31.10.2016

Se Hervannan kohtelias ja varovainen bussikuski


Siitä asti kun kuulin, että Tampereelle Hervantaan tulee robottibussikokeilu, olen odottanut pääseväni kyytiin. Ehdin jo vähän aikaa sitten innostua:


On aina hyvä mennä täysin ohjelmoidulla robottiautolla, joten maltoin odottaa. Tällä viikolla liikennekokeilu aloitettiin sitten virallisesti, ja minähän mieheni kanssa heti sopimaan lounastreffejä robottikyydillä.

Robottibussi ei mene ensimmäisenä Hervannan valtaväylälle aamuruuhkaan sompailemaan, vaan se ajaa pientä pätkää Teknillisen Korkeakoulun ja Hervantakeskuksen välillä. Autoliikennettä siinä välillä ei taida juuri kulkea, mutta opiskelijoita senkin edestä. Vaikka fukseja joka syksy lisää tuleekin, tuskin niitäkään on ylimääräisiä. Eli varovainen täytyy olla.




Ehdimme odotella pysäkillä jo sen verran, että menetimme uskomme ja melkein jo lähdimme kävelemään itse kohti lounasravintolaa. Mutta sitten näimme pikku bussin saapuvan!


Bussi oli maailman söpöin pieni kulkupeli.
Autonomiset pikkubussit tulevat Suomen kaduille tänä kesänä kehittämään uusia ratkaisuja kaupunkiliikenteen globaaleihin haasteisiin. Kustannustehokkaiden, vähäpäästöisten ja matkustajien tarpeet huomioivien piensähköbussien kuljetuskapasiteetti on 9 henkeä. (sohjoa.fi)
Sen voisi maalata vaikka keltamustaraidalliseksi ja laittaa katolle tuntosarvet.


Tällaisen pikkuisen sähköbussin tarkoituksena on täydentää olemassaolevaa joukkoliikennettä, ei korvata sitä. Se voisi toimia syöttöliikenteenä vaikkapa ratikkalinjalle. Täällä Tampereella on kova älämölö siitä, että ydinkeskustaan pitäisi päästä omalla autolla ja mieluiten parkkeeraamaan liikkeen eteen. Onhan suuri osa tamperelaisista niin huonojalkaisia, etteivät pysty kävelemään bussipysäkiltä saati parkkihallista. Ehkä pikkubussi voisi kuljettaa keskustassa ihmisiä kauppoihin.

Kun astuimme bussiin, siellä olikin Ylen toimittaja ja kuvaaja ja huomasimme lupautuneemme haastateltaviksi. Juttua automaattisesta ajamisesta piisasi niin, ettei tullut jäätyä edes toisessa päässä pois kyydistä, vaan ajoimme toisenkin kierroksen.

Kyyti oli rauhallista ja pehmeää ja sähköauton tapaan hiljaista. Bussi ajaa ihan hitaasti tai pysähtyy, jos joku kävelee sen vierellä. Eräs täti kuunteli reippaillessaan musiikkia kuulokkeilla eikä varmaan huomannut takana vaanivaa bussia. Seurasimme häntä hipihiljaa pitkät pätkät.


Kyyti jätti todella innostuneen olon. Tällaisella bussilla todella kelpaa ajella! Kuskin puuttumista ei huomannut millään tavalla. Tällä hetkellä ohjaus perustuu GPS:ään ja ennalta ohjelmoituun reittiin, eli bussi kulkee kuin raiteilla. Tulevaisuudessa voisi kuitenkin käyttää ympäristön 3d-mallinnusta. Esteet bussi havaitsee lidarilla eli lasertutkalla. Se on niin tarkka, että se havaitsee sadepisaratkin, joten testejä ajetaan nyt vain hyvän sään aikana.

Kiitos kyydistä! Menkää tekin kokeilemaan jos pääsette :)

Lue lisää: Robottibussit liikenteeseen Hervannassa




Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

21.10.2016

Hyvä ikä -messut 2016

Värejä ja tyyliä ei tarvitse hylätä, vaikka kävelemiseen tarvitsisikin keppiä. Sabi

Hyvä ikä -messut ovat Suomen laajin ikääntymisen messutapahtuma. Vierailin messuilla tänä vuonna nörttilasit silmillä ja kokosin alle muutaman löydön, jossa uusi teknologia liikuttaa, lisää turvallisuutta, auttaa viestimään ja lisää itsenäisyyttä. 


Aktivoivaa suksimista

Heti sisälle messuhalliin tultuani huomasin lähimmässä kojussa kovaa hiihtomeininkiä. Kyseessä oli Turku Game Labin ja SENIORsomen yhteistyössä tekemä liikuntapeli, jossa pelihahmoa ohjataan sensorin välityksellä itse liikkumalla ruudun edessä. Pelihahmo on hiihtäjä, joka saa sivakointiinsa vauhtia käsillä tehdyillä tasatyönnöillä ja joka pidetään kaartelevalla ladulla ottamalla sivuaskelia. Kiviin ja puihin ei kannata törmäillä. Kokeilin peliä helpoimmalla asetuksella itsekin ja siihen uppoutui tosi kivasti, vaikka se yksinkertainen olikin. (Innovoin siihen tosin itse heti mukaan zombeja.)

www.seniorsome.com
www.turkugamelab.fi


Ketjuton turvalukko

Suomen Salpa Oy:n salpalukko on ulko-oven turvalukko, joka aktivoituu, kun ovikelloa soitetaan. Ovi avautuu vain raolleen, minkä jälkeen asukas voi todeta, onko tulija uhkaava vai ystävällinen. Avausnapista ovi aukeaa kokonaan, hälytysnapista laukeaa sireenihälytys. Langaton ohjauspaneeli on pieni ja seinästä irrotettava, sen voi laittaa vaikka yöpöydälle.

www.salpalukko.fi


Älyasunto ja virtuaalirollaattori

MeWeT on uusimman hyvinvointiteknologian tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristö, joka rakentuu yhteistyössä Sataedun ja SAMKin kanssa.



SAMKin pisteellä oli myös demo kahdesta pelistä. Ensimmäisessä kerättiin ruudulta sydämiä ja sitä pystyi ohjaamaan tasapainolaudan tai käsiohjaimen avulla. Käsiohjain oli 3D-tulostettu itse.



Toinen peli oli liikkumiseen motivoiva sovellus, joka muuntaa oikean kävelymatkan (vaikkapa 100 m) Suomen halki kuljettavaksi matkaksi ja näyttää tabletin ruudulla kuvia tämän kuvitteellisen matkan varrelta. Näin kliinisen valkoisia käytäviä pitkin käveleminen muuttuu mielekkäämmäksi.




Vaimo rakas! Pistä urheilukanava!

Evantia esitteli tabletilla toimivaa kommunikointiohjelmistoa, jonka avulla esimerkiksi aivohalvauspotilas tai muistisairas henkilö, joka ei pysty itse puhumaan, voi helpommin viestiä omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Ohjelman kuvanäppäimillä voi koostaa lauseita osasista tai lukea ääneen valmista tekstiä. Ohjelma oppii käyttäjän kielenkäyttöä ja jopa murresanoja. Ohjelmaan voi myös ladata omia kuvia vaikkapa eri huoneista ja kuviin aktiivisia pisteitä, jolloin ei tarvitse käyttää edes sanoja.

Kuulin ihanan tarinan miehestä, joka oli pystynyt ohjelmiston avulla itse huutelemaan vaimoa eri huoneesta ("vaimo rakas! vaimo rakas!") ja pyytämään saada istua lempinojatuolissa ja laittamaan urheilua telkkarista, eikä hänen tarvinnut odottaa että joku tulee kysymään, He olivat pystyneet käymään oikean keskustelun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

www.evantia.fi


Lusikka koneiseen käteen




Jos lusikka ei pysy omassa kädessä, teknologia tulee avuksi. Besticin konelusikoija tottelee kiltisti ruokailijan käskypainalluksia, ottaa lautaselta halutun suupalan ja nostaa sen syöntikorkeudelle. Seuraava suupala haetaan vasta, kun ruokailija käskee. Antureiden avulla koko lautanen käydään läpi. Keittoakin laite osaa lusikoida siististi, se pyyhkii lusikasta valumat puhtaaksi.

www.bestic.se
www.algoltrehab.fi

Lue myös: Hyvä ikä -messuilla 2014


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

19.10.2016

Mindtrek 2016, päivä 3

Jakamistalous kaupungeissa


Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).


Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.


Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.


Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Green Business Development: Who will win the new mobility race? New mobility survey


Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.


Johanna Kohvakka, From Waste To Taste

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla - kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.



Roope Mokka, Demos Helsinki

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja - mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia - sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla - ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt - kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta - mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.




Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

18.10.2016

Mindtrek 2016, päivä 2

Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Frans Mäyrä

Mindtrek-konferenssin toinen päivä alkoi tutkija Frans Mäyrän esityksellä Pokemon GO -pelistä. Taskuhirviöiden keräilypeli saavutti valtavan suosion tänä kesänä - suomalaisessa peliä käsittelevässä Facebook-ryhmässä on yli 25 000 jäsentä. Pelin vaatimia ominaisuuksia alkaa löytyä jo tarpeeksi monen älypuhelimesta.

Olemme menossa kohti kulttuuria, jossa pelaaminen ja leikillisiä elementtejä sisältävä kommunikointi rytmittää muita arkipäivän touhujamme. Pelit voivat olla kivoja mutta myös orjuuttaa. Peleistä irtautuminen on taito, jota pitäisi opettaa.

Pokemon Go on suunnannäyttäjä. Se on vilauttanut vähän lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia ja saanut aikuisetkin pelaamaan ja vielä julkisesti. Tulevaisuuden pelit tulevat menemään vielä pitemmälle. Teknologian kehittyessä pelit tuovat ripauksen taikuutta elämäämme.

uta.fi: Pokemon Go antaa esimakua tulevasta

Aamupäivän keynoteissa kuulimme asiaa ensin nopeista 5G-verkoista, jotka yhdistävät kaiken. Lauri Oksasen (Nokia) ehkä vähän teknisestä esityksestä mieleeni jäi parhaiten tämä kuva:

Verkot kehittyvät, ihmisten mahdollisuudet lisääntyvät

Ensin kyse oli ihmisten yhdistämisestä, puheluiden soittelusta, tekstarien lähettämisestä. 2000-luvulla Google, Youtube, Facebook ja muut palvelut toivat sisältöä ja osallistumista. Verkkoteknologian kehitys mahdollistaa toisilleen juttelevat laitteet (IoT), maailman, jonka toimintaan käyttäjä voi laajasti vaikuttaa itse ohjelmoimalla, ja ehkä älymmekin paranee koneiden auttamana.

Älyä ja innovatiivisuutta todellakin tarvitaan. Keynote jatkui Markku Markkulan (Euroopan alueiden komitea) näyttämällä melko masentavalla kuvalla:

Innovaatiot punaisella

Alueiden komitean ykkösprioriteetti tulevina vuosina on luoda työpaikkoja ja kestävää kasvua mm. seuraavin keinoin:

* alueiden tutkimus- ja innovaatiokykyä parannetaan
* yrittäjähenkeä kehitetään
* digitaalisille verkoille ja palveluille sopivia olosuhteita luodaan
* raja-aitaa online ja offline -maailmojen välillä madalletaan

Alueita ja kaupunkeja kehotettiin tukemaan paikallisten innovaatioekosysteemien syntyä ja kehitystä. Avoimet innovaatiot, yrittäjän mindset ja kokeilukulttuuri ovat se, millä mennään. Synergiaa ja toisilta oppimista tarvitaan!


Älypormestarit koolla

Ennen lounasta viiden kaupungin (Tampere, Turku, Oulu, Malmö, Linz) pormestarit keskustelivat älykkäistä kaupungeista. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen sanoi, että älykaupunki tarvitsee älykästä teknologiaa, älykästä dataa ja älykaupunkilaisia. Datan avaamisessa tulee olla rohkea. Lähetin itse toiveen, että mukana olisi enemmän myös sellaista dataa, jota päivitetään useammin kuin kerran vuodessa tai kuukaudessa.

Iltapäivän keynotessa professori Boyd Cohen esitteli ajatuksiaan älykkäistä kaupungeista, innovaatioalueista ja yrittäjyydestä. Innovaattorit eivät enää halua asua Silicon Valleyn tapaisissa esikaupunkialueiden teknologiapuistoissa vaan urbaaneilla, kävelykelpoisilla, palveluita ja elämää kuhisevilla alueilla. Tampereenkaan ei kannata haikailla Euroopan Piilaaksoksi vaan olla mieluummin Älylaakso.

Eurooppalaiset kaupungit hakkaavat Yhdysvallat innovaatiokeskuksina useasta syystä:

* paremmin (ihmisiä varten) suunnitellut kaupungit
* älykaupungit
* yrittäjyyttä tukevan pehmeän infrastruktuurin kuten yhteistyöskentelytilojen käyttöönotto
* paremmat turvaverkostot
* USA on jo menettänyt johdon innovaatioissa
* alkuvaiheen pääomasijoitusten (venture capital) rooli vähenee
* maahanmuuttaja-yrittäjyys on helpompaa

Päivän päätti osaltani IoTn nykytilaa ruotiva yritysedustajien paneeli (kaikki miehiä! Naiset, olette/olemme hyvin tervetulleita kehittämään älykaupungin teknologisia innovaatioita).



Jouduin yleisöön puolivahingossa, enkä valitettavasti saanut keskustelusta paljonkaan irti, mutta olipa Maestro-sali mahtavan kaunis.

Maestro-sali, Tampere-talo

Päivä loppui kuitenkin pieneen nousukiitoon innostavien jälkikeskusteluiden merkeissä:
* jos ei vielä ole niin tee itse
* ajattele isosti, hae rahoitusta ja tee kunnolla
* pidä suomalaisten innovaatioiden lippua korkealla

Osallistuinpa viimeiseksi vielä ennen takin hakua Jollan arvontaan. Siihen ei riittänytkään nimen raapustus arvontalappuun, vaan piti osata luoda uusi ambience eli teema jonkin kuvan perusteella. Miehelläni on Jolla enkä ymmärrä lainkaan sen käyttölogiikkaa, joten melko haparoiden mentiin. Sain kuitenkin kuulla selvittäneeni tehtävän melkeinpä nopeiten kaikista. Sain kotiinviemisiksi kaksi lämmintä Jolla-pipoa. Jos voitan, annan kyllä puhelimen miehelleni.

Lue myös:

* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 3: Jakamistalous kaupungeissa


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!