Aurinko paistaa, lämmintä on! Hassuja postikortteja maailmalta

Minulle on siunaantunut laatikollinen postikortteja. Kävimme junnun kanssa yhtenä päivänä kaikki läpi ja lajittelimme ne. Osan korteista olen ostanut itse, mutta suurin osa on lähetetty sukulaisten matkoilta ja ulkomaalaisten kirjekaverieni kotipaikoista. Oi, mitä muistojen ilotulitusta se olikaan. Yksi italialainen kirjekaverini Fulvio kävi kerran lukioaikanani Suomessa ja taisi vähän ihastua minuun, korttivuoresta löytyi myös hänen matkanjälkeisiä vuodatuksiaan. Löysin myös paljon muiden silloisten kaverieni lähettämiä kivoja kortteja ja sydämessä läikähti lämpimästi.

Vanhoissa matkamuistokorteissa oli aika hassuja kuvia. Oikeasti, näin on omaa kaupunkia muinoin ajateltu markkinoitavan kivasti. Tässä on kolmentoista kortin kavalkadi. Mikä on suosikkisi? Kuva avautuu isompana, kun klikkaat sitä.

Terveisiä Rhodokselta. Toiset hankkivat ihosyöpää perämoottorin vieressä, yksi esittelee persvakoansa keskellä korttia.

Terveisiä Penedosta, Brasiliasta. Kalankasvatusaltaat ja eväkkään puristaminen ovat hienointa, mitä voi näyttää.

Terveisiä Jämsästä. Täällä asutaan joko loputtomissa betonilaatikoissa tai pikkuruisissa mökeissä, tervetuloa.

Terveisiä Szamotułystä. Täällä on tällainen iso kauppa, jonka edessä aina poseeraamme. Olemme myös saaneet kaupunkimme kolme autoa samaan kuvaan.

Terveisiä Valkealasta. Tänne meidän motelliin kelpaa kyllä tulla vaikka vähän hienommallakin autolla. Meillä on myös oikein cafeteria.

Terveisiä Kupiškiksesta. Tässä on meidän keskusta ja pääkatu neljän ruuhkassa.

Terveisiä Panevėžyksestä. Valitsimme tämän kuvan viihtyisästä ja kauniista hotellistamme, koska siihen sattui mukaan myös Pertin hieno villapaita.

Terveisiä Vela Lukasta. Täällä on kuivia mäkiä, palmuja ja rivi laatikkomaisia autoja.

Terveisiä Tallinnasta. Puoliautio parkkipaikka ja tyhjät lipputangot reunustavat hienosti tätä kalseaa tornia.

Terveisiä täältä jostain Liettuan neuvostotasavallasta, Sniečkus-kaupunkia ei löydy kartoista. Haluamme esitellä teille tämän riemukkaan ja inspiroivan kouluympäristön iloisine oppilaineen. No, ainakin sen koulun.

Terveisiä Gran Canarialta. Täälläkin punoitetaan ihanasti ultraviolettisäteiden hyväilyssä. Tapsa tuolla miettii mihin ihmeeseen hän juuri astui altaan pohjalla.

Terveisiä Costa Calabralta. Meillä on täällä hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa neljässä aivan samannäköisessä paikassa. Minne haluaisit mennä?

Terveisiä Linköpingistä. Haluamme esitellä teille torilla istuvan irvistävän mummon, jota nainen katsoo vihaisesti, vettä vuotavan häkkyrän ja puiston, joka on niin hieno että portit pidetään visusti kiinni teiltä turisteilta. Ettette tule sandaaleissanne meidän ruusuja tallaamaan.

Kiitos korteista :D

Visiitti Kööpenhaminaan, osa 3: Yleisiä huomioita

Kööpenhamina on varmaankin yhtä hyvä paikka shoppailla kuin mikä tahansa suurkaupunki. Nyt ei oltu kuitenkaan ostosmatkalla. Kauppakeskusten ja ostoskatujen tutut merkit ja ketjukaupat eivät minua kiinnostaneet, vaan kurkin uteliaana millaisia pikku liikkeitä ja muuta kiintoisaa sivukaduilta löytyi.

Herkuttelijan taivas

Joka paikassa on kahviloita, kahviloita, kahviloita. Pyörävuokraamo voi olla myös kahvila, levykauppa voi olla kahvila, löytyipä jopa pankki jossa oli kahvila.

Kioskista sai mukaan tuoreita sämpylöitä, jotka halkaistiin ja laitettiin juustoa tai leikkelettä valmiiksi väliin. Leipomotiskeiltä myytiin naurettavan halpoja viinereitä, porkkanakakkulohkareita ja muita leipomuksia.

Luomutuotteet olivat hyvin näkyvillä, ja ruokapaikoissakin näkyi paljon luomuaineksista tehtyjä annoksia. Olipa jossain luomunakkikioskikin, sellaista en ole Tampereella nähnyt vielä.

Hygge

Kivoja istuskelupaikkoja löytyi runsaasti ja ympäristössä oli muutenkin mielenkiintoista liikkua.

Allekirjoittanut jälkikasvunsa kanssa vauhdissa leikkipuistossa

Kierrätys ja muu yhteistoiminta

Erään kadun varressa oli naapuruston kierrätyskaappi, josta käsittääkseni sai ottaa ja tuoda sinne tarpeen mukaan. Ihmettelin vähän miten se on säästynyt ilkivallalta. Olisi kiva saada tällainen meidänkin naapurustoon.

Oli hauska nähdä kadunvarressa sähköautojen latauspisteitä. Bongasin yhteiskäyttöautonkin (letsgo).

Rosenborgin linnanpuistossa törmättiin kaupunkiviljelyyn. Entisaikojen linnankeittiöpuutarhan inspiroimaa Kongens Køkkenhave -puutarhaa ylläpitävät vapaaehtoiset ja TagTomat-yritys.

Edelliset osat: osa 1: Airbnb, osa 2: Pyöräily

Visiitti Kööpenhaminaan, osa 2: Pyöräily

Kööpenhaminan pyöräilykulttuuri on maailmankuulu. Kaupungissa on melkein 400 km pyöräteitä ja enemmän pyöriä kuin asukkaita. Puolet asukkaista kulkee pyörällä matkansa ja neljäsosalla kaksilapsisista perheistä on rahtipyörä. Vain 29% kotitalouksista omistaa auton.

http://www.visitcopenhagen.com/copenhagen/sightseeing/copenhagens-bike-culture
http://www.techinsider.io/copenhagen-is-hilariously-obsessed-with-bicycles-2015-8
http://denmark.dk/en/green-living/bicycle-culture/copenhageners-love-their-bikes/

Kööpenhaminassa on vuokrattavissa sähköavusteisia kaupunkipyöriä, joihin on integroitu tabletti suunnistamista ja maksamista varten. Suunnittelimme tutustuvamme kaupunkiin niiden päältä käsin, mutta sain jo ennen matkaa tiedon toimistolta, että pyörä on sen verran raskas, ettei se sovi kuin aikuiselle. Totta se sitten olikin, kun paikan päällä vielä kokeilimme. Kaupunkipyörien palautuspisteitä on tuhkatiheässä ja aikuisvoimin ne ovatkin erinomainen ratkaisu liikkumiseen.

Meidän suuntamme siis oli perinteinen pyörävuokraamo. johon palautettiin sopivan korkuinen lastenpyörä juuri sillä hetkellä kun sellaista tarvitsimme. Käytimme sopivan sijainnin takia Baisikeli-nimistä vuokraamoa. Vuokraussysteemi oli vähän hankala. Mukana piti ensinnäkin olla passi. Pyörät piti valita ensin, sitten niiden numerot täytettiin vuokrauslappuun, jonka kanssa mentiin tiskille. Jos kyseiset pyörät olikin jo joku aiempi jonossa ehtinyt valita, piti mennä takaisin ulos valitsemaan uusia pyöriä. Asian olisi ehkä voinut hoitaa tehokkaammin. Toisaalta jos jonoa ei ole, homma toimii hyvin.

Pyöräretkemme suuntautui keskustan itäpuolella sijaitsevalle Amagerin saarelle. Myös Kastrupin lentokenttä sijaitsee saarella.

Amagerin saari. Kuva: www.openstreetmap.org

Saaren koillisrannalla on hieno Amagerstrandin hiekkasärkkä, jossa kävimme kääntymässä. Sieltä näkyy merelle, ja Tanskan ja Ruotsin välinen siltakin häämöttää. Rantaa pitkin menee hauskasti kiemurteleva pyörätie, joka johtaa toimintabunkkerilta toiselle. Bunkkerien luona mm. myytiin jätskiä ja vuokrattiin segwaytä.

Amagerin ranta

Pyörätiet ovat erilaisia kuin Suomessa. Autotien vieressä menee korotettu pyöräkaista, jonka vieressä on vielä korotettu jalkakäytävä. Vähintään pyöräkaista on erotettu autokaistasta viivalla, ja risteyksissä on pyöräkaista myös maalattu erottuvalla värillä. Vauhti pyöräkaistalla on reipas. Fisketorvetin kauppakeskuksen kulmalta lähtee Cykelslangen, pelkästään pyörille tarkoitettu siltamutka.

Lastipyörät olivat erittäin yleisiä. Pari kertaa näin jopa pariskunnan toisen jäsenen kulkevan kätevästi laatikossa.

Pyörävuokraamoja ja -korjaamoja oli todella monessa paikassa.

Tässä vielä pyöräaiheinen kuvakavalkadi:

Kauppakeskuksessa on parkkihalli pyörille

Pyöriä on joka nurkalla

Kuljetuspyörä

Kauppaan tullaan pyörällä eikä autolla

Tuunattu pyörä

Parkkiruutu pyörätaksille

Tarpeeksi pyörätelineitä

Lastipyörä

S-junissa saa kulkea ilmaiseksi pyörän kanssa

Nopeusrajoitus

Astetta hienompi pyöräkauppa (nihola.com)

Kööpenhamina, turvallinen pyöräilykaupunki

Seuraavaksi: Visiitti Kööpenhaminaan, osa 3: Yleisiä huomioita

Visiitti Kööpenhaminaan, osa 1: Airbnb

Vietimme perheen kanssa viikon kaupunkiloman Kööpenhaminassa. Reissu oli monin tavoin antoisa ja ajattelin kirjoittaa siitä vähäsen. Ensimmäisessä kirjoituksessa kerron millainen kokemus Airbnb-majoitus oli, sitten kirjoitan Kööpenhaminasta pyöräilykaupunkina ja viimeiseksi vielä yleisiä fiiliksiä kaupunkielämästä.

Airbnb - miksi ja miten

Majapaikkamme oli ihana pieni koti, jonka vuokrasimme Airbnb:n kautta. Asunto sijaitsi vanhassa kerrostalossa Vesterbron kaupunginosassa.

Airbnb on verkossa toimiva palvelu, jonka kautta tavalliset ihmiset voivat vuokrata kotejaan vieraiden käyttöön. En ollut käyttänyt sitä itse aiemmin, mutta olin kuullut hyviä kokemuksia.

Majoituspaikkoja voi etsiä karttanäkymän kautta. Ilmoituksissa on kuvia asunnosta, kuvaus ja hinta. Viikon vuokra oli varsin kohtuullinen hotellihintoihin verrattuna ja käytössämme olisi koko huoneisto varusteineen.

Löysimme erään sopivan asunnon, jonka omistaja ei kuitenkaan vastannut 24 tunnin sisällä. Ehdimme jo löytää toisen ennen vastausta. Lähetimme vuokrauspyynnön, jossa kerroin vähän keitä olemme, ja myönteinen vastaus tuli melko nopeasti. Vuokra maksettiin siinä kohdassa.

Vaihdoimme asunnon omistajan kanssa muutaman viestin palvelun kautta, kyselin vinkkejä missä käydä ja missä syödä. Saimme ohjeet mistä haemme avaimen. Emäntämme oli erittäin ystävällinen ja avulias.

Paikan päällä

Löysimme oikean talon ja saimme avaimen ohjeiden mukaan. Vähän jännitystä tuotti se, ettei ovissa ollut nimiä tai numeroita ja lukot olivat vanhanaikaiset ja jäykät. Olisi ollut hieman noloa yrittää tunkeutua naapurin ovesta sisään. Pääsimme lopulta sisälle asuntoon, joka oli yhtä kiva jollei vielä kivempikin kuin ilmoituksen kuvissa. Meillä oli nyt keittiö, pikkuinen kylppäri, olohuone ja makuuhuone.

Ruokapöydällä meitä odotti paketti suklaakeksejä ja tervetuloviesti, jossa kerrottiin esim. wifin salasana. Pääsimme viestin ohjeilla riemuksemme katsomaan tietokoneelta EM-futiksen loppuottelun.

Pulmat ja ratkaisut

Pieni tenkkapoo syntyi illalla, kun meille ei oltu laitettu pyyhkeitä valmiiksi esiin. Mietimme uskallammeko ottaa pyyhelaatikosta omin luvin kuivaimet, ja päätimme kysyä seuraavana päivänä asiaa. Asia olikin vain unohtunut isäntäparilta, ei ongelmaa.

Myöhemmin viikolla olimme kauhuissamme, kun pikku kylppärin seinässä oleva suihkuteline alkoi löystyä. Pelkäsimme hajottaneemme jotain, mutta viestittely selvitti että teline oli ollut vähän huonosti kiinni jo alun alkaen eikä ollut mitään hätää. Omistaja olisi jopa tullut viivana korjaamaan sitä, jos se olisi aiheuttanut meille ongelmia.

Huoneiston luovutus

Lähtöpäivänä meidän piti sopimuksen mukaan luovuttaa huoneisto muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä. Saimme helposti sovittua, että voimme säilyttää laukkuja huoneistossa lähtöön asti. Siivosimme jälkemme hyvin ja otimme käytetyt lakanat pois sängystä. Kirjoitimme pienen kiitosviestin. Lähtiessämme laitoimme avaimet postiluukusta sisään.

Jälkeenpäin

Tuntemattomien yksityishenkilöiden välisessä toiminnassa luottamus on kaikki kaikessa. Airbnb:n toimintaan kuuluu, että matkan jälkeen sekä isäntä että vuokraaja kirjoittavat palvelussa toisistaan arvostelun. Meillä ei ollut isännistämme kuin hyvää sanottavaa, ja mekin saimme hyvät suositukset.

Tämän kokemuksen perusteella voin suositella palvelua lämpimästi!

Seuraavaksi: Visiitti Kööpenhaminaan, osa 2: Pyöräily

Asuntovaunun aurinkosähköistys

Eikö olisikin mukavaa valita yöpymispaikka sen mukaan, missä on kauneimmat näkymät eikä mistä sattuu saamaan sähköä?

Tuttavani asensi aurinkosähköjärjestelmän asuntovaunuunsa. Pyysin häntä kertomaan vähän lisää asiasta...

***

Hankimme perheellemme vuosi sitten vanhan asuntovaunun, ajatuksena kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu. Ensimmäisenä kesänä reissuöitä ei tullut lopulta kovin montaa, mutta kävi selväksi, että tämähän saattaa olla meidän juttu! Siispä lähdimme kehittämään vaunuilukokemusta entisestään.

Vaunulla on helppoa ja mukavaa leiriytyä leirintäalueelle, jossa on palvelut lähellä ja sähköä saa töpselistä, mutta itseäni kuitenkin viehätti ajatus siitä, että voisimme hilata vaunun johonkin syrjäiselle paikalle, vaikkapa meren tai järven rannalle ja leiriytyä näin vähän kauemmas muista ihmisistä. Tämä ns. puskaparkkeilu toki vaatii hieman omavaraisuutta energian suhteen, jos
aikoo käyttää mm. valaistusta tai vaikka ladata kännykkää tai tietokonetta jne. Onhan vaunussa akku sitä varten, mutta sitten kun se tyhjenee, pitää lähteä etsimään latauspaikkaa. Ratkaisu ongelmaan saattaisi olla aurinkopaneeli!

Vanhan vaunun edelliset omistajat olivat saaneet 12V järjestelmän sähköjohdoista aikamoisen spagettisotkun, eikä systeemissä ollut ainoatakaan sulaketta, pääkytkimestä puhumattakaan.  Siksi sotkua oikoessa tuntui helpolta asentaa vaunuun samalla myös paneeli. Mietittyäni sähköjärjestelmän käyttötarkoituksia, laskeskelin että meille varmaan riittäisi 100W nimellisteholla toimiva paneeli. Käyttökohteita on lähinnä valaistus, radio, kaasukäyttöisen jääkaapin ja lämmityslaitteen sytytys, kännykän ja tietokoneen lataus.

Hankin paikallisesta liikkeestä 100W paneelin, netistä tarjouksella PWM lataussäätimen infonäytöllä, sekä Biltemasta uuden 62Ah akun. Motonetistä löytyi liimat, sähköjohdot ja MC4 liittimet. Tälle paketille tuli arviolta hintaa noin 350e.

Sähkö on tässä mittakaavassa todella halpaa, joten tuottamallamme sähköllä ei järjestelmän hintaa tulla koskaan hankkimaan takaisin.  Asia saa kuitenkin erilaisen näkökulman, kun ottaa huomioon leirintäalueiden sähkömaksun, joissa usein on kiinteä päivähinnoittelu. Tyypillinen päivämaksu valosähkölle on 5e.

Toinen hyvä puoli paneelissa on se, että akkua tulee säännöllisesti (joka päivä) ladattua, jolloin akku pysyy paremmassa kunnossa. Edellisen akun kohtalo oli tyhjeneminen, koska loppusyksystä ei ollut käyttöä eikä virtajärjestelmässä pääkytkintä, joten joku radion herätevirta tms. imi sen tyhjiin. Ikään kuin viimeisenä niittinä arkkuun, unohdin tyhjentyneen akun vaunuun koko talveksi...

Ja onhan se aina mukava, ettei tarvitse pitkiä jatkojohtoja vedellä leirintäalueella, joten odotukset ovat korkealla! Katsotaan miten tämä kesä tien päällä sujuu!

***

Kiitos selostuksesta ja hyviä vaunureissuja :)

PS. Tässä on muuten maailman pienin asuntovaunu, QTvan!