Heitetäänpä arkihuolet

Iloista joulua ja menestystä vuodelle 2017!

7 ominaisuutta, joita järjestäminen sinussa kehittää

Kodin järjestämisellä luvataan usein olevan jopa elämää mullistavia, maagisia seurauksia. Joku kuulemma raivasi kotinsa ja sai myöhemmin uuden työn ja komean miehen ja voitti vielä lotossa. Ainakin melkein.

En ihan mihinkään taikuuteen usko, mutta järjestäminen on kyllä minunkin mielestäni enemmän kuin tavaroiden laittamista oikeille paikoilleen. Etenkin raivaaminen, simplaaminen, miksikä tavaroiden vähentämistä haluaakaan kutsua, opettaa tärkeitä asioita itselle ja itsestä.

Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että ainakin seuraavia seitsemää ylevää ominaisuutta järjestäminen sinussa kehittää ja jalostaa. Tuleeko mieleen muita?

Päätöksenteko. Ihminen välttelee elämänsä aikana uskomattoman monien päätösten tekemistä. Päätös sattuu, koska se on valinta, jossa valitaan jotain pois. Järjestämisen aikana edetään helpoista päätöksistä vaikeampiin, ja päätöksentekokyky saa paljon harjoitusta.

Luopuminen. Kaikki elämässä on väliaikaista. Emme voi pitää kiinni kaikesta loputtomiin. Jotta tulisi tilaa uudelle, pitää päästää irti jostain vanhasta.

Päättäväisyys. Järjestäminen vie aikaa eikä se ole helppoa. Tavoitetta kohti kulkeminen vaatii sinnikkyyttä.

Tulevaisuuteen katsominen. Tämän voi ajatella usealla tasolla. Järjestämisen tarve tulee monesti siitä, että on säilönyt liikaa menneisyyttään, ja näkökulman muutos auttaa laittamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Toisaalta järjestyksen saavuttaminen vaatii sitä, että näkee silmissään valmiin tuloksen ja uskoo sen saavuttamisen olevan mahdollista.

Lupa toimia odotusten (myös omiensa) vastaisesti. Aikuistuvat lapset saattavat ajatella, että äiti tai isi kyllä säilöö heidän ylimääräiset tavaransa. Perinteen mukaan kypsyyden merkki on omakotitalo täynnä tavaraa, iso auto ja kultainen noutaja. Yhteiskunta sanoo, että ilman kulutusta ei ole kasvua. Järjestämisen aikana kyllästyminen tavaran määrään ja muiden asettamaan rooliin voi herättää kapinamielen.

Onnistuminen ja voimaantuminen. Järjestäminen ja raivaaminen vähentää ympäristön visuaalista hälyä ja rauhoittaa. Kaaoksen vaihtuminen järjestykseen tarkoittaa, että tilanne on taas saatu haltuun. Monet kuvailevat, että tavaran vähentäminen on tuntunut ihan fyysisesti keventävältä. Järjestämiseen liittyy usein kinkkisiä henkilökohtaisia, tunteita herättäviä päätöksiä, joiden tekeminen antaa voimaa ja luottamusta itseen.

Itsekunnioitus. Järjestämisen aloittamisen motivaationa voi olla yksinkertaisesti ajatus: minä ansaitsen parempaa. Järjestyksessä oleva koti tekee minulle hyvää.

Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Kuva: Stefan Rüdiger

Tunnustan, olen tietoahmatti ja kiinnostunut vähän kaikesta. Courseran opiskelualusta on loppumaton runsaudensarvi ja olen löytänyt sieltä jälleen mielenkiintoisia aiheita. Opiskelu on ilmaista, siitä ei tule roinaa tai jätettä, ja henkinen pääoma vain kasvaa. Suosittelen kaikille! Muita kurssialustoja ovat esim. edX.

Ahmin tällä hetkellä luentovideoita kahdesta kurssista: Emergence of Life (University of Illinois at Urbana-Champaign) ja Buddhism and Modern Psychology (Princeton University). Elämän synty ja kehitys ei ehkä kiehdo yhtä suuresti sinua, sitä vastoin jälkimmäinen kurssi tuntuu antavan sellaisia ajatusten ituja, joita tässä blogissa voisin kasvattaa.

Dalai Lama on sanonut, että buddhalaisuus on tieteen kanssa sopusoinnussa, ja kannustanut tiedemiehiä tutkimaan mietiskelyä ja buddhalaisia opetuksia kriittisesti. Kurssilla käydään läpi tämän hetken käsityksiä siitä, onko varhaisissa buddhalaisissa mielen kuvauksissa sittenkin jotain järkeä evoluutiopsykologian valossa, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana ja voiko se tehdä meistä parempia ihmisiä.

Buddhalaisuus on siitä erikoinen uskonto, että sitä voi harjoittaa uskomatta mihinkään yliluonnollisiin voimiin. Todella harva on kuulemma historian aikana valaistunutkaan, joten sillä on oltava muita hyviä jokapäiväisiä vaikutuksia.

Katoavissa asioissa roikkuminen

Kurssilla on käyty läpi buddhalaisuuden perusopetuksia ihmisen kärsimyksestä ja sen syistä. Neljä jaloa totuutta menevät omin sanoin vähän seuraavaan tapaan:

1. Elämässä on tuskaa ja tyytymättömyyttä
2. Tuska johtuu katoavaisten asioiden haluamisesta ja niissä roikkumisesta
3. Haluamisesta ja roikkumisesta irrottautuminen johtaa nirvanaan
4. Tuskasta pääsee eroon seuraamalla kahdeksanosaista polkua.

Polkuun kuuluu tiettyjen oikeiden asioiden tekeminen, ja yksi niistä on oikea "mindfulness". Mietiskelemällä pääsee tilaan, jossa asioita voi tarkastella juuri sellaisena kuin ne ovat.

Ajattelin heti, että buddhalaisuudella ja minimalismilla tuntuu olevan jonkin verran yhteistä. Sitä muuten pohditaan esimerkiksi tässä Minimal Studentin bloggauksessa.

Mieli juksaa meitä koko ajan

Katoavaisista asioista irrottautumisen lisäksi buddhalaisuuden opetuksia on se, ettei pysyvää, toimintaa hallitsevaa "itseä" ole olemassa. Tätä ajatusta on käyty läpi psykologian näkökulmasta.

Erilaiset psykologiset tutkimukset ihmisillä ovat paljastaneet harhoja ja ajatusvinoumia, joita mieli meille esittää "todellisuutena". Osa näistä oli minulle tuttuja jo sosiaalipsykologian kurssilta, kuten se, että keskimäärin ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana (matemaattisesti tietenkään kaikki eivät voi olla oikeasti keskivertoa parempia) ja että oma onnistuminen selitetään tietenkin aina omaksi ansioksi, kun taas epäonnistuminen johtuu ulkoisista syistä kuten tilanteesta.

Minulla oli siihen varsin hyvä syy, jonka keksin juuri

Buddhalaisuuden opetuksissa sanotaan, että on tekoja, muttei tekijää. Psykologian tutkimuksissa on saatu tuloksia, että saatamme tehdä asioita (kuten valita kaupassa tietyn tuotteen) täysin satunnaisista syistä (kuten että se on oikeassa reunassa hyllyä), mutta keksimme asialle järjellisen selityksen jälkeenpäin, aivan tiedostamatta. Meillä on tarve vaikuttaa itsemme ja muiden silmissä järjellisiltä olennoilta, vaikka olemmekin oikeasti päättömiä kanoja.

Mieli, "itse", vaikuttaakin tutkimusten valossa olevan pohjimmiltaan enemmänkin jonkinlainen PR-tyyppi, jonka tehtävä on esittää toimintamme syyt itsellemme ja muille mahdollisimman hyvässä valossa, sen sijaan että se olisi se pomo päätösten takana. (Tämä saattaa selittää yhtä sun toista, vai mitä!)

On kiehtovaa, että jo vuosituhansia sitten oltiin ilmeisesti ihan oikeilla jäljillä näissä asioissa. (Kerrottakoon terveisinä siltä toiselta kurssilta, että elämän sukupuun todellinen kolmihaarainen muoto löydettiin vasta 1970-luvulla.)

Opiskelu jatkuu, ja mietiskelystä tulee lisää tietoa seuraavilla luennoilla. Jaan kanssasi kiintoisat ja hyödylliset tiedonmurut!

Jos sinua kiinnostaa kyseinen kurssi enemmänkin, tässä linkki: https://www.coursera.org/learn/science-of-meditation

Tehoa kiertoon

Ihmisen suuria tavaranhallinnallisia haasteita on ajatus "tästä voisi tehdä vielä jotakin" tai sen emo "tätä voisi vielä tarvita". Kaappia täyttävällä esineellä nähdään suurta tulevaisuuden potentiaalia, sitku kolme samanlaista kaapissa säilytettävää varakappaletta ovat hajonneet, sitku elämän nyt viimeistä minuuttia myöten täyttävät aktiviteetit ovat taianomaisesti haihtuneet kalenterista ja on aikaa tarttua vanhaan harrastukseen, sitku yhtäkkiä kymmenen pölynpeittämän vuoden jälkeen keksii sille käyttöä juuri kun on luopunut siitä, eikä mitenkään pärjää ilman sitä.

Perimmäinen ajatus taustalla on: tämä esine on hyödyllisempi käyttämättä omassa kaapissani kuin kierrätyskeskuksessa, josta sen joku toinen voisi ottaa käyttöön.

Ajatteleepa joku oikeasti jopa niinkin, että vaikka tavara ei enää sovellu kiertoonkaan, on parempi säästää sitä omassa kaapissa kuin laittaa se jätteeksi.

Tässä ajatuksessa saattoi olla itua entisinä aikoina, kun jätteet läjitettiin kaatopaikalle hyödyntämättä niiden sisältämää materiaalia tai energiaa. Nyt se edustaa vanhanaikaista ajattelua.

Säästäväisenä ja ekologisena itseään pitävä ihminen voikin oikeastaan olla tuhlaileva ja epäekologinen. Tarvitseva joutuu ostamaan uuden tavaran, vaikka varastoissa olisi kymmenen samanlaista, joita niiden omistajat panttaavat. Neliöitä, ehkä jopa lämmitettyjä, käytetään jätteiden varastointiin, vaikka asukkaat tarvitsisivat säilytys- ja asuintilaa.

Käytetyn kauppa on vilkasta, mutta se voisi olla vieläkin vilkkaampaa.

Omalla kohdallani käytetyn ostamisen suurin hankaluus on se, että tarvittavan asian löytyminen on epävarmaa. Kirppareilla saattaa olla vaikka mitä tarpeellista, mutta siitä ei tiedä. Pitäisi mennä kiertämään ja penkomaan. Tarjolla olevien tavaroiden satunnaisuus voi kannustaa heräteostoksiin ja vähän turhiinkin hankintoihin, kun pitää ostaa jotain kun kerrankin löytää.

Siksi tykkäänkin käytetyn tavaran myyntialustoista kuten Torista ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen verkkokaupasta, jossa voi etsiä haluamiaan tavaroita virtuaalisesti.

Voisiko joskus kaikilla meillä olla oma säilytyskomeron verkkokauppa, jonka avulla voisimme tarjota ja etsiä tarvittavia tavaroita ja saada tavarat tehokkaammin kiertoon? Entä jos säilytyskomeromme olisikin ovi kierrätyskeskukseen? Teknologian ja toimintatapojen kehittyminen saattaa viedä meitä tähän suuntaan.

Toimintatorstai: Hyvästit nappisilmille

Monien palvoma kaapintyhjentäjä Marie Kondo neuvoo säästämään vain ne esineet, jotka säkenöivät iloa. Hienoa! Mutta mitä sitten tehdä, jos kaikki esineet säkenöivät?

Olen todella eläinrakas ja kaikki vähän eläimen näköinenkin on minusta söpöä. Niinpä tällaiselle pehmolle ajatus junnun pehmoleluvaraston raivauksesta tuntui aivan kauhealta. Kaappiin piti saada tilaa, mutta kaikki uhrit tuijottivat minua syyllistävästi nappisilmillään.

"Miksi haluat heittää meidät pois?"

Kumosin kaikki lelut yhteen kasaan lattialle ja käskin junnua ottamaan erilleen ne muutamat, joista hän tykkää eniten. Junnu osoittautuikin paljon kovasydämisemmäksi kuin äitinsä, lempparit löytyivät helposti. Mitä tehdä lopuille?

"Kuinka voit luopua meistä? Emmekö olleet tarpeeksi söpöjä?"

Pistin silmät kiinni, pidätin henkeä ja tungin raukat muovipussiin (kääk!). Toimitin ne mahdollisimman nopeasti kierrätyskeskukseen.

Mikä erikoisinta, en ole miettinyt niitä sen enempää kuin kun ne olivat vielä junnun kaapissa säilytyslaatikossa. Toivottavasti ovat päässeet uudessa kodissa kaikenlaisiin kivoihin leikkeihin mukaan!

P.S. Kööpenhaminan eläintarhassa oli kova paikka...

Missä runsaudessa elämmekään

Kuva: Mark Goebel

Luin lehdestä Pohjois-Koreassa opettavan suomalaisen professorin haastattelun. Hän kertoi, että siellä opiskelijalle on todella iso juttu, jos hän saa uuden kynän. Miten paljon meillä onkaan, missä runsaudessa elämmekään.

Mieti, tarvitsetko todella uutta,
vai onko se vain mielihalu.
Ja jos hankit yhden uuden,
luovu ainakin yhdestä vanhasta.
Mieluummin kahdesta tai kolmesta.
Voit luopua myös
vaikka et ostaisi yhtään uutta.

Montako lasta teillä on?

Kuva: Gushi Soda

Monessa lapsiperheessä harmaita hiuksia aiheuttavat liian pienet säilytystilat. Vaatteet eivät mahdu vaatekaappeihin, lelut eivät mahdu lastenhuoneeseen. Eivätpä kai, jos kullakin lapsella on kymmenen lapsen edestä tavaraa.


1. Karsi säännöllisesti
Poista välillä joukosta rikkinäiset, parittomat, uloskasvetut vaatteet ja lelut. Laita ylimääräiset kiertoon. Leluja ja vaatteita voi todellakin olla liikaa. Mitä enemmän vaatteita teillä on, sitä enemmän pyykkiä teillä on. Pestävää, lajiteltavaa, taiteltavaa. Mitä enemmän leluja on esillä, sen vaikeampaa on päättää millä leikkiä ja sen rasittavampaa keräillä niitä kasaan joka puolelta.

2. Älä osta liikaa
Tämä on vaikea. Tämä on tosi vaikea. Maailma on täynnä ihania kauniita lastenvaatteita ja mainioita leluja. Älä osta niitä kaikkia. Iloitkaa niistä, jotka teillä jo on, ja käyttäkää niitä hyvin ja huolellisesti. Panosta laatuun ja monikäyttöisyyteen.

3. Järjestä kaikelle helppo säilytys
Jos lapsi tykkää vaihdella vaatteita monta kertaa päivässä, kokoa vaatearkku josta lempivaatteet on helppo ottaa ja helppo laittaa takaisin. Opeta laittamaan likaiset pyykkikoriin siellä, missä riisuudutaan pesua varten.
Suunnittele joka lelulle oma paikka. Se voi olla hyllyllä, säkissä, laatikossa, arkussa, lokerossa, kuminauhan alla seinällä. Sinne täytyy olla nopeaa ja hauskaa kerätä lelut päivän päätteeksi.

Niin montako lasta teillä olikaan?

Aikamatka

Vanhempani ovat muuttamassa pienempään asuntoon. Se tarkoittaa sitä, että rintamamiestalon kellarit on tyhjennettävä sekä heidän säilömästään tavarasta että omista laatikoistani. Kävin viikonloppuna vähän kurkkimassa mitä on edessä ja toin muutaman laatikon kotiin kunnon setvimistä varten.

Olen näköjään säntillisesti säilyttänyt silloin-erittäin-tärkeät kurssiohjelmakirjat. Tämä on kyllä niin #jonneteimuista-kamaa. Nykyään kaikki taitaa olla netissä ja hyvä niin.

Kannoin kotiin myös kaikki opiskelumuistiinpanoni. Opiskelin matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä sekä vähän tilastotiedettä ja jopa kansantalouden peruskurssin. Kaikki on siististi mapitettu. Olen ajatellut vuosia käyväni ainakin nuo matematiikan paperit läpi sillä ajatuksella että jos vaikka nyt kaikki näyttäisi selkeämmältä. Sitä hetkeä ei vain ole vielä tullut eikä varmaan tulekaan.

Opiskeluaika oli minulle, kuten varmasti useimmille muillekin, hyvin erityinen ajanjakso. Opintomuistiinpanot eivät ole vain sanoja ja numeroita paperilla. Ne palauttavat taas mieleen kaikki hauskat ja vähemmän hauskat opettajat, rakkauden, ruotsin oppimisen, opiskelijaelämän sitseineen ja muine juhlineen, tentit ja jännityksen siitä onko päässyt läpi, Turun kauppakorkeakoulun nurkilla olevan Hesen, sen jossa nykyään pääsee sisälle lämpimään tilaamaan mutta josta silloin ostamamme hampurilaiset söimme palelevina puhelinkopissa, talvipyöräilyn rannikon hyytävässä vastatuulessa, ohjelmointiharjoitukset kielellä josta kukaan ei ollut kuullut ennen eikä jälkeen, opiskelijalounaat, jokirannan ja kaiken muun.

Laatikoista löytyi myös vanhempaa omaisuutta. Otin muutamia kuvia muistoksi ennen jätesäkin kutsua. Itse nauhoitettuja C-kasetteja, kellarilta haiseva hame, vielä heinää kariseva kulunut ratsastuskypärä. Kävin muutaman vuoden ratsastamassa Savonlinnassa Vuohimäen ratsastuskoululla. Lempihevoseni oli rautias pieni Pentagon, jonka selästä kerran tipuin niin, että sain murtuman niskanikamaan.

Vanhojen tavaroiden läpikäyminen tuo pintaan paljon muistoja ja ajatuksia. Niitä on usein helpompi käsitellä yhdessä jonkun toisen kanssa. On mukavaa kertoa ja kuunnella tarinoita tavaroiden takana. Yhdessä saa voimaa heittää hyvästit tavaralle, joka on seurannut uskollisesti moneen seikkailuun mutta joka on nyt täysinpalvellut. Nyt on aika uusien seikkailujen!

Satavuotiaat kaunottaret

Viikonloppuna mies soitti minulle äitinsä luota. Satavuotiaan sukulaisen asuntoa on vähitellen tyhjennettävä, ja nyt olisi muutama kahvipöydän astia uutta kotia vailla.

Olin ensin varuillani. Olen oppinut torjumaan tavaroita todella hyvin. Stoppaan jyrkästi mainosten, asiakkaiden ja sukulaisten tavarat. Yhden kauniin jakkaran pelastin kaatopaikalta, mutta laitoin sen eteenpäin, koska se ei mahtunut meille. Meillä ei rehellisesti sanottuna käytetä koskaan kermakkoa tai vastaavaa, eikä ainakaan mitään ikivanhoja hauraita kuppeja, joita ei voi edes tiskata koneessa.

Nämä eivät kuitenkaan olleet mitä tahansa kippoja. Miehen isoisoäiti oli hankkinut nämä todellakin sata vuotta sitten perheen asuessa vähän aikaa Kanadassa. Näissä oli siis iän lisäksi konkreettisesti pala suvun historiaa. Miten olisinkaan voinut kieltäytyä?

Ja miten kauniita ne ovat vieläkin!

Nyt täytyy tehdä sopiva tila näiden esille laittamiseen! Miksi omistaa kauniita esineitä, jos piilottaa ne jonnekin pimeään...

Mutta yksi asia minua askarruttaa. Sarjassa on selvästi kermakko ja sokerikko, mutta mitä kolmanteen astiaan on ollut tarkoitus laittaa? Jos tiedät, niin kommentoi alle!

Venynyt liian ohueksi

Kuva: m01229

Olen ulkoiluttamassa koiria. Laahustan velvollisuudentuntoisesti polkua pitkin katse tiukasti etuviistossa. Vanhempaa koiraa saan vetää perässä, juniori syöksyilee päättömästi tuulen pyörittelemien lehtien perään ja poimii kaikki maahan heitetyt niistopaperit ja muut roskat suuhunsa. Päässäni pyörivät kaikki kesken olevat projektit, jotka kaikki tuntuvat liian hankalilta ja jotka saavat minut tuntemaan oloni raskaaksi. Riittämättömyyden tunne painaa minua kuin ukkospilvi. En saa otetta mistään.

Siinäpä kunnon annos disstressiä! Se on huonoa stressiä, joka lamauttaa ja ahdistaa. Mutta on toisenlaistakin stressiä. Eustressi on mukavaa eteenpäin puskevaa stressiä, joka saa nauttimaan tekemisestä ja antaa draivia ja tehokkuutta. Siihen liittyviä käsitteitä ovat mm. työn imu ja flow. Samat stressin aiheuttajat voivat tehdä sekä hyvää että huonoa stressiä, keskeistä on miten ihminen tilanteen tulkitsee ja millaisia keinoja tilanteessa hänellä on.

Olen ilokseni päässyt mukaan tamperelaisista yrittäjistä koostuvaan pilottiryhmään, joka testaa VTT:n ja Tampereen yliopiston kehittämää netissä toimivaa työkalupakkia hyvän stressin tunnistamiseksi, lisäämiseksi ja valjastamiseksi hyötykäyttöön. Pakissa on yrittäjien haastatteluja, pohdintatehtäviä ja käytännön harjoituksia.

Ensimmäinen kotitehtäväni oli pitää palaveri itsensä kanssa. Mikä minulle on arvokasta ja tärkeää ja mihin haluan panostaa? Minkä asioiden toteutumisen haluan varmistaa ja miten aion sen tehdä?

Kotitehtävän aihe sattui juuri sopivaan aikaan. Olen sellainen ihminen, joka sanoo useammin kyllä kuin ei. Olen saanut toki olla mukana kaikenlaisessa mielenkiintoisessa, mutta sivuvaikutuksena olo on alkanut tuntua kuin Bilbo Reppulilla: liian pieni voinokare leivällä, liian ohueksi levitetty. On pakko kirkastaa tärkeimmät tavoitteet ja miettiä mihin oikeasti haluaa voimavaransa keskittää. Mieheni teki minulle listan kaikesta, johon olin jollakin tavalla viime aikoina sekaantunut. Se oli hälyttävän pitkä.

En saanut pidettyä palaveria, kuten olin suunnitellut, koska olin luonnollisestikin kovin kiireissäni tekemässä kaikkea muuta. En usko että olisin muutenkaan saanut suoritettua tehtävää yhden palaverin aikana. Tärkeimpien tavoitteiden kirkastaminen on kokonainen polku. Sille täytyy nyt vain astua - ei laahustaen ja litistettynä, vaan reippaasti katse eteenpäin suunnattuna.

Oletko sinä joskus venynyt liian ohueksi?
Miten pidät mielessä tärkeimmät tavoitteesi, unelmasi ja suunnitelmasi?

Viimeiset viisi kilometriä

Kuva: KatieThebeau

Tunnet varmaankin vanhan vitsin siitä, että viimeiset kattolistat laitetaan paikoilleen vasta asuntoa myytäessä.

Pitkäksi venyneet projektit vievät sen verran energiaa, ettei oikein viitsisi enää satsata loppusilaukseen. On järjestelty koko kellari, paitsi jäljellä on vielä se viimeinen laatikko, jota ei jaksa enää avata. On tehty iso käsityö, mutta päättely ja viimeistely ottaa vastaan.

Monesti viimeiset kilometrit ovat rempassa, siivouksessa ja järjestelyssä henkisesti ja ajallisesti pahimmat. Jos päästät itsesi lopussa helpolla, nämä projektisi loppuhituset jäävät piinaamaan sinua uskomattoman pitkäksi aikaa ja kasvavat isoiksi vuoriksi. Mikään ei ole niin väsyttävää kuin keskeneräisten tehtävien ympärillä kiertely. Veny viimeiseen tuskaisaan ponnistukseen, ja saat nauttia viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiista työstäsi. Ja sitä on lupa juhlistaa!

Mutta kaikkea mitä aloittaa, ei tarvitse lopettaa.

Jotkut tuntevat velvollisuutta lukea aloitettu kirja loppuun, vaikka se olisi miten huono. "Voi kun saisin tämän kirjan luettua, että voisin aloittaa seuraavan." Hei, saat keskeyttää lukemisen ja laittaa kirjan pois! Et ole kirjailijalle mitään velkaa. Mitäs kirjoitti niin tylsän opuksen.

Elokuvankin saa jättää kesken (jos olet teatterissa, huomioi kuitenkin kanssakatsojat). Käsityöstä, joka alkoi puolivälissä tuntua typerältä, saa luopua. Askarteluprojekti, jota et haluakaan askaroida valmiiksi, voi saada jostakusta toisesta uuden innostuneen tekijän. Etsi ystäväpiiristäsi jatkaja tai vie materiaalit kierrätyskeskukseen.

Voit sanoa: en nauti tästä niin paljon, että haluaisin uhrata tähän näin paljon aikaa. Se on aivan sallittua! Luin juuri naisesta, joka alkoi neuloa uudelle miesystävälle villapaitaa, mutta suhde katkesi ennen kuin paita oli valmis. Nainen lupasi hetken mielenhäiriössä tehdä kuitenkin neulomuksen valmiiksi. Onneksi ystävä kysyi, mitä ihmettä on meneillään. Nainen pakkasi keskeneräisen paidan, ohjeet ja loput langat ja vei miehen ovelle lapun kera: "Seuraavalle tyttöystävälle."

Millaisia kokemuksia sinulla on venyvistä projekteista?

Toimintatorstai: Autokatoksen raivausta, osa 1

Tehtävä: autokatoksen raivaus.

Alkutilanne: katoksessa on auton lisäksi myös työkaluja, ylimääräiseksi jääneitä laudanpätkiä ja muuta tavaraa.

Mikä ei toimi: Tila on pieni ja näyttää kaoottiselta. Säilytyslaatikko on tehottomassa käytössä.

Mikä toimii:

Isoihin koukkuihin voi ripustaa vaikka koiran täkin tuulettumaan, petivaatteet ja matot tuulettuvat katossa roikkuvilla tangoilla ja lumikolat ovat kesällä pois tieltä seinällä.

Takaisin kaoottiseen säilytysarkkuun. Arkussa oli mm. haiskahtava käytävämattorulla, rikkinäinen lakana, vanhat kukkamullanjämät, kanankakkaa (syy haiskahdukseen), lisää kanankakkaa, todella iso jakoavain (lahjana saatu), vielä paketissa oleva käsipora (älkää kysykö, en tiedä), ruostunut saha, käynnistysjohdot, yksi työhanska, lasten harava ja lumilapio, hiekkaleluja, muutama kaakelinpala, likaisia muovikulhoja, joita väristä päätellen on käytetty apuna puunsuojakäsittelyssä.

Tyhjensin laatikon ja lakaisin pohjan niin hyvin kuin taisin. Takaisin sinne eivät mene ainakaan haisurulla, lakana, saha, mullanjämät ja pussissa oleva kakka.

Saha mokoma livahti salaa mukaan kuvaan!

Kassillinen hiekkaleluja, jakoavain ja käsipora menevät kierrätyskeskukseen. Vanerilevyt eivät ole meidän, mutta omistajat eivät ole niiden perään kyselleet. Jos niitä ei haeta, pistämme ne paloiksi ja saunan pesään. (Sitä ennen kokeilen niihin ehkä vähän kuviosahausta.)

 Nurkassa oleva lauteesta sahattu käyttämätön pätkä ja kaakelinpalat voisivat kelvata jollekin jatkojalostukseen, joten tarjoan niitä kierrätysryhmässä.

Eikö ole hieno rusetti?

Laitoin kaikki autokaapelit yhteen ja arkkuun, sinne menivät myös tunkki ja auton lumilapio ja muutamat mailat.

Edistystä tuli paljon, mutta vielä on matkaa lopputulokseen - jatkoa seuraa!

Saippuaa köydestä - keskiaikaista vaihdantataloutta

Vanhempieni luona tehdään vähän sisäremppaa, eteishalli pitäisi saada jonkinlaiseen kuosiin ennen talon myyntiä. Edelliset omistajat olivat muinoin laittaneet sen vähän merihenkiseksi: sinistä seinämaalia, laivaboordia ja kulmiin köyttä. Seinät maalataan vaaleammaksi ja merihenkisyys saa kyytiä. Katosta irrotettua köyttä oli metrikaupalla ja ajattelin, ettei se ole mikään roska, vaan se voisi kiinnostaa jotakuta. Laitoin köydestä ilmoituksen Facebookin kierrätyspalstalle, eikä aikaakaan niin olin löytänyt tulevan omistajan.

Yksi ehto vain: köysinippu piti toimittaa Turun keskiaikamarkkinoille. Meillä oli sinne muutenkin asiaa, joten köysi kainaloon ja kohti markkinoita. Köydenkanto sopi hyvin teemaankin, olisi ollut vaikka hyvää hirttoköyttä.

Köyden vastaanottaja oli avustamassa Saippuaenkeleiden teltalla. Saippuaenkelit järjestää räätälöityjä keskiaikahenkisiä pitoja Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella ja valmistaa nimensä mukaisesti perinnesaippuaa. Teltalla olikin työnäytös menossa ja saippuapata kiehumassa. Näytti ihan kalasopalta. Emme maistaneet.

Saippuapaloja oli monenlaisia ja sain mukaani oivan sortimentin perinnesaippuaa. Sillä voi kuulemma pestä kaiken käsistä sukkiin.

Näin vaihtui kätevästi köysi saippuaan. Olisiko teillä jotakin, mitä voisit lahjoittaa eteenpäin sitä enemmän tarvitsevalle?

Mihin nämä viedään, mitä näille tehdään... Muutto pienempään

Kuva: sacks08

Ikääntymisen mukana voi tulla tunne, että ison puutarhan hoitaminen, lumityöt ja muut pihahommat eivät enää kiinnosta, eikä niitä ei enää oikein jaksakaan. On helpomman elämän aika, vaikkapa kerrostaloasunnossa. Neliöitä olisi tosin vain puolet tai kolmasosa entisestä.

Onko sinulla tai lähisukulaisillasi edessä muutto pienempään?

Omat vanhempani asuvat nyt isossa omakotitalossa, mutta aikovat muuttaa pienempään, ehkä keskustassa sijaitsevaan asuntoon. Se merkitsee sitä, että tavaroita on käytävä läpi tarkalla seulalla ja valittava, mitä haluaa mukaansa ja mistä luovutaan.

Juuri heidän tilanteessaan ammattijärjestäjän palvelu olisi aivan omiaan.

Äiti oli esimerkiksi jo vuosi sitten erotellut monta pussillista vaatteita, jotka hän olisi voinut antaa keräykseen, mutta pussit olivat edelleen vaatekomerossa, koska hän ei tiennyt minne olisi ne vienyt eikä hänellä ollut kyytiä ja mitä muita syitä nyt tulikaan lueteltua. Ammattijärjestäjä vie pussit lähtiessään mukanaan ja toimittaa haluttuun kohteeseen.

Isässä taas on vähän (khröm) sentimentaalisen keräilijän vikaa ja hän sanoi suoraan, ettei oikein pysty luopumaan vaatteista, koska niihin liittyy niin paljon muistoja. Ammattijärjestäjän kanssa keskustellessa muistot voisi käydä läpi ja halutessa vaikka kirjata, ottaa kuvia, ja punnita sitä vaihtoehtoa, että hyväkuntoiset mutta ylimääräiset vaatteet voisi viedä niitä enemmän tarvitseville. Miesten käytetyistä vaatteista on nimittäin aina pulaa.

Ammattijärjestäjä selvittää asiakkaan puolesta, mikä taho ottaa vastaan minkäkinlaisia käytettyjä tavaroita. Aina niille ei löydy ottajaa. Esimerkiksi kirjoja on vanhempieni kirjahyllyssä kahdessa rivissä ja kysehän on paljolti niistä samoista kirjakerhon kirjoista, joita on kaikilla. Antikvariaatteja eivät kirjakerhon kirjat kiinnosta. Yksinkertaisin mutta ehkä kirjanystävälle tuskallisin ratkaisu on repiä kannet irti ja laittaa sisältö paperinkeräykseen. Jos löytää kierrätyskeskuksen, johon vielä saa tuoda kirjoja, haluaa ehkä kuitenkin ensin leikata nimensä irti kirjasta. Näissäkin puuhissa voi ammattijärjestäjä olla apukäsinä.

Vanhempani ovat matkustelleet paljon, ja mukavien muistojen lisäksi ihan konkreettisia matkamuistoesineitä on kertynyt kahmalokaupalla. Näistä voisi ammattijärjestäjän kanssa löytää ja säilyttää ne kauneimmat ja rakkaimmat. Matkamuistoja voisi myös digikuvata ja tehdä niistä vaikka valokuvakirjan tai säästää vain tiedostoina.

Muuttaessa on turha huokailla yksin "olisipa tähänkin saanut jotain apua", koska sitä saa! Mikä askarruttaa pienempään muutossa? Ratkotaan ongelmat yhdessä!

Lue myös Anopin kosto eli Kuinka paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti (not)

Kuva: Robert Benner

Viimeisimmän kuukauden aikana Mekaselskan blogista on etsitty vastauksia muun muassa seuraaviin pulmiin:

• järjestystä huusholliin
• keittiön kaappien järjestäminen
• säästätkö liikaa tavaraa
• tavaran hamstraus syyt
• tavaran tuottama ahdistus

Hakulauseissa kuvastuu hyvin sekamelskan kaksi akselia: järjestys ja tavaran määrä.

Monesta seuraamastani blogista löytyy järjestämisvinkkejä tyyliin "kuinka saan mahdollisimman paljon tavaraa säilöttyä mahdollisimman tehokkaasti".

Eräässä blogissa oli esitelty keittiön iso järjestämisprojekti ennen/jälkeen-kuvineen. Niissä näkyi esimerkiksi miten kasa samanlaisia halpoja teipinkatkaisijoita oli hienosti järjestetty läpinäkyvään laatikkoon. Olivathan ne kauniissa järjestyksessä, mutta itseäni jäi ihmetyttämään miksi teippejä pitää olla niin monta. Meillä on riittänyt yksi hyvä.

Toisessa blogissa esiteltiin kuinka järjestää varalamput eli miten saada ämpärillinen lamppuja mahtumaan pienempään tilaan. Minä mietin tarvitaanko varalamppuja ämpärillinen. En edes muista milloin meillä on vaihdettu lamppu, ledlamput ovat valaisseet jo pitkään.

Jääkaappimme ovessa on magneetti, jossa lukee "Drink coffee - do stupid things faster with more energy". Ehkä pitäisi teettää omia magneetteja, joissa lukee "Järjestä - saat kaappiisi mahtumaan vielä enemmän turhia tavaroita".

Näppärät säilytysvinkit inspiroivat minuakin, mutta haluan päästä syvemmälle. Järjestän, jotta saisin selville mitä missäkin on ja onko sitä tarvittu ja halutaanko sitä enää säästää. Järjestämällä voi löytyä omista kätköistä unholaan painuneita kivoja esineitä, joita haluaakin alkaa taas käyttää, tai esineitä, jollainen on juuri pitänytkin ostaa. Järjestäminen on minulle tilan tekemistä, aktivoimista, herättämistä, ei tavaroiden tehokasta hautaamista ja näkyviltä peittämistä.

Mahdollisimman paljon tavaroita mahdollisimman vähässä tilassa ja helposti löydettävissä on haaste, joka esimerkiksi verkkokaupan varaston tai avustusjärjestön jakelukeskuksen täytyy ratkaista. Jos et asu kummassakaan, voisit harkita toisenlaista näkökulmaa.

Haluatko itse hyvän järjestyksen tavaranpaljoudellesi, jolloin joudut käyttämään järjestämiseen paljon aikaa, vai vähentäisitkö tavaroiden määrää, jolloin hyvä järjestys tulee vähällä vaivalla?

Digitaalista roskaa

Kuva: Beth Kanter

Olet käynyt kotisi armottomalla silmällä läpi. Olet vienyt vuosia vanhat tavoitefarkut kirpparille. Olet repinyt kymmenistä kirjakerhon kirjoista kansia irti paperinkeräystä varten ja katkonut samalla muutaman kynnen. Kyytiä ovat saaneet avaamattomat muuttolaatikot, väljähtyneet mausteet, vanhentuneet meikit, kuntoiluvälineet jotka eivät kaapista käsin kuitenkaan tuoneet parempaa kuntoa, rikkinäiset kodinkoneet ja lukemattomat lehtivuosikerrat.

Tämä fyysinen maailmamme ei ole kuitenkaan ainoa paikka, joka tarvitsee tyhjennystä, tuuletusta ja virkistystä. Vietämme nykyään yhä enemmän aikaa digitaalisessa maailmassa ja keräämme "tavaraa" yhtä lailla sinne. Sitä ei tarvitse edes kantaa kotiinsa, sen kuin vain klikkailee. Ajan myötä osa näistäkin varastoista vanhenee ja muuttuu tarpeettomaksi, ja mikä pahinta, vaikeuttaa sen tarpeellisen ja olennaisen löytämistä. Onneksi niistä pääsee eroonkin parilla klikkauksella.

Tässä lista muutamista digitaalisista kohteista, joihin kannattaa luoda raivaajan ankara silmäys:

Digikuvat. Suurinta osaa et katso toista kertaa. (Vastapainoksi: muista ottaa tärkeistä kuvista varmuuskopiot ja/tai teettää ne paperikuviksi/kuvakirjoiksi.)

Seurattavat blogit, Instagram-käyttäjät, twittertilit. Mieti onko tavoitteenasi lukea kaikki vai aiotko vain törmäillä sattumalta mielenkiintoisiin juttuihin.

Facebook- ja LinkedIn-ryhmät. Sama kuin edellä. Keskity niihin ryhmiin, joiden keskustelut ovat antoisia ja innostavia. Tiedätkö missä kaikissa ryhmissä olet jäsenenä?

FB-kaverit. Joskus kaverilistoilla on tyyppejä, jotka sinne eivät enää kuulu jos ovat koskaan kuuluneetkaan. Kavereita ja sivuja voi myös järjestää erilaisille listoille.

MOOC-kurssit. On helppoa ilmoittautua kaikenlaisille kursseille, mutta riittääkö aika kaiken opiskeluun? Jotkut kurssit kannattaa opiskella kunnolla ja tehdä kaikki tehtävät, joissakin riittää videoiden katselu. Älä ahdista itseäsi, vedä rajat.

Puhelinappikset ja tietokoneen työpöytä.

Uutiskirjeet (ja sähköposti muutenkin). 

Ideakokoelmat, mukaanlukien Pinterest-taulut.

Digikohteita raivatessa on yhtä suuri vaara juuttua ihmettelemään kokoelmia kuin fyysistenkin tavaroiden kanssa. Laita itsellesi munakello soimaan, niin raivauksesi on tehokkaampaa.

Mihin sinulla kertyy digitaalista roskaa?

Keväinen mieli tahtoo valoa ja tilaa

Kuva: Beverley Goodwin

Kirjoitin

Kotipalvelu Kehrälinnun
blogiin

pienen jutun

kodin laittamisesta

kevätkuntoon.

Lue se täältä!

Anopin kosto eli Miten paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Kuva: Eric Mueller

 Ajan kuluessa tavaroita kertyy, ja kertyy, ja kertyy, varsinkin jos asuu pitkään samassa talossa. Nämä tavarat eivät haihdu itsestään minnekään, vaan jonkun täytyy tehdä niille jotain.

Poimin nettikeskusteluista kaksi näkökulmaa asiaan.

"Anoppi sanoi joskus, ettei voi muuttaa pois isosta omakotitalosta, kun siellä niin paljon tavaraa. Teki mieli sanoa, että kukas sen tavaramäärän sitten joskus käy läpi. Joskus se on jonkun tehtävä kuitenkin. Luulisi, että omat tavarat olisi kuitenkin parasta käydä läpi itse, ja eläkkeellä ollessa ehkä olisi aikaakin... Mutta enhän tietenkään voinut sanoa mitään. Pitää vain huolehtia, ettei itse toimi samoin." (lähde)

"Meidän mummo (89-v.) on saanut päinvastaisen vimman. Oli lahjoittanut naapurille vanhat Arabian lautaset, kun ei niillä mitään tee. Kuluneitakin olivat. Viime viikolla pelastin hopeisen kynttilänjalan, joka kuului isoisänisälle, joutumasta kaatopaikalle. Ei silläkään mitään tee. Kummastelin, että mistä nyt tuulee. Mummo kun ei ole vielä iästään huolimatta koskaan höperrellyt. Kertoi sitten minulle, että raivaa tavaroita, ettei meidän tarvitse nähdä niin paljon vaivaa, kun hänestä aika jättää." (ei löydy enää netistä)

Kenen kontolle sinun tai vanhempiesi tavarat aikanaan jäävät? Onko kellään aikaa ja energiaa käydä niitä läpi ajatuksen kanssa?

Ammattijärjestäjä antaa henkistä tukea ja konkreettista apua tavaroiden määrän vähentämisessä. Kuuntelen tavaroiden tarinoita, otan valokuvia, teen myynti-ilmoituksia, autan lajittelussa ja pakkaamisessa, vien laatikoita ja säkkejä kierrätykseen ja keräykseen.

Omat tavarat on aina paras käydä läpi itse, ajoissa. Saanko auttaa?

Lue myös: Ikääntyvä ihminen tarvitsee esteettömän ja turvallisen kodin

Montako? Laske, hämmästy, laita liikkeelle.

Kuva: col

Kuningaskuluttaja heitti jokin aika sitten ilmoille vaatehaasteen, jossa piti laskea ja ilmoittaa kuinka monta vaatekappaletta omistaa. Samassa hengessä poimin esimerkinomaisesti muutamia muita tavaroita ja laskin, montako sellaista meillä on.

Pyyhkeet, lakanat.
16 kylpypyyhettä. Säilytetään kylppärin hyllyssä. Pärjäisimme hyvin vähemmällä - kolme käytössä, kolme pesussa, pari vierasvarana. Pari pyyhettä toimii itse asiassa nyt välillä kissanpetinä, ainakin karvoista päätellen.
21 vessojen pikkupyyhettä esim. käsipyyhkeiksi. Pärjäisimme vähemmällä, mutta ne mahtuvat nyt rullattuina ongelmitta pieneen hyllyynsä.

4 pussilakanasettiä meidän aikuisten käytössä, lisäksi pari kolme vierasvarana. Pärjäisimme kahdella setillä, toinen käytössä, toinen pesussa.

Keittiö.
19 juomalasia, joista samaa sarjaa on 9. Niitä on sen verran ettei tarvitse pestä vajaita koneellisia tiskiä. Käsitiskin varassa pärjäisimme hyvin vähillä syömäastioilla.
2 isoa kattilaa höyrytysosineen, kaksi pienempää kattilaa, kissankalankeittokattila, pieni voinsulatus- tai kastikekattila, jota en ole käyttänyt juurikaan.
Astiakaappiemme sisällöstä kirjoitin aiemmin näin

Sisustus.
Kaksi sohvaan kuuluvaa tyynyä ja neljä muuta sisustustyynyä, joista kolme ei juuri koskaan käytössä. Sängyllä neljä sisustustyynyä, joita voi käyttää tukena lukiessa.
7 erikokoista kukkamaljakkoa, mikä on ihan liikaa, koska meillä on hyvin vähän paikkoja, joissa voisi pitää leikkokukkia.
Sisustusblogien houkutuksista bloggasin joskus näin

Ruoka.
2 avaamatonta kahvipakettia.
2 ananaspalapurkkia.
Ruokakaapin huonosti hyödynnetyt: merisuola, kikherneet, hillosokeri.
Ruokahävikistä oli juttua täällä

Vaatteet:
23 tavallista sukkaparia + muutama urheilusukkapari ja muutama varreton sukkapari
Huivien tilanne on tässä

Konkreettinen laskeminen aiheuttaa kaksi asiaa. Tulee ensinnäkin kumma inspiraatio sekä laittaa laiskat tavarat liikkeelle - joko ahkerampaan käyttöön itselle tai lahjoittaa ne eteenpäin enemmän tarvitsevalle. Toiseksi tarve ostaa ihan varmuuden vuoksi uudet sukat vähenee huomattavasti, kun huomaa omistavansa jo ihan tarpeeksi.

Onko sinullakin osake muistojen yksikerroksisessa kerrostalossa?

Kuva: Kool Cats Photography

Minulla oli joskus vuosia sitten eräs haave, jossa asuisin korkeassa talossa. Museoisin muutaman vuoden välein kaikki sen hetkiset tavarat edelliseen kerrokseen ja aloittaisin seuraavassa kerroksessa puhtaalta pöydältä. Kiehtova ajatus, vai mitä? Toisaalta uudistumisen tarpeeni oli kova, mutta toisaalta en ollut lainkaan valmis päästämään menneestä irti. Halusin säästää mahdollisuuden mennä hissillä konkreettisesti takaisin vanhaan elämään ja muistoihin.

Monet asuvat muistojensa kerrostalossa pystymättä muuttamaan seuraavaan kerrokseen. Ympärille kerätään museota eletystä elämästä, mutta uudistumiseen ei ole tilaa tai rahaa.

Voihan olla, että sinusta tuntuu tällä hetkellä että tässä tämä nyt on, elämä, olen kokenut kaiken, en tarvitse uusia elämyksiä enkä kokemuksia, ovi lukkoon ja avain kuuhun.

Todennäköisemmin ajattelet kuitenkin että asiat voisivat olla toisinkin. Olisi mukavaa harrastaa jotain uutta, kutsua ystäviä, uudistaa olemusta.

Tavaroita täynnä olevassa elämän talon kerroksessa on tutun turvallista asua, mutta siellä ei mahdu uudistumaan. Ei ole tilaa uusille ideoille eikä niiden toteuttamiselle. Ehkä ei ole tilaa edes ajatukselle, että voisi olla jotain muuta. On ollut aina näin ja tulee olemaan.

Usutan sinut ulos tutuilta urilta. Tee kävelylenkki uusissa maisemissa, hymyile tuntemattomalle ihmiselle, etsi yksi tavara josta voisit luopua. Luutuneita tottumuksia kun venyttelee pienillä muutoksilla, alkaa mieli vetreytyä ja ottaa vastaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi: mitä jos rahasi eivät olisikaan kiinni tavaroissa, joita et edes käytä ja joista et nauti?

En koskaan päässyt muuttamaan museokerrostaloon. Ei tullut uusia kerroksia. Minun oli opittava päästämään irti ja luopumaan vanhasta, että saisin tilaa uudelle. Autan sinuakin, kun olet siihen valmis.