Suomalaisissa kodeissa sanotaan olevan noin 10 000 tavaraa. Määrä tuntuu suurelta, mutta ei tarvitse kuin katsoa omaan kaappiinsa niin ei enää ihmettele.
Asuntomme on kahdessa tasossa, yläkerrassa on lapsenmentävä parvihuone. Portaiden alle on sinänsä järkevästi laitettu säilytystilaa oven taakse. Käytännössä kolo on ihan kamala rojunkerääjä, koska siellä ei ole mitään hyllyjä tai vastaavia.
Säilytämme aktiivisesti portaiden alla työkalupakkia ja porakonetta. Mitä muuta, siitä aloin ottaa selvää.
- hiomahiiri
- pistosaha
- porakone
- hiomapaperia kolmea eri karkeutta
- laajennuksen piirustukset
- koiran aktivointipeli
- kolvausasema
- kukkamultaa 1,5 säkkiä
- ikkunatiivistettä
- aitaverkkoa pieni pala
- edesmenneiden hiirten purua ja heinää
- työkalupakki
- muovikassillinen sirkkelin varaosia
- silikoniruisku
- oksasakset
- listasaha ja jiirilaatikko
- eristyskangasta
- kolmijalka
- trimmerin akku ja laturi
- erilaisia ruuvi- ja naulapakkauksia
- suojalaseja 3kpl
Tyhjyyden siivous
Tyhjennettyäni kaapin se oli helppo - ja tarpeen - imuroida.
Muovipussisäilytys, nounou
Laitoin trimmerin irto-osat pieneen laatikkoon, jossa lukee selvästi TRIMMERIN LATURI JA AKKU.
Mystiset irto-osat
Yhdestä pussista löytyi erinäisiä irrallisia osia mukaanlukien pikkuinen muovinpala. Uskalsin olettaa sen olevan roska ja heitin sen pois. Muut osat laitoin omaan laatikkoonsa. Käyttöohjeesta tunnistin, mihin ne liittyvät ja osasin nimetä laatikon. Täytyy neuvotella vielä miehen kanssa tarvitaanko esim. noita irtoavaimia vai olisiko meillä ennestään jo samanlaiset.
Vein eristekankaan ullakolle. Hiirten purut ja heinät saivat mennä jo pois, mitä niillä enää tekee.
 |
| Tässä toinen edesmenneistä hiiristä |
Seuraava askel on miettiä miten tilan saisi hyödynnettyä tehokkaammin, ettei kaikki olisi lattialla.
Farmarin rouva täällä taas! Minä olen niin noviisi näissä tietokonejutuissa, että en tiedä näkyykö vanhempiin kirjoituksiin vastaaminen sinulla, joten vastaan siis tähän uusimpaan -vanhasta asiasta. Siihen lakanajuttuun littyen, niin näin maalla asuvana sitä ei aina huomaakkaan, kuinka erilaiset tilanteet kaupungissa asuvilla on noitten säilytystilojen suhteen. Oletan siis sinunkin asuvan kaupungissa. Usein olenkin ihmetellyt, että olenko ainoa maalla asuva, joka lukee tällaisia blogeja, vai eivätkö he vain kommentoi. Meillä on niin kovin moni asia toisin...
VastaaPoistaUseimmiten naisihmiset muuttavat miehen kotitilalle asumaan ja se on sitten sellainen kuin se on. Harvemmin sieltä varmaan mihinkään muutetaan sen takia, että voisi vaihtaa pienempään asuntoon ja pärjätä vähemmillä tavaroilla. Yleensä niitä tavaroitakin on jo valmiiksi enemmän kuin lääkäri määrää. Vaatteita ja sen myötä tietenkin pyykinpesua on myös ihan eri lailla. Meillä esim, kun on lypsykarjatila, niin seuraavasti: Tavallisten vaatteiden lisäksi kolmen henkilön navettavaatteet, kolmen työvaatteet (navetassa on eri vaatteet, kuin muissa työhommissa) ja pojan paremmat työvaatteet (niitä käytetään vieraille töitä tehtäessä). Lisäksi vielä miehen ja toisen pojan metsästysvaatteet. Kenkiä tietenkin samalla kaavalla.
Monissa blogeissa kehotetaan luopumaan autosta ja suosimaan julkisia. Täällä se vaan ei mene niin. Joka paikkaan on matkaa kymmeniä kilometrejä ja jos vaikka toukokuun lopussa lähtee linja-autolla kirkonkylälle, niin saa odottaa siellä elokuun puoliväliin, että pääsee takaisin, kun taas kouluautot kulkevat:-)
Tämä kaikki meni nyt ihan ohi varsinaisen aiheen, mutta kirjoitin nyt kuitenkin. Olen pala kerrallaan lukenut vanhempia kirjoituksiasi ja inspiroitunut. Tuttua asiaahan tuo on, mutta mikä siinä on, että siitä lukeminen jotenkin voimaannuttaa ja kuvia katsoessa helpottaa, kun ammattilaisellakin on samanlaisia nyssäköitä... Onneksi löysin tämän!
Hei taas, farmarin rouva :) Minulle pitäisi kyllä tulla viesti jokaisesta kommentista vaikka olisikin vanhan kirjoituksen alla.
PoistaNäin se menee, maatilan hommat vaativat paljon erilaisia vaatteita ja työkaluja, onneksi siellä on lääniä niitä säilyttää. Tietty omavaraisuus on myös tarpeen sähkökatkojen ym varalta.
Kun kävin erään maalais-marttayhdistyksen illassa puhumassa, tuli esiin myös eräs hauska asia. Mummut eivät uskalla heittää pois ullakoiltaan ja aitoistaan mitään romua, kun lapsenlapset tulevat ja sanovat että hei, tuohan on arvokas sisustusesine! Esim. vanhat perunalaatikot.
Minusta asian ydin on kuitenkin käydä läpi vähitellen kaikki nurkat, kartoittaa mitä löytyy, miettiä onko kaikki käytössä ja tarpeellista ja järjestää tavarat helposti löydettäviksi.
Olen miettinyt viitsiikö kotoa laittaa kuvia, mutta sitten olen kääntänyt sen juuri kuten ajattelit, että sepä voi armahtaa ja voimaannuttaa lukijaa.
Mukavaa viikon jatkoa!