Olen ollut pitkään "tästä voi vielä tehdä jotain"-ihminen, ja on vaatinut suuria henkisiä voimia ja luopumisen tuskaa tunnustaa itselleen, etten sitten kuitenkaan ole tehnyt säästämistäni aineksista yhtään mitään.
Laatikossa on kuitenkin joitakin juttuja, jotka aion säästää, joten kaikki on käytävä läpi.
Ei ole tullut korjattua eikä tule, lautanen saa mennä.
Sisällä onkin sitten kaikenlaista. Ja lisää kaikenlaista. Ja vielä vähän kaikenlaista.
Tässä ehkä erikoisin säilyttämäni asia: pienet ikivanhat silmälasin linssit. Ne saattavat olla minun lapsuuden laseistani tai sitten ei. Ilman historiatietoja ne ovat vain lasinpalaset.
Avainkaulanauhoja on vähän liikaa siihen nähden, ettei yhtäkään tule enää käytettyä...
Pelikortit nappasin mukaan mummini jäämistöstä. Ne ovat tietääkseni kuuluneet papalleni.
Noin, valmista! Yhden kassillisen vien lähipäiväkotiin askartelutarvikkeiksi, toisen vien kierrätyskeskukseen ja roskiin meni osa tavarasta. Jotkut tavarat olivat väärissä paikoissa, kuten tyhjät ilmapallot. Laatikkoon jäi huomattavan paljon vähemmän, ja mieskin uskaltaa ottaa sieltä nyt kuumaliimapistoolin tarpeen vaatiessa.
Miten paljon teillä on "tästä voisi vielä tehdä jotain"-tavaraa?
Minulla on yksi korkea kaappi ja yhden lipaston kaksi laatikkoa täynnä askartelutarvikkeita :-) Karsimisen varaa varmasti olisi, ja sen aion lähiaikoina tehdäkin, mutta jonkin verran pitää jättää luovuudelle varaa. Käsityöihmiselle on nimenomaan olennaista, että on mistä ammentaa jos ja kun inspiraatio iskee.
VastaaPoistaNiinpä! Ja voi tosiaan haastaa itseään että tarvitseeko tarvikkeita kaapillisen vai riittääkö laatikollinen.
Poista