Näin varmistat, ettei mikään etene

Kuva: John Haslam

Olen viime aikoina todella alkanut huolestua siitä, miten toimeliaita ja aikaansaavia ihmiset ovat. Kun tekee tarpeeksi ahkerasti kaikenlaista, pahimmassa tapauksessa saattaa aiheuttaa ympäristöönsä - tai itseensä! - suuria muutoksia. Autotalli raivataan autonsäilytyskuntoon, perustetaan yrityksiä ja kansanliikkeitä, entinen jenkkakahvainen raahustaja osallistuu häpeämättömästi puolimaratonille, olen jopa kuullut että koko vuoden laatikon pohjalla pyörineet irtovalokuvat on liimattu kansioon!

Tämä on sietämätöntä aktiivisuutta. Miettikää nyt vähän naapureitanne ja läheisiänne! Miltä heistä mahtaa tuntua, kun saatte aloittamanne tehtävän loppuun, eivätkä he enää voikaan suhtautua teihin säälinsekaisesti ja ylemmyydentuntoisesti? Se on kuulkaa kova paikka.

Teille, jotka haluatte varmistua siitä, ettei mikään etene: tässä on nyt muutamia ohjeita.

Kuinka vältät etenemisen

1. Älä suunnittele. Suunnittelemalla saat turhan tarkan käsityksen siitä, mitä olet tekemässä. On aina parempi sukeltaa suoraan epämääräiseen touhuiluun, joka katkeaa siihen, ettei sinulla ole sopivia työkaluja tai aika loppuu kesken.

2. Suunnittele tosi paljon. Tee niin mittavat suunnitelmat, että projektisi alkaa muistuttaa katedraalin rakennusurakkaa etkä koskaan uskalla siirtyä toteutusvaiheeseen. Aseta itsellesi ja erityisesti muille paljon ehtoja ja vaatimuksia, jotka eivät tule täyttymään.

3. Tee väsyneenä ja nälkäisenä. Sopivasti univelkaisena saat ajatuksesi ja päätöksentekokykysi hämärrettyä. Nälän kurniessa vatsassa kasvatat äksyilyn ja hermoilun määrää niin korkealle, että saat ehkä jotain jopa rikki.

4. Älä varaudu häiriöihin. Aina tulee keskeytyksiä. Puhelin soi, lapsen vaippa pitää vaihtaa, täytyy käydä kaupassa, täytyy käydä Facebookissa, projektipöytääsi tarvitaan ruokailuun. Älä mieti yhtään etukäteen, miten saat työskentelyrauhan ja estät keskeytykset tai lyhennät niiden kestoa.

5. Yritä tehdä kaikki kerralla. Ei se ole mies tai nainen eikä mikään jos ei kahdenkymmenen vuoden kasaumaa ja epäjärjestystä pysty järjestämään yhdessä illassa tai viikonlopussa. Tyhjennä kaikki talon kaapit vain siihen yhteen kasaan olohuoneen lattialle, kyllä se siitä, tai sitten ei.

Lue myös: En saa mitään aikaiseksi, plääh

Viikon 48 Mekaselonteko

Voitolla yöhön

Tunnustin joskus jollekulle, että olen joissain asioissa vähän hahmotushäiriöinen. Eksyn helposti, yritän vieraissa paikoissa väärästä ovesta ulos ja sen sellaista. Tämä joku piti kovin huvittavana, että tällaisen aivon kanssa voisi olla ammattijärjestäjä.

Vähän jäi asia hampaankoloon, ja nyt haluankin ylpeänä esitellä todistusaineistoa siitä, että aivoni voivat joskus toimia järkevästikin.

Käydessäni taannoin Apuvälinemessuilla osallistuin Apu-Sylvin osastolla pieneen kilpailuun. Pikkuruisista askarteluhelmistä oli tehty kuvioitu liina ja apusylviläiset kysyivät, montako helmeä työhön on käytetty. Tartuin toimeen järjestelmällisesti laskien ja päädyin tulokseen 17600. Mietin ensin pyöristäisinkö sinne tai tänne, mutta jätin kuitenkin luvun lapulle.

Lauantai-iltana sain sitten soiton. Olin arvannut lähimmäksi, 122 helmen päähän oikeasta vastauksesta!

Ha!

Palkinnoksi tuli postissa pieni liinanen, kynttilä ja suklaata, juuri pimeään syksyyn sopiva setti. Kiitos!

Ja mikä on tämä Apu-Sylvi? Se on uusi kotimainen apuväline, joka on kehitetty ensisijaisesti liikerajoitteisen henkilön käsitöiden tekemisen avuksi. ApuSylvi on kehitetty ja testattu toimivaksi Kainuussa, halvaantuneen mutta intohimoisen käsityöntekijän tarpeeseen. Se on eräänlainen alusta, jonka päällä voi kirjoa, virkata ja tehdä helmitöitä yhdelläkin kädellä. Jos tunnette jonkun tarvitsevan, vinkatkaapa!

Tee parhaasi, että kaupan alamäki jyrkkenisi

Talouselämä

Huomenna perjantaina on yhtäaikaa Älä osta mitään -päivä ja joulusesongin aloituspäivä Black Friday. Bongasin Talouselämän nettisivulta ylläolevassa kuvassa osittain näkyvän artikkelin, jossa asiallisesti kerrottiin Älä osta mitään -päivän taustasta, mutta otsikoksi oli kuitenkin valittu kulutuskeskeisyyden vastustajan syyllistys.

Osallistuin eilen etänä seminaariin aiheesta Vaihtoehtoja kasvutaloudelle. Seminaarin järjestivät Luonnonsuojeluliitto, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kestävän talouden tutkimusryhmä, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ja Suomen degrowth-verkosto. Seminaarissa pohdittiin, vaatiiko hyvinvoinnin kasvu tai ylläpitäminen välttämättä talouskasvua ja miten talous toimisi maapallon ekologisen kantokyvyn mukaan.

Esityksissä korostettiin sitä, että kaiken lähtökohtana tulisi olla hyvinvointi. Talouden pitäisi tukea tätä tavoitetta, se ei ole itseisarvo. Yhteisten resurssien yhteisellä hallinnoinnilla voisi syntyä paremmin käsitys niiden rajallisuudesta. Tarve ei ole sama asia kuin halu. Tarpeista ei tarvitse tinkiä kohtuutaloudessakaan, ne voidaan tyydyttää kestävämmillä keinoilla kuin nyt.

Hyvinvoinnin osatekijät, Tuuli Hirvilammin esityksestä

Globaalista oravanpyörästä voi päästä irti yhteisöllisen omavaraisuuden avulla. Ihmisten olisi hyvä olla aktiivisia ja muodostaa ruohonjuuritason liikkeitä, tehdä ylipäänsä jotain.

Kohtuutalouden kysymys ei ole helppo ja yksinkertainen. Monesta voi tuntua pelottavalta se mahdollisuus, että kohtuus tarkoittaisikin paljon vähemmän kuin mitä nyt omistaa ja kuluttaa. Kohtuutalous vaatii ehkä myös enemmän omaa aktiivisuutta kuin nyt. Kohtuus voi kuitenkin tarkoittaa jopa hyvinvoinnin paranemista esimerkiksi yhdessä tekemisen, jakamisen, merkityksellisyyden ja ympäristön arvostamisen lisääntyessä.

Olemme pitkän polun alkupäässä emmekä vielä edes oikein tiedä, mitä polun päässä on tai mitä kautta polku polveilee. Se mitä meistä jokainen voi kuitenkin tässä kohtaa tehdä, on kysyä ennen ostamista: tarvitsenko tämän vai haluanko sen?

Luettavaa kohtuutaloudesta:
Kasvunpakosta kestävään talouteen -raportti (Kepa ry)
Kohtuutalouden ratkaisut (Suomen Luonnonsuojeluliitto ry)

Tässä blogissa:
Köyhäily, ostolakko, tavarapaasto - tauolla kuluttamisesta
Ennen kuin shoppailet kaupassa, shoppaile komerossasi

Yrityksiä, jotka käyttävät tuotteissaan kierrätettyä materiaalia:
http://bit.ly/kierratysmateriaali

Kestävän kehityksen toimenpidesitoumus

Tein tänään sitoumus2050.fi-sivulla kestävän kehityksen toimenpidesitoumuksen.

Kestävän kehityksen toimikunta päätti perinteisen strategian sijaan laatia hallinnon ja eri toimijatahojen yhteisen Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen vuonna 2013. Yhteiskuntasitoumuksessa toimikunta yhdessä muiden toimijoiden kanssa sitoutuu edistämään kestävää kehitystä työssään ja toiminnassaan. Tavoitteiden ja toimenpidesitoumusten toteuttamista edistetään ja seurataan Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. (lähde)

Tällainen oma sitoumukseni on:

Kestävän kuluttamisen ja arjen resurssiviisauden edistäminen kodeissa

Sitoumuksen lyhyt kuvaus
Haluan yritystoiminnallani edistää kestävää kuluttamista ja arjen resurssiviisautta. Haluan ehkäistä kertakäyttökulutusta ja luonnonvarojen tuhlausta.

Päätavoite
Luonnon kantokykyä kunnioittavat elämäntavat

Muut tavoitteet
Hiilineutraali yhteiskunta
Resurssiviisas talous

Mitä uutta sitoumuksessa on
Suomessa on vielä melko uutta palvelu, jossa yksityisasiakasta autetaan käyttämään omistamiaan tavaroita tehokkaasti ja siirtämään itselleen tarpeettomat tavarat muiden hyödynnettäviksi. Perinteisesti ihmiset ostavat tavaroita, jotka unohtuvat ajan mittaan kaapin perälle vaille käyttöä, täysin resurssitehottomasti. Ammattijärjestäjän palvelun avulla nämä tavarat löydetään ja saadaan käyttöön joko itselle tai muille tarvitseville.

Palvelun yhteydessä keskustellaan myös ostamisen muokkaamisesta kestävämpään suuntaan esim. suunnittelemalla ostokset paremmin etukäteen, suosimalla laatua, välttämällä kertakäyttötuotteita ja pidentämällä jo ostettujen tuotteiden elinikää huoltamalla ja korjaamalla.

Annan myös asiakkailleni tietoa erilaisista jakamistalouden yrityksistä ja toimintamuodoista, joilla resursseja voidaan käyttää vielä tehokkaammin yhdessä. 

Olethan mukanani näissä kestävän kehityksen ja arjen resurssiviisauden teoissa! 

Linkki sitoumukseeni

Viikon 47 Mekaselonteko

Viikon 46 Mekaselonteko

Valuttaja

Kuva: Omer Unlu

Kuuluuko lähipiiriisi niin kutsuttu valuttaja? Tunnistat hänet välittömästi hänen keittiöstään.

Valuttaja on hyvä kierrättäjä. Hän huuhtaisee maitopurkit ja laittaa ne valumaan tiskialtaaseen. Yhteen tiskialtaaseen mahtuu uskomattoman monta putipuhdasta purkkia.

Valuttajalla on myös biojäteastia, jonne hän taittelee sanomalehdestä pussin. Hän laittaa sinne tunnollisesti hedelmien kuoret ja muut eloperäiset hidut. Käytettyjä kahvinsuodatinpusseja poroineen ei märkänä voi laittaa paperipussiin, joten hän laittaa suodatinpussin valumaan tiskialtaaseen. Yhteen tiskialtaaseen mahtuu uskomattoman monta hyvin kuivunutta suodatinpussia.

Välillä valuttaja pitää vähän hauskaa, kuten me kaikki. Hän saattaa ottaa oluen tai pari, ehkä siideri tai lonkerokin menee. Tölkin tyhjennyttyä hän ei suinkaan heitä sitä tahmeana muovipussiin (hän ei tuhlaa muovipusseja näin banaaleihin tarkoituksiin), vaan pyöräyttää siellä lorauksen vettä ja laittaa tölkin kuivumaan tiskipöydälle. Muutamassa kuukaudessa tölkkejä kertyy jo vaikuttava määrä.

Moneen valuttajaan yhdistyy myös liottaja. Innokkaiden ruoanlaittajien patoihin ja kattiloihin saattaa jämähtää vähän sitkasta tähdettä, jota sitten vähän pesuaineliuoksessa liotetaan ennen varsinaista pesua. Liottajalla näitä erittäin sitkaita jämiä löytyy ilmeisesti kaikista astioista maitolaseista veitsiin, koska niitä liotetaan tunti- tai päiväkaupalla.

Kun liottaja saa lopulta astiansa puhtaiksi, ne voikin nostaa vähän valumaan ennen epätodennäköistä siirtämistä säilytyspaikoilleen.

Viikon 45 Mekaselonteko

Kun jäljellä on enää vain yksi lusikka

Kuva: David Santaolalla

"Tiskit jää tiskaamatta, puheluita jää soittamatta, pyykkiä ei ole pesty viikkoihin."

Miltä tuntuu, kun joutuu päivittäin tekemään tietoisia valintoja siitä, mitä jaksaa tehdä ja mitä ei?

Törmäsin jokin aika sitten lusikkateoriaan. Sen kehitti Christine Miserandino, joka sairastaa tautia nimeltä lupus.

Terveiden ihmisten ei tarvitse pitää jatkuvasti mielessä, laskea ja arvioida oman jaksamisensa määrää. Sitä vastoin kroonisesti sairastavien energiamäärä on rajallinen, ja tiettyjen asioiden tekeminen merkitsee sitä, ettei jotain muuta pysty enää samana päivänä tekemään.

Teorian nimi tulee siitä, että Miserandino havainnollisti ystävälleen jaksamisen rajallista määrää nipulla lusikoita. Lusikoita kuluu kaikkeen mitä päivän aikana tekee. Jos alkuillasta on jäljellä enää vain yksi lusikka, voi valita tekeekö jotain hauskaa, siivoaako asunnossa, tekeekö muita kotitöitä, mutta kaikkea näitä ei voi tehdä.

Allaolevassa sarjakuvablogissa on hieno suomenkielinen kuvaus siitä, mitä lusikkateoria käytännössä tarkoittaa.

http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/12/20/lusikkateoria/

Alkuperäinen Miserandinon kirjoitus:

http://www.butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/