Sinä et ole museonhoitaja

Mitä pitempään elämme, sen enemmän meille kertyy muistoja. Kun vanhemmat sukulaiset poistuvat keskuudestamme, heidän tavaransa jäävät meidän omistukseemme. Tavaroista voi tuntea olevansa vastuussa. Tavarat voivat painaa meitä. Tuntuu siltä, että merkkejä eletystä elämästä tulisi säästää jotakin tulevaa varten.

Olet saanut mummoltasi astiaston. Se on vähän hankala eikä sitä tule käytettyä, mutta et voi hankkiutua siitä eroon, koska olet saanut sen mummoltasi. Sinun kuuluu säilyttää sitä.

Olet säästänyt kaikki saamasi joulukortit, pääsiäiskortit, synttärikortit ja hääkutsut. Niitä on jo aikamoinen laatikollinen. Et voi lopettaa keräämistä, koska olet kerännyt kaikki aiemmatkin. Eikä niitä voi heittää pois, koska olet kerännyt niitä niin pitkään.

Vuosia tai vuosikymmeniä vanhat opiskelumateriaalisi ovat kansioituna siististi laatikoissa. Voi olla, että joskus vielä palaat niihin. Ja ehkä lapsesi tai lapsenlapsesi haluavat katsoa niitä jokin päivä.

Sinä et ole museonhoitaja.

Maapallon viimeiset pääsiäiskortit eivät ole sinun vastuullasi. Sinun ei tarvitse pitää arkistoa vanhoista tapahtumista ja museoida tavaroitasi jälkipolvia varten. Museointi ja säilöminen tahtoo helposti viedä mennessään ja tulee säästettyä vähän kaikkea lehtileikkeistä menneiden vuosikymmenten vaatteisiin.

Kannattaa käyttää kuitenkin tiukkaa harkintaa ja kylmää päätä. Toisaalta et varmaankaan haluaisi asua museon varastossa, toisaalta et saisi heittää pois mitään todella arvokasta.

Rukin tukin pää

Valokuvat ja kirjeet ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia, varsinkin jos niistä tietää keitä kuvissa on ja ketkä ovat kirjeiden lähettäjät ja vastaanottajat. Älä hävitä niitä ilman tarkkaa harkintaa.

Henkilökohtaisille muistoille riittää yksi laatikko. Sinulla saa olla ollut todella värikäs elämä, jotta perikuntasi jaksaa aikanaan käydä läpi kokonaisen ullakollisen historiaasi. (Jatkossa ihmisten elämä onkin tiristetty kivan kätevästi digitaaliseen Facebook-otteeseen.) Sinulla ei ole velvollisuutta säilyttää vuosittaisia "Maailmassa tapahtui"-kirjoja vuodesta 1963 lähtien.

Esi-isiesi esineet käy läpi ajatuksella, mutta älä ota niistä liian painavaa vastuuta. Jos kukaan muu sukulaisesi ei niitä huoli, ei sinunkaan tarvitse niitä säilyttää. Koeta kuitenkin etsiä niille uudet kodit jos mahdollista, ettet laita roskiin jotain, jota joku toinen arvostaisi. Useimmat meistä eivät edes tunnistaisi vanhoja käyttöesineitä tai niiden palasia. Paljon aarteita on heitetty välinpitämättömästi saunan pesään.

Kun lopulta olet tiukan karsinnan ja seulonnan kautta löytänyt ne elämäsi esineet, jotka merkitsevät sinulle paljon ja joista et missään tapauksessa halua luopua, älä piilota niitä varastoon vaan laita kauniisti esille. Valaistuna vitriinissä tai kehyksissä seinällä ne luovat siltaa menneistä vuosista nykypäivään arvokkaasti.

Anna museoiden hoitaa oma hommansa ja suuntaa katse tähän hetkeen!

Oletko sinä museoijatyyppiä? Mitä kaikkea olet säästänyt?
Entä oletko perinyt vanhoja tavaroita? Mitä olet tehnyt niillä?