Täysiä tyhjiä hetkiä

Kuva: momo

 Joskus täysimmät hetket tapahtuvat silloin, kun ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

Pari päivää sitten minulle nousi jostain kätketystä syystä mieleen alitajunnasta kaksi tapausta, jolloin tunsin ajan pysähtyneen todella.

Ensimmäinen kokemus tapahtui lukioaikana ollessani kielikurssilla. Ryhmämme majoittui jonkinlaisessa leirikeskuksessa, jossa oli majoitustiloja ja opiskeluluokkia. Keskuksessa oli myös ns. hiljainen huone - ei kappeli, vaan ehkä pikemminkin jonkinlainen meditointitila. En ollut koskaan käynyt sellaisessa ja huone kiinnosti minua kovasti. En muista enää miten se oli sisustettu. Muistan veden solinan ja hämärän valaistuksen, jotenkin tuntuu että valot olisivat saattaneet olla värillisiä. Huoneessa oli ihanaa vain istua hiljaa, se oli kuin toinen maailma. Ulkopuolella kovat loisteputkivalot ja hälinä, sisällä hämärä hiljaisuus, joka kutsui mietiskelyyn.

(En ole sitä ennen enkä sen jälkeen käynyt hiljaisissa huoneissa. Kauppakeskuksissa tai tavarataloissa, ja ehdottomasti kouluissa ja päiväkodeissa, tällaisella huoneella voisi olla käyttöä. Tauko tungoksesta, kuunnellen hiljaista veden solinaa ja linnun laulua, hetki vain omien ajatustensa kanssa.)

Toinen erikoinen läsnäolon kokemukseni on vähän tuoreempi. Olin juuri eronnut ja muuttanut pois yhteisestä kodista. Tämä tapahtui ennen joulua. Vanhempani kyselivät haluaisinko tulla sinne jouluksi, mutta minulla oli vahva tarve olla yksin. Lähdin jouluaattona koiran kanssa kävelemään ei erityisesti minnekään. Kuuntelin samalla musiikkia. Päädyin järven rantaan ison kallion luokse. Yhtäkkiä luureistani tuli tämä kappale. Seisoin siinä jouluna taivaan alla yksin, katselin talvista järveä ja joulua viettävää kaupunkia ja kuuntelin pianoa ja jousia enkä ollut lainkaan surullinen. Se hetki on jäänyt mieleeni aivan taianomaisena.

Läsnäolo ja hetkessä eläminen eivät onneksi vaadi mitään hiljaisia huoneita tai yksinäisiä jouluja. Meditatiivisen läsnäolon kokemuksen voi saada vaikka vaivatessaan pullataikinaa, pestessään käsitiskiä tai kolatessaan lunta pihasta. Täytyy vain hiljentää sisäinen kälätys, avata kaikki aistit ja vastaanottaa hetki sellaisena kuin se on.

Olisiko sinulla hiukkasen aikaa siihen näin kiireiden keskellä?

Sählääjästä tietoiseksi tekijäksi

 Olen synnynnäinen multitaskaaja eli monen yhtäaikaisen tehtävän suorittaja. Vien tavaroita huoneista toisiin, luen sähköposteja, viikkailen vaatteita, kirjoitan blogia, teetän lapsella puheharjoituksia, teen ruokaa, koulutan koiria, imuroin, maksan laskuja, juttelen perheen kanssa, kirjoitan kalenteriin menoja ja kaikki yhtäaikaa.  Oletko ehkä samanlainen? Töissä auki on neljä ohjelmaa ja kymmenen nettisivua, chatti ja sähköposti kilisevät jatkuvasti ja puhelin soi. Sitä on niin tehokas!

Vai onko? Sitä kuvittelee jotenkin saavansa paljon aikaan tekemällä sataa asiaa yhtä aikaa, mutta todellisuus on karumpi. Ihminen ei ole kovin kummoinen multitaskaaja. Olen itseäni nopeampi. Teen jotain enkä huomaa tehneeni sitä. Vasen käsi ei tiedä mitä oikea puuhaa.

Joulun tienoilla minulle koitui tästä harmiakin. Kävin ennen pyhiä vaihdattamassa lapsen rannekellon rikkoutuneen rannekkeen ja ajattelin antaa korjatun kapineen hänelle paketissa. En vain löytänyt rannekelloa enää mistään. Minulla oli hatara muistikuva siitä, että laitoin kellon samaan muovikassiin toisen paketointia odottavan esineen kanssa, muttei sitä sieltä löytynyt. Kyllä ärsytti.

Missä hetkessä elät?

Sähläämisen voi estää eräällä helpolla, mutta samalla vaikealla konstilla. Joillekin se tulee luonnostaan, me muut saamme tehdä asian eteen vähän enemmän töitä.

Kyse on tietoisuudesta, tietoisesta läsnäolosta ja tekemisestä.

Kello meni hukkaan, koska en ollut täysin läsnä laittaessani sitä johonkin. Ajattelin jotain ihan muuta, olin jo askelen edellä suunnittelemassa seuraavaa asiaa.

Luin syksyllä Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. Se on tietoisen läsnäolon perusteoksia. Kirjassa puhutaan paljon melko mystisiäkin asioita sisäisestä valosta, kärsimyskehosta ja muusta, joka ei aukea ihan kertalukemisella, mutta minuun iski heti täysillä seuraava väite: Vain tämä hetki on todellisuutta. Menneisyys ja tulevaisuus ovat pelkkää kuvitelmaa. Sitä kannattaa miettiä jonkin aikaa. Sillä niin se on: tässä ja nyt on se mikä on totta ja konkreettista. Kaikki muu on joko menneitä muistoja tai jotain mitä ei ole vielä tapahtunut.

Miksi eläisit tässä hetkessä?

Jos suuntaat huomiosi nyt-hetkeen, tiedät koko ajan mitä olet tekemässä. Teet sitä millä on merkitystä. Jos olet tietoisesti läsnä, et jää väsyneenä painelemaan keskustelupalstan päivitysnappia odottaen että jokin muuttuisi, vaan menet nukkumaan. Et hukkaa esineitä sen takia, ettet oikein huomannut mihin ne laitoit. Sitku-ajattelusi vähenee.

Tietoinen läsnäolo on myös hetkeen pysähtymistä, omien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten viileää ulkopuolista tarkkailua. "Vai niin, tuollainen ajatus. Jaaha, tällainen tunne." Läsnäolotaidot voivat parantaa tunteidenhallintakykyjä.

Miten keskittyä hetkeen?

Tietoisesta läsnäolosta (mindfulness) on kirjoitettu paljon ja suosittelen aiheeseen tutustumista.

Omalla kohdallani vähennän sähläystä ensinnäkin vähentämällä vauhtia. Ei ole mitään järkeä tehdä asioita hosumalla, kuten vanha sananlaskukin kertoo. Keskityn siihen mitä teen ja teen sen huolella. Minun on myös keskityttävä tekemään yksi asia loppuun ennen kuin aloitan seuraavan. Muuten käsillä on helposti kymmenen kesken olevaa projektia. Pysähdyn välillä miettimään mitä olen tekemässä. Onko se sitä mitä minun pitäisi tehdä? Mummini tapasi sanoa: istu kiireemmäks aikaa. Jos tuntuu ettei millään ehdi kaikkea, yrittää varmasti tehdä liian monta asiaa.

Hidastaminen ja hetkeen keskittyminen on minun haasteeni ja kouluni itselleni. Aion vuoden päästä olla siinä paljon parempi kuin nyt. Entä sinä?

Kaksi kuukautta jouluaattoon, oletko jo ehtinyt tehdä kaiken?

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluaattoon. Tässä kohdassa olisi hyvä antaa viikko-viikolta ja päivä-päivältä -lista tehtävistä, jotka täytyy saada aikaiseksi ennen joulua. Joululahjat, leivonnaiset, siivous, pöytäliinojen silitys, ruokapöydän koristeet - paljon on tekemistä ja aika käy vähiin.

Mutta koska olen minä, en anna sellaisia ohjeita ja listoja.

Jos viihdyt keittiössä, suunnittele ihmeessä herkullinen menyy alku-, pää- ja sen seitsemän sortin jälkiruokineen.

Jos tykkäät siivota, ehdit varmasti kaikki kaapitkin läpi kahdessa kuukaudessa.

Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei joulun idea ole ajaa itseään piippuun tekemällä asioita, joita äiti, isoäiti, isoäidinäiti ja koko historiasta piinaavasti tuijottavien esiäitien kaarti on aikoinaan tehnyt, Sinun ei tarvitse tehdä niistä mitään, jos et halua.

Järjestä niin, että sinulla ja kuka kanssasi pyhiä mahdollisesti viettääkin on mukavat oltavat. Jokaiselle se tarkoittaa eri asioita. Jos haluatte syödä pakastepizzoja ja katsoa zombileffoja läpi jouluyön, se on ihan ookoo.

Jos teillä on hyvä perusjärjestys ja siivoatte säännöllisesti, ei joulusiivouksen tarvitse olla sitä kummempi. Kukaan ei tietääkseni vietä joulua kaapissa, joten niitä ei tarvitse mitenkään erityisesti hinkata. Muistan hyvin yhden joulun, joka uhkasi mennä pilalle, kun hinkkasin vihaisena saunaa puhtaaksi juuri ennen joulurauhanjulistuksen alkua, koska pitihän saunan olla puhdas. Siinä oltiin jo melko kaukana joulun hengestä.

Mikäli tavaroilla ei ole vielä omaa paikkaansa ja niitä on ehkä turhan paljonkin, ehdit hyvin raivata ja karsia ennen joulua. Siinäpä hyvä motivaattori: joulu rojusta vapaassa kodissa! Ehkä löydät jopa joululahjaideoita omista kätköistäsikin? Älä kuitenkaan laita roinaa kiertoon, anna lahjaksi vain todella tarpeellista.

Älä stressaa epäolennaisista asioista. Keskity tärkeimpään: perheeseen, ystäviin, kiitollisuuteen, ystävällisyyteen, hyvän voittoon. Tuo valoa talven keskelle olemalla ihana rentoutunut itsesi. Möröt jääkööt pyhäinpäivän yöhön!

Zombi, porsas, narttu vai sinä?

Meillä käy joskus semmoinen ihan karsea narttu. Se huutaa ja tiuskii ja viskoo tavaroita mennessään. Jos jokin ei mene sen mielen mukaan, saavat kaikki katua.

Välillä vieraana on myös yksi zombi. Se tuijottaa lähinnä eteensä eikä saa mitään tehtyä. Jos puolikuollut olio jotain onnistuu tekemään, tapahtuu se vahingossa ja sekin yleensä jää puolitiehen.

Silloin tällöin käväisee peilin takana ruma läski porsas, tyhmä kuin saapas, jolla paikat roikkuvat ja aivot ovat surkastuneet.

Oletko tyytyväinen siihen millainen ihminen olet? En puhu nyt ulkonäköstäsi, vaan mielentilastasi, energiatasostasi, vireestäsi, mielialastasi. Kuinka usein olet energinen ja hyväntuulinen ja kuinka usein käyt jonkinlaisella säästöliekillä?

Voit vähentää zombien, porsaiden ja muiden versioiden esiintymisiä yksinkertaisin, mutta tehokkain keinoin.
 
1. Elä kunnolla. Nuku tarpeeksi. (Katso infografiikka siitä mitä kehollesi tapahtuu, kun et saa tarpeeksi unta. Jo yhden yön unenpuute muuttaa kellogeeniä.) Syö terveellisesti. Ulkoile päivittäin. Mietiskele. Ole läsnä.

2. Juttele kauniisti. Itsellesi. Kuuntele sisäistä ääntäsi, sitä mitä itsellesi puhut. Paljonko siitä on syyttelyä ja moittimista ja paljonko kehuja ja kannustusta? Kehu itseäsi enemmän. Meillä vessan seinään on maalattu nurinpäin "olet kiva" niin että se näkyy peilistä. Se on tietenkin aivan liian vaatimatonta. Teillä voisi lukea "olet ihana", "olet upea", "olet täydellinen".

3. Muista omat tarpeesi. Milloin otit viimeksi omaa aikaa? Oma aika ei tarkoita silittämistä. Sinulla täytyy olla viikoittain aikaa, jolloin saat tehdä mitä haluat ja joka antaa sinulle voimaa. Käy kuntosalilla tai kirjastossa, laitata kyntesi, opiskele, kävele yksin metsässä, mikä sinulle parhaiten sopiikin. Jos et pidä huolta itsestäsi, et jaksa pitää huolta muistakaan.

4. Ole armollinen. Joka päivä ei tarvitse olla tehopäivä. Jos olet flunssassa, on tärkeämpää että lepäät kuin että paikat kiiltävät ja pöydässä on itse aamutorilta ostetuista raaka-aineista tehtyä luomuruokaa. Tee sen verran kuin mihin omat voimavarasi riittävät.

5. Delegoi. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Ota hommiin mukaan muu perhe ja ulkoista työt aina kun pystyt. Härkäpäisesti yksin sinnittelevistä tulee helposti katkeria ja äkäisiä.

6. Suunnittele etukäteen. Sähläystä ja paniikkia vähentää se, että tiedät mitä olet tekemässä ja mitä tapahtuu kunakin päivänä ja viikkona. Käytä perhekalenteria ja kännykän muistutuksia.

7. Yksinkertaista. Muuta ympäristösi sekamelska rauhaa antavaksi järjestykseksi. Luovu tavaroista, jotka huutavat sinulle "sinun pitäisi", "olet laiska", "et selviä meistä". Älä yritä niin paljon. Tee vähemmän, mutta kunnolla.

Sitten on aikaa

Ihanaa, mökkikausi on taas käynnissä! Rankan työviikon jälkeen päästään mökille rentoutumaan ja rauhoittumaan! Vietetään koko kesäloma mökillä!

 Pitääkin ostaa sinne vähän kesäkukkia. Siellä ois se yksi seinä joka pitäisi maalata. Tänä vuonna voitais muuten rakentaa sinne uusi isompi terassi! Aattele miten ihanasti siellä sitten mahtuu grillaamaan! Ne ulkohuonekalut siellä pitää muuten käsitellä taas. Sopisko siihen terassiin semmoinen pergola?

Uskaltaakohan sinne laiturille enää mennä, muistatko kun siinä oli pari aika huonoa lautaa? Se pitäis varmaan uusia.

Sitku meillä on se seinä maalattu ja terassi rakennettu ja laituri nakutettu ja ulkotuolit öljytty ja kukkapenkit kitketty ja istutuslaatikot koottu ja pensaat trimmattu ja vene tervattu ja kesäloma mennyt niin sitten kyllä ehditään istua ja rentoutua!

Eiku…?!

Keskity olennaiseen ja opi rakastamaan arkea

Kuva: Sabrina M

Lapsiperheessä hyvän järjestyksen ylläpitäminen on haasteellista. Sukkien silittäminen on vaihtunut legopalikkojen onkimiseen vessanpytystä.

Vähennä stressitasojasi ja ota mallia niiltä, joilla homma toimii.

Ei yksin siivoamista. Jos sotkijoita on monta, tarvitaan monta siivoajaakin. Ota avuksi siivouspalvelu, robotti-imuri ja vähintään muut perheenjäsenet. Pienetkin lapset pystyvät tekemään heille sopivia askareita, kuten tyhjentämään astianpesukonetta ja poimimaan omia leluja lattialta. Jokainen perheenjäsen siivoaa omat jälkensä. Pese vain ne vaatteet, jotka on suvaittu tuoda likapyykkikoriin.

Ei huonojen välineiden kanssa tuhraamista. Jos teillä tulee paljon pyykkiä, tarvitset ison pyykkikoneen. Hyvään imuriin kannattaa satsata.

Ei turhaa työtä. Älä tee arjesta itsellesi liian hankalaa. Vaatteita, saati koko vaatekertaa, ei tarvitse laittaa pesuun heti ensimmäisestä pienestä tahrasta. Kurahaalareista voi harjata pahimmat pois ovella, niitä ei tarvitse pestä päivittäin. Laita likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen ja puhtaat suoraan kaappiin. Leikkejä ei tarvitse siivota pois monta kertaa päivässä. Hanki leluille isot laatikot, jonne ne voi helposti heitellä päivän päätteeksi.

Ei tarpeettomia askeleita. Likapyykkikorit, pesukone, kuivuri ja puhtaitten vaatteiden säilytys kannattaa laittaa niin lähekkäin kuin mahdollista.

Ei kaikkea kerralla. Pidä osa leluista pois käytöstä ja kierrätä niitä, niin siivottava määrä on pienempi. Laita eri lasten pikkuiset vaatekappaleet omiin värikoodattuihin pesupusseihinsa, joissa voit pestä, kuivata ja viedä kaappiin.

Ei stressiä. On päiviä, jolloin ei vain ehdi kaikkea mitä pitäisi. Muista, mikä elämässä on tärkeintä. Haluatko, että lapsesi piirtää äitienpäiväkorttiin luuttuavan ja imuroivan hermoheikon haahkan, koska sellaisena hän sinut näkee? Isoäidilläni oli tapana sanoa: ”Istu kiireimmäksi aikaa.” Siinä on viisautta – istahda alas ja mieti mikä nyt oikeasti on polttavin ongelma, ja onko se loppujen lopuksi kovin polttava.