13.4.2015

Tee vihlee!

Kuva: Valerie Everett

Naperolle tehtiin taikatemppua. Taikuri vaihtoi taiallaan esineen väriä: valkoinen, musta, valkoinen... Lapsi seurasi kiinnostuneena ja kiljaisi sitten innoissaan: "Tee vihlee!"

Tämä tarina on jäänyt mieleeni. Lasten mieli on vielä avoin, mutta me aikuiset olemme eläneet niin pitkään, että tiedämme miten maailma toimii. Valkoisesta ja mustasta ei saa vihreää ja näin se nyt vain on aina ollut ja näin meillä on aina tehty.

Meille ei ainakaan mitään intternettiä tule, sanoi yksi eläkeläisnaapuri. Toinen eläkeläisnaapuri etsii jatkuvasti netistä tietoa yhdestä sun toisesta asiasta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut valtavasti: radion uutislähetyksien hartaasta kuuntelemisesta on tultu televisio-ohjelmien yhteisölliseen seuraamiseen pikkuruisella kommunikointilaitteella Twitterissä hashtagin avulla. Yksi haluaa pysyä vanhassa ja turvallisessa, toinen miettii voisiko uudella olla jotain annettavaa.

Yksi vanhentuva tapa on tavaran kokoaminen ja kerääminen. Tavaraa on koko ajan helpommin ja suuremmassa määrin saatavilla, se on tullut halvemmaksi, ja pois sitä ei voi antaa, koska se on ihan käyttökelpoista ja sitä voi vaikka joskus vielä tarvita. Tavaran säilömiseen tarvitaan suurempia asuntoja, joista maksetaan enemmän asuntolainaa ja joiden siivoaminen on raskasta. Mahdoton-blogin mukaan yli puolet meistä hautaa tarpeettomat tavarat kodin säilytystiloihin, ja sitä tarpeetonta tavaraa riittää.

Uusi järkevämpi tapa olisi laittaa tavara vilkkaammin kiertoon eikä säilöä sitä pölyyntymässä omassa varastossa. Jos jotain tiettyä sitten joskus kuitenkin tarvitsee, voisi sen helposti digitaalisten palvelujen eli kuluttajan näkökulmasta vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä.

Kierrätyskeskus 2020 -hankkeessa kehitetään mallia, jossa kuluttaja voisi tuoda kaiken kierrätettävän yhdelle luukulle. Sen takana etsittäisiin tavaroille ja materiaaleille uudelleenkäyttö- tai kierrätyskohteet digitalisoinnin avulla. Kuulostaa todellakin tehokkaalta!

Mikä ammattijärjestäjän rooli voisi tässä kehityksessä olla?

Tavaroista eroon pääseminen on vain yksi osa kaikesta. Edelleenkin sitä ennen täytyy miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa siinä elämäntilanteessa, jossa asiakas on. Ammattijärjestäjä tarjoaa tukea pohdinnalle ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja - ehdottaa sitä "vihleää" kun asiakas on jumissa. Tätä voi vielä tarvita -ajattelu istuu syvällä.

Kaikille eivät tietokoneet ja sovellukset ole helppoja ja tuttuja, niiden käyttämisessä voisi olla avuksi. Moderni kierrätyskeskus voisi tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan ammattijärjestäjänkin kautta.

Ja tietenkin ammattijärjestäjä auttaa järjestämään ja säilyttämään järkevästi ne tavarat, joilla on lupa jäädä kotiin etsimällä, ehdottamalla ja toteuttamalla asiakkaalle sopivia säilytysjärjestelmiä.

Millaisia ajatuksia sinulle herää omistamisen ja kierrättämisen tulevaisuudesta?
Mikä sinua estää tai hankaloittaa tällä hetkellä laittamasta laiskaa tavaraa kiertoon?


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!

6.4.2015

Anopin kosto eli Miten paljon tavaraa ajattelit jättää jälkeesi?

Kuva: Eric Mueller

 Ajan kuluessa tavaroita kertyy, ja kertyy, ja kertyy, varsinkin jos asuu pitkään samassa talossa. Nämä tavarat eivät haihdu itsestään minnekään, vaan jonkun täytyy tehdä niille jotain.

Poimin nettikeskusteluista kaksi näkökulmaa asiaan.

"Anoppi sanoi joskus, ettei voi muuttaa pois isosta omakotitalosta, kun siellä niin paljon tavaraa. Teki mieli sanoa, että kukas sen tavaramäärän sitten joskus käy läpi. Joskus se on jonkun tehtävä kuitenkin. Luulisi, että omat tavarat olisi kuitenkin parasta käydä läpi itse, ja eläkkeellä ollessa ehkä olisi aikaakin... Mutta enhän tietenkään voinut sanoa mitään. Pitää vain huolehtia, ettei itse toimi samoin." (lähde)

"Meidän mummo (89-v.) on saanut päinvastaisen vimman. Oli lahjoittanut naapurille vanhat Arabian lautaset, kun ei niillä mitään tee. Kuluneitakin olivat. Viime viikolla pelastin hopeisen kynttilänjalan, joka kuului isoisänisälle, joutumasta kaatopaikalle. Ei silläkään mitään tee. Kummastelin, että mistä nyt tuulee. Mummo kun ei ole vielä iästään huolimatta koskaan höperrellyt. Kertoi sitten minulle, että raivaa tavaroita, ettei meidän tarvitse nähdä niin paljon vaivaa, kun hänestä aika jättää." (ei löydy enää netistä)


Kenen kontolle sinun tai vanhempiesi tavarat aikanaan jäävät? Onko kellään aikaa ja energiaa käydä niitä läpi ajatuksen kanssa?

Ammattijärjestäjä antaa henkistä tukea ja konkreettista apua tavaroiden määrän vähentämisessä. Kuuntelen tavaroiden tarinoita, otan valokuvia, teen myynti-ilmoituksia, autan lajittelussa ja pakkaamisessa, vien laatikoita ja säkkejä kierrätykseen ja keräykseen.

Omat tavarat on aina paras käydä läpi itse, ajoissa. Saanko auttaa?

Lue myös: Ikääntyvä ihminen tarvitsee esteettömän ja turvallisen kodin


Jos tykkäsit tästä, jaa blogikirjoitus myös ystävillesi!