Osta uusi? Liian helppoa

Kuva: Chris Young

En ole minimalisti. Pidän luonnon rehevistä muodoista, väreistä, isoista kuvioista. Meillä on kirjahylly täynnä kirjoja ja esineitä, joiden tehtävä on vain miellyttää silmää. Vaikkei asuntomme ole tupaten täynnä, se ei myöskään ole mitenkään erityisen tyhjä ja kaikuva.

Yli puolitoista vuotta sitten aloittamani ostolakon tarkoitus ei siis ollut minimalisoida omaisuuttamme, vaan selvitä jonkin aikaa vähemmällä rahalla. Mutta se, mikä alkoi menojen aktiivisena sopeuttamisena tuloihin, on kasvanut joksikin paljon mielenkiintoisemmaksi.

Muistatteko kaapinraivaajan pahimman pelon? "En voi heittää tätä pois... entä jos tarvitsenkin sitä vielä?"

Mitä sitten tosiaan? Mitä tapahtuu, jos tarvitsen jotain, mitä minulla ei ole?

Ratkaisuni: Aion selvitä sillä, mitä minulla jo on. Olen kääntänyt tilanteen itselleni haasteeksi, voisi melkein sanoa että pelillistänyt sen. Miten pitkälle selviän luovuudella ja kaappien tonkimisella?

Puolessatoista vuodessakaan ei ole tullut vielä mitään hätää. On riittänyt alusvaatteita, kesäkenkiä, astioita, vaikka joitakin on jo hajonnut. Ensimmäinen tosihaasteeni onkin edessä nyt ilmojen viiletessä, koska olen onnistunut jotenkin pesemällä hajottamaan tärkeät toppahousuni, joita tarvitaan talviulkoiluun. Muita housuja kuitenkin kaapista löytyy, joten pian nähdään, ovatko toppahousut välttämättömät vai voinko korvata ne kerrospukeutumisella.

P.S. Sekin on käynyt mielessä, että jos ihminen pärjää puolitoista vuotta ostamatta uusia vaatteita tai kenkiä ilman että se näkyy missään, onkohan tuotteiden valmistus ja tarjonta hiukkasen ylimitoitettua kysyntään nähden...

Älä rakasta tavaraa - mutta rakasta tavaroitasi!

Tavarat eivät rakasta meitä. Meidän ei tulisi kiintyä materiaan niin paljon, että se haittaa ystävyyssuhteiden hoitamista tai tulevaisuudesta unelmoimista. Ei ole kovin viisasta kerätä taloa niin täyteen tavaraa, ettei sinne kehtaa enää kutsua vieraita, eikä säilöä niin paljon menneisyyttä, ettei uusille ajatuksille ole enää tilaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme suhtautua tavaroihin kevyesti.

Meillä on nykyään paljon jäteasemia, kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja netin kauppapaikkoja, joten pääsemme tavaroistamme eroon helpommin kuin koskaan. Mutta johtaako tämä siihen, että ostamme uusia tavaroita miettimättä paljoakaan sitä, tarvitsemmeko me niitä, mahtuvatko ne meille, miten niitä huolletaan, mitä niille tapahtuu sen jälkeen, kun me emme niitä enää käytä?

Jos luopumisesta ja kierrättämisestä on tehty liian helppoa, saatetaan tukea lyhytikäisten tuotteiden valmistusta. Me kuluttajat haluamme maksaa tavaroista mahdollisimman vähän, joten kodinkoneemme hajoavat muutamassa vuodessa ja vaatteemme saumat ratkeavat ensimmäisellä käyttökerralla. Vuodesta 2016 alkaen vaatejätettä ei saa enää toimittaa kaatopaikalle. Tehdäänkö sen jälkeen kestävämpiä ja kalliimpia vaatteita, joita ei enää heitetä parin käytön jälkeen roskiin, vai lämmitetäänkö hikipajalla valmistetuilla halpapaidoilla jatkossa asuntoja?

Entä jos vaatisimme ja ostaisimme parempia ja laadukkaampia tavaroita? Laatu toki maksaa, mutta kustannukset voi myös jakaa. Esimerkiksi taloyhtiölle tai naapuruston kesken voi ostaa yhteisen laadukkaan painepesurin sen sijaan, että kaikki ostaisivat oman halvemman ja korjauskelvottoman.

Jos rakastamme omistamiamme tavaroita, huollamme, korjaamme ja hoidamme niitä niin, että ne palvelevat meitä pitkään. Ompelemme nappeja, puhdistamme ketjuja, rasvaamme, kiristämme ruuveja, kiillotamme, liimaamme. Tavaroiden pitäisi olla niin hyviä ja käyttökelpoisia, ettemme edes halua luopua niistä. (Kommentoi alle jos sinulla on tällaisia tavaroita!)

Ennen vanhaan kun ostettiin kengät, ne olivat The Kengät. Nyt halpiskenkiä voi olla kymmeniä ja taas kymmeniä pareja. Voihan ne aina laittaa kirpparille tai heittää roskikseen, jos ei tykkääkään! Entä jos muutettaisiin ajattelutapaa ja alettaisiin taas rakastaa tavaroita?

Toimintatorstai: Nahka tykkää putsauksesta

Milloinkas olet viimeksi putsannut nahkakenkäsi? Talvikausi on vaihtumassa kesäkaudeksi ja talvikengät on hyvä huoltaa ennen säilöön laittamista. Säilössä olleet nahkanilkkurisikin voivat kaivata vähän kiiltoa pintaan.

Omaan kenkähuoltooni kuuluu irtolian putsaus harjalla, plankkaus ja kiillotus pehmeällä kankaalla, vaikkapa vanhalla t-paidan palasella. Alla olevassa kuvassa molemmat kengät on plankattu, mutta vain toinen on kiillotettu.

Olen ollut heppatyttö ja ratsastuksen lisäksi minulla oli hoitohevosia. Tehtäviimme kuului kaikenlaisia tärkeitä hoitotoimia. Yhdet parhaimmista muistoistani siltä ajalta liittyvät rauhallisiin sunnuntaipäiviin satulahuoneessa suitsia ja satuloita pesten ja rasvaten ja ystävien kanssa turisten. Rakastan vieläkin valjasrasvan tuoksua. Hevosten hoito on jäänyt taakse, mutta koirillamme on nahkahihnat, joiden kanssa saan toteuttaa putsausviettiäni. Hihnat onkin hyvä pitää kunnossa, että niitä on turvallista käyttää. Hapertunut nahka voi napsahtaa poikki.

Hihnojen putsausta varten ostin aitoja heppatuotteita. Etualan kätevässä annostelijassa oleva valjassaippua riittää sellaisenaan puhdistuksen lisäksi hoitamaankin nahkaa, mutta tehohoitoon voi käyttää valjasrasvaa. Sitä tarvitaan esimerkiksi jos nahka pääsee kastumaan.

Kaikki lukot auki ja osat irti! Hevosen suitsissa on vähän enemmän osia, tämä menee helposti.

Laittakaapa perheen nahkahommelit kuntoon! Ja muistakaa vanha sanonta: Missä voi sulaa, siellä nahka palaa. Eli älkää säilyttäkö nahkavarusteita liian lämpimissä tiloissa.