Keräsin aikaisemmin kissoja. Ei tietenkään oikeita - vaikka olenkin suuri kissojen ystävä - vaan koristekissoja. Joka maassa, jossa vierailin, hankin kissan. Jäin kissakoukkuun. Pyysin sukulaisten ja ystävien matkoilta tuomisiksi kissoja. Ja niitä tuli. Minulla oli lopulta kymmeniä kissoja: isoja, pieniä, karvaisia, sileitä, suippoja, solakoita.
(Minun täytyy tunnustaa, että kissat ovat vielä olemassa. Ne ovat jossain pölyttyneessä laatikossa vanhempieni luona. Minun täytyy vielä jonain päivänä kohdata kaikki ne vaivalla kerätyt kissat silmästä silmään, tarttua kissaa hännästä, nostaa kissa pöydälle ja ratkaista kattikysymys.)
Olemme kauneutta rakastavia ihmisiä, ja kauniita esineitä on vaikea vastustaa. Niitä tekee mieli kerätä lisää ja lisää.
Ennen pitkää havaitsemme kuitenkin, että nämä pienet pirulaiset ovat kerta kaikkiaan vallanneet kotimme. Ne ovat vallanneet erilaiset tasot kuten kirjahyllyt, ikkunalaudat ja pöydät. Ne keräävät pölyä ja vaikeuttavat siivoamista. Mikä oli aluksi kaunista ja söpöä onkin nyt sotkuista ja likaista ja ahdistavaa.
Mikä neuvoksi? Otetaanpa esimerkiksi tuo kissalaumani.
Jokaisella kissalla on tarina ja historia. (Rehellisyyden nimissä kannattaa tässä kohtaa tunnustaa, jos näitä tarinoita ei enää edes muista.) Jos pidän tarinoista ja haluan säästää ne, voin valokuvata kaikki kissat ja kirjoittaa muistiin mistä ja milloin ja miksi ne hankittiin. Voin tehdä niistä vaikka blogin. Muistojen säilyttämiseen ei tarvita koko esinettä, kuvakin voi riittää.
Jos taas haluan katselemisen lisäksi myös pidellä kissapatsaita käsissäni, minun kannattaa valita kasasta muutama minua eniten miellyttävä ja parhaiten yhteen sopiva kissa ja tehdä niistä asetelma sopivaan paikkaan kotonani. Pölyisessä laatikossa isossa kasassa niistä ei ole silmäniloa kenellekään.
On myös mahdollista, että olen oikeastaan kerta kaikkiaan kyllästynyt koko läjään. Haluan ampua ne maatakiertävälle radalle ja siirtyä uuteen kissapatsaattomaan vaiheeseen elämässäni.
(Kunhan saan kissat käsiini, saatte nähdä mihin itse päädyin!)
Viimeinen vaihtoehto on kaikkein virkistävin ja antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen mikä mielestämme on kaunista ja miten haluamme asuntomme koristaa tai olla koristamatta.
Ovatko sinun koriste-esineesi valloitusretkellä? Puolustaudu kaikin voimin - tämä on sinun kotisi!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kerro omista ajatuksistasi ja kokemuksistasi!