Osta uusi? Liian helppoa

Kuva: Chris Young

En ole minimalisti. Pidän luonnon rehevistä muodoista, väreistä, isoista kuvioista. Meillä on kirjahylly täynnä kirjoja ja esineitä, joiden tehtävä on vain miellyttää silmää. Vaikkei asuntomme ole tupaten täynnä, se ei myöskään ole mitenkään erityisen tyhjä ja kaikuva.

Yli puolitoista vuotta sitten aloittamani ostolakon tarkoitus ei siis ollut minimalisoida omaisuuttamme, vaan selvitä jonkin aikaa vähemmällä rahalla. Mutta se, mikä alkoi menojen aktiivisena sopeuttamisena tuloihin, on kasvanut joksikin paljon mielenkiintoisemmaksi.

Muistatteko kaapinraivaajan pahimman pelon? "En voi heittää tätä pois... entä jos tarvitsenkin sitä vielä?"

Mitä sitten tosiaan? Mitä tapahtuu, jos tarvitsen jotain, mitä minulla ei ole?

Ratkaisuni: Aion selvitä sillä, mitä minulla jo on. Olen kääntänyt tilanteen itselleni haasteeksi, voisi melkein sanoa että pelillistänyt sen. Miten pitkälle selviän luovuudella ja kaappien tonkimisella?

Puolessatoista vuodessakaan ei ole tullut vielä mitään hätää. On riittänyt alusvaatteita, kesäkenkiä, astioita, vaikka joitakin on jo hajonnut. Ensimmäinen tosihaasteeni onkin edessä nyt ilmojen viiletessä, koska olen onnistunut jotenkin pesemällä hajottamaan tärkeät toppahousuni, joita tarvitaan talviulkoiluun. Muita housuja kuitenkin kaapista löytyy, joten pian nähdään, ovatko toppahousut välttämättömät vai voinko korvata ne kerrospukeutumisella.

P.S. Sekin on käynyt mielessä, että jos ihminen pärjää puolitoista vuotta ostamatta uusia vaatteita tai kenkiä ilman että se näkyy missään, onkohan tuotteiden valmistus ja tarjonta hiukkasen ylimitoitettua kysyntään nähden...