Vihertää se sammalkin

Kuva: Emma Paperclip

Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa. Tätäkin kirjoittaessani käydään puutarhoissa sitkeää ja loppumatonta taistelua luontoa vastaan. Voikukkia napsitaan sileää nurmea rumentamasta erityisellä voikukkia varten hankitulla työkalulla tai myrkytetään glyfosaatilla. Muhkuroita siloitetaan, peltotonttia pengerretään. Eräs vihattu viheriäinen on sammal, jota pihassa ei saisi olla, paitsi turveharkoissa, joihin sitä yritetään saada kasvamaan piimän voimin.

Kodinelektroniikkaliikkeessä käydessäni kiinnitin huomiota kahteen vierekkäiseen laariin. Toisessa myytiin hiustenkihartimia ja toisessa hiustensuoristimia, arvatenkin suorahiuksisille ja kiharatukkaisille.

Suomessa otetaan suihkurusketuksia ja valellaan iho itseruskettavalla voiteella, ettei näytettäisi kalpeilta. Kiinassa kaikissa voiteissa on vaalentavia ainesosia, koska ruskea iho tarkoittaa että olet mikä lie köyhä ulkotyöläinen.

Kunpa olisin kovaäänisempi ja rohkeampi, miettii hiljainen. Kunpa osaisin edes joskus pitää suuni kiinni, miettii rempseä.

Olisipa minulla iso kartano, toivoo ahtaan asunnon haltija. Asuisinpa ihan pienessä talossa, huokaa kartanon asukki.

En suinkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä osaansa ja lakata tavoittelemasta onnea. Haluaisin meidän huomaavan, että onni voikin olla ihan lähellä. Että ponnistaisimme omasta tilanteestamme käsin sen sijaan että murehdimme mihin emme pysty. Että arvostaisimme itseämme juuri tällaisena ja käyttäisimme omia vahvuuksiamme sen sijaan että yritämme vääntäytyä muottiin joka ei meille sovi. Että osaisimme nähdä, että meillä on juuri nyt jotain sellaista, mitä joku toinen haluaisi ja toivoisi saavansa.

Mieti ainakin kuinka paljon tavaroita kannattaa hankkia ja kuinka paljon rahaa käyttää muuttaakseen jotain, joka olisi ihan hyvä juuri noin...