koko elämänsä.

Tartun sitten härkää sarvista ja otan kaapista kuvakansion ja ne irtokuvat.

Tadaa: laitettavana on kahdet viimeiset koulukuvat ja kaksi korttelifutiksen joukkuekuvaa. Siitä pääsenkin seuraaviin ajatuksiin.

"Miten näitä on näin paljon?"
Selaillessani kansiota tuskastun vähän. Olen kai tilannut vähän liikaa kuvia, niitä on liikaa samanlaisia. Junnun kaveripiirissä ei ole tavattu vaihtaa kuvia keskenään, vaikka vaihdettavaa kyllä olisi ollut. Kuvat eivät mahdu yhdelle sivulle. Herää ajatus, voiko osan vain heittää pois, vai tekisikö ylimäräisistä jotain kollaasia tai vastaavaa.

"Tästähän puuttuu osa"
Kuvia on vaikka peppunsa pyyhkisi, mutta silti kahdelta vuodelta puuttuu koko kuvasetti: yksi päiväkodista ja yksi kouluajalta. Junnulla on kaksi kotia, joten tulee ensiksi mieleen, onkohan joku kuori jäänyt matkalle, vai mitä on tapahtunut. Kokoelman epätäydellisyys ärsyttää.

"Ei nää pysy"
Olen näemmä laittanut ensimmäiset kuvat kiinni valokuvatarralla kansion pahvisivuille mutta vaihtanut sitten jostain syystä valokuvakulmiin. Huono päätös, isot ryhmäkuvat ponnahtelevat sivun taipuessa kiinnityskulmista irti. Yritän etsiä tarraa, mutta sitä ei enää ole. En halua luovuttaa kesken, kun olen päässyt näin pitkälle. Laitan kuvat teipillä kiinni, mutta tajuan, ettei teippi ole varmaankaan happovapaata. Täytyy hankkia kunnon valokuvatarraa ja tehdä kaikki uudestaan...

Tarinan opetukset:

Tehtävää edeltävä tuskailuvaihe on yleensä pitempi kuin suoritusvaihe.

Tehtävän saa varmemmin kerralla valmiiksi, jos on hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat välineet.

Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudestaan.

Viimeinen virttynyt hiuslenksu korin pohjalla

Isojen asioiden välissä on aina mukava miettiä ihan pieniä arjen yksityiskohtia. Kuten hiuslenkkejä. Olen nyt ihan lyhyen ajan sisällä salakuunnellut kahden henkilön kummastelua siitä, minne kaikki hiuslenkit aina katoavat. Korissa on kuulemma pohjalla vain se viimeinen virttynyt lenksu ja loput ovat teillä tietymättömillä.

"Oletko kulta katsonut jo jääkaapista ja sukkalaatikosta?"

Hiuslenksujen ja -solkien seikkailut ovat erinomainen esimerkki siitä, että järjestykseen tarvitaan: 1) oikea asenne 2) toimiva säilytyspaikka ja 3) järjestystä ylläpitävä toiminta.

Asenne. Jos haluaa saada homman toimimaan, keinot kyllä löytyvät ja apua saa. Jos tavaroitaan ei arvosta, jos järjestys ei kiinnosta, jos ei viitsi eikä huvita, mikään ei auta.

Säilytyspaikka. Oikean säilytyspaikan määrittää yleensä se, missä tavaraa eniten käytetään. Hiuksia laitetaan ehkä kiinni vessassa peilin edessä. Sieltä löytyykin yleensä se tyhjä säilytyskori. Missä muualla lenksuihin kosketaan? Missä ne otetaan pois? Irrotin itse usein soljen hiuksistani missä sattuu aivan ajatuksissani, enkä jälkeenpäin muistanut asiaa. Missä teillä käy näin? Sohvalla telkkaria katsoessa? Suihkuun mennessä? Näihin paikkoihin kannattaa ehkä myös laittaa tilpehöörikori.

Kun jotain sulta katoaa,
kaupasta aina uuden saa,
eiku!

Toiminta. Kun hiuslenkin ottaa pois, se pitää laittaa niille varattuun koriin, ei pöydälle, ei taskuun, ei lattialle, ei sohvatyynyn rakoon, Jotta kori olisi aina ulottuvilla, niitä kannattaa olla useita. Koska säläkoreihin kerääntyy kaikkea, no, sälää, niitä pitää aika ajoin tyhjentää. Klemmarit toimistotarvikkeisiin, kolikot lompakkoon tai kolikkokuppiin, roskat roskikseen, hiuslenksut lenksukoriin.

Seuraa hiuslenksujenne matkaa kehityshousut jalassa. Missä kohdassa ajatus katkeaa ja lenksu eksyy? Mistä olet löytänyt lenksuja ja miksi? Millä pienellä muutoksella saisit ne paimennettua takaisin purkkiinsa?

Miksi kaapissasi kannattaa olla tyhjää tilaa

Monet meistä kärsivät ns. tyhjän hyllyn pelosta. Jos jossakin on vapaata säilytystilaa, se on mahdollisimman pian täytettävä. Kaapithan ovat säilyttämistä varten!

Usutan sinua kuitenkin raivaamaan muutaman hyllyn tyhjiksi ja pitämään ne sellaisena. Näin sinulla on tilaa vaikkapa seuraavien tavararyhmien väliaikaiseen vierailuun:

* Kiertoon menevät vaatteet ja tavarat, elektroniikkaromu yms.

* Korjausta odottavat rikkinäiset vaatteet ja tavarat

* Ostamasi lahjat, jotka odottavat antamishetkeään

* Päivittäisessä käytössä olevat kotoisat tavarat, jotka haluat Anopin Vierailua Ennen Suoritettavassa Pikasiivouksessa™ nostaa pois näkösältä

* Keittiön koneet kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin, tehosekoitin, jotka vievät tilaa työtasolta

* Vieraittesi tavarat

Ostatko tavaraa kaappiin eikä käyttöön?

Jos haluamme käyttää säilytystilamme tehokkaasti, meillä pitäisi olla kaapeissamme vain sellaista, mikä näkyy "tutkassamme": joko käytämme sitä säännöllisesti tai ainakin se on pian tulossa käyttöön.

Eihän se niin kuitenkaan käytännössä mene. Säilytämme tavaraa, jota emme käytä, ja ostamme jopa lisää suoraan kaappiin.

Yksi hyvin yleinen syy on varmaankin shoppailun harrastaminen ja itse ostamistapahtumasta, ei omistamisesta, nauttiminen. Se tunne, kun saat jotain uutta ostoskassiin kannettavaksi.

Mutta se on niin hömppää, ja me olemme järkeviä! Tässä kolme ns. järkevää syytä, miksi säilytät kaapeissasi käyttämätöntä tavaraa - siis jopa vielä muoveissa tai hintalappu kiinni.

"Ostin tarjouksesta enkä ole tarvinnutkaan"

Tämä on klassista hamstrausta. Ostetaan hinnan, ei tarpeen takia. Kolme kympillä, puoleen hintaan, kyllähän näitä aina kuluu. No eipä kulu, ainakaan niin nopeasti kuin luulet. Osaksi seuraavastakin syystä.

"Säästän parempaa käyttöä varten"

Kaappisi on täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa, mutta kuljet revenneissä rääsyissä ja käytät lohjenneita rumia astioita. Miksi? Miksi? Meillä on vain yksi elämä. Arvosta itseäsi sen verran, että luovut rikkinäisistä käyttötavaroistasi ja otat kaapistasi ne säilömäsi "paremmat" tilalle.

"Ostin tulevaisuutta varten mutta unohdin"

Tämä on suosikkini ja sen kunniaksi laitoin kuvaankin korppu-disketin. Nuoremmalle polvelle tiedoksi, että sellaisille tallennettiin aiemmin tietoa ja kokonaisia ohjelmiakin. Vähän kuin poltettavat CD-levyt (löysin sellaisia juuri meidän kirjahyllymme päältä). Ettekö tiedä mitä nekään ovat. No, mennään eteenpäin.

On hienoa varautua tulevaisuuteen ja ostaa vaikkapa ensi kesäksi valmiiksi sitä ja tätä. Ongelmahan siinä on vain se, että kun kesä tulee, olet autuaasti unohtanut hankintasi ja löydät ne ehkä seuraavana syksynä. Tai sitä seuraavana.

Viestejä menneisyydestä

Kun lämpötila tässä laski pakkasen puolelle, kaivelin ullakolta talvitöppöseni esille. Löysin toisesta töppösestä keltaisen muistilapun: "Osta talvipohjalliset". Viestissä olisi voinut myös lukea, että "huom huom sinulla on muuten uudet toppahousut paikassa X".

Jos lähetät viestin tulevaisuuden minälle, laita se sellaiseen paikkaan, jonka tulevaisuuden minä näkee juuri oikealla hetkellä. Hän katsoo ehkä sähköistä kalenteriaan tai avaa tietyn oven tai laatikon. Pääasia, että hän näkee viestin, ennen kuin lähtee visaansa vinguttamaan.

Mitä käyttämätöntä sinun kaappiisi on unohtunut?

Montako lasta teillä on?

Kuva: Gushi Soda

Monessa lapsiperheessä harmaita hiuksia aiheuttavat liian pienet säilytystilat. Vaatteet eivät mahdu vaatekaappeihin, lelut eivät mahdu lastenhuoneeseen. Eivätpä kai, jos kullakin lapsella on kymmenen lapsen edestä tavaraa.


1. Karsi säännöllisesti
Poista välillä joukosta rikkinäiset, parittomat, uloskasvetut vaatteet ja lelut. Laita ylimääräiset kiertoon. Leluja ja vaatteita voi todellakin olla liikaa. Mitä enemmän vaatteita teillä on, sitä enemmän pyykkiä teillä on. Pestävää, lajiteltavaa, taiteltavaa. Mitä enemmän leluja on esillä, sen vaikeampaa on päättää millä leikkiä ja sen rasittavampaa keräillä niitä kasaan joka puolelta.

2. Älä osta liikaa
Tämä on vaikea. Tämä on tosi vaikea. Maailma on täynnä ihania kauniita lastenvaatteita ja mainioita leluja. Älä osta niitä kaikkia. Iloitkaa niistä, jotka teillä jo on, ja käyttäkää niitä hyvin ja huolellisesti. Panosta laatuun ja monikäyttöisyyteen.

3. Järjestä kaikelle helppo säilytys
Jos lapsi tykkää vaihdella vaatteita monta kertaa päivässä, kokoa vaatearkku josta lempivaatteet on helppo ottaa ja helppo laittaa takaisin. Opeta laittamaan likaiset pyykkikoriin siellä, missä riisuudutaan pesua varten.
Suunnittele joka lelulle oma paikka. Se voi olla hyllyllä, säkissä, laatikossa, arkussa, lokerossa, kuminauhan alla seinällä. Sinne täytyy olla nopeaa ja hauskaa kerätä lelut päivän päätteeksi.

Niin montako lasta teillä olikaan?

Toimintatorstai: Kapea säilytyslaatikko

Kuva: Matt Brown

Selailen mielelläni kuvia ja katselen videoita säilytysratkaisuista, haltioidun laatikoista ja innostun kaikesta kätevästä - niin ehkä sinäkin, kun lisää järjestystä ja toimivuutta elämääsi haluat.

Olen tosin luultavasti astetta tai kahta höpsömpi. Tavallisempaa olisi ehkä hihkua ja hiplata tuotteita kauppojen naistenvaate- tai kenkäosastolla, minä taas etsin aina säilytys- ja konttoritarvikeosastot ja hiplaan siellä huokaillen kaikenlaisia ihanuuksia.

Harmillisesti useat netissä näkemäni kätevät jutut puuttuvat täkäläisten kivijalkakauppojen valikoimista. Toisaalta en haluaisi tavarakauppiaaksi, mutta toisaalta minua kiehtoisi eräänlainen kätevien asioiden verkkokauppa. Ehkä tästä haaveesta tuleekin vielä totta! Hui, nyt kirjoitin sen tänne...

Eräs tuote, joita en ole juuri nähnyt täällä, on kapea ja pitkä laatikko, joka sopii esimerkiksi ruoka- tai vaatekaappiin hyödyntämään kaapin koko syvyyden. Moni asiakkaani valittaa sitä, että vaatekaappi on liian syvä eikä sen takia ole hyvin käytettävissä.

Ostin eräästä ulkomaisesta verkkokaupasta tällaisia 46 senttiä syviä muovilaatikoita kokeillakseni, miten ne toimisivat eri paikoissa.

Meillä on astianpesukoneen vieressä kapea syvä välikaappi, jossa olemme pitäneet limsapulloja ja pannunalusritilää. Laitoin pullot laatikkoon. Laatikossa on pohjassa pyörät, joten se on helppo vetää ulospäin eikä tarvitse kurotella niin syvälle.

(Laatikon kanssa syntyi samalla ahaa-idea ritilän nostamisesta kaapin seinälle. Toteutuksesta puuttuu vielä kunnon koukut.)

Toinen paikka, johon keksin pistää kapean mutta syvän laatikon, oli vaate/varastohuone. Hylly oli hieman liian leveä kahdelle Smart Store -laatikolle ja reunaan kerääntyi joitain irtotavaroita. Laitoin tavarat laatikkoon, jonka leveys oli juuri oikea.

Vaatekaapissakin laatikko tuntui tehokkaalta. Rullasin isommasta laatikosta olohousut uuteen kapoiseen. Tilaa se säästi, mutta housujen rullailusta on vähän enemmän vaivaa kuin taittelusta. Jos sitä ei usein tarvitse tehdä, miksei!

Muita käyttöjä tällaiselle pitkulaiselle laatikolle voisi olla esim. kattilankansien, pannunalusten tai säilykepurkkien säilytys. Juuri nyt kekkasin, että läppärinikin mahtuu laatikkoon, joten voisin ehkä kehittää siitä kotitoimiston piilopaikan...

Onko teillä kapeita tai syviä vähän hankalia säilytyspaikkoja, jotka kaipaisivat parempaa ordninkia? Sinulla saattaakin jo olla samantapaisia laatikoita, esimerkiksi kukille hankkimasi mutta vähälle käytölle jääneet parvekelaatikot.

Muistot, muistoesineet ja mitä ihmettä

Mieheni ja poikani ensimmäiset autot.

Ammattijärjestäjän asiakkaina ei ole erityisen paljon ihmisiä, joille on helppoa heittää pois tavaroita, vaan asia on yleensä vahvasti päinvastoin. Kun miettimistä on jo pestyjen italiansalaattirasioiden ja tavoitehousujen kanssa, muistoesineet voivat osoittautua mahdottomaksi haasteeksi hallita. Mitä tehdä niille, missä säilyttää, mitä säästää?

Tässä muutama päällimmäisenä mielessäni oleva tuuminta.

Ihmisen on hyvä muistaa mistä on tullut, eikä kaikkia muistoja pitäisi siivota sokeasti pois. Valokuvat, kirjeet ja muu ainutlaatuinen materiaali täytyy punnita tarkkaan.

Ihan jokaisen vanhan tavaran säilyttämisen voi halutessaan perustella jollakin muistolla ja täyttää komeronsa menneisyydellä. Sinulla ei ole todennäköisesti tilaa pitää kaikkea, mitä haluaisit. On pakko tehdä valintoja.

Ehkä muistoajatukset riittäisivät, eikä kaikesta tarvitsisi olla konkreettista muistoesinettä. Esineistä voi ottaa valokuvia. Pystyisitkö palauttamaan tunteen katsomalla kuvaa? Esimerkiksi lasten lukemattomat piirustukset voi taltioida digikuviksi eikä kaikkia tarvitse säästää paperisina.

Muistoille voi varata tietyn hyllyn, korin, laatikon. Niiden täytyy mahtua sinne. Tilan voi käydä läpi vaikkapa vuosittain ja tunnustella, mitkä esineet ovat edelleen säilyttämisen arvoisia ja mitkä saavat antaa tilaa tärkeämmille muistoille.

Mitä tapahtumaa, ihmistä, paikkaa et halua unohtaa? Unohtaisitko sen, jos siitä ei olisi konkreettista esinettä? (Ja jos muuten sattuu kotikatastrofi, mitä ei voi korvata?)

Haittaako, jos unohdat? Oletko jo unohtanut? Tee lista niistä esineistä, jotka muistat. Voit valmistautua näin vaikkapa tavaroidenhakuretkeen vanhempiesi luota. Jo unohtuneiden tavaroiden löytäminen ja selailu voi antaa niille enemmän tärkeyttä kuin mitä ne ansaitsisivatkaan. Merkitsisivätkö ne sinulle mitään, jos et olisi nähnyt niitä jälleen?

Säästämistäsi esineistä täytyy tulla katsoessa ja koskiessa hyvä mieli. Miksi säästäisit sellaista, joka tuo sinulle huonoja fiiliksiä, syyllisyyttä tai surua?

Haluatko, että lapsesi tai joku muu läheisesi joutuu miettimään mitä muistoesineelle pitää tehdä? Mitä tehdä jos lapset eivät halua muistoesineitäsi? Tietävätkö lapsesi, mitä ihmettä nuo esineet edes ovat? Esineisiin (ja valokuviin!) kannattaa liittää jokin selitys tai tarina, mistä se on tullut ja miksi se on tärkeä. Toinen yläreunan kuvan puuleluista on lapseni ensimmäinen auto, jonka ukkinsa oli hankkinut tanhumatkalta. Lapsi oli juuri syntynyt eikä sillä kuulemma ollut vielä autoa, niin oli pitänyt sellainen äkkiä ostaa. Puuauto löytyi vastikään vanhempieni luota, enkä olisi tiennyt sen tarinaa, jos en olisi mennyt isälleni ihmettelemään pohjaan kirjoitettua tekstiä. Nyt se on meillä hyllyssä mieheni ensimmäisen leluauton vieressä.

Muistoesineistä ei ole paljoakaan iloa kaappien perukoilla. Jospa laittaisit ne kauniisti esille vaikkapa rasiassa, vitriinissä, tauluksi kehystettynä tai hyllyllä asetelmassa sen sijaan että hyllyillä olisi avaimia, kolikoita, laturin johtoja tai käytettyjä teekuppeja.

Toimintatorstai: Muistikortin asennus

Minulla on työkäytössä uusi pikku tabletti, joka kulkee mukana käsilaukussa ja jolla voin puhelinta helpommin käyttää sähköistä kalenteria ja muita palveluita. Ostin siihen eilen muistikortin saadakseni lisää tallennustilaa.

Tablettiin voi laittaa kaksi SIM-korttia, ja muistikortin aukko on toisen sim-aukon päällä samassa reiässä. Niin, kuka typerys suunnittelee moisen kukkasen. On vain ajan kysymys, milloin toinen typerys sitten tunkee muistikortin väärään aukkoon. Eikä se tule pois.

Yritän muotoilla ongelmaani sosiaaliseen mediaan. "Muistikortti meni väärään reikään. Mikä avuksi. Kumihanskat ja pinsetit kokeiltu. Apua." Onneksi kukaan vääräleuka ei ehdota vierasesineen poistoa terveysasemalla. Tabletin tekninen tukihenkilö kertoo meilitse varovaisesti kahdesta ruuvista, joilla takakansi on kiinni, mutta omalla vastuulla sitten.

Erilaisten lupaavien mutta lipsuvien otteiden jälkeen saan väläyksen. Ehkä ongelmani ratkaisee joka henkilön yleistyökalu: jesari. Tällä harmaalla supervoimalla olen aiemmin korjannut mm. toppahousut.

Leikkaan rullasta pienen siipaleen ja kiinnitän toisen pään jämähtäneeseen muistikorttiin kuin langan vastaan hangoittelevaan maitohampaaseen. Syvä hengähdys, tasainen veto - ja kortti on irti!

Sitten seuraa tämän kirjoituksen varsinainen pihvi - kaikki välineet piti vielä laittaa takaisin paikoilleen.

- muistikortti oikeaan aukkoon tabletissa
- muistikortin pakkaus riekaleineen pahvi- ja muovikeräykseen
- jesari teippilaatikkoon
- sakset saksikoukkuun seinälle
- pinsetit (kaksi erilaista) vessan pikkukoriin

Done!

Arvosta tavaroitasi, laita ne kauniisti paikoilleen

Kuva: Rex Roof

Kun avaat vaatekaappisi oven, näetkö hyllyillä kauniita pinoja, vai muistuttaako näky enemmän sekasortoista lumpunkeräysastiaa?

Kun menet kellariisi, onko siellä laatikoita siisteissä riveissä hyllyillä vai erimuotoisten esineiden muodostamia huojuvia torneja?

Kun teet ruokaa, onko kuiva-ainekaappisi kuin apteekin hylly vai jauhorekkojen törmäyspaikka?

(Tuli muuten mieleen: Oletko niitä ihmisiä, jotka nauttivat kaaoksen säännöllisestä muodostumisesta ja sen vaivalloisesta järjestämisestä? Jos et, saat jatkaa lukemista.)

Muodostat suuren osan järjestyksestäsi tai epäjärjestyksestäsi niillä valinnoilla, joita teet sillä hetkellä, kun laitat tavaroita takaisin säilytyspaikkaansa.

Vaatteet eivät pidä kaapissa itsekseen pyjamapartyja - ne ovat siellä juuri niin kauniisti tai sekasortoisesti, kuin olet ne sinne laittanut. Esimerkiksi t-paidan voi viikata kahdessa sekunnissa: peukalolla ja etusormella kiinni hartioista, paidan etumus itseä kohti -- pikkusormilla käännetään hihat takapuolelle, jolloin syntyy suorakulmio -- suorakulmio taitetaan tason päällä kahtia niin, että kaulus ja rintamus jäävät päälle. (Viikkaamiseen voi toki käyttää enemmänkin aikaa, mutta tämä kelpaa minun tarkoituksiini.) Samalla tavalla viikatut paidat voi laittaa pinoon, ja etutaitteesta näkee heti, mikä paita on kyseessä.

Yhtä kauniisti kannattaa asetella säilytettävät tavarat kellarikomeroon, kuiva-ainekaappiin, huivikoriin tai minne tahansa. Kauniisti pois laittaminen vie joskus hieman pidemmän ajan kuin tunkeminen, mutta, no, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Laittamalla käyttämäsi tavaran kauniisti takaisin paikoilleen myös ilmaiset arvostavasi kyseistä esinettä. Miksi säilyttäisit esineitä, joita et edes arvosta?

Hypistele, pöyhi, käytä! Kodin kuolleet vyöhykkeet

Kuva: Thure Johnson

Kuinka usein tuleekaan vain työnnettyä tavara jonnekin pois näkyviltä, minne se jää ikuisiksi ajoiksi! Kaappeihin muodostuu kuolleita vyöhykkeitä täynnä hylättyjä tavaroita pölykerroksen alla. Vähitellen lakkaamme edes avaamasta kaapin ovea ja unohdamme, mitä sen takana on. Miten tämä talo tuntuukaan niin tunkkaiselta, ihmettelemme.

Pyyhin vähän aikaa sitten pölyt kirjahyllystä. Viikkosiivoukseen kuuluu kyllä pölyjen pyyhintä kirjojen edestä, mutta nyt otin kaikki kirjat pois ja pyyhin hyllyt kunnolla kokonaan. Vaikka kirjahyllymme ei mikään mahdottoman iso olekaan, tuntuu kaikkien kirjojen siirtäminen sen verran raskaalta urakalta, ettei sitä ole tehty kovin säännöllisesti. Tuntuu - mutta ei se sitten loppujen lopuksi kovin kummoinen juttu ollutkaan. (Yhden käsilihaksen onnistuin tosin yksitoikkoisessa nostelussa kipeyttämään!)

Pelastin Rome and Vatican -opaskirjan, joka oli pudonnut hyllyn taakse. Ilmankos en löytänyt sitä kuukausi sitten, kun sille olisi ollut käyttöä. Siinä siirrellessäni opuksia ees taas niitä tuli tutkittua muutenkin tarkemmin ja laiteltua parempaan järjestykseen. Uudelleenlöysin mm. ei-niin-napakymppi-ostoksen kuten Kodin Lakikirjan, jota ei ole juuri tarvinnut availla (ehkä hyvä niin), hassut sanakirjat Fula Ordboken ja Oudot sanat (tiesittekö että saksan kielessä on termi Schnappzahl, joka tarkoittaa ällistyttävän kaavamaista numeroa esimerkiksi hinnassa tai päivämäärässä), ja kouluaikaiset kuoronuottini. Poimin kierrätykseen muutaman opuksen. Kirjahylly tuntuu taas tuoreelta ja elävältä ja minulle tuli hyvä fiilis.

Kuolleet vyöhykkeet ovat tavaroiden ja tilan tuhlausta ja huonontavat kodin ilmaa kuvaannollisesti mutta myös konkreettisesti. Niiden muodostumisen voit estää käymällä säännöllisesti joka kaapissa, komerossa ja laatikossa, hypistelemällä sisältöä, napsimalla turhia, rikkinäisiä ja rumia tavaroita pois, käyttämällä kaikkea mitä löytyy. Kun säilytyspaikan sisältöä pöyhii ja järjestelee, paikka virkistyy ja elävöityy, ja siinä samalla sinäkin!

Mysteeriesine - mikä se on ja voiko sen heittää pois?

Mysteeriesine.

Usein järjestellessä tulee vastaan mysteeriesineitä, joista ei oikein tiedä mitä ne ovat saati tarvitaanko niitä vielä johonkin. Itselleni näin kävi jokin aika sitten, kun vaihdoin puhelinliittymää. Sain uuden SIM-kortin, joka oli kiinni tällaisessa isommassa kortissa. Toiselle puolelle oli painettu kortin alkuperäinen pin-koodi sekä jokin viivakoodi.

Pikku läpykkä pyöri pöydällä muutaman päivän, kun en osannut päättää onko siinä tietoa mikä pitäisi säästää vai ei. En halunnut säilöä muovinpalaa turhaan, mutta olisi myös tyhmää heittää pois jokin tärkeä koodi.

Nykyään asioihin saa selvyyden uskomattoman nopeasti netin kautta. Twiittasin DNA:lle ja kysyin, pitääkö esine pitää tallessa. Sain vastauksen melkein heti:

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Tilauksen aktivoinnin jälkeen tuota ei tarvitse. Vain prepaid -liittymän kehys tarvitsee säilyttää PIN ja PUK koodien vuoksi

DNA Asiakaspalvelu @DNA_Palvelu
@millahavanka Kaupan päälle vielä synonyymi: SIM-korttiaihio :D

Kiitoksia! Nyt tiedämme mikä läpykän oikea nimi on ja että sen voi heittää rohkeasti menemään.

+ + +

Minua kiinnostaisi tietää, minkä esineiden säästämisen kanssa sinä painit tällä hetkellä. Paljasta mysteeriesineesi, niin otetaan selvää mitä sen kanssa kannattaisi tehdä!

Mitä Minecraft voi opettaa hyvästä järjestyksestä

Minecraft on suosittu rakentelu- ja seikkailupeli.

Minecraft voi myös opettaa sinulle yllättävän monta asiaa siitä, miten hyvä järjestys hyödyttää ja helpottaa niin pelissä kuin kotona.


Keksitkö lisää?

Valokuvien skannauspalveluita

Kuva: Joe Shlabotnik

Komeroita raivatessa voi tulla eteen laatikoittain paperisia valokuvia, jotka olisi mukava saada digitaaliseen muotoon. Digikuvia on helpompi jakaa muille, muokata ja järjestellä kuin fyysisiä lappusia, niitä voi helposti katsella tietokoneen ruudulta tai televisiosta, ja ne vievät myös huomattavasti vähemmän fyysistä tilaa.

Kuvia voi hyvin skannata itsekin, mutta jos niitä on todella paljon, voi homman antaa muiden tehtäväksi.

Tutustu esimerkiksi seuraaviin skannauspalveluihin:

Mediazoo Digitointipalvelut

Fotoyks.fi

Media Thor

Tietomuuntamo

Toimintatorstai: Autokatoksen raivausta, osa 1

Tehtävä: autokatoksen raivaus.

Alkutilanne: katoksessa on auton lisäksi myös työkaluja, ylimääräiseksi jääneitä laudanpätkiä ja muuta tavaraa.

Mikä ei toimi: Tila on pieni ja näyttää kaoottiselta. Säilytyslaatikko on tehottomassa käytössä.

Mikä toimii:

Isoihin koukkuihin voi ripustaa vaikka koiran täkin tuulettumaan, petivaatteet ja matot tuulettuvat katossa roikkuvilla tangoilla ja lumikolat ovat kesällä pois tieltä seinällä.

Takaisin kaoottiseen säilytysarkkuun. Arkussa oli mm. haiskahtava käytävämattorulla, rikkinäinen lakana, vanhat kukkamullanjämät, kanankakkaa (syy haiskahdukseen), lisää kanankakkaa, todella iso jakoavain (lahjana saatu), vielä paketissa oleva käsipora (älkää kysykö, en tiedä), ruostunut saha, käynnistysjohdot, yksi työhanska, lasten harava ja lumilapio, hiekkaleluja, muutama kaakelinpala, likaisia muovikulhoja, joita väristä päätellen on käytetty apuna puunsuojakäsittelyssä.

Tyhjensin laatikon ja lakaisin pohjan niin hyvin kuin taisin. Takaisin sinne eivät mene ainakaan haisurulla, lakana, saha, mullanjämät ja pussissa oleva kakka.

Saha mokoma livahti salaa mukaan kuvaan!

Kassillinen hiekkaleluja, jakoavain ja käsipora menevät kierrätyskeskukseen. Vanerilevyt eivät ole meidän, mutta omistajat eivät ole niiden perään kyselleet. Jos niitä ei haeta, pistämme ne paloiksi ja saunan pesään. (Sitä ennen kokeilen niihin ehkä vähän kuviosahausta.)

 Nurkassa oleva lauteesta sahattu käyttämätön pätkä ja kaakelinpalat voisivat kelvata jollekin jatkojalostukseen, joten tarjoan niitä kierrätysryhmässä.

Eikö ole hieno rusetti?

Laitoin kaikki autokaapelit yhteen ja arkkuun, sinne menivät myös tunkki ja auton lumilapio ja muutamat mailat.

Edistystä tuli paljon, mutta vielä on matkaa lopputulokseen - jatkoa seuraa!

Ennen kuin shoppailet kaupassa, shoppaile komerossasi

Minimalismipelissä luovutaan joka päivä yhtä monesta tarpeettomasta tavarasta kuin monesko päivä on. Pelillistäminen ja yhteisöllisyys tekevät siitä hauskaa. Tavaroiden vähentäminen onkin nyt suosittua. Tänään lähti 15 tavaraa, katsokaapa tästä kuvasta!

Se, ettei hanki uutta, ei olekaan yhtä kiintoisaa. Miten näyttäisin Instagram-kuvassa, etten käynyt kirpparilla hankkimassa taas uutta emalipannua, vaan astiakaappini on edelleen ihan saman näköinen?

Kuitenkin se, kuinka paljon tavaroita päästää sisälle kotiinsa, on vähintään yhtä tärkeää kuin kuinka monesta onnistuu pääsemään eroon. Jos virta sisälle on katkeamaton, ei ole mitään väliä montako hiuspinniä tai rikkinäistä sukkaa vie roskikseen.

Vuosi sitten kirjoitin ajatuksiani ostolakosta, jolla olen ollut vuoden 2014 alusta lähtien. Lakkoni on jatkunut tämän vuoden puolelle. En ole puoleentoista vuoteen käynyt alennusmyynneissä, shoppaillut nettikaupoissa, en ole hankkinut uusia vaatteita, kenkiä, koruja, astioita, koriste-esineitä, mitään tavaraa.

Kuljenko siis vaatteiden puutteessa alasti? Syömmekö suoraan pöydältä? No ei. Meillä on se mitä tarvitsemme. Mitä jos haluan vaihtelua? Käyn komeroshoppailemassa.

Jokaisella meistä, joka ei ole minimalisti, on kaapeissaan vaatteita ja muita tavaroita, joiden olemassaolon on aivan päässyt unohtamaan. Omistamme niin paljon tavaroita, ettemme muista niitä kaikkia. Tämä on nykyään itsestäänselvyys, jota ei kyseenalaisteta. Mietipä miten hullua se oikeastaan onkaan!

Käypä tutkimassa mitä kaikkea olet unohtanut kaapin perälle. Ota käyttöön ne, mitä voi vielä käyttää. Laita kiertoon muiden käytettäväksi ne, mitkä ovat tulleet sinulle tarpeettomiksi. Opi tuntemaan kaappisi ja tavarasi. Omista vain sellaisia tavaroita, joita voit käyttää ja jotka tuntuvat hyviltä. Näin sinun ei tee mieli ostaa koko ajan uutta.

Jos haluat tehokkaan alun komeroshoppailullesi, tehdään se yhdessä!

Kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti (not)

Kuva: Robert Benner

Viimeisimmän kuukauden aikana Mekaselskan blogista on etsitty vastauksia muun muassa seuraaviin pulmiin:

• järjestystä huusholliin
• keittiön kaappien järjestäminen
• säästätkö liikaa tavaraa
• tavaran hamstraus syyt
• tavaran tuottama ahdistus

Hakulauseissa kuvastuu hyvin sekamelskan kaksi akselia: järjestys ja tavaran määrä.

Monesta seuraamastani blogista löytyy järjestämisvinkkejä tyyliin "kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti".

Eräässä blogissa oli esitelty keittiön iso järjestämisprojekti ennen/jälkeen-kuvineen. Niissä näkyi esimerkiksi miten kasa samanlaisia halpoja teipinkatkaisijoita oli hienosti järjestetty läpinäkyvään laatikkoon. Olivathan ne kauniissa järjestyksessä, mutta itseäni jäi ihmetyttämään miksi teippejä pitää olla niin monta. Meillä on riittänyt yksi hyvä.

Toisessa blogissa esiteltiin kuinka järjestää varalamput eli miten saada ämpärillinen lamppuja mahtumaan pienempään tilaan. Minä mietin tarvitaanko varalamppuja ämpärillinen. En edes muista milloin meillä on vaihdettu lamppu, ledlamput ovat valaisseet jo pitkään.

Jääkaappimme ovessa on magneetti, jossa lukee "Drink coffee - do stupid things faster with more energy". Ehkä pitäisi teettää omia magneetteja, joissa lukee "Järjestä - saat kaappiisi mahtumaan vielä enemmän turhia tavaroita".

Näppärät säilytysvinkit inspiroivat minuakin, mutta haluan päästä syvemmälle. Järjestän, jotta saisin selville mitä missäkin on ja onko sitä tarvittu ja halutaanko sitä enää säästää. Järjestämällä voi löytyä omista kätköistä unholaan painuneita kivoja esineitä, joita haluaakin alkaa taas käyttää, tai esineitä, jollainen on juuri pitänytkin ostaa. Järjestäminen on minulle tilan tekemistä, aktivoimista, herättämistä, ei tavaroiden tehokasta hautaamista ja näkyviltä peittämistä.

Mahdollisimman paljon tavaroita mahdollisimman vähässä tilassa ja helposti löydettävissä on haaste, joka esimerkiksi verkkokaupan varaston tai avustusjärjestön jakelukeskuksen täytyy ratkaista. Jos et asu kummassakaan, voisit harkita toisenlaista näkökulmaa.

Haluatko itse hyvän järjestyksen tavaranpaljoudellesi, jolloin joudut käyttämään järjestämiseen paljon aikaa, vai vähentäisitkö tavaroiden määrää, jolloin hyvä järjestys tulee vähällä vaivalla?

Keväinen mieli tahtoo valoa ja tilaa

Kuva: Beverley Goodwin

Kirjoitin

Kotipalvelu Kehrälinnun
blogiin

pienen jutun

kodin laittamisesta

kevätkuntoon.

Lue se täältä!

Tee vihlee!

Kuva: Valerie Everett

Naperolle tehtiin taikatemppua. Taikuri vaihtoi taiallaan esineen väriä: valkoinen, musta, valkoinen... Lapsi seurasi kiinnostuneena ja kiljaisi sitten innoissaan: "Tee vihlee!"

Tämä tarina on jäänyt mieleeni. Lasten mieli on vielä avoin, mutta me aikuiset olemme eläneet niin pitkään, että tiedämme miten maailma toimii. Valkoisesta ja mustasta ei saa vihreää ja näin se nyt vain on aina ollut ja näin meillä on aina tehty.

Meille ei ainakaan mitään intternettiä tule, sanoi yksi eläkeläisnaapuri. Toinen eläkeläisnaapuri etsii jatkuvasti netistä tietoa yhdestä sun toisesta asiasta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut valtavasti: radion uutislähetyksien hartaasta kuuntelemisesta on tultu televisio-ohjelmien yhteisölliseen seuraamiseen pikkuruisella kommunikointilaitteella Twitterissä hashtagin avulla. Yksi haluaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, toinen miettii voisiko uudella olla jotain annettavaa.

Yksi vanhentuva tapa on tavaran kokoaminen ja kerääminen. Tavaraa on koko ajan helpommin ja suuremmassa määrin saatavilla, se on tullut halvemmaksi, ja pois sitä ei voi antaa, koska se on ihan käyttökelpoista ja sitä voi vaikka joskus vielä tarvita. Tavaran säilömiseen tarvitaan suurempia asuntoja, joista maksetaan enemmän asuntolainaa ja joiden siivoaminen on raskasta. Mahdoton-blogin mukaan yli puolet meistä hautaa tarpeettomat tavarat kodin säilytystiloihin, ja sitä tarpeetonta tavaraa riittää.

Uusi järkevämpi tapa olisi laittaa tavara vilkkaammin kiertoon eikä säilöä sitä pölyyntymässä omassa varastossa. Jos jotain tiettyä sitten joskus kuitenkin tarvitsee, voisi sen helposti digitaalisten palvelujen eli kuluttajan näkökulmasta vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä.

Kierrätyskeskus 2020 -hankkeessa kehitetään mallia, jossa kuluttaja voisi tuoda kaiken kierrätettävän yhdelle luukulle. Sen takana etsittäisiin tavaroille ja materiaaleille uudelleenkäyttö- tai kierrätyskohteet digitalisoinnin avulla. Kuulostaa todellakin tehokkaalta!

Mikä ammattijärjestäjän rooli voisi tässä kehityksessä olla?

Tavaroista eroon pääseminen on vain yksi osa kaikesta. Edelleenkin sitä ennen täytyy miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa siinä elämäntilanteessa, jossa asiakas on. Ammattijärjestäjä tarjoaa tukea pohdinnalle ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja - ehdottaa sitä "vihleää" kun asiakas on jumissa. Tätä voi vielä tarvita -ajattelu istuu syvällä.

Kaikille eivät tietokoneet ja sovellukset ole helppoja ja tuttuja, niiden käyttämisessä voisi olla avuksi. Moderni kierrätyskeskus voisi tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan ammattijärjestäjänkin kautta.

Ja tietenkin ammattijärjestäjä auttaa järjestämään ja säilyttämään järkevästi ne tavarat, joilla on lupa jäädä kotiin etsimällä, ehdottamalla ja toteuttamalla asiakkaalle sopivia säilytysjärjestelmiä.

Millaisia ajatuksia sinulle herää omistamisen ja kierrättämisen tulevaisuudesta?
Mikä sinua estää tai hankaloittaa tällä hetkellä laittamasta laiskaa tavaraa kiertoon?

Montako? Laske, hämmästy, laita liikkeelle.

Kuva: col

Kuningaskuluttaja heitti jokin aika sitten ilmoille vaatehaasteen, jossa piti laskea ja ilmoittaa kuinka monta vaatekappaletta omistaa. Samassa hengessä poimin esimerkinomaisesti muutamia muita tavaroita ja laskin, montako sellaista meillä on.

Pyyhkeet, lakanat.
16 kylpypyyhettä. Säilytetään kylppärin hyllyssä. Pärjäisimme hyvin vähemmällä - kolme käytössä, kolme pesussa, pari vierasvarana. Pari pyyhettä toimii itse asiassa nyt välillä kissanpetinä, ainakin karvoista päätellen.
21 vessojen pikkupyyhettä esim. käsipyyhkeiksi. Pärjäisimme vähemmällä, mutta ne mahtuvat nyt rullattuina ongelmitta pieneen hyllyynsä.

4 pussilakanasettiä meidän aikuisten käytössä, lisäksi pari kolme vierasvarana. Pärjäisimme kahdella setillä, toinen käytössä, toinen pesussa.

Keittiö.
19 juomalasia, joista samaa sarjaa on 9. Niitä on sen verran ettei tarvitse pestä vajaita koneellisia tiskiä. Käsitiskin varassa pärjäisimme hyvin vähillä syömäastioilla.
2 isoa kattilaa höyrytysosineen, kaksi pienempää kattilaa, kissankalankeittokattila, pieni voinsulatus- tai kastikekattila, jota en ole käyttänyt juurikaan.
Astiakaappiemme sisällöstä kirjoitin aiemmin näin

Sisustus.
Kaksi sohvaan kuuluvaa tyynyä ja neljä muuta sisustustyynyä, joista kolme ei juuri koskaan käytössä. Sängyllä neljä sisustustyynyä, joita voi käyttää tukena lukiessa.
7 erikokoista kukkamaljakkoa, mikä on ihan liikaa, koska meillä on hyvin vähän paikkoja, joissa voisi pitää leikkokukkia.
Sisustusblogien houkutuksista bloggasin joskus näin

Ruoka.
2 avaamatonta kahvipakettia.
2 ananaspalapurkkia.
Ruokakaapin huonosti hyödynnetyt: merisuola, kikherneet, hillosokeri.
Ruokahävikistä oli juttua täällä

Vaatteet:
23 tavallista sukkaparia + muutama urheilusukkapari ja muutama varreton sukkapari
Huivien tilanne on tässä

Konkreettinen laskeminen aiheuttaa kaksi asiaa. Tulee ensinnäkin kumma inspiraatio sekä laittaa laiskat tavarat liikkeelle - joko ahkerampaan käyttöön itselle tai lahjoittaa ne eteenpäin enemmän tarvitsevalle. Toiseksi tarve ostaa ihan varmuuden vuoksi uudet sukat vähenee huomattavasti, kun huomaa omistavansa jo ihan tarpeeksi.

Ruoka ei kuulu roskikseen - vähennä hävikkiä suunnittelemalla

Kuva: petrr

Ruokahävikki ei ole mikään mitätön juttu. Suomessa heitetään ruokaa vuosittain roskiin yli 120 miljoonaa kiloa, jopa 30 kiloa henkeä kohti. Roskiin heitetyn ruoan arvo on 500 miljoonaa euroa ja sen ilmastovaikutus vastaa 100 000 autoa – saman verran oli Tampereella liikennekäytössä olevia autoja vuoden 2014 lopussa.

Suomalaiset heittävät eniten pois vihanneksia, maitotuotteita ja kotona valmistettua ruokaa. Parempi järjestys ja pienet tapojen muutokset voisivat osaltaan vähentää ruokahävikkiä kotona.

* Älä hamstraa ja rohmua kaupassa. Vaarana on, ettet ehdi käyttää ruoka-aineita ennen niiden pilaantumista, tai että kaappisi täyttyvät erilaisista pakkauksista niin, ettet enää tiedä mitä sinulla on ja miltä vuodelta. Osta kohtuullisesti, vain tarpeeseen.

* Suunnittele ruokalista yhtä päivää pidemmälle. Mieti, miten voisit käyttää edellisen ruoan jämiä hyväksi tai samoja raaka-aineita useampana päivänä.

* Pidä ostoslistaa. Merkitse siihen heti, kun jokin ruoka-aine loppuu ja tarvitset sitä lisää. On aivan turhaa pyöriä tuskaisena kaupassa miettimässä mitä pitikään ostaa. Meillä käytetään perinteistä tarralappu&kynä -tekniikkaa, mutta puhelimeen on saatavissa myös monenlaisia kauppalistasovelluksia (päivitys v. 2016: mekin käytämme nyt sovellusta nimeltä Cozi). Jääkaapistaan voi myös ottaa vaikka valokuvan mukaan kauppaan. Kokeile mikä sopii sinulle ja teidän perheellenne!

* Jos kaikki ruoka ei mene kerralla, syö loput seuraavana päivänä lounaaksi tai laita annoksiksi pakkaseen.

* Merkitse pakastimeen menevien annosten rasioihin mitä ruokaa rasiassa on ja milloin se on tehty. Käytän itse siihen maalarinteippiä. Ota rasioita käyttöön vanhimmasta alkaen. Pidä annosrasioita samassa pakastimen laatikossa keskenään, niin näet helposti paljonko ja mitä sinulla siellä on.

* Jos jätät annoksen jääkaappiin, käytä läpinäkyvää astiaa. Et halua jääkaappia täyteen erilaisia epämääräisiä purkkeja, joista et tiedä mitä niissä on ja miten vanhoja ne ovat. Jos et ole varma, että tähteet tulee syötyä seuraavana päivänä, laita annos pakastimeen.

* On kiva kokeilla uusia reseptejä, mutta niistä tulee monesti hävikkiä. Jos eksoottista maustetahnaa tarvitaan vain lusikallinen ja avattu purkki täytyy käyttää viikon sisällä, loppu tahna menee helposti hävikiksi. Olisi hienoa jos tällaisia erityisiä ainesosia voisi jotenkin jakaa muiden kanssa. Ehkä naapuri, työkaveri tai ystävä haluaisi kokeilla samaa reseptiä ja sinä voisit antaa tahnanlopun eteenpäin. Ehkä jostakin applikaatiosta voisi tulevaisuudessa katsoa mahtaisiko jollakin lähistöllä olla juuri avattu tahnapurkki, joka menisi muuten haaskuuseen. Saa syödä -sivustolla vinkataan perustamaan taloyhtiön yhteinen Herkkupesä.

* Muista "parasta ennen" ja "viimeinen käyttöpäivä" -merkintöjen ero. Tuote ei mene välittömästi vanhaksi parasta ennen -päivämääränään. Luota aisteihisi. Maito voi hyvin olla maukasta ja juomakelpoista myös pakkaukseen painetun päivämäärän jälkeen.

* Opiskele raaka-aineiden säilytyksestä ja säilyvyydestä esim Ruokatieto-sivulta. Esimerkiksi liha täytyy säilyttää alle +4 asteen lämpötilassa. Jääkaapin eri osien lämpötila vaihtelee ja sitä voi mitata vesilasissa olevalla lämpömittarilla. Ovi on jääkaapin lämpimämpiä osia.

* Pidä välillä kaapintyhjennyspäiviä. Tee ateria kaikista niistä jämistä, tähteistä, vanhentumassa olevista aineksista mitä teillä on.

Ruokahävikistä ja sen torjumisesta löytyy paljon tietoa Saa syödä! -sivustolta.  
Hyviä käytännön vinkkejä hävikin vähentämiseen löytyy myös Kuluttajaliiton sivulta.