Aikamatka

Vanhempani ovat muuttamassa pienempään asuntoon. Se tarkoittaa sitä, että rintamamiestalon kellarit on tyhjennettävä sekä heidän säilömästään tavarasta että omista laatikoistani. Kävin viikonloppuna vähän kurkkimassa mitä on edessä ja toin muutaman laatikon kotiin kunnon setvimistä varten.

Olen näköjään säntillisesti säilyttänyt silloin-erittäin-tärkeät kurssiohjelmakirjat. Tämä on kyllä niin #jonneteimuista-kamaa. Nykyään kaikki taitaa olla netissä ja hyvä niin.

Kannoin kotiin myös kaikki opiskelumuistiinpanoni. Opiskelin matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä sekä vähän tilastotiedettä ja jopa kansantalouden peruskurssin. Kaikki on siististi mapitettu. Olen ajatellut vuosia käyväni ainakin nuo matematiikan paperit läpi sillä ajatuksella että jos vaikka nyt kaikki näyttäisi selkeämmältä. Sitä hetkeä ei vain ole vielä tullut eikä varmaan tulekaan.

Opiskeluaika oli minulle, kuten varmasti useimmille muillekin, hyvin erityinen ajanjakso. Opintomuistiinpanot eivät ole vain sanoja ja numeroita paperilla. Ne palauttavat taas mieleen kaikki hauskat ja vähemmän hauskat opettajat, rakkauden, ruotsin oppimisen, opiskelijaelämän sitseineen ja muine juhlineen, tentit ja jännityksen siitä onko päässyt läpi, Turun kauppakorkeakoulun nurkilla olevan Hesen, sen jossa nykyään pääsee sisälle lämpimään tilaamaan mutta josta silloin ostamamme hampurilaiset söimme palelevina puhelinkopissa, talvipyöräilyn rannikon hyytävässä vastatuulessa, ohjelmointiharjoitukset kielellä josta kukaan ei ollut kuullut ennen eikä jälkeen, opiskelijalounaat, jokirannan ja kaiken muun.

Laatikoista löytyi myös vanhempaa omaisuutta. Otin muutamia kuvia muistoksi ennen jätesäkin kutsua. Itse nauhoitettuja C-kasetteja, kellarilta haiseva hame, vielä heinää kariseva kulunut ratsastuskypärä. Kävin muutaman vuoden ratsastamassa Savonlinnassa Vuohimäen ratsastuskoululla. Lempihevoseni oli rautias pieni Pentagon, jonka selästä kerran tipuin niin, että sain murtuman niskanikamaan.

Vanhojen tavaroiden läpikäyminen tuo pintaan paljon muistoja ja ajatuksia. Niitä on usein helpompi käsitellä yhdessä jonkun toisen kanssa. On mukavaa kertoa ja kuunnella tarinoita tavaroiden takana. Yhdessä saa voimaa heittää hyvästit tavaralle, joka on seurannut uskollisesti moneen seikkailuun mutta joka on nyt täysinpalvellut. Nyt on aika uusien seikkailujen!

Ammattijärjestäjä osana kokonaisuutta

Yllä olen hahmotellut samaan kuvaan ammattijärjestäjän kanssa likeisiä palveluita.

• Järjestäminen ja tilan tekeminen on edellytys siivoamaan pääsemiselle.
• Sisustaminenkin onnistuu vasta sitten, kun tavarat ovat järjestyksessä ja niitä on sopiva määrä.
• Tavaraongelmaan havahdutaan monesti muuton yhteydessä.
• Tavaroiden vähentäminen saattaa antaa vauhtia muillekin elämänmuutoksille ja uusille ajatuksille.
• Itselle tarpeeton tavara voi olla jätettä, jolloin se pitää kierrättää materiaaliensa mukaan, tai käyttökelpoisena se voi olla jollekin toiselle tarpeellista, jolloin sille etsitään uusi omistaja.

Olisiko sinulla kommentteja tai ehdotuksia seuraavaa versiota varten? Mitkä muut palvelut sopisivat kuvioon?

Mihin nämä viedään, mitä näille tehdään... Muutto pienempään

Kuva: sacks08

Ikääntymisen mukana voi tulla tunne, että ison puutarhan hoitaminen, lumityöt ja muut pihahommat eivät enää kiinnosta, eikä niitä ei enää oikein jaksakaan. On helpomman elämän aika, vaikkapa kerrostaloasunnossa. Neliöitä olisi tosin vain puolet tai kolmasosa entisestä.

Onko sinulla tai lähisukulaisillasi edessä muutto pienempään?

Omat vanhempani asuvat nyt isossa omakotitalossa, mutta aikovat muuttaa pienempään, ehkä keskustassa sijaitsevaan asuntoon. Se merkitsee sitä, että tavaroita on käytävä läpi tarkalla seulalla ja valittava, mitä haluaa mukaansa ja mistä luovutaan.

Juuri heidän tilanteessaan ammattijärjestäjän palvelu olisi aivan omiaan.

Äiti oli esimerkiksi jo vuosi sitten erotellut monta pussillista vaatteita, jotka hän olisi voinut antaa keräykseen, mutta pussit olivat edelleen vaatekomerossa, koska hän ei tiennyt minne olisi ne vienyt eikä hänellä ollut kyytiä ja mitä muita syitä nyt tulikaan lueteltua. Ammattijärjestäjä vie pussit lähtiessään mukanaan ja toimittaa haluttuun kohteeseen.

Isässä taas on vähän (khröm) sentimentaalisen keräilijän vikaa ja hän sanoi suoraan, ettei oikein pysty luopumaan vaatteista, koska niihin liittyy niin paljon muistoja. Ammattijärjestäjän kanssa keskustellessa muistot voisi käydä läpi ja halutessa vaikka kirjata, ottaa kuvia, ja punnita sitä vaihtoehtoa, että hyväkuntoiset mutta ylimääräiset vaatteet voisi viedä niitä enemmän tarvitseville. Miesten käytetyistä vaatteista on nimittäin aina pulaa.

Ammattijärjestäjä selvittää asiakkaan puolesta, mikä taho ottaa vastaan minkäkinlaisia käytettyjä tavaroita. Aina niille ei löydy ottajaa. Esimerkiksi kirjoja on vanhempieni kirjahyllyssä kahdessa rivissä ja kysehän on paljolti niistä samoista kirjakerhon kirjoista, joita on kaikilla. Antikvariaatteja eivät kirjakerhon kirjat kiinnosta. Yksinkertaisin mutta ehkä kirjanystävälle tuskallisin ratkaisu on repiä kannet irti ja laittaa sisältö paperinkeräykseen. Jos löytää kierrätyskeskuksen, johon vielä saa tuoda kirjoja, haluaa ehkä kuitenkin ensin leikata nimensä irti kirjasta. Näissäkin puuhissa voi ammattijärjestäjä olla apukäsinä.

Vanhempani ovat matkustelleet paljon, ja mukavien muistojen lisäksi ihan konkreettisia matkamuistoesineitä on kertynyt kahmalokaupalla. Näistä voisi ammattijärjestäjän kanssa löytää ja säilyttää ne kauneimmat ja rakkaimmat. Matkamuistoja voisi myös digikuvata ja tehdä niistä vaikka valokuvakirjan tai säästää vain tiedostoina.

Muuttaessa on turha huokailla yksin "olisipa tähänkin saanut jotain apua", koska sitä saa! Mikä askarruttaa pienempään muutossa? Ratkotaan ongelmat yhdessä!

Lue myös Anopin kosto eli Kuinka paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Onko sinullakin osake muistojen yksikerroksisessa kerrostalossa?

Kuva: Kool Cats Photography

Minulla oli joskus vuosia sitten eräs haave, jossa asuisin korkeassa talossa. Museoisin muutaman vuoden välein kaikki sen hetkiset tavarat edelliseen kerrokseen ja aloittaisin seuraavassa kerroksessa puhtaalta pöydältä. Kiehtova ajatus, vai mitä? Toisaalta uudistumisen tarpeeni oli kova, mutta toisaalta en ollut lainkaan valmis päästämään menneestä irti. Halusin säästää mahdollisuuden mennä hissillä konkreettisesti takaisin vanhaan elämään ja muistoihin.

Monet asuvat muistojensa kerrostalossa pystymättä muuttamaan seuraavaan kerrokseen. Ympärille kerätään museota eletystä elämästä, mutta uudistumiseen ei ole tilaa tai rahaa.

Voihan olla, että sinusta tuntuu tällä hetkellä että tässä tämä nyt on, elämä, olen kokenut kaiken, en tarvitse uusia elämyksiä enkä kokemuksia, ovi lukkoon ja avain kuuhun.

Todennäköisemmin ajattelet kuitenkin että asiat voisivat olla toisinkin. Olisi mukavaa harrastaa jotain uutta, kutsua ystäviä, uudistaa olemusta.

Tavaroita täynnä olevassa elämän talon kerroksessa on tutun turvallista asua, mutta siellä ei mahdu uudistumaan. Ei ole tilaa uusille ideoille eikä niiden toteuttamiselle. Ehkä ei ole tilaa edes ajatukselle, että voisi olla jotain muuta. On ollut aina näin ja tulee olemaan.

Usutan sinut ulos tutuilta urilta. Tee kävelylenkki uusissa maisemissa, hymyile tuntemattomalle ihmiselle, etsi yksi tavara josta voisit luopua. Luutuneita tottumuksia kun venyttelee pienillä muutoksilla, alkaa mieli vetreytyä ja ottaa vastaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi: mitä jos rahasi eivät olisikaan kiinni tavaroissa, joita et edes käytä ja joista et nauti?

En koskaan päässyt muuttamaan museokerrostaloon. Ei tullut uusia kerroksia. Minun oli opittava päästämään irti ja luopumaan vanhasta, että saisin tilaa uudelle. Autan sinuakin, kun olet siihen valmis.

Mistä tätä tavaraa oikein tulee?

Kuva: Shira Gal (Flickr)

Jos olet koskaan pakannut muuttoa varten, lyön vetoa että olet vähintään kerran ahdistuneena huutanut "Mistä tätä tavaraa oikein tulee?!". Harvemmin kuulee niistä iloisista pakkaajista, joiden maallinen omaisuus mahtuu pariin pahvilaatikkoon. Joillakin on niinkin paljon tavaraa, etteivät he voi enää ajatellakaan muuttavansa minnekään.

Oletko pysähtynyt miettimään mistä sitä tavaraa siis oikein tulee ja miksi? Tässä muutamia esimerkkejä:

Keräily. Kirjat, muumimukit, koristehahmot, elektroniikkavempeleet, mikä se kenelläkin on. Löysin uuden ihanan, täytyihän se ostaa.

Pelastaminen. Naapuri oli heittämässä tätä pois, pakkohan se oli hakea sieltä meille. Mummolan tavarat olisivat menneet muuten kaikki kaatopaikalle.

Uuden ostaminen ennen kuin vanha loppuu. Ostat kosmetiikkaa, ennen kuin vanha purkkisi on tyhjä. Uudenlaiset murot, täytyyhän niitä kokeilla. Kyllähän sukkia aina tarvitaan.

Hamstraus. Oli niin hyvä tarjous, piti ottaa. Tarvitsin vain yhden, mutta sain kolme kahden hinnalla.

Sukulaiset. Me emme tarvitse tätä kaappia, mutta teille se varmaan sopii. Tässä on paitoja jotka eivät enää mahdu päälleni. Tein tällaisen hienon ryijyn, maalauksen ja saviveistoksen sinulle. Katso mitä löysin sinulle kaupasta.

Impulssiostokset. En voinut jättää sitä puseroa kauppaan. Se pora huusi nimeäni alahyllyltä. Täytyyhän lapsella leluja olla. Päätin tänään alkaa soittaa kitaraa, joten ostin sellaisen. Onpa hassu kynäteline, eikä maksa paljoa.

Kaupanpäälliset. Lehteä ei voi tilata tarjoushinnalla, jollei ota mukana veitsisettiä, askelmittaria, toilettilaukkua. Katsastuksen ostajille avaimenperä. Kaikille osallistujille muovinen mitali. Vaatteen mukana ripustin.

Vara- ja lisäosat. Joka vaatteen mukana tulee varanappi. Imurin mukana tulee kymmenen suulaketta.

Ilmaiset tavarat. Sadalle ensimmäiselle ilmainen ämpäri. Ota tästä mainoskynä.

Matkamuistot. Simpukoita, kuitteja, kortteja, nukkeja, kohokuvia, shakkinappuloita.

Krääsälahjat. Kaikki ne turhat tavarat, jotka on annettu sinulle lahjaksi, kun on ollut muka pakko jotain antaa.

Hilloaminen. Kertakäyttöiseksi tarkoitettu tavara on liian hieno tai hyödyllinen heitettäväksi pois. Lahjakassit ja muut kääreet. Säilytysrasiat.

Rikkinäiset tavarat. Nämä housut pitäisi vähän korjata - mutta en oikein jaksaisi - mutta ei niitä voi näinkään käyttää - mutta ne ovat muuten ehjät. Mitenkähän tämä pitäisi kierrättää. Tämä oli niin kallis etten raski heittää tätä pois, vaikka se ei toimikaan. En tiedä mihin nämä palaset kuuluvat.

Tavaroita tulee todella joka puolelta! Kuulostiko joku näistä tutulta? Mitä tavaran lähteitä sinulle tulee mieleen omalta kohdaltasi? Miten voisit itse vastustaa tavaran marssia kotiisi?

Blogivieras: Parisuhdetesti

http://www.flickr.com/photos/20918261@N00/429822911/, käytetty Creative Commons Attribution -lisenssillä

"Paras parisuhdetesti ikinä: yhdistetään minimalistinen, yltiösiisti mies ja enemmän ja vähemmän erimuotoiseen hamstraukseen ja kaiken maailman kipenöisillä ja kapenoisilla koristeluun taipuvainen naiseläjä, joka on tunnetusti aina ollut melkoisen suurpiirteinen huushollin hoitaja, eikä välttämättä edes rekisteröi lojumaan jääneitä tavaroita tai villakoiria nurkissa. Lisätään keitokseen rönsyilevä omakotitalollinen tavaraa, joka pitää sijoittaa jonnekin. Ymmärrettävästi tämä epämääräisten, mikä minnekin matkalla olevien muuttonyssäköitten sekamelskassa eläminen on ajoittain kiristänyt umpijärjestelmällisen siippani pipoa, mutta hyvin tuo on jaksanut pinnaansa venyttää…." "…Pisteet rakkaalleni, täytyy sen tosissaan musta tykätä, kun ei ole mun suhteeni toivoaan heittänyt!"

Näin Facebook-uutisvirrassani tämän viestin. Otin heti kirjoittajaan yhteyttä ja tiedustelin, josko hän voisi kirjoittaa tähän blogiin vähäsen elämästään ja kahden hyvin erilaisen ihmisen muuttamisesta ja hioutumisesta yhteen. Suureksi ilokseni hän lupautui. Toivotan mielenkiintoista lukuhetkeä!

߷•߷•߷

Hieman taustoja. Asustelin ennen nykyisen kumppanini tapaamista viime vuodet yksikseni omakotitalossa, jonka aikoinaan hankin yhdessä ex-aviomieheni kanssa. Exäni muutti töiden perässä ulkomaille vajaat kolme vuotta sitten - perimiehiseen tyyliin kutakuinkin "vain lompakko taskussa". Eli minulla oli siinä vaiheessa, kun ero astui voimaan ja talon myynti tuli pikkuhiljaa ajankohtaiseksi, setvittäväni viidentoista vuoden yhteiselon verran molempien tavaroita. Ja koska - tajuan sen nyt - olen vuosien varrella ollut mitä ihmeellisimmissä asioissa hamstraaja, sitä tavaraa tosiaankin oli. Paljon.

Yhteinen taipaleemme alkoi kolmenkymmenenkahdeksan neliön kerrostaloyksiöstä. Tavaramäärän salakavalasti kasvaessa emme suinkaan lähteneet karsimaan, vaan tuplasimme neliöt. Erinäisten, toinen toistaan isompien asuntojen kautta päädyimme lopulta ostamaan omakotitalon. Ja mitä enemmän tilaa, sitä enemmän tavaraa.

Olen tässä kuluneen vuoden ja talonraivausprojektin aikana pohtinut, miksi olen menneinä vuosina haalinut niin tolkuttomasti rompetta ympärilleni ja tullut siihen lopputulokseen, että ilmeisesti jossain määrin yritin tiedostamattani lääkitä erilaisten vaikeiden elämäntilanteiden aiheuttamaa pahaa oloa ostamalla jotain uutta. Tulos ei suinkaan suurimmassa osassa tapauksista ollut toivotunlainen säilytystilojen rajallisuuden vuoksi, päinvastoin. Vastaavasti tiedostan myös "palkinneeni" itseäni vaikkapa uusilla kengillä, jos asiat sujuivat hyvin. Muuttoprosessin alkaessa kenkiä oli 164 paria. Käsilaukkuja en edes laskenut. Farkkuja ja takkeja oli tusinoittain. KAIKKEA oli tusinoittain. Kaikkea oli liikaa. Se, että vuosia työskentelin parissakin eri tavaratalossa, ei ainakaan vähentänyt tarpeettoman tavaran kulkeutumista nurkkiin. Houkuttimet olivat liian lähellä. Saatoin esimerkiksi hankkia saman vaatteen kaikissa saatavilla olevissa väreissä, pelkästään siksi, "kun sai halvalla" tai "en osannut päättää, mistä väristä pidän eniten".

Tapasin nykyisen kumppanini samalla viikolla, kun posti toimitti eropaperit. Pikkuhiljaa, suhteemme syvetessä rakkaudeksi, alkoi tavaroitani siirtyä enemmän ja enemmän hänen reilun neljänkymmenen neliön suuruiseen, tyylikkään minimalistisesti ja modernisti sisustettuun rivitaloasuntoonsa. Asuntoon, josta pidin ensivierailusta lähtien suunnattoman paljon juuri siksi, että siellä ei ollut mitään turhaa. Oli tilaa hengittää. Siinä vaiheessa, kun aloimme vakavasti puhua "virallisesti" saman katon alle muuttamisesta, tiedostin kyllä, ettei toistasataa neliötä tavaraa mitenkään tule istumaan tähän yhtälöön. Ratkaisuja pyöritellessemme en (onneksi) kuitenkaan pitänyt järkevänä ajatuksena lähteä samalla rysäyksellä myymään kummankin asuntoa ja ruveta etsimään isompaa, yhteistä - mielestäni viisainta oli hoitaa ensin talon myynti alta pois, koska se eron jälkeisen omaisuuden osituksen myötä joka tapauksessa oli edessä, antaa yhteisen elämän asettua rauhassa uomiinsa puolisoni asunnossa ja vasta ajan kanssa, kaikessa rauhassa haeskella isompaa "pesäpuuta", mikäli se tarpeelliselta tuntuisi. Luulenpa, että jos puolisoni olisi tiennyt, millainen rumba on edessä, hän ei olisi tähän leikkiin lähtenyt.

Olen äärimmäisen kiitollinen rakkaalleni siitä, miten paljon olen hänen myötään kasvanut, kypsynyt ja tervehtynyt ihmisenä. Ja olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että hän on jaksanut auttaa ja tukea minua läpi koko prosessin. Minun maailmani ei kaatunut, kun roudasimme ulkovarastosta roskikseen autolasteittan vuosien varrella säästämiäni lehtiä tai kodinkoneiden ja kodinelektroniikan pahvilaatikoita styroxeineen. Silkkaa roskaa siis. Minun maailmani ei kaatunut, kun lahjoittelin ystäville ja sukulaisille kokonaisia astiastoja, huonekaluja, erilaisia kodin tarve- ja koriste-esineitä, kodintekstiilejä, vaatteita, kenkiä… asioita, joiden omistamista joskus pidin niin kovin tärkeänä. Minun maailmani ei kaatunut, kun katsoin itseäni peilistä päätäni puistellen niissä kohdin, kun latasin kaapeista ja laatikoista roskapusseihin mitä omituisimpia asioita, jotka normaali ihminen heittää surutta roskikseen. Minä olin säästänyt. "Jos joskus sattuisi tarvitsemaan."

Yleiseksi vitsiksi ystävien ja sukulaisten keskuudessa viimeisen vuoden aikana on noussut lause: "Mitä tuossa huushollissa ei ole, sitä ei tarvita." Siltä se tosiaankin alkoi tuntumaan. Joka vitsissä puolet totuutta, niinhän sitä sanotaan. Jossain vaiheessa iski ahdistus: olenko tosiaankin hankkinut (ja säilönyt) vuosien varrella joka ikisen kikottimen ja vekottimen, mitä markkinoille on tullut, olenko tosiaankin kuvitellut tarvitsevani joskus vaikkapa kymmeniä ja taas kymmeniä paketteja lautasliinoja, olenko tosiaan kuvitellut vaihtavani kaikki kodin koriste-esineet ja tekstiilit vuodenaikoihin ja juhlapyhiin sopiviksi muutaman viikon välein (paria joulua lukuunottamatta en niin koskaan tehnyt), miksi olen ajatellut tarvitsevani useita kokonaisia, 8-18 hengen astiastoja, tusinoittain pyyhkeitä ja pussilakanasettejä (iso osa edelleen paketeissaan), pienen lahjatarvikeliikkeen verran paketointitarvikkeita, valtaisat varastot kynttilöitä jne. Ja jos hankkii jonkin kauniin vaatteen, miksi säästellä sitä kaapissa. Pahimmillaan siinä käy, kuten minulla lukuisien vaatteiden kohdalla: painon vaihtelun myötä ne eivät lopulta ikinä päätyneet käyttöön saakka.

Vaikeinta oli karsia kirjoja ja elokuvia. Ketään ei yllättäne, että molempien kohdalla kokoelma oli valtaisa. Kirjastohuoneellinen kirjoja karsiutui neliovelliseksi kirjakaapilliseksi ja kolmikerroksiseksi kirjakarusellilliseksi niitä tärkeimpiä ja rakkaimpia, joiden pariin palaa aina uudestaan ja uudestaan, yhden huoneen seinät täyttänyt dvd-kokoelma muutamaan erikoispainokseen ja jokuseen sellaiseen, joita ei nykypäivän nettipalveluista löydä.

Minä olen aina ollut mitä tehokkain tilankäyttäjä, ominaisuus, josta toisaalta on nyt ollut hyötyä: pienten tilojen näppärät ja toimivat säilytysratkaisut ovat todellakin erikoisalaani. Olemme tehneet kompromisseja puolin ja toisin - minä karsin, mutta vastaavasti rakkaani hyväksyy, että jotain minusta on muutanut hänen luokseen myös "ylimääräisten" huonekalujen, astioiden ja koriste-esineiden muodossa, ei ainoastaan vaatteiden ym. arkipäiväisten hyödykkeiden kautta. Ja neliöt todellakin on otettu tehokäyttöön, kuitenkin tilan tunnun ja avaruuden säilyttämiseen pyrkien. Esimerkiksi makuuhuoneen ovessa piilossa roikkuu useampi kuin yksi käsilaukku siististi koukuissaan, mutta sitäkin oleellisempaa on, että valtava pahvilaatikollinen laukkuja lähti uusiin koteihin. Kaikkien näkösällä olevien esineiden suhteen periaatteeni on ollut, että mitään sellaista en näiden seinien sisälle kanna, joka ei miellytä myös rakkaani silmää. Vaikka tämä onkin nyt meidän yhteinen kotimme, pitää täällä olla molempien hyvä olla.

Voin kertoa, ettei mikään prosessi elämässäni ole ollut niin perinjuurin stressaava ja kuormittava, mutta samalla niin perinjuurin vapauttava, kuin tämä. Matkaa on vielä, ja työmaata - käyn jatkuvaa karsintaa täällä meidän pienessä, ihanassa kodissamme saavuttaakseni lopulta järkevät mittasuhteet tavaroiden suhteen. Yksi työmaa on vanhempieni luona, jonne päätyi tilapäissäilöön lajittelua odottavaa tavaraa, samaten puolisoni isän luona, jonne varastoitui lähinnä huonekaluja. Mutta matka on kuitenkin hyvässä alussa.

Kyllä: tämä prosessi on myöskin kuormittanut ja koetellut vielä tuoretta parisuhdettamme kohtuuttoman paljon. Ajoittain puolisostani on tuntunut, että minä hajanaisine muuttokuormineni valtaan häneltä kaiken elintilan tai että talon tyhjentäminen on loputon ikuisuusprojekti, joka kaiken liikenevän vapaa-ajan lisäksi lopulta syö meiltä myös kaiken elinvoiman. Mutta kaiken vähitellen hakiessa paikkansa, olemme, erilaisuudestamme huolimatta, löytämässä tasapainon yhteiseloomme, kuten myös erinäisiin piintyneisiin kodinhoidollisiin tapoihimme, toinen toistemme särmiä hioen. Ja kuten olemme todenneet: kun tästäkin selvisimme, selviämme mistä tahansa. Pikkuhiljaa elämä asettuu uomiinsa ja voimme rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja yhteistä kotia ilman menneen elämän painolasteja.

Olen luvannut puolisolleni - ja itselleni - etten enää ikinä päästä elämääni samaan jamaan, mihin se viime vuosina oli ajautunut. Panostamme tavarahankintojen sijasta elämyksiin ja arjen pieneen luksukseen. Yhdessä laitetun hyvän ruuan ääressä vietetyistä kahdenkeskisistä hetkistä on tullut meille tärkeitä - eikä siihen tarvita tusinan ihmisen ruokakattausvalmiutta oheistuotteineen, useana eri variaationa. Kyllä, rakastan edelleen pieniä, esteettisiä asioita ja saatan esimerkiksi kattaa arki-illan aterialle kauniit lautasliinat, mutta niiden varastoimista varten ei enää tarvitse varata kokonaisia kaappeja. Vähemmän on enemmän. Onni asuu aivan muissa asioissa, kuin materiassa.

Minna 

Meillä kaikilla on tarina kerrottavanamme. Haluatko jakaa omasi muiden kanssa? Ota yhteyttä milla.havanka@mekaselska.fi

Tee tällä kertaa helppo muutto

On helpompaa muuttaa, jos omistaa vähän tavaraa

Joillakin harvoilla meistä kokevat vain yhden muuton elämänsä aikana, kun osoitteeksi vaihtuu hautausmaa. Useimmat joutuvat pakkaamaan tavaransa ainakin kerran, jotkut moneenkin otteeseen. Muuttaminen ei ole koskaan kovin mukavaa, mutta muutaman niksin tietäminen helpottaa tuskaa.

Aivan ensiksi, älä pakkaa mukaasi mitään turhaa. Käy läpi omaisuutesi ja myy tai lahjoita pois kaikki, mitä et ehdottomasti tarvitse. Avaamattomat laatikot, joita raahataan kellarista kellariin, ovat jo vanha vitsi. Jos et ole käyttänyt jotain pariin vuoteen, anna sen mennä.

Muuttolaatikot kannattaa vuokrata, jos mahdollista. Ne ovat vahvatekoisia ja pinottavia. Jos päädyt kaupan laatikoihin, valitse tukevia hedelmälaatikoita. Laatikoita tarvitaan paljon. Muuttofirman suositus on laatikko per asunnon neliömetri. Jos sinulla on paljon painavia tavaroita kuten kirjoja, tarvitset useammankin.

Erittäin hyödyllisiä apuvälineitä ovat kuplamuovi, kiristyskalvo, maalarinteippi ja merkkaustussi sekä nokkakärryt. Kuplamuovia saa esimerkiksi postista. Siihen on helppo kääriä särkyvää tavaraa. Kiristyskalvo, elmukelmun vahvempi sukulainen, käärii irtonaiset hyllylevyt ja sohvat.

Nokkakärryt ovat aivan ehdottomat pesukoneen ja muiden painavien esineiden kantamisessa, ja laatikkojakin niillä saa siirrettyä kätevästi.

Astioiden ja muiden särkyvien esineiden pakkaamiseen kannattaa kuplamuovin lisäksi käyttää hyväksi vaatteita ja pyyhkeitä. Ne täytyisi pakata joka tapauksessa johonkin.

Pakkaa kirjat pieniin laatikoihin. Ne ovat yllättävän painavia.

Merkitse joka laatikkoon eri puolille, mitä laatikko sisältää ja mihin huoneeseen se menee.

Hengarivaatteet saat kätevästi jätesäkkeihin. Työnnä koukut pussista läpi ja teippaa säkki kiinni.

Päivittäin käytettävät tärkeät tavarat, kuten pesuvälineet ja vaihtovaatekerta, kannattaa pakata erikseen. Näin vältyt uudessa kodissa tonkimasta joka laatikkoa löytääksesi hammastahnasi.

Pyyhi kaapit saman tien, kun ne tyhjenevät. Säästät aikaa ja vaivaa loppusiivouksessa.

Kun kaikki tavarasi ovat siististi ja järjestelmällisesti pakattuina, kun muuttoapu saapuu, homma hoituu nopeasti ja tehokkaasti! Älä laita kavereita pakkaamaan, jos haluat saada apua muuttoon vielä joskus myöhemminkin.