Onni ostaen tulevi, kulutus kuluttavi

"Ihmiset eivät halua että heille myydään, mutta he kyllä haluavat ostaa."

Tällaisen lausahduksen olen kuullut koulutuksissa, ja se tuntuu kyllä pitävän paikkansa. Joillakin raha suorastaan polttelee taskussa ja siitä on päästävä eroon mahdollisimman äkkiä, mutta kyllähän elämässä tietysti oikeasti tarvitseekin hankkia yhtä sun toista.

Erilaiset ostopäivät ovat rantautuneet maailmalta meillekin. Black Friday on jo tuttu yhdysvaltalainen joulusesongin aloitus, ja nyt kiinalainen sinkkujen päiväkin 11.11. on tehnyt entreen.

Pitäisi kuluttaa, mutta ei saisi kuluttaa

Ristiriita hupenevien luonnonvarojen ja taloudellisen toimeliaisuuden välillä tuntuu todella ahdistavalta. Minusta on hyvä, että ihmiset ovat kekseliäitä ja tuotteliaita ja kehittävät kaikenlaista uutta. Jos raha ei liiku, voimme kaikki alkaa viljelemään nauriita 1700-luvun tapaan. Uutiset ylikulutuspäivistä, ilmastonmuutoksesta ja maapallon saastumisesta saavat kuitenkin synkkinä hetkinä miettimään, josko meidän kaikkien oikeasti pitäisikin tehdä niin.

Kun nyt haluamme ostaa, niin miten ja mitä voisi siis ostaa tavalla, joka olisi vähemmän tuhoisa ja ehkä jopa jollain lailla hyödyllinen?

Harkitsisin vielä kerran:

* uutta elektroniikkaa

Elektroniikkajätteen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Euroopassa vain 35% käytöstä poistetusta elektroniikasta päätyi v. 2012 virallisiin keräys- ja kierrätysjärjestelmiin. Valtava määrä jätettä viedään vuosittain laittomasti mm. Afrikkaan, jossa ihmiset ottavat ilman asianmukaisia suojia siitä talteen arvokkaita materiaaleja. (Discarded Electronics Mismanaged within Europe Equals ~10 Times the Volume of E-waste Exported)

* uusia vaatteita

Suomessa vaatteita ja kodintekstiilejä hankitaan noin 70 000 tonnia vuodessa. Tekstiilien tuotantoketjut kuluttavat paljon luonnonvaroja: esimerkiksi puuvilla tarvitsee keinokastelua, jonka pyörittäminen vaatii sähköä. Tekstiilien värjäämisessä ja muussa käsittelyssä käytetään paljon kemikaaleja. (Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa)

* sesonkikrääsää

Niin heikon laatunsa kuin sopivan ajanjakson takia vain vähän aikaa käytössä oleva tavara, joka on missä lie hikipajassa valmistettu, ottaa enemmän kuin antaa.

Sen sijaan ostoskoriin voisi tulla:

* Viittomakielen kurssi tai pyörän syyshuolto

Aineetonta ostosta ei ole louhittu kaivoksesta eikä sen kierrätys ole ongelmallista. Vaikkapa hemmotteluhoidot, tutkiva journalismi, opiskelu ja hyväntekeväisyys tekevät hyvää itselle ja monelle muullekin.

* Lähileipomon rieska tai puusepänverstaan pöytä

Lähellä tehty hyödyttää lähistön asukkaiden työllisyyttä, kuljetuskustannukset ovat pienemmät ja alkuperä on tiedossa. Pienyrittäjien tarjonta on usein yksilöllistä ja palvelu joustavaa. Yksikin ostos voi vaikuttaa paljon pienen yrittäjän taloudelliseen tilanteeseen.

* Liput kaupunginteatterin musikaaliin tai kouluteatterin näytelmään

Kulttuurielämys voi naurattaa, laajentaa maailmankuvaa tai auttaa käsittelemään vaikeita aiheita.

* Vanhoista työvaatteista tehty laukku tai yhteiskäyttöauto

Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa, jotta luonnonvarat ehtisivät uusiutua. Jos ostat jotain, joka on tehty useampaa ihmistä ja useampia käyttöjä varten, autat säästämään luontoa.

Kaupungin sisäinen kierrätys vähentää ostotarpeita

Kuva: mpclemens

Jyväskylän aiemmin miehittämätön keskusvarasto on nyt kaupungin sisäinen kierrätysvarasto. Varasto kätkee sisuksiinsa kaikkea uimahallin varakaakeleiden ja kanoottien väliltä - mitä sieltä ei löydy, sitä ei varastonhoitajan mukaan tarvitakaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9282696

Danderyd on reilun 32 000 asukkaan kunta Ruotsissa Tukholman lähellä. Siellä on syyskuussa avattu kunnan sisäinen kierrätysportaali Reko Danderyd.

Portaalin avulla ylimääräiset tai käyttämättä olevat kunnan kalusteet ja muut tarvikkeet voivat löytää uutta käyttöä joltain toiselta osastolta. Portaali toimii kuin Tori.fi, sinne voi laittaa ilmoituksen esimerkiksi ylimääräisestä työpöydästä, pöydän tarvitsija hakee sen sitten itse käyttöönsä.

Kunnassa uskotaan, että kalusteiden uudelleenkäytöllä voidaan säästää veronmaksajien rahaa ja ehkä jatkossa muuttaa ostamis- ja poisheittämistottumuksia laajemminkin.

http://www.danderyd.se/Nyheter/2016/Danderyds-kommun-lanserar-aterbruk/
http://www.aktuellhallbarhet.se/danderyds-kommun-lanserar-atervinningstjanst-kontorsmobler/

Tampereen kaupungin intranetissä avautui vuoden 2015 alussa Kierrätin, joka on "henkilökunnan kirpputorin tapaan toimiva foorumi yksiköiden ylimääräisille kalusteille ja muulle irtaimistolle".

http://www.tampere.fi/tiedostot/e/slMeGbX7D/Raportti_2015_30052016.pdf

Ostatko tavaraa kaappiin eikä käyttöön?

Jos haluamme käyttää säilytystilamme tehokkaasti, meillä pitäisi olla kaapeissamme vain sellaista, mikä näkyy "tutkassamme": joko käytämme sitä säännöllisesti tai ainakin se on pian tulossa käyttöön.

Eihän se niin kuitenkaan käytännössä mene. Säilytämme tavaraa, jota emme käytä, ja ostamme jopa lisää suoraan kaappiin.

Yksi hyvin yleinen syy on varmaankin shoppailun harrastaminen ja itse ostamistapahtumasta, ei omistamisesta, nauttiminen. Se tunne, kun saat jotain uutta ostoskassiin kannettavaksi.

Mutta se on niin hömppää, ja me olemme järkeviä! Tässä kolme ns. järkevää syytä, miksi säilytät kaapeissasi käyttämätöntä tavaraa - siis jopa vielä muoveissa tai hintalappu kiinni.

"Ostin tarjouksesta enkä ole tarvinnutkaan"

Tämä on klassista hamstrausta. Ostetaan hinnan, ei tarpeen takia. Kolme kympillä, puoleen hintaan, kyllähän näitä aina kuluu. No eipä kulu, ainakaan niin nopeasti kuin luulet. Osaksi seuraavastakin syystä.

"Säästän parempaa käyttöä varten"

Kaappisi on täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa, mutta kuljet revenneissä rääsyissä ja käytät lohjenneita rumia astioita. Miksi? Miksi? Meillä on vain yksi elämä. Arvosta itseäsi sen verran, että luovut rikkinäisistä käyttötavaroistasi ja otat kaapistasi ne säilömäsi "paremmat" tilalle.

"Ostin tulevaisuutta varten mutta unohdin"

Tämä on suosikkini ja sen kunniaksi laitoin kuvaankin korppu-disketin. Nuoremmalle polvelle tiedoksi, että sellaisille tallennettiin aiemmin tietoa ja kokonaisia ohjelmiakin. Vähän kuin poltettavat CD-levyt (löysin sellaisia juuri meidän kirjahyllymme päältä). Ettekö tiedä mitä nekään ovat. No, mennään eteenpäin.

On hienoa varautua tulevaisuuteen ja ostaa vaikkapa ensi kesäksi valmiiksi sitä ja tätä. Ongelmahan siinä on vain se, että kun kesä tulee, olet autuaasti unohtanut hankintasi ja löydät ne ehkä seuraavana syksynä. Tai sitä seuraavana.

Viestejä menneisyydestä

Kun lämpötila tässä laski pakkasen puolelle, kaivelin ullakolta talvitöppöseni esille. Löysin toisesta töppösestä keltaisen muistilapun: "Osta talvipohjalliset". Viestissä olisi voinut myös lukea, että "huom huom sinulla on muuten uudet toppahousut paikassa X".

Jos lähetät viestin tulevaisuuden minälle, laita se sellaiseen paikkaan, jonka tulevaisuuden minä näkee juuri oikealla hetkellä. Hän katsoo ehkä sähköistä kalenteriaan tai avaa tietyn oven tai laatikon. Pääasia, että hän näkee viestin, ennen kuin lähtee visaansa vinguttamaan.

Mitä käyttämätöntä sinun kaappiisi on unohtunut?

Tehoa kiertoon

Ihmisen suuria tavaranhallinnallisia haasteita on ajatus "tästä voisi tehdä vielä jotakin" tai sen emo "tätä voisi vielä tarvita". Kaappia täyttävällä esineellä nähdään suurta tulevaisuuden potentiaalia, sitku kolme samanlaista kaapissa säilytettävää varakappaletta ovat hajonneet, sitku elämän nyt viimeistä minuuttia myöten täyttävät aktiviteetit ovat taianomaisesti haihtuneet kalenterista ja on aikaa tarttua vanhaan harrastukseen, sitku yhtäkkiä kymmenen pölynpeittämän vuoden jälkeen keksii sille käyttöä juuri kun on luopunut siitä, eikä mitenkään pärjää ilman sitä.

Perimmäinen ajatus taustalla on: tämä esine on hyödyllisempi käyttämättä omassa kaapissani kuin kierrätyskeskuksessa, josta sen joku toinen voisi ottaa käyttöön.

Ajatteleepa joku oikeasti jopa niinkin, että vaikka tavara ei enää sovellu kiertoonkaan, on parempi säästää sitä omassa kaapissa kuin laittaa se jätteeksi.

Tässä ajatuksessa saattoi olla itua entisinä aikoina, kun jätteet läjitettiin kaatopaikalle hyödyntämättä niiden sisältämää materiaalia tai energiaa. Nyt se edustaa vanhanaikaista ajattelua.

Säästäväisenä ja ekologisena itseään pitävä ihminen voikin oikeastaan olla tuhlaileva ja epäekologinen. Tarvitseva joutuu ostamaan uuden tavaran, vaikka varastoissa olisi kymmenen samanlaista, joita niiden omistajat panttaavat. Neliöitä, ehkä jopa lämmitettyjä, käytetään jätteiden varastointiin, vaikka asukkaat tarvitsisivat säilytys- ja asuintilaa.

Käytetyn kauppa on vilkasta, mutta se voisi olla vieläkin vilkkaampaa.

Omalla kohdallani käytetyn ostamisen suurin hankaluus on se, että tarvittavan asian löytyminen on epävarmaa. Kirppareilla saattaa olla vaikka mitä tarpeellista, mutta siitä ei tiedä. Pitäisi mennä kiertämään ja penkomaan. Tarjolla olevien tavaroiden satunnaisuus voi kannustaa heräteostoksiin ja vähän turhiinkin hankintoihin, kun pitää ostaa jotain kun kerrankin löytää.

Siksi tykkäänkin käytetyn tavaran myyntialustoista kuten Torista ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen verkkokaupasta, jossa voi etsiä haluamiaan tavaroita virtuaalisesti.

Voisiko joskus kaikilla meillä olla oma säilytyskomeron verkkokauppa, jonka avulla voisimme tarjota ja etsiä tarvittavia tavaroita ja saada tavarat tehokkaammin kiertoon? Entä jos säilytyskomeromme olisikin ovi kierrätyskeskukseen? Teknologian ja toimintatapojen kehittyminen saattaa viedä meitä tähän suuntaan.

Uusia tavaroita vai tapoja?

Kuva: Beta-J

Mikä ongelma meillä onkaan, siihen löytyy kaupasta aina jokin tavara, joka ratkaisee sen. Huonon kuntomme ratkaisevat uudet lenkkarit, ryppyisen naamamme ratkaisee kimaltavassa purkissa oleva voide ja epäjärjestyksemme ratkaisee kasa uusia koreja ja koukkuja. Lasten pyykkisotkun ratkaisee vaikkapa rengas, jonka läpi lapsi voi heittää likaiset vaatteensa pyykkiin kuin pallon koriin.

Yleensä kuitenkaan emme tarvitse lisää tavaraa, vaan uusia tapoja ajatella ja toimia arjessa.

Ei mikään linnunpöntön muotoinen kukkuva designavainkaappikaan saa avaimia pysymään tallessa, jos niitä ei kotiin tullessa palauta aina omalle paikalleen. Jos tapa on kunnossa, kelpaa mikä tahansa ruosteinen koukku.

Monet valittavat loputonta pyykkivuorta. Jos ostat lisää pyykkikoreja, saat lisää pyykkikoreja täynnä pyykkiä. Sen sijaan olisi hyödyllisempää vaikkapa vähentää vaatteiden ja liinavaatteiden määrää ehkä kolmasosaan niin, että koko perheen tarvitsemaa määrää ei olisi sekä kaapissa, pyykissä että taittelua odottelemassa.

Aina ei tarvita edes aivan uusia ja mullistavia tapoja toimia. Uusi ajatus voi olla ihan vain se, että tekee tietyt vanhat tutut asiat vähän useammin ja säännöllisesti. (Tai että edes pitää ajatuksen mukana, kun tekee jotain, heh, tiedätte varmaan mitä tarkoitan.)

Tiskipöytä ja roskiskaapin kierrätyspiste pysyvät siisteinä, kun pullot, pahvit, paperit, metallit, lasit, patterit ja muovit viedään säännöllisesti ja usein kierrätykseen.

Suurella vaivalla luotu järjestys pysyy yllä, kun tavarat jaksetaan laittaa aina käytön jälkeen takaisin paikoilleen. Jos ne jättää niille sijoilleen, vanha kaaos palaa väistämättä takaisin.

Uuden tavan omaksumista ja ylläpitämistä toki helpottaa se, että olosuhteet ja välineet ovat kunnossa. Onhan mukavampi käydä lenkillä ulkoiluttamassa kivan näköisiä ulkoiluvaatteita, ja jätteiden lajittelukin toimii paremmin, kun eri jätelajeja varten kaapista löytyy juuri sopivat ämpärit. Olosuhteet ovat kuitenkin vain alku, ja oma säännöllinen toimintasi ratkaisee, miten onnistut.

Rutiinit ovat ystäviämme ja omia tottumuksiaan on aina mahdollista muuttaa, jos haluaa. Säästä luonnonvaroja ja lompakkoasi, satsaa tavaroiden sijasta päivittäisiin tapoihin!

"Mene varastoosi penkomaan ja katso mitä oikeasti omistat, koska niistä voi tehdä yllättäviäkin löytöjä"

Kuva: Mira Haapamäki/Ekona

Eettisten ja ekologisten tuotteiden ja palveluiden hakemisto Ekona haastatteli minua jokin aika sitten työstäni ammattijärjestäjänä ja kuinka saan vaikuttaa kulutuksen vähentämiseen.

- Olen pohtinut myös miten tavarat saataisiin mahdollisimman hyvin kiertämään. Kun ne on kerran tehty, niin olisi ne myös hyvä käyttää loppuun, koska valmistukseen on todennäköisesti kulunut luonnonvaroja, joita ei pitäisi tuhlailla.

Lue koko haastattelu Ekonan sivuilta

Missä runsaudessa elämmekään

Kuva: Mark Goebel

Luin lehdestä Pohjois-Koreassa opettavan suomalaisen professorin haastattelun. Hän kertoi, että siellä opiskelijalle on todella iso juttu, jos hän saa uuden kynän. Miten paljon meillä onkaan, missä runsaudessa elämmekään.

Mieti, tarvitsetko todella uutta,
vai onko se vain mielihalu.
Ja jos hankit yhden uuden,
luovu ainakin yhdestä vanhasta.
Mieluummin kahdesta tai kolmesta.
Voit luopua myös
vaikka et ostaisi yhtään uutta.

Jotta tietäisimme kuka vaatteemme on tehnyt

Kuva: Mamoritai

Kuvittele, että käyt töissä kahdeksankerroksisessa rakennuksessa. Samassa talossa on pankki, kauppoja, asuntoja ja vaatetehtaita. Sinun lisäksesi siellä on töissä tuhansia ihmisiä. Generaattorit puksuttavat yläkerrassa tehtaisiin varavirtaa, koska tehtaissa käytettävät suuret koneet ja niiden omistajat eivät sähkökatkoja suvaitse. Saatat tietää, että talon neljälle lisäkerrokselle ei ole lupaa, mutta kerros sinne tai tänne, mitäpä siitä. Sitä et ehkä tiedä, ettei taloa ole edes hyväksytty tehdaskäyttöön, koska sen rakenteita ei ole suunniteltu kestämään raskaita tehdaskoneita.

Eräänä päivänä huomaat rakennuksen seinässä selviä halkeamia. Kerrot niistä tietysti pomollesi. Alakerran kaupat ja pankki suljetaan heti. Rakennuksen omistajan mielestä huoleen ei ole mitään syytä eikä hän usko varoitteluja. Pomosikaan ei halkeamista piittaa, hän määrää sinut ja työkaverisi normaalisti töihin seuraavana päivänä. Mitä voitte tehdä, rahaa täytyy kuitenkin jostain saada. Jos ette mene, teiltä kuulemma pidätetään koko kuukauden palkka. Pomotkin ovat ahtaalla, ostajat vaativat tilaustensa täyttämistä ajoissa. Tehtaiden asiakkaina on kuuluisia vaatemerkkejä.

Aamulla tulee taas sähkökatko ja generaattorit käynnistetään. Rakennus alkaa täristä...

Kuva: rijans

Yli tuhat ihmistä kuoli 24.4.2013 Dhakassa, Bangladeshissa Rana Plaza -rakennuksen romahtaessa. Työntekijöiden turvallisuus oli laiminlyöty hirveällä hinnalla.

Tästä sai alkunsa Vaatevallankumous-kampanja eli Fashion Revolution.

Alkaen vaatteen suunnittelusta, puuvillan viljelystä ja korjaamisesta tai tekokuitujen valmistuksesta langan ja kankaan valmistukseen, värjäämiseen, leikkaamiseen, ompeluun, viimeistelyyn - prosessiin osallistuu valtavasti ihmisiä. Tuotantoketjut ovat niin pitkiä, etteivät vaatteiden tilaajat tällä hetkellä edes tiedä, keitä kaikkia on mukana.

Tuotteiden Made in -merkintä kertoo vain viimeisen merkittävän valmistusvaiheen paikan. Vaatteen eri osat saattavat olla kotoisin monesta eri maasta.

Vaatteiden valmistukseen tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. Meidän tehtävämme vaatteiden kuluttajina on kysyä: Kuka tekee vaatteemme? Kunnioitetaanko heidän ihmisoikeuksiaan kuten työturvallisuutta? Otetaanko ympäristönäkökohdat huomioon?

Pue lempivaatteesi väärinpäin päälle, ota kuva ja lähetä se sosiaalisen median kautta vaatteen valmistajalle kysyen samalla #‎whomademyclothes. Toivottavasti saat vastauksen!

Käy lukemassa myös siitä, kun kävin viime vuonna tutustumassa suomalaiseen vaatetehtaaseen: Vallankumouksellinen vierailu vaatetehtaalla

Nuukuusviikko: Järkevää kuluttamista ja jätteen vähentämistä

Kuva: Keoni Cabral

Tällä viikolla vietetään Nuukuusviikkoa. Nuukuusviikolla edistetään luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä, se on järkevän kuluttamisen teemaviikko.

Suomen kielessä on monta sanaa säästäväisyydelle - on pihi, kitsas, saita, itara ja nuuka. Sanoilla on sävyeroja. Siinä missä ensinmainitut ovat roopeankkamaista pennin venyttämistä turhassakin paikassa ja jopa itsekästä ilkeyttä, nuukakin on kyllä säästäväinen, mutta järkevällä ja kestävällä tavalla. Pihi kulkee risaisissa sukissa ja nuuka korjaa ne. Vai mitä mieltä olet?

Ympäristötietoisuus lisääntyy vuosi vuodelta, asia on alkanut vihdoin kiinnostaa "ituhippien" lisäksi nyt myös maailman johtajia. Ylikulutuspäivän jatkuvaan aikaistumiseen kiinnitetään huomiota. Vaatevallankumous-kampanja herättelee vähentämään vaatejätettä satsaamalla laadukkaisiin tekstiileihin. Kiertotalous on nyt kuuma aihe - "kaivoksesta kaatopaikalle" ei enää toimi, kun ihmiskunta käyttää vuosittain enemmän, kuin mitä maapallolla on antaa. Jätteiden synnyn ehkäisy ja jätteiden hyötykäyttö palvelee myös luonnonvarojen säästäväistä käyttöä.

Lumiukotkin pienenivät, kun ruvettiin oikein nuukailemaan.

Oma "nuukailuni" alkoi siitä, kun irtisanouduin v. 2012 lopussa vakituisesta mukavasti palkatusta työpaikastani ja lähdin yrittäjäksi. Minun piti vähitellen sopeuttaa menot tuloihin, ja kun tuloja ei aluksi niin ollut, niin ei saanut juuri olla menojakaan. Korvasin uusien tavaroiden ostamista jo omistamieni tavaroiden paremmalla hyödyntämisellä - juuri sitä samaa asiakkaittenikin kanssa sitten tehtiin ja tehdään yhä. Rahan lisäksi on tullut varmasti säästettyä luonnonvarojakin.

Kuva: Kevin Demers

Kun puhutaan jätteistä ja niiden synnyn ehkäisemisestä, katse kääntyy yleensä ensimmäisenä roskiskaappiin. Kuitenkin kaikki, mitä ostamme, muuttuu aikanaan jätteeksi. Sen takia jätteiden vähentäminen riippuu siitä, mitä ja kuinka paljon ostat ja tuot kotiin.

Yksi jätelaji on sellainen, minkä tuomista kotiin on jos nyt ei mahdotonta, niin ainakin hankalaa välttää... niin moni tuote on kääritty muoviin. Muovi ei ole pelkästään harmin aihe, koska sen ansiosta esim. elintarvikkeiden hävikki on pienempi. Onneksi muovinkeräys on lähdössä hyvin käyntiin. Suomen Uusiomuovi Oy kertoo sivuillaan:

"Ekopisteverkostoon on tulossa vuoden 2016 aikana 500 kotitalouksien muovipakkausten keräyspistettä. Vuoden alussa ekopisteitä on lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa, verkosto kasvaa vähitellen."

Minäkin järjestin roskiskaappiimme tilaa muovinkeräystä varten aikoinaan heti, kun näin, että marketin pihalle on ilmestynyt keräyskontti.

Kun muovit kerää erilleen sekajätteestä, jälkimmäisen määrä vähenee yllättävän paljon ja sille voi riittää pienempi astia. Omakotitalon omistajalle tai taloyhtiölle tämä merkitsee silkkaa rahan säästöä!

Lue lisää:

Jätehuoltoyhtiö Kiertokapulan nuukuusviikko www.kiertokapula.fi/jatehuolto/jatemaaran-vahentaminen/nuukuusviikko/

Nuukuusviikon oma sivusto www.nuukuusviikko.fi

Shoppailukierrosten trofeet, myöhemmältä nimeltään ärsyttävät komerontäytteet

Kuva: Ann Dabney

"Löysin näin paljon ihanaa shoppailukierroksella!"

Metsästysmuisto eli trofee on metsästäjän muistokseen ottama saaliseläimen osa, tavallisesti sarvet, nahka (talja), pää, kallo tai hampaat. (Wikipedia)

Afrikassa matkamuistometsästys on hyvä bisnes. Rooman lentokentillä pysäytellään turisteja, jotka veisivät mieluusti kotiinsa osan ikuista kaupunkia esimerkiksi mosaiikinpalan muodossa. Lanzarote on UNESCOn biosfäärialue, mutta sieltä yritetään silti viedä pois kauniita vulkaanisia kiviä.

Kun lähtee metsästämään, täytyy tuoda jotain kotiin. Se on saavutuksen merkki, jota voi esitellä toisillekin. Muulla tavalla toimiminen tuntuu luonnottomalta. Ettäkö jättäisinkin sen söpön kattilan kirppikselle?

"Tämä on ihana, mutta se saa jäädä tänne."

On keveä taito katsella ihania vaatteita, kenkiä ja muita tavaroita ostamatta niitä kuitenkaan omaksi.

Ne, jotka eivät sitä vielä hallitse, tuovat hullaannuttavat ostoksensa kotiin kaikkien niiden esineiden seuraksi, joista hullaannuttiin aikaisemmin mutta jotka ovat jo muuttuneet vanhoiksi ja tylsiksi. Siirtelevät niitä kaapista toiseen, kompastelevat niihin eteisessä, maksavat niistä visalaskua. Miettivät raaskiiko näistä kaksikymmentä vuotta vanhoista pölyisistä ja painavista matkamuistokivistä luopua, vaikka ne eivät mahdu enää mihinkään, kun se matka oli kuitenkin aika kiva.

Kuinka moneen ostamaasi esineeseen olet vielä yhtä hulluna kuin kassalla?

Osaatko nauttia "leijonista" ilman, että sinun tarvitsee saada itsellesi jokaisen turkkia?

Tee parhaasi, että kaupan alamäki jyrkkenisi

Talouselämä

Huomenna perjantaina on yhtäaikaa Älä osta mitään -päivä ja joulusesongin aloituspäivä Black Friday. Bongasin Talouselämän nettisivulta ylläolevassa kuvassa osittain näkyvän artikkelin, jossa asiallisesti kerrottiin Älä osta mitään -päivän taustasta, mutta otsikoksi oli kuitenkin valittu kulutuskeskeisyyden vastustajan syyllistys.

Osallistuin eilen etänä seminaariin aiheesta Vaihtoehtoja kasvutaloudelle. Seminaarin järjestivät Luonnonsuojeluliitto, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kestävän talouden tutkimusryhmä, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ja Suomen degrowth-verkosto. Seminaarissa pohdittiin, vaatiiko hyvinvoinnin kasvu tai ylläpitäminen välttämättä talouskasvua ja miten talous toimisi maapallon ekologisen kantokyvyn mukaan.

Esityksissä korostettiin sitä, että kaiken lähtökohtana tulisi olla hyvinvointi. Talouden pitäisi tukea tätä tavoitetta, se ei ole itseisarvo. Yhteisten resurssien yhteisellä hallinnoinnilla voisi syntyä paremmin käsitys niiden rajallisuudesta. Tarve ei ole sama asia kuin halu. Tarpeista ei tarvitse tinkiä kohtuutaloudessakaan, ne voidaan tyydyttää kestävämmillä keinoilla kuin nyt.

Hyvinvoinnin osatekijät, Tuuli Hirvilammin esityksestä

Globaalista oravanpyörästä voi päästä irti yhteisöllisen omavaraisuuden avulla. Ihmisten olisi hyvä olla aktiivisia ja muodostaa ruohonjuuritason liikkeitä, tehdä ylipäänsä jotain.

Kohtuutalouden kysymys ei ole helppo ja yksinkertainen. Monesta voi tuntua pelottavalta se mahdollisuus, että kohtuus tarkoittaisikin paljon vähemmän kuin mitä nyt omistaa ja kuluttaa. Kohtuutalous vaatii ehkä myös enemmän omaa aktiivisuutta kuin nyt. Kohtuus voi kuitenkin tarkoittaa jopa hyvinvoinnin paranemista esimerkiksi yhdessä tekemisen, jakamisen, merkityksellisyyden ja ympäristön arvostamisen lisääntyessä.

Olemme pitkän polun alkupäässä emmekä vielä edes oikein tiedä, mitä polun päässä on tai mitä kautta polku polveilee. Se mitä meistä jokainen voi kuitenkin tässä kohtaa tehdä, on kysyä ennen ostamista: tarvitsenko tämän vai haluanko sen?

Luettavaa kohtuutaloudesta:
Kasvunpakosta kestävään talouteen -raportti (Kepa ry)
Kohtuutalouden ratkaisut (Suomen Luonnonsuojeluliitto ry)

Tässä blogissa:
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto - tauolla kuluttamisesta
Ennen kuin shoppailet kaupassa, shoppaile komerossasi

Yrityksiä, jotka käyttävät tuotteissaan kierrätettyä materiaalia:
http://bit.ly/kierratysmateriaali

Osta uusi? Liian helppoa

Kuva: Chris Young

En ole minimalisti. Pidän luonnon rehevistä muodoista, väreistä, isoista kuvioista. Meillä on kirjahylly täynnä kirjoja ja esineitä, joiden tehtävä on vain miellyttää silmää. Vaikkei asuntomme ole tupaten täynnä, se ei myöskään ole mitenkään erityisen tyhjä ja kaikuva.

Yli puolitoista vuotta sitten aloittamani ostolakon tarkoitus ei siis ollut minimalisoida omaisuuttamme, vaan selvitä jonkin aikaa vähemmällä rahalla. Mutta se, mikä alkoi menojen aktiivisena sopeuttamisena tuloihin, on kasvanut joksikin paljon mielenkiintoisemmaksi.

Muistatteko kaapinraivaajan pahimman pelon? "En voi heittää tätä pois... entä jos tarvitsenkin sitä vielä?"

Mitä sitten tosiaan? Mitä tapahtuu, jos tarvitsen jotain, mitä minulla ei ole?

Ratkaisuni: Aion selvitä sillä, mitä minulla jo on. Olen kääntänyt tilanteen itselleni haasteeksi, voisi melkein sanoa että pelillistänyt sen. Miten pitkälle selviän luovuudella ja kaappien tonkimisella?

Puolessatoista vuodessakaan ei ole tullut vielä mitään hätää. On riittänyt alusvaatteita, kesäkenkiä, astioita, vaikka joitakin on jo hajonnut. Ensimmäinen tosihaasteeni onkin edessä nyt ilmojen viiletessä, koska olen onnistunut jotenkin pesemällä hajottamaan tärkeät toppahousuni, joita tarvitaan talviulkoiluun. Muita housuja kuitenkin kaapista löytyy, joten pian nähdään, ovatko toppahousut välttämättömät vai voinko korvata ne kerrospukeutumisella.

P.S. Sekin on käynyt mielessä, että jos ihminen pärjää puolitoista vuotta ostamatta uusia vaatteita tai kenkiä ilman että se näkyy missään, onkohan tuotteiden valmistus ja tarjonta hiukkasen ylimitoitettua kysyntään nähden...

Ennen kuin shoppailet kaupassa, shoppaile komerossasi

Minimalismipelissä luovutaan joka päivä yhtä monesta tarpeettomasta tavarasta kuin monesko päivä on. Pelillistäminen ja yhteisöllisyys tekevät siitä hauskaa. Tavaroiden vähentäminen onkin nyt suosittua. Tänään lähti 15 tavaraa, katsokaapa tästä kuvasta!

Se, ettei hanki uutta, ei olekaan yhtä kiintoisaa. Miten näyttäisin Instagram-kuvassa, etten käynyt kirpparilla hankkimassa taas uutta emalipannua, vaan astiakaappini on edelleen ihan saman näköinen?

Kuitenkin se, kuinka paljon tavaroita päästää sisälle kotiinsa, on vähintään yhtä tärkeää kuin kuinka monesta onnistuu pääsemään eroon. Jos virta sisälle on katkeamaton, ei ole mitään väliä montako hiuspinniä tai rikkinäistä sukkaa vie roskikseen.

Vuosi sitten kirjoitin ajatuksiani ostolakosta, jolla olen ollut vuoden 2014 alusta lähtien. Lakkoni on jatkunut tämän vuoden puolelle. En ole puoleentoista vuoteen käynyt alennusmyynneissä, shoppaillut nettikaupoissa, en ole hankkinut uusia vaatteita, kenkiä, koruja, astioita, koriste-esineitä, mitään tavaraa.

Kuljenko siis vaatteiden puutteessa alasti? Syömmekö suoraan pöydältä? No ei. Meillä on se mitä tarvitsemme. Mitä jos haluan vaihtelua? Käyn komeroshoppailemassa.

Jokaisella meistä, joka ei ole minimalisti, on kaapeissaan vaatteita ja muita tavaroita, joiden olemassaolon on aivan päässyt unohtamaan. Omistamme niin paljon tavaroita, ettemme muista niitä kaikkia. Tämä on nykyään itsestäänselvyys, jota ei kyseenalaisteta. Mietipä miten hullua se oikeastaan onkaan!

Käypä tutkimassa mitä kaikkea olet unohtanut kaapin perälle. Ota käyttöön ne, mitä voi vielä käyttää. Laita kiertoon muiden käytettäväksi ne, mitkä ovat tulleet sinulle tarpeettomiksi. Opi tuntemaan kaappisi ja tavarasi. Omista vain sellaisia tavaroita, joita voit käyttää ja jotka tuntuvat hyviltä. Näin sinun ei tee mieli ostaa koko ajan uutta.

Jos haluat tehokkaan alun komeroshoppailullesi, tehdään se yhdessä!

Wanted! Kierrätysmateriaalia hyödyntäviä yrityksiä

Kerään listaa yrityksistä, jotka käyttävät jollakin tavalla kierrätys- tai jätemateriaalia tuotteidensa valmistuksessa.

Jos tiedät tällaisen yrityksen tai sinulla itselläsi on sellainen, vinkkaa minulle!

Toisen jäte on toisen raaka-aine.

Laitetaan materiaalit ja tieto kiertämään!

Lista yrityksistä on osoitteessa
http://bit.ly/kierratysmateriaali

Mitä tälle kaikelle tekstiilijätteelle pitäisi tehdä?

Ekokumppanit Oy isännöi 26.5. miniseminaaria nimeltä Käytetyt vaatteet, tekstiilien kierrätys ja työllistäminen.

Nyt ollaan jännässä paikassa! #moreenia #kahvijono pic.twitter.com/3vxgUH3lBV

— Mekaselska (@Mekaselska) 26. toukokuuta 2015

Ekokumppanit Oy on Tampereen kaupungin, Pirkanmaan Jätehuollon ja Tampereen sähkölaitoksen omistama yhtiö, joka tuottaa Tampereen seudulla tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja, joilla edistetään kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa ja yritystoimintaa.

Texvex-pajat

Seminaarin ensimmäinen puhuja oli Helena Käppi Suomen Poistotekstiilit ry:stä. Hän muistutti, että jokainen suomalainen vauvasta vaariin tuottaa keskimäärin 10 kg tekstiilijätettä vuodessa. Jos vuoden 2016 alusta tulee voimaan orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituskielto, se tarkoittaa, että tekstiileillekin on keksittävä muita loppusijoituspaikkoja.

Jätehuollon periaatteena on niin sanottu etusijajärjestys.[lähde]

• Ensisijaisesti on pyrittävä välttämään jätteen syntymistä.
• Jos jätettä syntyy, se on valmisteltava uudelleenkäyttöä varten tai kierrätettävä.
• Ellei kierrätys ole mahdollista, jäte on hyödynnettävä ensisijaisesti aineena ja toissijaisesti energiana.
• Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.

Vaatteiden kohdalla tämä tarkoittaa, että vaate pitäisi hyödyntää ensisijaisesti kierrättämällä vaatteena, toissijaisesti materiaalina ja vasta viime hädässä polttaa energiaksi. Tällä hetkellä tekstiileille, jotka eivät kelpaa kirppareiden kautta uudelleenkäyttöön, ei ole tehokasta kierrätysväylää. Suomessa Dafecor Oy:llä on mekaanisen kierrätyksen laitos, jossa tehdään esimerkiksi öljynimeytysmattoja, mutta se on verrattain pieni. Tekstiilijätettä syntyy paljon enemmän kuin sitä hyödynnetään.

VTT kehittää uusia menetelmiä, joiden avulla vanhasta t-paidasta voisi liuotuksen kautta tehdä uutta lankaa, josta voisi tehdä ainakin uuden yhtä hyvän t-paidan. Näiden menetelmien hyödyntämiseen menee kuitenkin varmasti vielä vuosia.

Hieman tekstiilejä kierrätetään Texvex-poistotekstiilipankkien kautta, joissa lajittelu ja purkaminen tehdään käsityönä. Tekstiilipankeista voi ostaa materiaalia ja sieltä myös lahjoitetaan tekstiiliä askartelua varten mm. kouluille. Saimme kuulla Texvex-pajojen syntyyn johtaneesta polusta. Kaikki alkoi yhden tavallisen kuluttajan ihmettelystä, eikö käytetylle tekstiilille ole oikeasti muuta paikkaa kuin roskapönttö! Esityksessä käytiin myös läpi mitä kaikkea uusien työpajojen perustamisessa täytyy ottaa huomioon.

Pirkanmaalla ei poistotekstiilipajoja vielä ole, mutta Lempäälässä on suunnittelu käynnissä. Siitä lisää tietoa myöhemmin!

Kierrätyskeskukset

Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta r.y esitteli omaa toimintaansa. Tampereella on kolme kierrätyskeskusta: Nekalassa, Hervannassa ja Lielahdessa. Heillä on lajiteltavana joka arkipäivä noin 15 jätesäkillistä tekstiiliä. Yhdistyksellä tekee myös kuolinpesien tyhjennyksiä, ja valitettavasti niistä menee paljon tekstiiliä kaatopaikalle. Todettiin, että jos asunnon sisällä on tupakoitu, eivät siellä olevat tavarat ole kierrätyskelpoisia. Kierrätysyhdistyksellä olisi tekstiilipajakäyttöön sopiva halli, jos vain rahoitus järjestyisi.

Työllistämistuki

Tampereen kaupungin työllisyydenhoidon palveluyksikön kehittämispäällikkö Riina Hiipakka-Lahti esitteli Tampereen työllistämistukea, jota voisi tekstiilipajan pyörittämisessä hyödyntää.

Materiaalipankki

Sirpa Rivinoja Sorttausavusta kertoi Kierrätyskeskus 2020 -hankkeesta, jossa on mm. kehitetty tekniikkaa, jolla kierrätyskeskukseen tuodut tavarat kuvataan automaattisesti verkkokauppaan. Saimme ison tietopaketin myös Mpankista. Mpankki on "kuin yritysten Tori.fi", jossa voi ostaa ja myydä erilaisia materiaaleja. Toisen jäte on nimittäin kiertotalousaikana toisen raaka-aine. Tarvetta jätevirtojen hyväksikäyttämiseksi on, koska maapallon resurssit niukentuvat jatkuvasti. Eräs osallistuja sanoi ällistyneenä, että hän oli aiemmin kuvitellut meidän kierrättävän ettemme sotkisi ja pilaisi ympäristöä, mutta hän tajusi esityksen aikana, että syy kierrätykseen onkin se, ettemme välttämättä enää tulevaisuudessa saa samassa määrin muualta raaka-aineita.

Käytännön haasteista nousi esille mm. pankissa tarjottavien ja tarvittavien materiaalien määrän mittakaavaerot - pieni käsityöyritys tarvitsisi vähäsen jämäpaloja, tarjolla on tuhansien kilojen erä, joka pitäisi ostaa kokonaan. Mpankki kaipaa lisää "tuotepäälliköitä" solmimaan kontakteja omalla materiaalialallaan.

Käsityöyritys

Viimeisenä antoi konkreettisen esimerkin tekstiilin kierrätyksestä syntyneestä liiketoiminnasta Down To Size, kuteista koreja, pusseja ja laukkuja tekevä kahden naisen yritys. Hekin ovat jo kaulaansa myöten tekstiilimateriaalissa eivätkä pysty ottamaan enempää vastaan. Kierrätystekstiilin hyödyntäminen on vaikeampaa kuin uuden kankaan: materiaalin väri ja laatu vaihtelee, kierrätysvaatteessa on saumoja jotka pitää ottaa huomioon, ja tuotteen valmistuksessa on ylipäätään enemmän työvaiheita. Valmiin tuotteen hinta nousee väistämättä korkeammalle.

Jos on ideoita, antaa kuulua!

Tekstiilijätteen hyödyntämisessä on vielä paljon tehtävää, ja kaikki hyvät ideat tulevat tarpeeseen. Parasta olisi, jos kuntouttavan työtoiminnan lisäksi syntyisi myös aitoa liiketoimintaa.

Vallankumouksellinen vierailu vaatetehtaalla

Kuva: spDuchamp

Mietitkö koskaan mistä vaatteesi on tehty, missä ne on tehty ja kuka ne on tehnyt?

Olin perjantaina Vaatevallankumous-päivänä paita nurinperin käännettynä tutustumassa Nanson vaatetehtaalla Nokialla, miten vaate siellä valmistuu. Nanso Group on suomalainen perheyritys ja sen brändeihin kuuluvat Nanso, Black Horse ja Finnwear sekä sukkamerkit Vogue, Norlyn ja Amar.

Tutustumiskierrokselle pääsy toi vähän tuskanhikeä niskaan. Paikka ei ollut minulle tuttu, mutta navigaattori ohjasi oikeaan osoitteeseen. Osoitteessa ei vain ollut mitään tehdasta vaan Nokian rautatieasema! (Paikalliset, koittakaa olla tikahtumatta nauruunne.) Älyluurini oli sairaslomalla joten en saanut siitäkään esille karttaa. Jouduin turvautumaan old skool -menetelmään - puhelinluettelon paperiseen karttaliitteeseen (jonnet ei muista), jollainen meillä onneksi on jätetty auton ovitaskuun if all else fails -tapauksia varten. Paikallistin itseni väärälle puolelle rataa. Onneksi olin alikulkutunnelin vieressä ja onneksi tehdas oli radan vieressä.

Juoksin kieli vyön alla sisälle ja näin juuri sulkeutuvan oven raossa ryhmän viimeisen jäsenen kengänpohjan vilahduksen. Ehdin kuin ehdinkin mukaan kierrokselle!

សម្លៀកបំពាក់

Päivi Pajunen opasti meitä erittäin kokeneesti ja asiantuntevasti läpi koko tuotantoprosessin. Neulosta valmistavasta koneesta näimme vain kuvan, koska kone on toisaalla, mutta näimme miten neulos värjätään, lingotaan, tarkastetaan, painetaan, leikataan, ommellaan vaatteeksi ja pakataan lähetettäväksi kauppaan.

Tässä muutamia esille tulleita itseäni kiinnostavia pointteja (ja jos olen jotain väärin kirjannut, syy on minun). Kierroksesta tulee myös toukokuun lopussa Nokian uutisissa ilmestyvä lehtijuttu.

• Neuloksessa käytettävää lankaa voi tehdä puuaineksesta, liukosellusta. Esimerkiksi modaali tehdään saarniselluloosasta, viskoosia voidaan tehdä vaikka koivusta.
• Kuitujen alkuperä on Euroopassa, niin tiedetään ettei niissä ole vaarallisia kemikaaleja. (Puuvilla tulee maailmanmarkkinoilta, mutta sitä käytetään nykyään melko vähän.)
• Neuloksen valmistus on käsityövaltaista: kone on huono käsittelemään valuvaa neulosta verrattuna vaikka metalliin.
• Neuloksen laatutarkastus tehdään ihmissilmin - kone ei (ainakaan vielä) pysty havaitsemaan kaikkia virheitä.
• Tehtaassa on oma siivooja, joka nauttii suurta kunnioitusta sekä vastuualueensa koon että tietonsa takia.
• Kuvioita painetaan neulokselle peräkkäisiltä rullilta kuin kirjapainossa.
• Neulosta tehdään ja värjätään juuri oikea määrä, niin että syntyy mahdollisimman vähän hukkaa.
• Neulossilppu menee energiajätteeksi, isompia paloja ja kuteita laitetaan myyntiin. Tampereella myyjänä on esim. Poppanavakka.
• Neuloksen leikkaamisen suorittaa robotti, se leikkaa pystysuoralla veitsellä tukevaksi puristettua neulosnippua.
• Ompelusali on suuri, vaikka ompelijoita on vähän: jokaisella ompelijalla on omat sopivaksi säädetyt koneensa, joissa työasento on juuri oikea. Näin vähennetään sairauspoissaoloja ja työntekijät pysyvät terveinä eläkkeelle asti.

Keskustelimme kangasvaraston hyllyjen välissä ryhmän kesken siitä, miksi suomalaiset vaatteet ovat kalliimpia kuin aasialaiset ja miksi vaateteollisuuden töitä valuu ulkomaille. Sain tyrmistyksekseni kuulla, että vaikka kuluttaja ymmärtäisikin, että yksi kolme kertaa kalliimpi mutta hyvä vaate kestää saman kuin kolme halpaa vaatetta yhteensä, hän ei ehkä edes halua vaatteensa kestävän niin pitkään vaan kyllästyy siihen jo parin kuukauden päästä.

জামা

Toivon, että mahdollisimman moni ostaisi laadukasta ja laittaisi kyllästyttyään vaatteen kiertämään kirppareilla, ystäväpiirissä tai suvun kesken sen sijaan että ostaisi halvan hikipajassa koostetun vaatteen, jonka siirtää siivousrätiksi samana vuonna.

Olen itse viime vuoden alusta lähtien ostanut hyvin vähän yhtään mitään ja ainoa tänä aikana hankkimani vaate on ollut Slushin t-paita, joka oli tehty kierrätyspuuvillasta. (Lue lisää Pure Waste -tekstiileistä täältä.) Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten tiedä senkään ompeluolosuhteista mitään.

Millaisia ajatuksia itselläsi on suomalaisista vaatteista, vaatteiden laadusta, hinnasta tai alkuperästä? Oletko kova ostamaan vaatteita? Korjaatko tai korjautatko niitä? Kierrätätkö niitä? Kestävätkö nykyajan vaatteet enää kierrätystä? Jaksatko ja viitsitkö erotella kirpputorikelpoisen vaatteen enää vain energiajätteeksi kelpaavasta?

Taidetta saa seinälle myös vuokraamalla

Kuva: Dustin Gaffke

Sinun ei tarvitse ostaa omaksi kalliita tavaroita kuten peräkärryä, painepesuria tai kanoottia, koska voit helposti vuokrata sellaisen - mutta tiesitkö, että voit vuokrata myös taidetta?

Pidän jatkuvasti silmät auki löytääkseni paikkoja, joista saa vuokrattua tai lainattua erilaisia tavaroita, joten olin riemuissani, kun bongasin Tampereen Taidetalon nettisivuilla maininnan taidevuokraamosta. Asiasta oli pakko saada tietää lisää, joten pyysin audienssia. Kati Heikkilä otti minut ystävällisesti vastaan ja kertoi minulle, mistä taidevuokrauksessa on kysymys.

Etsin etukäteen netistä vähän tietoa asiasta. Muista maista löytyy mm. seuraavanlaisia taidevuokrauksen kohderyhmiä:

* startup-yritysten toimistotilat
* ravintolat
* tapahtumat
* elokuvat ja näytelmät
* asuntojen stailaus kuvauksia varten

Tampereen Taidetalolla on tällä hetkellä vain yksityisiä vuokrausasiakkaita. Tyypillinen vuokraaja on nuori työn perässä muuttanut perhe, joka ei tiedä kuinka pitkään tulee asumaan täällä.

Useimmiten vuokraus toimii käytännössä samoin kuin osamaksu: teos siirtyy omaksi, kun vuokria on maksettu teoksen arvon verran. Erona osamaksuun on kuitenkin se, että jos maksuerien maksaminen ei onnistu, sopimus voidaan katkaista, jolloin maksettua osuutta ei palauteta. Vuokratun taulun voi halutessaan vaihtaa.

Joissakin paikoissa vuokra voi olla prosenttiosuus taulun hinnasta. Tampereen Taidetalossa teoksen vuokra riippuu teoksen ovh-hinnasta kolmiportaisen taulukon mukaan. Tuhannen euron arvoisen taulun voi vuokrata tällä hetkellä 40 € kuukausihintaan.

Melkein kaikki liikkeessä olevat taulut ovat vuokrattavissa. Nettigalleriassa on muutamia poimintoja tauluista, mutta kaikkia ei voi laittaa näytille, koska tauluja on yhteensä tuhansia. Sopiva löytyy varmasti!

Puhuimme myös vähän taulun ostamisesta ja tinkimisestä. Vuokraushinta määräytyy suoraan ovh-hinnan mukaan, mutta taulua omaksi ostettaessa kannattaa aina pyytää tarjous.

Vielä lopuksi tuli hyvä muistutus siitä, että taulun voi kehystää uudelleen, jolloin siitä tulee ihan eri näköinen. Tätä voisivat sisustussuunnittelijat käyttää enemmänkin hyväkseen.

Vuokraus on tapa saada pienellä rahalla seinälle arvokas taideteos, joten kannattaa muistaa tämäkin vaihtoehto taidekaupoilla.

Tampereen Taidetalolla on liike Raholan lisäksi nyt myös Mustanlahdenkadulla. Kati toivottaa kaikki tervetulleiksi tutustumaan!

Kuva: Tampereen Taidetalo

Kouluta itsesi onnelliseksi

Sekamelskan torjuntatöiden lisäksi autan myös koiranomistajia lemmikkiensä kouluttamisessa. Esimerkki yleisestä ongelmasta on koiran tai koirien villiintyminen ovella, kun sisälle on tulossa vieraita.

Monessa koiraperheessä elämä olisi paljon helpompaa, kun koiralle opetettaisiin perustottelevaisuus kuntoon. Kuten muussakin elämässä, pienten (ja yllättävän suurienkin) hankaluuksien kanssa opetellaan kuitenkin mieluummin tulemaan toimeen kuin nähdään vähän vaivaa jonkin aikaa, minkä jälkeen kaikki sujuisi paljon sutjakammin.

Joku puhuu sammakkoteoriasta: kun asiat hankaloituvat ja mutkistuvat vähitellen, sitä ei huomaa ja siihen tottuu, kuin sammakko hitaasti kuumenevaan keitinveteen. Jos huolettomasta elämästä heitettäisiin yhtäkkiä samaan mutkistuneeseen tilanteeseen, se tuntuisi todella hankalalta ja asiat haluaisi muuttaa heti.

Eläinten koulutuksessa tärkeä käsite on vahvistaminen. Se on jotain, minkä koulutettava kokee miellyttävänä. Mitä haluaa lisää, sitä vahvistaa. Koira istuu, annat sille namin. Koira haluaa tämän jälkeen istahtaa uudelleenkin. Oikein ajoitetuilla vahvisteilla voi muuttaa eläimen käytöstä sopivaan suuntaan.

Tästä tuli mieleeni hauska ajatusleikki - elämän kouluttaminen. Kuvitellaan, että elämäsi on eläin. Jos kouluttaisit elämää kuten muita eläimiä, vahvistaisit kaikkea mistä tykkäät.

Koiranomistajat ovat kuten muutkin ihmiset - kun homma toimii, sitä ei huomata, mutta jos jokin on vinossa, siihen kiinnitetään huomiota. Koulutuksessa pitäisi oppia toimimaan päinvastoin ja pitää silmät auki niiden hetkien varalta, että koira käyttäytyykin hyvin. Nämä hetket ovat monesti huomaamattomia: koira ei hauku, koira ei vedä.

Samalla tavalla elämän hyvät hetket eivät suinkaan läimi sinua poskille, vaan niiden huomaamiseksi täytyy pitää silmät auki. Pääsitkö aamulla ylös sängystä? Mahtavaa, maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät siihen pysty. Oletko saanut syödäksesi? Siitäkin voi olla todella iloinen. Näetkö, kuuletko, pystytkö tarttumaan esineisiin? Näitkö tänään auringon? Jaoitko hymyn jonkun kanssa? Söikö lapsi puuronsa kiltisti?

Päivän aikana tulee todella paljon hyviä hetkiä, jolloin sinulla on ajatusleikissämme tilaisuus vahvistaa elämäsi hyvää käytöstä. Miten elämän hyvää käytöstä vahvistetaan? Huomaamalla hyvä hetki ja olemalla kiitollinen siitä.

Voiko elämää kouluttaa? Toimiiko se oikeasti? Tutkimusten mukaan mitä avoimempi olet hyvälle, sitä enemmän hyvää huomaat. Kiitollisuusharjoitukset lisäävät onnellisuutta. Kyse ei ole mistään surkeiden asioiden sokerikuorrutuksesta, vaan ainakin omalla kohdallani kyvystä asettaa asiat mittakaavaan. Vaikka monet asiat eivät ole elämässä parhaimmalla tavalla, erittäin monet asiat ovat paljon paremmin kuin mitä ne voisivat pahimmillaan olla. Valittamalla saa vain sarjan surkeita, katkeria vuosia, hyviä hetkiä bongaamalla taas ei onnea elämästä puutu.

Jos elämäsi tuntuu ikävältä ja surkealta, sinun tekee ehkä mieli lohduttaa itseäsi vaikkapa herkuttelemalla tai ostelemalla kaikenlaisia tavaroita. Onni ei kuitenkaan löydy suklaalevystä tai verkkokaupasta, se on sinun sisälläsi. Se on tapa nähdä hetket ja elää elämä.

Joko osaat sen?

Kymmenen käskyä pitävät kodin järjestyksessä

Kuva: Shawn Rossi

Järjestyksen ylläpitäminen ei ole rakettitiedettä. Se ei kuitenkaan synny itsestään, eikä siihen riitä yksi suursiivous vuodessa. Muutama yksinkertainen periaate estää tilpehöörien ja tavaroiden kertymisen pöydille ja kaappeihin.

Apartment Therapy listaa järjestyksessä olevan kodin kymmenen käskyä.

1. Elä tilasi mukaan. Käytettävissä olevan tilan pitäisi määritellä rajat omistamasi tavaran määrälle, ei toisin päin. Jos kaappitila loppuu, ei aina kannata hankkia isompaa kaappia.

2. Vähennä usein. Vaikka sinulla olisikin nyt sopivasti tavaroita, niitä kertyy salakavalasti lisää. Käy läpi tavarasi muutaman kerran vuodessa ja luovu niistä, joita et enää käytä.

3. Paikka kaikelle. Jos pöydillä lojuu paljon esineitä, jotka eivät kuulu oikein mihinkään, ehkä niille kannattaa suunnitella säilytyspaikat. Järjestä esineet käyttötarkoituksen mukaan vaikkapa laatikoihin ja koreihin.

4. Sälälaatikkoa tarvitaan aina. Ei kannata tuhlata liikaa aikaa jokaisen teippirullan ja muun usein käytettävän pikku tavaran säilytyspaikan arpomiseen. Laita ne sälälaatikkoon.

5. Kaikki paikalleen. Kun olet käyttänyt jotain esinettä, laita se takaisin paikoilleen. Se ei ole aina helppoa, mutta kun sitä tekee sitkeästi ja ajatuksella, jossain vaiheessa siitä tulee tapa.

6. Säilytä tavaroita siellä missä käytät niitä. Näin teet paikoilleen laittamisesta helpompaa.

7. Pysäytä roina jo ovella. Kun sinulla on ulko-oven luona laskutilaa, voit sortteerata sisään tulevat tavarat turhiin ja olennaisiin jo ennen kuin ne pesiytyvät vaikkapa keittiön pöydälle.

8. Ala paperittomaksi. Skannaa dokumenttisi, käytä sähköisiä laskuja.

9. Ymmärrä että elämässä tärkeintä ovat kokemukset, eivät tavarat. Mainokset pommittavat meitä jatkuvasti yrittäen vakuuttaa meille, että elämä on onnellista vain jos ostamme kaikenlaisia tavaroita. Tutkimukset kuitenkin ovat osoittaneet, että tavaroiden sijaan onnea tuovat kokemukset ja elämykset. Ne eivät myöskään vie tilaa kaapeissa.

10. Ole itsellesi armollinen ja yritä uudestaan. Kenenkään koti ei ole täydellinen. Bloggaajat ottavat kuvia sopivasta suunnasta. Sisustuslehtien asuntoja on ollut stailaamassa kokonainen tiimi ihmisiä. Jos koti lipsahtaa taas räjähtäneeseen kuntoon, ei se mitään. Täytyy vain yrittää uudelleen!

118 leluautoa

Kuva: downing.amanda

HS:n talouden ja politiikan toimittaja Minna Nalbantoglu kirjoittaa ihmisten kulutustottumusten vähittäisestä muuttumisesta ja roina-ahdistuksesta. Kirjoitus loppuu alistuneeseen toteamukseen: "Eikä ostelun hillitseminen helppoa ole, kuten ainakin jokainen lapsiperheen vanhempi tietää. Vaikka äiti kuinka potisi roinaähkyä, tämän joulun jälkeen meillä on leluautoja 118 kappaletta."

Tähän lauseeseen konkretisoituu monen lastenhuoneen ovelta avautuva näky.

Mihin yksikään lapsi tarvitsee 118 leluautoa? Se tuntuu huimalta määrältä jopa päiväkotiin, saati sitten yhteen lastenhuoneeseen.

Katse kääntyy perheen äitiin. Hänellä on 38 huivia, vaikka hän ei kuulemma ole muotitietoinen.

Kuten muutkin tavat ja asenteet, myös tavaratavat opitaan paljolti vanhemmilta. Säästäväisyys ja tavaroiden kunnioittaminen ja huoltaminen opitaan, samoin huoleton pois heittäminen, hamstraaminen ja uusien ostelu. Jos lastenhuoneen kaaos ahdistaa, voi katsoa ensin omiin kaappeihinsa ja miettiä, olisiko itselläkin vielä harjoiteltavaa kohtuullisuudessa. Lapsiltahan ei voi vaatia sellaista, mikä ei itseltäkään onnistu.

Millaisilla ajatuksilla, asenteilla ja toimilla lastenhuoneen roinaähkyä voisi lähteä vähentämään?

Sisäistetään nykyinen tilanne ja etsitään motivaatio.

Leluista voi tehdä oikein inventaarin. Paljoudessa voi kuvainnollisesti kieriskellä ja miettiä yhdessä, miten kiitollinen saa olla, kun on ollut mahdollisuus hankkia niin paljon tavaroita. Säilytystilan puutteeseen voi kiinnittää huomiota ja vähentämisen yksi tavoite voisikin olla, että lelut mahtuisivat hyvin niille varattuun tilaan ja ne olisi helppo siivota sinne. Lapset eivät luultavasti ehdi nyt edes leikkiä kaikilla leluillaan, joten vähempikin riittäisi. Vanhempia kiinnostaa myös varmasti, minkälaisen kemikaalimäärän keskellä lapset leikkivät.

Uusien lelujen virta lastenhuoneeseen katkaistaan.

Kun on käsitetty yhdessä miten paljon leluja on, voidaan sopia, ettei uusia leluja osteta. Niin lasten kuin aikuistenkin on hyvä oppia vastustamaan mielitekoja. "Minulla on jo paljon, en tarvitse uutta" on hyvä mantra niin pienille kuin isoille. Tuntuu tietenkin kivalta nähdä, miten lapsi iloitsee uudesta lelustaan. Aina vain uusia leluja ostamalla koukutetaan kuitenkin lapsi uutuudenviehätykseen. Ilo ei tule lelusta vaan uutuudesta, eikä se kestä pitkään.

Isovanhemmille, kummeille ja ystäville asetetaan lahjakielto tai -rajoitus. Useimmat ymmärtävät asian, jos heille kertoo, että leluja on jo sadoittain. Koska he haluavat varmasti kuitenkin välillä antaa jotain, tehdään selväksi, että vastaan otetaan mieluiten aineettomia lahjoja. Yhteinen retki ja siitä tehty valokuvakirja jäävät varmasti muistoihin paremmin kuin taas uusi lelu. Tavaran sijaan voi myös vaikka laittaa vastaavan summan lapsen rahastoon tulevaisuutta varten.

Lapset rakastavat pikku krääsää, jota vanhemmat vihaavat. Krääsää tulee esimerkiksi yllätysmunista ja hampurilaisaterioiden kylkiäisinä. Näille voi tietoisesti laittaa stopin. Suklaata tai ranskiksia voi syödä muutenkin kuin turhan muovinpalan kera.

Vähennetään nykyisten lelujen määrää.

Säännöllisin väliajoin, vaikkapa kuukausittain, lapsi saa itse valita mitkä lelut hän lahjoittaa vähävaraisemmille lapsille. Esimerkiksi Hope-yhdistys auttaa suoraan lapsiperheitä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Lahjoituksen voi viedä yhdessä lasten kanssa perille. Samalla aikuiset voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja viedä omia itselle tarpeettomia tavaroitaan kiertoon.

Leluja ja vaatteita voi myös laittaa kirpparille myyntiin. Lapsi oppii, että tarpeettomasta luopumalla saattaa myös tienata lantin jos toisenkin.

Vähentämisen edetessä hyvin lapsia voi palkita elokuvakäynneillä tai muilla elämyksillä. Karsiminen ja raivaaminen ei ole mitään tuhkassa kieriskelyä ja kärsimystä. Hyllytilaa vapautuu, on helpompi järjestää lelut paikoilleen ja on enemmän tilaa leikkiä!

Kohtuulliset tavat otetaan jatkuvaan käyttöön.

Vähentämisprojektin aikana on opeteltu eroon impulssiostoksista. Nyt on hyvä tilaisuus totuttaa samalla lapsi myös säästämään hankintojaan varten. Se on säntillistä taloudenhoitoa, opettaa kärsivällisyyttä ja on erittäin hyödyllinen taito lapsen kasvaessa aikuiseksi.

Jotain uutta on välillä tietenkin kiva saada. Jotta lelujen määrä ei kuitenkaan taas kasvaisi hallitsemattomasti, on oltava tiukkana: jos uusi tavara tulee sisään, jokin vanha menee samalla ulos. Kaiken pitää mahtua vaivattomasti paikoilleen!

Voitte kokeilla esimerkiksi lelunvaihtopäiviä tuttavaperheiden kanssa ja osan leluista säilömistä varastoon, josta ne jonkin ajan kuluttua löytyvät kuin uusina taas.

Lue myös: 5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Millaisia haasteita teillä on lastenhuoneen kanssa?